julmala

[julmala]

*checking my mood ring* it says i love girls

[julmala]

psa

[julmala]

Brigitte Bardot, 1966

[julmala]

[julmala]

olen miettinyt ihan samaa. tosi monet (kivatkin) jutut loppuu siihen, kun täyttää 30. nykyään on varmaan vaikea saada apua mistään, kun kaikkia palveluita on muutenkin karsittu. onkohan mitään yhdistyksiä, mistä voisi saada jotain tukea? jäänyt mielikuva, että adhd-yhdistyksellä ainakin olisi, niin ehkä muillakin. halusin myös sanoa, ettet ole vääränlainen aikuinen. mielikuva aikuisuudestakin on muistojäänne jostain 50-luvulta. kaikki on nykyään erilaista, työelämä pirstaleista ja aika monelta puuttuu yhteisön tuki. puhumattakaan maailman tilasta ja kaikesta muusta, mikä aiheuttaa murhetta.

Vertaistukiryhmiä kyl löytyy moneen, mitkä ei oo ikärajotettuja! Just esimerkiksi neurokirjon juttuihin. Ja käsittääkseni kirkolta myös saa kaikenlaista tukea, mut mun omat ennakkoluulot kyllä on estänyt mua hakeutumasta niihin ja en edes kuulu kirkkoon, niin en tiedä oonko niihin oikeutettu. Toki auttavat puhelimet ja nää toimii myös kaikille, jos on joku akuutimpi tilanne.

Täl hetkel mua ehkä eniten harmittaa monen ihmisen asenteet, et pitäis jotenkin osata tästä itse nostaa itsensä jollain hienolla aikuisen supervoimalla. Et elämä on rankkaa, mut ku on aikuinen ni asiat on pakko hoitaa. Vaik tiiän kyllä, et oikeesti nää ihmiset ei varmaan vaan tiedä tarpeeksi mun tilanteesta/mt-ongelmista yleensä ja et niit ei ehkä pitäis kuunnella. Olen tällainen aikuinen ja tiiän mun kaltaisia on paljon, joilla on jonkinlaisia kroonisia ongelmia. Ja ei sairaudet katso ikää.

Noh, olen ollut sen verran "oikea aikuinen", että otin jälleen yhteyttä terveydenhuoltoon ja jaksoin inttää lääkkeen aloittamisesta niin pitkään, että mulle vihdoin kirjoitettiin mielialalääke. Ehkä tää nyt tästä 💪 Jos jotkut on seurannut mun avautumisia tänne ni olen nyt saanut tällaisen avun ja sille seuranta-ajankin niin olkaa huoleti!

Palveluitten karsimisesta sanon kyl et ärsyttää! Jotenki jotain ruoka-apua oon tuskastellu, et miten voi olla et ku oot tarpeeks köyhä ni ravinto riippuu hyväntekeväisyydestä. Nyt tuntuu et hyvinvointi yleensäkin yhä enemmän riippuu hyväntekeväisyydestä ja muutenki kasautuu kolmannen sektorin vastuulle kun palveluita karsitaan. Tällänen hieno hyvinvointivaltio meillä :)

[julmala]

[julmala]

Not to be a slut or anything but can someone come lie on top of me and kiss me like you've needed to your whole life

[julmala]

guys something good normal and fun has to happen

[julmala]

when you get mad at me this is who you're getting mad at (pic of disgusting repulsive charmless smear of unknown oily substance)

[julmala]

ränttii sori

oon voinu monta vuotta tosi hyvin, siis jonku 5 vuotta melkein. tietysti oon ollu masentunut, mut se on ollut jotain keskivaikeaa vaan ja oon ollu aika hyvin toimiva, vaikka opiskelu/työnteko ei oo onnistunut. Mut et oon pystyny syömään, juomaan, ylläpitämään ihmissuhteita, pitää huolta hygieniasta jne...

Nyt ku voin taas tosi huonosti ni huomaan, että vaikee masennus on hyväksyttävämpää nuorille aikuisille. Kun on 30 ni tuntuu, että odotetaan, että sä osaat toimia sun oireiden kanssa. Jos on 30 ni et sä makaa sängyssä koko päivää, koska sieltä pitää nousta. Et ku on aikuinen, ni osaa toimia niinku aikuinen, oli se tilanne ja olo mikä tahansa. Ennen oli kaikenlaisia palveluita mihin ohjattiin, kaikkee ohjausta. Mun oireet otettiin vakavasti. Nyt mua katotaan kun tyhmää ja vedotaan siihen, että mä en oo enää mikään teini, et mun pitää pystyy asioihin.

Mikä niinku maaginen aika se 20-29 oli, missä oli lupa kärsiä mielenterveysongelmista? Tosi vaikee löytää terveydenhuollosta apua tai saada sellasta... emmä siis ees oota tietenkään et mun ihmiset auttaisi mua, vaikka lääkärit sano, että mun pitää hankkia ihmisiä pitämään huolta itsestäni, mut siis en mä haluu et kukaan rupee palkatta mun omaishoitajaks lol. Mut jotain ymmärrystä... musta tuntuu et tosi monet on vaan turhautuneita kun mun "pitäis käyttäytyy kun aikuinen". Hävettää myös kirjottaa tänne tyhjiöön näitä, kun jotenki mun pitäis ymmärtää olla aikuinen ja aikuiset ei tee näin.

Mut mulla ei oo mitään eikä ketään kelle purkaa. Mun terapia ei auta mua yhtään. Lisäksi mua hävettää koko ajan. Hävettää, etten oo kunnollinen aikuinen. Väsyttää, että mun koko elämän en oo täyttänyt mitään odotuksia. Olen ihan rikki ja loppu.

Voisko joku kertoo ihmisille, että mielenterveysongelmat ei lopu kun otsalohko on täysin kehittynyt? Toki mua varmaan ymmärrettäisiin jos olisi joku elämänkriisi, mut pelkkä adhd, persoonallisuushäiriö, ahdistus ja masennus kombinaatio ilman syytä ei kyl toimi aikuisille...

Jos luit tän ni kiitos ja sori :D Mun on pakko vaan jossain vähän päästää ulos tätä ja täällä kukaan ei oo vielä suuttunut mulle

[julmala]

[julmala]

.

[julmala]

Hand painted tiles

[julmala]

kinda wanna leave. kinda wanna ghost everyone. kinda wanna rot under a blanket. kinda wanna feel loved. kinda wanna feel wanted. kinda wanna

[julmala]

[julmala]

[julmala]

guy who has ibuprofen: I have ibuprofen if you need it btw