#pukeutuminen

[arkipaivainen]

Suomessa se on vaan eri asia

School Uniform Policy.

by geoo_mapss

[ruumiinavauspoytakirja]

Oonkohan yksin sen kanssa että mitä vittua on alternative musiikki? Alternative rock? Spotify väittää et se on mun top kuunnelluimmissa genreissä mut wth is that lol.

[jossun-kyyneleet]

Kai talven voi nähdä tältäkin kantilta :)

[lunar-system]

Maatilalta kotoisin oleva kaupungistunut muusu bi sosiaalipsykologian maisteriopiskelija täällä hei.

Tutkimusta ei varmaankaan ole, ja siitä syystä mikä olisi tutkimuksen kohdekin: tutkittavia henkilöitä olisi vaikea löytää. Mä etin itelleni tällä hetkellä aihetta gradulle, ja todellakin vois olla kiinnostava aihe selvittää miten vertaisten vähyys näkyy maaseudun sateenkaarevien elämässä. Löytyis vaikka mitä kysymyksenasetteluja. Vaikka että miten se vaikuttaa tulevaisuuskäsityksiin. Tai maaseutu/kaupunkijaon aiheuttamat erot arvoihin ja asenteisiin ja mitä vaikeuksia ne aiheuttaa.

Mut jos miettii et vaikka ite lähtisin tekee graduu tämmösestä, niin olis ihan todella iso työ yrittää saavuttaa tarpeeks iso määrä haastateltavia että sais tarpeeksi laadukasta dataa. On riski lähtee tekemään, kun vois olla että löytää vaan kolme haastateltavaa kun ois hyvä olla vaikka 30.

Ideaalitilanteessa siinä tutkimuksen sivutuotteena vois tehä jotain vertaisryhmätapaamisia vaikka etänä, joissa niitä tutkimushaastatteluita tehtäs ja samalla saatais yhdistettyy ihmisii eri puolelta suomee, ja sit siinä vois syntyy alku jollekin nuorten sateenkaarevien tilallisten yhteisölle.

Onkohan kukaa tehny sellasta tutkimusta et jos kuulut seksuaalivähemmistöön ja asut maaseudulla et miten tää niinku vaikuttaa vaikka esim. seurustelu suhteisii. Koska useinhan on nii et pienel paikkakunnal ei muita seksuaalivähemmistöö kuuluvii ole ja sit pitäs sitä kumppanii lähtä ettii jostai muualta.

Tästä päästääkii mun oikeesee asiaa eli maadeudulla asuminen / alkutuotanto ja seksuaalivähemmistöt. Ite kuulun seksuaalivähemmistöö ja porukoilla on maatila. Mul on yhtenä uravaihtoehtona jatkaa ja laajentaa tätä tilaa, mut yks suurimmista esteistä mun mielessä on se, et mitä jos mä en löydä kumppanii joka haluu asuu tääl perämetäs ja kasvattaa eläimii ruuaks. Tää ei siis meinaa et sen kumppanin pitäs olla mukana tilan toiminnassa, vaa lähinnä sitä, et musta tuntuu et kovin moni ei haluu muuttaa malle. Toki sama pätee varmaa kans hetero suhteissakkii ettei haluta muuttaa mihkää perämettää. Kuitenkii must tuntuu et ku mä aattelen keskiverto seksuaalivähemmistöö kuuluvaa ihmistä Suomessa nii se asuu kaupungissa tai jossain taajamassa. Kaiken lisäks mä en mun melkeen 24 elinvuoden aikana oo tavannu ainakaa avoimesti ketää seksuaalivähemmistöö kuuluvaa tilallista.

Jos jollaan on jotain sanottavaa, kommentoitavaa, mielipidettä aiheesta nii kuulen kovin mielellään, tää ny oli vaa tämmöne asia mikä tuli mielee tuol tiluksilla kävelles.

[hiidenneiti]

"Esimerkiksi Sophie Creutz havaitsi, että Holsteinissa palvelusväki ei tuntunut aina tietävän paikkaansa vaan yritti elää herrasväen lailla. Tämä ilmeni kreivittären silmiin muun muassa sopimattomana pukeutumisena. Käytännössä tämä tarkoitti pukeutumista liian hienosti. Ruotsissa piikojen pukeutuminen samettiin ja silkkisukkiin oli yksiselitteisesti kiellettyä. Holsteinissa yksinkertaisinkin piika sai Creutzin mielestä ihmeen korkeaa palkkaa. Lisäksi palvelusväki oli tottunut saamaan ruuakseen tuoretta lihaa useamman kerran viikossa ja voita peräti joka päivä. "Ei tämä vielä mitään", kreivitär jatkoi kuvatessaan kotiin osoitetussa kirjeessään Holsteinin ihmeellisyyksiä, "mutta kahvia ja teetä havitellaan myös; tuskin täällä saa väkeä ilman näitä ehtoja.""

disgusting.............kukaan ei enää tiedä paikkaansa #SÄÄTY-YHTEISKUNNASSA

[jannetoivoniemi]

Statussymbolien merkityksen inflaatio

Olin joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla hyvin omituisissa bileissä. Bileiden pitäjä ja suurin osa vieraista olivat miljonääriperheiden kasvatteja. Elettiin kuumaa brittipopin aikakautta. Bileissä soitettiin Bluria, Pulpia, Oasista ja bileiden emännän suosikkia Republicaa. Mutta omituisiksi bileet tekivät miljonääriperheiden jälkikasvun pukeutuminen ja käyttäytyminen, joka oli lainattu suoraan…

[violasmirabiles]

Hyvää päivää, ystävät ja toverit, Ali violasmirabiles täällä tulossa rosmoamaan ääniä rakkaalle tyttärelleni Laurilan Elmalle hahmoanalyysin muodossa! (SV: hiukan puhetta seksuaalisesta väkivallasta)

Läpinäkyvyyden nimissä todettakoon, että iso osa siitä, mitä mulla on sanottavana, perustuu muistiinpanoihin joita kirjoitin tätä ficciä varten joitakin vuosia sitten, mutta ne muistiinpanot eivät olleet mitenkään jäsennettyjä ajatuksia tai usein edes kokonaisia lauseita. Aion myös olla sen verran akatemiamielinen, että annan väitteilleni katetta canonista sivunumeroiden kera (käytän Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian osien 1 ja 2 kovakantisia versioita).

Mulla on paljon ajatuksia siitä, miten Elman käytöksestä ja ulkonäöstä puhutaan Pohjantähdissä. Siinä vaiheessa, kun Elmasta aletaan rakentaa Koskelan Akustin romanttisen kiinnostuksen kohdetta, hänet esitellään seuraavasti:

Laurilan Elma, juuri ja juuri seitsemäntoistavuotias mustakulmainen tyttö, (…) mykisti rivouksia yrittelevät miehet suorasukaisilla vastauksillaan. Pojat olivat hänestä hyvin kiinnostuneita lähinnä siksi, että hänen suorasukaisuudessaan ja hävyttömyydessään nähtiin jotakin lupaavaa. Niiden vuoksi kukaan ei osannut häneen juuri muussa mielessä katsoa, vaikka hän varsinkin hymyillessään saattoi olla hauskan näköinenkin. Hänellä oli kaunis suu, mutta sen ympärillä väreili usein pieni vivahdus katkerasta ilmeestä. Hänen ulkonäköään pilasi suuresti huolimaton pukeutuminen, sillä itse hän ei osannut itseään pukea eikä Aliina ollut paljon parempi siinä asiassa. Pojat käsittivät hänet kuitenkin väärin. Hän lähti kyllä usein saattajan kanssa tansseista tai kokoontumispaikoista, mutta matkalla syntyi helposti riita ja tyttö saattoi käskeä saattajaa menemään helvettiin. (TPA2 s. 59-60)

Kuten turnauspropagandassa mainitsin, Elma on perheensä ainoa tytär. Tiedämme, että Elman äiti Aliina joutui naimisiin itseään vanhemman Laurilan Anttoon kanssa ”rippikouluiässä tapahtuneen vahingon vuoksi”, ja että riitaisa avioliitto on tehnyt hänestä ”ennenaikojaan vanhentuneen, tylyn ja kireän” (TPA1 s. 181). Edes vieraiden läsnä ollessa Anttoolta ei kuulla kuin syyllistävää vittuilua, kun Aliina mainitsee Lauriloiden vuokraisännän veljen yrittäneen raiskata hänet:

– (…) Ei ole montaa vuotta kuhan yritti hyppiä mun selkääni kuma pyykillä olin saunassa. Sanon minä senkin vielä sen ämmälle. Tuli kun sonni ja meinas hyökätä takaapäin. Mutta minä sanon etten minä tarvitte semmosta seläässäni. – On ny perkele seliittelemätä siinä. Ei kai se ilman vanhaa tietoo yrittäny? Anttoo oli niin vihainen ettei välittänyt vieraiden läsnäolosta, ja siitä syntyi rähinä. – Haist…ttu… Sinäkin saatana. Minä en ole ikinä semmosia tarvinnu. (TPA1 s. 260-261)

Tätä kohtausta todistaa myös kuusivuotias Elma:

Otto naurahti ja kysyi: – Onko toi plikka piilossa tolla tukkansa takana? Aliina sieppasi tytön lattialta, sipaisi tukan pois, jolloin näkyviin tulivat sievät mutta likaiset tytönkasvot. – Ei meillä keriitä mukuloita sukiin aamusta ehtooseen niin kun mualla. (…) – No mutta kyllä noin mukavan näkösen naaman edestä tukka kannattaa pois vetää. Sitten kumminkin kun tulee semmoseen ikään että rupee pojaat katteleen. Ja ihme tapahtui. Aliina laski tytön sänkyyn, sipaisi vieläkin tukkaa taakse ja ynähti aika lailla sulaneella äänellä. – Ei sitä tiedä, minkälaiseen helvettiin sekin joutuu? Kenen pantavaksi ja kiusattavaksi? Viimeisillä tavuilla Aliinan ääni katkesi. Juuri ja juuri hän sai itkunsa niellyksi. (TPA1 s. 261)

Näiden kohtausten perusteella arvioisin, että Laurilan Aliina tahtoisi parhaansa mukaan suojella Elmaa sellaiselta kohtalolta, jonka itse joutui teini-ikäisenä kokemaan. Aliinan kokemus on, että miehet haluavat vain yhtä asiaa, ja siksi ne täytyy pitää kaukana. Kun ”huolimaton pukeutuminen” on kertojan mukaan ”ulkonäön pilaamista”, ei ole kovin kaukaa haettua lukea rivien välistä, että seitsemäntoistavuotiaan Elman suuri synti on olla laittautumatta ja pukeutua niin, ettei hänen voi väittää vihjailevan pukeutumisellaan mitään (eli sellaisiin vaatteisiin, joista vartalon muotoja ei erota). Äidiltään Elma on luultavasti oppinut senkin, että miesten juttuja ei saa myötäillä ollenkaan – ettei puolella sanallakaan saa antaa miehelle sellaista käsitystä, että olisi millään tavalla kiinnostunut tai halukas lähtemään leikkiin mukaan (”Pidä sinä Kankaanpään paskanaama turpas kiinni”, TPA2 s. 60). Alusta loppuun asti täytyy kieltää ja käskeä pois – eikä sekään lopulta välttämättä auta, niin kuin Elman esittelykohtauksesta näkee. Jos vahinko tapahtuisi, maailma ei olisi Elman puolella.

Tästä pääsemme Elman ja Koskelan Akustin orastavaan romanssiin. Koskelassa sitä ei katsota hyvällä turnauspropagandassa mainitusta ”kaikki Laurilat on samanlaisia” -syystä, ja tekstin ulkopuolellakin toisinaan kuulee kritiikkiä siitä, että se etenisi töksähdellen ja/tai epäloogisesti. Ja kyllähän se hankaakin ristiin ja vastakarvaan ja nimenomaan niin, että Elma vaihtelee jatkuvasti lämpimästä kylmäksi ja toisinpäin. Mitään epäloogista siinä ei kuitenkaan ole, jos tekstiä katsoo hiukan tarkemmin.

Elman esittelykohtauksessa meille kerrotaan, että Elma ja Akusti ovat kiinnostuneita toisistaan. Akusti huutelee Elmalle muiden poikien mukana, ja Elma vastaa hänelle samalla mitalla, kenties jopa ilkeämmin kuin toisille. Lukijat eivät saa tietää Elman tarkkoja ajatuksia, mutta meille kerrotaan hänen unohtuvan toistuvasti katselemaan Akua mietteliäänä kesken töiden. Akusti puolestaan on mielissään Elman katseista, ja ”hän [on] näkevinään tytössä viehättäviäkin piirteitä”, mutta Elman terävä kieli saa hänet yleensä pysymään lopulta matkan päässä (TPA2 s. 60). Toisin sanoen Elman itsepuolustustaktiikka toimii ainakin jossain määrin, ainakin tilapäisesti ja ainakin Akustin kohdalla.

Elma ja Akusti viettävät vapaa-aikaansa yhdessä muiden kylän nuorten kanssa. Nuorisolaisten tanssimissa piirileikeissä on vastavuoroisuusperiaate, jonka mukaisesti Elma hakee Akustia tanssimaan tämän haettua ensin häntä (TPA2 s. 70-71). Meille myös kerrotaan, että nuorisolaisten keskinäisellä seurustelulla on omat sääntönsä, ja että flirttailu edellyttää molemmilta osapuolilta ”sanavalmiutta, ja vastata piti koettaa vaikka sitten puoliväkisin” (TPA2 s. 71). Canonin ulkopuolella esimerkiksi Baby It’s Cold Outsiden sanoitus toimii hiukan samankaltaisissa raameissa; laulun nainen haluaa yöpyä miehen luona, mutta koska se ei olisi naimattomalta naiselta sopivaa, listaa hän syitä sille, miksi hänen pitäisi lähteä (ja syyt ovat kaikki sosiaalisia: perheenjäsenet huolestuvat, läheiset ja naapurit tuomitsevat, voi tulla puheita), samalla kun laulun mies houkuttelee häntä jäämään (perusteluksi Wikipedia-linkki, koska akatemiamielisyydelläni on rajansa ja kyl me tiietään tämä tää kiertää Tumblrissa joka joulukuu). Tämän juupas-eipäs-juupas-elementin takia Akusti ei lannistu, vaikka Elma vastaa hänen keskusteluyrityksiinsä pelkillä ilkeyksillä ja sivuuttaa hänen flirttiyrityksensä monta kertaa, koska se kuuluu tavallaan asiaan. Olennaista on, että Elma tietää nämä kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt siinä missä Akustikin, ja kumpikin pelaa niiden mukaan niin kuin parhaiten taitaa. Piiritanssin vapaavuorolla, flirttailun ja ehdotusten välissä, Elma katsoo Akustia tavalla, jonka on aiemmin kerrottu ilmaisevan kiinnostusta, ja lopulta, monen mutkan kautta hän antaakin Akulle epäsuoran luvan tulla saatille:

– Mene vaan Laurilaan, en minä voi ketään kieltää kulkemasta maantiellä. (TPA2 s. 71)

Kun Aku innostuu tästä liikaa, muuttuu ääni kellossa kuitenkin nopeasti:

– Mikäs hieroja sinä oikein luulet olevas… En minä myytävänä ole… ettei Koskelan kultapoika vaan semmosia luule. (TPA2 s. 71)

Elman esittelykohtauksessa meille kerrotaan, ettei tämä ole mitenkään poikkeuksellinen tapahtuma; vaikka Elma usein lähtee illanvietoista kotiin saattajan kanssa, päättyvät tällaiset riiustelun yritykset yleensä siihen, että Elma suuttuu seuralaiselleen (TPA2 s. 60).

Iso ongelma Pohjantähtien nuorisolaisflirttailussa on, että siihen ei kuulu se, että asioista puhuttaisiin suoraan, vaan kaikki perustuu vihjailuun ja mutuiluun, yritykseen ja erehdykseen. Oma roolinsa on silläkin, että vaikka Akusti on Koskelan pojista ulospäinsuuntautunein ja sosiaalisin, niin fakta on silti se, ettei Koskelassa ole koskaan kasvettu erityisen sosiaalisesti älykkääksi. Kun tällaisista asioista ei kotosalla puhuta edes veljesten kesken, on Akusti käytännössä muiden kylän poikien matkimisen varassa. Aku alkaa huudella Elmalle alun perinkin juuri toisten poikien mukana (TPA2 s. 60), ja hän pyrkii näyttämään joukossa sanavalmiilta ja asiantuntevalta puhumalla Elmasta samaan sävyyn kuin muut (TPA2 s. 107, 214). Kun muut kylän nuoret huomaavat Elman kiinnostuksen Akua kohtaan, tulee Elmasta yleisen kiusoittelun kohde, mistä Aku jälleen on lähinnä mielissään:

– Hei Laurilan plikka. Äläs katto miestä silmäkulmaan kus jaat sitä soppaa. – Se pani Akun kuppiin paljon pläskiä… Se on kaukaa viisas. Tuli joku muikean näköisenä ja kysyi: – Kuinka Koskelan Aku jaksaa? – Hyvin minun tietääkseni. – Hyvä on. Se on mukavaa että poika jaksaa. – Mene helvettiin.  Aku koetti osaltaan olla sanavalmista poikaa, ja hänen mieltään hiveli se, että Elmaa siten härnättiin hänellä eikä päinvastoin. Joskus hän itsekin vihjaili jotakin törkeätä Elmalle. Hän ei huomannut kuinka se sattui Elmaan, eivätkä sitä huomanneet toisetkaan, sillä tytöltä tuli kohta sähähdys: – Mitä se Koskelan vauva siinä… Tuommonen mies… Täytys panna vällyihin ja tehdä uudesta ylös ennen kun siittä mihinkään olis… (TPA2 s. 214)

Akustia ei tässä varsinaisesti haittaa ajatus siitä, että Elma on kiinnostunut hänestä, tai rivien välissä edes se, että hän itse on kiinnostunut Elmasta – sen sijaan häntä häiritsisi joutua toisten edessä naurunalaiseksi (osittain varmasti siksi, että Kaikki Laurilat Ovat Samanlaisia, ja Mitä Kotonakin Puhutaan, vielä kun kumpikin isoveli on jossakin kuuloetäisyydellä). Voi olla, että hän ajattelee, että koska Elma puhuu vähintään yhtä pisteliäästi ja ruokottomasti kuin huutelijat, ei häntä haittaa tai loukkaa se, mitä hänestä puhutaan. Voi olla, että muut pojat päättelevät niin, ja Aku vain menee mukana. Meille sitä ei kerrota, eikä se ole tämän analyysin pointtikaan.

Elman kovuus ja karkeat puheet ovat selvästi kotoa opittuja piirteitä. Laurilassa eivät vanhemmat eivätkä lapset ole koskaan puhuneet toisilleen erityisen kauniisti; niin kuin aiemmin näimme, Anttoon ja Aliinan riitely kiihtyy pidättelemättömän äänekkääksi vieraidenkin aikana, ja kuvaavaa on, että Laurilat ovat harvoja Pohjantähtien hahmoja, jotka sanovat kirjan sivulla vittu (TPA1 s. 261; TPA1 s. 286). Elman isoveli Arvin sanotaan puhuvan Elmalle yhtä törkeästi kuin kylän muut pojat (TPA2 s. 214), eikä toinen isoveli Uuno puhu hänelle yhtään sen asiallisemmin (TPA2 s. 328). Lauriloiden keskinäisiä kohtauksia tarkastelemalla voi helposti päätellä Elman kasvaneen siihen, että pärjätäkseen toisia vastaan ei koskaan parane näyttää heikkoutta, ja että hyökkäys on aina paras puolustus. Toisaalta se tarkoittaa myös, että Laurilassa harrastettu pisteliäisyys ja vittuilu on pohjaltaan hyvin samankaltaista kuin sellainen ”sanavalmius” ja nokittelu, jollainen osaltaan kuuluu nuorison keskinäiseen kosiskeluun (TPA2 s. 71). Ja koska, kuten aiemmin mainittua, tähän nuorisolaisflirttailuun ei kuulu se, että asioista puhuttaisiin suoraan, niin iso ongelmahan tässä on se, että kukaan ei tarkkaan tiedä, missä rajat menevät ja missä vaiheessa mennään liian pitkälle.

Elmalla tämä sanavalmiuden ja vittuilun raja on hyvin häilyvä juuri siksi, ettei hän kasvaessaan ole juuri muuta kuullutkaan kuin vittuilua, ei kotona sen paremmin kuin muuallakaan. Sen takia niissäkin kohtauksissa, joissa Elman voi katsoa flirttailevan Akustille parhaansa mukaan, ei yritys oikein tahdo rekisteröityä:

Elma oli ruvennut puhumaan hänelle erittäin pisteliäästi. ”Koskelan herra” ja ”kultapoika” olivat hänen tavallisimmat nimityksensä Akusta, ja ohi kulkiessaan hän keinautti lantiotaan. (TPA2 s. 107)

Myös tämän myöhemmän sananvaihdon voi lukea Elman puolelta flirttinä, joka ei aivan osu kohteeseensa:

– Koskelan vauva syö pullaa… Kyllä minäkin kykenisin munkin ostaan josma tahtosin. – Osta sitten jos kateekses käy. – Pyh… En minä ole niin mielitekonen kun vauvat. (TPA2 s. 134)

Erityisen selvästi tämä käy ilmi Timo Koivusalon elokuvasovituksessa, jossa Aku näyttää lähinnä hämmentyneeltä Elman hymyillessä vihjailevasti.

Tilannetta ei helpota sekään, että itse kultakin puuttuu sanasto kaikelle romanttiseen seurusteluun liittyvälle melkein kokonaan, niin kuin turnauspropagandasta löytyvästä Elman ensimmäisestä kirjeestä Akulle (TPA2 s. 237-238) ja sitä seuraavasta keskustelusta käy selväksi (TPA2 s. 240-241). Ja siinä missä hävyttömyys ja rumien puhuminen tulee Elmalta niin helposti, ettei sitä tarvitse pysähtyä edes miettimään, niin kun hän haluaa sanoa Akustille jotain kaunista, on yhdenkin sopivan lauseen muotoileminen haastavaa (TPA2 s. 243). Jossakin määrin tämä käy ilmi myös turnauspropagandan liitteenä olevassa jälkimmäisessä kirjeessä, jonka Elma antaa Akustille tämän lähtiessä sisällissodan rintamalle (TPA2 s. 253).

Ja samalla tavalla kuin Elman oikeaa vittuilua on hankala erottaa flirttailusta, ei hänen oikeaa vastahakoisuuttaan ole helppo erottaa nuorisolaisflirttailun juupas-eipäs-juupas -hinkkauksesta. Kun Akusti lopulta pääsee saattamaan Elmaa kotiin, Elma on häntä kohtaan ynseä ja torjuva, mutta vastustelu ei tapahdu täydellä voimalla (TPA2 s. 218). Elman vastahakoisuus on ainakin osittain näön vuoksi, ja hyvin hitaasti ja pala palalta hän antaa Akustille myönnytyksiä – jäämällä ulos, istumalla viereen, antamalla Akun koskettaa. Kuitenkin heti, kun Aku menee liian pitkälle, Elma hyökkää vastaan, ja kun Aku yrittää silti jatkaa, Elma ajaa hänet kokonaan pois (TPA2 s. 219).

Olennaista on, että Elma ei sivalla tarkoituksella vastaan joka askeleella vaan ainoastaan silloin, kun hän kokee Akun ylittävän jonkin rajan koskemalla liian innokkaasti ja ilman lupaa (TPA2 s. 71, 218-219, 240). Elman esittelykohtauksessa mainitut riidat muiden saattajien kanssa johtuvat mitä todennäköisimmin samasta syystä. Niin kuin aiemmin mainitsin, oma teoriani on, että Elma on äidiltään Aliinalta oppinut, että miehet ja heidän ehdottelunsa täytyy torjua alusta loppuun asti, riippumatta siitä onko itse kiinnostunut ehdottelijasta, koska Aliinan kokemuksen mukaan miehet haluavat vain seksiä, eikä yhteiskunta olisi Elman puolella, jos hänelle tapahtuisi jotain. Kun nuorison flirttikulttuuriin kuuluu soutamista ja huopaamista ja sitä, että nokitteluun pitäisi pystyä vastaamaan ja peliä jatkamaan vaikka puoliväkisin, on aivan ymmärrettävää, että Akulle on epäselvää, missä Elman rajat menevät. Koska kylän pojat yleisesti tulkitsevat Elman puheiden ruokottomuuden seksuaaliseksi promiskuiteetiksi (TPA2 s. 59, 107), ei ole ihmeellistä, että oman käsityksensä mukaan Aku kuljettaa tilannetta sellaiseen suuntaan, jota myös Elma haluaa. Tietenkään tämä ei anna hänelle oikeutta kähmiä Elmaa, mutta juuri tämän takia se, että kaikki nuorison keskinäisen seurustelun säännöt ovat kirjoittamattomia, on niin ongelmallista. Elman ensimmäinen kirje Akustille sisältää vielä tätä samaa kaartelua (Elma kertoo Akustille, missä aikoo illalla olla ja mihin aikaan, mutta samalla näennäisesti torjuu hänet jo etukäteen ja kieltää Akustia menemästä samalla tavalla liian pitkälle kuin aiemmin). Elma myös koettaa siinä parhaansa mukaan kertoa, kuinka häntä satuttaa se, miten Aku yhtyy muiden häntä kiusoittelevien poikien pilkantekoon, mutta tätä osaa kirjeestä Akusti ei sisäistä, mikä melkein aiheuttaa uuden riitaisan eron. Vasta sitten, kun Aku tajuaa kysyä Elmalta neuvoa, pääsevät he kiertelyssään eteenpäin:

Aku lähti mutta pysähtyi, kun takaa kuului itkuinen ääni: – Se on sun syys. – Kuinka se minun syyni on? – …edes joskus… yhdenkin kerran… muuta aina vaan väkisin… niin kun minä olisin joku… Epävarmana Aku palasi takaisin. Elma itki ja käänsi selkänsä itkuaan häveten. – Mitä sinä poraat… Minä en tiedä mitä minun pitäs tehdä. Itkun seasta kuului epävarmasti: – Kyllä sinä tiet mutta et tahdo… edes yhden hyvän sanan joskus. – Minkälaisen sanan? – Semmosen kun sanotaan… kyllä sinä tiet… (…) – Mikä se hyvä sana on? Elma katseli poispäin, pyyhkieli kasvojaan käsivarrella ja niiskaisi nenäänsä. Kun Aku koetti katsoa häntä silmiin, hän käänsi sitä mukaa päätään, jolloin pojan oli otettava se käsiensä väliin. – Sano nyt. – Kyllä sinä tiet. Koskaan sinä et ole ollu niin kun oikein ollaan. Minä tien kaikki… Sinä tulisit sillai vaan mutta et oikein sillai. – Mutta jos tälläi… Akun äänensävyyn sisältyi se ”hyvä sana”. (TPA2 s. 240-241)

Juttuhan siis ei ole ollut se, että Elma ja Akusti eivät tykkäisi toisistaan, tai että jompikumpi ei tietäisi toisenkin olevan kiinnostunut. Tässäkin kohtauksessa Elma kaikesta aiemmasta ja senkinhetkisestä estelystään huolimatta varmistaa, että Aku todella jää odottamaan häntä (TPA2 s. 239). Ongelma on ollut se, etteivät nämä ole keskustelleet asioista suoraan, eikä Aku lisäksi ole tajunnut, miten paljon toisten (ja hänen) pilkka sattuu Elmaan, koska Elma on piilottanut sen niin hyvin kuin osaa. Nyt, kun Aku jotenkin alkaa käsittää Elman tarkoituksia ja ensi kertaa vähän niin kuin pyytää lupaa saada koskea häntä, suostuu Elma heti ja vastaa myös vähintään yhtä suurella innolla kuin millä Aku on häntä koettanut lähestyä aiemmin (TPA2 s. 241).

Aliinan vanha trauma vaikuttaa Elman käytökseen senkin jälkeen, kun Akustin kanssa on päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Sen takia heti, kun nuorenparin heinälatokohtauksen jälkeen Elmasta yhtään tuntuu siltä, että Akusti vaikuttaa jotenkin kyllästyneeltä, hän menee samalla tavalla torjuvaksi kuin aiemmin:

– Et sinä välitä minusta. Sinä valehtelit äskön. – Mitä nyt taas? – Valehtelit… sinä sanot kaikki niin väsyneellä äänellä… sinä koitat vaan mennä sivutte niitten pahojen asioitten… ettei tarvitte selvittää. Elma nousi istuvilleen. Aku veti hänet takaisin selälleen ja sanoi: – Sinä itte keksit aina tuommosta. Millä ihmeen konstilla minä saan sinun uskoon puhettani? Kuinka virkeellä äänellä se täytys sanoo? Elma havaitsi pojan äänessä loukkaantuneen sävyn, ja se pelästytti häntä. – En minä… minusta tuntuu vaan… (TPA2 s. 243)

Elma rauhoittuu vasta, kun Aku vannoo hänelle valan, joka Elman silmissä on sitova ja pitävä:

– Minä tykkään sinusta, ja kun tulen rintamalta niin menen naimisiin sinun kanssas. (TPA2 s. 243)

Vaikka Akua hiukan huvittaa valan vannominen, ei Elmaa voi syyttää siitä, että hän haluaa konkreettisen varmistuksen siitä, että Aku on tosissaan hänen kanssaan. Elma tietää Akun puolivillaisista vakuutteluista huolimatta aivan hyvin, etteivät Koskelat katsoisi heidän seurusteluaan hyvällä. Pelkästään samana iltana Koskelan Akseli on varoittanut Akua, ettei tämän kannattaisi kosiskella Elmaa, koska Sehän Nyt Tiedetään Millaisia Laurilat On (TPA s. 238-239), ja vaikka Akusti itse ryhtyy lopulta aktiivisesti irrottautumaan mitähän-muutkin-ajattelee -komplekseistaan (TPA2 s. 242, 253), on Elma aivan oikeassa siinä, että sellaiset ”pahat asiat” olisi tärkeä selvittää, jos nyt kerran aiotaan ruveta yhdessä olemaan. Olkoonkin, että viimeisenä iltana ennen sotarintamalle lähtöä sellaiselle ei ole aikaa.

Mulla ei ole tälle analyysille mitään kunnollista loppukaneettia. Elma on surkea flirtti ja koko maailma on sitä vastaan niin monella ja niin traagisella tavalla. Ihan sama mitä se sanoo, toiset tulkitsevat sen vahingossa tai tahallaan väärin. Se ei osaa puhua kauniita vaikka haluaisi. Se haluaa niin kovasti, että joku sanoisi sille jotakin kaunista ja näkisi hänet sen kovan ja ruokottoman kuoren alla, mutta se kuori on pakon edessä rakennettu niin paksuksi ja kestäväksi, ettei se meinaa pystyä murtamaan tai kankeamaan sitä auki itsekään. Sillä on niin viattomia unelmia tulevaisuudesta ja yhdessäolosta että itkettää, ja se kirjoittaa ne Akustille kurjalla käsialallaan vain pari tuntia sen jälkeen, kun Akusti on tajunnut että hei, toisellehan kannattais itse asiassa olla mukava jos sen kanssa haluaa olla. Minä rakastan Laurilan Elmaa ja se ansaitsi niiiiin paljon enemmän hyviä sanoja kuin mitä se Pohjantähden canonin puitteissa saa osakseen toisilta hahmoilta TAI kertojalta.

Vaarannetut voittajat

Seuraavat miukuparat joutuvat kuolleistanousuäänestyksen voittajien haastamiksi. Tässä postauksessa heidät esitellään. Heille saa myös rosmota pisteitä rebloggaamalla tämän postauksen ja liittämällä rosmouspostauksen rebloggaukseen.

Mikael "Enkeli" Hartikainen on Johanna Sinisalon kirjan Ennen päivänlaskua ei voi päähenkilö. Lähdemateriaaliin tutustuaksesi suuntaa lähimpään kirjastoosi, nappaa kirja hyllystä ja nauti. Hän on enkelimäisen kaunis valokuvaaja, paatunut manipulaattori, homo, heteroon ihastunut raukka ja peikonpäällerunkkaaja.

Elma Laurila on hahmo Väinö Linnan kirjasta Täällä Pohjantähden alla. Kuvassa Tuula Nyman Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla -versiossa vuodelta 1968. Elman surkeus on näennäisesti jo syntymässä sinetöity ja hänen tarinansa loppu on yhtä traaginen kuin sen olisi odottanutkin olevan.

Essi Kangas on Pohjoisen tähti -televisiosarjan päähenkilö Marian vaimo. Hän on lääkäri, joka yrittää pitää perhettään kasassa ja rakastaa Mariaa, mutta hän on koko ajan vaimonsa valinnoissa jälkiajatus. Essiä ei tarvitse miettiä, koska Essille sopii aina, Essi jaksaa aina rakastaa, Essi laittaa aina Marian onnen etusijalle.

Risto-täti juontaa pikkuväelle suunnattua Lasten laiva -ohjelmaa Radio Sodomassa, joka on Antti Holman podcast-muotoinen, fiktiivinen radiokanava. Hän on alkoholisoitunut raukka, jolle iloa tuo ainoastaan se, että moottoripyöräkerhon pojat heittelevät häntä seinälle ja rankaisevat. Tupakkaa imien hän antaa lapsille kyynisiä vastauksia ja valittaa pettymystään elämään.

Hahmojen propagandat löydät leikkauksen alta:

x

Mikael "Enkeli" Hartikainen (Ennen päivänlaskua ei voi)

“Lempinimen tavoin enkelimäisen kaunis valokuvaaja, joka on korviaan myöten rakastunut heteromieheen. Löytää yksi ilta kännissä peikonpoikasen ja adoptoi sen kolmessa sekunnissa. Kykenemätön ostamaan kissanruokaa. Yrittää manipuloida jokaista lähipiirinsä ihmistä ja tulee samalla itse manipuloiduksi. Siitä voidaan kiistellä onko hän eläimiinsekaantuja vai puhdas monsterfucker, mutta joka tapauksessa runkkaa kerran sen peikonpennun päälle. Virheitä sattuu itse kullekin. Horoskooppia ei kerrottu, mutta allekirjoittanut uskoo vahvasti Mikaelin olevan kalat.” – @allergekko

Pidempi propaganda, jossa analysoidaan Enkelin miukumaukuutta. – @allergekko

x

Elma Laurila (Täällä Pohjantähden alla)

“Laurilan Elma on mahdollisesti Pohjantähtien surkein pikku miumau. Lauriloita pidetään Pentinkulmalla vähän sellaisina varoittavina esimerkkeinä sekä töiden hoitamisen että perhe-elämän suhteen, ja Lauriloilla vastaavasti ollaan katkeria muita kyläläisiä kohtaan, kun ajatellaan toisten katsovan heitä alaspäin. Elman vanhemmat joutuivat naimisiin Elman äidin ollessa vasta rippikouluikäinen, ja Elma on perheen nuorin lapsi ja ainoa tytär. Lapsuutta määrittää köyhyys ja kodin säilymisen epävarmuus sekä isän ja isoveljien rähinä ja väkivaltaisuus, joka vaikuttaa kylän väen yleiseen käsitykseen Elmastakin - ajatus siitä, että kaikki Laurilat on samanlaisia. Että Elma ei muka osaa pukea itseään eikä äiti ole kotona opettanut, ja että siksi hän pukeutuu huolimattomasti. Ja kun Elma hätistää ruokottomuuksia puhuvat itseään vanhemmat jätkät kauemmas vielä härskimmillä ruokottomuuksilla, niin jätkät tulee vain innokkaammiksi, koska Elman reaktioissa "nähtiin jotakin lupaavaa". Ja kun Elma alkuun fumblaa romanssintynkänsä Koskelan Akustin kanssa niin se johtuu siitä että se on vaan lapsellinen eikä osaa olla riitelemättä. Tai jotain. Elman traaginen kohtalokaan ei ole hänen omaa syytään, vaan se liittyy nimenomaan siihen Kaikki Laurilat on samanlaisia -ajatukseen, jonka takia koko perhe pistetään kärsimään. Elma on äkkipikainen ja hyökkääväkin tyyppi, mutta olisitko itsekään sen parempi kun oot hädin tuskin 19-vuotias ja sulle on koko elämäs ajan tehty erittäin selväksi, että koko maailma on sua vastaan?” – @violasmirabiles

“Elman propagandan kylkeen kaksi hänen kirjoittamaansa kirjettä trilogian kakkososasta. Kumpikin näistä on kirjoitettu Koskelan Akustille yhden päivän (ja yhden välienselvittelyn) erotuksella.”

– @violasmirabiles

x

Essi Kangas (Pohjoisen tähti)

“Mitä jos mä notkuisin kattelemassa sun otteluita kaikki illat, vaikken edes pidä nyrkkeilystä, koska mä olen niin hulluna suhun. Mitä jos mä tuntisin oloni aina riittämättömäksi. Mitä jos mä tuntisin, että sä teet mun elämästä kokonaisen, mutta mä en tule koskaan olemaan sulle se tärkein.” – anonyymi

x

Risto-täti (Radio Sodoma)

“Risto on pettynyt idealisti, repsahtanut alkoholisti ja kyllähän se säälittää. Haluaa, että moottoripyöräkerholaiset kohtelee sitä kuin kengänpohjaan tarttunutta paskaa, koska hän luulee ansaitsevansa sen, mutta mä haluun kertoo hänelle, että hän on kaunis.” – anonyymi

x

[tissitwiitit]

Jakso 21

Lollo @pikkupuudeli

Viivillä nätti mekko, kiva meikki & hiukset. Lance laittanu saman paidan ku saarelle saapuessa & sen lisäksi rönttöshortsit #tisuomi

Sekä

JassenKumivene @JassenKumivene

Nyt sitä hiillosta! #tisuomi

[vakavanhasaatana]

Original tweet thread is https://twitter.com/Loudwindow/status/951613901585530880

[ikkunantakana]

Katsojan silmin

[torillatavataan]

1800-luvulla isot kolmipäiväiset kruunuhäät olivat näkyvä osa läntistä hääperinnettä. Pohjalaismaakunnissa kruunuhäitä vietettiin vielä pitkään 1900-luvulle. Kruunuhäät olivat yhteisöllinen iso tapahtuma, jonka valmisteluihin kyläläiset osallistuivat monin eri tavoin, esimerkiksi tarjoiluja valmistellen, penkkejä ja pöytiä pihoille keräillen ja hääpaikkaa koristellen.

Kun sopiva kumppani löytyi, lähdettiin kihloille. Kihlakaupungista tultaessa paria odotti vastaanpanijaiset eli kylän nuoriväki oli vastaanottamassa tulijoita jekutellen ja hassusti pukeutuneina, miehet naisiksi, naiset miehiksi.

Olennainen osa häätunnelmaa on pelimannimusiikki. Häiden musiikki on noudatellut häiden etenemistä, on ollut häihintulomarssia, kättelymarssia, fatimarssia...

Kolmipäiväisten häiden morsian puettiin pukijan avustuksella hääpaikan naapuritalossa, jos oma koti oli kauempana. Pohjanmaalla tunnettu morsianten pukija oli kaustislainen Kruunu-Marjaana.

Valkoiseen hääpukuun puettu morsian haettiin enimmäisenä kruunuhääpäivänä hääkulkueessa häätaloon. Ensimmäisissä hevoskieseissä oli sulhanen, toisissa pelimannit, perässä tulivat vihkiliinan pitäjät, jotka sitten häähuoneessa eli morsiaintaivaassa pitivät vihkiliinaa moriusparin yllä. Jonon jatkona oli hääväkeä.

Ensimmäisenä päivänä morsian oli pukeutunut valkoisen pukuun ja hopeakruunuun. Toisena päivänä asu muuttui mustaksi juhlapuvuksi ja päähän laitettiin korkea koristeellinen kruunu, jonka koristeisiin liittyi symboliikkaa.

Vanhempi väki saattoi pyytää morsianta hieman kumartumaan ja samalla kurkista kruunun sisään. Jos morsian oli neitsyt, ison kruunun sisälle oli saatettu piilottaa pienempi kunniankruunu.

Häätalossa pari vihittiin häähuoneessa eli morsiaintaivaassa. Keskellä huonetta oli pikkutaivas eli morsiustaivas. Se oli koristeellinen katos, jossa oli hääfransulakana, tumma lakana ja värikkäitä huiveja merkitsemässä neljää vuodenaikaa. Lisäksi oli yhdeksän liinaa ja keskellä kaksitoistasakarainen tähti. Vihkiliinaa pidettiin vihittäessä morsiusparin yllä.

Vihkimisen jälkeen olivat onnittelukättelyt pihalla. Tämän jälkeen syötiin, juotiin ja sitten oli purppurin vuoro. Purppuri on moniosainen häätanssi, jonka soitto- ja tanssityylit vaihtelevat paikkakunnan, jopa kylän mukaan.

Koko juttu Ylen sivuilla

[hiidenneiti]

Keikarit (2021) luettu:

Historiallinen romaani, jonka keskiössä on neljän ystävän vapauden kaipuu. Sen yksi ilmentymismuoto on pukeutuminen miehiksi, mutta mukana on myös paljon muuta: kaupungilla kuljeskelu, sanomalehtien lukeminen, työssäkäynti, poliittinen järjestäytyminen, kleptomania, romanssit, ulkomaanmatka.

Ajankuvaus oli runsasta ja pääosin mielenkiintoista, mutta varsinkin Suomesta lähdettäessä teksti muuttui kuin matkakertomuksen referaatiksi, "käytiin teatterissa, jossa esiintyi tällaisia ja tällaisia esiintyjiä".

Ylipäätään huomasin jatkuvasti toivovani, että kerrontaa olisi tiivistetty, kirjassa on lukuisia vereslihalle jättäviä kohtauksia mutta niiden välissä teksti tylsistyy valjuksi. Pahimmillaan jauhetaan samoja asioita luvusta toiseen vähän eri sanoin muotoiltuina.

Ja sitten Dagmarista, Hilmasta, Klarasta, Ebbasta, ja Magdasta. "Toivon tytöt" ovat kaikki ihania hahmoja ja he kannattelisivat vaikka millaista tarinaa. Vaikka jokainen henkilö edustaa jotain tyypillistä historiallisen fiktion naistyyppiä (Dagmar on haaveksiva taiteilija, Hilma on rämäpäinen ja kunnianhimoinen, Klara jaaritteleva ja poliittisesti radikaali, Ebba rikkaan perheen kiltti tyttö), on heihin kuitenkin saatu jänniä yllätyksiä. Magda jää armottomasti nelikon ulkopuolelle, hänen roolinsa on lähinnä tuoda esille Dagmarin sokeat pisteet ja ennakkoluulot, kun hän hyökkää Magdan työläistaustan ja "löyhän" moraalin kimppuun.

Niin, ja sitten on se naisten välinen rakkaus. Dagmar ja Hilma olivat selvästi rakastuneita toisiinsa. Dagmar ei kuitenkaan osaa pukea tunteitaan muuksi kuin ystävyydeksi, joten Hilma/Hjalmar lähtee etsimään seuraa muualta. Hjalmar itsessään on helposti teoksen monimutkaisin hahmo: onko hän tyranni, joka on huijannut Dagmaria jättämään miesystävänsä, että saisi pitää Dagmarin vain itsellään? Pompotteleeko hän ihastunutta Magdaa? Vai onko hän luonteeltaan niin karismaattinen ja uskalias, että muut eivät pysy perässä. Näemme kaiken Dagmarin silmien läpi, joten Hjalmarin oma ääni jää kuulumattomiin. Rivien välistä pilkistää henkilö, joka käydessään läpi omaa sisäistä kriisiään levittää tahattomasti kaaosta ympärilleen. Hjalmarin "sukupuolenvaihdos" on Dagmarin mielestä tragedia, mikä oli ehkä itselleni vaikein pala nieltäväksi.

Kirjan loppu on, noh, kaamea. Hjalmarille käy huonosti, Dagmar saa kädenlämpöisen lopun mutta sekin muuttuu masentavaksi epilogissa (en syytä siitä ollenkaan kirjailijaa, oli vain kiva lukea mistä kirjan henkilöt kumpuavat). Jos tämä olisi opettavainen kertomus, kauhistuttaisi. Mutta Keikarit on pohjimmiltaan vain kuvaus yhdestä nuoruuden seikkailusta, jonka jälkeen tavallinen elämä on tasaista ja harmaata. Hurraa.

[maerikaroliina]

The Sims 4: Perintötila-haaste

Perintötila-haaste on saanut inspiraation Vuosikymmenet-haasteesta sekä Maalaiselämää-lisäosasta.

Säännöt ovat vielä keskeneräiset!

HAASTEEN YLEISET OHJEET

Koko haaste pelataan samalla tontilla (Taka-Kumpulan iso tontti 64x64)

Halutessasi voit muokata koko naapuruston haasteeseen sopivaksi: sopivat nimet, vaatteet, ulkonäkö jne. Päivitä naapurustoa parin, kolmen sukupolven välein.

Sijoita kirkko häänviettopaikaksi naapurustoon (jos et jaksa tehdä itse, voit ladata galleriasta tekemäni Lappeen Marian kirkon)

Jokainen sukupolvi edustaa tiettyä ajanjaksoa

Seuraavalle vuosikymmenelle siirrytään, kun perijä kasvaa nuoreksi aikuiseksi

Simien on pukeuduttava jokaiselle vuosikymmenelle sopivasti. Huomioi myös kampaukset, meikit jne

Vaikea keksiä sopivia nimiä? Täältä löydät suomalaisten suosituimpia etunimiä eri vuosikymmeniltä

Valitse jokaiselle sukupolven simille vähintään kaksi listattua luonteenpiirrettä

Ensimmäisen sukupolven valmistelut

Rakenna perintötilalle asuinrakennus, jossa on iso tupa takalla, keittiö ja maksimissaan kaksi makuuhuonetta

Peseytymiseen kylpyamme, ei suihkua

Erillinen ulkohuussi

Kaikki rakennuksen pinnat ja huonekalut on oltava puisia, ei mattoja, verhoiluja jne sänkyä lukuunottamatta

Maatilalla voi olla valmiiksi istutuksia puutarhassa

Osta tilalle valmiiksi enintään yksi lehmä, kaksi kanaa ja yksi kukko

Mikäli omistat pyykkipäivää-lisärin, hanki ulos pyykeille pesuvati ja kuivausteline

Tonttihaasteet: Kantaverkkojen ulkopuolella, Villiketut ja Yksinkertaista elämää

------

1. sukupolvi: 1900-luku

Tilan isäntä on perinyt sukutilan vanhempien äkillisen poismenon vuoksi ja saanut tehtäväkseen jatkaa menestyvää maatalouselämää yhdessä tuoreen vaimonsa kanssa. Olette naimisissa ja juuri muuttaneet yhteen, mutta ette vielä tunne toisianne kovin hyvin (naimakauppa).

Sopivia luonteenpiirteitä: nuhteeton, ulkoilmasim, luova, eläintenystävä, erakko, perhekeskeinen

Sopivia tavoitteita: Superkasvattaja, Suuret sukujuuret, Onnellinen suurperhe, Heinähattu, Vapaa kasvitieteilijä, Kalastajaässä

HUOM! Laita simien ei-tykättyihin harrastuksiin videopelit (simit eivät välttämättä ala pelamaan puhelimella tylsistyneenä)

Pukeutuminen: Naisilla mekot/hameet, peittävät vaatteita, ei ihonmyötäisiä vaatteita, hillityt ja maanläheiset värit

Taidot: Miehen tulee maksimoida puutarhanhoito- sekä kätevyystaidot. Naisen tulee maksimoida vanhemmuus- ja ruoanlaittotaidot.

Aloita nuorilla aikuisilla perinnemaatilalla

Käytä rahakoodia ja aseta talouden varat 5 000 simoleoniin

Ei töitä, elinkeinona puutarhan ja maatilan eläinten antimet sekä käsityöt

Naiset huolehtivat lapsista ja talon siisteydestä, mutta voivat auttaa puutarhassa ja maatilan eläinten kanssa

Miehet hoitavat puutarhaa ja eläimiä sekä tekevät käsitöitä

Naiset voivat neuloa tai tehdä kirjontatöitä ja myydä tuotteita

Pelehtimisen sijaan valittava “yritä saada vauva”

Hanki vähintään 4 lasta

Synnytykset kotona

Vanhin poika perii tilan. Mikäli poikia ei ole, naimisissa oleva tyttö toimii perijänä

Naispuoliset lapset voivat muuttaa pois kun ovat naimisissa

Perillinen jää vanhempien kanssa asumaan tilalle ja etsii kumppania

-----

2. sukupolvi: 1910-luku

Tilalla on nyt uusi, nuori isäntä! Asut vanhempiesi kanssa perintötilalla. Nuoremmat sisarukset saattavat vielä pyöriä jaloissa, mutta muuttavat pikkuhiljaa pois (pojat nuorina aikuisina, tytöt mennessään naimisiin). Sinun on aika löytää itsellesi oma emäntä. Mene naimisiin tapaamasi (tai vanhempien esittelemän) nuoren naisen kanssa ja muuta hänet maatilalle.

Vuosikymmenen tuomia uusia etuja

Verhoilut, matot ja tapetit sallittu

Levysoitin (klassinen ja vanhanaikainen musiikki)

Kantaverkkojen ulkopuolella pois: Viemäröinti, sisävessa on ok, mutta ei vielä suihkua, sähkövalot käytettävissä

Miehet voivat työskennellä (liiketalous taso 6 saakka, ravintola-ala taso 5 saakka, maalarin tai viihdyttäjän ura taso 10 saakka)

Sopivia luonteenpiirteitä:

Sopivia tavoitteita:

Pukeutuminen:

Taidot:

Mene naimisiin heti nuorena aikuisena

Mies aloittaa työt kylällä

Nainen vastaa kodin siisteydestä ja lapsista

Taloudessa asuvat vanhemmat ja sisarukset auttavat maatilan töissä

Pelehtimisen sijaan valittava “yritä saada vauva”

Hanki vähintään 3 lasta

Synnytykset kotona

Vanhin poika perii tilan. Mikäli poikia ei ole, naimisissa oleva tyttö toimii perijänä

Naispuoliset lapset voivat muuttaa pois kun ovat naimisissa

Suomi itsenäistyy 1917

-----

3. sukupolvi: 1930-luku

Maailmanlaajuinen lama, jättäydyttävä töistä pois ja elinkeinona taas maatila

Perheen miehen kasvaessa aikuiseksi, on lähdettävä sotaan. Myös perheen mahdolliset teinistä vanhemmat pojat menevät sotaan.

Sodista selviytyneet arvotaan. Kuolleille yhteinen hautausmaa.

Laman aikana syntyvien lapsien on omaksuttava jokin seuraavista luonteepiirteistä: synkistelijä, sitoutumiskammoinen, paha.

Sodista palaavien miesten on otettava yksi seuraavista luonteenpiirteistä: synkistelijä, äkkipikainen, kömpelys, arvaamaton, laiskuri, paha, ilkimys, sitoutumiskammoinen

Perheen on hankittava radio ja kuunnella uutisia joka päivä sodan aikana

Synnytykset sairaalassa

Baby boom!

-----

4. sukupolvi: 1950-luku

Naiset saavat työskennellä

Urheilijan ja kirjoittajan ura avautuu

TV ja tietokone sallittuja, mutta tietokoneella saa ainoastaan kirjoittaa ja TV:tä katsoa vain pari tuntia illalla

Suihkut ovat nyt sallittuja

Kotitalouksien koneellistuminen: pesukone, jääkaappi ja pölynimuri

Olympialaiset Helsingissä 1952 - kalenteriin voi lisätä tapahtuman, jota perhe seuraa televisiosta

Viihdemusiikki yleistyi

Ehkäisypillerit otettiin käyttöön 1962 (aikuisena ja vanhuksena voi pelehtiä)

-----

5. sukupolvi: 1970-luku

Astronautin ja salaisen agentin urat aukeavat

Naimisiin meneminen toisen etnisyyden omaavan simin kanssa on sallittua

Homosuhteet sallittuja, mutta avioliitto tai adoptio ei

Paremmat televisiot, mutta ei taulu-tv

Kirjoittamisen lisäksi tietokoneilla voi pelata

Luonnonsuojeluaate leviää, joten jokaisen lapsen on omattava yksi seuraavista luonteenpiirteistä: reipas, ulospäinsuuntautunut, ulkoilmasim, itsevarma, viherpiipertäjä

Telttailu sallittu

-----

6. sukupolvi: 1990-luku

Internet käytettävissä, tietokoneen käyttö vapaata

Puhelimia saa käyttää

Lapsille valittava yksi seuraavista luonteenpiirteistä: kulinaristi, kunnianhimoinen, materialisti, snobi

Suomi voittaa jääkiekon MM 1995

-----

7. sukupolvi: 2010-luku

Kaikki työurat auki

Ei huonekalurajoituksia

Homoavioliitot ja adoptiot sallittuja

-----

Saako haaste vielä jatkoa? 👽 Se nähdään myöhemmin.

Nauti haasteesta!

🖤:llä Mari

[pridetutkimus-blog]

Tervehdys!

Oletko osallistunut Pride-tapahtumaan jossakin päin Suomea ja sinulla sattuu vielä olemaan kuva itsestäsi juhlinnan keskellä? Osallistu siinä tapauksessa gradu-tutkimukseeni, ja auta tyyppiä mäessä!

Teen gradua sukupuolentutkimuksen alalta Tampereen yliopistolla seksuaalisuuden estetiikasta suomalaisissa Pride-tapahtumissa. Tätä varten kartoitan lyhyellä kyselyllä ja kuvamateriaalin keruulla, miten ihmiset pukeutuvat tapahtumaan ja millä tavalla he näkevät sen olevan yhteydessä seksuaalisuuteensa.

Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Lisää tietoa saat klikkaamalla itsesi alla olevan linkin kautta kyselyyn tai ottamalla minuun yhteyttä esimerkiksi täällä tai sähköpostilla hauhia.veera.e@student.uta.fi

Ja tätä saa totta kai mielellään jakaa ja mainostaa kavereillekin!

 Kiitos!

 Linkki kyselyyn:

https://elomake3.uta.fi/lomakkeet/21533/lomake.html

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 6/22

Erja

Onko Kurosella ollenkaan kaulakorua? #tisuomi

mmarikate

Jussilla surupuku päällä parisuhteensa kusemisen kunniaksi hästäk mustaa mustaa #tisuomi

[mattimattila]

Vuosi vaihtuu kolmen päivän kuluttua. Uusivuosi otetaan jälleen vastaan juhlallisesti ja kukin tekee sen tavallaan. Tyylikäs mies pukeutuu tietysti asianmukaisesti, joskin asukokonaisuus riippuu...