aivopesulla

[aivopesulla]

Aktiivisempi tilini löytyy nimellä: pikkuaskelin, kirjoittelen sinne elämäni ylä ja alamäistä, sekä paljon mielenterveys asioihin liittyviä asioita, jos sattuu kiinnostamaan niin menkää seuraamaan @pikkuaskelin

[aivopesulla]

AHDISTAA.. haluan itkeä ja avautua jollekkin, mutta en voi. 

Haluan ystäviä.. jonkun jonka kanssa viettää aikaa, mutta pelkään luoda ja syventää ihmissuhteita. En halua päästää ketään mun lähelle. En halua antaa kenenkään satuttaa mua. En kestä sellasta enää. Oon kokenu sen jo liian monta kertaa..

Voisimpa mä kertoa jollekkin siitä miltä musta oikeesti tuntuu, Ilman et pitää pelätä.. 

Kaikki on niin ahdistavaa.. 

[aivopesulla]

Vituttaa, mut enemmän masentaa. Tuntuu et haluun vaa eristäytyä jonnekki perunakellariin ja vihata koko ihmiskuntaa, joka on läpimätä.

[aivopesulla]

Mitä seuraavaksi?

Nyt on menny yllättävän hyvin. Oon päivittäin jopa hymyillyt. Huomenna palaan opistolle ja lähikouluun, sitä on ollu kova ikävä, vaikka siinä omat huonot puoletki on, mut niinhän kaikessa. 

Eilen mietiskelin jatko-opiskelu paikkaa.. toukokuussa valmistun kansanopistosta, enkä tiedä mitä sen jälkeen. Muutto olis jokatapauksessa edessä, koska kaupungissa missä asun on aika suppea valikoima opiskelujen suhteen, eikä niistä oikeen löydy mitään kiinnostavaa.

Muutto pelottaa, miten pärjään? turvaverkkoa ei oikeen oo, entä raha-asiat? hoito? saanko mä kavereita? entäs se uus koulu? paljon mietittävää pienelle ihmiselle, joka on huono tekemään päätöksiä.Varsinkaan isoja päätöksiä.

Apua..

[aivopesulla]

jokakerta yhtä vaikeeta

Jokapäivä elämä tuntuu ainaki jossainvaiheessa merkityksettömältä, sellaselta ettei millään oo mitään väliä ja eniten alkaa odottaa vaan kuolemaa. Vihjaan vaivihkaa rakkaimmile, et pian se on edessä,hyvästit kerron viimesiä toiveita, mutta positiiviseen sävyyn tai ‘’vitsillä’’ ettei ne vaa huomais mitä kavahdin.. sitä, että mun selästä puuttuu vaan enkelin siivet.

 Mulla on vaa yks ihminen, jolle voin olla täysin oma itteni, joka näkee mut sellasena ku oon..Kaikille muille oon se mitä ne haluu nähä, eli se, että mulla menee hyvin, vaikka todellisuudessa oon rämpimässä helvetin syvällä täällä suossa, oon kaulaa myöten täällä ja kohta mä hukun, vaikka en sais, en voi hylätä.

Se yks ihminen, joka näkee mut sellasena ku oon, se johon oon aivan umpi rakastunu. Mä pelkään itteeni ja pelkään muita, paitsi häntä.. pelkään, että mä menetän hänet. ‘’Mistä ikinä tulitkaan mut herättää, älä mee sinne takas, mä tarviin sua tääl’’.

Asiat ei oo nii mustavalkosia, ne on aivan helvetin ristiriitasia ja niille ratkaisujen löytäminen on ku ettis neulaa heinäsuovasta.

Tunnen oloni nii surkeeks, aivan paskaks. selkäänpuukottajaksi.

Pohjustan tota ajatusta: Mun ystävällä on menny viimeaikoina tosi huonosti kotona, ja moni on ollu huolissaan siitä, huolen takia hänestä on tehty useita ilmoituksia. Mä oon jakanu ajatuksia tästä aiheesta muutamien heidän kanssaan, jotka on ollu huolissaan, must tuntuu, et oon hirvee selkään puukottaja ja pettäny luottamuksen.

[aivopesulla]

fml

Vihaan vaa tätä hiton päänsisästä elämää, näitä niin ristiriitasia ajatuksia, joilla ei oo järjestä tietoakaan. Haluun olla terve ja onnellinen, mut joku vetää mua  takas tähän paskaan. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua, tai ees halua ymmärtää, vihaan sitä ku avaudun.. tunnen oloni kamalaks ihmiseks. haluun apua, mut en pysty pyytämään sitä, ei mua voi auttaa. Pelkään, et oon sairas.. pelkään, että mulla on syömishäiriö, mutta saan aina jotai kiksejä, ku huomaan,et paino on laskenu, tai jos saan täyden olon syömättä, jos hitto en syö. Mikä mua vaivaa? Venlafaxin nostettiin vajaa 3 viikkoa sitte, enkä tunne enää nälkää. Kaikki tuntuu niin paskalta, yritän vaa pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä, pelkään kuolemaa, mutta mä en silti vaan jaksais elää..

[aivopesulla]