#pieni kummituskirja

[hiidenneiti]

Siitä on yli kolmekymmentä vuotta, kun Korpilahdella eräässä torpassa satoi verta. Kun syksyllä eräänä torstai-iltana torpan väki oli illallisella, alkoi laipiosta eli sisäkatosta tippua verta pöydälle. Kun torpassa hyyryllä asuva mies pisti kätensä sille kohdalle, mihin verta tippui, alkoi sitä tulla yhä tiheämmin. Tästä säikähtäneinä miehet nousivat vintille katsomaan, olisiko siellä jokin josta verta tippuu, mutta laipion päällys oli tyhjä ja ihan kuiva. Tupaan jääneet naiset alkoivat huutaa: "Joutukaa, täällä sataa verta!" Kun miehet tulivat sisälle, oli veriläikkiä permannolla, seinissä ja muurissa. Verentulo lopulta taukosi sinä iltana, ja torpan väki sai viettää unettoman yön kauhun vallassa. Saman viikon lauantai-iltana, kun torpan väki oli kylpemässä saunassa, lähti emäntä viemään lasta sisälle tupaan. Laskettuaan lapsen kehtoon alkoi verta sataa lapsen päälle ja vakun ympärille. Emäntä juoksi saunaan takaisin ja huusi lauteilla oleville miehille: "Joutukaa, verta sataa lapsen päälle!" Isäntä hyppäsi lauteilta alas ja alkoi laittaa paitaa päälleen, mutta emäntä huusi: "Nyt sataa verta päällesi!" Isäntä tämän huomatessaan lähti juoksemaan sisälle, verisateen seuratessa mukana. Hän sieppasi mennessään koivusta viikatteen. Sisälle päästyään hän alkoi huimia viikatteella ympäri huonetta karkoittaakseen verenruiskijan. Viikate osui muuriin ja meni tuhannen sömöksi ja verentulo äityi. Lattialla oli lehtiä kuivamassa, ne alkoivat kuohua verisuihkusta. Isäntä sieppasi seinällä olevan pitkän hevosentappopuukon (isäntä oli vanha hevosentappaja) ja alkoi lyödä ja kirota siihen paikkaan, missä lehdet verestä kuohuivat. Tämä olikin pätevä ase, sillä verentulo lakkasi, eikä sitä enää sen jälkeen näkynyt. Sillä aikaa yksi lauteilla olleista miehistä oli lähtenyt juoksemaan kirves kädessä naapuritaloista apua hakemaan. Naapureille, jotka olivat juuri nukkumaan laittamassa, oli tämä kauheata, kun pimeänä syysiltana kauhusta vapiseva mies seisoi ovella kertoen, mitä tänä iltana oli tapahtunut, edellisestä olivat jo kuulleet. Naapurit lähtivät miehen seuratessa juoksemaan torppaan. Kun tulivat sisälle, olivat siellä ihmiset kauhuissaan ja verta joka paikassa – eniten pöydän alla, saunassa ja saunatien varrella. [...] Tapaus on tosi, juttu oli Jyväskylän lehdissä.

Korpilahti 1936. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, siteerattuna teoksessa Pieni kummituskirja. Tarinoita vuosien takaa. Kati Lampela (toim.). SKS, 2006.

[niuniente]

https://yle.fi/uutiset/3-11793492

After reading this article I was wondering, if you have any book recommendations on Finnish folklore deities?

In Finnish? In English? Maybe both?

FINNISH

Suomalaisten muinaisusko by Uno Harva (the best one)

Suomalaiset taruolennot by Eero Ojanen & Sirkku Linnea

Myytillisiä tarinoita by Suomen kirjallisuuden seura (SKS) & Lauri Simonsuuri

Suomalaiset kodinhaltijat by Martti Haavio

Suomalainen mytologia by Martti Haavio

Tonttu - Tarua ja totta by Heikki Saure

Väinämöinen by Martti Haavio

Loitsujen kirja by Marju Hjelt (possible mentions of deities and creators mentioned in the spellbook)

Paha silmä - Suomalaisen perinteen valossa by Toivo Vuorela

Pieni kummituskirja - Tarinoita vuosien takaa by Kati Lampela & Aino Puttonen

Suomalainen shamanismi by Anna-Leena Siikala

Vainajainpalvontataikoja by Vilho Rikkonen

Luentoja suomalaisesta mytologiasta by M.A Castrén & Joonas Ahola

Pientä ja isoa väkeä by Tytti Muurinen

Suomen kansan muinaisia loitsurunoja by Salakirjat

Suomalainen Piru - Paholainen kansanperinteessä by Mari Purola

Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita by Kirsti Mäkinen

Pohjolan jumalattaret by Karolina Kouvola

There isn’t much stuff about Finnish deities in English for what I know, but some at least:

ENGLISH

Nordic Hero Tales from the Kalevala by James Baldwin

Magic Songs of the Finns by Salakirjat

Finnish Folklore  by  Leea Virtanen & Thomas DuBois

Finnish Goddess Mythology and The Golden Woman by Kaarina Kallio

Download Taivaannaula’s e-book here: https://www.taivaannaula.org/in-english/ Taivaannaula is an organization keeping alive ancient Finnish religion and faith

Special shout out to J.R.R. Tolkien’s The Story of Kullervo, which is based on Kullervo in Finland’s national epic Kalevala. Some author’s artistic rights have been taken but the main line of the story stays the same.

Online sources are the best in English. I haven’t checked these, just found them with a quick googling.

https://www.fairychamber.com/blog/ancient-finnish-gods-goddesses-nature-manifested

https://www.godchecker.com/finnish-mythology/

[hiidenneiti]

Liedon Säterissä oli kerran seppä yötä kamarissa. Kun hän makasi vähän aikaa, tuli joku koluamaan ovea ja pyrki sisälle, vaikka ovi oli reekelissä eli lukossa. Tulija asteli sepän luo, siveli kylmällä kädellä sepän kasvoja ja lähti pois.

Paimio 1938. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, siteerattuna teoksessa Pieni kummituskirja. Tarinoita vuosien takaa. Kati Lampela (toim.). SKS, 2006.

[hiidenneiti]

hyvä kun jotkut näistä jutuista on oikeesti hyytävän pelottavia ja sitten toiset on

"Seppä meni kerran alasintaan katsomaan, mutta alasin sanoi hänelle: "Mitäs sinä minua katsot?"—Uusikaupunki 1935 "Eräs emäntä meni latoon, ja kun hän lähti sieltä pois, niin silppukone lähti hänen perässään."—Uusikaupunki 1938

[hiidenneiti]

Tällä hetkellä lukemassa – Kati Lampela (toim.): Pieni kummituskirja. Tarinoita vuosien takaa. SKS, 2006.

Pienen kummituskirjan tarinat tuovat ulottuviimme kaikuja menneestä Suomesta. Vanhojen tarinoiden maailman kolkkous, vanha esineistö, oudot ympäristöt ja salaperäisesti käyttäytyvät hahmot kiihdyttävät mielikuvituksen huimaan ylinopeuteen. Kirjan kummitusjutut kuvaavat arkisen elinpiirin kummittelijoita: ihmishahmoisia kummituksia, eläinkummituksia sekä luonnon, rakennusten ja liikenteen kummituksia. Oman lukunsa ovat saaneet myös tarinat, joissa kummitteluille löytyy luonnollisen selitys. Pienen kummituskirjan tarinat ovat 1880-1960-luvulta. Ne on valikoitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta.

[hiidenneiti]

Pieni kummituskirja (2006):

Hurmaava pieni kokoelma kansanrunoarkistosta kerättyjä yliluonnollisia ilmiöitä koskevia tarinoita. Lyhyimmät ovat virkkeen mittaisia, pisimmät pari sivua. Tiivis muoto pitää nälkäisenä ja sivut vilisevät silmissä.

Tarinoissa on pelottavien yksityiskohtien lisäksi runsaasti outoutta ja huumoria. Huumori on itse asiassa mielenkiintoinen seikka: on selvä, että en ajattele ihan samalla tavalla kuin 1800-luvun lopulla syntyneet kertojat, joten osa vitseistä voi olla tahattomia, mutta tuli kyllä usein ihan oikeasti olo että jutuissa oli pilkettä silmäkulmassa. Ja miksipä ei, onhan kummitusjuttuja kerrottu myös viihteenä.

Myönnän että pelästyn helposti, joten ottakaa tämä varauksella vastaan, mutta minusta kirja on oikeasti kammottava. Pääsin vierailemaan samoina päivinä vanhalla 1700-luvun riihellä, ja mielikuvitus lievästi sanottuna laukkasi villinä kaikkien kirottu riihi -tarinoiden jälkeen. Muutenkin kokoelman tunnelma—enemmän kuin yksittäiset tarinat—hönkii puhdasta kauhua. Loppusanoissa sanottiin hyvin, että tarinoiden maailma on tunkkainen—eikä se ole loukkaus. Sellainen Wanha Suomi, jossa vintit narisevat, maantien varressa seisova muukalainen on uhkaava, ja kirkkoon kävelee verinen sonni. Rakastan tätä kauhutarinan miljöönä.

Huomio: tarinoiden kieliasua on ilmeisesti muutettu murteellisemmasta yleiskielisempään muotoon loppusanojen perusteella. Lähinnä dialogi on jätetty alkuperäiseen muotoon. Toimittaja perustelee tätä muun muassa helppolukuisuudella. Jos asia häiritsee, kannattaa tämän kirjan sijasta tutustua lähdemateriaaliin suoraan.

[hiidenneiti]

LibraryThing-tilastoni vuodelta 2023!!

Luin yhteensä 57 kirjaa, josta 38 kaunokirjallisuutta ja 19 tietokirjallisuutta.

Eniten luin helmikuussa, yhdeksän kirjaa. Heti perään maaliskuussa luin vähiten, kaksi kirjaa.

Kaikista kirjoista 12 oli e-kirjoja; kuuntelin yhden äänikirjan, tämä ei ollut niiden vuosi.

Suosituimmat genret olivat historia, LGBTQ+, romanssi sekä historiallinen fiktio. Ei yllätyksiä.

Kirjoille antamani keskiarvo oli 3.5 tähteä viidestä. Seitsemän kirjaa sai täydet viisi tähteä, noiden aikaisemmin postaamieni suositusten lisäksi joukossa oli Aleksis Kiven Nummisuutarit sekä Kati Lampelan Pieni kummituskirja.

66% kirjailijoista oli naisia.

81% lukemistani kirjoista oli suomenkielisiä, loput englanninkielisiä. 39% oli alkukieleltään englanninkielisiä, 34% suomenkielisiä ja 13% ruotsinkielisiä, eli käännöskirjallisuutta tuli luettua kiitettävästi.

Viisi kirjaa jäi kesken: neljä kirjaa olen vielä lukemassa, mutta tarkoitus joskus saada loppuun, yksi (Leila Tuuren Piiritanssi) jäi kokonaan kesken.