evanjdelaney

[evanjdelaney]

002. add that woman's name here (11.05.2025)

Otti viisi tuntia lähteä Plymouthista ja kaartaa punainen hevosrekka Misangien hulppealle tallipihalle. Anthony oli ehtinyt ajaessaan naputella radiohitit auton rattiin ja Evan oli varma että tietyt kohdat ohjauspyörässä olivat painautuneet alaspäin miehen sormen alla, Harris kun ei ollut pysähtynyt tahdittamistaan. Evan oli kuitenkin kiitollinen ystävälleen siitä että tuo oli lähtenyt hevosenhakureissulle, ajamaan samaa reittiä taas - edellisestä reissusta oli vain kuukausi ja silloinkin Harris oli ollut ohjaksissa. “Don’t worry, I love driving”, tuo oli todennut toisen kahvitauon aikana, vaikka Evan tunsi ystävänsä ja näki maskin alta tuon kiristelevän hampaitaan. Delaney ei kuitenkaan jaksanut panna vastaan vaan keskittyi navigaattoriin ja tarinoiden vaihtamiseen, olihan miehet olleet erossa useita vuosia.

“Well this is fancy”, Anthony silmäili ympärilleen miesten kävellessä kohti tallirakennusta, joissa heitä oli odottamassa tekstiviestien mukaan tallilla työskentelevä henkilö (itse tallin omistajar ei kuulema kyennyt paikalle vastaanottamaan uusia tulokkaita mutta vannoi löytävänsä aikaa vielä ensi viikolla). Siro nuori nainen seisoi kuin seisoikin oviaukolla hymy huulillaan, tuli muutaman askeleen vastaan kaksikkoa ja ojensi kätensä tuttavallisesti. Moittikaa tai älkää mutta Evanilla meni, hyvin röyhkeätä kuin se onkin, naisen nimi täysin ohi. Lämmin kädenpuristus jäi melkein rekisteröimättä kun miehen katse löysi tiensä naisen takana aukeavaan talliin. Se oli fancy. Edes Harrisien talli ei peitonnut tätä.

“This place looks amazing”, Anthony ehti todeta ennen Evania ja jätti Delaneyn vain nyökyttelemään samaistumisen merkiksi.

“Thank you, it is indeed. And you haven’t even seen the walls of the riding hall! We, or Misangs, I guess, hear about it a lot”, nainen selitti ja viittoi sitten miehet mukaansa katsomaan Deanin hevoselle määrättyä karsinaa. Se oli siisti, aluset vielä hetken tasapaksusti aseteltuna. Tämän jälkeen nainen, ATWNH (Add That Woman’s Name Here) että mieskaksikko lähtivät siirtymään kohti hevosrekkaa - tammaraukka joutunut olemaan jumissa autossa jopa kymmenen minuuttia liikaa. Rampin laskeminen ja hevosen purkaminen hevosrekasta ei ollut ongelma eikä mikään ja Evanin huulia koristi leveä hymy kun punainen tamma seisoi viimein uuden kotitallinsa pihassa. Kun se nosti päänsä korkealle, veti raikasta kevätilmaa henkeensä ja päästi sitten lempeän oloisen hirnahduksen kuin ilmoittaakseen saapuneensa. Delaney olisi voinut pakahtua onnesta. Tuntui kuin palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikalleen (jos ei lasketa sitä että hän nukkui eksänsä sohvalla).

Livia kääntyi nätisti uuteen karsinaansa, pyörähti nuuskimassa lattian ja piehtaroituaan keskittyi boksiin valmiiksi laitettuihin heiniin, aina välillä kolmikkoa karsinan edessä vilkuillen. Se näytti kuin olisi aina asunut siinä.

“She looks at us like asking if we have something to say to us”, Anthony totesi ja ATWNH hymähti lisäten, “She looks like she has lived here forever, settled down pretty well.”

Evan ei voinut sanoa juuta eikä jaata, eihän hän tuo tiennyt miten muuttaminen tulisi sujumaan. Jos se jatkuisi yhtä helppona, kokisi Delaney olevansa onnekas.

“Evan, they have pink walls. Pink. Walls. Why didn’t my father came up with this idea”, Anthony hehkutti kun kolmikko seisoi maneesin ovella jatkettuaan tallikierrosta. Hallissa oli paikalla ratsukko, rautias puoliverinen komeilla tiikerinraidoilla, ja sen selässä oleva nuorelta (mutta aikuiselta) näyttävä nainen hiljensi ratsunsa käyntiin nähdessään Evanin, Anthonyt ja Add That Woman’s Name Heren. Tuo tervehti kolmikkoa nyökkäämällä ja ATWNH (Add That Woman’s Name Here) kuiskasi hiljaa parivaljakon olevan Nella ja Luna. Anthony huikkasi ohiratsastavalle brunetelle tuon hevosen olevan komea, ja toisen suupielet nousivat vienoon hymyyn.

Kierrettiin maat ja mannut, katsomassa tarhat ja perällä olevat laitumet. ATWNH kertoi Misangeista ja kilpailumatkoista joilla hän oli ollut mukana, tavoista joita joillain muista työntekijöistä oli. Melko kattava briiffi jos niin voisi sanoa.

“And here I like to chill during lunch breaks. It's pretty busy here so I just don’t have energy to leave the property, et cetera et cetera”, ATWNH antoi kätensä liikkua edessään kun tuo esitteli tallin yläkerrassa sijaitsevaa aluetta. Se oli, tottakai, hulppea, erittäin hyvin varusteltu tallituvaksi joita Evan oli joskus nähnyt.

“You could just move here! You cook, you need to shower, you sleep. Everything you need is here right infront of you”, Anthony murjaisi virne huulillaan kun tuo otti askeleita peremmälle huonetta. 

“Anthony!” Evan parahti ääneen toisen jakaessa julkisesti miehen asumistilannetta.

“You can’t be homeless forever so am I wrong though”, Harris totesi ja Evan koki punan nousevan vaaleille poskille. Mitä nyt ATWNHkin ajattelisi.

“You’re homeless?” lempeä naisen ääni sai Evanin sätkähtämään ympäri kääntyen. Mainiota. Toinenkin tiesi nyt hänen tilanteestaan.

“No! Or, yes, but no. I’m looking for a house to buy. This situation isn’t permanent, I swear”, Evan koitti änkyttää ja olisi mielellään tökännyt taustalla naureskelevaa parasta ystäväänsä kylkeen jos tuo ei olisi ollut ehtinyt kauemmaksi portaiden edestä.

“He lives on his ex wife’s couch”, Anthony päätti lisätä ja Delaney mulkaisi miestä olkansa yli.

“Hi, miss Misang. This man here is Evan Delaney, I was just touring them around. His horse is moving in”, ATWNH otti osaa keskusteluun ja viittoi brittimiestä kohden.

“Oh, you’re moving in? Your horse and you, both?” sievä hymy komeili nuoren naisen, jos Evan saisi veikata niin toisen Majinan ja Douchasin tyttäristä, huulilla ja Evan saattoi vain puistella päätään. Hieno ensikohtaaminen se tämäkin oli.

“Just my horse. I house hunt and definitely won’t be staying here, you don’t have to worry”, Evan selkeytti nuorelle ja pysähtyi hetkeksi katsomaan, kelle edes puhui. Seuraamaan naista kun tuo kulki hänen ja ATWNHn ohitse ja siirtyi kohti keittiöaluetta - lempeän miellyttävä makea hajuveden tuoksu täytti Evanin nenän ja mies saattoi vain hymyillä. Hän rakasti makeaa. 

“Well Evan, I hope your house hunting will bring you prey. Soon. So I can add to the calendar your moving out day and get my money from bets (Anthony kiljahti riemulla olevansa mukana)”, nainen oli mukana vitsissä ja Evan tahtoi, well, ensin kuristaa Anthonyn joka yllytti ympärillä olijoita mukaan hauskanpitoon, ja sen jälkeen hautautua maan alle.

“You’re such a fun lady. I’m Anthony. Harris Anthony. That dumbass’ best friend since 2010”, Anthony hiihti suurin askelin, maailman levein hymy huulillaan kohti mustahiuksista naista ja tarttui toisen siroon käteen kiinni.

“I’m Melodi. Misang Melodi. It’s pleasure to meet you”, Melodilla oli sievä hymy ja tuo virnisti Evanin parhaalle ystävälle rutistaen miehen kättä, “and you are Evan, that’s what you ATWNH said?”

“Yes, I’m Evan. Delaney. Who is definitely not sleeping here”, Evan tahtoi pitää huolen ettei Melodi luulisi hänen oikeasti muuttavan tänne. 

“Don’t worry, if it gets too hard you can nap here. Maybe sleep on daytime so it won’t be you moving in but instead doing normal horse owner thing around here”, pilke Melodin silmäkulmassa loisti läsnäolollaan ja kun Evan ravisti Misangin kättä, hän tiesi että tästä tulisi juokseva vitsi. 

Onneksi Anthony rakasti ajaa.

[evanjdelaney]

001. that's the one (13.04.2025)

“You know you could’ve had your horse to stay at our stables? Why do you have to have it live in Sevenoaks?” Anthonyn äänessä ei ollut oikeaa närkästystä, mutta harmitus paistoi läpi silti. Evan huokaisi ja vilkaisi kuskin penkillä istuvaa miestä, kääntäen sitten katseen märkään tiehen liikkuvan auton edessä ennen suunsa avaamista.

“Your dad doesn’t like me. Haven’t liked me since we were at school. I’m pretty sure he would hate to see me around, if he’d let me take my horse there in the first place. And like, it's not like I'd be sure about the stable yet, I need to look into it after I buy a horse. I just have an option.”

“Well how do you know that? You have grown up since high school. C’mon, it would’ve been so fun to have you around again, to have a friend!” Nyt hyvän ystävän äänessä oli liioiteltua tuskaisuutta ja Evan ei voinut kuin naurahtaa miehelle. 

“You have friends! And can you stop acting like I’m moving far away, it’s not like Sevenoaks is, well, Plymouth. I’m still in London but I swear I’m looking for places for me and Nala in Sevenoaks.” Plymouth oli kohdellut Evania hyvin, perhettä hyvin, jopa eron ylitse, ja palauttanut sitten entisen vaimon Charlotten työn perässä kotiseuduille. Sylkäissyt uunista ulos kasvaneen, vasta eronneen, miehen Lontoolle käsiteltäväksi. Anthony oli ollut riemuissaan saadessaan vanhan ystävänsä takaisin, pari oli ollut kuitenkin lähes erottamaton ennen kuin Delaney otti ja muutti.

“But do you feel a need to move from London though? Like, obviously you need to get out of Charlotte’s house, but London would be simple for you. London would be easy, for work and stuff”, Anthony vilkaisi liikennevaloissa Evania ja vaaleahiuksinen mies kohautti harteitaan. Tuolla oli pointtinsa, aina.

“Charlotte has this school in her mind for Nala, we are actually visiting next week. She is really determined about it and to be honest, it seems like a really good school. I wanna live nearby, especially ‘cause Charlotte will stay in London. So, you won’t lose me to the big metropolitan, I will be 20 minutes away, max 30, close enough to hear your boy problems from your sad little man cave”, Evan nauroi ystävälleen. Teki hyvää olla takaisin kotona, ainakin osittain. Hän ei palaisi takaisin Basildoniin mutta tarpeeksi lähelle lapsuudenmaisemia, tarpeeksi lähelle perhettään. Tarpeeksi lähelle muistoja, valmiina luomaan uusia sellaisia. Hän tiesi että täällä sekä hänen että tyttären olisi hyvä aloittaa alusta.

“I will make you my boy problems if you get far enough, Delaney”, Anthony mutisi ratin takaa ja sai Evanin kohottamaan kulmiaan leikkisästi. Harris oli juuri jatkamassa lausettaan, tarkentamassa, kun navigaattori Harrisin perheen hevosauton kojelaudalla alkoi pitkästä aikaa puhumaan. Se oli ollut jo vajaan sadan kilometrin ajan hiljaa, mutta ohjasi nyt miehiä nousemaan seuraavasta rampista ylös. Moottoritie oli tuntunut tutulta sillä parivaljakko oli ajanut takaisin Plymouthiin päin katsastamaan hevosta Evanille, mutta vaikka mies oli kuukausi sitten ajanut viimeksi näitä samoja katuja vanhan kotikaupunkinsa liepeillä, vatsassa tuntui jännältä. Kutitti. Uuden alkua, Charlotte sanoisi. 

“And you know, you don’t have to buy this one if you don’t like it enough. It’s okay to say no. Always, but also now. It’s big money you’re putting into this”, Anthony oli kuiskannut brunetelle heidän kävellessä kohti hulppean tallin maneesia, ja olihan Evan nyökytellyt. Kyllähän hän sen tiesi. Mutta tiesi myös hyvin, että kun hän loi ensimmäisen silmäyksen punaiseen tammaan keskellä areenaa, hän ei voisi sanoa ei. Siinä se oli. Se oli saatava. Livia.