jullemannn

[jullemannn]

I love being friends with prostitutes and transsexuals and artists and drug dealers and perverts and queers

[jullemannn]

PSA

the internet archive is getting sued for a bajillion dollars. you can voice your support for the archive and its services on change.org here or below.

the actual internet archive staff are pushing for signatures, so i figured i would support. + definitely reblog if you feel so inclined.

[jullemannn]

[jullemannn]

[jullemannn]

the epidemic of grown adults playing tiktoks at full volume in public is rampant why are you acting like a 7 year old with their first ipad you have a mortgage

[jullemannn]

Imagine if you met someone who can't eat watermelon. Not that they're allergic or unable somehow, but they just haven't figured out how to do that. So you're like "what the hell do you mean? it works just like eating anything else, you open your mouth, sink your teeth in, take a bite and chew. If you can bite, chew and swallow, you should be able to eat a watermelon."

And they agree that yes, they do know how to eat, in theory. The problem is the watermelon. Surely, if they figured out where to start, they'd figure out how to do it, but they have no clue how to get started with it.

This goes back and forth. No, it's not an emotional issue, they're not afraid of the watermelon. They can eat any other fruit, other sweet things, and other watery things ("it's watery?" they ask you). Is it the colour? Do they have a problem eating things that are green on the outside and red on the inside?

"It's red on the inside?"

Wait, they've never seen the inside? At this point you have to ask them how, exactly, they eat the watermelon. So to demonstrate, they take a whole, round, uncut watermelon, and try to bite straight into it. Even if they could bite through the crust, there's no way to get human jaws around it.

"Oh, you're supposed to cut it first. You cut the crust open and only chew through the insides."

And they had no idea. All their life this person has had no idea how to eat a watermelon, despite of being told again and again and again that it's easy, it's ridiculous to struggle with something so simple, there's no way that someone just can't eat a watermelon, how can you even mange to be bad at something as fucking simple as eating watermelon.

If someone can't do something after being repeatedly told to "just do it", there might be some key component missing that one side has no idea about, and the other side assumed was so obvious it goes without mention.

[jullemannn]

it's just a little bit of wind

[jullemannn]

[jullemannn]

[jullemannn]

I have no words

[jullemannn]

you ever have situations that make you want to take people by the shoulders and go "you are not 15 any longer. this behavior is no longer quirky and cute. it is exhausting for you and everyone else to act like a teenager you haven't been in a decade or longer. knock it the fuck off"

[jullemannn]

truly wild how driving really does become like piloting a mech after a while. like it sounds so car-bro-y but the car genuinely does become like an extension of your body. your muscles are simply making the correct micro-movements to perfectly manouvre a giant piece of machinery through a constantly moving maze while your brain is busy singing karaoke. you can physically feel when a gap is too small for your car-sona to fit through, like a cat putting its whiskers into a crevice. your brain is suddenly able to do on-the-fly s=d/t calculations in a milisecond and tell you exactly how quickly you need to move to avoid an oncoming vehicle while turning across the road. why does driving unlock the unused 89% of my brain

[jullemannn]

Postaan tästä tumblriinkin, koska VITTU.

Kuvittele tilanne, joka on kenties elämästäsi tuttu. Olet tavallinen suomalainen jössikkä, joka selailee joka-aamuista Hesariaan. Kesken selailun törmäät tähän:

(HS 17.8.)

Mitä?? Satojatuhansia euroja??

Olet toki tyrmistynyt. Et juurikaan tiedä järjestötoiminnasta. Tiedät, että hallitus on leikannut järjestöiltä ja Purra on esittänyt lisäleikkauksia, mutta et ole asiasta yhtä huolissasi, kuin monista muista leikkauksista. Olet siinä käsityksessä, että järjestöt kustantavat savipiirejä mummoille, mikä on toki mukavaa, mutta ei välttämätöntä. Ja nytkö ne eivät edes onnistu järjestämään niitä savipiirejä? Miksi näiltä ei ole leikattu jo aiemmin?

Pudistat päätäsi ja jatkat selaamista.

...paitsi.

Okei, "satojatuhansia" kuulostaa isolta summalta rahaa. Sitä se yksittäiselle ihmiselle onkin. Jos sinun tilillesi tipahtaisi tänään satatuhatta euroa, se muuttaisi sinun elämäsi. Mutta yhteisten palvelujen järjestämisessä satatuhatta euroa, tai jutussa mainittu tarkka summa eli 342 500 euroa, ei ole paljon. Heikosti suoriutuneiksi arvioitujen järjestöjen saamalla rahamäärällä saisi juuri ja juuri palkattua kymmenen työntekijää vuodeksi, jos työntekijät saavat kaikki kuukaudessa enintään 2800 euroa. Jos Antti Häkkäselle antaisi sen shoppailurahaksi, sillä ei saisi edes sadasosaa yhdestä hävittäjästä. Vertailukohtia voi keksiä vaikka millä mitalla, mutta pointti on, että sadoistatuhansista puhuminen kuulostaa pelottavammalta kuin se todellisuudessa on.

Mutta mennään siihen, mikä sai minut repimään hiuksiani:

Luetteko jumalauta saman kuin minä. Tuloksellisuutta arvioidessa 93% arvioiduista kohteista suoriutui riittävällä tavalla, hyvin tai erittäin hyvin. 27% suoriutui erittäin hyvin. Vain alle prosentti (<1%) sai heikon arvion. Käytännössä heikot arviot koskivat kolmea järjestöä.

Jutun mukaan ylivoimaisesti suurin osa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnasta on tuloksellista ja pysyy tavoitteissaan. Mutta otsikkoon ja ingressiin on nostettu tuo alle yksi prosentti. Kaipa se kävisi, jos Hesarin kaikki lukijat olisivat luetunymmärtäjiä ja metodologiakuningattaria, mutta monet ovat paukapäitä, jotka olettavat, että lehdessä asiat kehystetään reilusti.

En syytä tästä jutun kirjoittajaa. Todennäköisesti uutinen on kirjoitettu tiedotteen pohjalta, jossa asia on ilmaistu juuri tällä tavalla. Sitä suuremmalla syyllä voi miettiä, mikä motiivi on tällaisen pulauksen taustalla aikana, jolloin järjestöjen elintärkeää työtä ajetaan alas.

Ja kyllä, sanoin "elintärkeää työtä", ja tarkoitan sitä. Kuten Helsingin Sanomien Paavo Rautio kirjoittaa erinomaisessa pääkirjoituksessaan (julkaistu samana päivänä yllämainitun jutun kanssa), suomalainen ei välttämättä juurikaan tiedä siitä, mitä järjestöt tekevät: Sosiaali- ja terveysjärjestöt "tuntuvat olevan ihmisten mielissä turhia petankkikerhoja". Järjestöillä on kuitenkin tärkeä rooli julkisen sektorin täydentäjinä. Kuten Rautio kirjoittaa: "Järjestöt ovat tarjonneet julkista sektoria ketterämmin tukea esimerkiksi vähävaraisille lapsiperheille, asunnottomille, lähisuhdeväkivallan uhreille, mielenterveyspotilaille ja heidän omaisilleen sekä huumeiden käyttäjille."

Itselleni järjestötyö on sydämen asia lähinnä vammaisjärjestöjen kautta. Sitä kautta minä tiedän järjestöjen arvosta. Kuinka tärkeää esimerkiksi kehitysvammaiselle vanhemmalle on saada neuvontaa ja tukea vauva-arjessa. Kuinka vapauttavaa harvinaissairaille lapsille ja heidän perheilleen on tavata kaltaisiaan perheitä, joita on ehkä vain kuusi koko Suomessa, eivätkä muut kuin järjestöt järjestä vertaistukea. Kuinka tärkeää on saada tietoa omista oikeuksista liittyen työnsaantiin tai asumiseen, ja tarvittaessa lakineuvontaa, kun on vaikeuksissa.

Suomen hallitus joko ei ymmärrä järjestötoimintaa tai käyttää hyväkseen sitä, että monet ihmiset eivät ymmärrä sitä. Sen näki mielestäni hyvin, kun viime vuonna Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus Opike oli jäädä ilman rahoitusta. Opike on ainoa taho, joka Suomessa tekee kehitysvammaisille lapsille räätälöityjä, selkokielisiä oppimateriaaleja; sen rahoituksen loppuminen olisi tarkoittanut, ettei noita materiaaleja olisi. Kun asia ymmärrettiin ja vammaisjärjestöt nostivat siitä äläkän, rahoitus raavittiin kokoon. Se, että tuollainen pieni upsistakeikkaamoka edes tapahtui, kertoo, ettei järjestöjen toiminnan välttämättömyyttä juuri ajatella ennen kuin saksien kanssa heilutaan.

Nyt ei ole oikea aika mustamaalata järjestöjä. Järjestöt eivät ole petankkikerhoja tai savipiirejä, vaan välttämätön julkisen sektorin täydentäjä. Jos kaikki hallituksen kaavailemat leikkaukset toteutuvat, suuri osa järjestöistä joutuu lopettamaan toimintansa. Se tarkoittaa toivottomampaa Suomea lapsille, syrjäytyneille, vammaisille, sairaille, väkivallan uhreille, naisille, päihderiippuvaisille ja monille muille ihmisryhmille.

Vitut. Ei tätä touhua ihminen kestä. Lopetan tämän vastuullisesta journalismista vikisemisen kuitenkin loppunostoon. Puolusta sotejärjestöjä allekirjoittamalla tämä vetoomus:

[jullemannn]

Signs of a heart attack are different for each gender yet we only really teach the male warning signs. Make sure you’re aware of both and spread it to as many other women as possible!

[jullemannn]

“Ariel sold her voice for legs just because of a guy“

Meanwhile Ariel with legs;

Ariel already loved the human world long before meeting Eric (you don’t get a collection like hers overnight) and when she finally got a chance to explore it, she took it.

Ursula made it more about Eric than Ariel ever did.