#tilastotiede

[kapitaali]

Näin taloustieteen tutkimuksissa valehdellaan pokerinaamalla

Viime vuonna uusi tutkimus vihreistä innovaatioista ja patenteista 27 maassa sai erään lukijan hämmästymään. Tulokset eivät olleet yllätys. Hämmentävää oli se, miten tekijät, kaksi eurooppalaista taloustieteen professoria, olivat ylipäätään tehneet tutkimuksen.

Lukija, taloustieteen tohtoriopiskelija, työskenteli samojen tietojen parissa, jotka on kuvattu artikkelissa. Hän tiesi, että niissä oli aukkoja — joskus isoja: Useista maista puuttui kokonaan havaintoja joistakin tutkimuksessa seuratuista muuttujista. Kirjoittajat eivät maininneet, miten he olivat ratkaisseet tämän ongelman. Päinvastoin, he kirjoittivat, että heillä oli ”tasapainotetut paneeliaineistot”, mikä taloustieteellisessä kielenkäytössä tarkoittaa aineistoa, jossa ei ole aukkoja.

”Olin tyrmistynyt viikon ajan”, sanoi opiskelija, joka pyysi pysymään nimettömänä, koska pelkäsi uransa vahingoittuvan. (Hänen henkilöllisyytensä on Retraction Watchin tiedossa.)

Opiskelija kirjoitti kohteliaan sähköpostiviestin artikkelin ensimmäiselle kirjoittajalle, Ruotsin Jönköpingin yliopiston taloustieteen professorille Almas Heshmatille, ja kysyi, miten hän käsitteli puuttuvia tietoja.

Retraction Watchin näkemässä sähköpostikirjeenvaihdossa ja sitä seuranneessa Zoom-puhelussa Heshmati kertoi opiskelijalle, että hän oli käyttänyt Excelin automaattista täyttötoimintoa tietojen korjaamiseen. Hän oli merkinnyt kahdesta neljään havaintoa ennen tai jälkeen puuttuvien arvojen ja vetänyt valittuja soluja alas- tai ylöspäin tapauksesta riippuen. Ohjelma täytti sitten tyhjät kohdat. Jos uudet luvut muuttuivat negatiivisiksi, Heshmati korvasi ne viimeisellä positiivisella arvolla, jonka Excel oli sylkenyt ulos.

Opiskelija oli järkyttynyt. Puuttuvien havaintojen korvaaminen korvaavilla arvoilla — operaatio tunnetaan tilastotieteessä nimellä imputointi — on yleinen mutta kiistanalainen tekniikka taloustieteessä, joka mahdollistaa tietyntyyppisten analyysien tekemisen epätäydellisille tiedoille. Tutkijoilla on vakiintuneita menetelmiä tätä käytäntöä varten; kullakin on omat haittapuolensa, jotka vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Opiskelijan tietojen mukaan Excelin automaattinen täyttötoiminto ei kuulunut näihin menetelmiin, varsinkaan silloin, kun sitä sovellettiin sattumanvaraisesti ilman selkeitä perusteluja.

Mutta tilanne paheni. Heshmatin tiedot, jotka opiskelija suostutteli hänet jakamaan, osoittivat, että useissa tapauksissa, joissa ei ollut havaintoja, joita olisi voitu käyttää automaattisessa täyttötoiminnossa, professori oli ottanut arvot taulukkolaskentataulukon viereisestä maasta. Uuden-Seelannin tiedot oli esimerkiksi kopioitu Alankomaista ja Yhdysvaltojen tiedot Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Tällä tavoin Heshmati oli täyttänyt tuhansia tyhjiä soluja — reilusti yli kymmenesosan — mukaan lukien puuttuvat arvot tutkimuksen tulosmuuttujista. Taulukossa, jossa luetellaan tutkimuksen 25 muuttujan kuvailevat tilastot, viitataan ”783 havaintoon” kustakin muuttujasta, mutta siinä ei mainita, että monet näistä ”havainnoista” olivat itse asiassa imputointeja.

”Tämä kaveri, hän imputoi kaiken”, opiskelija sanoi. ”Hän on professori, hänen pitäisi tietää, että jos teet niin paljon imputointia, niin tietosi ovat täysin väärennettyjä.”

Muut asiantuntijat toistivat opiskelijan huolen, kun heille kerrottiin paperin taustalla olevista Excel-operaatioista.

”Se kuulostaa melko kauhealta”, sanoi Andrew Harvey, ekonometrian professori Cambridgen yliopistosta Englannista. ”Jos tällä tavalla täytetään paljon datapisteitä, se mitätöi monet tilastot ja niihin liittyvät testit. On olemassa keinoja käsitellä näitä ongelmia oikein, mutta ne vaativat jonkin verran työtä.

”Datan interpolointi on huono käytäntö, mutta monet ihmiset tekevät sitä, eikä se ole epärehellistä, kunhan se mainitaan”, Harvey lisäsi. ”Toinen kohta, joka koskee datan kopioimista maasta toiseen, kuulostaa paljon pahemmalta.”

Søren Johansen, ekonometrikko ja Kööpenhaminan yliopiston emeritusprofessori Tanskassa, luonnehti Heshmatin toimintaa ”huijaamiseksi”.

”Syy siihen, että se on huijaamista, ei ole se, että hän on tehnyt sen, vaan se, että hän ei ole kertonut siitä”, Johansen sanoi. ”Se on aika törkeää.”

Tutkimus ”Green innovations and patents in OECD countries” julkaistiin Elsevierin arvostetussa Journal of Cleaner Production –julkaisussa. Clarivate’s Web of Science -palvelun mukaan siihen on viitattu vain kerran.

Kumpikaan, ei kustantaja eikä lehden päätoimittajat, joille opiskelija sanoi ilmoittaneensa huolestuneisuudestaan, ei ole vastannut kommenttipyyntöihimme.

Heshmatin toinen kirjoittaja, brittiläisen Lancasterin yliopiston taloustieteen professori Mike Tsionas kuoli hiljattain. Kansainvälinen rahoitus- ja pankkialan järjestö International Finance and Banking Society kehui tammikuussa LinkedInissä julkaistussa muistokirjoituksessaan Tsionasia ”todelliseksi ekonometrian alan valopilkuksi”.

Retraction Watchille lähettämissään sähköpostiviesteissä Heshmati, joka paperin mukaan vastasi tietojen kuratoinnista, sanoi ensin, että Tsionas oli ollut tietoinen siitä, miten Heshmati käsitteli puuttuvia tietoja.

”Jos emme käytä imputointia, tällaiset tiedot ovat lähes hyödyttömiä”, Heshmati sanoi. Hän lisäsi, että artikkelin kuvaus tiedoista ”tasapainoisina” viittasi ”lopullisiin tietoihin” eli korjattuihin tietoihin.

Viitaten syytökseen Heshmati kirjoitti myöhemmin lähettämässään sähköpostissa:

Menettely on tietenkin tunnustettava ja selitettävä. Olen tahattomasti jättänyt selittämättä imputointimenettelyn aineisto-osassa kirjoitusvaiheessa. Olen täysin vastuussa imputoinneista ja olen jättänyt sen mainitsematta.

Hän lisäsi, että kun tohtoriopiskelija lähestyi häntä:

Tarjosin hänelle zoom-kokousta selittääkseni hänelle menettelyn ja annoin hänelle jopa tiedot. Jos minulla olisi muita aikomuksia enkä uskoisi imputointimenetelmääni, en jakaisi tietoja hänen kanssaan. Jos minun olisi pitänyt aloittaa alusta, olisin hallinnoinut tietoja samalla tavalla, koska vaihtoehto olisi merkinnyt useiden maiden ja vuosien jättämistä pois.

Kalifornian Claremontissa sijaitsevan Pomona Collegen taloustieteen professori Gary Smith sanoi, että tietojen kopiointi maiden välillä on ”enemmän kuin huolestuttavaa”. Hän tarkasteli Heshmatin taulukkoa Retraction Watchia varten ja löysi viisi tapausta, joissa yli kaksi tusinaa datapistettä oli kopioitu maasta toiseen.

Marco Hafner, voittoa tavoittelemattoman ajatushautomon RAND Corporationin vanhempi ekonomisti, sanoi, että ”automaattisen täyttötoiminnon käyttäminen ei ehkä ole alun alkaenkaan paras idea, koska voin kuvitella, ettei ole suoraan selvää, millä edellytyksillä puuttuvat arvot on määritetty/imputoitu”.

Hafner, joka on RAND Europen tutkimusjohtaja, lisäsi, että ”kohtuullisin oletuksin ja jos se on todella tarpeen analyyttisistä syistä, yhtä maata koskevat tietovajeet voidaan täyttää toisen maan tiedoilla”. Hänen mukaansa näiden oletusten vaikutukset olisi kuitenkin raportoitava herkkyysanalyysissä, jota Heshmati sanoi, ettei hän ole tehnyt.

”Vähintäänkin”, Hafner sanoi, paperissa olisi pitänyt mainita laskennan taustalla olevat oletukset ja se, miten se tehtiin — tämä olisi vähentänyt työn julkaisumahdollisuuksia, jos arvioijat olisivat pitäneet menetelmiä sopimattomina.

  Lähde: https://retractionwatch.com/2024/02/05/no-data-no-problem-undisclosed-tinkering-in-excel-behind-economics-paper/

https://kapitaali.com/nain-taloustieteen-tutkimuksissa-valehdellaan-pokerinaamalla/

[en-nyt-ihan-tajunnu]

kavereiden kanssa oli sopivasti tänään sovittu etärinnakkaisleikkikerta, ja saatoin purkaa turnauksen esiin nostamia jennimietteitä paperille. tyttöepäonnistuja miukumauku raukkaparka

bonus: otin näyttökaappauksen valmiiksi, mutta en jaksanut enää sitten piirtääkään enempää, mutta tässä vielä jenni näyttämässä oikein säälittävältä yllä kuvatun keissin päätöksessä

Miukumaukuturnaus: Kierros 1, äänestys 4

Kumpi on heistä surkeampi?

Propaganda leikkauksen alla...

x

Oona (Aikuiset)

“Säälittävä (ja nolo) check, kyseenalainen moraali/käytös check, samalla sitä kuitenkin haluaa tsempata.” – @sherlockholmesian

“vihdoin näkyvyyttä naisille jotka pilaa oman elämänsä!” – @lissu

x

Jenni Vainio (Salatut elämät)

“Ykkösraukkaparka miukumauku on Jenni Vainio Salkkareista. En osaa propagandaa muotoilla mitenkään erityisesti, kun Jennin sarjassa olosta on jo yli 10 vuotta, mutta muistan yhä, että Jennille kävi kyllä aina huonosti ja se oli yleensä aina ihan Jennin oma vika. Jenni ei ollut ikinä mitenkään pahantahtoinen, mutta naiivi ja impulsiivinen, mikä johti usein raha-, mies- ja työongelmiin. Jennin niihin kehittämät ratkaisut taas puolestaan veivät usein ojasta allikkoon.” – anonyymi

x

[datatiede]

Miksi sivustoni nimi on datatiede?

Lyhyt vastaus: hakukoneoptimointi. Olen siirtymässä verkko-ohjelmoinnista datatieteen puolelle. Tahdon että blogini löytyy hakusanalla datatiede. Minut voi palkata datatiedeprojektiin osuuskuntamme kautta. Täytä kontaktisivulta löytyvä lomake ja lähetä se. Seuraavaksi pitkä vastaus. Edelliset sivuni olivat toiminimeäni varten, mutta ensimmäinen tuoteideani oli tehdä WooCommerceen…

[koskenkorvakanelipulla]

Meikäpoika tärisevin käsin avaamassa Sisua ja katsomassa mitä sain mun tilastotiede kurssi jutusta, koska oon varma että saan 1, mutta huomaankin, että olen saanut arvosanan 2.

[lily-learns-finnish]

Areas of study

I just noticed all the fields of study in Finnish end with 'a/ä':

matematiikka = mathematics

filosofia = philosophy

kemia = chemistry

fysioterapia = physiotherapy

tekniikka = technology

farmasia = pharmacy

ekologia = ecology

meteorologia = meteorology

geologia = geology

Obviously except the ones that are like 'something'-science:

maantiede = geography

kauppatiede = economics

luonnontiede/tieteet = natural science /sciences

tilastotiede = statistics

[paskanmarja]

Tulokset ovat selvillä! Tässä hieno kaavio yhteiskuntamme rakenteesta, jonka tekemiseen en todellakaan käyttäny aivan liian paljon aikaa, vaivaa ja resursseja hahaahahaha miks kukaan tekis tällästä tunnin verran hehehehhehhhhh

[aune]

IN ENGLISH BELOW!

Näyttää siltä, että toimettomuus ei sovi mulle. Mulla on projektinälkä. Lisäksi, suostuttelin vuosia sitten Facebookissa jonkun Aune-sukunimisen tyypin luovuttamaan mulle tämän osoitteen. Mulla oli suuria suunnitelmia tämän varalle ja nyt mua hävettää. Ja lisäksi, haluan vahvistuksen sille, olenko salaa surkea vai mieletön, koska tietämättömyys on kamalaa.

Joten ajattelin kirjoittaa, sillä tavalla rauhassa, ja julkaista tiivistelmiä esseistäni, jopa merkintöjä vanhoista päiväkirjoista, kaikenlaista. Koen olevani onnekas, että pääsin opiskelemaan niinkin kiehtovia ja kaikille hyödyllisiä aiheita kuin yhteiskuntatilastotiedettä, (feminististä) kriminologiaa sekä rauhan- ja konfliktintutkimusta. Ehkä minulla olisi annettavaa sillä saralla. Haluan myös kokeilla, miltä tuntuu kirjoittaa mulle tärkeistä ja henkilökohtaisista aiheista: mistä mulla on vähemmän sanottavaa, kuin miltä tuntuu, mistä taas enemmän?

Tykkään tuottaa tavaraa. Kuvia, ääntä, yhdistelmiä, sarjakuvia, animaatioita, lyhyitä tekstejä ja runoja, kirjeitä, muistiinpanoja. Mulla on sellainen olo, etten ole kuitenkaan aivan löytänyt omaa ääntäni. Mulla on valtava tarve sanoa mutta harva alusta ja näyttämö tuntuu turvalliselta tai omalta. Lähinnä pelottaa oma huolimattomuus painavien aiheiden äärellä. Ajattelinkin siis kokeilla tätä.

Eli, KUKA: Aune (she/her) 

25-vuotias suomalais-baski maplatuisteri (tilastotiede, rauhan- ja konfliktintutkimus). Reitti tiivistettynä Kajaanista Vetelin kautta Helsinkiin erinäisin poikkeamin. Kiinnostaa: saaret ja saaristot, transformatiivinen oikeus, rakkaudella kasvatettu ja valmistettu ruoka, konfliktien hallinta, kollektiivinen muisti, Wes Anderson -elokuvat, animaatiot sekä sarjakuvakerronta.

ENGLISH: It seems that idleness is not for me. I am hungry for a project. Also, years ago, on Facebook, I persuaded someone (with the last name Aune, I guess?) to give me this address. Back then I had big plans for this page and now I’m just ashamed. And besides, I seek some kind of confirmation as to whether I am secretly bad at this or great because the uncertainty is horrible.

So I thought about writing, in peace, without pressure, and publishing abstracts of my essays, even entries from old diaries, etc. I feel lucky to have been able to study topics as fascinating and useful as social statistics, (feminist) criminology, and peace and conflict studies. Maybe I would have something to give in that area. I also want to try what it feels like to write about topics that are important to me and personal: where do I have less to say than I thought, where more?

I like to produce stuff. Images, sounds, combinations of those, comics, animation, short texts and poems, letters, notes. However, I feel like I haven’t quite found my own voice. I have a huge need to say things but few platforms feel safe or my own. I am mainly worried about my own carelessness and ignorance when dealing with heavy subjects. So I thought I'd try this.

So, WHO: Aune (she/her)

 25-year-old Finnish-Basque mable douster (statistics, peace and conflict research). The path in summary from Kajaani via Veteli to Helsinki with various deviations. Interested in islands and archipelagos, transformative justice, food grown and prepared with love, conflict management, collective memory, Wes Anderson movies, animation and comics.

[hanhan156]

Tuntematon risteily pt. 16

Vähiin käy poikien risteilymatka, eli viimeisiä viedään! Kiitos @homospeksuaali aivoriiheilystä, kun oma pää alkoi lyödä tyhjää turhan pitkään tämän osan kanssa.

Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltä väliltä.

Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista Väinö Linnalle, joka varmaan kääntyisi haudassaan, kun tietäisi mitä hänen hahmoillaan tehdään netissä nykyään. En saa tästä rahaa, enkä mitään muutakaan kuin hyvää mieltä toivottavasti muillekin kuin itselleni.        

Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiä ja pariskuntia alkaa olemaan…noh, lukekaa itse.

Varoitukset: Kiroilua, mautonta huumoria ja vähän ällöttävää siirappisuutta lopussa. Eipä kai muuta kummempaa.

Juoni: Entisen konekiväärikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lähdetään nauttimaan pidennetystä viikonlopusta Tukholman risteilylle. Kuudennessatoista osassa tietokilpailu etenee hurjaa vauhtia ja haikein mielin valmistaudutaan pikkuhiljaa kotiinpaluuseen.

Tuntematon risteily osa 16: Itämeren Tietonikkarit pt. II

”Deoksiribonukleiinihapon lyhenne on DNA.”

”Vastaus on oikein, jälleen kolme pistettä Encyclopedia Fennicalle!”

Ahvenoiden joukkueen pistetili laahasi pahasti jäljessä verrattuna varsin eteviin tuleviin historioitsijoihin. Kulttuurikysymykset olivat Honkajoen harmiksi osuneet juuri heidän kohdalleen, eivätkä he olleet saaneet toisten kysymyksiä varastettua itselleen. Seuraavaksi oli tulossa oma kysymys, joten nyt olisi pakko skarpata.

”Seuraavaksi testataan Ahvenoiden suomalaista musiikkitietoutta! Kuinka monta Emma-palkintoa räppäri Cheek on saanut vuoteen 2019 mennessä?”

Honkajoki meinasi jo nostaa älämölön. ”Mikä on Cheek ja miksi näitä kulttuurikysymyksiä nyt meille satelee? En ymmärrä. Aion valittaa tästä myöhemmin.”

”Tuuripeliähän tämä on. Noh, mikä on todennäköisyys, että tämä saattaisi mennä oikein?”

”En tiedä, kun en edes ymmärrä, mikä tuo Poski-artisti oikein on.”

Altavastaajana oleminen oli sytyttänyt Kariluodossa taistelutahdon, joten vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan vastauksesta, hän päätti heittää jotain. Honkajoesta ei tässä aihepiirissä ollut apua, joten hän olisi nyt omillaan.

”30 sekuntia on mennyt! Ja mikäs on vastaus?”

Kariluoto epäröi hetken ja heitti ilmoille ensimmäisen mieleen tulleen numeron.

”15”

”Se on…aivan oikein! Kolme pistettä Ahvenoille!”

Pojat olivat jälleen päässeet palkinnonsyrjään kiinni Kariluodon satunnaisen arvauksen ansiosta.

”Kovia poikia”, Koskela sanoi hymyillen yleisössä.

Lammio nyökkäsi. Hän ei itse kehdannut myöntää kenellekään, että olisi tiennyt vastauksen heittämällä, sillä hän oli lukenut kaikki artistista kertovan kirjallisuuden sekä seurannut räppärin uraa jo pitkän aikaa.

”Ja uusi kierros alkaa! Cerebellum: mitä pelkää heksakosioiheksekontaheksafobiasta kärsivä ihminen?”

Honkajoki oli ollut Cheek-kysymyksen jälkeen hetken hiljaa ihmeissään. ”En vain käsitä, miten sinä tuon osasit.”

”En minä osannutkaan, arvasin vaan jotain.”

Kisa eteni kovaa tahtia. Vaikka Cheek-kysymykseen oli tuurilla vastattu oikein, seuraava kysymys meni mönkään, joten Ahvenat olivat taas hieman jälkijunassa. Historian opiskelijoiden kerrottua oikein Suomen presidentit kronologisessa järjestyksessä oli jälleen KooKoon poikien vuoro.

”Noniin, siirrytään tilastotieteen ihmeelliseen maailmaan! Kysymys kuuluukin, mikä on kahden riippumattoman muuttujan regressioanalyysin kulmakertoimen b1 kaava?”

Siis mitä helvettiä. Näiden kysymystenhän piti olla yleistietoa, eikä mitään hepreaa. Kariluoto vilkaisi epätoivoissaan Honkajokeen 30 sekunnin tikittäessä taustalla uhkaavasti. Oli hän joutunut tilastotieteen alkeita toki opiskelemaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta kaikki tieto oli kadonnut kuin savuna tuuleen. Lisäksi useamman muuttujan regressioanalyysi oli jo tilaston peruskauraa syvällisempää tietoa.

”Minulla ei ole aavistustakaan vastauksesta. Miten ihmeessä voi edes olla tämmöisiä kysymyksiä? Tosi epäreilua”, Kariluoto päivitteli.

Honkajoki ei kiinnittänyt tiimikaverinsa avautumiseen huomiota, vaan raapusteli harakanvarpaillaan suttupaperiin kryptisen näköistä kaavaa. Hän sai nyt olla elementissään epäonnistuneiden kulttuurikysymysten jälkeen.

Ajan loputtua Honkajoki nosti paperin näkyville ja lausui tärkeän kuuloisena:

”Herra juontaja, ilmiselvä vastaushan tuohon on sigma x2 toiseen potenssiin kertaa sigma x1y miinus sigma x1x2 kertaa x2y ja tämä jaetaan sigma x1 toiseen potenssiin kertaa sigma x2 toiseen potenssiin miinus sigma x1x2 korotettuna toiseen potenssiin. Lisäksi haluaisin muistuttaa, että tätä kaavaa käytettäessä kaikkien muuttujien arvot tulee keskistää.”

Vastauksen kuultuaan juontaja oli puulla päähän lyöty. Hän katsoi vuoroin Honkajoen kirjoittamaan kaavaan ja omaan lappuunsa. Ei perkele, sehän tiesi sen. Mies oli lyönyt vetoa Kimalluksen työntekijöiden kanssa, ettei kukaan varmastikaan osaisi vastata hänen epäreilun vaikeaan kysymykseensä. Hän oli kilpailijat nähdessään päättänyt, että halusi esittää tämän kysymyksen erityisesti hölmölle Ahvena-joukkueelle. Näyttävästi nyt oli vastoin kaikkia ennusteita käynytkin niin, että hän oli velkaa lupaamansa pitkän kaavan illallisen koko henkilökunnalle. Ilmeisesti tämä hänen aliarvioimansa nörttimies olikin sattumoisin tilastotieteen nero.

”Se…se on aivan oikein, kolme pistettä Ahvenoille”, juontaja sai sanottua järkytykseltään.

”Miten ihmeessä sinä tuon tiesit?” Kariluoto kuiskasi ihmeissään.

”Ei se ollut vaikeaa, sillä tilastotiede on hyvin kiehtova aihealue. Helpompi tuo oli kuin se Cheek vai mikä se nyt olikaan. Ollessamme Tukholmassa luin Schaum’s Outline of Probability and Statistics -teoksen, joka auttoi valottamaan aihetta entisestään. Suosittelen sinuakin tutustumaan”, tämä sanoi aivan kuin tuossa ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Tietokoneen keskusyksikköä muistuttava mies pystyi muistamaan uskomattoman määrän tilastokaavoja vaikkei tiennyt, kuka oli kirjoittanut Suomen kuuluisimman sotakirjan tai kuka oli Cheek. Käsittämätöntä.

Lopulta kaikkien yllätykseksi Ahvenoiden joukkue pääsi totta tosiaan kilpailemaan palkinnosta, sillä neurologit olivat pahasti jääneet jälkeen. Fiksuja nämä toki olivat, mutta tällä kertaa kysymysten aihealueet eivät vain olleet suosineet heidän erityisosaamistaan. Fennican vastattua jälleen kerran oikein maantieteeseen liittyvään kysymykseen koitti ratkaisevan hetken aika.

”Noniin, jännittävät hetket ovat käsillä, sillä Ahvenat ja Encyclopedia Fennica ovat tasoissa. Tämä viimeinen kysymys sitten ratkaisee, keistä leivotaan Itämeren helmikuun 2019 Tietonikkarit!

Viimeinen kysymys kuuluukin: Mikä on litiumsulfaatti ja mitä sen ominaisuuksista voidaan sanoa?”

Konekiväärikomppanian pojat haukkoivat henkeä yleisössä.

”En mää ois ikän arvannu, et nää kysymykse täsä kisas on näin sukkelii”, Hietanen sanoi selkeästi hämmentyneenä kysymysten tasosta.

”Honkajoki on kyllä ihan uskomaton tietokone, eiköhän sieltä vastaus löydy”, Koskela ounasteli. Hän luotti heidän tiimiinsä täysillä, sillä olivathan he onnistuneet jo aikaisemmin erinomaisesti ja päässeet kirimään ylöspäin.

Riitaoja vapisi hikoillen penkissään. ”Mi...mie en kestä enää tätä jännitystä! Myö ollaan niin lähellä voittoa…apua!” tämä kiljahti painaen samalla päänsä Lehdon kainaloon.

”Ollaas nyt sitten hiljaa ja kuunnellaan vastaus”, Lehto käskytti silitellen samalla rauhoittavasti poikaystäväänsä.

”Noniin, tässähän se sitten tuli, vaikka sinä epäilit litiumsulfaatin olevan turhaa tietoa. Koskaan ei saa aliarvioida todennäköisyyksien voimaa”, Honkajoki sanoi ylpeästi virnistäen Kariluodolle.

”Okei, ehkä myönnän olleeni nyt sitten väärässä. Ehkä vaan pitäisi uskoa enemmän niihin todennäköisyyksiisi. Anna mennä vaan, tämä olkoon nyt sinun tähtihetkesi.”

30 sekunnin jälkeen Honkajoki suoristi selkänsä ja julisti juuri aamupäivällä lukemansa jutun nyt kaikelle kansalle teatraalisen vakavalla äänellä:

”Herra juontaja, litiumsulfaatti on rikkihapon litiumsuola, kemiallinen merkki Li2SO4. Sen ominaisuuksista erikoista on, että lämpötilan kasvaessa liukoisuus pienenee, koska liukeneminen tapahtuu eksotermisesti eli lämpöä vapauttavasti. Tämä on epäorgaanisille aineille poikkeuksellista.”

Juontaja oli jälleen ihmeissään Honkajoen vastauksesta, sillä tämä oli oikeastaan vastannut kysymykseen jopa vaadittua tarkemmin. ”Se on….AIVAN OIKEIN! Onneksi olkoon Ahvenat, te olette vuoden 2019 helmikuun Itämeren Tietonikkarit!”

Alun perin Miss Suomeksi luultu bikinimimmi osoittautuikin takavuosien perintöprinsessaksi, jonka ura ei ollut koskaan lähtenyt odotettuun nousuun. Tämä viittoili lanteitaan keinutellen voitokkaat Ahvenat keskelle lavaa parrasvaloihin ja ojensi molemmille pronssiset pystit sekä kömpelösti kirjoitetut diplomit osallistumisesta. Epämääräistä kasaa muistuttavan pystin pohjassa luki: ”Made in China”. Eipä tämän enempää oltu sitten jaksettu voittajiin panostaa, Kariluoto mietti naureskellen itsekseen. Kauhuksi heistä otettiin vielä kuvia muovisesti hymyilevän perintöprinsessan kanssa Honkajoen puristaessa ylpeänä pystiään. Hän varmastikin laittaisi sen verstaalleen näkyvälle paikalle, jotta kaikille vierailijoille tulisi selväksi hänen menestymisensä risteilyn tietokilpailussa. Diplomi myös kehystettäisiin paraatipaikalle. Muiden tiimien jäsenet kättelivät heitä ja erityisesti hyvin lähelle heidän pisteitään päässeet historian opiskelijat näyttivät silminnähden katkerilta onnittelusanoista huolimatta.

”Kartsa, Kartsa, Honkkis, Honkkis!!” kuului imarteleva huutokuoro vähän matkan päästä. Tuota pikaa olikin koko konekiväärikomppania jälleen koossa lavalla, kiitos Rahikaisen festareilla oppiman kyynärpäätaktiikan.

”Honkajoki, mikä helvetti se siun regressiopaska oli?” Rahikainen kysyi puristaen samalla tilastoneroa olkapäistä. Hän oli sanoinkuvaamattoman ylpeä heidän pojistaan ja myönsi hiljaa itsekseen, ettei olisi ikimaailmassa osannut vastata yhteenkään tietovisan kysymykseen.

”Sattui vain tulemaan kysymys minua kiinnostavasta aihealueesta, siinä kaikki. Voin näyttää sinulle tilastotieteestä lisääkin, jos olet kiinnostunut, minulla on Schaumin teos mukana…”

”Kyllähän se vuan mielenkiintoista olis, mutta ei kiitos nyt”, Rahikainen vastasi mukamas kiinnostuneena, vaikkei hän edes tiennyt - aikoinaan A:n kirjoittaneena matematiikasta - mitä todennäköisyys tarkoittaa.

Koskela otti Kariluotonsa tiukkaan syleilyyn. Hänen olisi tehnyt mieli suudella nuorempaa miestä intohimoisesti, muttei sentään viitsinyt aiheuttaa kiusallista tilannetta kaiken kansan edessä. ”Voi jestas mikä kisa, hienosti pärjäsitte. Miten ihmeessä sinä sen lakijutunkin muistit noin hyvin? Vähän kyllä övereitä kysymyksiä kieltämättä.”

”Joo kiitos…vaan”, nuorempi mies sai vaivoin sanottua, sillä toinen puristi häntä niin tiukasti sylissään, että oli vaikea hengittää. Silti tuntui hyvältä olla ihastuksena imartelun kohteena.

Halausten ja onnentoivotusten jälkeen tietonikkarit olivat täysin pyörällä päästään. Tunnelma oli suorastaan hurmoksellinen.

”Mut tiedättek mitä poja? Meil olis sit seuraavaks paras viäl jäljel, eli palkinto!” Hietanen huudahti. Monien sormet syyhysivät jo karkille ja muille ylimääräisille herkuille, joista he pääsisivät aivan tuota pikaa nautiskelemaan.

Porukassa oli yksimielisesti päätetty, että myymälävarkauden alkeet hallitseva Rahikainen hoitaisi palkintokierroksen tax free -myymälässä. Tämä otti kunniatehtävän vastaan vakavissaan ja lupasi tehdä parhaansa komppaniansa eteen.

”Eli kaksi minuuttia aikaa ja ei alkoholia, nikotiinituotteita, eikä äidinmaidonkorvikkeita. Muuten saat sitten latoa tuolta niin paljon kuin ehdit kärryyn. Onko ymmärretty?”

”Joo, antaapi mennä vuan”, Rahikainen sanoi silmät kiillellen. Hän oli päässään jo muodostanut karttakuvan myymälästä, jotta saisi haalittua mahdollisimman paljon tavaraa.

”Aika… alkaa… nyt!”

Merkkiäänen törähdettyä ostoskärryjä lykkäävä mies kiisi järkyttävää vauhtia myymälän liukkaalla käytävällä. Hän juoksi nopeasti viina- ja hajuvesiosastot läpi ja pääsi vihdoin haluamalleen karkkihyllylle. Kaksin käsin tämä haali tavaraa oikeastaan edes katsomatta, mitä lähti mukaan. Tutkitaan sitten myöhemmin, hän tuumi. Perinteisen karkin lisäksi mukaan tarttui muitakin eväitä sekä t-paita. Vielä juuri ennen ajan loppua hän nappasi vielä pari jättikokoista pehmolelua mukaansa. 

Rahikaisen suoritusta oli tullut seuraamaan runsas yleisö ja erityisesti lapset olivat haltioissaan miehen haalimasta valtavasta määrästä karkkia.

”Ei saatana, tää on kyl selkeesti sun lajis”, Hietanen sanoi vaikuttuneena nähdessään rojua pursuilevan ostoskärryn. 

Itse hamstraaja alkoi innoissaan purkaa haalimiaan tavaroita kysymättä keneltäkään aluksi mitään.

”Olisikos nyt kuitenkin reiluinta, että meidän tietonikkarit saisivat ensimmäisinä ottaa palkintonsa?” Koskela sanoi epäillen, että tavaroiden haalija nappaisi parhaat palat ensin itselleen.

Rahikainen nurisi aluksi, mutta muut olivat vankasti samaa mieltä Koskelan kanssa. Totta kai heidän tietokisassa ahertamansa toverit saisivat ensin valita palkinnot itselleen, sillä heidänhän vuoksi koko voitto oli ylipäätään saavutettu.

Kariluoto oli kovin vaivaantunut, sillä hän ei keksinyt mitään, mitä ottaisi. Hän ei välittänyt sokeria ja piilorasvaa sisältävistä herkuista ja Rahikaisen nappaama t-paita oli varmastikin niin mauton, ettei sitä kehtaisi käyttää edes remonttitalkoissa.

”Äh, en minä tarvitse mitään. Olen ihan tyytyväinen meidän menestykseen näin”, tämä sanoi ujosti.

Koskela ei kuitenkaan ollut vakuuttunut. ”Kyllähän nyt meidän tietonikkarin pitää jotain muutakin saada kuin diplomi ja lämmintä kättä perintöprinsessalta.”

”Ei kun kyllä ne riittävät ihan hyvin. Honkajoki ottakoon minunkin osuuteni, hän kuitenkin suurimman osan kysymyksistä tiesi.”

Hetken aikaa kaikki olivat hiljaa, kunnes Koskela nousi ja nappasi ostoskärrystä isomman pörröisen nallen.

”Tämä olkoon sitten minun lahjani sinulle”, vanhempi mies sanoi ja halasi vielä kerran voittajaansa.

Kariluodon posket lehahtivat punaisiksi jälleen kerran ja hän oli kuulevinaan jopa korkean vihellyksen taustalla. ”K..kiitos Ville, muttei olisi oikeasti tarvinnut...” Muuta hän ei osannut sanoa kauniista eleestä.

Honkajoki otti itselleen tyytyväisenä viinikumeja sekä jonkin epämääräisen mukateknisen leluvekottimen, jonka Rahikainen oli saanut napattua myös mukaansa vahingossa. Kuivalihat jaettiin Lehdon ja Rokan kesken, ja Hietanen halusi ehdottomasti ottaa haisevan juustokimpaleen mukaansa kotiin nautittavaksi. Koskela olisi muuten puuttunut tähän, mutta koska turkulainen ei osallistuisi enää bussimatkaan, hajuvaaraa paluumatkalla ei ollut. Saakoot Hietanen siis juustonsa, hän oli päättänyt. Vanhala nappasi tyytyväisenä niin paljon suklaata ja nallekarkkeja kuin sai ottaa. Suklaarusinarasian tämä korkkasi heti siltä istumalta. Miehen moottori vaikutti käyvän vallan mainiosti pelkän glukoosin voimalla.

Rahikainen vetäisi ylpeänä nappaamansa kokoa liian suuren t-paidan muiden vaatteiden päälle. ”Tää on nyt miun ihan ikioma. Eikö oo Henkka tyylikäs?” tämä julisti.

Lammion oli pakko vilkaista uteliaisuuttaan, mitä ihmettä tuo mies nyt taas oli keksinyt. Nähdessään t-paidan tekstin hän muutti väriään keitettyä hummeria muistuttavaksi miljoonannen kerran tämän reissun aikana.

”Nyt sitten ihan oikeasti…jotain rajaa…”

”No mitä? Vähän huumoria elämään! Enkä mie sitä tekstiä ees nähny siinä kiireessä”, Rahikainen koitti puolustella t-paitaansa, johon hän oli ihastunut saman tien vetäistyään sen päälleen.

Lammio tavasi tyrmistyneenä poikaystävänsä paidassa komeilemaa tekstiä:

”EN OLE GYNEKOLOGI, MUTTA VOIN VILKAISTA…Et sitten mauttomampaa voinut valita.” Teksti oli niin iso, että sen näkisi kilometrinkin päähän. Todennäköisesti paidastaan ylpeä mies käyttäisi sitä seuraavat kaksi viikkoa putkeen mahdollisimman julkisella paikalla.

”Elä ny, et sie voe väettää, ettei se nostais ees vähän hymyä siun kauniille huulille.”

Taas kerran Lammio ei voinut kuin kiroilla itsekseen, miksi hän oli päättänyt laittaa hynttyyt yhteen Suomen ja todennäköisesti maailmankaikkeuden ällöttävimmän, pervoimman ja röyhkeimmän henkilön kanssa. Jotain sairasta hänessäkin taisi olla, koska tuo vetosi häneen niin voimakkaasti.

Hän kääntyi poispäin kiukustuneena. Taas nolotti niin vietävästi. Onneksi saisi pian olla kotona omassa rauhassaan koirien kanssa.

Rahikainen katsoi tilaisuutensa tulleen ja halusi lepyytellä ihastustaan. Tukholmassa Lammion kiukuttelu oli tosissaan pelästyttänyt hänet, eikä hän halunnut aiheuttaa enää pahaa mieltä.

Murjottava mies tunsi halauksen takaapäin ja odottamatta silmien edessä oli yhtäkkiä jotain pientä ja pörröistä. ”Mut en mie siua tietenkään unohtanut”, Rahikainen sanoi hymyillen ojentaen samalla toisen nappaamistaan nalleista poikaystävälleen lahjaksi. Eihän tuolle ällötykselle pystynyt enää olemaan edes vihainen, Lammio manaili itsekseen esittäen vieläkin kiukkupussia.

Lopulta onnistuneen palkintojen jaon jälkeen Kariluoto ja Koskela päättivät mennä juhlistamaan voittoa kahdestaan nauttimalla lasillisen pienessä jazzbaarissa. Kimallukseen he eivät halunneet jalallaankaan enää astua, sillä siellä koetut kiusalliset tapahtumat saisivat nyt siirtyä jo pikkuhiljaa historiaan. He halusivat mieluummin viettää laatuaikaa keskenään ilman kommelluksia. Vastuu porukasta lankesi heidän poissaolonsa ajaksi Hietaselle ja Lammiolle ja he luottivat siihen, että enää ei varmastikaan voisi sattua mitään vakavampaa. Väki alkoi olla jo niin väsähtänyttä, että Rokka ja Rahikainenkin tyytyivät laiskaan kortinpeluuseen kepposten keksimisten sijaan.

Jarmo Kariluoto on osallistunut menestyksekkäästi helmikuun 2019 Itämeren Tietonikkarit-kilpailuun.

”Eivät ne sitten sinun nimeäkään osanneet oikein kirjoittaa”, Koskela sanoi hymähtäen tavatessaan ääneen Kariluodolle myönnettyä rumalla fontilla kirjoitettua diplomia.

”No, ei kai sillä nyt niin kauheasti ole väliä.” Kariluoto ei ollut koskaan pitänyt vanhahtavasta etunimestään, joten hän suhtautui virheellisesti kirjoitettuun diplomiinsa lähinnä huvittuneesti. ”On se kyllä vaan tämäkin pysti hirveä. Mihin tällaisen muka kotona laittaa?” hän totesi naurahtaen samalla pyöritellen todennäköisesti kiinalaisessa hikipajassa lapsityövoimalla valmistettua artefaktia. Tällaisen turhan ja epäeettisen esineen vastaanottamisesta oli tullut jopa hieman huono omatunto.

”Noh, ajatus on tärkein. Upeasti sinä kyllä pärjäsit, mutta eihän siitä ollut hetkeäkään epäilystä. Onneksi sain sinut lopulta suostuteltua. Ajattele nyt, jos Rahikainen olisi siihen kisaan osallistunut. Siitä ei olisi tullut kyllä yhtään mitään. Varmaan ei oltaisi koskaan kehdattu enää näyttää naamaamme tällä laivalla.” Koskelan kommentti oli samalla imarteleva ja huvittava ja yhdessä he nauroivat muistellen Rahikaisen matkan aikana sattuneita toilailuja.

Hämyisen jazzbaarin tunnelma oli täysin vastakohta verrattuna humalaisen risteilykansan miehittämään Kimallukseen. He olivat ujuttautuneet kahdestaan kaikista kauimmaiseen pöytään, jonka pitsisellä valkoisella pöytäliinalla paloi kliseisesti kynttilä. Rauhallinen musiikki soi taustalla, jonka Kariluoto tunnisti Chet Bakerin vanhasta kappaleesta tehdyksi remixiksi.

I fall in love, too easily,

I fall in love, too easily,

I fall in love, too easily…

Trumpettiriffin alkaessa hän vilkaisi salaa Koskelaan, joka katsoi takaisin lempeästi hymyillen tällä kertaa muutenkin kuin pelkillä silmillään. Heidän katseensa jäivät kiinni toisiinsa ja hetken tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

Kariluoto tajusi uppoutuessaan noihin tuttuihin tummiin silmiin - joissa oli ihastuttava pieni kynttilänvalon tuoma tuike - että heidän yhteinen aikansa olisi vain muutaman tunnin kuluttua ohi. Hauska risteilymatka, ystävien kanssa vietetyt hetket sekä odottamaton romanssinpoikanen vaihtuisivat pian arjen pakerrukseen. Hän ei todellakaan ollut varma, olisiko vielä valmis siihen. Kotona selvitettävä sotku hirvitti jo valmiiksi. Noh, eipä hän sille voinut juuri nyt mitään. Tämä miellyttävä hetki olkoon tässä ja nyt, nautitaan siitä. Jos hän jotain oli tämän matkan aikana oppinut, niin sen, ettei hän pystynyt kontrolloimaan kaikkea. Se oli omalla tavallaan pelottavaa, mutta myös helpottavaa, melkein jopa lohdullista. Koko ikänsä niin hänen ankara isänsä kuin myöhemmin hän itsekin olivat potkineet eteenpäin, tavoittelemaan taivaita, ja pyrkimään kontrolloimaan elämää neuroottisuuden puoleenkin kääntyvällä asenteella. Näiden poikien - erityisesti elämänsä rennosti ottavan Koskelan - asenteiden myötä, hän oli kuitenkin ehkä vihdoin myöntämässä itselleen, ettei liiallisessa nipottamisessa ollut mitään järkeä. Hän oli sen saanut kokea jo kantapään kautta ja asioiden olisi vihdoin muututtava. Hänen itsensä ja elämänsä oli mentävä nyt eteenpäin. Se, mihin suuntaan, oli vielä täysi mysteeri.

Yhtäkkiä vanhempi mies kumartui eteenpäin ja otti mietteisiinsä uponneen Kariluodon käden omaansa. ”Kiitos sinulle Jorma tästä matkasta ja…kaikesta muustakin. Tämä on ollut varsin ikimuistoista.” Loppumatkasta he olivat alkaneet puhutella toisiaan etunimillä, vaikka yleensä jostain syystä tuntemattomasta heidän porukkansa puhutteli toisiaan sukunimillä aivan kuin olisivat oikeasti olleet armeijassa.

”Ville, kiitoshan tästä kuuluu sinulle…tehän Hietasen kanssa tämän koko homman alun perin keksitte”, nuorempi mies vastasi hieman nolostuneena vuolaista kohteliaisuuksista, joita Koskela oli tuntunut latovan hänelle koko päivän.

”Mutta sinähän se järjestit kaikki käytännön asiat. Turhaan stressasit, sillä hyvinhän kaikki sitten meni pienistä mutkista huolimatta. Sinä se vaan osaat ihan mitä vaan. Luota vaan itseesi, niin kyllä elämä kuljettaa eteenpäin”, vanhempi mies kuiskasi.

”K..kiitos…” Kariluoto ei tiennyt enää, mitä pitäisi sanoa, ja mihin tilanne nyt taas oli menossa.

Hän rykäisi liioitellun kuuluvasti. ”Tota, otetaanko vielä toiset lasilliset?” Ei hän oikeastaan olisi halunnut enää juoda, mutta jotain piti äkkiä keksiä, sillä hommat näyttivät taas taipuvan romantiikan puolelle. He tuntuivat väkisinkin vetävän toisiaan puoleensa magneettien lailla.

”No mikä jottei. Eiköhän ne pojat siellä pärjää ilman meitäkin.”

Kariluoto tuli tuota pikaa takaisin pöytään kaksi punaviinilasillista kädessään ja jäi seisomaan pöydän päähän. Hän teki eleen kilistelläkseen laseja.

”Eikös sitä jotkut ranskalaiset ole sanoneet, ettei viinilasillisia saisi kilistellä? Väittävät kai, että siitä seuraisi epäonnea tai jotain.”

Kariluoto nojautui aivan Koskelan korvanjuureen ja sanoi: ”Paskat me mistään säännöistä ollaan ennenkään välitetty. Tehdään omalla tavallamme.” Vanhempi mies tirskahti odottamattoman röyhkeälle kommentille. Kaikenlaisia uusia jännittäviä puolia oli tullut esille hänen nuoremmasta rakastetustaan vain muutaman päivän aikana. Varsin kutkuttavaa.

Lasit kohotettuina Kariluoto runoili omaan tyyliinsä heidän vaihtaessaan intensiiviset katseet keskenään.

”Malja tälle reissulle, ystävyydelle ja eritoten…”, hetken hän epäröi, viitsisikö sanoa, ”meille kahdelle. Kiitos Ville vielä kerran.”

Kauniiden - jo suorastaan imelien - sanojen jälkeen, lasillisista otettiin sivistynyt siemaus. Molemmat olivat hetken hiljaa, kunnes Koskela rikkoi jään laittamalla kätensä Kariluodon poskelle. Hän tunsi oman pulssinsa lisäksi nuoremman miehen pulssin kiihtyvän hieroessaan peukalollaan jo niin tutuiksi tulleita kasvoja.

”Eipä tässä voi oikein muuta kuin…antaa tämän meidän jutun rönsyillä vapaasti. Kyllä se siitä lutviutuu”, Koskela kuiskasi samalla nostaen varovasti Kariluodon päätä ylöspäin leuan alapuolelta katsoen tätä silmiin, jotka vaihtelevasti eri valoissa saivat vihreän ja sinisen eri sävyjä.

Kariluoto ei tajunnut edes nolostua, kun aivan kuin automaatiolla Koskela painoi huulensa hänen huuliaan vasten. Yhdessä he jakoivat pienen punaviinin makuisen suudelman ensimmäistä kertaa julkisella paikalla ja helvetti sentään, kuinka hyvältä se tuntui.

Klubilla soinut kappalekin oli jo ehtinyt vaihtua.

Your lips were made for kisses so tender,

I’m almost in love tonight

When we are close, my heart says surrender

I’m almost in love tonight…

Sitä he eivät enää tosin noteeranneet, sillä heidän hetkensä oli tässä ja nyt.

[lesbianfruitbat]

Tilastotiede on jonkinlainen universaali vitutus yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Meillä on kurssilla jengiä ties kuinka monelta tieteenalalta ja kaikki on ihan yhtä pihalla.

[karvaiset-sankareidet]

Oh lukuteoria on kyllä kivaa ja mukavan erilaista kuin analyysi (tai tilastotiede, joka on joo meh). Muttajee kiitti, siisteys!

Hei saako kysyä mitä matematiikkaa opiskelet esim. nyt keväällä? Tai mistä kandi kertoo?

Kiinnostaa t. valmistunut matikkamestari

oon nyt ollu pidempään sairauslomalla mut ihan kaikenlaista mä kai opiskelen vaikka parhaani mukaan välttelenki analyysi- ja tilastotieteen kursseja heh

kandin tein alkulukujen primitiivijuurista ja muutenki lukuteoriasta tykkään eniten!

[jonnaemiliavalkeinen-blog]

6.0 Avoin data ja Big Data- mitä ne ovat ja miten niitä voidaan hyödyntää asiakasprojektissa?

Käsittelen tässä kirjoituksessa avointa dataa sekä Big Dataa, avaan kyseisiä termejä sekä mietin Helsinki Region Infoshare-sivustolla olevien sovellusten kautta sitä, miten erilaisia sovelluksia voitaisiin hyödyntää käynnissä olevan asiakasprojektin osalta. 

Aloitetaan Big Datalla. Käsite Big Data tarkoittaa tiivistetysti massiivisten, järjestelemättömien sekä jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keruuta, säilyttämistä, etsintää, jakamista, esittämistä sekä analysointia. Kaikissa edellä mainituissa on perustana tietotekniikka sekä tilastotiede. Big Data on nimike todella suurille datamäärille. Big Datalle on tunnusomaista se, että sen käsittelyaika käytössä olevilla laitteilla tai ohjelmistoilla kestää valtavan kauan käyttäjän kannalta sekä se voi olla käytössä monessa paikassa yhtä aikaa. Se on usein jonkinlaisen laitteiston tuottamaa, kerätty tavallisesti summamutikassa, ilman sen tarkempaa käyttötavoitetta. Sitä tulee eri lähteistä, eri muodoissa ja se kertyy ja muuntuu hyvin nopeasti.

Talouselämä-lehden muutama vuosi sitten ilmestyneessä artikkelissa kuvaillaan Big Dataa tietotekniikan uudelleen keksimiseksi ja samassa kerrotaan, että maailman johtavat tutkimuslaitokset ovat arvioineet, että Big Data on jo muutama vuosi sitten ollut globaalisti noin 100 miljardin business vuositasolla mitattuna.

Avoin data taas on digitaalisessa muodossa olevaa sisältöä, jota jokainen voi käyttää, muokata ja jakaa täysin maksutta mihin tahansa tarkoitukseen. Avoimen datan tulisi olla kokonaisuudessaan saavutettavilla ja ladattavissa julkisesti tietoverkosta. Avoimen datan pääominaisuuksia ovat ne, että tiedon on oltava käytettävissä ja uudelleenjaettavissa ilman käyttörajoituksia. Tärkeintä on myös, että data on vapaa sosiaalisista kuin organisatoorisista rajoitteista huolimatta (esim. työ, sijainti, uskonto, etnisyys, poliittinen suuntautuneisuus sekä organisaatiomalli). Esimerkiksi tämä blogi sekä Wikipedia ovat molemmat avointa dataa.

Helsinki Region Infoshare-sivustolla on muutama mielenkiintoinen sovellus, joista kuvailen lyhyesti kahta. Finna Street-sovellus tarjoaa yli miljoona suomalaisten museoiden, kirjastojen ja arkistojen valokuvaa, joista sovellus etsii käyttäjän sijainnin perusteella kuvia. Asiakasprojektissa näen tämän oivana datalähteenä toimeksiantajan kannalta, sillä miljoonat kuvat ja niistä kumpuavat ideat voivat tuoda tuotteisiin aivan uutta näkökulmaa. Tuotteissa voitaisiin hyödyntää uudenlaisia kuvia ja ne voisivat poiketa jopa hieman perinteisistä kuvista, joita toimeksiantaja on jo hyödyntänyt tuotteissaan.

Toinen valitsemani sovellus on Ihana Helsinki!  ja näen sen myös hyödyllisenä sovelluksena asiakasprojektin toimeksiantajan kannalta. Sovellus on laajennetun todellisuuden mobiilikaupunkiopas, joka kertoo käyttäjälle sen hetkisen sijainnin ympärillä olevista tapahtumista ja kannustaa osallistumaan niihin. Sovellus ohjeistaa käyttäjän tapahtumapaikalle ja oppii käyttäjän tekemistä valinnoista. Tämän sovelluksen avulla voisi toimeksiantajan tuotteista muodostaa erilaisia kampanjoita ja tapahtumia, jotka löytyisivät myös kyseisen sovelluksen listoilta ja näin ollen tuote tulisi entistä tunnetummaksi ja helpommin saavutettavaksi.

 Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Big_data

http://www.talouselama.fi/kumppaniblogit/tieto/big-data-muuttaa-maailmaa-3440603

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoin_tieto

http://www.hri.fi/fi/sovellukset/finna-street/

 http://www.hri.fi/fi/sovellukset/ihana-helsinki/

[nyyhkis]

Miks lähit opiskelee tuotantotaloutta? Millasta se on?

alun perin hain suoraan lukion jälkeen lukee filosofiaa, mut jäin sillon täpärästi ulos kahesta yliopistosta. sen jälkeen ajattelin vaan hakea lukemaan jotain “raskasta” ainetta, kun tuntu siltä etten mä oo tarpeeks hyvä kirjoittamaan. 

pääsin samalla kans lukemaan informaatiotutkimusta tampereen yliopistoon, mut ajattelin et ehkä tää on vähän laaja-alaisempi aine ja antaa enemmän mahiksii tulevaisuutta varten.

periaatteessa tää on vähän niinku tekniikan ja kauppatieteiden sekotusta. aika paljon kursseil käsitellään tuotekehityst, laatujuttui, logistiikkaa, innovaatioit ja tuotantoon liittyvii asioita.

muita kurssei on sit kauppiksen puolelt, menetelmätieteist (tilastotiede, matikka, fyssa) ja tietotekniikalt.

sillee ihan ok tähän asti, mut en mä osaa et miten täl pärjää töissä, kun tuntuu vähän niinku jokapaikan höylältä nyt……

ja se gradu pitäis tehä

[aivopieruja]

Tulos, joka näyttää mielenkiintoiselta, on todennäköisesti väärä.

Tilastotiede

[koskenkorvakanelipulla]

Minä: Hyi matematiikka, en halua. >:(

Myös minä: Ooooh tilastotiede! Onpas mielenkiintoinen sivuaine. Otanpas sen ja teen 20 opintopistettä siitä.

[aivopieruja]

Statistics are like mini-skirts: what they reveal is exciting but what they conceal is vital.

— Hugh Coolican, Research methods and statistics in psychology (London : Hodder & Stoughton, 2004)

[aivopieruja]

Mä merkkasin ylös virsikirjaan, et mitä virsiä opettajat veisautti. Ja mulla on melkoinen tilasto siitä, mitä virsiä 60-luvulla kansakoulussa veisautettiin.

— Markku Verkasalo, luento Helsingin yliopistolla 14.2.2013