jphei - Tumblr blog

[jphei]

Imartelu on vaarallista!

Miten oppia pitämään jostakusta ihmisestä?

Helppoa. Sanot vain hänelle ”minä pidän sinusta” , ja sillä siisti. Sen jälkeen sinä pidät hänestä.

Näin yksinkertaista se tosiaan on. Ainakin, jos luottaa uuteen psykologiseen tutkimukseen, jossa 39 koehenkilölle näytettiin heille tuntemattomien ihmisten kuvia. 

 Koehenkilöt sanoivat jokaisen kuvan kohdalla käskyn mukaan sattumanvaraisesti joko "pidän hänestä" tai "en pidä hänestä".

Myöhemmin kuvat näytettiin uudelleen toisessa järjestyksessä. Nyt koehenkilöt saivat itse arvioida kuvien kohteen miellyttävyyden. Nyt ne kuvat, jotka oli kerran tuomittu miellyttäviksi, olivat vielä huomattavasti useammin sellaisia joista pidettiin. 

Mitä tämä kertoo? Tutkijoiden mukaan pelkkä sanominen tallensi koehenkilöiden muistiin tiedostatta myös tuon arvion, vaikka se perustui vain sattumaan. Tämä alitajuinen yhteys palautti mieleen myös positiivisen tunteen kun kuva näytettiin uudelleen.

Imartelu on siis periaateessa vaarallista. Siinä voi vahingossa alkaa pitämään sellaisesta, josta ei olisi niin väliksi. Ja huomaa, että pelkkä kuvalle puhuminen riittää.

Mutta jos se on ok, niin silloin kannattaa laukoa kohteliaisuuksia ja imarrella. Samalla muut ihmiset muuttuvat mukavammiksi, ainakin mielikuvissa.

Ja tietysti kannattaa puhua toiselle livenä. Silloin voi laskea sen varaan, että toinen ajattelee olevan hyvien tapojen mukaista vastata kohteliaisuuteen.

Ansa on siinä, että hänkin huomaamattaan alkaa uskomaan sanoihinsa.

  http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=i-really-like-you

Foo Fighters:

[jphei]

Hiprakassa olet luova! Tutkitusti.

Omasta mielestäsi saatat olla viinin voimalla hyvinkin luova. Mutta annas olla kun mietit ideoitasi sitten selvin päin...

Näinhän on ainakin poliittisesti korrektia sanoa.

Mutta mitenkähän asia oikeasti on? Entäpä jos sittenkin pikku hiprakassa todella olet oikeasti luovempi kuin muuten?

Pistää nimittäin epäilemään että näin voisi olla, kun ajattelee tätä spontaanisti mieleen tulevaa nimilistaa: Jim Morrison, Jimi Hendrix, Jack Kerouac, Pentti Saarikoski, Amy Winehouse, Juice Leskinen jne. jne. Luovia ihmisiä, joita yhdisti toinenkin asia: kiehtomus päihteisiin.

No, ei tarvitse miettiä, sillä nyt tämä asia on tutkittu.

Chicagon yliopistossa otettiin koeryhmään yhteensä 80 miestä -jostain syystä vain miehiä- jotka kaikki olivat alkoholin kohtuukäyttäjiä. Porukka jaettiin kahtia, ja toinen puoli ryhmästä pysytteli selvin päin. Se kiinnostavampi ryhmä siemaili karpalovodkaa niin että kaikki saavuttivat 0,75 promillen humalatilan. Täsmälleen, se mitattiin.

Jostakin syystä koehenkilöt katselivat tässä vaiheetta Rottatouille -elokuvan. (Miksikö? No, ehkä se tuntui hyvältä idealta.)

Mutta joka tapauksessa ryhmät pistettiin tämän jälkeen erilaisiin luovuutta ja ongelmanratkaisua testaaviin kokeisiin. Ja yllätten hömpsyissä olevat miehet ratkaisivat 58 prosenttia heille esitetyistä onglmista, kun selvänä pysytelleet onnistuivat vain 42 prosentissa tehtäviä. Alkoholia nauttineiden suoritus oli siis kolmanneksen parempi. Tämä toistui kaikissa tehtävissä.

Kopsujen voimalla ongelmia ratkovat olivat myös selvästi toista ryhmää nopeampia. He hoitivat homman enemmän intuitiolla kuin loogisella ajattelulla. Heidän ratkaisunsa olivat myös selvästi luovempia.

Tutkijoiden mukaan syy tähän tulokseen on selvä. Alkoholi vähentää itsekontrollia, ja auttaa selkeästi ajatteleman uudenlaisia ratkaisuja. Samanhan tekee toki myös esimerkiksi unenpuute tai vaikkapa lomamatka, joka saa ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Ei tässä siis mitään luovuuden ihmelääkettä löydetty.

Ja muuten, jos vanhenemisessa on huonojakin puolia, niin yksi hyvä puoli on se, että samanlaista luovuuden lisääntymistä on havaittu myös useilla vanhemmilla ihmisillä. He eivät udein enää piittaa niin tiukasta kontrollista ajatuksissaan. Tässäkin menee taas nurin yksi ennakkoluulo.

Tutkijat myös kyllä varoittavat, että alkoholi ei automaattisesti tee ihmisestä taiteilijaa. Ainakaan laadukasta sellaista.

Saattaa olla niin päin, että luovilla ihmisillä on muutenkin taipumusta addiktioihin. Ja se taipumus voi toki suuntautua terveelisempiinkin asioihin. Mutta myös niin, että jos luovalla ihmisellä on jo lähtökohdissaan vähemmän kontrollia, hän voi helpommin myös addiktoitua liikaa myös päihteisiin -ja se selittäisi monta taiteilijakohtaloa.

Ja hei, ennen kuin korkkaat: tässä tutkimuksessa koehenkilöt eivät siis olleet missään umpitunnelissa vaan korkeintaan pienessä laitamyötäisessä. Sellaisessa, joka saavutetaan 1-2 lasillisella hyvää punaviiniä.

Suosittelen italilaista.

Time -lehden artikkeli tutkimuksesta:

http://healthland.time.com/2012/03/22/how-getting-tipsy-may-inspire-creativit...

Tutkimus on tämä:

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053810012000037

[jphei]

Soittolistallasi voit muuttaa elämäsi! Ja aivosi.

Musiikkimakusi kertoo millainen olet, sehän jo tiedetään. Mutta asiaa voi katsoa myös toisin päin.

Aivotutkijat nimittäin väittävät, että musiikilla myös aktiivisesti muutat elämääsi ja persoonallisuuttasi. Ei ole siis lainkaan yhdentevää, mitä lataat iPodiisi. Tai millä sitä musiikkia kukin nyt kuunteleekaan.

Peruskokemus on tuttu. Kun kuuntelee rauhoittavaa musiikkia, rauhoittuu. Ja energisestä musiikista energisoituu. Ja suomalaisesta iskelmämusiikista tylsistyy. (Henkilökohtainen kokemus -ehkä joku voi energisoitua siitäkin...oudompaakin on nähty!).

Mutta nyt tutkijoiden pointti on, että tämä ei jää tähän. Vaikutus ei ole pelkästään psykologinen. Musiikilla voi vaikuttaa niin suureen osaan aivojen toimintaa, että sillä voi myös tietoisesti muuttaa omaa persoonallisuuttaan. Ja mielialojaan. Tapahtuu se tiedostamattakin, mutta jos sen osaa niin sen voi tehdä myös tarkoituksella.

Tutkijat väittävät, että tämä pätee jokaiseen. Osuvalla musiikilla voit kääntää huonon fiiliksen hyväksi, muokata muistojasi, tehdä itsestäsi onnellisemman, miellyttävämmän, tehokkaamman jne. Ja tietysti toisilla valinnoilla voi tehdä itsestään myös ihan päinvastaisen, vaikkapa flegmaattisen töykeän tylsimyksen.

Voit siis tarkoituksella vaikuttaa aivojen kemialliseen toimintaan, ihan samaan tapaan kuin on mahdollista tehdä lääkkeillä.

Varsinainen temppu on tietysti löytää musiikki, jolla voi muokata itsensä haluamaansa suuntaan. Siihen tutkijoilla on tarjolla muutama vinkki. Mutta valitettavasti ei valmiita soittolistoja.

Ensinnäkin, pitää tuntea itsensä. Periaatteessa rauhallisen rytmin musiikki rauhoittaa. Norah Jonesin Turn me on -biisin peruskomppi lyö 56 kertaa minuutissa. Eli jos sitä vertaa sydämen lyönteihin, tällä musalla pitäisi rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Mutta ei musiikki ihan niin yksinkertaista ole, jokainen lataa siihen oman merkityksensä. Toiset voivat energisoitua juuri tästä biisistä. Ei siis auta muu kuin kokeilla.

Toiseksi, pitää tietää että musiikkikin on tilanteesta kiinni. Sama musiikki voi toisessa hetkessä rauhoittaa, toisessa kiihdyttää.

Kolmanneksi, kannattaa opetella kriitikon taitoja. Tarkkaile eri musiikkien vaikutusta itseesi. Mitä mielikuvia siitä syntyy, mitä merkitystä on sanoituksilla ja tai rytmityksellä. Ja mitkä soittimet kuulostavat miellyttäviltä, mitkä taas ärsyttävät. Ja käytä näitä tietoja soittolistojen rakentamisessa.

Tutkijat sanovat, että kun näitä asioita tutkailee, voi siirtyä musiikin "kuuntelemisesta" sen "soittamiseen" itselleen. Se toimii vähän kuin rottakokeissa: kun tietty valo vilkkuu, jyrsijän aivot tietävät että nyt tulee herkkuja. Ei me olla niin paljon rottia kummallisempia, etteikö sama tapahtuisi meidänkin päässämme: tietyllä musiikilla voit aktivoida aivosi haluttuun suuntaan.

Teoriassa kuulostaa hyvältä idealta. iPodiin vaan eri tunnelmien ja mielialojen soittolistat ja siitä vaan voi "klik" säätää aivoihinsa oikean vaihteen. Tämähän on kuin scifi -elokuvista...

Tottakai silti hiipii mieleen epäilys, että onkohan se nyt ihan näin automaattista. Parempi kuitenkin vaan uskoa, koska placebo toimii ainakin. (Enkä nyt tarkoita sitä bändiä -ainakaan omalla kohdallani se ei toimi lainkaan...)

  Blogi pohjaa tähän artikkeliin

http://www.latimes.com/health/la-he-play-list-brain-20120310,0,12560.story

Ja artikkeli pohjaa tähän kirjaan, josta ihan osuva kritiikki tässä:

http://stress.about.com/od/books/fr/Review-Of-Your-Playlist-Can-Change-Your-L...

Ja Foo Fighters! Energiaa vai uneliaisuutta?

[jphei]

Mitä musiikkimakusi kertoo sinusta?

Unohda psykologiset testaukset ja sen sellaiset! Ihmisen persoonallisuuden voi selvittää vilkaisemalla hänen iPodinsa soittolistaa. Tai CD-hyllyä, jos jollakin vielä sellainen on.

Tämä ei ole vitsi. Amerikkalaiset psykologit Jason Rentfrow ja Sam Gosling väittävät, että selvittämällä millaista musiikkia ihminen kuuntelee, saadaan todellakin hämmästyttävän tarkkaa tietoa myös hänen persoonallisuudestaan.

Heidän mukaansa esimerkiksi ekstrovertit ihmiset hakeutuvat kuuntelemaan musiikkia, jossa on raskaita bassokuvioita. Jazzin tai klassisen musiikin kuuntelijoilla taas on todennäköisemmin keskivertoa korkeampi älykkyysosamäärä. Ja he ovat myös luovempia.

Tutkimuksessa käytiin läpi jopa 36 000 ihmisen musiikkimaku ja verrattiin sitä heidän persoonallisuuteensa. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Tulokset ovat varsin yksityiskohtaisia.

Mutta tässä emme nyt sukella yksityiskohtiin. Nyt oikaistaan ja tehdään reippaita yleistyksiä. Musiikkimakusi tunnet, tästä voit katsoa millainen olet:

Pop

Jos soittolistallasi on Top 40 -hittejä, Rihanna soi ja muu sen tyylinen, niin todennäköisesti olet ulospäinsuuntautunut, rehellinen ja melko sovinnainen ihminen. Olet myös ahkera työntekijä.

Ja sorry, kovin luova et ole.

Rap ja Hip-hop

Stereotypia on, että tämän musiikin kuuntelijat ovat agressiivisia ja jopa väkivaltaan taipuvaisia. Mutta se on vain myytti. Tutkijat eivät löytäneet viitteitä tällaisesta.

Sen sijaan rappia kuuntelevat ovat varsin seurallisia ja heillä on hyvä itsetunto.

Country

Tämä vastaa jo hieman ennakkokäsityksiä. Kantrin ystävät ovat tavallisia, hyvin sovinnaisia ihmisiä. He ovat kovia tekemään työtä ja ulospäin suuntautuneita.

Vaikka kantrissa useimmiten nainen jättää ja mies jää itkemään -ja  lauletaan sana "Texas"-, niin todellisuudessa musiikkilajin ystävät ovat tunne-elämältään hyvin vakaita ja tasaisia

Rock ja heavy

Ja taas menevät ennakkokäsitykset pieleen. Rokkarit ja metalli-ihmiset ovat varsin lempeitä. Heillä saattaa olla pieniä itsetunto-ongelmia. Joskus he ovat jopa introvertteja, mutta eivät aina.

Luovia he kyllä ovat! 

Indie

Älykkäitä, sisäänpäin kääntyneitä, luovia, väittävät tutkijat. Lisäksi indie -rockin kuuntelijat ovat hieman vähemmän työsuuntautuneita. He ovat sen sijaan kunnianhimottomia ja hieman passiivisia. Ja pikkaisen huonoitsetuntoisia.

Ei siis kovin mairitteleva kuvaus...tai miten sen ottaa, tämähän on arvostuskysymys. Tässä saattaa olla piirteitä myös siitä, mitä pidämme "rock -elämäntapana"...

Dance

Lyhesti sanottuna: ulospäinsuuntautuneita, määrätietoisia ja itsevarmoja.

Klassinen musiikki

Klassisen musiikin rakastajat ovat pitkälle juuri sellaisia, mitä olisi arvannut ilman tutkimustakin. He ovat hieman sisäänpäin kääntyneitä, mutta elävät hyvässä sopusoinnussa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Älyä ja itsetuntoa löytyy. Luovuuttakin on vaikka muille jakaa!

Hitsi, oppisinkohan mä pitämään klassisesta...

Jazz, blues, soul

Näiden musiikkilajien diggareilla ei ole itsetunto-ongelmia!  He ovat fiksuja, seurallisia, luovia. Ja silti osaavat ottaa asiat rennosti. 

Pitää siis miettiä, mitä jatkossa lataa soittimeensa. Ai että mitäkö sieltä nyt löytyy? Tuo blogini vakituinen kuva-aihe kertoo sen kyllä. Ja kyllä minä tuon persoonallisuuden kuvauksenkin ostan muuten, paitsi tuon introverttiuden osalta. Sitä en kyllä ole! Vai?

Toki, olihan tämä kuin horoskooppeja lukisi. Aika monikin kuvaus osuisi aika lähelle jos haluaisi...

  Tutkimuksesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/a/music-and-personality...

10 faktaa persoonallisuudesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/tp/facs-about-personali...

Foo Fighters:

[jphei]

Turha yrittää, me ei riisuta foliohattujamme!

Foliohattu ei suojaa ajatustenluvulta, väittävät viime päivien uutiset.

Me ei uskota.

Tiedämme, että tuo on taas uusi salajuoni. Sillä meidät vain yritetään saada riisumaan foliohatut päästämme, niin että CIA tai hallitus pääsee lukemaan ajatuksiamme rauhassa.

Juoneksi uutisen osoittaa sekin, että tutkimus jonka mukaan foliohattu ei muka suojaisi ajatustenluvulta, on tehty jo vuonna 2005. Ja siitä uutisoidaan vasta nyt! Miksi? Hah, ei me todellakaan noin halpaan mennä.

Mutta mistä tämä foliohattumuoti on alunperin lähtöisin? Kovin perusteellista historiakatsausta tästä aiheesta ei löytynyt, mutta jotain sentään selvisi.

Ilmeisesti sen syntysanat on lausuttu Julian Huxleyn tieteiskirjassa The Tissue-Culture King vuonna 1927 jossa sitä jo käytettiin suojana ajatustenlukua vastaan.

Sen jälkeen hatusta on tullut populaarikulttuurissa erilaisten vainoharhaisten salaliittoteoreetikkojen tunnus scifielokuvissa ja tv-sarjoissa. Tunnetuin kohtaus on elokuvassa The Signs, jossa Mel Gibsonin esittämä isä opettaa perheensä käyttämään foliosta taiteltuja hattuja suojana avaruusolioiden sähkömagneettisilta aalloilta, laserilta, ajatuksenluvulta ja etämielenhallinnalta.

Foliohatun sanotaan olleen roolissa usein myös X-files -sarjan sivuhenkilöillä. Mielikuvissani näin onkin, mutta selkeää hahmoa en muista, joten en vielä väitä tätä ihan totuudeksi.

Folion suojaavuudella on toki jonkin verran tieteellistä perustaa. Ainakin periaatteessa hyvin tehty hattu voisi muodostaa nk. Faradayn häkin, joka saattaisi jonkin verran ohjata voimakkaita radioaaltoja sivuun. Lisäksi Prisma Studion Absoluuttisen totuuden testissä saattoi nähdä omin silmin, miten tiukkaan kiedottu folio vaimensi kännykän.

Useimmiten folio toimii enemmän antennina. Kokeilepa kietoa AM-radio folioon, ja huomaat että ääni kuuluu vain paremmin tuon kuoren avulla.

Vuonna 2005 Massachusetts Institute of Technologyn tutkijat huomasivat empiirisessä tutkimuksessaan (aika leikkimielisessä, ks. linkki), että Yhdysvaltojen hallituksen käytössä olevilla radiotaajuuksilla foliohattu toimi päin vastoin kuin on tarkoitus. Se vahvisti signaalia, ei suinkaan estänyt sitä!

Mutta todennäköisintä on. että tuokin tutkimus on vain salajuoni jolla meidät yritetään saada luopumaan suojistamme.

Joten turha yrittää! Me ei riisuta foliohattujamme!

Tutkimus ajatustenluvulta suojaamisesta:

http://berkeley.intel-research.net/arahimi/helmet/

Ohjeet oman foliohatun taittelemiseen. Myös linkki Absoluuttisen totuuden testiin.

http://blogit.yle.fi/tiedeprisma/askartele-oma-foliohattu

Muuta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Tin_foil_hat

http://www.mediuutiset.fi/rytmis/foliohattu+ei+suojaa+ajatustenluvulta/a782414

Foo Fighters:

[jphei]

Unohda dieetit -10 vinkkiä laiskalle laihduttajalle

Unohda dieetit! Ovatko ne muka joskus onnistuneet pysyvästi muuttamaan painoasi? Ehkä joillakin joskus. Mutta useimmilla ne ovat ihan turhaa rehkimistä.

Ja tosiaan turhaa, sillä tutkimuksissa on selvinnyt, että laihtua voi paljon helpommilla konsteillakin. Tässä laiskan laihduttajan lista.

1. ota rokotus

Yksi yleisimpiä flunssaviruksia, Ad-36, aiheuttaa tutkimusten mukaan myös ylipainoa. Kyllä -siis ihan tavallinen flunssavirus!  Tutkimusten mukaan virus kasvattaa sekä rasvasolujen määrää että niiden kokoa.

Tuota virusta vastaan voisi ilmeisesti helposti kehittää oman rokotteen. Mutta sitä odotellessa voi ottaa esim. influenssarokotuksen. On nimittäin mahdollista, että sen aiheuttajalla on samantapaisia vaikuksia soluihimme. Ja kaikki muutkin tulehduksia estävät rokotukset peliin vaan!

2. Ota rennosti

Jokapäiväinen stressi näyttää nostavan painoamme. Nimeomaan sellainen pieni, tasainen, jokapäiväiseen elämään liittyvä stressi. Se lisää kortisolin tuotantoa, joka taas kasvattaa ruokahalua. Joten ota rennosti vaan -ja paino pysyy kurissa.

3. Ota viileämmin

Laske asuntosi huonelämpötilaa. Italiassa tehdyn tutkimuksen mukaan se kolmannes ihmisistä, joiden huonelämpötila on korkein, on kaksi kertaa todennäköisemmin ylipainoista väkeä kuin ne palelijat.

Lisäksi 18 astetta näyttää olevan raja, jonka alapuolella keho alkaa polttamaan nk. ruskeaa rasvaa pitääkseen itsensä lämpimänä.

4. Syö proteiinia

Tutkimukset näyttävät osoittavan, että jos ruokavalio painottuu valkuaisaineisiin, paino pysyy kurissa. Eikä tämä merkitse sitä, että pitää välttämättä olla muodikas ja ryhtyä karppaajaksi. Ravinnon painopisteen muuttaminen tuohon suuntaan rittää -eikä tarvitse kärsiä ainakaan ankaraa nälkää.

5. Katso ruokasi pakkauksia

En nyt tarkoita, että lue ne kalorilukemat pakkausten kyljistä. Toki sekin auttaa, mutta tässä on nyt kiinnostavampi juttu. Jotkut pakkausmateriaalit sisältävät kemikaaleja, jotka voivat vuotaa elintarvikkeisiin tai juomiin. Ne saattavat vaikuttaa hormonitoimintaan, tavalla joka kasvattaa kehon massaa.

Tuossa alla olevassa linkissä tästä enemmän.

Mutta, nämähän ovat vinkkejä laiskalle laihduttajalle, joten tämän neuvon voi kyllä skipata ylikin koska tähän asiaan perehtyminen tuntuu jo käyvän työstä...

6. Sammuta valot

Ohion yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että hiiret, jotka nukkuivat valot päällä, painoivat 10 prosenttia enemmän kuin pimäessä nukkuvat lajitoverit. Vaikka ne saivat täsmälleen saman verran ruokaa.

Tämä johtunee siitä, että valo säätelee myös elimistön sisäistä kelloa ja sitä kautta aineenvaihduntaa.

Tämän pitäisi toimia, vaikka et olisikaan hiiri.

7. Muuta maalle

Ilmansaasteet näyttävät aiheuttavan sen, että rasva alkaa kerääntymään vatsan ympärille. Se lisää myös 2-tyypin diabeteksen riskiä selvästi.

Kokeessa hiirillä, jotka joutuivat hengittämään jatkuvasti saastunutta ilmaa, oli 10 viikon jälkeen 50 prosenttia enemmän rasvaa vatsan seudulla kuin puhdasta ilmaan hengittäneillä.

Varsinkin jos olet hiiri, kipin kapin pois keskustasta!

8. Vaaka-asento kunniaan!

Aikuiset, jotka nukkuvat keskimäärin 6,3 tuntia yössä, ovat tutkimusten mukaan ylipainoisempia kuin he, jotka nukkuvat noin 7,2 tuntia. Sama ilmiö on todettu myös lapsilla, tuntimäärien toki ollessa suuremmat.

Hiiret, teidän tuloksistanne ei ole tietoa, mutta uskoisin että tämä sopii myös teille.

Syy tähän on ilmeisesti se, että unenpuute vähentää leptiinin eritystä, joka on ruokahalua hillitsevä hormoni. Ja se lisää greliinin eritystä, joka taas lisää ruokahalua.

Pysy siis sängyssä!

9. Pukeudu huonommin.

Muodollinen ja tyylikäs pukeutuminen tarkoittaa yleensä myös tiettyä epämukavuutta, Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka pitävät rennompia vaatteita, liikkuvat päivässä jopa kahdeksan prosenttia enemmän kuin epämukavasti pukeutuneet, Viikkotasolla tämä lisää energiankulutusta jo merkittävästi.

10. Punnitse itsesi usein

Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset, jotka punnitsivat itsensä päivittäin, onnistuivat painonhallinnassa.

Tämän tutkimuksen kohdalla herää kyllä epäilys, että meniköhän nyt syyt ja seurakset sekaisin...minkähän takia he kävivät vaa'alla?

Mutta toisaalta, oli asia nyt niin tai näin, homma näyttää toimivan. Joten joka aamu tai ilta puntariin! Ei siitä paljon vaivaa ole.

  New Scientistin artikkeli, johon tämä blogi pääsosin pohjautuu:

http://www.newscientist.com/article/mg21228441.200-eight-lazy-ways-to-lose-we...

Osa vinkeistä on sovellettu myös tästä vuoden takaisessa blogistani:

http://jpheiskanen.posterous.com/tee-kavereistasi-laskeja-vinkkeja-satunnaisel

ja Foo Fighters:

[jphei]

Hups, tulipa luotua hirviö -"tappajavirus" ei valitettavasti ole elokuva

Tarina "tappajaviruksesta" kuulostaa Hollywood -elokuvalta. Tai sellaisen alulta.

Onneksi todellisuudessa ei ole tapahtunut sitä, miten nämä katastrofielokuvat yleensä jatkuvat.

Mutta alku on tuttu: tiedemiehet luovat laboratoriossa koemielessä viruksen. Se osoittautuu yhdeksi kaikkien aikojen tappavimmista.... Ja tutkijat säikähtävät itsekin: hui, mitä tulikaan tehtyä!

Tiedätte, miten elokuva jatkuisi. Tosielämässä on päästy vain tähän vaiheeseen. Ja tarkoitus on, että tarina ei jatkuisi katastrofielokuvien käsikirjoituksen mukaan.

Hollantilaiset tutkijat professori Ron A. M. Fouchierin johdolla tutkivat viime vuonna pahamaineista lintuinfluenssavirusta H5N1. Tuo pelätty virus on tappanut yli puolet, 50-60 prosenttia, siihen sairastuneista ihmisistä. Mutta luojan kiitos, se on tarttunut vain linnuista ihmiseen -ei ihmisestä toiseen.

Nyt tutkijat kokeilivat, miten viruksen pitäisi muuntua, että siitä tulisi todellinen tappaja. Sellainen, joka irti päästessään tappaisi satoja miljoonia ihmisiä.

Ja hups,se kävi yllättävän helposti. Muutama muutos viruksen perimään ja se tarttui koe-eläiminä käytetyillä freteillä yksilöstä toiseen ilman välityksellä. Lehtiartikkeleja lukiessa tulee vaikutelma, että tutkijat säikähtivät itsekin, miten helposti hirviö syntyi.

Tieteellinen tulos oli siis selkeä: virus voi helposti muuttua "tappajavirukseksi". Mutta samalla syntyi tilanne, jossa tutkijoilla oli jo käsissään tuo tappaja. Mitä sille pitäisi tehdä? Ja entä jos hirviö karkaa tutkijoilta, niin kuin joskus on herkästi tarttuvien virusten kohdalla tapahtunut? Kaikista varotoimenpitesitä huolimatta. Näinhän elokuva aiheesta jatkuisi.

Silloin tohtori Fouchier olisi tosielämän tohtori Frankenstein.

Ennen joulua Yhdysvaltojen terveysviranomaisetkin huolestuivat asiasta. He vetosivat tieteellisiin julkaisuihin, että tutkimuksen yksityiskohtia ei paljastettaisi, Muutenhan joku bioterroristi tai jopa pahaa tarkoittamaton amatööri saattaisi niillä ohjeilla synnyttää hirviön.

Näin tapaus on nostanut esiin kaksi eettistä kysymystä. Ensiksi. saako tuollaisia viruksia ylipäänsä tehdä? Onko niistä vastaavaa hyötyä? Ja toiseksi, saako niistä tutkimuksista kertoa vapaasti kaikille?

Viime torstaina 19.1. tutkijat itse julkaisivat artikkelin, jossa he vastasivat näihin kysymyksiin.

Heidän mielestään tutkimus on ok. Se tuottaa tietoa joka voi pelastaa miljoonia ihmishenkiä. Nyt tiedetään, että virus voi muuntua helposti ihmisestä toiseen tarttuvaksi menettämättä ärhäkkyyttään. Aikaisemmin on oletettu, että muunnosten myötä viruksen vaarallisuus todennäköisesti vähenisi. Siksi varotoimet osataan jo nyt mitoittaa tarpeeksi tehokkaiksi. Toiseksi, tämä tarjoaa mahdollisuuden jo etukäteen kehittää muunnoksia vastaan viruslääkkeitä ja ehkä rokotuksiakin.

Julkistamiskysymykseen he vastasivat, että tieto on saatava kaikille. Nimittäin menetelmät löytyvät alan perusteoksista muutenkin. Ja jos tieto vaarallisista muutoksista on saatavilla, laboratoriot ympäri maailmaa voivat tarkkailla, esiintyykö samanlaisia luonnollisissa viruksissa. Ja osaavat tehdä testejä niiden varalle sekä kehittää lääkkeitä ja rokotuksia.

Lisäksi tutkijat sanovat, että bioterrorismin vaara on paljon pienempi, kuin se riski, että virus muuttuu luonnossa tappajaksi.

Kuulostaa järkevältä. Mutta toisenlaisiakin ääniä on kuulunut.

Tuo julkistamisen puolustuspuheen olen valmis hyväksymään -vaikka eipä tässä taideta minun mielipidettäni kysellä... Jos tuollaisen tappajaviruksen leviämistä pystytään estämään, tottakai tutkijoilla pitää olla kaikki tieto käytössä hyvissä ajoin.

Bioterrorismin uhka varmasti on olemassa. Mutta tämä on tappaja joka ei erottele kansallisuuksia, aatteita, uskontoja tai ketään -se tuhoaa kaikki. Sellaisen aseen käyttö ei palvelisi terrorisminkaan päämääriä. Sekopäitä sitten on aina olemassa, mutta sitä riskiä pitää arvioida hyötyjä vastaan.

Ehkä siis ihan yksityiskohtaisia "näin teet tappajaviruksen" -ohjeita ei kannata julkistaa. Mutta se tieto, minkä tutkijat ympäri maailmaa tarvitsevat, pitäisi kyllä olla saatavissa. Mieluiten tarpeeksi mominutkaiseen tiedeslangiin kätkettynä. Tämä viimeinen onnistunee tutkijoilta pyytämättäkin.

Tietysti tästä viranomaisten vaatimuksesta aluksi nousi sensuurikeskustelu. Avoimuus on yksi tieteen perusperiaatteista. Mutta ei tarvitse olla etiikan opintoja takana tajutakseen, että jos vastakkain on miljoonien ihmisten henki ja avoimuus, kumpi on tärkeämpi.

Mulla on etiikan opintoja takana, joten voin lisätä, että vaikeaksi asian tekee se, ettei varmasti tiedä, kumpi vaihtoehto niitä henkiä pelastaa. Koska viruksista en juurikaan ymmärrä, vastaaminen tähän jää viisaammille.

Mutta olisiko virusta sitten aluperinkään saanut tehdä? Alan tutkija Michael Eisen kirjoitti blogissaan, että loppujen lopuksi tulos oli, että okei, näin jos virus muuttuu niin siitä tulee tappaja. Mutta mahdollisia muunnoksia, jotka johtavat samanlaiseen hirviöön on paljon. Jos löydettiin yksi tapa, se ei paljon auta jos virus etsii toisen reitin smaan lopputulokseen. Joten Eisen on sitä mieltä, että parempi kun eivät olisi tähän alunperinkään ryhtyneet.

Eilen, 20. tammikuuta, hollantilaistutkijat ilmoittivat että keskeyttävät tutkimuksen 60 päiväksi. Ja he kutsuivat koolle kansainvälisen asiantuntijaryhmän arvioimaan tutkimuksen hyödyllisyyttä ja keskustelemaan, miten riskit saataisiin mahdollisimman pieniksi.

No, minua ei ole kutsuttu, mutta kerron kaiken varalta mielipiteeni. Voi olla, että tuollainen tappajavirus syntyy helpostikin luonnossa. Vaan eipä ole vielä syntynyt. Joten olisin sittenkin tyytyväisempi, jos sitä ei olisi valmistettu laboratoriossakaan.

Mutta nyt kun meillä on jo se virus, parempi olisi tehdä niin, että ottavat tarvitsemansa tiedon talteen. Ja sitten tuhovat sen viruksen.

  Tutkijoiden artikkeli, jossa kertovat miksi tällainen tutkimus pitää tehdä ja julkistaa:

http://www.sciencemag.org/content/early/2012/01/18/science.1218376.full.pdf

Ilmoitus 60 päivän tutkimustauosta:

http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/481443a.html

Tutkija Michael Eisenin blogi aiheesta, erittäin hyvä blogi vielä

http://www.michaeleisen.org/blog/?p=801

Ja nyt laitetaan apokalyptisempi kuva Foo Fightersista:

[jphei]

Tehkää kavereistanne läskejä! Vahinkobloggaajan suosituimmat ja surkeimmat 2011!

Vuosilistojen aika! Mahtavaa, saa kirjoittaa omista kirjoituksistaan. Ja olla nostalginen!

Tähän alkuun pieni blogini syntyhistoria. Sitten listaus vuoden 2011 huipuista ja aallonpohjista. (Voit siis toki hypätä suoraan sinne).

Tämä "Tiedettä kevyesti" on nk. vahinkolapsi. Talvella, - näköjään 22. helmikuuta - tutustuin huvikseni Posterouksen blogipohjaan. Työtoverin päivällä opastettua. En tietenkään ollut ehtinyt silloin työaikaan keskittymään.

Yksinkertainen pohja. Naputtelin siihen huvikseni tekstiä Yle tieteen nettivuilla päällimmäisenä olevasta uutisesta. Kuvakin piti kokeilla ladata, otin koneeltani oman kännykkäkuvani AC/DC -konsertista.  Se kun sieltä ekana tuli vastaan, tarpeeksi neutraalina.

Ei muuta kuin "julkaise" .

Kuvittelin todella, että sen lukee korkeintaan tämä työtoverini. Seuraavana aamuna oli jo yli 300 lukijaa...hups! Pakko tehdä toinen, ei tällaiset huitaisut voi kerätä lukijoita...yli 400 vuorokaudessa! Viikonlopulla molemmilla jo yli 1000 lukijaa. Ehkä laskuri ei kertonut ihan totuutta, mutta numero on aina numero. Niin jäin koukkuun omaan vahinkoblogiini.

Täytyy nyt toki mainita, että olen kirjoittanut ammatikseni vuosia, olihan tässä pohjaa -mutta siltä tämä oli ihan tällainen ei-suunniteltu juttu....

Tämähän ei ole olevinaan mielipideblogi, vaan enemmän "faktojen poimimista". Mutta ei tämä täysin objektiivista journalismiakaan ole, siksi pidän tämän omissa nimissäni ja harkitun "amatöörimäisenä" kuvien ja tyylin osalta. Ei tule paineita. Toki faktojen olisi tarkoitus olla kohdallaan, mutta myönnän kyllä että oikaisen reippaasti mutkia ja tulkitsen aika suorasukaisesti -siinä toivossa että lukijatkin ymmärtävät sen. Ja tunnutte ymmärtävän.

Nyt siihen vuosilistaukseen.

Vuoden 2011 luetuin blogi oli, omaksikin yllätyksekseni, tämä joka on otsikoltaan "Kuinka narsisti vaihtaa sähkölampun?". Ei tietysti ihme, psykopaatit ovat kiinnostavia:

http://jpheiskanen.posterous.com/kuinka-narsisti-vaihtaa-sahkolampun

Olisin nimittäin itse veikannut lukijahitiksi tätä, "Tee kavereistasi läskejä! Vinkkejä ihmisvihaajalle". Sitä itse pidän 2011 onnistuneimpana blogina, lähinnä koska koin oivalluksen silloin tämän käänteisen näkökulman löytämisessä. Ja oli tässä silloin omaakin tunnetta mukana, joten tämä on yhä oma suosikkini:

http://jpheiskanen.posterous.com/tee-kavereistasi-laskeja-vinkkeja-satunnaisel

Tämä "Juoruilu muuttaa maailmaasi -huonommaksi" oli taas kaikkein 2011 jaetuin blogi. Ja omaan top 3:een tämä kyllä kuuluu, ihan sisältönsä takia. En muista miten tyyli onnistui -enkä nyt vilkaise, katsokaa te ja kertokaa :-)

http://jpheiskanen.posterous.com/juoruilu-muuttaa-maailmaasi

Tätä ei niin paljon luettu, mutta tämä voittaa sarjan "2011 eniten hierottu". Pidin aiheesta, mutta en saanut tekstiä sitten millään loksahtamaan. Tämä oli draftina varmaan viisi päivää enkä oikein keksinyt siihen mitään twistiä (yleensä multa menee 30-60 min/teksti -ei näitä liikaa hierota!), Lopulta otin Kapteeni Haddockin kirosanat mukaan tähän ja sitten se jotenkuten toimi. Mutta en vieläkään ole tähän ihan tyytyväinen, paitsi tuohon sisältöön. Sen osalta omaan top 3:een kyllä, tyyli ja rakenne häiritsee yhä. Mutta itse ajatus, että jokainen ihminen tarvitsee luotettavan "kiroilukaverin", elähdyttää elämääni yhä!

http://jpheiskanen.posterous.com/riivattu-semafori-kiroilu-auttaa-kaikkeen

Tämä on sitten pahnanpohjimmainen, 2011 vähiten luettu. On se uusinkin, joten se on ehtinyt vähiten aikaa keräämään lukijoita. Mutta kyllä sen jo näkee, että ei se tuosta paljon enää nouse. Laiskasti kirjoitettu, ei selkeää kärkeä, ei käännettyä näkökulmaa (sitä twistiä) eikä edes myyvää otsikkoa jolla saisi hämättyä... mutta ei sen nyt sitten taas NIIN huono ole etteikö sitä kehtaisi tässä mainita:

http://jpheiskanen.posterous.com/silmasi-kertovat-sinusta-liikaakin

Ja lopuksi vuoden 2011 mitättömin.  Miten valitse nopeimman kassajonon? Hyvä otsikko, paljon lukijoita -mutta missä sisältö? Ei missään...koska eihän tuohon otsikon kysymykseen löydy lopullista vastausta.

http://jpheiskanen.posterous.com/miten-valitset-nopeimman-kassajonon

Sitten vielä  vuoden 2011 kirjoittamattomat. Mieleen on jäänyt kolme aihetta, joista oli mielessä blogata,mutta ovat jääneet.

Ensimmäinen jäi tekemättä, koska aihe oli niin makaaberi. Vieläkin puistattaa: tarinan mukaan giljotiinissa mestattujen irtopäät "elivät" vielä jonkun minuutin, saattoivat iskeä silmää tms... onko tämä mahdollista? Se on nyt tutkittu. Olin tehdä blogin, mutta se oli niin synkkä aihe, että aina oli joku hauskempi juttu tarjolla. Mutta olihan tässä aiheessa oma pimeä kiinnostavuutensa. Tutkimuslinkki on kyllä tallella... ??

Toinen kirjoittamatta jäänyt on uutinen, miten arkeologit juhlivat suurimpana löytönä sitten Tutankhamonin hautaholvin... arvakaas mitä? Ette arvaa: aidon Johnny Rotten -graffitin löytymistä 70 -luvun seinästä!! Tämä jäi kirjoittamatta lähinnä siksi, että tuossa se asia olikin eikä siitä ole paljon muuta kirjoittamista.

Ja kolmatta en oikeastaan kerro, koska voisin aloittaa sillä vuoden 2012. On  vihdoin löytynyt nimittäin tiedeuutinen, johon blogini nykyiset Foo Fighters -kuvat sopivat ilman aasinsiltoja! Olkoon tämä teaser ensi vuoteen.

Joten kohti blogivuotta 2012.

Tässä linkki tuohon Rotten -uutiseen, tuskinpa siitä koskaan enää bloggaan:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2011-11/uoy-jrg111811.php

Ja tietysti Foo Fighters:

[jphei]

Silmäsi kertovat sinusta liikaakin

Iänikuinen klisee on, että silmät ovat sielun peili.

Ja se on totta.

Jos ihmisen silmiin osaa katsoa oikein, varsinkin pupillien mustiin aukkoihin, ne kertovat todella paljon. Amerikkalainen psykologian tutkimukseen keskittynyt Psyblog on koonnut kymmenen asiaa, jotka voidaan päätellä ihmisen silmistä. Tutkitusti.

Ja tässäpä muutama konreettinen asia malliksi.

Ensimmäiseksi silmät kertovat, milloin joudut ajattelemaan kovasti. Mieti vaikkapa keihäänheiton sääntöjä. Varsin yksinkertaiset  -ja pupillisi pysyvät ennallaan Mutta jos matkustat Britanniaan, katsot krikettipeliä ja yrität tajuta mistä ylipäänsä on kysymys, pupillisi laajenevat.

Tutkimusten mukaan monimutkaisten asioiden työstäminen aivoissa nimittäin laajentaa pupilleja välittömästi.

Sitten kun olet vihdoin hiffannut mistä kriketissä -ehkä- on kysymys, yritäpä selittää säännöt jollekulle toiselle. Hänen pupillinsa laajenevat samalla tavoin kuin sinulla äsken. Mutta pian tulee hetki, jolloin ne yhtäkkiä supistuvat. Se on se käännepiste, jolloin hän putoaa lopullisesti kärryiltä.

Tutkittua tämäkin, näin tapahtuu sillä hetkellä kun aivot yrittävät käsitellä tietoa, joka on infomäärältään yli 125 prosenttia siitä, mihin ne oikeastaan pystyisivät.

Pupillit paljastava myös, kiinnostaako keskustelukumppaniasi puheesi lainkaan. Tutkimuksissa havaittiin, että kun ihminen alkaa kuunnella jotain asiaa, pupillit laajenevat. Mutta ne pysyvät laajoina vain niin kauan kuin hän on todella kiinnostunut asiasta.

Tämä ehkä pätee myös seksuaaliseen kiinnostukseen. Mutta se ei ole niin selvää, tästä on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Voi olla huono idea tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tällä alueella pelkästään pupilleihin tuijottelemalla.

Mutta jos joku inhoaa sinua, sen voi päätellä silmistä. Hänen pupillinsa supistuvat, kun hän katsoo sinua. Tämänhän olemme oppineet jo sarjakuvista ja saippuasarjoista, se kuuluisa "pistävä katse" tarkoittanee juuri tätä.

Sitten on yllättävämpi tulos. Silmistä voi päätellä myös ihmisten poliittisia kantoja. Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat tunnettujen polittikkojen kuvia, ja kun oman poliittisen kannan johtohahmojen kuva tuli eteen, pupillit pullahtivat suuremmiksi. Vastakkaisen kannan edustajien kuvat saivat ne supistumaan.

Kipu toimii toisinpäin kuin tuosta edeltävästä olettaisi. Vaikka se on epämiellyttävää, se laajentaa pupilleja.

Pupilleja ympäröivä silmän iiris voi kertoa jopa persoonallisuudesta. Jos iiriksen pienet vaot näkyvät, ihminen on luonteeltaan arvaamatomaton. Sen sijaan iiriksestä lähetevien viivojen näkyminen kertoo "lämminhenkisyydestä". Kuulosta melkeinpä kädestäennustamiselta, mutta tällä on ihan looginen selitys. Näitä silmän osasia säätelee sama geeni, joka vaikuttaa mainittuihin luonteenpiirteisiin.

Periaatteessa nämä ovat niin pienen pieniä liikkeitä silmissä, että niitä ei oikeastaan pitäisi nähdä. Mutta psykologit ovat havainneet, että ihmiset ovat hämmentävän taitavia huomaamaan nämä tiedostamattaan. Niiden avulla tulkitsemme toisimmme todella hyvin.

Vaikka sanoilla väittäisi mitä, silmät kertovat aina enemmän. Siksi kunnon valehtelukin on niin vaikeaa.

Artikkeli

http://www.spring.org.uk/2011/12/what-the-eyes-reveal-10-messages-my-pupils-a...

Pupillien pienten muutosten havainnoinnista

http://cercor.oxfordjournals.org/content/18/12/2729

  Foo Fighters

[jphei]

Kaverisi tietää aina paremmin kuin sinä

Jokainen tietää itse parhaiten, mistä asioista pitää. Ja mihin esimerkiksi laittaa rahansa. Näin ainakin uskomme.

Ja yhtä vakuuttuneita olemme siitä, että tiedämme nämä asiat kyllä parhaiten muidenkin osalta.

Vain jälkimmäisessä väitteessä olemme oikeassa.

Uusien tutkimustulosten mukaan kaverit, tai jopa tuntemattomat, antavat yleensä parempi neuvoja kuin mitä me itse annamme itsellemme.

Koe tästä tehtiin niin, että opiskelijat osallistuivat speed datingiin, jossa he tapasivat tuntemattomia ihmisiä viiden minuutin ajan. Tuohon koetilanteeseen on helppo eläytyä.

Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Ja että sinulla olisi tarjolla joko valokuva pian kohtaamastasi henkilöstä, tai sitten toisen tuntemattoman ihmisen oma arvio siitä, miten hän oli viihtynyt tuon ihmisen seurassa. Kumpaan mieluummin perustaisit arviosi siitä, miten tulet viihtymään tuon ihmisen kanssa?

Suurin osa kuulemma ajattelee, että muiden arvioista viis, jokainen on yksilö ja viihtyy eri ihmisten seurassa. Ja siksi useimmat päättävät luoda arvion valokuvan perusteella.

Tässä sitten mennään pieleen. Kun asiaa testattiin kokeellisesti, muiden arvioon olisi kannattanut aina luottaa. Ne menivät kohdalleen, omat arviot selvästi enemmän metsään.

Kokeen toinen vaihe oli mielestäni oikeastaan vielä kiinnostavampi. Eli miten hyvin ennustamme, pidämmekö tietystä suklaakeksistä?

Kenen luulisit tuottavan paremman ennustuksen siitä, tuletko pitämään tietystä keksistä? Itsesi, kun kuvittelet syöväsi keksin? Vai jonkun toisen, joka katselee arviointitilannetta sivusta?

Niin hämmentävää kuin se onkin, tuo vierestä katsoja tietää aina paremmin.

Tutkijoilla on kyllä ymmärrettävä selitys tähän. Se, mistä oikeasti pidämme, on meille paljon selvempää alitajunnassa kuin tietoisuudessa. Sitä kun sotkevat monet muutkin tekijät ulkopuolta. Vierestä katsoja taas on yleensä todella hyvä lukemaan viestejä toisen ihmisen alitajunnasta erilaisten mikroilmeiden jne. kautta. Siksi toinen ihminen todellakin usein tietää mitä haluamme paremmin kuin me itse.

Ainahan me hoemme, että "helppo se on sivusta neuvoa...". Ja niinhän se onkin, mutta tuo näyttää olevan totta ilman mitään ironiaa.

Sivusta ON helpompi neuvoa.

Kannattaa siis kuunnella kavereita. Ainakin suklaakeksiä valitessa.

  Blogi, johon tämä pikainen kirjoitelma pitkälle pohjaa:

http://www.spring.org.uk/2011/12/the-impressive-power-of-a-strangers-advice.p...

Ja itse tutkimus (varsinainen teksti vaatii rekisteröitymisen)

http://www.sciencemag.org/content/323/5921/1617

Ja kuva Foo Figtersistä. Koska tiedän paremmin kuin te itse mistä pidätte, niin FF:a kannattaa mennä kuuntelemaan livenä. Pidätte siitä, enemmän kuin levyllä. Vielä enemmän pidätte bändistä Biffy Clyro. Se lämmitteli FF:a viime kesänä Helsingissä ja jos se tulee uudelleen, menkää ihmeessä kuuntelemaan!

[jphei]

Hanki huono maine! Kun sinusta juoruillaan, sinut huomataan

Juoruilua on pidetty yhtenä ihmiskunnan selviytymiskeinona olemassaolon taistelussa.

Sanon heti, että se on älyttömän huono konsti. Enkä ole edes varma, että väite on tosi.

Mutta joka tapauksessa, ajatus kulkee niin, että juoruilu on synnyttänyt yhteenkuuluvuutta ihmiskunnan aamunsarastuksessa. Osa porukasta on lyöttäytynyt yhteen ja supissut keskenään että "kun nuo muut ovat tuollaisia...". Ja ne, jotka ovat kuuluneet tällaisen kiinteään ryhmään, ovat pärjänneet paremmin evoluution kurimuksessa.

Tavallaan järkevä ajatus.

Tai kuulostaisi sellaiselta, jos maailma olisi noin yksinkertainen. Ei se kyllä ole. Kai jokainen tietää että juoruilu on nykyään paras tapa hajottaa yhteisöjä, ei luoda niitä.

Mutta kysymys on kiinnostavasta ilmiöstä ihmisten käyttäytymisen tutkimuksessa.

Uusin koe aiheesta on tehty Yhdysvalloissa Northeastern Universityssä. Psykologi Lisa Feldman Barrettin vetämä tutkimusryhmä selvitti juorujen vaikutusta siihen, miten näemme toiset ihmiset.

Koehenkilöitä oli 66 ja heille näytettiin kuvia heille vieraista kasvoista. Niitä vilauteltiin nopeasti, satunnaisesti vaihtuvassa järjestyksessä, moneen kertaan. Kasvojen viereen liitettiin kolmenlaisia väittämiä tekstinä: negatiivisia, positiivisia ja täysin neutraaleja.

Sen jälkeen kasvot näytettiin yksi kerrallaan, mutta lauseiden sijasta näytettiin neutraaleja kuvia. Nyt koehenkilöt saivat tehdä kuvasta omaan tahtiin arvion henkilöstä. Kun arvio oli valmis, he painoivat nappia. Tutkijat mittasivat arvioihin käytettyä aikaa. Ja kaikki, joihin oli liitetty negatiivinen juoru, olivat tarkkailun alla huomattavasti pidempään kuin muut.

Feldman Barrettin mukaan se tarkoittaa sitä, että huono maine saa ihmiset varuilleen. Alitajunnasta tulee varoitus, että varoppas, tuota ihmistä kannattaa vähän tarkkailla...

Ja tarkoittaa se silloin sitäkin, että nämä ihmiset huomataan.

Jo Sid Vicious aikoinaan oivalsi tämän - ilman akateemista tutkimustakin - sanoessaan että "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, ja huono julkisuus on parasta julkisuutta".

Mutta hei, ihan tosi. Tottakai tällainen itsesuojelu toimii jos negatiiviset juorut pitävät paikkansa. Kuitenkin myös se on tutkittua, että suurin osa perusjuoruilusta on silkkaa potaskaa. Ihmisen perusluonne on viehtyä kielteiseen juoruiluun. Ja niin hauskaa kuin se hetken aikaa onkin juoruilun kohteelle siitä tulee useimmiten ongelmia. Siis jos hän ei ole rocktähti.

Toki negatiivisia asioita on olemassa, ja tietysti on parempi kuulla se jostakusta etukäteen juoruna kuin oppia kantapään kautta. Mutta silti, suurin osa juoruilusta on vain tyhjänpuhumista.

No nyhän tässä kuorituu sisältäni pienenpieni kukkahattutäti. Mutta perustelen tätä mielipidettä enemmän aikaisemmassa blogissani, jossa kävin läpi saman Feldman Barrettin ryhmän tutkimusta siitä, miten kielteinen juoruilu muuttaa jopa ihmisen aivotoimintaa niin että hän alkaa nähdä maailman vääristyneenä. Tarkkasilmäiset huomaavat, että se oli jopa osin samaan aineistoon perustuva tutkimus. Mutta tässä uudemmassa julkaisussa aineistoa on katsottu hieman eri näkökulmasta.

Joka tapauksessa, kun me nyt tässä ilmeisesti jatkketaan evoluutiohommia tulevatkin vuosimiljoonat, niin kannattaisi kyllä keksiä juoruilun sijasta parempi ase olemassaolon jatkosotaan.

Edellinen blogini aiheesta:

 http://jpheiskanen.posterous.com/juoruilu-muuttaa-maailmaasi

Uutinen

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=gossip-shapes-what-we-see

Ja Foo Fighters, joille tämä koko homma ei ole ongelma, sillä he ovat niitä rocktähtiä

[jphei]

Et ole niin fiksu kuin kuvittelet. Eikä muuten ole kukaan muukaan.

Emme ole läheskään niin fiksuja kuin kuvittelemme.

Vaikka taatusti uskomme kyllä olevamme järkeviä. Ajattelemme tekevämme päätökset ja valinnat järkiperustein, vaikka tosiasissa huiskimme vain tunteella tai kopioimme kaveripiirin vaikutusta.

Vasta jälkikäteen alamme keksimään fiksulta kuulostavia perusteita sille, miksi oli järkevää hankkia iPod. Tai tilata tarjouksessa ollut lehti. Tai ostaa uusi auto käytetyn sijaan.

Tunteella ne silti valitaan.

Kuitenkin olemme sitä mieltä, että jos meille esitetään järkiperustelut jonkun asian puolesta, hyväksymme kyllä tosiasiat.

Näinhän se ei tietenkään ole. Kaikki tutkimukset osoittavat, että olemme kaikki uskomattoman konservatiivisia jääräpäitä, jotka pitävät kiinni entisistä kerran valituista mielipiteistä, faktoista piittaamatta. (Kaikki, paitsi minä -näin ajattelee luultavasti jokainen meistä, minäkin)

Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa osoitetaan jälleen selvästi, että jos meille esitetään todisteita jonkun asian puolesta, emme usko niitä oikeastaan millään. Siis ainakaan jos ne osoittavat, että oma mielipiteemme olisi muka väärä.

Toki jos olemme samaa mieltä, nielaisemme ne mukisematta vakuuttavina faktoina.

Tutkijat Jennifer Whitman ja Todd Woodward olivat itsekin hämmästyneitä, että tämä tapahtuu jopa tutkimustilanteessa, vaikka ihmiset tietävät että tässä tutkitaan juuri tätä asiaa.

Konservatiivisuus toki tiedetään ennestäänkin. Mielenkiintoisempi havainto oli se, että jopa sillä, miten todisteet esitetään, on suuri merkitys sille miten todesta otamme ne.

Tässä koetilanteessa ihmiset istuivat tietokoneruudun äärellä. Heille näytettiin kuvaa kahdesta järvestä joiden välissä oli pieni lampi. Lammessa oli kolme eri väristä kalaa ja tehtävänä oli arvioida millä todennäköisyydellä ne olivat tulleen jommasta kummasta järvestä.

Turha selittää yksityiskohtaisesti koko koetta, se löytyy tarkemmin alla olevasta linkistä. Mutta pointti on se, että tutkimuksessa kävi ilmi ensinnäkin se, että jos koehenkilöille oli syntynyt näkemys mistä kala oli peräisin, siitä näkemyksestä ei helpolla luovuttu.

Ja ennen kaikkea se, että jos todisteet esitettiin yksi kerrallaan, ne menivät aika hyvin jakeluun. Mutta jos ne heitettiin kerralla näkyviin, niihin ei luotettu läheskään niin lujasti. Ei, vaikka faktat olivat tismalleen samat.

Yhdentekevää?

Ei suinkaan. Nobelpalkittu tutkija Richard Feynman on jopa väittänyt, että Nasa sortui tähän virhepäättelyyn Challenger -sukkulan tuhon yhteydessä. Nimittäin sukkulan riskit esiteltiin Power pointtina niin, että turvallisuutta tuovat asiat esitettiin yksittäin erillisillä dioilla. Kun taas riskit läimäistiin esiin kerralla, yhdellä dialla.

Feyman kysyy tosissaan, että johtiko tämä siihen että Nasassa riskejä ei pidetty niin merkittävinä kuin yksittäin lueteltuja turvallisuustekijöitä.

Mahdoton sanoa, miten asia oli. Mutt Feymanin mukaan tällä täytyi olla merkitystä.

Käytännön sovellutuksen tästä saa kyllä heti: jos haluat esimerkiksi Powerpointilla perustella jotakin asiaa, esitä perustelut erikseen. Ja tyrmää kritiikki kokoamalla kaikki negatiiviset asiat yhdelle dialle. Menevät silloin todennäköisesti ohi suurimmalta osalta yleisöä...

Tämä toimii siksi, että lähes jokainen ihminen tosiaan uskoo olevansa muita fiksumpi. Vaikka hän tietäisi jipon, hän todennäköisesti ajattelee, että hän ei noin helppoon mene. Perustelusi vain näyttää objektiivisesti järkevämmältä.

Muistan jonkun sanoneen, että järki on maailman tasaisimmin jakaantunut luonnonvara, koska kenelläkään ei ole sitä mielestään liian vähän. Eikä kenelläkään muulla liikaa.

Uutinen:

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=how-people-are-fooled-by-evi...

Kuva FF:sta:

[jphei]

Asentosi vaikuttaa päätöksiisi -ehkä myös palkkaasi

Nyt tulee mahtava vinkki pomolle, joka käy alaisensa kanssa neuvottelua palkankorotuksesta: nojaa keskustelun aikana oikeaan käteesi.

Miksi näin?

Hollantilaisessa Erasmus Rotterdamilaisen yliopistossa tutkittiin päätöksentekoa ja ruumiinasennon vaikutusta siihen. Tutkimusta vetäneen psykologi Anita Eerlandin mukaan päätöksiä ei tehdä pelkästään järjelle ja tunteella, vaan siihen vaikuttavat myös fyysiset asiat. Kuten kehon asento kyseisellä hetkellä.

Asiaa tutkittiin tehtävällä, jossa koehenkilöt joutuivat arvoimaan lukumääriä ja mittoja. Sellaisia, joita he eivät voineet tietää ainakaan kaikkia ihan tarkasti. Vaikkapa Eiffel -tornin korkeus, viskimerkkien tarkat alkoholiprosentit tai Michael Jacsonin ykköshittien määrä.

Koehenkilöt laitettiin seisomaan huippumoderniin tutkimusvälineeseen nimeltä Wii Balance Board, kysymykset tulivat näkyviin vaakatasossa olevalle ruudulle.

Jo aikaisemmista tutkimuksista on selvillä fakta, että aivojen vasen puolisko käsittelee pieniä numeroita, oikea isompia.

Mutta vaikuttiko asento aivopuoliskoihin ja sitä kautta päätökseen, mikä luku arvataan?

Vaikutti, ainakin tässä kokeessa.

Ne, joiden Wii -lautaa kallistettiin huomaamattomasti niin, että he joutuivat nojautumaan hieman vasemmalle, antoivat säännöllisesti vastaukseksi pienempiä lukuja kuin oikealle nojautujat.

Osa koehenkilöistä pidettiin suorassa, ja silloinkin nähtiin selkeä ero oikealle tai vasemmalle nojautujiin.

Joten tuo vinkki pomoille tarkoittaa siis tätä: tutkimusten mukaan ihminen myös kopioi keskustelukumppaninsa ruumiinkieltä, varsinkin jos haluaa pysytellä hyvissä väleissä. Kuten palkankorotusta pyydettäessä luulisi ihmisten haluavan. Joten jos pomo nojautuu oikealle, vastapuoli nojaa samalla tavalla - peilikuvan tavoin - omalle vasemmalle. Ja ajattelee pienempiä numeroita!

Okei, kökkö vitsi, mutta näin tämä homma yksinkertaistettuna menee.

Ja jos haluat itse palkankorotuksen, tästähän on myös käänteinen sovellutus...mieti vaan tarkasti etukäteen miten päin se nyt menikään...

Ei tällä tavalla silti ihmeitä tehdä. Tutkijoille selvisi myös, että jos ihminen tiesi oikean numeron, sitä ei millään nojailulla muuksi muutettu.

Uutinen:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/237511.php

Foo Fighters nojautuu oikealle

[jphei]

Kokkaustaito on tuhoisaa linjoille, mutta hyväksi ihmiskunnalle

Onko perunassa yhtä monta kaloria kokonaisena kuin muusina?

Ei ole. Okei, tämä ei käy järkeeni lainkaan.Mutta niin asia on.

Ja olisin ihan vakuuttunut jos minulle kerrottaisiin, että raa'assa lihassa on enemmän kaloreita kuin kypsässä, varsinkin keitetyssä lihassa. Rasvassa paistetussa kuvittelisin -ehkä- olevan enemmän energiaa.

Ja olisin väärässä.

Nimittäin hiiret ovat nyt testanneet tämänkin asian. Tutkijat Rachel N. Carmody, Gil S. Weintraub ja Richard W. Wrangham Utahin yliopistosta syöttivät koeryhmän hiirille perunoita ja lihaa kaikilla tavoilla valmistettuina. Kypsänä, raakana, kokonaisina, muusiksi murskattuina.

Ja niinpä vain kävi, että mitä enemmän ruokaa "valmistettiin", sitä kalorikkaampaa siitä tuli. Kaikkien kovin energiaboostaus tuli lihaa keittämällä. Sitä syövät hiiret kasvoivat suurimmiksi. Leveyssuunnassa siis.

Näyttää siis siltä, että keittotaito on yksi syyllinen ihmiskunnan ylipaino-ongelmiin. Varmasti näin on monellakin tapaa, kyllähän hyvää ruokaa syö mielellään liikaa. Kun taas raakaa lihaa tuskin pistelee huvikseen poskeensa. Mutta silti, onhan tämä hämmentävää että energiamäärä kokatessa kasvaisi... Valitettavasti noissa lyhyissä uutisissa ei avata tätä mysteeriä enempää, mutta asia todetaan hyvin selvästi.

Tätä tutkimusta ei tehty vain siksi, että saataisiin kehitettyä hiirille tehokkaampia laihdutusohjelmia. Tiedemiesten varsinainen johtopäätös oli, että ruoanvalmistuksen kehittyminen loi ihmiskunnalle mahdollisuuden useamman askeleen hyppäykseen evoluution portailla.

Ravinnon energiapitoisuuden lisääntyminen kokkaustaitojen myötä sai aikaan ihmislajin fyysisen vahvistumisen ja myös aivojen kehittymisen niiden saadessa runsaammin ravintoa. Ne muutokset tulivat mahdollisiksi vasta, kun ravintoon saatiin ylimääräinen energiatehoste tulella kypsentämisen kautta.

Nykyään tuon harppauksen seurauksena on ylipaino-ongelma, mutta pakko se hyppy kai oli tehdä. Mieluummin pihvi kypsänä punaviinin kera, pieni pelastusrengas vyötäröllä ja älypuhelin taskussa kuin laihana luolan perällä rakaa lihaa järsimässä. Eiks vain?

Mutta saas nähdä mitä meillä on odotettavissa sitten, kun ne hiiretkin oppivat kokkaamaan....

  http://www.scientificamerican.com/podcast/episode.cfm?id=calories-depend-on-f...

http://www.pnas.org/content/early/2011/10/31/1112128108.abstract

Foo Fighters, raakana

[jphei]

Pitäkää huiveistanne, maailmanloppu pyyhkäisee läheltä

Huomenna kannattaa katsella taivaalle Olkoonkin, että ei siellä taida mitään erikoista näkyä. Tai pieni mahdollisuus on, että näkyykin.

Nimittäin huomenna sieltä pyykäisee jumalattoman iso kivi. Ja turhankin läheltä. Se on niin iso,  läpimitaltaan 400 metriä, että jos se menisi hiuksenhienosti vähän eri reittiä ja tömähtäisi maahan, se saattaisi tarkoittaa maailmanloppua. Ainakin nykyisen maailman -ei ehkä sentään koko elämän loppua.

Läheltä ja läheltä -325 000 kilometriä tähän jää sentään väliiin. Mutta se ei ole lyhyt matka avaruuden mittakaavassa.

Asteroidia kutsutaan sympaattisen yksinkertaisesti nimellä 2005 YU55. Sen kokoisia pyyhkäisee läheltämme noin kerran neljännevuosisadassa.

2005 YU55 palaa myös vielä -eikä ole sanottu, etteikö se vielä jollakin kierroksellaan ole se, joka osuu meihin. Katsokaa siis tarkkaan sinne taivaalle, saattaa olla että näette todellakin vilauksen tulevasta maailmanlopusta.

Saattaa se toki osua aikanaan Kuuhunkin -mutta kuunlopusta ei nyt niin väliä....

Maailmanlopusta kiinnostuneille tiedemiehet ovat tehneet kellon, joka näyttää paljonko aikaa on jäljellä. En oikein jaksa innostua tästä, koska säätelevät sitä eestaas -maistuu huijaukselta. Sitäpaitsi ollaakohan tässä edes ajateltu asteroideja:

http://science.howstuffworks.com/environmental/earth/geophysics/doomsday-cloc...

Asteroidin rata:

http://www.universetoday.com/85360/take-a-look-huge-asteroid-to-fly-by-earth-...

[jphei]

Onni ei ole makkara, se on leivoslaatikko

Lapsena kuvittelin että unelmien täyttymys olisi käsittämättömän suuri makkara, jota saisi syödä mielin määrin.

Erehdyin.

Luultavasti onni olikin juuri ne pari tavallista grillimakkaraa, jotka loppuivat aina liian aikaisin.

Okei, tämä tarina ei ehkä avaudu kaikille joilla ei ole minun lapsuuteni makumaailmaa elävänä muistona mielessä. Luultavasti idea kirkastuu helpommin jos miettii ison suklaakakun tuottamaa iloa verrattuna pienen pieneen leivoslaatikkoon

Kysymyksessä on universaali ongelma: onko yksi suuri ilo enemmän tavoittelemisen arvoinen kuin monta pientä iloa?

On huomattu, että luonnostaan ihminen ajattelee suuren suklaakakun merkitsevä suurta nautintoa. Ainakin suurempaa kuin muutama huomattavan pieni suklaaleivos.

Nyt asiaa on tutkittu. Amerikkalaiset markkinoinin tutkijat Tom Meyvis ja Leif D.Nelson selvittivät asiaa, esimerkkinä tosin hieronta. Joukko koehenkilöitä sai nauttia puolen tunnin tasokkaasta, yhtenäisestä hieronnasta.  Vertailuryhmä sai hierontaa saman ajan, samalla taidolla suoritettuna -erona vain se, että nyt hieronta keskeytettiin muutaman minuutin välein. Ja aloitettiin sitten taas uudelleen.

Kumman luulisitte olleen mukavampaa? No, jälkimmäinen ryhmä koki tilanteen huomattavasti miellyttävämpänä.

Tutkijoiden mukaan tämä tulos samalla ratkaisee kakkuongelman. Pienet kakkupalat, siis pienet ilot yleensäkin, tuottavat ihmiselle suuremman onnen kuin yksi suuri kakku, siis yksi suuri tavoiteltu onnea tuottava asia.

Tutkijoiden mukaan selitys on adaptaatio. Kaikkeen tottuu, sanotaan, ja se pitää paikkansa myös onnessa. Kun hyvä kokemus tulee tavaksi eli kestää tarpeeksi pitkään, siitä tulee normaali olotila eikä se tuota enää läheskään yhtä tehokkaasti onnellisuutta.

Pieninä paloina onnea tätä adaptaatiota ei ehdi tapahtua, vaan kun esimerkiksi hieronta tauon jälkeen alkaa uudelleen niin...ah!

Kakku ja leivokset -esimerkki ei ole ihan täydellinen, jos kysymys on samanlaisista leivoksista. Nimittäin tutkijat huomasivat että kaksinkertainen määrä hierontaa ei tarkoita kaksinkertaista onnea. Eikä siis kaksi palaa kakkua tarkoita tupla-autuutta.

Yksi pala kannattaa kyllä ottaa aina. Ja sitten toinen pala jotain muuta yhtä mukavaa.

Tutkijat pohtivat myös mielenkiintoisesti erilaisia "onnen kertoimia". Jos ihminen menee konserttiin, kannattaako maksaa kalliimpi hinta hyvistä paikoista? Yleensä ei kannata.

Sinänsä jos haluaa mennä konserttiin, se on hyvä idea aina, sillä jokainen miellyttävä uusi kokemus lisää onnellisuutta. Mutta hyvään istumapaikkaan adaptoituu yhtä nopeasti kuin huonoon, joten kovin paljon ei kannata maksaa lisää paremmasta paikasta. Sen sijaan kannattaa ostaa halvempia lippuja useampiin konsertteihin -ja onnellisuus sen kun vaan lisääntyy...

Tämä tutkimustulos siis opettaa taas varsin yksinkertaisen elämäntaidon: onni on pieninä palasina maailmalla. Onneksi, sillä suurempina palasina siihen kyllästyisi nopeasti.

  ps. uutisessa viitataan myös kirjaan, josta ei kerrota enempää, mutta jonka nimikin herättää ajatuksia ja liittyy tähän aiheeseen: "Jos raha ei tee sinut onnelliseksi, ostat vääriä asioita"

  Linkki uutiseen:

http://www.spring.org.uk/2011/10/why-many-small-pleasures-beat-fewer-larger-o...

Tuo linkki tuntuu välillä takkuavan, tässä sama uutinen vähän referoituna:

http://www.buzzbox.com/news/2011-10-25/dunn:if-money-doesn/?clusterId=5904141

Foo Fighters:

[jphei]

Hyviä uutisia viinistä pitäville hiirille ja ihmisille!

Viinitutkimus on jälleen ottanut merkittävän edistysaskeleen!

No, tarkkaan ottaen tuo edistysaskel on tismalleen sama, jonka tämä tiiviisti seuraamani tutkimusala ottaa vähintään kerran kuukaudessa. Mutta aina se vaan tuntuu yhtä hyvältä.

Tällä kertaa tuon tutun tutkimustuloksen on tuottanut Rochesterin yliopistossa toimiva Eileen Redmondin tutkimusryhmä. Siis tuloksen, että kohtuullinen viinin lipittely suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta.

Asiaa selvitettiin sekä hiirillä että ihmisillä. Kohtuukäytön todettiin suojaavan verisuonien seinämiä liikakasvulta. Alkoholi vaikutti reseptoreihin, jotka säätelevät verisuonten sisäseinämissä olevien lihassolujen kasvua.

Päivittäin viiniä kohtuullisesti siemailevilla hiirillä vaikutus näkyi erityisesti kaulavaltimoissa. Ne olivat selvästi sutjakammat kuin raivoraittiiden suonet.

"Kohtuuannos" oli taas kerran 1-3 lasillista viiniä päivässä. Ihmisten mittakaavassa siis. Jos olet hiiri, käytä oman kokoistasi lasia.

Asia tutkittiin myös ihmisillä ja tulos oli sama. Ilman alkoholia elävällä suonet ahtautuvat nopeammin ja tukosten määrä kasvaa.

No, aina on hyvä muistuttaa, että yksittäisen tutkimuksen takia ei kannata muuttaa elämäntapojaan kerralla. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällaisia tuloksia on kasaantunut jo sen verran vaikuttava määrä, että eiköhän tässä jo uskalla ryhtyä tuumasta toimeen...

Näissä uutisissa ei muuten koskaan kerrota mitä viiniä hiiret nauttivat. Toivottavasti italialaista, vähintään puolitäyteläistä ja tanniinista.

Ja tämä tutkimusuutinen päättyy taas siihen samaan "loppuhuipennukseen", joka näissä aina jaksaa ihmetyttää. Nytkin tutkijoiden lopullisena tavoitteena on kehittää lääkeaine, joka saa aikaan saman vaikutuksen ilman että joutuu juomaan viiniä... siis haloo??

http://www.urmc.rochester.edu/people/?u=23126794&s=articles

Foo Fighters: