#Lehtonen

[1634archive]

TORONTO, ON - FEBRUARY 6: Zach Hyman #11 of the Toronto Maple Leafs celebrates his goal with Mikko Lehtonen #46, Mitchell Marner #16, Zach Bogosian #22, and Auston Matthews against the Vancouver Canucks during the second period at the Scotiabank Arena on February 6, 2021 in Toronto, Ontario, Canada. Photo by Mark Blinch

[revivemyreverie]

“Oh dear, just where had I put the lesson plan?”

CV: ?

Twisted From: Rabbit, The Many Adventures of Winnie the Pooh Additional Notes🌾

Age: 27

Homeland: Evergarden Fields

Likes: Sunflower seeds, vegetables, things going right.

Dislikes: Chaos, Misplacing his planner

Hobby: Gardening

Fun facts:

-His nickname, Bunny, is only used by close friends (and rev when I gush about him) -Has a bad habit of tugging on his ears when he’s stressed.  -He probably has anxiety, but I feel telling him that might make it worse. -Knows Winston thanks to being from the same town. Farmers ought to stick together!

-An NBC graduate!

[amongthecypresses]

Marja Lehtonen

[sitting-on-me-bum]

Title

Explosion in South

Dennis Lehtonen

Finland

Neutral Density Photography Awards 2023

[gwm247]

undefined

Marja Lehtonen

[forthekakko]

Captains of team Finland IIHF 2024

[astralbondpro]

Turisas // Stand Up and Fight

[siryl]

"Bouquet" by Otto Lehtonen.

[aagciii]

#34 - Kari Lehtonen - G - Chicago Wolves (2003-2004, 2004-2005, 2007-2008, 2009-2010)

[human-antithesis]

Hermit’s Lair - Human Antithesis https://t.me/Human_Antithesis

Pantheist - Amartia (Reissue. December 10th, 2012) [Originally released on March 2nd, 2005] Country: Belgium Genre: Funeral Doom Metal Reuploaded: FLAC

Lineup:

Kostas Panagiotou - Vocals, Keyboards, Grand Piano, Hammond

Nicolas Tambuyser - Guitars, Acoustic Guitar

Mark Bodossian - Vocals, Bass, Santoor

Andy Semmens - Clean Vocals, Drums

Miscellaneous Staff:

Cheryl Panagiotou - Artwork

Tuomo Lehtonen - Layout

Label: Grau Records

Tracklist:

Apologeia - 11:12

Gluttony - 11:10

Envy - 07:26

Lust - 07:05

First Prayer - 06:44

Pride - 05:58

Greed - 07:42

Sloth - 09:44

Wrath - 05:10

Metanoia - 04:18

[revivemyreverie]

Doodles for the week

-WIP Staff design. Drawing rabbit ears is so comforting

-(NOT SHIP) Lucero and Leona besties in suffering and only that alone.

[ollipakerran]

Vee niin kuin Vastapaino

Viime vuonna alma materini täytti 40 vuotta. En tarkoita Tampereen yliopistoa, jossa aloitin opiskeluni 1980-luvun lopulla, vaan Vastapaino-nimistä tiedekustantamoa, josta sain töitä muutamaa vuotta myöhemmin ensin toimistosihteerinä ja sitten pikkuhiljaa taittajana ja kustannustoimittajana. Kutsun Vastapainoa opiskelujeni äiti-instituutioksi yliopiston sijaan siitä syystä, että opin siellä tutkimuksen tekemisestä enemmän kuin kaikilla yliopiston kursseilla yhteensä. Sain olla oppipoikana monelle mestarille.

Loputtomiin en viihtynyt kustannustoimittajan puolella työpöytää vaan siirryin vaivihkaa tekijöitten joukkoon. Kustantamon kannalta arvokkain kontribuutioni on ollut yhdessä Merja Kinnusen kanssa toimitettu, useisiin painoksiin yltänyt Tieteellinen kirjoittaminen (2002). Merja oli yksi niistä keskeisistä Vastapainon voimahahmoista, joilta opin tieteellistä ajattelua.

Pyöreitä vuosia juhlittiin kustantamon arvoon ja tyyliin kuuluvalla tavalla, nimittäin kirjalla. Eikä millä tahansa menneitä vuosia nostalgisesti ylistävällä juhlakirjalla vaan yhden Vastapaino-aktiivin näkemyksellisellä katsauksella kustantamon jättämiin kirjajälkiin. Bibliofiiliksi auliisti tunnustautuva Mikko Lahtinen, valtio-opin yliopistonlehtori Tampereen yliopistosta, käy kirjassaan Vastapaino – 40 esseetä kirjahistoriasta läpi kustantamon julkaisemia teoksia. Niitä on jo lähemmäs 700.

Koska kyse ei ole mistään juhlatoimikunnan laatimasta ja tasapuolisuutta tavoittelevasta järjestöhistoriikista vaan yhden henkilön subjektiivisesta katseesta, kirjassa on luonnetta ja intohimoa. Vaikka Lahtiselle on annettu esitykseensä vapaat kädet, hän maalaa jäsennellyn kuvan kustantamon julkaisuprofiilista ja tekee oikeutta sen yhteiskuntakriittiselle eetokselle.

Vastapainon merkitys useamman humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen oppialan viime vuosikymmenten kehityksessä Suomessa on ohittamaton. Ilman Vastapainoa moni suomenkielinen oppikirja olisi jäänyt tekemättä ja monilta oppi omalla äidinkielellä saamatta. Se on tarjonnut julkaisu- ja levityskanavan niin alun perin suomeksi kirjoitetuille kuin käännösteoksille, jotka ovat vaikuttaneet yliopistollisen opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tästä käypä esimerkki on jamaikalais-englantilainen Stuart Hall, jonka suomennetut tekstit ovat innoittaneet jo vuodesta 1992 lähtien Suomessa tehtyä tutkimusta identiteeteistä, rodullistamisesta ja diasporasta. Hallin tekstien merkityksestä olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin.

Lahtisen halu mainita edes lyhyesti mahdollisimman monta kirjaa ja tekijää aiheuttaa tekstiin välillä hienoista ahtautta, mutta listaukset on helppo ohittaa, sillä kerronta pysähtyy kuitenkin tarpeeksi usein yksittäisten kirjojen ja tekijöiden kohdalla.

Elävimmillään juhlaesseet ovat silloin, kun Lahtinen antaa oman intonsa reilusti näkyä. Niinpä hän esimerkiksi kehuu Terry Eagletonia ”huikeaksi kynäniekaksi”. Eagletonin Kirjallisuusteoria – johdatus (alkuteos 1983, 2. korjattu painos suomeksi 1991) osoittaa Lahtisen mukaan tekijänsä mestarillisen kyvyn kirjoittaa vaikeistakin teoreettisista asioista selkeästi ja ymmärrettävästi.

Jos oppikirjatekstilajin ihanteena pidetään mahdollisimman neutraalia esitystapaa, Kirjallisuusteoria ei ole lajissaan kovin onnistunut teos, sillä siinä näkyvät ja kuuluvat Eagletonin omat mielipiteet. Se on kuitenkin hyvä asia kahdessakin mielessä: toisaalta lukijan ei tarvitse etsiä niitä rivien välistä, toisaalta se tuo näkyviin kirjallisuudentutkimuksessa(kin) vaikuttaneiden ajattelutapojen kytkennät aikansa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja ajattelumalleihin.

Eagletonin Kirjallisuusteoria on myös havainnollinen esimerkki käännösvalintojen merkityksestä. Kerrotaan, että koska muutakaan vastaavaa teosta ei ollut tarjolla suomeksi, se sisällytettiin opintovaatimuksiin niilläkin laitoksilla, joissa muutoin vieroksuttiin Eagletonin vasemmalle kallellaan olevia näkemyksiä.

Juhlaesseiden valinnoista ja valitsematta jättämisistä voi ja saa olla eri mieltä. Itse olisin nostanut näkyvämmin esiin sellaisia suomalaisia tekijöitä, jotka ovat nähneet erityistä vaivaa eri tutkimusalojen suomenkielisen oppi- ja tutkimuskirjallisuuden kehittämiseksi. Kulttuurintutkija Mikko Lehtosella on tässä erityinen ansio niin kääntäjänä kuin kirjailijanakin. Hänen Merkitysten maailmansa (1996) näytti mallia siinä, että oppikirjoja voidaan kirjoittaa pedagogisesti oivaltavalla tavalla, huumoriakaan kaihtamatta.

Tiedotustutkimus-lehdessä Merkitysten maailman arvioinut Erkki Karvonen parahti, miksei tällaista kirjaa ollut olemassa silloin, kun hän aloitti opiskelunsa:

”Se kyllä harmitti ja käy kateeksi, että tekijä on niin hiton hyvin pystynyt muotoilemaan ja tiivistämään hyvinkin mittavan tieteellisen keskustelun näin nasevasti. Lehtosen kirja on harmittava sikälikin, että nykyopiskelijan mokoma saa nyt kirjasta sen tiedon, minkä hankkimiseen itseltä on kulunut työntäyteisiä vuosia paksujen ja hankalien vieraskielisten opusten parissa.”

Merkitysten maailman ohella toinen minuun lähtemättömän jäljen jättänyt teos oli Heikki Luostarisen ja Esa Väliverrosen Tekstinsyöjät: yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lukutaidosta (1991). Se avasi silmäni tieteellisen diskurssin ominaispiirteille eli toisin sanoen opetti minua lukemaan tutkimuksia.

Juhlakirjaesseistinä olisin nostanut näyttävästi esiin myös Juha Herkmanin teoksen Sarjakuvan kieli ja mieli (1998), joka on edelleen paitsi pätevä myös ainoa suomenkielinen perusoppikirja aiheestaan. Se on myös muistuma ajoilta, jolloin tutkijat kirjoittivat kokonaisia suomenkielisiä kirjoja, ja tässä tapauksessa jopa ennen tohtoroitumistaan, sillä kyseinen teos oli samalla tekijänsä lisensiaatintyö.

Lahtisen kirjaa lukiessa tulee nyökkäiltyä paljon, ja herää vahva mieliteko kaivaa esiin teoksia, joiden olemassaolon on kenties jo ehtinyt unohtaa. Samalla alkaa kiinnostaa akateemisen kustannustoiminnan laajempi merkitys niiden tutkimusalojen kehityksessä, joille Vastapaino on 40 vuoden ajan tarjonnut monipuolista apetta pureksittavaksi. Kunpa joku tieteellisten diskurssien historiasta kiinnostunut tutkija ottaisi asiakseen tutkia Vastapainon kaltaisten kustantamoiden vaikutuksia ihmistieteiden kehitykseen Suomessa!

PS: Tätä kirjoittaessani postiluukusta tömähti Mikko Lahtisen uudempi opus Kirja on pitkä ajatus (2022). Se sisältää 20 juhlaesseetä 20 vuotta täyttävän Warelia-nimisen kustantamon kirjoista. 

[sitting-on-me-bum]

Title

Friday the 13th

Dennis Lehtonen

Finland

Neutral Density Photography Awards 2023

[6v-theblog]

Ida Lehtonen

[tommylindholm]

[niuniente]

Finnish Tango

Since we have opened the can of Finnish tango - a genuine music genre of its own - with Control's Sankarin Tango song, here are some other tango songs from Finland. Some of these are original and some are covers. I have marked which are definitely original Finnish songs but I might have missed some.

More information about Finnish tango under read more.

MALE TANGO SINGERS (links take to Youtube)

Reijo Taipale - Tähdet meren yllä (Stars Above an Ocean) [original Finnish tango]

Sauli Lehtonen - Mun aika mennä on (It's Time For Me To Go) [an ironic tango for him as he unfortunately died young] [original Finnish tango]

Olavi Virta - Hopeinen kuu (Silver moon)

Topi Sorsakoski - Kohtalon Tango (Tango of Destiny) [he's got an extremely unique whiskey croaky voice] [original Finnish tango]

Taneli Mäkelä - Humiko-san [original Finnish tango]

Kyösti Mäkimattila - Tango d'Amore

Marco Lundberg - Tango Desirée

Amadeus Lunberg - Täysikuu (The Full Moon) [original Finnish tango]

Saska Helmikallio - Sininen huvimaja (A Blue Gazebo)

Jaska Mäkynen - Sabina [original Finnish tango]

Eino Gröhn - La Cumparsita

FEMALE TANGO SINGERS

Eija Kantola - Yön Kuningatar (The Queen of the Night) [original Finnish tango]

Marita Taavitsainen - Lottopotti (Lottery win) [original Finnish tango]

Kaija Pohjola - Miller Tango [Tango Queen 1991 and my distant relative from father's side] [original Finnish tango]

Arja Koriseva - Rannalla (On the Beach) [original Finnish tango]

Saija Varjus - Yön tummat siivet (Night's Dark Wings) [original Finnish tango]

Mira Sunnari - Myrskyöinä (On The Stormy Nights)

Elina Vettenranta - Ensi yönä (Tomorrow Night)

Merja Raski - Tunteellinen tango (Sentimental Tango) [original Finnish tango]

Tamara Lund - Lapin tango (Tango Lapland) [original Finnish tango]

Tarja Lunnas - Sinun kanssasi tähtisilmä (Together With You, The One With Sparkling Eyes) [original Finnish tango]

Typical to a Finnish tango is that it's mostly talking about yearning and misery of life. Quite often the most positive tango songs are covers translated in Finnish. R sounds is typically rolled extra hard and words are stretched to add more drama. Many male singers have a vibrating voice which adds the drama. The strong R is especially present in how men sing. Women typically sing tango with a brighter voice and tone even when a song is dark.

Finland has a tango singing competition called Tangomarkkinat. It's currently struggling, partly because the after effects of covid and younger generation preferring other genres over tango but it's still hold annually. It was aired on TV each year for decades. Tangomarkkinat crowns a Tango King and a Tango Queen. Some of the winners are still extremely well known and popular artists decades later like Arja Koriseva (Tango Queen 1989), Mika Pohjonen (Tango King 1992) and Marita Taavitsainen (Tango Queen 1995).

If you search Finnish tango by a composer you should go after Unto Mononen. He has composed the majority of Finnish tango sngs.

Many of the above songs are sung by different artists so if you search by the song name you will find new singers to listen to.

The search word for Finnish tango in Finnish is suomalainen tango.