effort-insane

[effort-insane]

Omia ajatuksia kuolemasta on aika vaikea ilmaista. Onko mulla syntejä sananvapauden saralla kun en pysty antaa ihmisten puhua ilman häpeää? Haluunko todella edetä tällaisella "oman itsen" näköisellä tiellä? 

Päätöksissä pysyminen toi omaan korttipakkaan ihan hurjan auktoriteettipelon tunteet. Siitä on nyt ehkä 7 vuotta kun aloin tehdä päätöksiä vaikkei ollut yhtään varmaa, että tuoko se onnistumisia.

Taas tuli konflikti puheen alueella alkoholin takia. Alkaa olemaan joka-talvinen juttu, jota en pääse pakoon. Onko tässä kyseessä huonot päätökset (joita ilman elämä on tylsää eikä mitään oppimista tapahdu)? Kaava jolla nämä tässä blogissa kuvaillut asiat ovat tapahtuneet on seuraavanlainen:

Minä juon liikaa ja puhun asioita, jotka johtavat siihen että MUUT KOHTELEVAT MINUA AGGRESSIIVISESTI. Lisäksi saan osakseni uhkailua. Minua ihmetyttää todella paljon miten muut eivät pysty kunnioittamaan minua vaikka juon ja aiheutan sillä huonoja tilanteita. Luulisi että se on ihmisten mielessä viimeinen asia, miten juopon kanssa tulisi menetellä. En mahda tälle alkoholismille yhtään mitään.

Tapahtuuko tässä nyt se että ärsytän tajuamattani muita? Että kyseessä on omalta kohdaltani yksinkertaisesti muiden kiusaaminen? Ja muiden vastaus siihen on väkivaltainen käytös tai muuten uhkailu...

Sitten siinä käy niin että minulle nousee alkoholin vaikutuksen poistuttua se negatiivisesti kohdellun ihmisen tunne. Että minua on nyt kohdeltu todella väärin. Se tunne on erittäin häiritsevä ja suoraan sanoen se on mielenrauhan kadottamista. Siis niin reaktiivinen egon itku-potkuraivari, että sitä on mahdotonta niellä.

Lisäksi nousee ihan mieletön egon tunne, ylpeys jota en ole tuntenut kännissä (vaan toiminut suoraan ilman itsekritiikkiä). Luulen että tuo ylpeys on toistuvan pettymyksen ja itseen kohdistuvan negatiivisuuden lähde. Mistä minun pitäisi olla nyt ylpeä kun en saa aikaiseksi positiivisia ihmissuhteita!? Ja vaikka tilanne osoittautuu minun syyksi niin itsesyyttely vain jatkaa sen mielenrauhan poissaoloa. Tilalla on erittäin häiritsevä ja keskittyneisyyttä haittaava olo, jossa siis todellakin tuntee itsensä hyvin pahoin kohdelluksi.

Ärsyttävintä siinä on se, että ne odotukset toisten ymmärryksestä ja luottamuksesta katoavat. Ikään kuin ihminen ei saisi tehdä virheitä ilman, että siitä seuraa pahoinpitelyn uhriksi joutumista vastaava henkinen tila. Mutta tätä on erittäin *vaikea todistaa ulkopuolisille, koska inho tätä oman narsistisuuden myöntämistä kohtaan on ylitsepääsemätön.

Vaikea hyväksyä se, etten voi kontrolloida muita. Pitäisi olla kapasiteettia hyväksyä erilaisuus ja muiden vapaus olla sellasia kuin ne haluaa. Paras olisi jos voisi jotenkin kannustaa muita olemaan täysin omana itsenä. Siinä vain tulee ristiriita, etten itse halua kohdata sinut itsensä kanssa olevaa henkilöä. Mun mielestä se on jotenki ala-arvoinen asenne toisia kohtaan. Voin helpommin kohdata muut jos saan heiltä jotain - mutta miksi haluan tahallaan luoda kanssaihmiseen vuorovaikutussuhteen jossa itse menetän?

Missä mun suunnitelmallisuus - poistui psykoosin takia. Se sellainen kyky nähdä jonkun toiminnan tulos ennalta ja kokea itsevarmuutta sen saavuttamisesta. Sehän on ihan poissa pelistä koska yritän ihan pakolla vain keskittyä tähän hetkeen. Koen kamalaa keskittymiskyvyn poissaoloa.

[effort-insane]

Olenko heikkojen puolella?

Tämä on harhaanjohtavasti edellisen julkasiun jatko-osa. Sorvin ääressä osa 2. Nyt jo alkaa naurattamaan tää homma. En siis voi käsittää sitä minkälaisessa asuinympäristössä mun kuuluisi muiden mielestä elää?

Pitäisikö mun mielistellä yläkerrassa asuvan sisällä polttavan ja keittiössä usein huutokeskustelemassa istuvan sekä pelottavan naapurin mielipidettä, vain koska hän tietää että elämä on paskaa? ei tietenkään. Mutta sillä tavalla minulle uskotellan ... Annan selvitystä asiaan talvisesta maisemasta.

Kuulostaako tuossa nyt jokin asia hieman vaikealle? Tai ehkä kaikki, ainakin omasta näkökulmastani. Voihan se olla että hänellä on kuoma joka on aivan samaa mieltä. ja lue tuo aikaisempi nyt ensin... 

En tiennytkään että keino saada naapuri hermostumaan huutaa uhkaavasti: Nyt soitan kaverille sinne ja sinne. Sen jälkeen radio kovalle ettei kuule ja puhelun jälkeen radio kiinni. Suora hyökkäys...

Täälä kirjastossa on joulukuusi sisällä JEE. Se on koristeltu. 

Kävin kesällä sen tyypin asunnossa. Imurin äänen olen kuullut puolen vuoden asumisen aikana vain 2 kertaa (enhän ole aina paikalla, mutta aika paljon). Olen kyllä nähnyt likaisia kämppiä. Mutta siihen lattian kuntoon nähden, jolle astuin en todella olisi halunnut riisua kenkiä. Onneksi oli flip-flopit, että eihän se vakavaa ollut. 

Olen  vieläkin hieman häiriintynyt tuon miehen käytöksestä. Vitut minä siitä asunnon kunnosta, kun mies on selvästi vakavasti häiriintynt. Sellainen tarttuu ja pelkäänkin oman moraalin notkahtamista. Olen huolestunut koska en pysty täysin hallitsemaan mieltäni leveäperäisesti tuomitsemastani hirvittävyydestä. Se on taas sama asia kuin olen aikaisemmin tukalassa tilanteessa joutunut hyväksymään. Buddha on sanonut: “You become your thoughts.” 

Olen ymmärtänyt että tuska jota ei käsitellä patoutuu kunnes se purkautuu. Jos on niin paljon tuskaa että sen purkaa minuun, on mielestäni heti aika mennä hoitoon. Voinhan yrittää myötätunnolla, mutta miksi toisten virheitä pitäisi paapoa, miten se täysin tuntemattoman henkilön itse itselleen aiheuttama huono olo ja typerästi käyttäytyminen ovat jonkin myötätunnon kohde?! Eivät mielestäni ole. Olenko väärässä kun sanon, että tunteiden hallintaan kykenemätön henkilö on sairas mistä johtuen oma velvollisuuteni on pysyä terveenä, eikä kopioida tuon henkilön sairauttaa aiheuttavia mielen myrkkyjä kuten väärä näkemys asioiden luonteesta, väite ettei teoilla ole seurauksia? 

Nyt joudun pelkäämään ihan tosissani! Valehtelu ja muusta maailmasta eristäytyminen oman tosiasioita kieltävän mentaliteetin puolustamiseksi ovat varovasti katsottuna saakelin mahottomia asioita parantaa... Eristtäytyminen joissa kaverit ovat yhtä varomattomia eivätkä suostu myöntämään olevansa vaikean henkilön kanssa tekemisissä. 

Olen erittäin vaikeasti selvittäen ja nimettömänä koittanut kertoa, että pimeys tekee meissä että ahdistaa. Mutta mikä on sellainen käytös, joka ei osaa katsoa sisäänpäin ja koittaa nähdä, että virheet JOITA NÄKEE ULKOMAAILMASSA ovat aina seurannaisvaikutusten kanssa sidoksissa oman mielen virheisiin. Eikö ole selvää että projisoimme emmekä halua hyväksyä, että vika on itsessä?!

Sisäinen puhtaus ja omaan kognitiiviseen toimintaan jatkuvasti kytköksissä oleva tarkkaileva mieli ei tee aivan lapsellisia ja tyhmiä reagointivirheitä. Ei varsinkaan muita ihmisiä kohtaan. Tottakai saattaa suutahtaa jostain asiasta, mutta on eri alkaa istumaan tuntitolkulla kyttäämässä virhettä ULKOMAAILMASTA kun vika on sisällä. ‘

‘Epäilyttävää on myös kiusaaminen. Jos kiusattava koetaan sillä tavalla, että hän potee huonoa itsetuntoa eikä hänen antaa olla (jonkun ihan lapsellisen tekosyyn perusteella), on kyse myös eräänlaisesta uhkailusta. “Tee kuten sanon tai seuraa pahaa.” paha tietysti ei tule henkilöltä itseltään. Ollaan muka tietoisia miten käy! Mutta juuri tuollaista pelottelua ei tarvitse kestää tasavallassamme.

En jaksa miettiä tuota otsikkoa. Kotirauhan häirintä ja kiusanteko naapuria kohtaan ovat omasta mielestäni merkkejä jostain isommasta. 

Tämä voi olla ideologiaan takertumisesta johtuvaa mielissämme esiintyvän eriarvoisuuden ilmentymä. Ihan myös omassa mielessäni...

Kuulinhan eilen selvästi miten minua eriarvoistettiin “ruotsalaiseksi.” Sama ilmiö tapahtui viime syksynä kun sain erottamispäätöksen rehtorilta - omasta mielestäni savustamisen ja juuri saman virheiden kyttäämisen takia - ja jouduin kodittomaksi. 

En pysty ymmärtämään miksei tässä maassa saa asua rauhassa väkivaltaisten vanhempien auktoriteettiasemassa olevien ihmisten vaikutukselta. Mikä siinä on kun nuoria pitää yrittää paimentaa kuin lampaita? Tuleeko heistä muuten erilaisia kuin itse paimenista? Onko se huono?! 

Elämäni ahdistelun varjossa on juuri tätä ja aion kertoa myöhemmin mistä kerroin aikaisemmin. Saattaa mennä hilseen yli ensimmäisellä kerralla. 

Kulttuuristen arvojen aiheuttaman alaspainamisen seurauksena kirjoitan nyt tätäkin. Enkä puhu sivistyneestä kulttuurista niin kuin sinä ja minä tunnemme sen. Puhun niin sanotusta lakia kunnioittamattomasta, sitä kiertävästä ja ns. isojen poikien meissä kaikissa uhkakuvia herättävästä kapinallisuudesta... Puhun kulttuurista mielemme sisäisenä aspektina, joka hillittynä on tasolla ehdottomasti vaadittava. 

Tässä toistamiseen. Tämä on alkanut olla jokatalvinen ilmiö ja olenpa ehtinyt pohtia miksi se on toistuva. Kykymme elää sopusoinnussa on yllättävän hyvä ja olen erittäin tyytyväinen Suomen tilanteeseen. Emme kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä ja suojelemme itseämme tulevaisuudelta. 

Haluamme jotain muuta, jotain parempaa. Miksi sen pitäisi olla vanhoihin kaavoihin taantuvaa, kun se voisi olla vapautta edistävää? 

kaikki teksti on omaani. tumblr julkaisee tätä ja osia saa vapaasti kopioida. Laitetaan vaikka Creative Commons 4.0

[effort-insane]

Palataan taas ns. Sorvin ääreen

Asumishässäkkää taas. Syynä yläkerran naapuri, joka huutokeskustelee pahaa minusta kun yritän rauhassa valmistaa ruokaa ja tiskata.

Syön vähintään 3 lämmintä ateriaa päivässä ja tiskiä tulee paljon. Käsintiskatessa meteli kantautuu ilmastointihormista - jos sitä edes meteliksi voi kutsua - ja yläkerran miespuolinen henkilö reagoi huutamalla.

Äsken tulin lenkiltä ja tein hyvällä fiiliksellä saatana ruokaa keittiössä suihkun jälkeen pyyhe päällä jne. Liesituulettimen Hormista kuuluu kun hän selvästi ärsyyntyneenä toiminnastani lähtee keittiöstä. Kun puuhastelen kaikessa rauhassa (ei mitään musaa eikä melua vaan tavallisia keittiön ääniä) kuulen "se on ruotsalainen." Äänessä on aivan selvästi yritystä saavuttaa jonkinlainen rasistinen ylilyöntiasema. Vähän sen jälkeen kuuluu "soitan kaupunginosaan X", josta ilmeisesti siis olisi tulossa joku hoitamaan väkivallalla tai uhkailulla tms häntä ärsyttävän ulkoisen asian. Musiikki menee täysille (etten minä kuulisi mitä puhelimeen sanotaan) ja biisi oli radiosta sekä jäi kesken kun puhelin katkesi. Tämä oli siis pelottelu yritys hyvinkin selvästi

Nyt olen niin hirveissä adrenaliineissa että mitä tulee tapahtumaan. Kysehän tosin on vain tulevaisuudenpelosta, joka käsitteenäkin on aivan naurettava. Ei ole mitään tulevaisuutta tai jos on, me emme tiedä siitä mitään.

Yritän katsoa tätä tilannetta ulkopuolelta. Termi on englanniksi extra-environmental.

Analyysini mukaan kyseessä on territoriaalinen asia. Itsehän en auktoriteeteista näitä pelkoa ja pimeää energiaa käyttäviä kumarra edes perseelläni enkä aio. Ei ole mitään syytä hermostua. Tämä tilanne vain on jo kotirauhan häiritsemisen tasoa. Tilanteen vakavuus ei ehkä päätä hetkauta.

Nämä on taas näitä yhteiskunnassa esiintyviä ilmiöitä, joihin en voi ottaa kantaa. Se että minut vedetään mukaan kuitenkin taas kerran pakottaa toimimaan. Ja lue oikein, pakottaa!!

Tämän ideologista takertumista tuhoavan jannun selvitystä. Äsken siellä tehtiin liharuokaa. Ei mennyt kauaa kun jo huudettiin taas. Ja vaikka olen asunnon hiljaisimmassa huoneessa kuului *Jumalauta.* kello on 20.00 ja on siis pimeää.

Useimmiten kulttuurin tyhmyys alkaa nousta ihmisten mieliin talvella. Siihen reagoidaan nostamalla defenssejä, lisäämällä omaa aluetta ja

(Äsken kuulin tunnetasolla / telepaattisesti / omien egon rajojeni häilyvyyden vuoksi: "elämä on niin ."something or other negatiivista

Ikään kuin minua pitäisi ojentaa. Etten tiedä. Tai tulee huono omatunto koska reagoi tunteellisesti. En sääli tuollaista, sen osaan paremmin kuin moni minun kanssa riitoihin tietää. Siis tämä johtuu siitä ettei hallitse omia tunteita. Ei suostu tutkimaan niitä - ei pysty esteiden takia.

Olen nyt kirjoittanut noin 20min. Pidän tauon. Mutta tuohon omien tunteiden kohtaamiseen. Ne ovat alitajunnassa ja syvimmällä on pelko. Sitä on vaikein hallita. Se alkaa hengittämisestä kuitenkin. Muuten tulee surua, eli dukhaa ja tiedän sen ihmisenä enkä usko pääseväni eroon tästä inhottavasta tilanteesta.

Haluaisin ehkä tietää miksi yritän olla niin ehdoton enkä antaa positiivista energiaa ihmissuhteisiin.

Ehkä...

[effort-insane]

Kohti parempaa

 Se mikä tässä on vaikeaa selittää on että minusta on tuntunut jo vuosia, että tilanteeni heikkenee koko ajan. Tunne ei välttämättä ole jatkuva, mutta ilmaantuu säännöllisesti. Sahaan edestakaisin terveyden ja kärsimyksen välillä. Elän känniputken, masennuksen, luopumisen ja rahan odottelun kierteessä.

 Jostain syystä vihaan itseäni niin paljon, että ikään kuin rankaisen itseäni. Kun elämä näyttää hyvältä dokaan ja joudun takaisin kurjaan alkoholisti-mielentilaan. En pääse siitä tuosta vain irti, vaan dokaan kunnes rahat ovat loppu ja jään vain odottamaan lisää rahaa. Tuona aikana aktivoidun ja kärsin hyvin dramaattisesti – kieltäen todellisen tilanteen.

 Käytän joogaa ja terveisiin elämäntapoihin muodostunutta kiintymystäni tekemään dokausputkien  välisestä elämästä siedettävää. Toisinaan koen jopa että edistyn ja että selvien viikkojen aikana näkemäni vaiva ei katoakaan dokausputken jälkeen, vaan voin aloittaa siitä mihin jäin.

Edited 11.8.2020

Jatkoin itsepäisesti zazen harjoitusta, ja lopulta onnistuin pääsemään alkoholista irti. Yllätyin kuinka vaivattomasti kuiville päästyäni harjoitus otti paikkansa ja salli luopumisen alkoholista.

[effort-insane]

collateral reagent

4.4.2018

No, tuleeko tästä yhtään mitään? Onko järkevää vain aloittaa jostain ja katsoa mitä tulee? Alan tästä lähtien käyttämään vain junaa. Koen että puoli tuntia sinne tai tänne on vähemmän stressaavaa kuin linja-autojen aikatauluissa kiinni oleminen. En edes keksi tuohon paremmin kuvaavaa verbiä, olen aivan paska. Mutta päätöksistä…

Voiko ihminen tehdä päätöksiä joissa on toinen henkilö seuraavanlaisessa asemassa? Yks kaks elämä muuttuu sellaiseksi, että ainoa mitä voit tehdä on anticipation of loss. Eli kaikki hyvää karmaa tuottavat eli hyvien seurausten syyt katoavat. Tehtävänä on vain odottaa menettämistä. Mistä taas repäisin tällaisen konseptin ja eritoten miksi kirjoitan tätä kuin nollaX-vuotiaalle? No tietysti koska olen itse siinä tilanteessa tai asemaksihan sitä voi jo kutsua, ei ole muuttumassa homeboy. vai girl? Pelkän menettämisen odotus, tarvike, edesottamus, kaiken saamisen lakkaaminen.

 Ei enää mitään järkeä, vain otsalohkon signaaleja jotka haparoivat jatkuvuuden suikaleita olemattoman logiikan rämeistä. Ryhmä räme. Ainoa keino, lisätä adrenaliinin tuotantoa. Sen käytännössä toivoisi antavan tilaa toimia mutta todellisuudessa se vain kiihdyttää pikkuaivoja, mikä rasittaa hypotalamusta tai mantelitumaketta. Se vain lähettää häiriösignaalia ja paniikki kasvaa, adrenaliini vaihtuu kortisoliksi mikä syövyttää aivokurkiaista. Aivopuoliskot eivät enää keskustele. Aisti-info tulkitaan niin vahingolliseksi, että voi käydä jopa näin.

On mukamas oletus että tietää miten toinen henkilö tuntee. Seuraa automaattinen hylkimisreaktio tilanteen säälittävyyden takia (mikä johtuu siitä että alitajuntaan on iskostettu että kaikki ovat auktoriteetteja). Kun näkee säälittävän tapauksen ja ymmärtää samalla apokalyptisen syy-seuraussuhteen ja pahan fiiliksen synnyttävät tekijät ei repeä nauramaan. Alkaa haukkumaan apinaksi. Itse istuu kirjaston koneella gorillana, tori on vieressä.

 Pelkkä tulevaisuuden jatkuvuuden vaarantuminen saa aikaan paniikinomaisen tilan, jossa taistele-pakene reaktio ottaa täyden vallan. Hengittäminen unohtuu. Alkaa itselle puhuminen. Jossain alkaa päättäväisyyden mielialaa merkitsevän biisin kertsi pauhaa. A song that has a significance of determination. Asia joka laukaisi itsemurhatason adrenaliinit on vielä hoitamatta ja se tarkoittaa että vaikka dissosioitunut mieli haluaisi vaikka puhua jollekin, tunteet kieltävät. Tunteet jotka aiheuttivat dissosioituneisuuden, estävät vastaamasta, estävät näyttämästä tunteita. Tilanne onkin täysi tappelu. Nyt täytyy suojautua. Syvemmälle dissosiaatioon. Tehdään läpimenoreikään pieni muistiinpano, että tämä oli se hetki kun aloit taas henkisellä tiellä tekemään päätöksiä elämänjanon tuhoamiseksi Ja eiku läpi, suoraan kohti itsepetoksia ja putkinäköä.

 Tarvitsen uuden alun. Mutta se voi alkaa vasta kun tämä on täysin lopussa. Sen täytyy tuhoutua, nyt. Toimi! Pääsen alkuun ja jätän itsesäälissä rypemisen hetkeksi jolloin avaan muistilapun jossa luki itsepetos ja putkinäkö.

 Aistien toiminta muuttuu, koko maailma muuttuu kaaokseksi ja uudelleenjärjestely saattaa olla mahdollisuus, mutta täysin tavoittamattomissa. Mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja olenko taas varomaton pelle jonka otsalohko on kärähtänyt jatkuvassa burn-outissa puskemiseen? Saisinko lepoa vai tarvitsenko sitä. Onko tämä vain itse-suggestiivisesti ohjautuva katastrofi jonka vanavedessä aistityydytyksen sokaiseva mAhti liukenee ja Myytinmurtajat näyttäytyvät aivan eri valossa?

 Pahin on ohi, mutta pahin alkaa taas kohta. Ei järkeä jatkaa, koska kaikki kuitenkin tuhoutuu. Entropian laki, laula kanssani ”Killing me softly with his song, singing my life with his words.” Eikun eilenhän Ajattelin Shivaa ja tuo kappale tuli mieleeni. Ehkä söin liikaa ja minusta tuli a-joogi. Tein ayogaa, henkisyyttä pilaavaa toimintaa ja kuvittelin idioottina saavani jotain harjoituksen vahvistuksia samalla nonchalantisti olkiani kohauttaen. Tein kuten joogi rasvainen, rasvainen joogi jolla on elämä pirstaleina mutta itsepetoksella nostetaan vielä kerran… epätäydellistä

 Konspetin avaaminen ei oikein onnistunut. Koitetaan toista, ”cherishing one’s own self while denigrating others.” Siinä tapahtuu ja paljon. Se on itsensä ylistämistä samaan aikaan kun väheksyy toista. Se on hirvittävää eikä edes itsepetos. Se on tietoista alistamista ja rumaa kuin helvetti. Tämä nyt on spekulaatio, mutta intuitio, että se saattaa olla yksi /ainoa sellaisessa tapahtumaketjussa, jossa päätös saa ihmisen ajamaan omaa asiaa eikä toiselle jää vaihtoehtoja.

 Sana, jonka otan tässä käyttöön on epäsuorasti! Elikkä Päätös siis kaventaa Epäsuorasti toisen henkilön karmallisten hedelmien kypsymistä, tai myöhäistää niitä tai jotain (edelleen spekulaatio). Jotain kuitenkin mikä liittyy siihen että yhden päätös on epäsuorasti toisen pakko. Haluaisin niin kovasti että se olisi kärsivällisyys johon on pakko. Että kyseessä tosiaan olisi vain, että vaihtoehdot vähenee ja täytyy tyytyä omaan paikkaan nokkimisjärjestyksessä. Järjestys, saatana kuinka olen oppinut tuota sanaa käyttämään edes. Enkusta ehkä löytyis parempi, pecking-order. Hierarkia suoraan b:

 Toisen henkilön päätöksestä johtuva itsensä tappaminen joskus tuntuu kuin otteelta from a story of allekirjoittanut.

 Syy tähän olisi loogisesti katsottuna siinä, että päätöksen teko aiheuttaa universumissa tietynlaisen pakkotilanteen, jossa asioiden on järjestyttävä tehdyn päätöksen ympärille. Se tarkoittaisi esimerkiksi että ego lisääntyisi jolloin vastavoima eli egon väheneminen tulisi jonkin toisen tehtäväksi. Hankala konsepti. Vaatii filosofian tohtorin paperit. Mutta niitä en saa, koska joku tekee päätöksiä joiden välitön vaikutus omaan valintojen kenttään estää eli inhibitoi suoraan oman tahtoni mukaista itseni toteuttamista. Puhun nyt siis ns. mustasta polusta tjsp henkilökohtaisen voiman polku. Jossa heikommat väistyvät ja eteneminen tapahtuu piittamattomuuden rautatietoä pitkin. Harmi etten osaa selittää paremmin.

 Mennäään takaisin omaan stressireaktioon. Se vaikuttaa myös muistiin, yhtäkkiä alan ajattelemaan jotain asiaa aivan eri kantilta. Näen esimerkiksi Riku Rantalan ”silmin” miten hän ajattelee kun hän sanoo pahoinvointiyhteiskunta. Todellisuus kirkastuu hetkeksi, clarity. Mutta harmi ettei todellisuutta voi tajuta, voi vain tajuta todellisuuden tilalle tulleen häkkyrän, joka muuttaa reagointia omiin tunteisiin tai itsetarkkailuun. Jumittaminen jatkuu, homma alkaa muistuttaa pelkotilaa. Tilaa nimenomaan, hallitsematonta realiteettiä, jota kukaan muu ei näe.

 Useimmiten pelkäsin ennen fraasia ”En olisi mitään ilman vihollisiani.” Kammoksuin samalla tavalla sitä kuin vastakohtien ajattelua ja ns. itseni vaihtamista toisiin. Tunnetilaa voi kuvata käyttäen apuna yhtä 8 maallisesta murheesta, menettäminen. Vastakohdissa pelkäsin että joudun luopumaan dopaminergiseen polkuun luomastani illuusiosta: ”Olen koko ajan perimmäisen totuuden äärellä.”

 Sehän hoitui lopulta hyväksymällä etten ole, eli luopumisella ajatuksesta, että olen päässyt totuuden etsimisessä lopputulemaan, eng. Closure, myös intellectual closure.

 Eikä tämänkään ole sellainen tarkoitus olla. Kunhan kirjoitan toivottomuudesta käsin. Näin taas ihmeellisiä unia. Unohtelen hengittää.. En tiedä kauanko voin jatkaa. Yritän vieläpuhua päätöksen tekemisestä ja mitä piittaamaton päätös voi tehdä. Haluaisin kuvitella tämän maailmanlaajuisena asiana, mutta pelkään että halveksun muita eikä minulla ole tarpeeksi hyvä älykkyys ja tieto, että voisin yleistää. Mutta jo lapsena itsekkyyden vallassa tehty päätös olla parempi kuin muut vetää puoleensa aika mielettömän energian.

Mutta nyt olen kaaos-dynamiikan kaoottinen attraktoija osastolla eikä minulla ole tietoa. Hulluin juttu on se, että me ollaan itse osia siitä maailmanlopun kaoottisesta puoleensavetäjästä. Jos oletetaan että se on niin sanotusti ajan tuolla puolen, tai historian loppumista välittömästi seuraavassa hetkessä, ja se vetää meitä kaikkia puoleensa niin ketä tässä voi edes piettää oman onnensa herrana tai tekojensa tulkkina tai kolmen sepän salkkarina?

 Hui viimein stressireaktio laantuu ja tilalle tulee omnipotentiaalilla höystetty välinpitämättömyys. Tiedätkö, se joka heittää karkkipaperin lattialle.. Tai katsoo vihamiestään ei halveksuen, mutta pilke silmäkulmassa.

[effort-insane]

Olen joutunut rikoksen uhriksi ja pelkään. Onneksi tiedän että pelko on turhauttavaa ja vaikka tarpeellinen selviytymisreaktio – niin myös toimintakykyä haittaava asia. Juuri tämän takia pitäisi olla amfetamiinia, koska en pysty tajuamaan pelkääkö joku toinen minua. Tässä tapauksessa otan esiin vaikkakin pelon sumentaman mieleni takaa tapauksen, jossa toimintaterapeutti pelästyi minua. Pelko on mielestäni turha reaktio. Mieleni pysyy nyt 28.3.2018 14:44 jotenkuten hyvin tässä hetkessä. Tuli kuitenkin mieleeni äsken uimisen aikana keksimäni idea. Pystyisin ehkä näiden minua kohdanneiden kärsimysten, joissa minuun omasta mielestäni kohdistuu rikos, kirjoittaa jonkinlaisen lyhyttarinan. Voisin tehdä romaanin jonka inspiraatio olisi minuun kohdistettu rikos. Ideana olisi kertoa tarina jossa joku hullu tekee jotain kostotoimia. Koston mittakaava olisi sairas, mutta sen sisällyttäminen johtuisikin vain omasta itsetuntemuksen tasosta, joka on psykologisesti katsottuna mielisairas. Kirjoittamisessa esiintyy häiriöitä, välillä haluan vain hetken mielijohteesta lisätä sanan. Ajatukseni pysyy kuitenkin tarkkana. Tarina aukeaisi tietenkin poliisi tai yksityisetsivän vinkkelistä. Jossain katoaisi henkilö jonka sosiaalisessa piirissä olisi se yksi oikea syy (minun kuvittelemani sairas kosto) mutta myös paljon sopeutumiskyvyttömiä elukoita joista seuraisi lukuisia muita tutkintalinjoja. Haluaisin nimittäin kertoa maailmalle miksi valitsin myötätunnon, mutta en haluaisi selitysten hukkuvan epäuskottavan ihmiskuoreni ja taitamattoman puheen takia. Miksi kukaan välittäisi? -Minä ole muuta kuin säälittävä ego joka puhuu itselleen monologia, onneton itselleen puhuja. Miksen valitsisi mantraa? EI MUTTA! Senhän voisi lisätä tarinaan. Ego on suunnittelija. Puhun mieluummin avidyasta / tietämättömyydestä. Yritän elää niin että asiat sujuvat vaivattomasti. Maailmankaikkeus on isompi kuin minä enkä voi vaikuttaa sen kulkuun. ”Tässä maailmassa kaikki tapahtuu niin kuin Jumala haluaa, mikään ei tapahdu niin kuin ihminen haluaa.” –Sri K. Pattabhi Jois Toivon siis että asiat menisivät kuten toivon. Minulla siis on toiveita. Ne ovat turhia. Ne eivät sovi psykopaattisen kostajan mieleen. Täytyy tappaa oma toivo. Pelkohan on jo poissa. Todellisuudessa käsittelen toivoani negatiivisena tunteena jo nyt. Johtopäätös näyttää karmivalle, yritykseni olla kirjailija tai näkemykseni itsestäni hyvänä kirjoittajana on saastunut toivomisen likaan. Toivoni tehdä tästä jotain hyvää on kontaminoitunut.. Jospa myöntäisin, ettei minulla ole mielikuvitusta. Suunnitelmani eivät useimmiten toteudu. Ainoa keino elää sen kanssa on käyttää päihdettä. Olisiko kannabiksesta mihinkään? Kirjoitanko tämän hamppufoorumille ja löytyisikö sieltä joku taitava kirjoittaja, jolle voisin kertoa sadistisen kostosuunnitelmani, jonka toteuttamista sadhanan siis henkisen harjoituksen tekeminen koko ajan nakertaa? En usko että selviän tästä. Minua on vahingoitettu ja päätän kostaa, mutta ensin tapan itseni. Unohdan vain koko ajan ajatella sitä. Buddha on sanonut, että ”You become your thoughts.” Olisikohan ehkä parempi “Ajattele aina minua, näin tulet varmasti luokseni.” –Krishna Mutta onko väärin viedä oma henki jos kokee että on saanut toisen mahdollisuuden rukoilemisella? Millaista toista mahdollisuutta vitun idiootti oikein pyysit? Alan näköjään miettimään itsemurhaa. Toisaalta minun ei tarvitse harkita sitä, koska olen jo päättänyt sen. Se on jännää miten syvien mielenpainaumien ja alitajunnan yhteistyö voi tehdä elämästä helvettiä vain koska ihmisellä on kuolemantoivomus. Ja vielä moraalinen kysymys, tarvitseeko minun välittää kuolemani seurauksista? Pystyisin luultavasti pääsemään siihen itseruoskinnan avulla, mentaalisella tasolla. Siitä jäisi myös mielenkiintoista luettavaa jäljelle. Kysymyshän on lopulta vain tässä hetkessä elämisestä. Mitä enemmän pystyn haukkumaan ja repimään minussa todella oikeasti piileviä negatiivisia piirteitä ja ominaisuuksia sekä vakuuttamaan itseni etten tule koskaan saamaan kenenkään myötätuntoa, niin sitä paremmiksi mahdollisuudet pitäisi muuttua. On myös kysyttävä, tekisinkö sen vain pahan aikaansaamiseksi vaiko katumusharjoituksena, joka toisi minut tähän hetkeen? Selitys on että VAIN TÄSSÄ HETKESSÄ VOI PUUTTUA ASIOIHIN. Tarpeeksi vapautta & voimavaroja, joita kutsun keinoiksi. Muutenhan se on vain kohtaloa. [delete] Kun saan keinoja, saavutan tavoitteeni. Mutta toivo pelastautua itse saavutetuin keinoin näyttääpi huonolta kuolemanjälkeisessä CV:ssä. Siinä nimittäin käy ilmi, ettet oikeastaan ymmärtänytkään elämän pysymättömyyttä. Jos vain olisit yrittänyt vähän kovempaa, olisit käsittänyt että ympäristössä on objekteja joiden syntymekanismia et ymmärrä. Sehän ei tarkoita mitään. Mutta ainakin olisit päässyt pisteeseen missä eventually sinun olisi pitänyt myöntää oma tietämättömyytesi. Se taas olisi johtanut ymmärrykseen, ettei sinua voida syyttää jos luulet että elämä jatkuu kuolemasi jälkeen. Ethän tiedä itsekään miten synnyit toisen ihmisen nähtäväksi, mystiseksi olennoksi jne.. Mutta eikö se juuri olekin tietämättömyyttä? En suostu sun tahtoon Jumala, sun suunnitelma ei ole tarpeeksi hyvä. No ihminenkö sitten vittu keksii paremman kuin Jumala, ego, säälittävä pikku hyttynen kuvittelee pääsevänsä oman kohtalonsa herraksi. Alkaako pelottamaan hyttysenä olo; näin voisi sanoa. Pitäisi kai vain tehdä niin kuin Jon Bovi – Living on A Prayer. Elikkä koko elämä perustuisi vain rukoilemiselle, että mitään elämää ei todellisuudessa ole. Mutta rukoilemalla voi saada tämänkin tekstin kuulostamaan kristittyjen armoa etsivän pällin olemattoman metafyysisen viimeisen toivon kipinäksi. Tulee aika jolloi sinua kidutetaan ja sisälmyksiäsi revitään naamasi eteen: ”Katso ohutsuoltasi.” Vittu mitä läppää! Jos ois tarpeeksi hyvä kipukynnys voisi tehdä jotai muuta kuin losahtaa selkä edellä risteilyalukselta (leuka rinnassa aina niin kuin Judossa opetetaan) ja jäädä henkiin ihmettelemään että onpa tää Suomenlahti så jävligt djup. Että eikö olisi vielä jossain vähän jalkapohjaa, että saisi vielä viimeiset hengenvedot?

[effort-insane]

Selonteko tapahtumista

Miksi sinua sitten pelottaa, jos sä kerran olet oikeassa? Sen tyypin pelko jota se ei näytä. Psykopaatti jolla ei ole tunteita. Pelko jota se ei tunne... Aina manipuloimassa. Aina oikeassa. Aina äänessä.

Itse kohtaan tunteeni etteivät ne vaikuta toimintaani alitajunnasta käsin. Tällä hetkellä tunnen suunnatonta pelkoa ja sydämeni takoo. Olen pelännyt samalla tavalla monesti aiemmin. Hyväksyn sen kuitenkin enkä anna sen vaikuttaa arvostelukykyyni.

Tiedän ettei ole valittamista muiden toiminnasta enkä täten ole kiihtynyt. Pulssini on kiihtynyt mutta koska en takerru egooni se ei korvenna sieluanikaan. Olen rauhallinen ja tahdon muille hyvää.

Minua kohtaan tehdään vääryyttä ja haluan taistella oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Hoidan vastuuni mallikkaasti ja kunnioitan muita. Tarkkailen hyvin varovaisesti mielialojani kaiken keskellä. Hallitsen tunteeni enkä hyssytä enkä hössötä tai häslää.

Haluan tässä blogissa kertoa asioita joita minulle tapahtuu. Olen hyvin huono suullisissa väittelyissä, enkä haluakaan muuta kuin harkiten ja varovasti ilmaista sisäisen turvattomuuden tunteeni.

[effort-insane]

Ei armoa

Ei muista että aikoo tappaa itsensä. Ajattelen sitä koko ajan, mutta tilalle tulee vain typeriä keloja kehon toimintaan liittyen, jotka tosin ovat uusia ideoita. Luullakseni aurinkotervehdysten saamisesta mukaan harjoitteluun aiheutui ettei krapula ollut yhtä paha kuin aiemmin. On myös todennäköistä että aivoillani on vain enemmän kykyä torjua kivuliasta muistoa. Luullakseni muutamien surya namaskarojen ansiosta en suuttunut siitä mitä omasta mielestäni tapahtui.

Hyi, kirjastossa on joku joka dunkkaa aika hyvin. Itse juuri uimasta tulleena ja tätä kirjoittamassa tuli vaan lehtienlukupöydän suunnasta sellanen tuulahdus! Vaikken edes hengitä syvään tunnen usein vaikka minkälaisia hajuja. Joskus ajattelen että ne kantavat feromonisia viestejä. Itse asiassa niitä on ollut aika paljon nyt kun ajattelen.

Eikö tämä kirjoittaminen kuitenkin ole parempi asia kuin tuntemattomille puhuminen. Nyt lukija ehtii pohtimaan tarkemmin saomaani assaa olettaen etten tee kirjoittamisen aika huolettomuusvirhettä ajattelussa. Vielä virheitä, olenhan leijona ja omasta mielestäni hyvä kirjoittamaan mutta oikeasti paska ja omahyväinen itsesääliä täynnä olevae. Piti vielä sanoa että on myös otettava huomioon että saatan vahingossa joutua alttiiksi yleiselle tai huomaamattomalle tunnelmalle tai mieleni ei ole tarpeeksi valpas, että pystyisin välttämään aistien kautta tulevaan infoon jollai kumman tavalla takertumiselta ja sitä kautta ärsyyntymiseltä.

Joogin kuitenkin on aina pystyttävä siihen. Mielestäni myös Kelan myöntämää kuntouttavaa fysioterapiaa tekevä henkilö ei voi antaa feromonien kautta aiheutuvien alitajuisten tunnereaktionden haitata asiakkaan oikeutta terapiaan. Tämä ei ole kantelu vaikka niin tosiaan tapahtui. Kelaa jos mä jaksaisin vetää tähän edes tämän aamun ja keskipäivän aikana ajattelemani asiat. Pointti siis on ettei tämä ole kantelemista, eikä minulla ole velvollisuutta paljastaa tajuntani sisältöä viimeisen viikonlopun ajalta. Mitään rikosta ei siis tapahtunut.

Kotikäyntejä suorittava fysioterapeutti oli sanonut, ettei asunnossa saa käynnin aikana olla “jollain tavalla” käyttäytyvää henkilöä. Itse käsitin vasta tappouhkauksen saaneelta henkilöltä, että kotikäynnit loppuisivat!

Elikkä näin tää mun skitsofrenia etenee ryyppäämisen jälkeen. Heti kun yritän alkaa tekemään jotain, eli olemaan selvinpäin, tapahtuu jotain yllättävää. En tiettenkään assosioi sanoja hups mihinkään pahaan intentioon tämän tekstin aiheutusten jälkeisiä mielentiloja tässä vain katselen jotka tapahtuvat minusta riippumattomista syistä ympärilläni.

Olen siis kännissä hirviö muiden mielestä mutta selvinpäin en aio aiheuttaa muille katumuksen tunteita telepatian avulla. Kuitenkin se oli se mitä äsken tapahtui. Tajusin että nämä *hups* olivat näiden henkilöiden reaaliaikainen tunnetila. Eikö ole asiallista settiä? Kaikkihan haluaisivat voida aiheuttaa muille telepaattisia tunnetiloja #rikas #samallaorgasmi vois olla kyl ihan kiva, varsinkin kun miettii ettää niitä pystyisi ostamaan vaikka viikoksi jollain 59 sentillä...koneesta, ilman että maapallo tuhoutuu siihen kun yritys tehdä se oikeasti todelliseksi on sallittua!

Tämä on siis taidetta ja tarkoitus on demonstroida uskomattoman terävän erottelukykyni ja häiriintymättömän mielen yhteispeliä - yksinkertaisesti istumalla läppärillä hyvinvointiyhteiskunnan koneella kirjoittamassa. Yritin aluksi sanoa, että kirjaston koneella, mutta eihän kirjasto voi omistaa mitään. Jos saisin amfetamiinilääkityksen pystyisin tekemään tätä ihan helvetin pitkiä aikoja, ja sillon mulla ois varaa olla retriitissä kirjoittamassa ja se hulluuden multileveli josta käsin voisin lähettää dataa yhteiskuntaan.

Lähetin äsken palautteen. Olen ollut selvinpäin ja psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisesta on kaksi päivää. Se on aikaleima tämän viestin aiemmalle tekstille... Vitun hullua, ei vain uskalla tappaa itseään. Toimiskohan rotanmyrkky.

Terve,

kävi perjantaina 23. maaliskuuta omalle kohdalle hyvin kiusallinen mutta kuitenkin palautteen antamista vaativa tapahtumien ketju.

-Käytökseni kotikäynnin aikana sai fysioterapeutin/toimintaterapeutin reagoimaan

-*** oli ymmärtänyt terapeutin sanoneen, että terapia loppuu jos olen asunnossa humalassa, minkä jälkeen hän oli soittanut pojalleen ***lle.

-Vähän ajan kuluttua *** tuli asuntoon ja uhkasi mm. useaan kertaan tappaa minut. Huoleni läheisen ihmisen kuntoutumisesta johti ns. sairastuvaksi muuttuneessa entisessä kodissani erittäin kiivaaseen ja omalta kohdaltani traumaattiseen läheltä-piti tilanteeseen.

Keskustelunaihe johon pyysin 2min terapeutin aikaa viime perjantaina keskustella oli, että mielestäni *** ei hyväksy sairauttaan ja että hänet pitäisi siirtää jollekin osastolle.

Olen joutunut muuttamaan pois jatkuvan riitelyn ja kiusaamisen takia. Äitini käy töissä ja asun siis muuttoon asti hänen luona.(Lue aiempi kirjoitukseni “Parempaa asumista.”)

Jälkikäteen ajateltuna terapeutin olisi pitänyt käyttää harkintaa sen sijaan että tuomitsi käytökseni tai humaltuneena puhumistani uhkaavaksi. Hän olisi lisäksi voinut sanoa asian suoraan minulle, jolloin olisi vältytty väärinymmärrykseltä, jonka johdosta elän nyt tappouhkauksen alla. En voi toistaa tarpeeksi kuinka paljon toimintakykyni vahingoittui.

Elän kriisissä ja tappouhkauksen alla, ja terapeutti kävi uudestaan tänään. En puhunut hänelle eikä hän minulle, ja tulin alakertaan tekemään ruokaa ja hän oli poistumassa. Todellisuudessa en edes tiennyt että hän oli paikalla. Oleskelen ennen muuttoa tilapäisesti äitini asunnossa missä tämä tapahtui. Osoite on ***.

En ole saanut anteeksipyyntöä ***lta enkä ole puhunut ***lle. On siis ennenkuulumatonta että uskaltaisin ottaa asian puheeksi terapeutin kanssa. Siitähän voisi seurata terapian loppuminen mistä oma kuolemani.

Kärsin itse psykologisista ongelmista päivittäin enkä ole uskaltanut puhua tästä aiemmin. Lähetin sukulaisilleni perjantaina asiasta lyhyet tekstiviestit samoin kuin psykiatriselle sairaanhoitajalle.

X x X uhkasi että seuraavaksi hän tulee kotiini XxXntielle ja sanoi lähettävänsä paljon vaarallisempia ihmisiä kimppuuni "jos en noudata terapeutin asettamaa ehtoa."

Minulla ei ollut mitään aikomusta asettua terapeutin työn esteeksi tai lähimaillakaan aiheuttaa uhkaavalta tuntutuvaa tilannetta koska uhkaava tilanne olisi edellyttänyt että kiihdyn, mitä ei tapahtunut. Asiasta ei ole keskusteltu kotona. Tämä on sairasta. Auttavaa ihmistä yritetään tällä tavalla kiusata.

Ylivarovainen loppulauseeni on ettette tekisi mitään hätiköityä. Halusin vain antaa palautetta ja päästä jollekin sanomaan asiasta joka on hiertänyt minua jo 5 päivää, kun en uskalla tehdä mitään muuta.

[effort-insane]

parempaa asumista

Mitä väliä sillä on, jos kun ajattelen sitä se ei ole joogaa? Se ajatus takertuu ja joutuu assosioimaan seuraavan havainnon kanssa.

No mutta ei ole mitään erityisiä asioita - sitäkin koitan ja yritän koko ajan mietiskellä. Miksi siitä olisi haittaa, vaikka sama ajatus löytyy muiden ajatusten keskeltä?

En pysty ohjaamaan mieltäni niin, että peräkkäiset ajatukset olisivat itsenäisiä yksiköitä; vailla konfiguraatioita tai värittäviä tekijöitä.

Haluaisin kirjoittaa kotona vallitsevasta ilmapiiristä. Koen sen vaikeaksi, koska ratkaisukeskeisyys pitäisi saada (mahdollisesti tarvittujen välitoimenpiteiden kanssa) mukaan, ettei teksti muodostu valitukseksi. Kirjoittamiseni ehdottoman loppupäätelmän poissaolo on argumentointiin ja riitaisaan tilanteeseen ajautumisen estävä tekijä. Ratkaisukeskeisyys ja puhtaalta pöydältä aloittaminen...

Kotona on erittäin riitaantunut ilmapiiri. En tahdo alistua äitini tai isäpuoleni maailmankuvien sisältöön. He huutavat toisilleen päivittäin. Itse olen päättänyt katkaista puhevälit lopullisesti. Minusta tuntuu kuin asuisin kahden teini-ikäisen kanssa, jotka eivät ole oppineet kuuntelemaan. Minun tahdotaan muuttavan pois ja mikä pahinta, minun odotetaan kuuntelevan heitä vaikkeivät he kuuntele toisiaan.

Vain alkoholin väärinkäyttöni on katkaissut lokakuusta 2017 jatkunutta pahaa oloani. Vaikeuksiini kuuluu mm. äidin hyssyttely ja tilanteen kieltäminen, jotka ovat seurauksia valehtelusta & jopa itsepetoksesta tai/ja sairauden kieltämisestä. Isäpuolen domivoiva egoistinen omien itsekkäiden tavoitteiden moraalisen haitan hinnalla kuuluu myös vaikeuksiini. Miten voin saavuttaa jotain omasta tahdostani, kun ympäröivät ihmiset väkipakoin survovat muottiin? Kuinka itsenäisiä ja aikuisia heistä on kasvanut, kun ongelmieni ratkaisua ei löydy heistä itsestään?

Minua kohdellaan kuin en omaisi intellektuaalisia fakulteetteja. Yritän perustella: Ylimielinen kommentointi, se ettei osata olla vaiti vaan toistetaan itsestäänselvyyksiä. Minun aloitteesta tehty keskustelunaihe blokataan heti. Yritykseni avata puheenaihe torpataan ilman että kantaani kuunnellaan. Minut estetään esimerkiksi äänen korottamisella ja raivohuudolla eikä asiaa niin sanotusti muisteta enää tukahduttamisen jälkeen.

He ovat liian usein aivan täynnä itsejään. Mutta ****nin identiteetti rikotaan perusturvan poistamisen avulla.

Itsekunnioitukseni menee pilalle konfliktien jälkeen. Kun tilanne on päällä, yritän säilyttää oman intekriteetin ja arvokkuuteni, mutta tahtoani ei kunnioiteta.

Alkoholin väärinkäyttäminen ja aggressiivinen riitely on kuulunut tämän pariskunnan elämään jo omasta teini-iästäni lähtien. Olen aina pyrkinyt olemaan puuttumatta ja varsinkin olla joutumatta osasyylliseksi. Riitely kohdistuu usein rahaan, mutta en ala erittelemään aiheita.

Lisään vielä muistiinpanot Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmästä tiistailta 7.2.2018. Teksti on vedos:

Jatkuva alkoholiin turvautuminen haittaa yhteiskuntaan kuulumistani, tuntuu joskus kuin eläisin syrjäytymisvaarassa. Myös rauhattomuuteni vähenee ja lopulta on vaikeinta olla välinpitämätön muiden virheistä.

Tekstin koheesio ja johdonmukaisuus on vaikea nähdä ennalta. Tilanne ei pääse purkautumaan tietoisuuteen. Normaalisti pystyn kanavoimaan mindfullnessin haluamaani tehtävään. Kirjoittamisesta ollut taukoa. Mut tarkoitus on päästä todistamaan, etten ole valittaja eikä keskittymiskykyni ole tuhoutunut. Asiasta on vaikea kirjoittaa suoraan ilman framework:ia.

KVA & M2. [Turun kaupungin vuokra-asunnot] Turkuun jos on aihe, muutakin kuin että se on kivaa tai hyvä idea.

Yritä muista miks puhe väänsi mun naamaa? Mut mieti jos opittu malli pettymyksen hyväksymiseen olisi perverssi? What if you just flat-out deny that it’s a disappointment?

Ainahan mä oon yrittäny liikaa! Sä bluffaat... “Never oppose my will.” -Terence McKenna.

Et jos asioiden pitää mennä jotenkin, eikä mulla oo välii tai ei saa olla väliä, miten tärkeä asia se voi olla edes?

Mun elämällä ei oo väliä, koska oma elämä ollu niin perseestä. Eli “sä et saa olla onnellinen koska mä en oo ollu onnellinen.” Yhteiskunta ei oo

Miten helvetis mä muistan, suunnittelu, 3 asiaa, intention of meaning

Alussa tajusin jopa meemit. Mut mullei oo tässä tilanteessa oikeesti merkitystä. Tiedostanko sen? Yritä nyt ainakin olla väkivallaton. No eihän tää oo mielekästä ollut eli miten (muuten) voisin olla muille hyödyksi. Tästäkään ei ole hyötyä, Veronika esitteli tänään yleisen asumisturvan, työttömyysturvan ja perustoimeentulotuen.

Mä aion tappaa itseni

Puhelinaikavaraus

Älä takerru

Lepaan aikana ongelma ei ollut kusipäiset ihmiset ympärillä koskaan

audio viime vkonlopult: https://youtu.be/PtUs3kPWaRw

[effort-insane]

Hahaa mega-oivallukselle

mistä voit tietää kuka siihen on päässy?

Anna kun kerron. Ensinnäki, heti ku se alkaa, kuvittelet olevas Jumalan poika. sit tajuut et ei!

Tajuat ettei enää voi perua sitä tajutonta THC satsia jonka kiskasit keuhkojen kautta verenkiertoon. Hetki on namustelua mutta kun vielä atma koittaa tulla esiin - egosi vetää ässän hihasta ja sanoo, olen Jeesus.

Siinä vaiheessa jos ei ala hälytyskellot soimaan olisi kuitenkin varauduttava että kohta alkaa. Ensin ego hälyyttää et nyt on jotain tapahtumassa, eikä se pysty toimimaan asian todellisen luonteen kanssa, joten se käyttää säälittävyys maximus kortin, mikä antaa sille sekunnin enemmän aikaa kuvitella, että "mä" todellakin olen Jeesus.

Niin no kuka tahansa järkevä ihminen sanois siinä vaiheessa et hetkonen, enpäs muuten ole. ja siitä se helvetti vasta alkaakin..rukoilen, että jos joskus pääset tuohon - niin sun munuaiset kestää sellasen 8 vuoden burn-out tilan ja et sullon tarpeeks järkee päässä tajuta, että tarviit apua.

[effort-insane]

niin no enmä tiedä. toi nyt pitäis ainakin olla käsitteenä tuttu jos tekee henkisiä jotai harjoituksia joskus sillo ku huvittaa... KOSKA!! jos tapaat tyypin, joka oikeesti harjoittaa tuota, että kaikki pahat käännetään hyviksi, sun tulee ymmärtää kaksi asiaa.1. se tod. näk tajuu millases kuses se on... samsara. 2. se varmaan haluu vaa jatkaa ja sä oot häiriö sille. Siis jos joku ei tiedä mikä on Madhu-vidya, voin kertoa, että sitä tarvitaan esim. retriitin jälkeen. Ei sinne voi jäädä, tulee kohdata todellisuus, elämä. mutta ei hätää. MV pelastaa. Ei ole syytä huoleen, kyse ei ole mistään erityisestä tai pelkästään taivaan isän seuraajien kautta jaettavasta punaisen langan rosoisesta päästä... Jos minulta kysytään, kyse on herkistymisestä, ja oikeastaan esim. sen hyväksymisestä, että vaikka retriitiltä paluu arkeen onkin ALOITTELIJALLE mahtava kokemus, on se veteraanille vähän vaikeaa. koska ne dopaminergiset järjestelmät, joita tavallaan oot sillä sadhanalla hallinnut, eli mielihyvä, aistien kautta saatu mielihyvä, sen hallitseminen, pari päivää et kestää sen tosiasian......... no, veteraaneille tulee vaan se, et taas tähän samaan maailmaan, kun taas beginnereillä on hirveet kiksit päästä takas todistaa miten hyvä harjoittaja on...mut taas sudenkuoppa, älä fiilistele liikaa, ettei ne luule sua hulluks... mä kuulostan niin tyhmältä, tiedän. onkohan tässäkin viestissä mitään uutta kenellekään? toisaalta, jos on ihan tavallinen ihminen, vois sanoo tän viel. jos on joku valhe josta piettää kiinni oikein kynsin hampain, hups. unohdin. taidan olla ihan tavallinen ihminen. tai se on jotenkin niin perverssillä tavalla väärinpäin käännetty madhu-vidya kun se alkaa väittelee sun kanssa et

[effort-insane]

Lainaus jooga.meditaatio.fi foorumilta: ""Toinen, mikä Katamin blogikirjoituksessa pistää silmään on se, että hän edelleen tekee hengellistä harjoitusta:

"The only way I could keep up with the demanding daily regime was to do tantric practices, mantras to be specific, and meditate some but not a lot. If I didn't do daily practice, my condition would get worse. Practice would help me to remain clear minded."

Ei ole valaistunut se joka noin kirjoittaa. Yleensäkin tuntuisi täysin absurdilta koko ajatus, että esim. Ramana tai Nisargadatta olisivat tehneet jotain harjoitusta vielä valaistumisensa jälkeen.

Ei tarvita mitään yliluonnollisia kykyjä huomatakseen Katamin blogikirjoittelusta, että hänellä on hengellinen polku vasta kovin alkuvaiheessa.""

Lähde; Hooloovoo:  

Effort-insane kommentti: Minusta kyllä näyttää vain siltä, että umpikujassa hengaileminen auttaa läpimurron saavuttamisessa. Mutten tiedä voiko siitä läpimurrosta puhua.. Jos kyseessä on pelkkä intellektuelli käsitys valaistumisesta tai "Hengellisestä polusta" - uskoisin että se johtaa aina loppuunkärtsäämiseen. Siinä henkilö kokee pakonomaista tarvetta saada asioille intellektuaalinen closure, missä pohdiskelun tai etsimisen kohteen päättäminen / sulkeminen on näkymätön subroutine / alitajunnan rutiini --> mihin koko harjoitus lopulta menee. Ymmärsitkö?

Voit aloittaa käsittämisen jostain vaikka enkelihierarkiasta, saada siihen loppupäätelmän, siirtyä arkkienkeleihin, siirtyä Jumalaan. Saada jonkun lopputuleman siinä? Eips. Koko homma oli olemassa vain, ja kaikki harjoituksetkin tapahtui tai tehtiin, koska piti päästä lopputulokseen tjms. Eikö olekin äärettömän kiusallista myöntää, että näin on!? Eikö ole kiva aloittaa koko harjoittelu siltä pohjalta? Mutta kyse on vain puhdistumisesta? Riippuu vain miten kovaa jaksaa ponnistella että miten nopeasti pääsee tän harhan kanssa väleihin. Se on sellasella tavalla, ettei se elämä miksikään muutu senkään jälkeen. Tulee mieleen yksi manuaalinen hulluudenesto "task" lisää. Siis joogahan on hallittua hulluutta ainakin nykylääketieteen käsitysten mukaan. Mutta ollaanko sitä nyt itsekkäitä, kun haluaa edistyä ja hylätä väärät käsitykset lääketieteestä no siinä vaiheessa lääketiede ei enää auta sua -sudenkuoppa... En tiedä jätän tän auki.. mut lopetan vielä sanomalla siitä, että ollaan itsekkäitä kun halutaan edistyä omilla ehdoilla

[effort-insane]

somethink like

How does stupidity correlate to that we don't know anything? siis mä esitän teille periaattees kysymyksen, miten helvetissä mie oon saanu sellasen tahon kuin Jumala puhumaan ja ihan hiljaa yön silmässä kopeloimaan käsityksiäni siitä mitä ... lel.. vitsi.. koska siis, joo, siis ei mitään..ihan chillisti. siis tosiaan ihan oikeesti, mä ihmettelen tätä oman mieleni rauhallisuutta.. ok, no tossa oli jo jotain. mut mun tarkoituksena on puhua ja ymmärtää miten.. tai siis älkää luulko, ettei mulla oo elämää. hehe. tai siis periaattees yritän tajuu miten jumala on luonu tän maailman. fraktaalin määritelmä is difficult mut siis jos jumala on luonut koko maailman, niin jokainen persoonallisuus on osa häntä. toi on fraktaalin määritelmä epäsuorasti sanottuna. tajuuksä, God is the main guy mut siis miten!! hän kokee luomuksensa? muita hyvii kysymyksii joihin voisin --voi vittu tää menee sairaaks mut siis ei oo hyvää huumorii... hyvistä asioista ei oikeesti ainakaan naisten nähden vitsailla.

-------------------------------------------------------o

I can almost understand the confusion here. fraktaalin olomuoto on että siinä on muoto, joka on rakentunut osista, jotka ovat samanlaisia kuin isompi muoto. eli tää menee aika matemaattiseksi.. mikä on hyvä mut siis ihan vittu et tajuta koko fraktaali, jopa tää mun oma tyhmä tilanne.. siis Terence selitti siitä, että se on tavallaan pieniä taloja, siis tosi tosi pieniä..joista muodostuu.. siis tajuukko, se on talo joka muodostuu vitun pienistä taloista.. mut oikeestaan haluisin convey sulle, sulle ihan jollain extraordinary devotion hehhe tasolla niin siis Suomi on tuhansien järvien maa... et öbaut noin vaikee se on tajuta kyllä

[effort-insane]

Welcome!

This is my introduction to the topic. I think this is very hard to explain, so a lot of work has to be made in order to create a space for myself.

You see the danger of this type of clashing is that it will simply adhere to my own obstacles. But since there has been a lot of that already, I'm willing to share with MY READERS the more inconvenient to discuss kind of topics -->

  --> topics that are considered to be something, that everyone is supposed to dismiss By default.

 In short what I'm trying to say, is that there's a massive amount of reactionary behavior that can be avoided. There are no limits of course in how the human creativity can address these things (?), but these would be some of the Basic forces.  the message gets interrupted in here for reasons that are too obvious to even mention.

stay tuned to Docventures also. I will probably get some inspiration from them. Even though! and watch closely.. This has to be pointed out in the very difficult and dignity-shaking method that follows (for real)!

! this BLOG is only made to administer psychic self-help in situations on great distress. Then there are a list of are and is not's. this is childish... that is unnecessary... is my words and is not my bottom-line.

You see this is not about tackling an issue. You can watch Docventures without any of the content in here priming you into a deeper view of what Docventures is about. And to make it all more confusing don't expect a maximum value or a superior ability to reason from any of this.

I'm here doing this because I think it's a politically active stance to show people that some of their more pitiful and suppression-causing styles of shunting of rare opportunities (like I said -most likely caused By willful offences) aside are in reality ungrounded, dangerous, ripped off from the natural order and modified to cause shame and disturbances in order to keep hidden the STUPID PARANOIAS EXPOSED