#rivien

[a-bluedream-posts]

Princess Rivien by DizzyDreamerAI

[ilpianistasultetto]

Questi giorni non si parla d'altro che di blocchi stradali degli agricoltori, bloccano strade perche' i guadagni sono ridotti al lumicino viste alcune normative europee, aumenti di carburante, di mangimi e anche la fine di esenzione IRPEF. Sono imbufaliti perche' i loro prodotti gli vengono pagati pochissimo e rivenduti a tantissimo. Eh, gli agricoltori.. Mi riviene in mente mia Zia Maria, sposata con quello che poi divenne mio zio Mario. Furono gli unici della parentela fino al terzo grado a rimanere su quelle colline ascolane a fare gli agricoltori. Trent'anni di agricoltura campando con i loro pochi prodotti, con qualche contributo annuale dello Stato, zero tasse e contributi previdenziali figurativi ovvero, non si pagavano contributi ma risultavano come pagati ai fini pensionistici, questo prevedevano ( e prevedono ancora) certe leggi proprio a tutela di chi rimaneva o entrava nel mondo dell'agricoltura. Poi, e' arrivato il momento della pensione ( a 60anni). Sui 900 euro lui e 900 lei. Poi e' arrivato il momento dell'invalidita' civile per mio zio Mario e dopo qualche anno anche per mia zia Maria, 400 euro cadauno. Perche' racconto tutto questo? Semplice! Due persone che per una vita intera non hanno mai versato una lira di tasse ma che hanno usufruito di sanita' per loro, scuole per i figli, di pensioni e da qualche anno di casa di cura. Insomma, sembra brutto quantificare ma direi una cifra importante. Sapete, di agricoltori come i miei zii ce ne sono migliaia di migliaia nel nostro Paese e tutti nelle loro stesse condizioni. Sono quelli che adesso bloccano le strade per lanciare il loro grido di dolore, pronti a marciare su Roma. Manifestano contro chi, nel bene e nel male li sostiene da 70anni e non un fiato contro chi gli impone i prezzi, contro i grossisti e la grande distribuzione, quelli che gli tengono il cappio intorno al collo. Gente che applaude e vota convintamente chi stravede per il libero mercato ma..non per loro, non per loro. Loro vogliono le massime tutele possibili, il libero mercato va bene per tutti gli altri. Inutile dire che sto dalla parte degli agricoltori ma solo di quelli consapevoli, non dei furbetti o degli sciocchi, quelli che protestano sbagliando bersaglio. Non si puo' battere le mani a chi racconta le bellezze del capitalismo e poi lagnarsi quando si viene chiamati a pagare il conto. Non ci si puo' spellare le mani a favore di chi butta miliardi e miliardi di euro per sostenere le guerre dei potenti prepotenti e poi, un domani, lagnarsi perche' si e' invasi dal grano ucraino. Non si puo' votare chi promette "mai patrimoniali' per i grandi capitali e poi lagnarsi che mancano gli aiuti all'agricoltura. Quella parte, per me, puo' andare tranquillamente a fanculo e mi resta difficile dare loro solidarieta'.

@ilpianistasultetto

[karvoja]

HS - Poliisi kielsi Helsinki ilman natseja -mielen­osoituksen

Hesarin jutussa ylikomissaario Patrik Karlsonin kerrotaan sanoneen, kuinka "Tässä on tämä vasemmisto–oikeisto-tilanne."

Enää ei tarvitse edes rivien välistä tihrustaa mitä poliisisetä puheillaan tarkoittaa. Oikeistossa ollaan ja tuetaan lystikkäitä natseja, kurjat vasemmistolaiset on natseja vastaan.

[karilapio]

Onneksi olkoon oikeiston Suomi: ydinjätekaatopaikka (alkuperäiskansan maille heiltä kysymättä ja luonnonsuojelusta välittämättä totta kai) yksityistämistä (mietipä miten käy kun edellä mainittu ydinjätekaatopaikka yksityistetään ulkomaisille firmoille jotka ei välitä sitä vähää turvallisuudesta mitä ehkä suomen valtion tai paikallisten käsissä) siitä huolimatta että aiemminkin tästä on seurannut vain kalliimpaa ja huonompaa ja kansallisomaisuuden myynnistä ei hyödy kukaan muu kuin se taho jonka sen ostaa

ja päälle ammattikoulusta josta on jo nyt leikattu niin ettei siellä ole kunnon ammatillista opetusta ja leikitään että kyllä työpaikalla sitten opetetaan vaikka paskat työpaikat ehdi opettaa kun kaikki on tEhOsTeTtU joten siellä on sitten vastavalmistunut yksin hommissa opettelemassa youtubesta miten asiat tehdään ni sitten pitäs leikata päältä vielä yleissivistävät (joita on tosi vähän amiksessa)

mutta vaikka kuinka ärsyttää opiskella jotain ruotsia ku haluat vaa putkimieheks niin kai porukka tajuaa että tässä on loppupeleissä kyse siitä, että oikeisto ajaa koulutusta alas ei todellakaan rahansäästön takia vaan se haluas kyhmää työväkeä jotta sitä on helpompi kontrolloida?? Luokkayhteiskunta, kokoomushan aikanaan vastusti myös yhteistä peruskoulua, se olisi halunnut että köyhät käykööt lyhyemmän ja heikomman koulun ja parempi koulutus kuuluu vain rikkaille. Mutta tätäkään historiaa ei moni tiedä eikä se ole tietämättömiä syy, vaan ihan tietoista politiikkaa oikeistolta ja kuten viime hallituskaudella nähtiin, meillä ei tässä maassa ole vahvaa vasemmistoa jäljellä vastustamaan tämmöistä kuraa ja/tai ottamaan kansan syvien rivien sivistämisestä kopin jos ei koulusta ei siihen ole.

[chouncazzodicasino]

Mentre riapro il negozio sento di sfuggita alla radio che 60 anni fa moriva Edith Piaf e mi riviene in mente la mia amica quella riccia, riccia riccia riccia, che mi dice "Casa tua odora di canzone di Edith Piaf" che non ha senso ma ne ha anche tantissimo per come la vedo io.

Quindi metto lei per un pochino e sistemo questo piccolo caos che è tanto carino e tanto colorato e raccolgo la calma per il prossimo cliente.

[hiidenneiti]

Poika nimeltä Kuukivi (2013, 2014) luettu:

Herkkä, intensiivinen tarina parista kuukaudesta 1910-luvun Islannissa. Maailmalla raivoaa sota ja maa on kovaa vauhtia itsenäistymässä, mutta päähenkilö "Poika" eli Máni Steinn elää omassa kuplassaan, johon kuuluu miesasiakkaiden tapaaminen ympäri kaupunkia ja pakkomielteinen elokuvissa käynti. Vasta saarelle rantautuva espanjantauti saa muutoksen hänessä liikkeelle.

Máni on päähenkilönä raukean levoton: köyhä kasvattilapsi, järjestelmän väliinputoaja, joka on keskiluokkaisten ja varakkaiden miesten ihastuksenkohde. Máni suhtautuu heihin etäisen neutraalisti, suorittaa ja tarvittaessa irtaantuu fyysisestä ruumiistaan. Miljöö on täynnä tumman ja harmaan sävyjä (siksi epilogin maalausliike oli hauska yksityiskohta). Silti välissä on hellyyden ja intohimon hetkiä, sekä hysteeristä, absurdia kauhua: verenpunainen on kirjan ainut väri.

Mánia ei suuremmin kiinnosta tulevaisuus tai itsensä kehittäminen, mutta hän vimmalla haluaa nähdä kaikki esitettävät elokuvat, hän tunnistaa paikallisten kulkuneuvot äänen perusteella, ja fiksoituu moottoripyörätyttöön ja tämän sukupuolineutraaliin, yhteiskunnan odotuksista viis veisaavaan asenteeseen, joka saa Mánin fantasioissa ihan omat kierteensä. Jokin tai joku on elämisen välikappale, elokuvat tai toinen ihminen.

Kerronta on karsittua ja tunnelma on espanjantaudin raivotessa kaupungissa kuumehoureista ajatuksenvirtaa, lyhyitä piipahduksia siellä sun täällä. Rivien välistä piirtyy ahdas ja samalla nostalginen kuva kaupunginväestä, jotka panikoivat ja piiloutuvat, juhlivat itsenäisyyttä ja jatkavat elämäänsä ilman Mániakin, sillä ei tätä lopulta edes ole.

[yet-another-suomi-blogi]

Toki tuo lainaus ehkä hieman irroitettu kontekstista, mutta kyllähän näitä ainakin lievästi rivien välistä rasistisia/ennakkoluuloisia juttuja on näkynyt, joissa HS "jalkautuu" Itä-Helsinkiin 😱

[sofuckingsadbro]

la sensazione di quando ti riviene un attacco di panico dopo mesi è orribile

[rennesairanenlove]

Tarja Säde-Ahokas Muodostelmaluistelun ohjaajan opas: "Muodostelmaohjelman vaikeusastetta arvioitaessa otetaan huomioon sekä kuvioiden että siirtymisen vaikeusaste. KUVIOIDEN JA SIIRTYMISTEN VAIKEUSASTEESEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT: 1. Ote Otteen valinta riveissä ja läpikäynneissä voi joo helpottaa tai vaikeuttaa rivien ja jonojen suorana pysymistä. 2. Vauhti Kuvio ja siirtyminen on yleensä vaikeampi, jos se suoritetaan kovalla vauhdilla. 3. Etenemissuunta Taaksepäin suoritetut askeleet tekevät kuvion ja siirtymisen arvokkaammaksi eteenpäin tehdyt askeleet. 4. Askeleet Mitä monimutkaisempia askeleita sen arvokkaampi on kuvio ja siirtyminen. Jäätanssiaskeleet ja vastakolmoset sekä käänteen lisäävät vaikeutta. 5. Kuvioiden ja siirtymisten monimutkaisuus Samanaikaisesti voidaan tehdä kahta tai useampaa kuviota ja siirtymistä. Esimerkiksi kaanontyyppisesti. 6. Luistelijoiden lukumäärä Kuvio tulee sitä vaikeammaksi mitä enemmän luistelijoita on."

[giancarlonicoli]

22 ago 2023 17:27

“VOGLIO 5 DONNE, UNO CHEF, 1.500 EURO E RESTARE GRATIS IN ALBERGO” (UNA FETTA DI CULO, NO?) – UN 23ENNE NIGERIANO HA DISTRUTTO L’INGRESSO DELL’HOTEL “ELVETIA” DI PESARO, DOVE ERA STATO MANDATO DAI SERVIZI SOCIALI. NON CONTENTO, HA AGGREDITO I TITOLARI CON DELLE PIETRE E UN POSACENERE E POI SI È SPOGLIATO - IL RAGAZZO NON VOLEVA LASCIARE L’ALBERGO PER ANDARE IN UNA RESIDENZA DELLA CARITAS – LE PERSONE CHE VIVONO INTORNO ALLA STRUTTURA SONO ESASPERATE: “È UNA POLVERIERA, CI SONO SIRINGHE PER STRADA. ABBIAMO PAURA..." -

1-LA FURIA DI UN NIGERIANO, DEVASTA L’HOTEL ELVETIA: "VOGLIO 5 DONNE E LO CHEF"

Estratto da www.ilrestodelcarlino.it

Voleva restare nell’hotel, ma soprattutto voleva 1500 euro, una camera tutta per sé, 5 donne nigeriane, uno chef nigeriano e un menù anche quello nigeriano. Ma quando si è sentito dire di no ed è stato fatto uscire dall’albergo, è diventato una furia e ha colpito uno dei titolari con due pietre, poi ha afferrato il posacenere all’ingresso della struttura e si è scagliato contro le vetrate, sfondandole.

L’epilogo violento di due giorni di paura e follia in cui ha tenuto sotto scacco l’albergo, gestori e anche gli altri ospiti. In arresto è finito così l’altra sera un nigeriano di 23 anni. Tentata estorsione aggravata, lesioni e danneggiamento, le accuse. Teatro della violenza, l’albergo Elvezia, in viale Fiume. E a raccontare quelle 48 ore di delirio è la stessa vittima, Andrea Verde, uno dei due titolari.

"E’ stato un incubo, ed è successo proprio nel giorno del mio 60esImo compleanno che ho passato tra la caserma e l’ospedale - la premessa di Verde - Questo ragazzo è arrivato qualche giorno fa nella nostra struttura, mandato dal pronto intervento sociale che fa capo al Comune. Doveva stare solo due giorni, il e il 10, poi l’11 doveva andare a Jesi dove gli è stata trovata una sistemazione alla Casa delle genti della Caritas del posto.

Ma quando è stato il momento di lasciare la camera, ha detto che non se ne voleva andare. Gli abbiamo dato 50 euro per pagarsi il treno e del cibo. Lui ha preso i soldi e si è rimesso a letto. Così abbiamo chiamato i carabinieri che l’hanno fatto uscire".

Il nigeriano è andato a Jesi, ma poi è ritornato. "Sabato riviene in albergo - riprende Verde - fuma la sigaretta, si siede in reception, butta il mozzicone. Proviamo a parlarci e lui ribadisce che vuole stare da noi". Ma con gli optional. "Comincia a fare quelle richieste assurde, delle donne, del cuoco e poi pretende quei 1500 euro. Butta gli sgabelli in terra. Richiamiamo le forze dell’ordine".

"Arrivano carabinieri e polizia. Lui si spoglia, resta in mutande e si siede sul marciapiede. Arriva anche la guardia medica, il comune gli fa un Tso e lui finisce in psichiatria". E’ dimesso poche ore dopo.

"Dicono che non ha patologie psichiatriche. Ma domenica si ripresenta e mi colpisce con le pietre, poi spacca la vetrata col posacenere. A quel punto i militari lo hanno ammanettato". […]

2-CASO ELVEZIA, A PESARO L’HOTEL POLVERIERA. I RESIDENTI: "ABBIAMO PAURA"

Estratto dell’articolo di Elisabetta Rossi per www.ilrestodelcarlino.it

Una “polveriera”. Tra i residenti c’è anche chi lo definisce così. Parliamo dell’Elvezia, l’albergo in viale Fiume, porta d’accesso al salotto marino della città. Struttura che, da anni, i titolari hanno deciso di aprire anche all’accoglienza di extracomunitari e persone senza alloggio mandati dal Comune o altri enti.

Ma spesso hanno trovato rifugio anche soggetti difficilmente gestibili. Che hanno tenuto comportamenti definiti “incivili”. Fino a sfociare, in alcuni casi, in atti di violenza che hanno reso necessario l’intervento delle forze dell’ordine. Una presenza, quella delle divise, a dire il vero, frequente. E il tutto ha finito per rendere difficile, se non impossibile a detta di diversi, la convivenza tra i residenti e l’Elvezia, nella sua dimensione di struttura d’accoglienza. […]

E la “paura” è il sentimento che unisce i residenti, vicini di casa dell’Elvezia. Ma anche il Nimby- pensiero. Ovvero “non nel mio cortile“. Che tradotto nel caso: "Siamo a favore dell’accoglienza, ma non qui, in zona mare. Devono portarli in una struttura fuori dalla città".

"In campagna – è la soluzione proposta da Monica Rossi, dirimpettaia dell’hotel – Non è possibile andare avanti in questo modo. Almeno non devono ospitare i casi più difficili. Perché io ho paura". E spiega: "Lavoro per un’impresa di pulizie, esco tutte le mattine alle 5 e mezza. E mi guardo alle spalle. Spesso abbiamo avuto a che fare con ospiti che stanno tutto il giorno sul terrazzo della loro camera, con la musica a tutto volume. Abbiamo chiesto di abbassare ma ci hanno risposto male.

Gettano cose sulla strada. Ho trovato siringhe per terra. Ho visto passaggi di droga sotto l’hotel. Ultimamente non è più successo. Il mio vicino, Alessandro Tomassini, ha anche scritto una lettera al Comune. Ha due figlie e a loro alcuni ospiti si sono rivolti con parole sconce. Insomma, queste persone disagiate devono essere accolte in un posto dove non danno fastidio". […]

[timotynkkynen]

Vastakkainasettelu tavoitteena järkevän keskustelun sijaan

Viime aikoina jälleen raivoisaksikin eskaloitunut menneiden kirjoitusten kaivelu hämmästyttää laajuudellaan, vaikka kyseessä on hyvin tavallinen etenkin vasemman laidan toimintatapa. 

Alkuperäisestä kontekstistaan irroitetut valtionvarainministeri Riikka Purran vanhat kirjoitukset otettiin lyömäaseiksi samaan tapaan kuin aikoinaan Laura Huhtasaaren plagiontisyytteet graduaan tehdessään. 

Nyt media on väärällään jälleen erilaisia “äärioikeistotutkijoita”, jotka näkevät natseja kaikkialla paitsi vihreässä liikkeessä, vaikka todellisuudessa vihreän liikkeen alkuperä juontuu entisiin natseihin ja Itä-Saksaan. 

Koska valtamedia on lähes täysin vihreän aatteen ja vasemmistolaisuuden valtaamaa, on äärimmäisen harvinaista, enimmäkseen lähes mahdotonta löytää realistista uutisointia asioista, joissa on kyseessä oikean laidan edustaja. Ja siihen riittää, jos vähänkin on patrioottisia tai konservatiivisia ajatuksia. 

Tässä kaikessa  on kyseessä lähinnä anarkistinen äärivasemmisto, joka ei kaihda mitään keinoja oman ideologiansa puolesta taistellessaan. Jos ei väkivaltaisesti käyttäydytä aina fyysisessä mielessä, niin henkisessä mielessä se on suorastaan jopa pakkomielle ja toimintatapa.

Aivan kuten Elokapinan toiminnassa lain rikkominen on varsinainen tarkoitus.

Sosiaalinen media täyttyy provosoituneista kommentoijista, joista ei todellakaan saa totuutta esiin rivien välistäkään, koska mielipiteet ovat omista tuntemuksista värittyneitä. Omaa “totuutta” ajetaan väkisin esiin väittelyissä, vaikka itsekin sen tajuaisi, että tämä “totuus” on jotain sellaista, jonka haluttaisiin olevan totta, vaikkei niin ehkä oikeasti olisikaan. 

Ajetaan väkisin vastakkainasettelua. Riitaa, sotaa, kaaosta, sitähän globalistieliitti haluaa, että voi ottaa ihmiset helpommin hallintaansa. Ja kun valtamedia on globalistieliitin hallussa lähes kokonaan, on tämä hyvin yksinkertainen tehtävä. 

Ei tarvitse kuin sosiaalisessa mediassa hiukan agitoida sopivassa mielentilassa olevaa porukkaa ja soppa on valmis. 

Mitä siitä seuraakaan, jos tähän vielä liitetään tekoäly ohjaamaan tätä kaikkea? 

Tämä on kaukana realistisesta tavasta lähestyä asioita, asettaa asiat rinnakkain ja tutkia samoin mittarein kaikkia asioita niiden eri puolilta. 

Politiikan kentästä on tullut aikuisten leikkikenttä, jossa vauhtia pelleilylle käyvät antamassa kaikenmaailman aarotammiset yliampuvine adresseineen, ja jos oikeistolainen pyytää anteeksi, ei hän osaa pyytää “oikealla tavalla” anteeksi ja jos oikeistolainen uskaltaa kertoa jotain tuntemuksistaan, hän “uhriutuu”. 

Eikö uhriutumista haluta nähdä muissa? Eikö medialla ole kanttia tuoda sitä esille. Huomattavaa on, että jo jonkin asian kertomatta jättäminen on sama kuin valehteleminen ja mitä tulee valtamedian väitteisiin, joka itse itseään suosittelee, ei se ole mitään, ja joka todistaa omasta puolestaan, ei hänen todistuksensa ole pätevä. 

Timo Tynkkynen

[aau-2023]

Junat 🚈

JUNAT, rakastan junia ja junamatkailua täällä. Tää on mun reissuihin perustuva juna review + öbb appreciation postaus

S-Bahn

S-Bahnit on eräänlaisia lähijunia täällä. Itse päädyn näihin juniin välillä ku meen Klagenfurt-Villach väliä. Vaikka Villachiin pääsee myös kaukojunilla, matka lähi- ja kaukojunilla on samanhintainen. Riippuu tietenkin haittaako 10 min ero ajallisesti. Nää S-Bahnit on merkattu sinisellä, joten kutsun niitä lähijuniks 💙

Kuvassa näkyvä päätepysäkki Lienz on parin tunnin päässä, joten nää "lähijunat" tekee aika pitkiä matkoja. Näissä junissa on tosi mukavat istuimet ja värit! Ainoo asia, mikä puuttuu on pistoke. Mut muuten tosi jees juna! Rakastan näit näyttöi, mis näkyy pysäkit ja kaikki, lievittää ahdistusta mukavasti.

Pääsin myös S-Bahn 5 Grazissa matkalla lentokentälle!

Regional Express

Tällä kaukojunalla mentiin Villachista Udineen. Istuimet oli kivat, nosti vaan ton keskipuomin ylös ja boom sulla on kokonainen penkki. Pistokkeetki toimi. Täs junas tosin ei ollu näyttöö, missä näkyis pysäkit. Aina saa pelätä, et onhan tää juna menossa oikeeseen suuntaan vaikka päätepysäkki, junan lyhenne ja numero on samat ku lipussa.

Railjet

Railjetillä menin Udinesta Klagenfurtiin. Tää juna meni Venetsiasta Wieniin, joten pitkä reissu kyseessä päästä päähän. N��ä penkit oli ihan ok, tosin näiden kahden hengen rivien penkkien alla on pistoke, mikä on plussaa! Ja tietty näyttö pysäkeillä ja junan numerolla. Tää junamatka oli alle 2h Udinesta Klagenfurtiin.

Express Train

Tällä junalla mentiin Villachista Ljubljanaan. Ne vaunut, mitkä kävelin läpi oli täynnä vaan kuuden istuttavia hyttejä??? Ite nappasin vapaan hytin ja sain vaan olla oleilla yksin kokonaisessa hytissä. Pistoke löytyy, mutta toiminnallisuus vaihtelee. Ei ollu näyttöjä, mistä näkis seuraavan pysäkin.

Intercity (NS/Nederlandse Spoorwegen)

Pääsin Alankomaissa junaan meidän päiväreissulla Arnhemista Amsterdamiin! NS:n junat usein kaksikerroksisia ja sisältää joka vaunussa ykkös- ja kakkosluokan, jotka on eritelty istuinten väreillä. Vaunuista löyty näytöt, jotka näytti missä mennään ja mikä pysäkki on seuraavaks :-)

Deutsche Bahn (DB)

En tiiä onks DB:n kaukojunil paljonki eroo, mut tää oli vaan DB 216. Vähän kämäsen näkönen ulkopuolelta, mut sisält paljastu kivat siniset penkit, joiden alta löytyy pistoke! Ja ilmanen wifi <3 Joissaki Öbb:n junissa on ja joissain ei. Jännä huomio: Penkkien yläpuolella on pienet näytöt, mistä näkyy onks penkki varattu ja mistä mihin! Rakastan.

[eleuthos]

Stai tranquilla

amore mio.

Respira.

A volte capita

che i pensieri grassofobici

si rifacciano vivi.

Stai tranquilla

amore mio.

Ogni tanto

succede che

ti riviene la voglia

di strapparti lembi di pelle,

lembi di grasso.

Stai tranquilla

amore mio.

So che quelle paure

sono sempre dietro l’angolo,

so che le detesti,

però è necessario

lasciarle urlare.

Se ne andranno.

—Anita

[lyhytkertomus]

Nopealukuista folk horroria talven pimeisiin iltoihin. Nälkänummi vei mukanaan ja luin kirjan läpi kuin ohimennen. Andrew Michael Hurley kirjoittaa tosi kiehtovasti, vaikka juoneltaan kirja ei ollut niin mieleenpainuva. 🌲🌲🌲 Englannin syrjäseuduilla riittää outoja tarinoita ja tämä on yksi niistä. Vihamielinen uskomus uhkaa pariskuntaa, joka asuu karun nummen reunalla. Legenda kertoo, että nummella sijaitsi ennen suuri puu, johon hirtettiin pahantekijöitä. Kaikki folk horror -genren ainekset ovat tosiaan kasassa, sillä kyläläiset suhtautuvat uusiin tulijoihin nihkeästi ja pariskunnan ainoa lapsi kuolee aivan yllättäen. Tunnelmaltaan kirja oli sopivan kammottava, mutta tässä oli liian samankaltainen juoni kuin syksyllä lukemassani In the Night Wood -kirjassa (Nälkänummi oli kyllä paljon parempi), mikä laimensi lukukokemusta. Luen paljon samoja tarinakaavoja noudattavaa kirjallisuutta (kauhuromantiikka…), joten ei siinä mitään, mutta tämä tuli vain liian äkkiä. Kirjassa häiritsi se, että pariskunnan roolit oli jaettu niin, että päähenkilö eli mies oli se järkevä ja väärinymmärretty osapuoli, kun taas vaimo käyttäytyi liian tunteellisesti ja rivien välistä jopa epäreilusti päähenkilöä kohtaan. Tarinalla kunnioitetaan 70-luvun brittiläistä kauhua, mutta näitä kuluneita asetelmia olisi voinut edes vähän yrittää päivittää. ”Vertailukohtia saattoi etsiä vastaavista yliluonnollisista olennoista, joita löytyi joka puolelta Englantia. Oikeastaan Harmaa Jack ei ollut muuta kuin jälleen yksi Vihreän Miehen tai Robin Kuomasen tai Heinä-Akan toisinto.”

[skillstopallmedia]

What happens when you put an electric car in Park position at 130 km/h?

Having already discovered a bug in his Rivien R1T, an owner continues to explore its secrets, positioning the car on P while driving. Daniel Goldburg, pilot in the IMSA category, has already caused a stir when he discovered, despite himself, that his Rivian R1T could also carry out Launch Control in reverse. However, the owner seems very curious, and has just discovered that the pick-up could…

[ollipakerran]

Vee niin kuin Vastapaino

Viime vuonna alma materini täytti 40 vuotta. En tarkoita Tampereen yliopistoa, jossa aloitin opiskeluni 1980-luvun lopulla, vaan Vastapaino-nimistä tiedekustantamoa, josta sain töitä muutamaa vuotta myöhemmin ensin toimistosihteerinä ja sitten pikkuhiljaa taittajana ja kustannustoimittajana. Kutsun Vastapainoa opiskelujeni äiti-instituutioksi yliopiston sijaan siitä syystä, että opin siellä tutkimuksen tekemisestä enemmän kuin kaikilla yliopiston kursseilla yhteensä. Sain olla oppipoikana monelle mestarille.

Loputtomiin en viihtynyt kustannustoimittajan puolella työpöytää vaan siirryin vaivihkaa tekijöitten joukkoon. Kustantamon kannalta arvokkain kontribuutioni on ollut yhdessä Merja Kinnusen kanssa toimitettu, useisiin painoksiin yltänyt Tieteellinen kirjoittaminen (2002). Merja oli yksi niistä keskeisistä Vastapainon voimahahmoista, joilta opin tieteellistä ajattelua.

Pyöreitä vuosia juhlittiin kustantamon arvoon ja tyyliin kuuluvalla tavalla, nimittäin kirjalla. Eikä millä tahansa menneitä vuosia nostalgisesti ylistävällä juhlakirjalla vaan yhden Vastapaino-aktiivin näkemyksellisellä katsauksella kustantamon jättämiin kirjajälkiin. Bibliofiiliksi auliisti tunnustautuva Mikko Lahtinen, valtio-opin yliopistonlehtori Tampereen yliopistosta, käy kirjassaan Vastapaino – 40 esseetä kirjahistoriasta läpi kustantamon julkaisemia teoksia. Niitä on jo lähemmäs 700.

Koska kyse ei ole mistään juhlatoimikunnan laatimasta ja tasapuolisuutta tavoittelevasta järjestöhistoriikista vaan yhden henkilön subjektiivisesta katseesta, kirjassa on luonnetta ja intohimoa. Vaikka Lahtiselle on annettu esitykseensä vapaat kädet, hän maalaa jäsennellyn kuvan kustantamon julkaisuprofiilista ja tekee oikeutta sen yhteiskuntakriittiselle eetokselle.

Vastapainon merkitys useamman humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen oppialan viime vuosikymmenten kehityksessä Suomessa on ohittamaton. Ilman Vastapainoa moni suomenkielinen oppikirja olisi jäänyt tekemättä ja monilta oppi omalla äidinkielellä saamatta. Se on tarjonnut julkaisu- ja levityskanavan niin alun perin suomeksi kirjoitetuille kuin käännösteoksille, jotka ovat vaikuttaneet yliopistollisen opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tästä käypä esimerkki on jamaikalais-englantilainen Stuart Hall, jonka suomennetut tekstit ovat innoittaneet jo vuodesta 1992 lähtien Suomessa tehtyä tutkimusta identiteeteistä, rodullistamisesta ja diasporasta. Hallin tekstien merkityksestä olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin.

Lahtisen halu mainita edes lyhyesti mahdollisimman monta kirjaa ja tekijää aiheuttaa tekstiin välillä hienoista ahtautta, mutta listaukset on helppo ohittaa, sillä kerronta pysähtyy kuitenkin tarpeeksi usein yksittäisten kirjojen ja tekijöiden kohdalla.

Elävimmillään juhlaesseet ovat silloin, kun Lahtinen antaa oman intonsa reilusti näkyä. Niinpä hän esimerkiksi kehuu Terry Eagletonia ”huikeaksi kynäniekaksi”. Eagletonin Kirjallisuusteoria – johdatus (alkuteos 1983, 2. korjattu painos suomeksi 1991) osoittaa Lahtisen mukaan tekijänsä mestarillisen kyvyn kirjoittaa vaikeistakin teoreettisista asioista selkeästi ja ymmärrettävästi.

Jos oppikirjatekstilajin ihanteena pidetään mahdollisimman neutraalia esitystapaa, Kirjallisuusteoria ei ole lajissaan kovin onnistunut teos, sillä siinä näkyvät ja kuuluvat Eagletonin omat mielipiteet. Se on kuitenkin hyvä asia kahdessakin mielessä: toisaalta lukijan ei tarvitse etsiä niitä rivien välistä, toisaalta se tuo näkyviin kirjallisuudentutkimuksessa(kin) vaikuttaneiden ajattelutapojen kytkennät aikansa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja ajattelumalleihin.

Eagletonin Kirjallisuusteoria on myös havainnollinen esimerkki käännösvalintojen merkityksestä. Kerrotaan, että koska muutakaan vastaavaa teosta ei ollut tarjolla suomeksi, se sisällytettiin opintovaatimuksiin niilläkin laitoksilla, joissa muutoin vieroksuttiin Eagletonin vasemmalle kallellaan olevia näkemyksiä.

Juhlaesseiden valinnoista ja valitsematta jättämisistä voi ja saa olla eri mieltä. Itse olisin nostanut näkyvämmin esiin sellaisia suomalaisia tekijöitä, jotka ovat nähneet erityistä vaivaa eri tutkimusalojen suomenkielisen oppi- ja tutkimuskirjallisuuden kehittämiseksi. Kulttuurintutkija Mikko Lehtosella on tässä erityinen ansio niin kääntäjänä kuin kirjailijanakin. Hänen Merkitysten maailmansa (1996) näytti mallia siinä, että oppikirjoja voidaan kirjoittaa pedagogisesti oivaltavalla tavalla, huumoriakaan kaihtamatta.

Tiedotustutkimus-lehdessä Merkitysten maailman arvioinut Erkki Karvonen parahti, miksei tällaista kirjaa ollut olemassa silloin, kun hän aloitti opiskelunsa:

”Se kyllä harmitti ja käy kateeksi, että tekijä on niin hiton hyvin pystynyt muotoilemaan ja tiivistämään hyvinkin mittavan tieteellisen keskustelun näin nasevasti. Lehtosen kirja on harmittava sikälikin, että nykyopiskelijan mokoma saa nyt kirjasta sen tiedon, minkä hankkimiseen itseltä on kulunut työntäyteisiä vuosia paksujen ja hankalien vieraskielisten opusten parissa.”

Merkitysten maailman ohella toinen minuun lähtemättömän jäljen jättänyt teos oli Heikki Luostarisen ja Esa Väliverrosen Tekstinsyöjät: yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lukutaidosta (1991). Se avasi silmäni tieteellisen diskurssin ominaispiirteille eli toisin sanoen opetti minua lukemaan tutkimuksia.

Juhlakirjaesseistinä olisin nostanut näyttävästi esiin myös Juha Herkmanin teoksen Sarjakuvan kieli ja mieli (1998), joka on edelleen paitsi pätevä myös ainoa suomenkielinen perusoppikirja aiheestaan. Se on myös muistuma ajoilta, jolloin tutkijat kirjoittivat kokonaisia suomenkielisiä kirjoja, ja tässä tapauksessa jopa ennen tohtoroitumistaan, sillä kyseinen teos oli samalla tekijänsä lisensiaatintyö.

Lahtisen kirjaa lukiessa tulee nyökkäiltyä paljon, ja herää vahva mieliteko kaivaa esiin teoksia, joiden olemassaolon on kenties jo ehtinyt unohtaa. Samalla alkaa kiinnostaa akateemisen kustannustoiminnan laajempi merkitys niiden tutkimusalojen kehityksessä, joille Vastapaino on 40 vuoden ajan tarjonnut monipuolista apetta pureksittavaksi. Kunpa joku tieteellisten diskurssien historiasta kiinnostunut tutkija ottaisi asiakseen tutkia Vastapainon kaltaisten kustantamoiden vaikutuksia ihmistieteiden kehitykseen Suomessa!

PS: Tätä kirjoittaessani postiluukusta tömähti Mikko Lahtisen uudempi opus Kirja on pitkä ajatus (2022). Se sisältää 20 juhlaesseetä 20 vuotta täyttävän Warelia-nimisen kustantamon kirjoista.