#villieläin

[kaappihomokumppani]

Toisaalta tulet ymmärtämään hyvin nopeasti, että luonnonvaraista olentoa ei ole mahdollista vangita pieneen ja suljettuun tilaan.

[hannaranta]

Uusi viikko ja uudet kujeet ⭐ #maanantai #villieläin #leopardi #töihin #blondi https://www.instagram.com/p/CpJ0KTPtol_/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[siveydensipuli]

ideoita koko vuodeksi:

tommikuu: kuuntele ainoastaan tommi läntisen musiikkituotantoa

helmakuu: kuun alussa puetaan päälle hame tai mekko ja joka päivä lyhennetään helmaa

kaaliskuu: tässä kuussa syödään kaaliruokia

puhtikuu: 30 päivää reippailua

joukokuu: tutustu joka päivä uuteen jouko-nimiseen ihmiseen

kesykuu: kesytä joku villieläin ystäväksesi

melokuu: käy päivittäin melomassa kanootilla

myyskuu: laita kuukauden jokaisena päivänä yksi omistamasi tavara myyntiin

locakuu: kreisibailaa 31 päivää

harraskuu: tee parannusta ja pyydä anteeksi locakuun syntejä

joulekuu: opiskele fysiikkaa

[pupucino]

mun suosikki-inhokkiasioihin kuuluu humoristinen misinformaatio kissoista, jota näkee meemeissä joka päivä

"ihminen kesytti suden, mutta kissa kesyyntyi ite"

ei, me ei tiedetä tätä. tää on pelkkää epävalistunutta spekulaatiota, joka on kumottu monilla teorioilla (susi ja ihminen päätti alkaa metsästää yhdessä, ihminen päätti haluta kissan kotiinsa).

miks haluutte esittää kissan semmosena, ettei ihminen olis aktiivisesti halunnu sitä lemmikikseen? etkö sä poimis sun viljasiilon nurkilla norkuvaa kissaa ja kesyttäis sitä?

"koira muuttui kesyttämisen myötä paljon, mutta kissa ei yhtään"

kissa muuttui ihan helvetisti. miks haluutte vähätellä sen asemaa kesyeläimenä? miks haluutte viedä siltä kaiken kunnian?

"kotikissa ei ole muuttunut yhtään villikissasta, se pärjää hyvin yksinään luonnossa"

ei pärjää. se on kesyeläin, ei villieläin. etenki täällä pohjois-euroopassa on sille aivan väärä ilmasto. villiintyny kotikissa, josta kukaan ei huolehdi, ei voi hyvin. se kuuluu kerätä talteen ja antaa sille koti.

"koira on miellyttämishaluinen ja lahjottavissa, joten se on helppo kouluttaa, mutta kissa ei ole, eikä sitä voi kouluttaa"

väärin. miks kissan älykkyyttä ja mielenkiintoa ihmistä kohtaan aina aliarvioidaan? koska se ilmaisee itteään eri lailla ku koira? kissaa voi ja kannattaaki kouluttaa. se on tosi fiksu ja oppivainen eläin, mut sen kouluttaminen vaatii eri metodit ku koiran.

"koira rakastaa ihmisiään, mutta kissa pitää meitä korkeintaan palvelijoinaan"

ei. tutkitusti kissa kiintyy omiin ihmisiinsä yhtä paljon tai jopa tiukemmin ku koira. koira sitä paitsi usein rakastaa ihan kaikkia ihmisiä, mutta kissa nimenomaan vain sitä omaa perhettään. sitä ei vaan aina ymmärretä, koska se ei juokse omistajan luo ovelle jollottamaan, hyppimään ja nuolemaan naamaa.

miette rakastaa sinua ja sinä väität, että miette pitää sinua vain palvelusväkenä?! vankilaa tuhat vuotta!

[guanomole]

Miks ruisleivän pitää kovettuu jos ottaa sen pakkasesta ja sit sulattaa mikros. *Repii palasia irti kui mikäkin villieläin.

[neiti-kassiopeia]

10 fandomia 10 hahmoa

@grave-cleric tägäsi (päiviä sitten lol) ja oon aina valmis puhumaan mun lempihahmoista, tunnetaan myös nimellä Muoritytöt/sukupuolineutraali. Joten let's mennään!

Adaine Abernant (Dimension 20: Fantasy High/Fantasy High: Sophmore Year) Ajattelen tätä perkeleen tyttöä varmaan päivittäin, rakas velhotyttö jolla on sarjan eka kill ja jonka ekan kauden päätavote oli lyödä sen isosiskoo turpaan. Tappoi isänsä taikameleessä, jääräpäinen likka joka oli valmis full on kuolemaan ennen ku taipuis pahantahtosen auktoriteetin käskyihin. Ihmissuden adoptoima pikkusisko joka rakentaa parempaa kotia isosiskolleen. Ei vain haltijoiden, vaan kaikkien oraakkeli.

Noah Czerny (The Raven Cycle) Jos tuns mut ollessani 13-14, tuntee myös tän pojan. Noah oli eka kirjallisuuden hahmo joka sai mut absoluuttisesti menettää järkeni. Alotti rakkauteni uhrilampaisiin, niihin joiden täytyy antaa kaikki pois paremman vuoksi, ilman että ne oikeestaan haluis. Tää vitun haamupoika, jonka eka dialogi kirjasarjassa on "Olen ollut kuollut seitsemän vuotta" ja silti meni ekan kirjan loppuu ennen ku kukaa kässäs et hei hetkinen tää jätkä on muute oikeesti kuollu. En koskaa unoha sua poikaseni.

Sorey & Miklio (Tales of Zestiria) Nää tulee ny yhessä ja on samasta pelistä mutta ihan sama koska EI SAA EROTTAA. Ne kuuluu yhteen. Lapsuuden bestikset, jotka lähtee hassulle pikku reissulle, joka ei sit ookkaa enää nii hauska. Soreyn julma herääminen maailman rumuuteen ilman et se menettää optimistista ja autuasta olemustaan. Miklion halu auttaa ja olla osa meininkiä, ilman että sitä vaan suojellaan, ja kuinka se jäi vuosisadoiksi yksin koska ne teki sen, ne pelasti maailman. Mutta mitä se maksoi? Se maksoi Soreyn ja ajan.

Fai. D. Fluorite (Se oikea tapa kirjottaa sen nimi) Räääääähhhhhh taas kerran surullinen poika uhrilammas. Mutta myös vitun goofy ass äijä jolla on niin klassiset clampin ylipitkät jalat ku olla ja voi. Velhovampyyri jolla on niin siniset silmät että ne on legit taianomaset. Maailman traumatisoitunein äijä, kirottu syntymästä asti. Se sai perheen ja melkeen tappo tyttärensä, tärkein henkilö menetti kätensä hänen takia, veli kuoli hänen vuokseen ja hän kannibalisoi veljensä nimen. Ajaa mut hulluksi.

Lyra Belaqua (Universumin tomu) Absoluuttisesti paras lapsipäähenkilö mistään kirjasta. Vesikauhunen pikkutyttö, Lyra Kaunopuhe, jonka ensimmäinen reaktio trilogian toiseen päähenkilöön oli hypätä ruokakomerosta kuin villieläin ja purra sitä. Ja kun se sai tietää että tää toinen päähenkilö on murhaaja, hän oli tyytyväinen koska ainaki tää tarkottaa että se on kykeneväinen ja sit vaa meni nukkuu. Väkivaltaisen empaattinen, oli valmis käydä aikuisten kimppuun jotta pieni poika voitais haudata kuivuneen kalan kanssa, jonka tämä poika luuli olleen daimoninsa. Tyttö, jota haarniskakarhut ja kuumailmapallolentäjät kunnioittavat. Tyttö, jolla on kohtalon kapistus käsissään. Villi tyttö, rakastan häntä.

Gideon The Ninth (The Locked Tomb) Mitä mä voinkaa sanoo Gideonista (ilman spoilereita, mun kaveri seuraa mua eikä oo lukenut niit muit kirjoi viel tietääkseni). Jääräpäinen ja aggressiivinen nuorukainen joka rakastaa ja välittää niin kovaa. Tyhmä ku pässi mutta sillo ku kyseessä on elämä ja kuolema, ainoa järkevä henkilö paikalla. Jos rupeen ajattelee sitä liikaa, alan itkee. On saanu mut itkee kahesti niin kovaa etten näe sanoja sivuilla ja on otettava lukemisesta tauko. Antaa toiselle osapuolelleen kaikkensa, kirjaimellisesti. Ikoninen lesbo punaisella tukallaan, 180cm pitkällä meikalla ja aurinkolaseilla avaruudessa.

Nina Zenik (Six of Crows/Korppien Kehä) Nina on objektiivisesti paras hahmo tällä listalla, anteeks mut en oo pahoillani. Mä rakastan Ninaa enemmän ku elämää ja se oli yks ekoista hahmoista missään, jossa näin itteni. Isokokoinen ja -ääninen likka, jolla on outoa parannustaikuutta. Rakastan ku parannustaikuus on orgaanista ja väkivaltasta, rakastan ku lihavia hahmoja ei jatkuvasti haukuta, että ne saa olla kauniita mekoissa ja voimakkaita ihan omillaan. Siksi rakastan Ninaa. Ninaa joka on hauska ja rakastaa ystäviään. Ninaa joka kaahaa tankilla ja laittaa ittensä tulilinjalle, jotta ainaki muut selviäis. Nina <3

Willow Park (The Owl House) Willow kuuluu vähä samaan kategoriaan ku Nina isokokosist tytöist jotka on voimakkaita ja jotka antaa mulle sellasii seratoniinipiikkei ettei mitään tolkun määrää. Mutta Willow on enemmänki ku se. Rakastan Willowta niin paljon kosk hänessä on sitä raivoa jota näen itessänikin. Willow kantaa raskasta taakkaa pitäessään muista huolta, pullottaa tunteitaan ja kannattelee ystäviään. Mutta hän on vain yksi tyttö, eikä kukaan jaksa sitä taakkaa loputtomasti. Willow on ihana ja toivoisin niin paljon et olisin pienempänä saanu nähä hänen kaltaisen hahmon. Hän saa rakastua ja olla rakastettu, vihainen ja voimakas ja ihana. Also hänen nimensä on lempisanani englanniksi, tällä ei varmana ole mitään vaikutusta siihen miksi pidän hänestä.

Martin Blackwood (The Magnus Archives) Martin "No.1 Muorityttö" Blackwood on mun vitun ride or die hahmo. Mikään hahmo koskaan tai mistään ei tuu pääsee niin lähelle mun sydäntä ku tää random brittimies on. Martin on aivan liian samanlainen itseni kanssa ja toisinaan rakastan sitä ja toisinaan en. Mulla on toisinaan hyvinkin paljon hankaluuksia samaistua hahmoihin, mutta se muutama Martinin jakso missä se puhu ittestään, yksinäisyydestään ja katkeruudestaan ja rakkaudestaan ja ilostaan iski muhun niin pahasti etten oo vielkää pystyny mennä kuuntelee sitä uudelleen. Tämä nälvivä, valheita luritteleva isokokoinen mies täynnä runoja ja rakkautta on mulle kaikki kaikessa. Ainoa hahmo, joka on koskaan oikeesti kuvannu mun monia kokemuksia ja tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Jakaisin mielelläni kupin teetä hänen kanssaan.

Siinäpäs he! Tägäilen tähän joitain, mutta taas kerran, ei mitään pakkoa tehdä jos ette halua @vadelmat @wuekka

[tamillarocks]

Muisteloita vähän kauemmaksi taakse

Miehellä testosteronit hallitsee käyttäytymistä. Mies on, kuin villieläin aina saalistamassa uutta uhria. Ei ole väliä, oletko sitoutunut avioliittoon, eli et. Mies ei mahda testojen keitokselle mitään. Se ei ole tiedostettua käyttäytymistä, se hallitsee elämää, kunnes testojen tuotanto loppuu. Ja sitä on turha kontrolloida. Ei siitä miestä saa syyttää, vaan evoluutiota. Ilman mieshormoneja,…

[koeputkitatti]

Minä: Mikä se on se villieläin joka houkuttelee sut vesialueelle ja sit hukuttaa?

Kaveri: Öööö, näkki?

[mustapartart]

Lapsena tahtoi seurata Jumalaa, kun ei paholainenkaan tullut hakemaan. 🥀

.

.

I was listening to this Finnish metalband called Villieläin and particularly my fave song from them called "Yön kuningatar" ("Queen of the night") and Seladon just popped to my mind 👀

[torillatavataan]

Luin tässä uutisia, joten random vitutus iski jälleen susista. Joo, ei ole kiva jos niitä on kodin lähellä.

Mutta jumalauta jos laskee koiran ulos valvomatta tai pitää sitä kytkettynä pihalla alueella jossa susia liikkuu niin on kyllä 100% omistajan vastuulla jos susi sen nappaa.

Jos harrastaa metsästystä, nii pitää hyväksyä, että koira voi sillä reissulla kuolla. Ei se ole sen villieläimen, oli susi tai mikä tahansa muu eläin, vika jos koira jonka ihminen on sinne laskenut juoksemaan tai jopa jahtaamaan kyseistä eläintä kuolee.

Susi syö lampaat tai minkä tahansa muun tuotantoeläimen? Paimenet takas. Sitä varten niitä ennenkin oli. Ei se ole suden vika, että se nappaa helpon saaliin. Se on villieläin. Totta kai se saalistaa helpon saaliin.

Ymmärrän, että sudet pelottaa (pelottais itseänikin) ja se on tosi kauheaa jos oma eläin päätyy suden suuhun, mutta jos ihminen tekee eläimestä helpon saaliin niin ei se ole suden vika. Enkä siis väitä, ettei sudet ole tai voi olla ongelma, mutta kyseenalaistan, että se olis niiden susien itsensä vika. Sudet ei ole pahoja. Ne on villieläimiä ja elävät sen mukaan.

[thatcharmingjerk]

Se tunne ku halluisit päästää villieläimen joka on jääny siun hoidokiks vihdoin pakoon luontoon ja sit se villieläin oot sie ite

[hannaranta]

Villieläintä ei voi sulkea häkkiin😏🐆 #villieläin #work #äläkysy #vessaselfie #torstai #kaikkionhyvin #huomennakaikkiontäydellistä https://www.instagram.com/p/CnCa0pXtPg9/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[hensthings]

List 10 songs you are obsessed with atm and tag 10 people

Tagged by @alittlebiggerberry-2, thanks :D

1. Asu no Yozora Shoukaihan, Yuaru cover 2. Amaranthe: Trinity and Electroheart 3. Q, Hatsune Miku english cover 4. Aviators: Console Killer and Neon Sonata 5. Ghost: Dance Macabre 6. Breaking Benjamin: Dance with the devil 7. Villieläin: Koston enkeli 8. Kaija Koo: En pelkää pimeää 9. DAGames: Brothers in arms 10. LoveLive! Aqours: Thrilling・One Way

Will not tag anyone, but feel free to do this if ya want -w- b

[mehuonmehua]

Juice=Juice — Kuuma, kuuma Juice=Juice『SEXY SEXY』 Finnish translation Kuuma, kuuma, tahdon sinun kiinnittävän minuun huomiota Tahdon tuntea rakkautesi Ja sitten kuuma, kuuma, tahdon sinun rakastavan minua Tahdon tuntea rakkautesi Ikuisesti Suudelmat ovat kuin todellista magiaa Älä lopeta niitä kesken Ja sitten kiivaasti kuin villieläin Voit vuotaa yli Rakkaus on rakkaudelle, rakkaus on rakkaudesta Rakkaus tahrii ja rakkaus parantaa Rakkaus on rakkaudelle, rakkaus on rakkaudesta Riitoja ja anteeksiantoa Vaikka esitän aikuista, se on yksi asia ja tämä on toinen Et ymmärrä todellista minua Vaikka esitän aikuista, se on yksi asia ja tämä on toinen Esitä, ettet huomaa sitä; se on osa etikettiä Todista aikuisuutesi käyttäytymällä, kuin olisin onnistuneesti hämännyt sinua Järjetöntä Kuuma, kuuma, tahdon unelman Tahdon tuntea rakkautesi Ja sitten kuuma, kuuma, tahdon sinun rakastavan minua Tahdon tuntea rakkautesi Ikuisesti Kuin toiveesta, lopultakin Mielesi muuttuu välittömästi Joten voit paljastaa kaiken halusi Rakkaus on rakkaudelle, rakkaus on rakkaudesta Peläten rakkautta, anoen rakkautta Rakkaus on rakkaudelle, rakkaus on rakkaudesta Toistemme kohtaamista ja anteeksiantoa Vaikka käyttäydyn kuin lapsi, se on yksi asia ja tämä on toinen En oikeastaan itsekään ymmärrä sitä Vaikka käyttäydyn kuin lapsi, se on yksi asia ja tämä on toinen Rakkaus, joka saa huokaamaan loisteliaisudellaan tai Romanssi, joka saa haukottelemaan pitkästyttävyydellään Järjetöntä Vaikka esitän aikuista, se on yksi asia ja tämä on toinen Et tunne todellista minua Vaikka esitän aikuista, se on yksi asia ja tämä on toinen Esitä, ettet huomaa sitä; se on osa etikettiä Todista aikuisuutesi käyttäytymällä,  kuin olisin onnistuneesti hämännyt sinua Järjetöntä

[bylinoitasuomeksi]

Dobrynja Nikitits ja Vasili Kazimirovits

Armeliaan ruhtinas Vladimirin palatsissa, Aurinkomme, Vladimir Vseslavjevitsin luona, siellä oli juhla-ateria, suuret pidot, monille ruhtinaille ja pajareille, ja kaikille rikkaille poljanitsoille, ja koko urhealle druzhinalle. Vladimir kestitsi heitä kaikkia ja osoitti kaikille kunnioitusta, hän, ruhtinas, tervehti heitä kaikkia. Puolivälissä juhlaa pajarit olivat juoneet itsensä juovuksiin, ja puolivälissä ateriaa he olivat syöneet itsensä täyteen. Ruhtinas käveli ympäri salia, hän heilutti valkokäsiään, ja hän kohotteli voimakkaita hartioitaan, ja hän sanoi itse näin: “Tervehdys teille, ruhtinaani ja pajarini! Tervehdys teille, kaikki rikkaat poljanitsani ja koko urhea druzhinani! Kuka palvelisi minua, ruhtinasta, uskollisesti ja totuudellisesti, omistautuneesti, uskollisesti ja totuudellisesti? Kuka ratsastaisi kaukaiseen maahan, kaukaiseen Polenjetsian maahan, tsaari Batur Batvjesovin luo? Kuka toimittaisi hänelle verot ja lahjat vuosilta, kuluneilta vuosilta, kahdentoista vuoden ajalta? Kuka toimittaisi neljäkymmentä vankkuria puhdasta hopeaa? Kuka toimittaisi neljäkymmentä vankkuria punaista kultaa? Kuka toimittaisi neljäkymmentä vankkuria hienoja helmiä? Kuka toimittaisi neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä terävää haukkaa? Kuka toimittaisi neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa näätäturkkia? Kuka toimittaisi neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa hurttaa? Kuka toimittaisi neljäkymmentä harmaata oria?” Silloin korkea-arvoisimmat piiloutuivat alimpien taakse, eivät korkeimman- eivätkä alimmanarvoiset vastanneet. Istuimelta, keskellä olevalta istuimelta, ja valkotammiselta penkiltä, astui esiin uskalias hyvä nuorukainen, jaloilleen, ketterille jaloilleen, vihreissä marokonnahkaisissa saappaissaan, korkoineen, hopeakorkoineen, niitteineen, kultaisine niitteineen, nimeltään Vasily, Kazimirin poika. Siirryttyään pois pöydän luota, Vasili kumarsi, ja hän sanoi näin: “Tervehdys sinulle, isämme, Vladimir-ruhtinas! Minä palvelen sinua omistautuneesti, uskollisesti ja totuudellisesti, omistautuneesti näköpiirissäsi ja sen ulkopuolella. Minä ratsastan kaukaiseen maahan, kaukaiseen Polenjetsian maahan, tsaari Batur Batvjesovin luo. Minä toimitan hänelle verosi ja lahjasi, vuosilta, kuluneilta vuosilta, kahdentoista vuoden ajalta. Minä toimitan kultasi ja hopeasi, minä toimitan hienot helmesi, minä toimitan neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä terävää haukkaa, minä toimitan neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa näätäturkkia, minä toimitan neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa hurttaa, minä toimitan neljäkymmentä harmaata oria.” Sitten Vasili tuli alakuloiseksi ja kumarsi hurjan päänsä, ja Vasili laski kirkkaat silmänsä isää kohti, tiililattiaa kohti. Hän laittoi mustan hattunsa päähänsä ja lähti pois palatsista, korkeasta palatsista. Hän meni ulos leveälle kadulle, hän käveli leveää katua pitkin. Häntä vastaan tuli uskalias hyvä nuorukainen, nimeltään nuori Dobrynja Nikitits. Dobrynja otti päästään untuvahattunsa ja kumarsi hyvin syvään: “Tervehdys, uskalias hyvä nuorukainen, nimeltäsi Vasili, Kazimirin poika! Miksi olet tulossa niin allapäin juhlista? Etkö saanut hyvää paikkaa ruhtinaalta? Etkö saanut pikarillista vihreää viiniä? Vai oliko joku epäkunnioittava sinulle, Vasili? Vai kehuitko liikaa ratsastavasi jonnekin?” Ja sitten Vasili kulki ohitse jurona kuin härkä. Dobrynja juoksi edelle toistamiseen, hän otti päästään untuvahattunsa ja kumarsi hyvin syvään: “Tervehdys, uskalias hyvä nuorukainen, nimeltäsi Vasili, Kazimirin poika! Miksi olet tulossa niin allapäin juhlista? Miksi olet tulossa niin allapäin ja niin ilottomana? Vasili, etkö saanut hyvää paikkaa? Etkö saanut pikarillista vihreää viiniä ruhtinaalta? Vai kehuitko liikaa, Vasili, ratsastavasi jonnekin?” Ja sitten Vasili kulki ohitse jurona kuin härkä. Ja Dobrynja juoksi edelle kolmannen kerran, hän otti päästään untuvahattunsa ja kumarsi hyvin syvään: “Tervehdys, uskalias hyvä nuorukainen, nimeltäsi Vasili, Kazimirin poika! Miksi olet tulossa niin allapäin juhlista? Miksi olet tulossa niin allapäin ja niin ilottomana juhlista? Vasili, etkö saanut hyvää paikkaa? Etkö saanut pikarillista vihreää viiniä? Vai oliko joku epäkunnioittava sinulle, Vasili? Vai kehuitko liikaa ratsastavasi jonnekin?” En petä sinua taistelun kuluessa enkä nopean kuoleman hetkenä.” Ja silloin Vasili ihastui ikihyviksi, hän otti Dobrynjan syleilyynsä, hän painoi Dobrynjan sydäntään vasten, ja hän sanoi itse nämä sanat: “Tervehdys sinulle, uskalias hyvä nuorukaiseni, nimeltäsi nuori Dobrynja Nikitits! Dobrynja, ole minulle isoveli, ja minä, Vasili, olen sinulle pikkuveli. Olin armeliaan ruhtinas Vladimirin luona, juhlallisessa tapaamisessa, juhlallisessa tapaamisessa, suurissa pidoissa. Kehuin liikaa ratsastavani ruhtinaan luota maahan, siihen kaukaiseen maahan, tsaari Batur Batvjesovin luo, toimittavani hänelle verot ja lahjat, vuosilta, kahdentoista vuoden ajalta. toimittavani sinne kullan ja hopean, toimittavani sinne hienot helmet, toimittavani neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä terävää haukkaa, toimittavani neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa näätäturkkia, toimittavani neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa hurttaa, toimittavani neljäkymmentä harmaata oria.” Ja sitten nuori Dobrynja Nikitits puhui: “Emme toimita mitään ruhtinas Vladimirilta, me emme toimita veroja ja lahjoja häneltä, me vaadimme Koira Batur Batvjesovilta, me vaadimme veroja ja lahjoja häneltä.” Ja sitten nuorukaiset vannoivat veljeyttä, he palasivat ruhtinas Vladimirin luo, he menivät sisään valkokiviseen palatsiin, he ristivat itsensä kuten oli säädetty, he tekivät kumarrukset kuten oli ohjeistettu, he kumarsivat kaikkiin suuntiin, ruhtinaille ja pajareille erityisesti. “Tervehdys sinulle, Vladimir-ruhtinas, ja rakas ruhtinatar!” Ja armelias Vladimir-ruhtinas puhui sitten: “Olette tervetulleita, uskaliaat hyvät nuorukaiset, Vasili, Kazimirin poika, ja Dobrynja Nikitits, istumaan alas pöytäämme ja jakamaan aterian!” Ruhtinas kaatoi pikarilliset vihreää viiniä, ei pieniä pikareita, vaan puolitoista ämpäriä, hän tarjoili ne uskaliaille hyville nuorukaisille. Nuorukaiset ottivat pikarit yhdellä kädellä, he joivat pikarit yhdellä kulauksella, ja he istuivat alas tammisille penkeille. He sanoivat itse näin: “Tervehdys sinulle, armelias Vladimir-ruhtinaamme! Emme tahdo toimittaa sinulta veroja ja lahjoja, haluamme periä ne Batur Batvjesovilta ja tuoda veroja ja lahjoja häneltä armeliaalle ruhtinas Vladimirillemme. Istu alas, armelias Vladimir-ruhtinaamme, istu alas tammipöydän ääreen, ja kirjoita pian kirjeet käsialalla: “Anna minulle, koira, verot ja lahjat vuosilta, kuluneilta vuosilta, ja kahdentoista vuoden ajalta, ja anna sinä meille hopeaa ja kultaa, ja anna sinä meille hienoja helmiä, ja anna sinä meille teräviä haukkoja, ja anna sinä meille mustia näätäturkkeja, ja anna sinä meille mustia hurttia, ja anna sinä meille harmaita oreja.” Armelias Vladimir-ruhtinas antoi uskaliaille nuorukaisille käsialalla kirjoitetut kirjeet, ja Vasili Kazimirovits otti kirjeet ja laittoi ne taskuunsa. Nuorukaiset nousivat ylös ketterille jaloilleen, he sanoivat itse näin: “Siunaa meidät, armelias Vladimir-ruhtinas, ratsastamaan Polenjetsian maahan.” Ja nuorukaiset menivät ulos pääkuistille, nuorukaiset vihelsivät kuin satakieli, nuorukaiset karjuivat kuin villieläin. Kaukaa, kaukaa avoimelta tantereelta kaksi ratsua tuli juosten, kaksi mahtavaa sellaista, kaikkien bogatyrin varusteiden kera. Nuorukaiset ottivat ratsunsa näiden silkkiohjaksista, ja he nousivat tukeville jalustimilleen, ja he kiipesivät tserkessisatuloihinsa. Vain ruhtinaan luona ihmiset näkivät uskaliaat nuorukaiset nousemassa ratsujensa selkään, he eivät nähneet minne nuorukaiset olivat ratsastaneet. He löysivät ensimmäiset kavionjäljet kolmen virstan päästä, he löysivät toiset kavionjäljet kahdentoista virstan päästä, mutta he eivät voineet löytää kolmansia kavionjälkiä. Hyvät nuorukaiset tulivat kaukaiseen maahan, kaukaiseen Polenjetsian maahan, tsaari Batur Batvjesovin luo, hänen palatsiinsa, korkeaan palatsiinsa. He pysähtyivät leveälle kadulle, he nousivat nopeasti hyvien ratsujensa selästä, he eivät sitoneet ratsujaan mihinkään, he eivät jättäneet ratsujaan hoidettaviksi, he eivät kysyneet lupaa portinvartijoilta porteilla, he eivät kysyneet lupaa ovenvartijoilta ovilla, he heittivät ovet apposen auki, he astuivat sisään valkokiviseen palatsiin, nuorukaiset eivät rukoilleet Jumalaa, he eivät kumartaneet Koira Baturille, he sanoivat nämä sanat itse: “Tervehdys, Koira tsaari Batur! Olemme tuoneet sinulle verot ja lahjat armeliaalta ruhtinas Vladimirilta.” Ja Vasili Kazimirovits otti esiin, hän otti esiin käsialalla kirjoitetut kirjeet, silkkisestä taskustaan ja asetti ne tammipöydälle: “Koira, ota vastaan verot ja lahjat armeliaalta ruhtinas Vladimirilta.” Koira Batur Batvjesov avasi niiden sinetit, hän avasi käsialalla kirjoitettujen kirjeiden sinetit, ja hän sanoi itse nämä sanat: “Tervehdys sinulle, Vasili, Kazimirin poika! Et lähde täältä ikinä elossa!” Vasili, Kazimirin poika, vastasi sitten: “Luotan Ihmeelliseen Äitiin, Pyhimpään Jumalanäitiin, ja luotan rakkaaseen veljeeni, omaan veriveljeeni, Dobrynja Nikititsiin.” Koira Batur sanoi näin: “Hyvät nuorukaiset, pelatkaamme noppaa ja korttia!” Vasili, Kazimirin poika, sanoi sitten: “En olettanut pelaavani sellaista peliä kanssasi täällä, enkä tuonut mukanani asiaankuuluvaa väkeä Kiovasta.” Ja Batur alkoi pelaamaan noppaa ja korttia nuoren Dobrynja Nikititsin kanssa. Ensimmäisellä kerralla Koira ei saanut voitettua häntä, nuori Dobrynja Nikitits voitti hänet. Ja toisella kerralla Koira ei saanut voitettua häntä, nuori Dobrynja Nikitits voitti hänet. Ja kolmannella kerralla Koira ei saanut voitettua häntä, nuori Dobrynja Nikitits voitti hänet. Silloin Koira oli loukkaantunut, Batur Koira sanoi näin: “Vasili, et lähde täältä ikinä elossa!” Vasili, Kazimirin poika, vastasi sitten: “Luotan Äitiin, Pyhimpään Jumalanäitiin, ja luotan rakkaaseen veljeeni, omaan veriveljeeni, Dobrynja Nikititsiin.” Koira sanoi nämä sanat: “Tervehdys sinulle, Vasili, Kazimirin poika! Ampukaamme kolmen virstan päähän, kolmen ja puolen virstan päähän, osuaksemme kosteaan ja vääntyneeseen tammeen ja osuaksemme kultasormukseen.” Vasili, Kazimirin poika, sanoi sitten: “En olettanut olevan sellaista ampumista kanssasi täällä, enkä tuonut mukanani asiaankuuluvaa väkeä Kiovasta.” Koira meni ulos pääkuistille, hän huusi ja kiljui kimakalla äänellä: “Tervehdys teille, uskolliset palvelijani! Tuokaapa minulle jännitetty jouseni, ja tuokaa minulle karkaistu nuoli.” Yhdeksän tataaria toi hänelle hänen jännitetyn jousensa, kuusi tataaria toi hänelle karkaistun nuolen. Koira otti jännitetyn jousensa, ja otti karkaistun nuolensa, Koira kiristi jännitetyn jousensa, ja laittoi nuolen jänteelle, ja hän ampui kolmen virstan päähän, kolmen ja puolen virstan päähän. Ensimmäisen kerran ampuessaan - hän ampui ali, toisen kerran ampuessaan - hän ampui yli, kolmannen kerran ampuessaan - hän ampui ohi. Ja sitten hän antoi jännitetyn jousensa Dobrynjalle, Dobrynja Nikititsille, ja hän antoi tälle karkaistun nuolen, ja jännitetty jousi karjui kuin villieläin, ja Dobrynja katkaisi jännitetyn jousen kahtia, ja hän heitti jännitetyn jousen kosteaan maahan. Hän tähtäsi karkaistun nuolen kärki eteenpäin, ja hän heitti nuolen kolmen virstan päähän, kolmen ja puolen virstan päähän, ja hän osui kosteaan ja vääntyneeseen tammeen, hän osui kultasormukseen - kostea tammi hajosi kappaleiksi. Ja silloin Koira oli loukkaantunut, hän piti sitä suuren loukkauksena. Koira sanoi nämä sanat: “Tervehdys sinulle, Vasili, Kazimirin poika! Et lähde täältä ikinä elossa!” Vasili, Kazimirin poika, sanoi sitten: “Luotan Puhtaimpaan Jumalanäitiin, ja luotan rakkaaseen veljeeni, omaan veriveljeeni, Dobrynja Nikititsiin.” Koira tsaari Batur sanoi sitten: “Nuorukaiset, voimmeko painia vähän kanssanne?” Vasili, Kazimirin poika, sanoi sitten: “En olettanut olevan sellaista painimista, enkä tuonut mukanani asiaankuuluvaa väkeä Kiovasta.” Ja silloin Koira oli loukkaantunut. hän huusi ja kiljui, Koira, kimakalla äänellä. Tataarit tulivat juosten - heistä ei voinut pitää lukua. Ja Dobrynja meni ulos leveälle kadulla. Kolme tataaria tarttui Dobrynjaan. Hän otti ensimmäisen tataarin ja repi tämän kappaleiksi, hän otti toisen tataarin ja tallasi tämän jalkoihinsa, ja hän otti kolmatta tataaria jaloista, hän käveli tataarijoukon läpi, hän heilutti valkokäsiään, hän pieksi tataareita tällä tataarilla. Missä hän meni yhteen suuntaan - hän tyhjensi kadun, missä hän kääntyi sivulle - hän tyhjensi väylän. Vasili seisoi pääkuistilla, Vasililla ei sattunut olemaan sotanuijaa, Vasililla ei sattunut olemaan terävää sapelia, hänellä ei sattunut olemaan tataarikeihästä, mutta hänellä sattui olemaan valkotamminen akseli, seitsemän syliä pitkä valkotamminen akseli. Hän tarttui valkotammiseen akseliin, hän heilutti sitä voimiensa takaa, ja hän pieksi tataareita sillä. Silloin Koira tuli pelästyneeksi, hän yritti piiloutua penkkien alle. Koira juoksi ulos pääkuistilta, hän huusi ja kiljui kimakalla äänellä: “Tervehdys teille, uskaliaat hyvät nuorukaiseni! Jättäkää minulle edes joitain tataareja lisääntymään, jättäkää minulle edes joitain tataareja saamaan jälkeläisiä.” Sitten nuorukaiset eivät kuunnelleet häntä. Koira huusi ja kiljui kimakalla äänellä: "Minä annan verot ja lahjat annan ne armeliaalle ruhtinas Vladimirille vuosilta, kuluneilta vuosilta, kahdentoista vuoden ajalta. Annan hänelle neljäkymmentä vankkuria punaista kultaa, annan hänelle neljäkymmentä vankkuria hienoja helmiä, annan hänelle neljäkymmentä vankkuria puhdasta hopeaa, annan hänelle neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä terävää haukkaa, annan hänelle neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa näätäturkkia, annan hänelle neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä mustaa hurttaa, annan hänelle neljäkymmentä harmaata oria.” Nuorukaiset kuuntelivat häntä, He heittivät aseensa alas kosteaan maahan, he menivät korkeaan uuteen palatsiin, Koira maksoi heille verot ja lahjat. Hän täytti kullalla koristellut vaunut, hän lähetti ne pääkaupunki Kiovaan, armeliaalle ruhtinas Vladimirille, Auringollemme, Vladimir Vseslavjevitsille. Sitten hyvät nuorukaiset nousivat hyvien ratsujensa selkään, he astuivat tukeville jalustimilleen, ja he kiipesivät tserkessisatuloihinsa, ja nuorukaiset ratsastivat omaan maahansa, armeliaan ruhtinas Vladimirin luo. He tulivat korkealle uudelle palatsille, he pysähtyivät leveälle kadulle, he menivät sisään valkokiviseen palatsiin, he ristivät itsensä kuten oli säädetty, he kumarsivat kuten oli ohjeistettu: “Tervehdys, armelias Vladimir-ruhtinas!” “Tervetuloa, uskaliaat hyvät nuorukaiset!” Hän istutti heidät tammipenkeille, hän kaatoi pikarilliset vihreää viiniä, ei pieniä pikareita, vaan puolitoista ämpärillistä, hän tarjoiili ne uskaliaille hyville nuorukaisille. Nuorukaiset ottivat ne yhdellä kädellä, nuorukaiset joivat ne tyhjiksi yhdellä kulauksella, he nousivat ylös ketterille jaloilleen ja kumarsivat hyvin syvään: “Tervehdys sinulle, armelias Vladimir-ruhtinaamme! Olemme tuoneet sinulle verot ja lahjat Koira Batur Batvjesovilta.” Armelias Vladimir-ruhtinas kumarsi sitten heille, hän kumarsi kosteaan maahan saakka: “Kiitos teille, uskaliaat hyvät nuorukaiseni! Olette palvelleet minua uskollisesti ja totuudellisesti, omistautuneesti, uskollisesti ja totuudellisesti.”