#kvanttimekaniikka

[mesokosminen]

Pieni Valtameri-tieteisfiktionovelli (episodi 45)

Kun Elara ja Orfeon ottavat askeleen kohti kosmista horisonttia, heillä on vain yksi päämäärä: ylittää universumin kausaaliset rajat. ‘Pieni Valtameri’ on tarina tutkimusmatkasta tuntemattomaan, jossa kvanttifysiikan lait venyvät äärimmilleen ja aika-avaruuden ulottuvuudet muuttuvat hallitsemattomiksi. Tämä filosofinen scifinovelli haastaa lukijan pohtimaan, mitä tapahtuu, kun ihmiskunta astuu…

[eksopolitiikka]

Kvanttikoe osoittaa että aikaa ei ole olemassa

Kvanttikoe osoittaa että aikaa ei ole olemassa

“Teemme valinnan tarkastella ilmiötä joka on mahdotonta, absoluuttisen mahdotonta, selittää millään klassisella tavalla, ja jonka ytimessä on kvanttimekaniikka. Todellisuudessa se pitää sisällään ainoan mysteerin.” — Richard Feynman, nobel-palkittu fyysikko (Radin, Dean. Entangled Minds: Extrasensory Experiences in a Quantum RealityNew York, Paraview Pocket Books, 2006)

”Ajan” käsite on omituinen, ja kvanttifysiikan maailma on vielä omituisempi. Havaituista ilmiöistä, jotka uhmaavat logiikan ymmärrystämme, ei ole puutetta, nämä tuovat mukanaan ajatuksia ja tunteita — itse tietoisuuden, ja  post-materialistisen maailmankuvan universumista. Tämä ei ole sen paremmin esitetty klassisen kaksoisrakokokeen avulla, jota fyysikot ovat (toistuvasti) käyttäneet tutkimaan tietoisuuden roolia fyysisen todellisuuden muokkaamisessa ja siihen vaikuttamisessa. (lähde) Fyysisen materiaalisen universumin dominantti rooli jätettiin taakse heti kun kvanttimekaniikka astui mukaan kuvioon. Se järisytti koko tieteen perustuksia, ja se jatkaa sen tekemistä tänäänkin.

“Pidän tietoisuutta perustavanlaatuisena. Pidän materiaa tietoisuudesta johdettuna. Me emme pääse tietoisuuden taakse. Kaikki mistä me puhumme, kaikki mitä me pidämme olemassaolevana, olettaa tietoisuuden olemassaolon.” — Max Planck, kvanttiteorian alkuunpanija, nobelin fysiikanpalkinnon voittaja vuonna 1918

On olemassa myös toinen uraauurtava, omituinen koe joka on syvästi vaikuttanut ymmärrykseemme todellisuuden luonteesta, erityisesti, sen luonteeseen mitä kutsumme ”ajaksi”.

Koe tunnetaan nimellä ”viivästetyn valinnan” koe, tai ”kvanttipartaveitsi”, ja sitä voidaan pitää kaksoisrakokokeen muokattuna versiona.

Ymmärtääksemme viivästetyn valinnan koetta, täytyy ymmärtää kaksoisrakokokeen kvanttiluonnetta.

Tässä kokeessa pieniä materian hiukkasia (fotoneja, elektroneja tai mitä tahansa atomin kokoisia kappaleita) ammutaan kohti sermiä jossa on kaksi rakoa. Toisella puolella sermiä videokamera tallentaa sen minne mikäkin fotoni osuu. Kun tiedemiehet sulkevat yhden raon, kamera näyttää meille odotetun kuvion, kuten allaolevassa videossa. Mutta kun molemmat raot avataan, syntyy interferenssikuvio — ne alkavat käyttäytyä kuin aallot. Tämä ei tarkoita että atomikappaleet havaitaan aaltona (vaikka viimeaikoina on tällainen havainto onkin tehty), ne vain käyttäytyvät tuolla tavalla. Se tarkoittaa, että jokainen fotoni yksilöllisesti käy läpi molemmat raot samaan aikaan ja interferoi itsensä kanssa, mutta se käy myös läpi yhden raon, sekä toisen erikseen. Lisäksi se välttää käymästä kummankaan raon läpi. Yksittäinen materian hiukkanen muuttuu potentiaalien ”aalloksi”, joka ilmaisee itsensä useana todennäköisyytenä. Tämän takia näemme interferenssikuvion.

Kuinka yksittäinen materiahiukkanen voi olla olemassa ja ilmaista itseään useassa tilassa, ilman minkäänlaisia fysikaalisia ominaisuuksia, kunnes se ”mitataan” tai ”havaitaan”? Lisäksi, miten se valitsee polkunsa, kaikista mahdollisista poluista?

Kun ”havaitsija” päättää mitata ja katsoa minkä raon läpi materiahiukkanen menee, potentiaali”aallon” polut romahtavat yhdeksi ainoaksi poluksi. Hiukkanen muuttuu potentiaali”aallosta” jälleen hiukkaseksi ja saa näin yhden ainoan polun. Se on aivan kuin hiukkanen tietäisi että sitä seurataan. Havaitsijalla on tietynlainen efekti hiukkasen käyttäytymiseen.

Voit katsoa visuaalisen esityksen kaksoisrakokokeesta täältä.

Kvanttiepävarmuus määritellään kykynä, “subatomaaristen kvanttimekaanisten lakien mukaan hiukkanen kuten elektroni on olemassa hämäräperäisessä mahdollisuuksien tilassa — ollakseen missä tahansa, kaikkialla tai ei missään — kunnes se napautetaan todelliseksi laboratorion havainnointilaitteella tai silmällä.” (New York Times)

Fyysikko Andrew Truscottin, Australian kansallisyliopiston julkaiseman tutkimuksen johtavan tutkijan mukaan, koe tarkoittaa, että  “todellisuutta ei ole olemassa ennekuin me sen havaitsemme.” Se viittaa siihen, että elämme holografisen tyyppisessä universumissa. (lähde)

Viivästetty valinta, kvanttipartaveitsi, aika

Joten miten kaikki tämä informaatio liittyy ajan käsitteeseen? Aivan kuten kaksoisrakokoe esittää meille miten tietoisuuteen liittyvät tekijät romauttavat kvanttiaaltofunktion (materiahiukkanen joka on olemassa useassa potentiaalisessa tilassa) yksittäiseksi hiukkaseksi jolla on määritellyt fyysiset ominaisuudet (ei enää aalto, kaikki nuo potentiaaliset tilat ovat nyt yksi), viivästetty valintakoe esittää kuinka nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat muuttaa menneisyyttä. Se näyttää myös kuinka aika voi mennä taaksepäin, kuinka syy ja seuraus voidaan kääntää, ja kuinka tulevaisuus saa aikaan menneisyyden.

Kuten kvanttikaksoisrakokoe, viivästetty valinta on osoitettu ja toistettu useita kertoja. Esimerkiksi fyysikot Australian kansallisesta yliopistosta (The Australian National University, ANU) ovat suorittaneet John Wheelerin viivästetyn valinnan ajatuskokeen,  jonka löydökset on julkaistu hetki sitten Nature Physics -journalissa. (lähde)

Vuonna 2007 (Science 315, 966, 2007), tiedemiehet Ranskassa ampuivat fotoneja laitteeseen ja näyttivät, että heidän toimensa voisivat retroaktiivisesti muuttaa jotain joka oli jo tapahtunut.

“Jos me yritämme antaa objektiivista merkitystä yksittäisen systeemin kvanttitilalle, syntyy mielenkiintoinen paradoksi: kvanttiefektit sekä mukailevat välitöntä toimintaa-tietyllä-etäisyydellä, että, kuten tässä nähdään, vaikuttavat tuleviin menneisyyden tapahtumiin, jopa senkin jälkeen kun nämä tapahtumat ovat peruuttamattomasti kirjattu ylös.” – Asher Peres, kvantti-informaatioteorian pioneeri (lähde)(lähde)(lähde)

Lista jatkuu ja jatkuu, ja sen ensimmäisenä julkisti John Wheeler vuonna 1978, minkä takia tätä artikkelia ei päätetä hänen slityksellään viivästetyn valinnan kokeesta. Hän uskoi, että koe selittyi parhaiten kosmisessa mittakaavassa.

Kosmisen mittakaavan selitys

Hän pyytää meitä kuvittelemaan tähden, joka emittoi fotonin miljardi vuotta sitten, joka on matkalla kohti maapalloa. Siinä välissä on galaksi. Niinkutsutun gravitaatiolinssi-ilmiön johdosta valon tulee taipua galaksin ympäri päästäkseen maapallolle, joten sen täytyy valita kahdesta polusta, mennä vasemmalle tai oikealle. Miljardeja vuosia myöhemmin, mikäli joku päättää laittaa pystyyn laitteen jolla ”kaapata” fotoni, tämän seurauksena syntyvä kuvio olisi (kuten selitetty yllä kaksoisrakokokeesta) interferenssikuvio. Tämä kertoo sen, että fotoni meni yhtä polkua, ja sitten se meni toista polkua.

Voitaisiin myös ”kurkkia” tulevaa fotonia, pystyttää teleskooppi kummallekin puolelle galaksia määrittämään kumman suunnan fotoni otti päästäkseen maapallolle. Pelkkä mittaamisen teko itsessään tarkoittaa jo, että se voi tulla vain yhdeltä puolelta. Kuvio ei enää ole interferenssikuvio joka esittää useita mahdollisuuksia, vaan yksittäinen kasaumakuvio jossa näkyy ”yksi” polku.

Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että valintamme miten mitata ”nykyisyyttä” vaikuttaa siihen, minkä suunnan fotoni otti miljardia vuosia sitten. Valintamme nykyhetkessä vaikuttivat siihen mitä menneisyydessä oli jo tapahtunut….

Tässä ei ole mitään järkeä, joka on yleinen ilmiö silloin kun puhutaan kvanttifysiikasta. Huolimatta kyvystämme tehdä siitä selkoa, se on totta.

Tämä koe myös viittaa siihen, että kvanttilomittuminen (joka on myös todistettu, lue aiheesta lisää täältä) on olemassa huolimatta ajasta. Mikä tarkoittaa, että kaksi materiabittiä voivat itse asiassa olla lomittuneita, ajassa.

Aika siten kun me sitä mittaamme ja sellaisena kuin me sen tunnemme, ei ole olemassa.

  Artikkelin julkaissut Collective Evolution

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/kvanttikoe-osoittaa-etta-aikaa-ei-ole-olemassa/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[jonikoskimaa]

Brahman vastaan järki

Koska nykyään ei tapahdu mitään mielenkiintoista, puhutaanpa ajankohtaisten aiheiden sijaan ajattomista. Puhutaan vaikka Brahmanista, hindulaisuuden maailmansielusta. Se on kaikkialla, muttei missään tietyssä paikassa. Se ei ole sidottu mihinkään tiettyyn olentoon, mutta on yhteydessä niistä jokaiseen.

Olisi mukavaa uskoa moiseen otukseen, mutta järki hyökkää oitis konseptin kimppuun. Ajatus on materiaa: välittäjäaineisiin ja sähköön reagoivia mikroskooppisia koneita. Tajunta ilman aivoja on mahdottomuus.

Tahtoisin silti uskoa.

Aivot reagoivat aistien välittämään tietoon ulkomaailmasta. Verhot tuovat mieleeni kukkaiskedon. Mutta eikö ajatus voisi yhtä hyvin syntyä aistieni toisessa päässä? Millä perusteella juuri aivoni ajattelevat kukkia, eivätkä vaikkapa verhot? Kyseessähän on pelkkä ihmis- ja itsekeskeinen ennakkoasenne! Antiikin suuren filosofin, Aristoteleksen, mukaan aivoja tarvittiin lähinnä veren jäähdyttämiseen ja liman erittämiseen. Hänen edeltäjänsä Pythagoras oli kuitenkin jo eräänä ensimmäisten joukossa yhdistänyt aivojen toiminnan ajatteluun ja siten valmistanut sarkaa modernin neurotieteen kynnettäväksi.

Luonnontieteet ovat reduktionistisia. Neurotiede etsii tajunnan osia, jotka eivät ole itsessään tietoisia. Biologia pilkkoo eliöitä, kunnes paloissa ei ole enää jäljellä elämää. Missä kulkee raja? Onko yksittäinen aivosolu tietoinen, vai tarvitaanko niitä useampia? Missä muistot tarkalleen ottaen sijaitsevat? Mikä on informaation syvin olemus? Entä jos tietoisuus on fraktaali, jonka jokainen osa sisältää kokonaisuuden?

Nämä ja tuhat muuta kysymystä valtaavat mielen, kun pohdinnan kohteena on Brahmanin kaltainen kosminen kummajainen. Vaikka tietoisuus ei edes asuisi aivoissa, Brahman edellyttäisi kaiken olevan jollain tavalla yhteydessä. ”Mahdotonta”, nalkuttaa järjen ääni, tuo ikuinen ilonpilaaja, mutta mieleni janoaa mystiikkaa. Siispä vedän ässän hihasta.

Kun jokin mihin kovasti haluaisit uskoa tuntuu mahdottomalta, on hyvä turvautua kvanttimystiikkaan. Kyllin pienessä mittakaavassa perinteiset fysiikan lait eivät enää päde. Tässä mittakaavassa on olemassa lähinnä alkeishiukkasia: fotoneja, elektroneja ja muuta vastaavaa.

Kvanttimekaniikan mukaan alkeishiukkaset ”lomittuvat” törmätessään. Tällaiset hiukkaset voidaan siirtää vaikka universumin vastakkaisille laidoille, mutta niiden kvanttitilat pysyvät sidoksissa toisiinsa. Ennen mittausta nämä tilat ovat olemassa pelkkinä todennäköisyyksinä äärettömien mahdollisuuksien joukossa, mutta mitattaessa yhtä hiukkasta toisenkin tila määrittyy. Tätä ilmiötä kutsutaan kvanttiteleportaatioksi. Kvanttimekaniikan valossa maailmansielu ei tunnu enää aivan niin järjenvastaiselta.

Ennen alkuräjähdystä kaikki aine oli yhdessä pisteessä. Kaikkeutta hallitsivat kvanttimekaniikan lait. Niinpä alkuräjähdyksen hetkellä kaikki aine oli lomittunutta keskenään. Alkuräjähdyksen myötä aine levisi ympäri universumia, mutta hiukkasten välille jäi Einsteinin parjaama ”aavemainen kaukovaikutus”. Kaikki on sittenkin yhtä, vaikkakin vain sataa nanometriä pienemmässä mittakaavassa, mutta kuinka monta enkeliä mahtuukaan tanssimaan nuppineulan päällä? Vastaus on tietenkin ääretön määrä.

Järki antaa lopulta periksi. Täältä tullaan Brahman!

[mesokosminen]

Kvanttitietoisuusteorioiden sinfoniaa - Orkestroitu objektiivinen reduktio

Johdanto Tässä blogikirjoituksessani jatkan Taorminan tietoisuuskonferenssin 2023 innoittamaa artikkelisarjaani, keskittyen viimeiseen pääpuheenvuoroon ja siihen liittyviin teemoihin. Brittiläinen nobelpalkittu fyysikko Sir Roger Penrose esitti puheenvuorossaan Orkestroidun Objektiivisen Reduktion (Orch-OR) teoriaan perustuen ajatuksen, että ihmiskehon nopeat lihastoiminnot saattavat olla…

[mesokosminen]

Markovin dynamiikka ja tietoisuus

Donald Hoffman ja tietoisten agenttien teoria Donald Hoffman, kognitiivisen tieteen emeritusprofessori Kalifornian yliopistosta, on tunnettu rohkeista ja provosoivista teorioistaan. Hänen pian julkaistava (24.6.2023) artikkelinsa “Conscious Agents and the Subatomic World” on kirjoitettu yhdessä kollegoidensa Chetan Prakashin ja Swapan Chattopadhyayn kanssa. Teoria perustuu Markovin dynamiikan ja…

[mesokosminen]

Mikrokosminen yhteislävistys valon ja energian ihmeelliseen maailmaan (opus 4)

Mikrokosminen yhteislävistys valon ja energian ihmeelliseen maailmaan (opus 4)

Esittelen tällä videolla Tandem Piercer Experimentin eli yhteislävityskokeen, jonka on kehittänyt yhdysvaltalainen keksijä ja elektroniikkainsinööri Eric Reiter. Koe on yhdistelmä fysikaalisia mittauksia, jotka suoritetaan varta vasten rakennetulla laitteistolla, ohjelmistolla ja gammasäteilylähteellä.Käyn seuraavaksi läpi koejärjestelyn eri osat ja vaiheet antaakseni yleiskuvan siitä mitä…

[mesokosminen]

Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin (episodi 43)

Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin (episodi 43)

Käsittelen tässä esseessäni tietoisuuden suhdetta materiaan. Suhdetta kutsutaan myös mieli-keho-ongelmaksi, josta on noussut arkkityyppinen, suorastaan kliseinen taistelu eri todellisuuskuvien välillä. Aiheeseen liittyy monia keskeisiä kysymyksiä, kuten: Luovatko aivot neuronien, dendriittien ja synapsien yhteispelillä tietoisuuden? Onko tietoisuus aivoissa, kehossa vai kehon ulkopuolella?…

[mesokosminen]

Faktoista, joogasutrista, kvanteista ja KalpaTarusta (episodi 42)

Faktoista, joogasutrista, kvanteista ja KalpaTarusta (episodi 42)

Vuosi lähestyy loppuaan. Rauhoitumme Mesokosmoksessakin Joulun viettoon ja uuden vuoden vaihtoon. Yksi asia, mikä tänä vuonna on ollut hienoa nähdä on se, että kirjat käyvät taas kaupaksi. Äänikirjat, podcastit, mutta myös kovakantiset. Kirjastoautojen nuoruuden suurkuluttajana en voi sille mitään, että tietyt kirjat on vain saatava käsinkosketeltavina ja plarattavina versioina kirjahyllyyni.…

[mesokosminen]

Aika-avaruudesta ja multiversumista – Alexander Jalo (episodi 20) Eilen, nyt, huomenna, aina, ei koskaan, ajoissa, kohta, kauan, nopeasti, samaan aikaan. Aikaan liittyvät käsitteet täyttävät suuren osan elämästämme.

[mesokosminen]

Ajankääntöjä ja kausaalitimantteja (opus 1)

Ajankääntöjä ja kausaalitimantteja (opus 1)

Mesokosmoksen podcast-sarja on maailmaa koettelevan korona-kevään aikana saanut vierelleen uudenlaisen mediamuodon. Mesokosmos tarjoaa tästä lähtien tietoa, pohdintaa ja ajattelun virikkeitä myös videoformaatissa uudessa Broadcast-tuotantosarjassa. Videot ovat nauhoitettuja LIVE-taltiointeja, joita kutsumme nimellä Opus eli teos. Opukset tarjoavat eri tavalla toteutetun mahdollisuuden tutustua –…

[mesokosminen]

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 3/3 (episodi 33)

Trilogian viimeisessä osassa Matti Pitkänenavaa seikkaperäisesti kvanttimekaniikkaan liittyviä avoimia kysymyksiä ja on valmis pohtimaan vanhojakin tietoteoreettisia kysymyksiä uudessa valossa. Kvantti etuliitteenä liittyy nykyään kaikenlaisiin juttuihin. Meillä on kvanttihyppyjä, kvanttifysiikkaa, kvanttioptiikkaa, kvanttibiologiaa, kvanttitietokoneita, kvanttihoitoja. Niin, miksei myös…

[mesokosminen]

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 2/3 (episodi 32)

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 2/3 (episodi 32)

Pääsimme edellisessä Mesokosmoksen jaksossa kvanttifyysikko Matti Pitkäsen kanssa siihen, että tietoisuus saa näyttämään kaiken klassiselta. Myös oikea käsitys ajasta on yksi keskeisimpiä haasteita täydellisemmän kvanttimekaniikan teorian kannalta.

Miksi aika tuntuu joskus kulkevan hitaasti ja joskus taas nopeasti? Onko kyse kvanttihyppyjen nopeammasta tanssista? Tutkiko Albert Einsteinajan…

[mesokosminen]

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 1/3 (episodi 31)

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 1/3 (episodi 31)

Katselemme nyt alkavassa podcast-trilogiassa jättiläisten harteilta näkymää, josta ei puutu paradokseja. Teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkänen kuljettaa meidät syvälle mikrokosmokseen, jopa Planckin kokoluokkaan – kvanttimaailmaan. Nuorena Mattia kiinnosti enemmän klassisen kitaran soitto ja vähemmän fysiikka. Suunta muuttui kuitenkin yliopisto-opettaja Raimo Keskisenvaikutuksesta. Ramin…

[eksopolitiikka]

Fyysikoiden väite: Tietoisuus elää kvanttitilassa kuoleman jälkeen

Fyysikoiden väite: Tietoisuus elää kvanttitilassa kuoleman jälkeen

Ennustaako kvanttimekaniikka sielun olemassaolon?

Todisteet arvostetuilta fysiikan tutkijoilta laitoksista kuten Cambridge University, Princeton University, ja Max Planck Institute for Physics väittävät että kvanttimekaniikka ennustaa jonkinlaisen ”kuolemanjälkeisen elämän”.

He väittävät että henkilöllä saattaa olla ruumis-sielu -dualiteetti joka on aalto-hiukkas -dualiteetin laajennus.

Tutkimustulokset on saatu tutkittaessa 4 tuhatta kuolemanrajatapausta.

Kuolemanrajatapaus on henkilökohtainen kokemus lähestyvästä kuolemasta, johon liittyy useita mahdollisia tunteita, mm. irtaantuminen ruumiista, levitaation tunne, täydellinen rauha, turva, lämpö, absoluuttinen liukeneminen ja valon läsnäolo.

Seuraavalla videolla tohtori Jeffrey Long kertoo kuolemanrajatapauksista.

  Onko tällä jokin linkki kolmanteen silmään?

Käpylisäkkeen fysiologinen toiminta on ollut tuntematon aivan viimeaikoihin saakka. Kuitenkin mystiset traditiot ja esoteeriset koulukunnat ovat kauan tienneet tämän keskiaivojen alueen olevan yhteydessä henkisiin maailmoihin fyysisestä maailmasta.

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/fyysikoiden-vaite-tietoisuus-elaa-kvanttitilassa-kuoleman-jalkeen/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_