chiefbeartimemachine

[chiefbeartimemachine]

Pahuus

Pahuus on jotakin sellaista, joka ei ole oikein ja hyvää. Pahuus johtuu meistä itsestämme, koska kykenemme tekemään pahaa, jos niin haluamme.

- A.K

Filosofi Jonathan Gloverin kirja Ihmisyys perustuu pahuuteen ja siihen, että sodassa ja poikkeusoloissa ihmisten luontaiset moraaliresurssit vähenevät. Normaalitilassa on hänen mielestään monia moraalia ja luottamusta vahvistamia asioita, joita sodassa ja poikkeusoloissa ei ole. Inhimillisyyteen kuuluu hänen mukaansa empatia ja myötätunto, ja kun ihminen kunnioittaa ihmisarvoa, se suojelee häntä pahoilta teoilta.

Meidän moraalinen identiteettimme perustuu siihen, että emme ole pahoja ihmisiä vaan tekomme ja tarkoituksemme ovat hyviä.

Kantin mukaan ihmisyyteen kuuluu pahuuden mahdollisuus.Kun ihminen rikkoo tietoisesti moraalilakia, hän valitsee pahan teon hyvän teon sijasta. Kant kutsui tällaista toimintaa radikaaliksi pahaksi.

Hannah Arendtia kiinnosti kysymys siitä, kuinka tavallisesta ihmisestä tulee paha. Arendt päätteli yhdeksi syyksi moraalisen mielikuvituksen puutteen. Arendtille pahuus ei ollut radikaalia kuin se oli Kantille vaan tavanomaista eli banaalia. Arendtin periaatteella ihminen ei ole synnynnäisesti paha vaan voi päätyä pahuuteen.

Mitä pahuus edes on? Miksi ihmiset ryhtyvät tekemään pahaa? Mikä ihmsiä ajaa pahuuteen? Turtuuko pahan tekoon? Miltäköhän natseista tuntui tappaa muita ihmisiä? Miltä ihmisestä tuntuu tappaa toinen ihminen? Miksi edes tapetaan? Onkä ok asia mennä armeijaan, jossa harjoitellaan kuinka puolustetaan maata ja tapetaan toisia ihmisiä? Onko maailma tulossa hulluksi, koska kukaan ei luota kohta kehenkään?  

[chiefbeartimemachine]

Elämän merkityksellisyys

Psykologi Roy Baumeister esittää kirjassaan Meanings of Life (1991), että ihmiset kaipaavat elämälleen tarkoitusta ja etsivät sitä neljällä eri tavalla. Tämä eksistentiaalinen ostoslista sisältää

tavoitteita ja mielekkäitä päämääriä omalle elämälle

arvoja ja omiin valintoihin liittyvää oikeutusta eli tunnetta siitä, että tekee oikein ja hyvää

hallinnan tunnetta eli uskoa siihen, että omalla toiminnalla on väliä

omanarvontuntoa eli itsekunnioitusta ja itsetuntoa.

Mitkä näistä ovat mielestäsi hyvän elämän kannalta tärkeitä asioita? Miten eettisiin valintoihisi vaikuttavat listalla luetellut asiat?

Mielestäni kaikki yllä luetellut kohdat ovat tärkeitä hyvän elämän kannalta. Kun ihmisellä on tavoitteita ja päämääriä omalle elämälleen, on hänellä jotakin jota odottaa ja jota kohtaan työskennellä. Uskon, että hyvään elämään kuuluu haaveita ja tavoitteita tulevaisuudesta. Ehkä ihminen voi kuitenkin elää hyvää elämää ilman tavoitteita ja päämäärää antaen asioiden tapahtua suurempia miettimättä? Olen minäkin ihan ummikko siitä, mitä tulen tulevaisuudessa tekemään ja mihin menen, mutta olen kuitenkin onnellinen. Hyvän elämän kannalta on myös hyvä omata itsekunnioitusta. Kun meillä on itsekunnioitusta itseämme kohtaan, osaamme kohdella muita paremmin. Elämän kannalta myös hallinnan tunne on tärkeää, vaikka välillä elämä on yhtä hallitsematonta kaaosta. Kuitenkin jotkut tykkäävät kaaoksen tunteesta elämässään. On hyvä, jos ihminen tietää, että omalla toiminnalla on väliä. Jos laittaa rahaa esim. kehitysmaiden apuun, voi siitä saada tunteen, että on tehnyt jotain merkityksellistä toiselle ja että se pienikin summa voi auttaa jotakin toista elämään. Myös se, että tietää tekevänsä oikein ja hyvää, kuuluu hyvään elämään. Kun tiedät, että olet tehnyt oikein ja hyvää, voit olla onnellisempi. 

Miten nämä vaikuttavat eettiisiin valintoihini? - Kun minulla on hallinnan tunne, teen parempia valintoja (ehkä) kuin silloin, kun hallinta on menetetty. - Kun kunnioitan itseäni ja itsetuntoni on hyvä, pystyn kunnioittamaan paremmin muita ja antaa itselleni armoa. - Voin toimia oikein ja eettisesti, kun toimin omien arvojeni mukaan. - Kun minulla on tavoitteita ja päämääriä, työskentelen niitä kohti.

https://www.success.com/the-meaning-of-life-in-15-wise-quotes/

Linkin takaa löytyy hyviä ideoita elämän merkitykseen.

https://mappalicious.com/2016/01/23/the-meaning-of-life-according-to-different-philosophers-infographic/

[chiefbeartimemachine]

Oikeuperustainen etiikka

Oikeusperustaiseen etiikkaan kuuluvat velvollisuudet ja kiellot. Oikeuksia on positiivisia ja negatiivisia. Positiivisia oikeuksia kutsutaan vaadeoikeuksiksi. Vaadeoikeus voi olla esimerkiksi oikeus elämään, jolloin muille tulee velvollisuus auttaa. Negatiiviset oikeudet ovat vapausoikeuksia. Vapausoikeuskin voi olla esimerkiksi oikeus elämään, jolloin muille tulee kielto "Ei saa tappaa".

John Lockea (1632-1704) pidetään liberalistisen etiikan uranuurtajana. Liberalistiseen etiikkaan kuuluvat luonnonoikeudet, vahinkoperiaate, klassinen liberalismi ja libertarismi ja sosiaaliliberalismi.

Luonnonoikeudet:

- Kaikilla ihmisillä on luovuttamattomat perusoikeudet esimerkiksi oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen.

- Toteutuvatkoko nämä oikeudet kuitenkaan kaikkialla?

Vahinkoperiaate:

- Yksilön vapautta saa rajoittaa, jos siitä koituu muille haittaa.

- Voiko siis tupakoitsijan eristää muualle tupakoimaan, ettei muiden tarvitse altistua tupakan haitallisille savuille? Vahinkoperiaatteen mukaan näin voi tehdä. Lytätäänkö tällöin kuitenkin tupakoitsijan oikeutta?

Klassinen liberalismi ja libertarismi:

- Yksilöllä on vastuu omasta elämästään, eikä yhteiskunnan pitäisi puuttua siihen. (USA)

- Klassisessa liberalismissa negatiiviset oikeudet ovat tärkeimmät.

Sosiaaliliberalismi:

- Positiiviset oikeudet tärkeimmät.

- Sosiaaliliberalismin mukaan yhteiskunnan pitää pitää huolta kansalaisista ja varmistaa, että heidän oikeutensa toteutuvat. (Suomi)

Kuvassa John Locke

https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Locke

[chiefbeartimemachine]

Sopimusetiikka

Sopimusetiikka koskee sopimuksia. Sen juuret ovat yhteiskuntafilosofiassa. Sopimusetiikan mukaan moraalisäännöt ovat samanlaisia kuin lait ja niitä pitää noudattaa.

Sopimusetiikka on melko samanlainen kuin velvollisuusetiikka. Kummatkin vertaavat moraalia lakiin. Sopimusetiikassa ihmiset sopivat kuitenkin moraalisäännöistä. Koska ihmiset sopivat itse säännöistä, niin mikä tahansa voi olla oikein ja väärin. Mitä, jos ei kuitenkaan pidä sovituista säännöistä? Pitääkö niitä kuitenkin noudattaa ja kunnioittaa? Onko sopimukset oikeudenmukaisia, jos voittaja, kuuluvin ja vahvin osapuoli sanelee sisällön sopimuksiin?

Sopimusetiikan yhteydessä puhutaan myös eettisestä vapaamatkustajuudesta ja moraaliloisista. Moraaliloiset ovat henkilöitä, jotka pakottavat muut noudattamaan moraalia ja sopimuksia, mutta eivät itse noudata niitä. Jos vapaamatkustajia ja moraaliloisia on liikaa, yhteisön moraali romahtaa.

Jotkut pyrkivät vastustamaan päättäjiä ja sopimuksia toteuttamalla kansalaistottelemattomuutta. Jotkut filosofit hyväksyvät kansalaistottelemattomuuden ja lain rikkomisen jossain määrin. Jotkut sopimusetiikan edustajat ovat kehittäneet ratkaisuja kansalaistottelemattomuuteen. Hobbes korosti suvereenin ehdotonta valtaa. Suvereeni tarkoittaa tässä tilanteessa hallitsijaa, jonka valta on ehdotonta ja absoluuttista. Hallitsija voi siis itse säätää yhteisön lait, nimittää hallituksen ja käyttää tuomiovaltaa. Kantin mukaan laillista esivaltaa ei saanut vastustaa koskaan. John Locke oli taas sitä mieltä, että luonnonoikeudet menevät ihmishallitsijan edelle, eikä valtiolla ole oikeutta viedä kansalaisten perusoikeuksia. Mitäköhän mieltä Locke olisi ollut tällä hetkellä jylläävästä viruksesta? Jos menisimme hänen mielipiteensä mukaan, hallitus ei olisi saanut estää uusimaalaisia liikkumasta kaupungista pois, koska vapaus on ihmisen perusoikeus. Toisaalta, mitä mieltä Kant tai Hobbes olisivat Hitleristä? Koska Hitler oli Saksan johtaja, olisiko häntä pitänyt kuunnella ja ajaa koko maa perikatoon, koska Hitler oli maan ns. esivalta?

Kansalaitottelemattomuuteen liittyy aina riski. Koska kansalaistottelemattomuus on lain rikkomista ja lakia vastaan epäoikeudenmukaisesti toimimista, on tekijällä aina vastuu omista teoistaan ja teon seurauksista.

[chiefbeartimemachine]

Hyve-etiikka

Hyve-etiikassa kiinnostus on moraalisen toimijan hyveissä. Hyveellisyys on ennemminkin luonteenpiirre kuin tapa. Hyveitä tulee tehdä koko elämänsä ajan, koska yksittäiset hyvät teot eivät tee ihmisestä hyveellistä. Hyveellisyyttä voi kehittää toimimalla hyveellisesti ja matkimalla muita. Eikö olekin kummallista, että muita matkimalla voi oppia olemaan itse hyveellinen? Hyveen vastakohta on pahe. Pahe on huono tapa, taipumus, ominaisuus tai luonteenpiirre. Hyveitä arvostetaan enemmän kuin paheita.Kun ihminen tekee pahoja asioita hän on paheellinen.

Aristoteleen mukaan meillä kaikilla ja elämällä on jokin päämäärä eli telos, jota me suoritamme. Etiikan tehtävänä on löytää tämä telos. Meidän tulee toimia tavoitellen eudaimoniaa, joka tarkoittaa onnellisuutta ja täyttymystä. Eudaimonia ei ole kuitenkaan passiivinen tila, vaan siihen pääsee itsensä jatkuvalla haastamisella.

Aristoteleen hyve-etiikassa tarkastelussa on moraaliagentti ja hänen hyveensä ja paheensa. Aristoteleen mukaan ihminen tietää aina, mikä on oikein. Aristoteleen mukaan hyveitä ovat esim.: hyveellisyys, oikeudenmukaisuus ja viisaus. Ihmisen kannattaa kulkea kultaista keskitietä, joka tarkoittaa sitä, että ei sorru paheisiin vaan toimii järkevällä ja hyvällä tavalla. Ei korosta siis liikaa tai liian vähän jotakin ominaisuutta.

Esimerkki: 

Rahankäytössä ei kannata ollaa liian ahne, mutta ei tuhlailevainenkaan. Kannattaa olla antelias. 

[chiefbeartimemachine]

Jumalallisen käskyn teoria

Jumalallisen käskyn teorian mukaan moraalisesti oikein on kaikki, mitä Jumala käskee, ja väärin on kaikki, minkä Jumala kieltää. 

- moraali on satunnaista, eikä moraalista itsessään

- Jos Jumala ei voi käskeä mitään väärää, moraali on Jumalasta riippumatonta.

“Jos Jumalaa ei ole olemassa, kaikki on sallittua.” 

- Fjodor Dostojevski’

- Ovatko ateistit sitten ollenkaan moraalisia, kun he eivät usko Jumalaan? Mielestäni ovat, koska ihminen osaa olla moraalinen ilman Jumalaa. Jumalaa ei tarvita oikean ja väärän pohtimiseen, vaikka Raamatussa onkin paljon aiheita, jotka käsittelevät oikeaa ja väärää.

https://www.ess.fi/paikalliset/339495

http://www.rautalankapori.fi/2019/09/jumala-loi-ihmisen-omaksi-kuvakseen.html

[chiefbeartimemachine]

Rossin intuitionismi

Rossin mukaan intuitio kertoo meille, mikä on oikein ja mikä on väärin. Mitä, jos intuitio kuitenkin pettää tai eri ihmisten intuitio on erilainen? 

Ross on luonut tähän prima facie-moraalisäännöt. Prima facie-moraalisääntö on moraalisääntö, jonka mukaan ihminen yleensä toimii. Säännöt kuitenkin voivat olla joskus ristiriidoissa. 

Esimerkki:

Kaverisi kannoilla on murhaaja. Olet ottanut kaverin suojaan luoksesi. Eräänä päivänä murhaaja kuljeskelee kotisi lähellä ja huomaa kaverisi. Murhaaja säntää sisään asuntoon ja kysyy, missä kaverisi on. Voit joko valehdella, jolloin kaverin henki säästyy tai olla valehtelematta, jolloin kaveri kuolee. Kuinka teet? Teet väärin, jos valehtelet, mutta teet väärin, jos kerrot? Kumpi on pienempi paha? 

https://hidastaelamaa.fi/2016/05/intuitio-puhuu-sinulle/

[chiefbeartimemachine]

Kantin kategorinen imperatiivi

Kategorinen imperatiivi on yleinen moraalilaki, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikissa tilanteissa. Mitään poikkeuksia EI OLE! Moraalilaki ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhteiskunnan säädetyt lait.

Kategorisessa imperatiivissa pyritään maksimoimaan onnellisuutta, joten paras toiminta saattaisi joissakin tilanteissa olla esimerkiksi valehtelu, joka ei sovi Kantille. 

Kantin mukaan itsemurha on väärin, koska siinä teko on ristiriidassa ihmisyyden tarkoituksen kanssa ja itsemurha toimii vain välineenä tuskasta pois pääsemiseen.

Kantin mukaan on myös väärin käyttää toisia ihmisiä välineenä oman edun tavoittelemisessa.

[chiefbeartimemachine]

velvollisuusetiikka = deontologinen etiikka

Velvollisuusetiikan edustajana toimii Immanuel Kant. Velvollisuusetiikan lähtökohtana on ihmisen velvollisuus toimia tietyllä tavalla.Velvollisuusetiikan mukaan teko on oikein tai väärin riippumatta sen seurauksista.

Kantin mukaan velvollisuuden ei pidä tulla ulkoiselta taholta, vaan lähteä itsestä. Ihmisen on asetettava itselleen velvollisuus, jotta teko on moraalista. Vain hyvä tahto mahdollistaa hyvät teot.

[chiefbeartimemachine]

Hedonismi

Hedonismi on nautinnon tavoittelemista sen kaikissa muodoissa. Hedonismin edustajiin kuuluvat Aristippos (n. 435–355 eaa.) ja Epikuros (341–270 eaa.). Aristippos asui Kyrenessä ja hänen kannattajiaan kutsutaankin siksi kyreneläisiksi. Kyreneläisyyden jälkeen tuli epikurolaisuus, jossa hedonistisen nautinnon korostuksen sijaan korostettiin onnen tavoittelua.

Hedonismissa kaikki voivat elää hyvää elämää, koska ihminen on itse onnensa ylin auktoriteetti. Oppi on hyvin salliva ja joustava. Hedonismi ei moralisoi ja arvostele muita.

Hedonismiin kuuluu paradoksi. Onnellisuuden saavuttaminen ei ole helppoa. Mitä enemmän onnellisuutta yrittää saavutta, sitä vähemmän sitä kokee tuntevansa.

Hedonismissa huono puoli on se, että joku ihminen voi saada onnellisuutta toisten vahingoittamisesta. Hedonismin mukaan paheiden kautta saatu onni on yhtä merkittävää kuin hyveiden kautta saavutettu.

Toiveteorian mukaan ihmisen kuuluu saavutella vain niitä asioita, joita hän haluaa ja toivoo. Muiden asioiden tavoittelu on turhaa. Toiveteoria toimii silloin, kun tietää mitä haluaa.

[chiefbeartimemachine]

Klassinen utilitarismi

Tekoutilitarismi + arvoteoria = klassinen utilitarismi

Henkilö X:n teko A on moraalisesti oikein, kun teko A tuottaa maailmaan enemmän (tai ainakin yhtä paljon) onnellisuutta kuin mikään muu teko, jonka X voisi tehdä.

Klassisen utilitarismin edustajiin kuuluvat Jeremy Bentham (1748–1832),  Henry Sidgwick (1838–1900) ja John Stuart Mill (1806–1873). Heidän mukaansa moraalin päämäärä on onnellisuuden edistäminen.

Jeremy Bentham

J.S Mill

Bentham toimi Millin oppi-isänä. Bentham kehitti ajatuksen hedonistisesta kalkyylista, joka on laskutapa moraalin vaatimusten selvittämiseksi. Kalkyylissa pitää ottaa huomioon se, kuinka voimakasta nautintoa kukin vaihtoehto tarjoaa ja kuinka pitkän aikaa, sekä tietysti nauttijoiden määrä ja nautinnon saannin varmuus.

Mill ei hyväksynyt Benthamin ajatusta siitä, että nautinnolliset kokemukset olisivat vertailtavissa niiden sisältämän nautinnon voimakkuuden ja keston ja muiden määrällisten ominaisuuksien suhteen. Siksi hän erotti nautinnot korkeampiin ja alhaisempiin nautintoihin. Korkeammat nautinnot ovat sellaisia, jotka liittyvät ymmärrykseen, mielikuvitukseen, sekä moraalisten ja sosiaalisten kykyjen käyttöön. Alhaisemmat nautinnot ovat enemmänkin ruumiillisia kuin henkisiä. Onko kuitenkaan oikein jakaa nautintoja, koska eri ihmiset nauttivat erilaisista asioista?

[chiefbeartimemachine]

Tekoutilitarismi ja sääntöutilitarismi

Sääntöutilitarismissa arvioidaan teon seurauksia sääntöjen ja normien kautta.

Henkilö X:n teko A on moraalisesti oikein, kun se on sellaisen säännön mukainen, jonka yleisellä noudattamisella on yhtä hyvät seuraukset tai paremmat seuraukset kuin minkään muun vaihtoehtoisen säännön yleisellä noudattamisella

Klassisessa tekoutilitarismissa painotetaan sellaisia yksilön valitsemia tekoja, joista seuraa hyvää.

Henkilö X:n teko A on moraalisesti oikein, kun tällä teolla on paremmat (tai ainakin yhtä hyvät) seuraukset kuin millään muulla teolla, jonka X voisi tehdä.

Tekotuilitarismin noudattaminen on melko yksinkertaista. Ensin pitää miettiä millaisia erilaisia vaihtoehtoja on olemassa. Sitten mietitään vaihtoehtojen seuraukset. Kolmantena mietitään kuinka hyvät seuraukset ovat. Lopuksi valitaan teko, jonka seuraukset ovat parhaimmat. Kyseisellä teolla voi myös olla huonoja seurauksia, mutta riittää kunhan siitä löytyy enemmän hyviä kuin pahoja seurauksia. 

Onko kuitenkaan kokoaikainen tekojen ja niiden seurausten vatkaaminen päässä kuitenkaan järkevää? Jos mietimme koko ajan, mitä teemme ja millaiset seuraukset sillä on, jääkö meille yhtään mihinkään muuhun aikaa? 

[chiefbeartimemachine]

Seurausetiikka ja utilitarismi

Seurausetiikkaan liittyy monia eri teoriaita. Seurausetiikka pohtii asioita aina niiden seurauksien kautta. Teon hyvyys riippuu lopputuloksesta ja teon seuraukset vaikuttavat siihen, onko se moraalisesti oikein. 

Kiusaaminen on esimerkiksi väärin ja siitä seuraa vain huonoja seurauksia. Siksi se on myös moraalisesti väärin. 

Seurauseettisten näkemysten mukaan kaiken toimintamme moraalisuus määrittyykin vain ja ainoastaan seurausten arvon perusteella.

Eettinen egoisti on henkilö, joka pohtii teon seurauksissa vain omaa etuaan. Egoismi ei ole hyödyllistä, koska siinä ajatellaan vain itseä.

Utilitarismissa taas pyritään mahdollisimman suureen yleiseen hyötyyn, eikä se  ole yksilökeskeinen kuin egoismi.

[chiefbeartimemachine]

Moraaliteorioiden jako

Studeon filosofian kirja, Etiikka (LOPS 2016) FI2 (2020-2021/3), Antti Kajas, Kaisa-Mari Majamäki, Heidi Meltovuo, Marja Oilinki, Jani Tiirikainen ja Teemu Toppinen, kappale 3, viitattu 13.12.2020

[chiefbeartimemachine]

Martha Nussbaumin kuusi kriteeriä moraaliteorioille:

Teoriasta voi johtaa käytännön ongelmia koskevia suosituksia.

  Teoria auttaa ymmärtämään moraaliperiaatteiden oikeutusta.

  Teoria auttaa järjestämään moraalia koskevat uskomukset sekä korjaamaan periaatteiden puutteita.

  Teoria on riittävän abstrakti eikä pelkkä luettelo kielletyistä tai sallituista teoista.

  Teoria on yleistävä eli se koskee kaikkia ihmisiä.

  Teoria on eksplisiittinen eli riittävän selkeästi ilmaistu ja ajateltu.

[chiefbeartimemachine]

tosiasiaväite ja arvoväite

Tosiasiaväite pyrkii kuvaamaan sitä, miten asiat ovat meitä ympäröivässä maailmassa. 

tosiasiaväite: “Moni ihminen haluaa ympärileikkausten loppuvan.”   

Arvoväitteestä tulee ilmi ihmisen arvokkaana pitämiä asioita tai sitä, miten asioiden pitäisi olla. 

arvoväite: “Koska meidän kulttuurissamme ympärileikkaus on sallittua ja perinne, niin miksi se pitäisi lopettaa.”

[chiefbeartimemachine]

Humen giljotiini

“No ought from is”

- David Hume 

Se miten asiat nyt ovat, ei voi tietää miten niiden kuuluisi olla.