kakkupuutarha

[kakkupuutarha]

Tauon paikka

Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi päivitin Kakkupuutarhaa. Näitä koottuja selityksiä on kuultu muissa blogeissa postaustauon venähtäessä varmasti riittämiin, mutta annan pähkinänkuoressa myös omani. Inspiraatio uusien reseptien ja postausten keksimiseen alkoi hiipua viime kevään ja kesän aikana vähitellen, ja kun elämä heitti syksymmällä vähän kierrepalloa kehiin, ei ensimmäisenä mielessä ollut uusien reseptien nikkarointi ja kuvaaminen. Leipominen ei ole suinkaan jäänyt, mutta se on muuttanut vähän muotoaan. Olen leiponut harvemmin ja silloin, kun oikeasti on ollut fiilistä tai tarvetta leipomiselle. Olen myös kokeillut toisten reseptejä ja tutustunut uusiin ja vanhoihin koluamatta jääneisiin keitto- ja leivontakirjoihin. Jollain tavalla on tehnyt mieli palata perusasioiden äärelle, ja yksi niistä perusasioista on pulla. Laskiaisen tienoilla pyöräytin tietysti omat laskiaispullat sekä erän näitä ihania pistaasipullia. Vaikka korvapuusti ja perinteinen voisilmäpulla ovat ikisuosikkeja, tuo tämä pistaasitäyte vähän vaihtelua pullahommiin. Sanoisin, että se on jopa kevääseen katsova vaihtoehto korvapuusteille. Puustin sijaan solmin pullat kierteelle, mikä mielestäni tekee niistä yhä herkullisemman näköisiä.

Kakkupuutarha jää siis tauolle, jonka kestosta en osaa sanoa. Kenties uusi postaus pullahtaa tänne viikon, kenties vuoden kuluttua. Mutta en ajatellut ottaa asiasta paineita. Älkää siis tekään, vaan pistäkää pullataikina kohoamaan ja purkakaa ilonne tai huolenne taikinan alustamiseen. Tämän ihanan pullaohjeen lisäksi teitä (sekä minua) palvelee jatkossa blogin reseptiarkisto, josta löytyy kokeiltavaa varmasti vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Haluan kiittää teitä ihanat lukijat kommenteistanne, tykkäyksistänne ja tuestanne blogin matkan varrella. Olen todella kiitollinen siitä, miten olen päässyt blogin kanssa kehittymään niin leipurina, valokuvaajana kuin kotifloristinakin. Eiköhän Kakkupuutarha vielä muodossa tai toisessa puhkea uudelleen kukkaan. Sitä odotellessa, otetaan iso voinen haukku näistä pistaasipullista!

Pistaasipullat

16 kpl

Pullataikina

75 g huoneenlämpöistä voita

3/4 dl sokeria

1/4 tl suolaa

2 tl (vasta)jauhettua kardemummaa

2 1/2 dl maitoa

25 g hiivaa

7-8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Täyte

100 g huoneenlämpöistä voita

80 g pistaasipähkinöitä

3/4 dl sokeria

reilu 1 tl (vasta)jauhettua kardemummaa

Voiteluun

1 kananmuna

(raesokeria)

Valmista pullataikina: Sekoita suuressa kulhossa huoneenlämpöinen voi, sokeri, suola ja kardemumma. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi ja kaada se sitten voiseoksen sekaan. Sekoita, kunnes voi on sulanut maidon joukkoon.

Murustele hiiva ja liuota se maitoseoksen joukkoon. Lisää noin puolet jauhoista vähän kerrallaan vispilää apuna käyttäen. Kun taikina on vispilälle liian paksua, jatka loppujen jauhojen vaivaamista käsin. Kun taikina irtoaa kulhon reunoista kauniiksi palloksi, mutta jää pohjasta vielä hieman kiinni kulhoon, taikina on valmista.

Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa 45 minuuttia tai kunnes se on tuplannut kokonsa.

Valmista odottaessasi täyte: jauha pistaasipähkinät hienoksi muruksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Sekoita pähkinärouhe, sokeri ja kardemumma pehmeään voihin.

Kumoa kohonnut taikina työtasolle ja vaivaa ylimääräiset ilmakuplat pois. Kauli taikina noin 40 x 50 cm kokoiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä pistaasitäyte tasaisesti levylle ja taita se sitten kolminkerroin: taita ensin taikinan pitkältä sivulta alakolmannes keskikolmanneksen päälle ja sitten ylin kolmannes niiden päälle. Leikkaa taikinalevystä 16 2-3 cm levyistä suikaletta. Leikkaa lopuksi kukin suikale pituussuunnassa kahtia siten, että taikinaliuskat jäävät toisistaan toisesta päästä kiinni. Lopputuloksena on siis pitkälahkeisten housujen näköinen taikinapala. Ota housujen nilkoista ja vyötäröstä kiinni ja kierrä taikinapalaa itsensä ympäri. Pyöräytä taikina sitten rullalle ja kierrä taikinan toinen pää kierteen alle, kun pistät sen pellille.

Kohota pullia 30-45 minuuttia liinalla peitettyinä ennen paistamista. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele halutessasi päälle raesokeria. Paista 225 asteessa noin 12 minuuttia tai kunnes pullat ovat päältä kauniin kullanruskeita. Anna jäähtyä tovi ennen tarjoilua. Ylimääräiset pullat voit pakastaa ja nauttia sulatettuina, kun mieli tekee jotain hyvää.

[kakkupuutarha]

Inkivääri-omenakakku

Tämä resepti on teille, joiden omenapuut kantavat hedelmää niin, etteivät naapurit, kaverit, serkut ja kaimat kykene hakemaan kaikkea satoa millään näpeistänne pois. Sekä niille onnellisille, jotka sattuvat tuntemaan yhdenkin omenapuun omistavan ihmisen (tai asuvat tarpeeksi lähellä kauppaa - heh heh). Mehujen ja hillojen lisäksi voi kotimaiset omenat upottaa tähän täydellisen ihanaan ja helppoon inkivääriseen omenakakkuun. Useimmiten omena paritetaan kanelin kanssa erityisesti leivonnaisissa, joten inkivääri tuo omenakakkuun mukavaa vaihtelua. Inkivääri on myös kakun nimessä ensimmäisenä, sillä sen maku on framilla niin taikinassa kuin omenat peittävässä  inkiväärisokerissakin. Kakku on rakenteeltaan täydellisen pehmeä ja mehevä ja sopii vielä hieman lämpimänä oivallisesti vaniljajäätelön seuraksi. Päivä tai kaksi huoneenlämmössä ei myöskään tee kakulle pahaa, vaan se mehevöityy entisestään. Samana päivänä kun innostuin leivontapuuhiin, törmäsin pyöräretkellä metsässä kukkiviin kanerviin, noihin pohjolan laventeleihin. Näissä kuvissa yhdistyvät siis metsän ja puutarhan parhaat palat tällä hetkellä. Kanervametsään menijälle suosittelen saksia mukaan, ettei tarvitse kantaa kukkia juurineen kotiin. Ovat sen verran sitkeitä kavereita nämä.

Inkivääri-omenakakku

100 g huoneenlämpöistä voita

1 1/4 dl sokeria

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 munaa

2 1/2 dl + 1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl maitoa

7 kpl (n. 500 g) kotimaista tai muuta kiinteämaltoista hapanta omenaa

Inkiväärisokeri

2 rkl sokeria

1 tl jauhettua inkivääriä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele halkaisijaltaan 20 cm kokoinen irtopohjavuoka. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe.

Kuori omenat, puolita ne ja poista siemenkodat. Pilko kolme omenaa kuutioiksi ja neljä ohuiksi siivuiksi.

Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää raastettu inkivääri ja sekoita. Vatkaa huoneenlämpöiset munat yksi kerrallaan voivaahdon joukkoon.

Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan muutamassa erässä. Vatkaa aina lisäysten välissä taikina tasaiseksi.

Kaavi kaikki taikina voideltuun kakkuvuokaan. Ripottele taikinan päälle tasaisesti kuutioidut omenat ja painele ne taikinan uumeniin. Lado sitten riveittäin siivutetut omenat taikinan päälle. Sekoita inkiväärisokeri ja ripottele se tasaisesti omenoiden päälle.

Paista 175 asteessa uunin keskiosassa n. 55 min, kunnes kakun keskelle työnnetty puutikku tulee puhtaana ulos. Anna jäähtyä vuoassaan kymmenisen minuuttia ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään. Tarjoa vielä hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai vaikka vatkatun vaniljasokerilla maustetun ranskankerman kanssa. Kakku säilyy myös erinomaisesti huoneenlämmössä pari päivää mehevöityen entisestään.

[kakkupuutarha]

Matcha-kääretorttu sitruuna-valkosuklaatäytteellä

Sain jo keväämmällä Japanin-tuliaisena kallisarvoista matchaa eli vihreän teen lehdistä jauhettua teetä leivontaa silmällä pitäen. Inspiraatio antoi kuitenkin odottaa itseään, kunnes vasta syksyn lähetessä aloin leivontapuuhiin. Mielessäni pyöri ajatus kauniin vihreälle spiraalille taipuvasta matcha-kääretortusta, joka yhdistyisi raikkaan täytteen kanssa. Olin aikeissa muunnella aivan perinteistä kääretorttureseptiä tujauksella matchaa, mutta sitten törmäsin googlailujeni myötä tähän samaan aikaan kevyeen ja kosteaan sifonikakkupohjaiseen matchatorttuun. Sifonikakussa käytetään rasvana kasviöljyä ja taikinaan käännellään valkuaisvaahtoa, mikä tekee kakusta ihanan ilmavan. Ohje on aika tarkka grammamäärineen, joita on vaikea kääntää helposti desimitalla mitattaviksi, joten keittiövaaka on aika must tämän leivonnaisen kanssa. Pohjan tekeminen on silti helppoa, joten ei syytä huoleen! Säväyttävä leipomus valmistuu lähes yhtä helposti kuin tavallinen kääretorttukin. Ja tämä kakkupohja kääriytyy helposti rullalle ilman halkeiluja. Lisäsin kakkupohjaan hieman lisää matchaa, koska ensikokeilulla se ei maistunut riittävän tunnistettavasti matchalta. Täytteen maustoin valkosuklaalla, sitruunalla ja loppukesän kunniaksi vielä tuoreilla kotimaisilla vadelmilla. Vadelmat voi kuitenkin hyvin jättää tästä ohjeesta pois, jos sesonki ei suosi leipojaa. Tortun seuraksi sain taittaa erään ystäväpariskunnan pihasta pari syyshortensian oksaa. Hortensian kukat valkoisen, vihreän ja vaaleanpunaisen sävyissään toistavat täydellisesti tämän tortun värejä.

Tein kääretortusta pari eri versiota. Tähän kuvissa olevaan versioon lisäsin matchaa täytteeseenkin, mutta lopulta pidin ehkä enemmän siitä tortusta, jossa matchaa oli vain kakkupohjassa. Sillä tavalla matchan ja raikkaan sitruunaisen täytteen yhdistelmässä oli sopiva kontrasti. Tuolloin täyte on tietenkin väriltään valkoista, jolloin vihreä kakkupohja hyppää vielä iloisemmin silmille. Tämä on tietenkin makuasia, ja jos kaipaat matchan loistavan läsnäolollaan, kannattaa sitä lisätä täytteeseenkin. Kumman tahansa tavan valitsetkaan, kutkuttaa torttu niin ulkonäöllään kuin maullaankin!

Ohje on tavalliselle pienelle uunille, joten käyttämäsi uunipellin tulisi olla sisämitoiltaan kutakuinkin 33 x 40 cm kokoinen.

Matcha-kääretorttu sitruuna-valkosuklaatäytteellä

Sifonkikakkupohja

5 huoneenlämpöistä munaa

90 g vehnäjauhoja

15 g matchaa

100 g sokeria

60 g rypsiöljyä

75 g kuumaa vettä

Täyte

100 g valkosuklaata

2 dl vispikermaa

2 rkl sokeria

125 g maitorahkaa

1 sitruunan hienoksi raastettu kuori

1 rkl sitruunamehua

(1 1/2 tl matchaa)

(100 g tuoreita vadelmia)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Sekoita keskenään jauhot ja matcha ja siivilöi seos. Mittaa kahteen pieneen kulhoon kuhunkin 50 g sokeria.

Vatkaa munanvalkuaisia sähkövatkaimella, kunnes niistä alkaa muodostua höttöinen vaahto. Lisää vähän kerrallaan useammassa erässä sokeria samalla vatkaten, kunnes vaahto tiivistyy ja siihen muodostuu vatkaimia nostaessa terävä huippu.

Älä pese vatkaimia vaan siirry niiden kanssa keltuaisten pariin: lisää sokeria keltuaisten joukkoon ja vatkaa ne vaaleaksi, ilmavaksi vaahdoksi, joka muistuttaa koostumukseltaan majoneesia. Kiehauta vesi.

Lisää keltuaisvaahdon joukkoon öljy ja sekoita. Lisää sitten kuuma vesi ja sekoita hyvin. Kaada sekaan siivilöity jauhoseos sekä 1/3 marengista ja sekoita. Lisää sitten toinen 1/3 marenkia taikinan joukkoon ja sekoita keskinopeudella.

Kippaa taikinan joukkoon loput 1/3 marengista ja kääntele se sekaan nuolijan avulla. Sekoita huolellisesti kulhon pohjaa myöten, jotta kaikki taikina ja valkuaisvaahto yhdistyvät.

Kaavi taikina huolellisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja tasoita niin, että taikinaa on joka kohdassa yhtä paljon. Paista 200-asteisessa uunissa 17-19 minuuttia, kunnes pohjan keskelle työnnetty puutikku tulee puhtaana ulos. Siirrä paistunut pohja ritilälle jäähtymään. Anna sen jäähtyä kokonaan ennen rullaamista.

Valmista täyte: sulata valkosuklaa kevyesti poreilevassa vesihauteessa. Anna valkosuklaan jäähtyä kokonaan huoneenlämpöön.

Vatkaa kerma ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maitorahka ja sekoita. Lisää huoneenlämpöinen valkosuklaa ja sekoita. Jos tässä vaiheessa valkosuklaa menee kokkareiseksi, voit vilauttaa kulhoa muutama sekunti kerrallaan vesihauteen päällä ja sekoittaa välillä, jotta valkosuklaa sulaa uudestaan vaahtoon. Älä kuumenna kuitenkaan liikaa, jottei täyte löysty.

Lisää joukkoon sitruunan hienoksi raastettu kuori ja mehu. Lisää matcha, jos käytät sitä. Anna täytteen seisahtaa jääkaapissa hetki ennen täyttämistä.

Kumoa torttupohja puhtaalle leivinpaperille ja poista hellästi vanha leivinpaperi torttupohjan päältä. Tortun tulisi nyt olla alapinta ylöspäin. Leikkaa tarvittaessa tortun lyhyemmät reunat suoriksi veitsen avulla, jos haluat kauniimman rullaustuloksen. Levitä täyte pohjalle niin, että sinusta kauimpana olevaan reunaan jää noin 3-4 cm tyhjää (ks. kuva alla). Asettele itseäsi lähempänä olevalle reunalle vadelmat riviin vierekkäin niin, että niitä on jonossa koko tortun matkalta. Aloita kääriminen leivinpaperia apuna käyttäen tortun vadelmapäästä. Kääräise torttu rullalle ja kääri leivinpaperi lopulta sen ympärille, taita päät kiinni ja siirrä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi ennen tarjoilua. 

Leikkaa ennen tarjoilua tortun päätypalat pois niin, että vadelmainen leikkauspinta paljastuu ja torttu on symmetrinen. Koristele halutessasi matchajauheella, tuoreilla vadelmilla tai kukilla.

[kakkupuutarha]

Kevyesti paahdettu aamiaismysli

Jotkut ihmiset pitäisivät minua ehkä hieman kummallisena, jos tietäisivät, miten paljon rakastan aamupalaa. Usein arki-iltoinakin odotan aamua, koska tiedän, että saan upottaa herättyäni lusikan kulholliseen mysliä ja jogurttia. Olen jo vuosia syönyt aamupalalla mysliä, joten kaupan valikoimat on tullut koluttua läpi huolella ja oma maku myslien suhteen on hioutunut tarkaksi kokeilujen myötä. Ainakin arkiaamupalalla pidän eniten irtonaisesta, kevyesti paahdetusta myslistä - en kokkareisesta sokerisesta granolasta. Mielimyslissäni on hyvä olla myös runsaasti niitä sattumia, eli pähkinöitä ja siemeniä sekä rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä. Mutta mieluiten niitä ihania, myslissä jo hieman kuivahtaneita, sitkeitä rusinoita. Hyvässä myslissä on mielestäni muutama ns. pääherkku, eli paria eri pähkinää ja korkeintaan kahta eri kuivattua hedelmää tai marjaa. Liiallinen sekamelska ei ole kokonaisuudelle hyväksi, vaan laadukas ja harkittu yhtälö tuo suurimman tyydytyksen. Se, mitä syön myslin kanssa, on vaihtunut kausittain: yhdessä vaiheessa oli se Bulgarian jogurtti -vaihe, sitten taas juokseva luonnonjogurtti-, hyvin pitkään viili- ja nyt parhaillaan soijajogurttivaihe. Valitsen kaupasta tölkin kookoksella tai mantelilla maustettua soijajogurttia, ripottelen päälle mysliä ja mieluiten tuoreita marjoja tai hedelmiä, ja jokainen päivä alkaa aikas tosi hyvin.

Koska mysli on minulle jokapäiväistä herkkua, haluan valita myslejä, joissa ei ole tuhottomasti rasvaa ja lisättyä sokeria. Parhaiten tietää, mitä saa, kun valmistaa myslin itse. Pitkään kotitekoinen myslini oli omaan makuuni turhan paahteista, kunnes tajusin alentaa lämpötilaa ja vähentää paistoaikaa reippaasti. Näin myslistä tulee rapeaa, mutta vielä irtonaista ja vain kevyesti paahdetun makuista. Uutena kikkana keksin myös laittaa mysliin kookosöljyä rypsiöljyn sijaan. Paahdettaessa kookosöljystä leijuu huumaavan vaniljainen tuoksu, ja samalla se tekee myslistä hieman makeamman makuista kuin mitä hunajan määrästä voisi päätellä. Silti tätä mysliä syödessä ei arvaisi, että siinä on kookosta - uskokaa huviksenne vannoutuneet kookoksenvihaajatkin. Maltillisesti hunajaa perään ja homma on paketissa: terveellinen luksusaamumysli on valmis! Alla on suuntaa-antava perusohje, mutta periaatteessa voit laittaa mysliin mitä tahansa pähkinöitä, siemeniä tai kuivattuja hedelmiä ja pitää kaurahiutaleiden, öljyn ja hunajan määrän vakiona. Muista vain lisätä kuivatut hedelmät ja marjat vasta myslin paahtamisen jälkeen. Jos käytät hasselpähkinöitä kuten minä, on ne hyvä paahtaa erikseen, jotta saat ne kuorittua ennen mysliin lisäämistä. Alla löytyy ohje siihenkin puuhaan. Ja muista - myslin voi tehdä hyvin myös gluteenittomista kaurahiutaleista.

Ihania, verkkaisia ja kirpeitä aamuja tämän myslin parissa!

Kevyesti paahdettu aamiaismysli

7 dl kaurahiutaleita

1 dl seesaminsiemeniä

100 g kuorellisia manteleita

1/2 tl kanelia

3 rkl kookosöljyä

3 rkl (akaasia)hunajaa

100 g paahdettuja hasselpähkinöitä (ks. ohje alla)

2 dl rusinoita

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, seesaminsiemenet, mantelit ja kaneli. Sulata kookosöljy miedolla lämmöllä kattilassa ja sekoita hunaja sen joukkoon. Kaada sitten liemi kaurahiutaleseoksen joukkoon ja sekoita huolellisesti. 

Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda uunissa 150 asteessa 20 minuuttia. Sekoita mysliä pari kertaa paahdon aikana.

Anna paahdetun myslin jäähtyä täysin huoneenlämpöiseksi. Sekoita sitten sen joukkoon rusinat sekä paahdetut hasselpähkinät. Kaada mysli ilmatiiviiseen purkkiin ja säilytä kuivassa ja viileässä paikassa.

Hasselpähkinöiden paahtaminen

Paahda hasselpähkinöitä 175-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes niiden kuori alkaa lohkeilla. Ota pähkinät pois uunista ja anna jäähtyä hetki. Kumoa sitten hasselpähkinät keittiöpyyhkeen päälle vielä kuumina, tee pyyhkeestä pieni nyytti ja pyörittele pähkinöitä pyyhkeen sisällä toisiaan vasten, kunnes kuoret ovat pääasiassa irronneet. Anna pähkinöiden jäähtyä täysin ja rouhi niitä sitten halutessasi hieman veitsellä eri kokoisiksi paloiksi ennen mysliin lisäämistä.

[kakkupuutarha]

Tahinibrowniet

Tulipa otettua blogin pitämisestä vahingossa kunnon kesäloma. Lomalla ei tehnyt mieli tehdä juuri mitään arkisiin rutiineihin liittyvää, joten leipominenkin rajoittui lähinnä spontaaneihin mökkimustikkapiirakoihin. Tavallaan harmittaa, ettei tullut käytettyä hyväksi kaikkia marjasesonkeja leivonnassa, vaikka marjoja onkin ihan sellaisenaan tullut syötyä kasoittain. Nytkin kun päädyin leipomaan pitkän tauon jälkeen, teki mieleni tavallisuudesta poiketen jotain suklaista. Olen jo kauan halunnut kokeilla tahinia eli seesamitahnaa leivonnassa, ja suklaa oli sen kanssa turvallinen pari ensimmäiselle kokeilulleni. Tahini tuo näihin ihanan mehukkaisiin brownieihin kivan pähkinäisen seesamin säväyksen sekä ripauksen suolaisuutta. Koostumukseltaan nämä browniet ovat ihanan tiiviitä, kosteita ja pehmeitä ja maistuvat erittäin suklaisilta ja makeilta. Eli toisin sanoen aivan täydellisiltä. En ollut aivan ensiyrittämällä tyytyväinen brownieiden koostumukseen, joten tein pari viilausta reseptiin ja yritin uudestaan. Kyllä kannatti! Tekisi mieli syödä nämä kaikki yhdeltä istumalta. Jos haluat vielä nauttia viimeisistä kesän kauniista päivistä, ovat nämä ehdottomasti loistavaa mukaan otettavaa herkkua vaikka piknikille. Tai jos haluat fiilistellä ensimmäisiä viileitä iltoja, voi näiden kanssa käpertyä myös viltin alle ja avata Netflixin kaikessa rauhassa. Itse pyöräilin ruutujeni kanssa kallionnokkaan auringonlaskun aikaan, nappasin muutaman kuvan ja jäin katselemaan merta eväideni kera. Ei lainkaan huono iltapala.

Tämä brownieohje on takuulla idioottivarma: et tarvitse sähkövatkainta tai monia kulhoja ja pursottimia. Sen kuin sekoitat muut aineet sulatettuun voihin ja suklaaseen ja paistat koko komeuden nopeasti uunissa. Paistoin browniet 20 x 20 cm kokoisessa vuoassa. Jos sinulla ei ole juuri sopivaa vuokaa, voit paistaa browniet myös hieman isommassa vuoassa ja vähentää vähän paistoaikaa, jotteivät browniet paistu liian kuiviksi. Tuolloin saat hieman matalampia brownieita. Jos olet suuri seesamin fani, voisi taikinaan koittaa lisätä vielä seesaminsiemeniä. Seuraavassa satsissa on kokeiltava niitä!

Tahinibrowniet

16 palaa

150 g voita

150 g tummaa suklaata (70% kaakaota)

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

3 munaa

1 dl tahinia + n. 2 rkl lisää pinnalle

1 dl + 1 rkl (70 g) vehnäjauhoja

2 rkl (15 g) kaakaojauhetta

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Mittaa pieneen kulhoon jauhot ja kaakaojauhe ja sekoita. Vuoraa 20 x 20 cm tai vastaavan kokoinen suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla.

Paloittele suklaa ja voi suureen lämmönkestävään kulhoon. Nosta kulho kevyesti poreilevan vesikattilan päälle ja sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä. Sekoittele välillä. Anna sulan seoksen jäähtyä noin 10 minuuttia huoneenlämmössä.

Lisää suklaa-voiseokseen sokerit ja sekoita. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita välissä seos tasaiseksi. Mittaa sekaan 1 dl tahinia ja sekoita.

Lisää kuivat aineet ja sekoita ne huolellisesti taikinan joukkoon. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja levitä tasaiseksi. Tipauta pinnalle teelusikalla muutama nokare tahinia ja vedä taikinan pintaan kuvioita cocktailtikulla.

Paista uunissa 175 asteessa 35-38 minuuttia. Anna jäähtyä huoneenlämmössä täysin ennen tarjoilua. Tarjoile sellaisenaan kuutioiksi leikattuna tai vaniljajäätelön kera.

[kakkupuutarha]

Keskikesän aprikoosipiirakka

Nyt eletään sitä ihanaa aikaa, jolloin aprikoosit, persikat, nektariinit ja luumut kypsyvät eteläisemmässä Euroopassa. Kypsät kivelliset hedelmät kutsuvat aina piirakan tekoon. Rakastan piirakoita, jotka ovat täyttä hedelmää: tarvitaan vain hyvä, rapea piirakkakuori ja paljon uunissa makeaksi kypsynyttä täytettä. Sekä tietenkin pallo mahdollisimman hyvää vaniljajäätelöä. Aprikoosista on ihana leipoa, koska sen maku voimistuu ja monipuolistuu niin paljon kypsentämisen myötä. Tässä piirakassa on täytettä ylen määrin, ja se on samalla ihanan kirpsakkaa ja makeaa. Mielestäni makeudeltaan juuri täydellistä kunnon vaniljajäätelön kanssa nautittavaksi, mutta jos et nauti niin kovasti kirpeän ja kermaisen yhdistelmästä, voi täytteessä lisätä sokerin määrää vaikka puolella desillä. Muskottipähkinää voi myös laittaa täytteeseen vaikka tuplasti, mutta itse pidän hyvin pienestä häivähdyksestä muskottia. Olen traumatisoinut itseni menneisyydessä pinaattikeitolla, johon tuli aivan liikaa muskottipähkinää, ja sen koomin on vähempi riittänyt leivonnaisiinkin. En kuitenkaan jätä sitä pois, sillä ilman tuota muskottipähkinän häivähdystä tämä ei olisi sama piirakka. Käy siis hakemassa pussillinen aprikooseja torilta ja odottele ihanan tuoksun valtaavan kotisi joka nurkka. Mikään ei tunnu heinäkuulta, kuten vielä hieman uunista lämmin aprikoosipiirakka. Ainoa huono puoli tässä piirakassa on se, että pitää odotella ainakin pari tuntia paistamisen jälkeen ennen kuin piirakkaan saa käydä käsiksi. Muuten vastassa saattaisi olla aprikoositäytevyöry kauniisti leikkautuvan palan sijaan.

Piirakkapohjan ohje on juuri piirakkakirjankin julkaisseelta Linda Lomelinolta, ja samassa jutussa löytyy myös hyvä video-ohje siitä, miten piirakan ristikko syntyy. Reunan rypytys onnistuu siten, että reunan yli roikkuva osa taitetaan piirakkavuoan sisään ulkopuolelta, ja reuna rypytetään sormin, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Itsellänikin rypytys hieman valahti uunissa, mutta lopputulos miellyttää silmää aivan riittävästi.

Aprikoosipiirakka

noin 10 palaa

halkaisijaltaan 20-23 cm kokoiseen syvään piirakkavuokaan

Pohja

300 g (n. 4 1/2 dl) vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

2 rkl sokeria

250 g voita

6-8 rkl jääkylmää vettä

Täyte

1 kg aprikooseja

1 dl sokeria

1/2 sitruunan hienoksi raastettu kuori

1/8 tl jauhettua muskottipähkinää

2 rkl sitruunamehua

2 rkl maissitärkkelystä

Voiteluun

1 muna

sokeria

Piirakkataikina

Kuutioi kylmä voi ja pistä se pakastimeen odottamaan. Mittaa kulhossa jauhot, suola ja sokeri ja sekoita.

Lisää voi jauhoseoksen joukkoon. Nypi voita jauhoihin, kunnes seos on murumainen ja suurimmat voipalat ovat suunnilleen herneen kokoisia.

Lisää taikinan joukkoon jääkylmää vettä pari ruokalusikallista kerrallaan samalla kevyesti kädellä sekoittaen. Älä vaivaa taikinaa tai kuoresta tulee sitkeä. Lopeta veden lisääminen, kun taikinasta alkaa muodostua yhtenäinen ja saat sen painettua kädellä kasaan tiiviiksi palloksi. Jaa taikina kahteen osaan (toiseen voit laittaa noin 50 g enemmän taikinaa kuin toiseen), painele kiekoiksi ja kääri kelmuun. Siirrä jääkaappiin ainakin tunniksi tai vaikka yön yli lepäämään.

Täytteen valmistus

Puolita aprikoosit, poista kivi ja pilko puolikkaat 4-5 lohkoon hedelmän koosta riippuen. Lisää sokeri ja raastettu sitruunankuori aprikoosilohkon päälle ja sekoita. Anna hedelmien mehustua kulhossa huoneenlämmössä noin 45 minuuttia.

Nostele aprikoosit siivilään ja valuta hedelmistä mehua muutaman minuutin ajan kattilaan. Lisää sitruunamehu ja keitä lientä keskilämmöllä kasaan kunnes liemestä on jäljellä noin puolet. Anna jäähtyä hieman ja lisää liemi takaisin aprikoosien joukkoon. 

Lisää muskottipähkinä. Siivilöi sitten joukkoon maissitärkkelys ja sekoita huolellisesti.

Piirakan kokoaminen

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen.

Ota isompi taikinakiekko jääkaapista. Voit pitää taikinaa tarvittaessa muutaman minuutin huoneenlämmössä ennen kaulimista.

Kauli taikinasta noin 3-5 mm paksuinen pyöreä levy, joka on halkaisijaltaan käyttämääsi vuokaa reunan verran sekä ainakin 5 cm isompi. Aseta taikinalevy piirakkavuoan päälle ja painele se kevyesti pohjaa ja reunoja myötäileväksi. Leikkaa reunan yli roikkuva taikina puhtailla keittiösaksilla siten, että sitä jää roikkumaan reunan yli noin 2,5 cm. Siirrä vuoka jääkaappiin odottamaan.

Ota toinen taikinakiekko jääkaapissa ja kauli se samanpaksuiseksi levyksi kuin edellinen. Leikkaa veitsellä tai taikinapyörällä taikinasta 12 samanlevyistä nauhaa.

Ota piirakkavuoka jääkaapista ja kumoa aprikoositäyte siihen. Tasoita pinta. Muotoile taikinanauhoista piirakan päälle ristikko kuten yllä olevissa kuvissa tai tässä videossa. Leikkaa sitten reunan yli roikkuvat päät nauhoista pois ja paina päät täytteen päälle.

Käännä piirakkavuoan reunan yli roikkuva taikina kaksin kerroin vuoan ulkoreunan sisään. Rypytä reuna sormin kuten kuvassa. Siirrä sitten piirakka pakkaseen vartiksi ennen paistamista.

Ota piirakka pakkasesta. Voitele piirakan reuna sekä ristikko munalla ja ripottele piirakan päälle sokeria. Paista ensin 225 asteessa uunin keskiosassa 15 minuuttia. Laske sitten lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista 40-50 minuuttia, kunnes piirakka on pinnaltaan kullanruskea ja täyte pulpahtelee ristikon rei’istä. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, peitä se paistamisen loppuvaiheessa foliolla tai leivinpaperilla. Anna jäähtyä ainakin pari tuntia ennen tarjoilua, jotta täyte ehtii hieman asettua.

[kakkupuutarha]

Terveiset ikkunalaudalta

Tuntuu hassulta kirjoittaa heinäkuussa kodin viherkasveista, mutta olen jo huhtikuusta asti halunnut jakaa teille viimeisimmät hankintani. En ole aiemmin ollut kovin suuri viherkasvi-intoilija, ja perinteisesti olen myös ollut aika huono hoitamaan hoidokkejani. Sillekin on siis ehkä syynsä, miksi blogini kukkatarjonta on keskittynyt leikkokukkiin. Raahasin kuitenkin Kööpenhaminan reissulta kotiin pari syötävän suloista miniruukkua sekä keraamisen amppelin, joihin kaavailin jo silloin ostavani paikallisen trendin innoittamana mehikasveja sekä kaktuksia. Jaoin tuoreen villitykseni kukkakauppiaani kanssa, ja hän tilasi aimo määrän kasveja, joista valitsin nämä kaksi mehikasvia sekä yhden kaktuksen, jotka ovat koristaneet ikkunalautaani jo pidempään. Kapinoin mielessäni lapsuuden amppelimuistoja vastaan ja ostin riippuvan kasvin sijaan amppeliini ylöspäin kurottelevan mehikasvin, jolloin vaikutelma on mukavan moderni. En ole onnistunut tappamaan yhtään kasveistani (joskin myönnettäköön, että olen saanut hieman kasteluapua ja -muistuttelua kotimme viherkasvivastaavalta). Kasvit ovat kyllä todella helppohoitoisia, sillä ne tarvitsevat aivan tirauksen vettä suunnilleen kerran viikossa. Jos viikko tai parikin unohtuu välistä, eivät ne ole juuri moksiskaan.

On ilahduttavaa seurata kasvien elämää: näihin parin kuukauden takaisiin kuviin verrattuna kasvit ovat jo muuttaneet muotoaan ja hieman kasvaneet kokoakin. Amppelissa kasvava mehikasvi kurotteli muutaman viikon jälkeen kukkavanankin kohti ikkunaa, ja siihen puhkesi pari pientä keltaista kukkaa. Joka päivä näen vaalean vehreät lemmikkini heti ovesta astuessani ja ne piristävät arkeani. Olen ollut myös todella iloinen noista keraamisista kipoista sekä kauniista keraamisesta amppelistani. Jos joku innostuu kukkaruukkuhankintoihin, Stilleben -sisustuskaupan nettikaupasta voi ostaa keraamisia amppeleita, noita pieniä keraamisia kuppeja sekä monia muita ihania ruukkuja ja vaaseja. Ennen viherkasveja vierastaneena haluan siis rohkaista kaikkia tekemään pienen hankinnan vaikka omalle ikkunalaudalle. Koti tuntuu uusien kasvien myötä heräävän aivan eri tavalla eloon, ja niiden hankkiminen on halpa ja kiva tapa sisustaa. Seuraavaksi haaveilen toisesta keraamisesta amppelista, jonka voisin ripustaa eri tasoon ikkunalle nykyisen seuraksi.

[kakkupuutarha]

Kesän paras mansikkakakku

Huomaamattani alan laskeutua lomaan. Töissä kaikki alkavat liikehtiä hieman levottomasti loman lähetessä ja kahvitauoilla tunnelmaa määrittää kevytmielinen haihattelu ja ikkunasta ulos katselu. Veikkaan, että aika monen ajatukset ovat siellä omassa mökkirannassa. Meikäläisellä ei ole mökkirantaa, mutta omien harrastusten loppuminen ja viikottaisten rutiinien rikkoutuminen on alkanut tuntua ja näkyä. Töiden jälkeen ei ole kiire minnekään ja ehdin rauhoittua lukemaan kirjaa, istumaan puistossa, tekemään kävelylenkkejä ja syömään itse tehtyä ruokaa arkenakin. Ostin myös hiljattain pyörän monen vuoden pyöräilytauon jälkeen, ja mankelilla taitetut työmatkat ja rauhalliset iltapyöräilyt ovat tuoneet arkeen ihanaa vapauden tuntua. Veri vetää mutkattomien perusasioiden äärelle, ja niistä nauttiminen on nyt parasta, mitä tiedän. Siispä ei liene ihme, että viime aikoina mielen päällä on pyörinyt lähinnä mansikkakakku kaikessa yksinkertaisuudessaan: vaalea kakkupohja, runsaasti kermaa ja keko kotimaisia makeita mansikoita. Halusin luoda kakun, joka kaikkien on helppo tehdä juhannukseksi tai heinäkuisena iltana mansikkakauden ollessa huipussaan. Tämän kakun tekeminen ei vaadi kerrosten leikkaamista ja riskialtista täyttämistä, vaan yhden kakkuvuoan, kakkulautasen, sähkövatkaimen ja ne marjat. Ja silti se on vähän enemmän kuin saattaisi toivoa: mantelia ja vaniljaa pohjassa, nokare ranskankermaa kermavaahdossa ja ne parhaat kotimaiset avomaan mansikat, jotka vain saat käsiisi. Ehkä hieman lähipientareilta kerättyjä kukkia koristeena. Mitä muuta tässä voi enää kaivata? Ehkä sen laiturinnokan, jossa kakun jämäpalaa voi nakertaa yömyöhään, kun järvi alkaa tyyntyä.

Mansikkakakku mantelipohjalla

Kakkupohja

115 g huoneenlämpöistä voita

2 1/4 dl sokeria

3 munaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl mantelijauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

110 ml maitoa

2 tl vaniljauutetta

reilu 1 dl mantelilastuja

Päälle

3 dl vispikermaa

150 g ranskankermaa

2 1/2 rkl tomusokeria

1 litra mansikoita

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuoka.

Sekoita keskenään kulhossa mantelijauhot, leivinjauhe ja vehnäjauho.

Sekoita huoneenlämpöistä voita ja sokeria murumaiseksi seokseksi sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan.

Lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja vatkaa välissä.

Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen muutamassa erässä taikinaan jauhoilla aloittaen ja lopettaen. Sekoita aina lisäysten välissä taikina vatkaimella tasaiseksi.

Lisää vaniljauute ja munanvalkuaiset sellaisenaan taikinaan ja vatkaa taikinaa tasaiseksi noin minuutin ajan. Lisää lopuksi mantelilastut ja kääntele ne taikinaan. Kaada koko komeus valmistelemaasi kakkuvuokaan.

Paista kakkua 175 astetta 45-50 minuuttia tai kunnes kakun keskelle työnnetty puutikku tulee ulos puhtaana. Anna jäähtyä vuoassaan vartin verran ja siirrä sitten kakku kokonaan jäähtymään ritilälle. Jos leivot kakun tarjoilua edeltävänä päivänä, säilytä se ilmatiiviisti huoneenlämmössä yön yli.

Vatkaa tarjoilupäivänä kerma sekä tomusokeri kuohkeaksi. Lisää ranskankerma ja vatkaa vaahto tasaiseksi.

Poista mansikoista kanta ja pilko ne halutessasi veitsellä kahteen tai neljään osaan.

Jos kakkupohja on kohonnut kupolimaisesti, tasoita sen pinta veitsellä leikaten. Lusikoi sitten kakun päälle aimo keko ranskankermavaahtoa. Nostele sitten mansikat päälle. Koristele sesongin kukilla ja syö mieluiten samana päivänä.

[kakkupuutarha]

Minikokoiset tyrnikuppikakut

Tässä tulee viimeinen ohje syötävillä kukilla koristelu -tempauksesta muutaman viikon takaa. Minikokoiset tyrnikuppikakut olivat järjettömän suloisia ruiskukan terälehtien hunnuttamina. Mielestäni sähäkkä keltainen ja sininen toimivat hauskasti kontrastikkaana parina tässä koristelussa. Ihastuin tyrniin leivonnassa pääsiäisen tienoilla, ja siitä asti olen haaveillut tyrnikuppikakuista. Näissäkin kakuissa tyrnin pirtsakka ominaismaku tulee hienosti esiin, eikä hautaudu sokerin ja rasvan alle. Minikuppikakut ovat hauskaa juhlatarjottavaa, ja juuri sopivan kokoisia muutamalla haukkauksella naposteltaviksi. Käteviä juhlaleivonnaisia nämä ovat myös siksi, että kakut voi valmistaa etukäteen ja pakastaa ennen koristelua. Kun ne ottaa edellisenä iltana sulamaan huoneenlämpöön, voi tarjoilupäivänä vain vatkata kasaan helpon kuorrutteen, pursottaa sen ja ripotella päälle vaikka niitä ruiskukan terälehtiä - ja kaikki ovat taatusti ällikällä lyötyjä.

Minikokoiset tyrnikuppikakut

24 kpl

Kakut

kakkupohjien ohje Linda Lomelinon reseptistä

125 g huoneenlämpöistä voita

1 1/2 dl sokeria

3 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljajauhetta

3/4 dl maitoa

Tyrnihillo

300 g tyrniä pakkasesta sulatettuna

5 rkl hillosokeria

Kuorrute

300 g tuorejuustoa

100 g huoneenlämpöistä suolaamatonta voita

1 dl tomusokeria

1 dl tyrnihilloa (ohje yllä)

Kakut

Vuoraa 24-paikkainen minimuffinssipelli minileivospapereilla. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää huoneenlämpöiset munat yksi kerrallaan ja vatkaa välillä taikina tasaiseksi.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljajauhe kulhossa. Lisää vuorotellen jauhoseos ja huoneenlämpöinen maito muutamassa erässä voiseokseen. Vatkaa taikina sileäksi joka lisäyksen jälkeen.

Pursota kuhunkin leivospaperiin noin 3/4 taikinaa sen tilavuudesta. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes kakkusten keskelle työnnetty puutikku tulee puhtaana ulos. Siirrä kakut jäähtymään ritilälle ja anna niiden jäähtyä täysin ennen koristelua.

Tyrnihillo

Mittaa kattilaan sulatetut tyrnit ja hillosokeri.

Keitä keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes neste on osaksi haihtunut ja paksuuntunut ja marjat ovat pehmenneet. Surauta sauvasekoittimella soseeksi.

Siivilöi seos pieneen kulhoon, jotta valmiiseen hilloon ei joudu siemeniä. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ennen kuorrutteeseen lisäämistä.

Kuorrute ja kuppikakkujen pursottaminen

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi. Lisää pehmennetty voi ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Lisää tomusokeri ja vatkaa ilmavaksi parin minuutin ajan.

Notkista lusikalla hillo ja lisää se kuorrutteeseen. Vatkaa kuorrutus tasaiseksi. Lusikoi kuorrute suureen isolla tiheällä piikkihampaisella tyllalla varustettuun pursotinpussiin.

Pursota kuppikakuille kuorrute: pidä tyllan pää paikallaan kuppikakun keskellä, noin puoli senttiä kuppikakun pinnasta. Purista pursotinpussista kuorrutetta ja nosta lopuksi napakalla liikkeellä pussia ylöspäin niin, että kuorrutteeseen muodostuu terävä huippu.

Koristele esimerkiksi ripottelemalla ruiskukan terälehtiä valmiin kuppikakun päälle.

[kakkupuutarha]

Raparperi-vadelmamoussekakku valkosuklaa-cookiepohjalla

Jokaiseen kesään kuuluu ainakin yksi uusi raparperiaiheinen ohje. Tänä vuonna halusin muokata vanhasta tutusta mansikka-raparperimoussekakusta vadelmaisen version. Tuttu ohje toimii jälleen kuin taika, ja uudenlainen pohja tuo siihen yllätyksellisen elementin. Paistoin moussekakun pohjaksi kakkuvuoassa yhden suuren valkosuklaa-cookien. Pohja on mukavan pureskeltava ja joustava antaen kakulle hyvää rakennetta ja tarvittavaa kontrastia samettiselle mousselle. Valkosuklaahiput komppaavat ihanasti hapokkaita vadelmia ja raparperia. Hehkeän vaaleanpunainen kakku ja eri väriset syötävät kukat sen pinnalla luovat vastustamattoman herkullisen vaikutelman, jonka vuoksi kakun kimppuun on päästävä heti. Tämän kakun pinnalta löytyy kesän herkkiä pieniä kukkia: orvokkeja, harjaneilikkaa, rautayrtin kukkaa sekä Toscana-mansikan kukkaa. Omat pikkuorvokit voi poimia tämän kakun päälle vaikka lähikallioilta lämpöisenä kesäpäivänä.

Cookiepohjan ohje tämän reseptin pohjalta.

Raparperi-vadelmamoussekakku valkosuklaa-cookiepohjalla

Valkosuklaa-cookiepohja

3 dl jauhoja

1/2 tl ruokasoodaa

1 dl hienoa sokeria

1 1/4 dl fariinisokeria

150 g voita

1 tl vaniljauutetta

1 muna

100 g valkosuklaahippuja

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vuoraa halkaisijaltaan 25 cm pyöreän irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.

Sekoita keskenään yhdessä kulhossa jauhot ja sooda ja toisessa sokerit.

Sulata voi pienessä kattilassa. Kaada sula voi laakeaan kulhoon.

Sekoita sokerit voin joukkoon. Vatkaa käsivispilällä, kunnes sokeri ja voi yhdistyvät.

Lisää muna. Sekoita käsivispilällä noin puoli minuuttia, kunnes seos hieman paksuuntuu. Anna sitten seoksen levätä kolmisen minuuttia. Vatkaa uudelleen puolen minuutin ajan. Lepuuta ja toista vielä kaksi kertaa. Sokeri-voiseoksesta tulee näin jatkuvasti hieman ilmavampaa. Lisää lopuksi vanilja.

Sekoita jauhoseos voi-sokeriseokseen lusikan avulla. Kun taikina on tasaista, lisää valkosuklaahiput ja kääntele ne tasaisesti taikinan joukkoon. 

Lusikoi ja levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia, kunnes keksi on reunoilta kypsä, mutta keskeltä vielä hieman pehmeä. Anna jäähtyä kokonaan vuoassaan.

Raparperikompotti

350 g raparperiä (kolmisen suurta vartta)

1 dl hillosokeria

2 rkl vettä

Pilko raparperinvarret pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan sokerin ja veden kanssa.

Keitä raparperiä noin 10 minuuttia, kunnes se on täysin pehmennyt.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja siirrä sitten jääkaappiin kylmenemään.

Raparperi-vadelmamousse

2 1/2 dl vispikermaa

300 g tuorejuustoa

300 g ranskankermaa

1 3/4 dl sokeria

3 dl raparperisosetta (eli koko yllä oleva satsi)

2 1/2 dl vadelmasosetta (noin 300 g tuoreita vadelmia karkeasti soseutettuna tai pakastevadelmia keitettynä)

8 liivatelehteä

2 rkl vettä

Vatkaa vispikerma tukevaksi vaahdoksi. 

Yhdistä toisessa kulhossa tuorejuusto ja ranskankerma ja sekoita. Lisää sokeri ja vatkaa se joukkoon.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita kermavaahto tuorejuustoseokseen ja vatkaa huolellisesti sekaisin. Lisää sitten sekaan raparperikompotti ja vadelmasose.

Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja purista vesi pois liivatelehdistä. Liuota liivatteet veteen yksi kerrallaan.

Kun kaikki liivatteet on liuotettu, lisää liivate ohuena nauhana jatkuvasti vatkaten moussen sekaan. Vatkaa vielä kunnolla kulhon pohjaa ja reunoja myöten.

Irrota irtopohjavuoan reunat ja pese ne. Asetan reuna takaisin ja aseta sitten halutessasi vuoan reunan ja keksipohjan väliin reunakalvo. Kaada raparperi-vadelmamousse kakkuvuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka ja siirrä kakku jähmettymään jääkaappiin yön yli.

Irrota tarjoilupäivänä irtopohjavuoan reuna; voit auttaa kakun irtoamista terävän veitsen avulla. Jos käytät reunakalvoa, poista se varovasti. Siirrä kakku tarjoilulautaselle.

Koristeluun

50 g valkosuklaata

rouhittuja pistaasipähkinöitä

syötäviä kukkia, kuten orvokkeja, mansikankukkia ja harjaneilikkaa

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Lusikoi se sitten pieneen muovipussiin tai pursotinpussiin ja leikkaa kärkeen pieni reikä.

Purista sulaa valkosuklaata pussista kakun ulkoreunalle kehä kerrallaan. Voit antaa valkosuklaanauhojen mutkitella limittäin ja lomittain. 

Leikkaa syötävät kukat ihan kukan tyvestä ja aseta kukat haluamallasi tavalla valkosuklaakoristelun päälle. Ripottele kukkien sekaan pistaasipähkinärouhetta.

[kakkupuutarha]

Suolakinuski-persikkatäytekakku - kesän juhlien ehdoton showstopper

Tässä tulee ohje viime viikonlopun syötävät kukat -tapahtuman kruununjalokiveen. Suolakinuski-persikkakakku on todella näyttävä ja maistuva kokonaisuus, joka hätkähdyttää varmasti juhlapöydässä kuin juhlapöydässä. Suolakinuski, suolakinuski-tuorejuustokuorrute sekä itse tehty persikkahillo luovat ihanan paahteisen, makeansuolaisen ja samalla kesäisen suupalan. Kakkupohjakaan ei tässä ohjeessa jätä kylmäksi: se on täyteläisen jenkkityylinen, mutta samalla pehmeä ja kuohkea. Nakukakku, valuva kinuskikastike sekä oikeilla kukilla koristelu ovat nyt kuumimpia kakkutrendejä, joten tämä kakku on todella aikansa kuva. Koristelussa käytin ensimmäisellä koekerralla pelkkiä kehäkukkia ja niiden terälehtiä ja toisella kerralla itse tapahtumassa samettikukkia sekä kehäkukan terälehtiä. Täytyy sanoa, että viime aikoina syötäviin kukkin perehtyessäni olen tosissani ihastunut kehäkukkaan, jossa on niin herkullinen raparperimainen tuoksukin, että se saa makunystyrät virkoamaan. Jos et löydä kukkia omasta kotipenkistä, käy hakemassa ne kukkakaupasta. Lisää vinkkejä syötävien kukkien käyttämiseen kakkujen koristelussa löytyy siis täältä.

Ensimmäisen kerran kakkua tehdessäni maltoin olla kuumentamatta kinuskia turhan kuumaksi ennen kakun päälle valuttamista, jolloin se valui maltillisesti reunoja pitkin. Toisella kerralla taas kuumensin kinuskin hieman turhan juoksevaksi ja laitoin sitä kakun päälle kenties hieman turhan paljon, jolloin hetken kuluttua kinuskia oli valunut aika paljon kakkulautaselle. Siispä: kun itse olet koristelemassa kakkua ja huoneenlämpöinen kinuski on mielestäsi hieman turhan jäykkää, lämmitä sitä mikrossa muutama sekunti keskiteholla kerrallaan. Kun kinuski valuu lusikasta vaivattomasti, muttei kuitenkaan aivan ohuena norona, kinuski on valmista. Laita kinuskia kakun päälle ensin maltillisesti, n. 1 dl ja lähde sitten lisäämään, jos noroja on vaikea saada aikaan. Levitä kinuski ensin kakun päälle ja lisäile sitten aivan kakun reunoille muutama nokare, jotta kinuski lähtee valumaan hyvin. Toisaalta, koostumuksesta ja ulkonäöstä huolimatta takaan, että tämä kinuski on aivan äärimmäisen hyvää ja koukuttaa taatusti kaikki kakkua maistaneet! 

Sanan pursotuksista: ensimmäisellä kerralla jaoin tuorejuustokuorrutteen kakunpäällispursotuksia varten kolmeen osaan ja sekoitin yhteen satsiin suolakinuskia, toiseen vaniljajauhetta ja kolmanteen hieman persikkahilloa. Pursotin kaikki kuorrutteet erilaisilla tyllilla kakun päälle. Lopputulos oli kuitenkin omasta mielestäni hieman sotkuinen, joten päädyin tekemään toisen kakun vain kinuskikuorrutteella ja yhden kokoisella ja muotoisella tyllalla, kuten alla olevassa kuvassa.

Kakun tekeminen kannattaa jakaa parille eri päivälle. Suolakinuski, persikkahillo ja kakkupohjat kannattaa tehdä yhtä päivää ennen kakun kokoamista. Suolakinuskia voi säilyttää jääkaapissa, mutta kokoamispäivänä se pitää ottaa hyvissä ajoin muutamaa tuntia ennen käyttöä huoneenlämpöön. Persikkahilloa jää tästä ohjeesta hieman yli, ja se toimii ihanasti vaikka maustamattoman jogurtin kanssa. Persikat kannattaa ottaa paria päivää etukäteen huoneenlämpöön kypsymään, jotta ne ovat hilloa tehdessä mahdollisimman mehukkaita. Kakku kannattaa koota päivää ennen tarjoilua, joten kaiken kaikkiaan valmistelut kannattaa aloittaa kaksi päivää ennen tarjoilua. Kuten näistä esisanoista ja reseptistä ehkä käy ilmi, ei tämä kakku ole se kaikista vähätöisin, mutta lupaan, että lopputulos aiheuttaa mielihyvää niin maistellessa kuin katsellessakin.

Suolakinuskin ohje on tästä Linda Lomelinon reseptistä ja kakkupohjan ohje on hieman muokattu Raspberri Cupcakes -blogin ohjeesta.

Suolakinuski-persikkatäytekakku

15-20 hengelle

Päivää ennen kokoamista:

Persikkahillo

500 g kypsiä tuoreita persikoita (noin 7 persikkaa kivi poistettuna)

1 1/2 dl hillosokeria

Kiehauta sokeri ja pilkotut hedelmät kattilassa. Keitä keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia tai kunnes persikat ovat pehmeitä. 

Surauta persikat sauvasekoittimella sileäksi ja keitä vielä minuutti tai kaksi, jotta turha neste haihtuu. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja säilytä jääkaapissa ennen kakun täyttämistä.

Suolakinuski

225 g sokeria

1 1/2 dl vispikermaa

100 g kylmää voita kuutioituna

1/2 tl suolaa

Lämmitä vispikerma mikrossa lämpimäksi. Kuutioi kylmä voi pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna sokeria kattilassa, kunnes se alkaa sulaa reunoilta. Sekoita kevyesti silloin tällöin, jotta saat sokerin sulamaan kauttaaltaan. 

Kun sokeri on sulanut täysin, ota kattila pois levyltä ja lisää pari-kolme voikuutioita kerrallaan sekaan samalla sekoittaen. Anna voin sulaa sokerin joukkoon ja lisää taas pari kuutioita voita. Jos seos tuntuu jäähtyvän liikaa ja voi sulaa hitaasti, käytä sitä hetki liedellä.

Napsauta liesi keskilämmölle, siirrä kattila levylle ja kaada sekaan lämmin kerma. Seos poreilee tällöin voimakkaasti, joten varo roiskeita. Sekoita, kunnes kerma on täysin sekoittunut karamelliin. Siirrä kattila pois levyltä, kaada kinuski kulhoon ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia. Lisää suola ja sekoita huolellisesti. Anna kinuskin jäähtyä huoneenlämpöön. Säilytä peitettynä jääkaapissa, jollet käytä kinuskia samana päivänä.

Kakkupohja

300 g huoneenlämpöistä voita

3 1/2 dl (320 g) sokeria

4 munaa

5 3/4 dl (360 g) jauhoja

4 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljajauhetta

240 ml maitoa

HUOM! Ota voi, munat ja maito hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen leipomista.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kaksi halkaisijaltaan 20 cm kokoista irtopohjavuokaa. 

Sekoita keskenään kulhossa jauhot, leivinjauhe ja vaniljajauhe.

Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi (noin viiden minuutin ajan). Lisää munat yksi kerrallaan välissä seos tasaiseksi vatkaten.

Lisää voiseokseen kuivat aineet ja maito vuorotellen muutamassa erässä jauhoilla aloittaen ja lopettaen. Vatkaa taikina tasaiseksi aina erien välissä.

Lusikoi kakkutaikina tasan kahteen kakkuvuokaan. Paista uunissa 175 asteessa 37-40 minuutin ajan, kunnes kakun pinta on kauniin ruskea ja sen keskelle työnnetty puutikku tulee puhtaana ulos.

Anna kakkupohjien jäähtyä vartin verran omissa vuoissaan. Poista sitten vuoista ja siirrä ritilälle jäähtymään. Anna jäähtyä kokonaan ennen halkaisemista ja täyttämistä. Jos valmistat kakkupohjat päivää ennen kakun kokoamista, säilytä ne ilmatiiviisti huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Kokoamispäivänä:

Suolakinuskikuorrute

500 g tuorejuustoa

100 g suolatonta huoneenlämpöistä voita

1 dl suolakinuskia

1 dl tomusokeria

1/2 dl kermaa

Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella vatkaten. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää huoneenlämpöinen suolakaramelli ja sekoita.

Lisää tomusokeri ja vatkaa parin minuutin ajan kuohkeaksi. Lisää lopuksi juokseva kerma ja vatkaa seos kiiltäväksi ja kuohkeaksi. Säilytä huoneenlämmössä kakun täyttämiseen asti.

Kostuttamiseen

yhden säilykepersikkatölkin mehu

Kakun kokoaminen

Halkaise kakkupohjat kahteen osaan siten, että saat neljä kerrosta. Nosta alimmaiseksi kakkulautaselle toinen kakkupohjien pohjapuolista.

Kostuta kakkupohja persikkaliemellä. Levitä sitten kakkupohjalle kerros kinuskituorejuustokuorrutetta. Lusikoi hieman tuorejuustokuorrutetta pyöreäkärkisellä tyllalla varustettuun pursotinpussiin. Pursota kakkupohjan reunalle pieni valli tuorejuustokuorrutetta (kuten esimerkiksi tässä reseptissä). Näin estät hilloa valumasta ulos kerrosten välistä ja kakusta tulee siistimpi. Lusikoi keskelle kolmisen reilua ruokalusikallista persikkahilloa ja levitä vallien sisäpuolelle.

Aseta toiseksi kerrokseksi ns. kattopala toisesta kakkupohjasta. Toista kostuttaminen ja täyttäminen samoin kuin äskeisessä vaiheessa.

Aseta kolmanneksi kerrokseksi toinen jäljellä oleva kattopala. Toista kostuttaminen ja täyttäminen samoin kuin kohdassa 2.

Aseta päällimmäiseksi jäljellä oleva pohjapala pohjapuoli ylöspäin, jotta kakku saa mahdollisimman lieriömäisen muodon. Tasoita palettiveitsen tai muun lastan avulla kakun reunoista mahdollisesti pursuava kuorrute kakun pintaan. Siirrä jääkaappin noin vartiksi jähmettymään.

Lusikoi kakun päälle reilu keko tuorejuustokuorrutetta ja levitä kuorrute palettiveitsen avulla pitkin kakun reunoja ja päällistä. Tavoitteena on levittää reunoille kuorrutetta sen verran, että kakku saa tasaisen lieriömäisen muotonsa, mutta kerrosten reunat saavat kuitenkin kuultaa läpi. Kun kakku on tasaisesti kuorrutettu, siirrä se yön yli jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja koristelua.

Tarjoilupäivänä:

Karamellipursotus kakun päälle

85 g tuorejuustoa

25 g huoneenlämpöistä suolaamatonta voita

1 rkl tomusokeria

1 rkl suolakinuskia

Notkista tuorejuusto ja vatkaa sen sekaan voi.

Lisää kinuski ja sekoita. Lisää tomusokeri ja vatkaa minuutin verran kuohkeaksi.

Lusikoi keskikokoisella tiheähampaisella tyllalla varustettuun pursotinpussiin ja säilytä huoneenlämmössä koristeluun asti.

Koristelu

Tarjoilupäivänä: kuumenna kinuskia mikrossa tarvittaessa keskiteholla muutama sekunti kerrallaan hieman juoksevammaksi, jos huoneenlämpöinen kinuski on liian jäykkää levitettäväksi. Ota kakku jääkaapista ja levitä aluksi noin desilitra kinuskia sen päälle lastaa apuna käyttäen. Jos kinuski ei lähde valumaan reunan yli, voit tiputella teelusikasta pieniä nokareita kinuskia aivan kakun reunalle, jotta se vierähtää reunan yli luoden kauniita noroja. Siirrä kakku jääkaappiin.

Valmista karamellipursotus. Leikkaa haluamasi kukat aivan kukan tyvestä lautaselle odottamaan. Ota kakku jääkaapista ja pursota kakun pintaan muutama nokare kuorrutetta. Asettele haluamiisi paikkoihin muutama syötävä kukka (esim. kehäkukka tai samettikukka) ja jatka pursottamista niiden lomaan. Tavoitteena on luoda kukista ja kuorrutteesta kakun pintan sirppimäinen muoto. Ripottele lopuksi halutessasi päälle esimerkiksi kehäkukan terälehtiä. Tarjoile viimeistään muutaman tunnin kuluessa koristelusta. Kakku kannattaa ottaa huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua.

[kakkupuutarha]

Syötävät kukat leivonnaisten koristelussa

Viime lauantaina kukkakauppa Florannassa järjestettiin tempaus, jossa koristelin leipomiani kakkuja ja kuppikakkuja erilaisilla syötävillä kukilla. Floristi Hanna oli hankkinut paikan päälle vaikka mitä ihania kukkia, jotka löysivät paikkansa raparperi-vadelmajuustokakun, suolakinuski-persikkatäytekakun ja tyrnikuppikakkujen somisteina. Olin onneni kukkuloilla, kun sain näin kauniissa ympäristössäni olla lempipuuhassani eli kukkien ja leivonnaisten parissa hyörimässä vieläpä siitä kiinnostuneiden, inspiroivien ihmisten parissa. Floranna on kukkakauppana niin viihtyisä, ja sen kukkatarjonnassa kelpaa lepuuttaa silmiään. Edeltävien iltojen leipomisurakan, kakkujen ja kukkien kauneuden sekä kaupassa vallinneen hyvän fiiliksen jälkeen olo oli raukean väsynyt ja seesteinen. Paikalla kävi mukavasti porukkaa ajoittaisesta sateesta huolimatta, ja kävijät saivat myös halutessaan itse koristella kuppikakkuja haluamillaan kukilla. Oli hauska nähdä, miten erilaisia koristeluja kukin niille keksi. Reseptit erinomaisesti kevään ja kesän juhliin sopivista kakuista aion lisätä blogiin mahdollisimman pian, mutta sitä ennen pieni pläjäys niistä syötävistä kukista lienee paikallaan.

Syötäviä kukkia valitessa kannattaa pitää mielessä, miten kukat on kasvatettu. Kaikista turvallisinta on käyttää syötäväksi kelpaavia lajikkeita, jotka on kasvatettu luonnonmukaisesti. Olimmekin tilanneet luomuviljeltyjä syötäviä kukkia muun muassa sipoolaisen Ahlbergin tilalta sekä osan kukista myös Hollannista. Kesällä kuitenkin monet näistä syötävistä kukista löytyvät monien kotipuutarhoista sekä varmasti myös suomalaisilta viljelijöiltä. Luonnosta kukkia syötäväksi poimiessasi kannattaa välttää tienpieliä ja kerätä kukat mahdollisimman puhtaalta paikalta. Jos käytät viljeltyjä kukkia, jotka eivät ole luomua, voi nekin syödä pari viikkoa viljelijältä saamisen jälkeen. Näin torjunta-aineet ehtivät poistua kukista varmasti. Jos käytät helposti nahistuvia, ohutterälehtisiä kukkia kuten orvokkeja, kannattaa niiden kukinnot leikata päivää ennen ja pistää yöksi jääkaappiin vedellä täytetylle lautaselle kellumaan. Näin ne keräävät riittävästi vettä terälehtiinsä ja pysyvät virkeämpinä kakun päällä pidempään.

Vaaleanpunaisen raparperi-vadelmakakun koristelin erilaisilla pienillä kukilla: orvokeilla, Toscana-mansikkalajikkeen kukilla, rautayrtin kukilla sekä harjaneilikoilla. Eri väriset kukat näyttävät kuin karkeilta kakun päällä ja luovat heti todella houkuttelevan vaikutelman. Kaikki tässä juustokakussa käyttämäni kukat ovat maultaan neutraaleja, eivätkä hämmennä syöjää sattuessaan suupalaan.

Suolakinuski-persikkakakkua varten olin varannut samettikukkia sekä kehäkukkia. Tai oikeastaan ne toimivat alunperin oranssin, ruskean ja keltaisen sävyissään inspiraationa koristeltavan kakun makumaailmalle. Pulleat samettikukat näyttävät ihanan runsailta kiiltävän kinuskin kanssa. Keventääkseni niiden raskasta olomuotoa pursottelin kukkien väliin vaaleaa suolakinuskikuorrutetta ja ripottelin niiden lomaan kehäkukan terälehtiä. Ennen lauantain tapahtumaa tein kotona myös koekakun, jonka koristelin pelkillä kehäkukilla ja niiden terälehdillä. Siitäkin tuli erinomaisen näyttävä kokonaisuus, ja jos maun perusteella pitää valita, ottaisin ehkä mieluummin kehäkukan kakkukukaksi. Samettikukka kun on maultaan muita kukkia selvästi voimakkaampi ja jokseenkin kitkerä, kun taas kehäkukka huumaa vihreällä, raparperimaisellä tuoksulla ja maullaan. Jos kukkia kuitenkin haluaa käyttää enemmän koristelutarkoituksessa kuin syötäväksi, käy samettikukka tähän ulkonäkönsä puolesta oikein hyvin.

Minikokoisten tyrnikuppikakkujen somistajaksi valitsin ruiskukan terälehdet, jotka sinisyydessään pomppaavat mukavasti esiin oranssista kuppikakusta. Ruiskukan terälehdet ovat muodoltaan suppilomaisia, mikä antaa eri lailla kolmiuloitteisuutta koristeluun. Ruiskukkia on varmasti kiva kerätä loppukesästä kedoilta ja ripotella vaikka sen perinteisen mansikka-kermakakun päälle marjojen joukkoon antamaan uutta ilmettä. Kävijöiden käsissä kuppikakut saivat ruiskukkien lisäksi muitakin koristeita: yksi mustan orvokin, toinen suuren keltaisen krassin, kolmas vaaleanpunaisia ja violetteja harjaneilikoita. Kukin tekijänsä näköisiä.

Kaikkien syötävien kukkien luetteleminen yhdessä postauksessa taitaa olla liian suuri pala yhdelle ihmiselle, mutta edellä mainittujen kukkien lisäksi vinkattakoon, että lähiaikoina kukkaan puhkeavat syreenit ovat nekin syötäviä, ja niiden kukintoja voi hyödyntää esimerkiksi tähän tapaan kuppikakkujen koristelussa. Kesällä joka puolella kukoistavan maitohorsman kukat ovat myös syötäviä, ja antavat kivan säväyksen herkkuun kuin herkkuun. Toivottavasti inrpiroidutte keräilemään syötäviä kukkia ja koristamaan luomuksianne niillä!

P.S. Suurimmasta osasta kuvia kiitos kuuluu hovikuvaaja Markolle. Ihanasta Florannasta ja mahtavasta yhteistyöstä kiitos yllä olevan kuvan Hannalle.

[kakkupuutarha]

Hanami love

Kirsikkapuiden kukinta alkaa olla ainakin täällä Etelä-Suomessa lopuillaan. Olen bongaillut viime viikkoina siellä täällä ihania vaaleanpunaisia kukkapilviä, jotka ovat pysäyttäneet arkisen aherruksen hetkeksi ja tehneet ajatuksista hattaraa. Tänä sunnuntaina vietettiin hanami-juhlaa Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Itse olin kuitenkin sen verran naatti, että en päässyt kotoa mihinkään. Söin pizzaa ja luin kirjaa, mikä sekin on osoittautunut vähintään yhtä rentouttavaksi kuin vaaleanpunaisten kukkien katselu. Viime vuonna pääsin kuitenkin puistoon hyvään aikaan ottamaan kirsikankukista kuvia oikein filmille vanhalla Hasselbladilla. Ei tarvita filttereitä eikä kuvankäsittelyä, kun kukat, filmi ja valo ovat kohdillaan. Nautitaan me sohvaperuntakin siis hanamista näiden kuvien kautta. Vaaleanpunaisia ajatuksia alkavaan viikkoonne!

[kakkupuutarha]

Kakkupuutarha goes Floranna 14.5.2016

Mahtavan luottofloristini Hannan kanssa pistimme viisaat päämme yhteen ja päätimme järjestää kevään juhlakauden aloitukseksi pienen tempauksen kukkakauppa Florannassa Helsingin Töölössä: lauantaina 14.5. on luvassa vinkkejä ja ideoita leivonnaisten koristeluun syötävillä kukilla. Klo 13-14 välillä koristelen leipomani kevään maittavimmat juhlakakut ja -leivonnaiset toinen toistaan värikkäämmillä ja suloisemmilla syötävillä kukilla. Jos siis olet emännöimässä lähiviikkoina valmistujaisia tai muita juhlia, tai jos muuten vaan olet kukkaintoilija kuten minä, tule poimimaan parhaat vinkit kukilla koristeluun paikan päältä! Samalla pääset morjestamaan minua ja Hannaa ja ihailemaan kukkakauppa Florannan (mielestäni Helsingin parasta ja monipuolisinta) kukkatarjontaa. Voit tupsahtaa käymään liukuvasti klo 13 alkaen. Kun kakut on koristeltu, olisi niihin tarkoitus myös käydä käsiksi, joten kello kahden jälkeen saadaan suu makeaksi.

Nähdään siis Florannassa, Runeberginkatu 30:ssä!

Tiina

[kakkupuutarha]

Pistaasi-vadelmaruudut valkosuklaakuorrutteella

Leipominen on parhaimmillaan silloin, kun saa leipoa omalla aikataulullaan mitä haluaa. Vaikka tutuille ja ystäville onkin kiva tehdä kakkuja tilauksesta, on leipominen aina hieman stressaavampaa, kun jollakin on suuret odotukset siitä, mitä on tulossa. Harvemminpa niitä pettymyksiä on tullut tuotettua, mutta aina mielessä jyskyttää pelko siitä, että taikina juoksettuu, kinuski palaa pohjaan tai kompastun kakku kädessä kynnykseen. Vähän aikaa sitten pääsin kuitenkin ilman moisia häiriöajatuksia näitä sopivan yksinkertaisia pistaasi-vadelmaruutuja tehdessäni lähes meditatiiviseen tilaan. Kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen ja reseptistä tuli ensiyrittämällä juuri sellainen kuin toivoin. Idea näihin leivonnaisiin tuli Kööpenhaminan matkalta, josta inspiroituneena ostin marjajauheita leivonnaisten koristelua varten. Punaisen marjajauheen seuraksi kaipasin tiettyjä värejä: valkoista, punaista ja vihreää, minkä seurauksena leivosten raaka-aineet sitten valikoituivat. Köpiksen reissun kukkainspiraatiot mielessäni tilaisin kukkakauppiaalta herkkiä helleboruksia eli jouluruusuja mukaan kuvauksiin. Vaaleanvihreiden helleborusten terälehtien pinta on kuin ihoa, täynnä verisuonimaisia kuvioita. Jos olisin taitava piirtämään, alkaisin heti hahmotella helleboruksista kasvikirjahenkistä kuvitusta. Niin kiehtovia ne herkkyydessään ja salakavalassa myrkyllisyydessään ovat.

Nämä pistaasi-vadelmaruudut ovat täyteläisen kosteita ja meheviä, ja makea valkosuklaa-tuorejuustokuorrute niiden päällä kruunaa komeuden. Taikinassa on käytetty jauhettua pistaasipähkinää, ja pohjaan on upotettu ennen paistoa raikkaita vadelmia. Marjajauhe antaa vielä kokonaisuudelle sopivan kirpeän loppusilauksen ja pähkinät antavat hampaille vähän vastusta. Löysin kaupasta uskomattoman kirkkaan väristä karpalojauhetta, joten käytin sitä, mutta periaatteessa voit käyttää tähän mitä tahansa haluamaasi punaista marjajauhetta. Kakun voi tehdä myös muun kokoiseen ja muotoiseen vuokaan, ja sen voi aivan hyvin leipoa pyöreäksi, perinteikkäämmäksi kakuksi. Lopputulos on muodosta riippumatta näyttävä ja makuhermoja kutkuttava, vaikka vaivaa tämän herkun eteen joutuu näkemään vähän. Täydellinen namupala viikonlopun kahvihetkeen tai vaikkapa äitienpäiväksi.

Pistaasi-vadelmaruudut valkosuklaakuorrutteella

12 ruutua

Pohja

85 g huoneenlämpöistä voita

1 1/4 dl sokeria

2 munaa

1 1/2 dl pistaaseja jauhettuna (n. 60 g kokonaisia kuorittuja pähkinöitä)

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

100 g pakastettuja tai tuoreita vadelmia

Kuorrute

100 g valkosuklaata

200 g täysrasvaista tuorejuustoa

Koristeluun

punaista marjajauhetta (esim. vadelma, karpalo tms.)

rouhittuja pistaasipähkinöitä

Huom! Ota voi, munat ja maito hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen leipomista.

Voitele ja jauhota 36 x 13 cm kokoinen suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka (tai vastaavan kokoinen, esim. 20 x 20 cm tai halkaisijaltaan 23-24 cm kokoinen pyöreä kakkuvuoka). Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Valmista pistaasijauhot: rouhi pistaaseja hieman pienemmäksi terävällä veitsellä. Aja jauhoksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Mittaa 1 1/2 dl pistaasijauhoja ja sekoita ne vehnäjauhojen ja leivinjauheen kanssa kulhossa.

Vaahdota pehmeää voita ja sokeria parin minuutin ajan pehmeäksi vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen, välissä kunnolla vatkaten.

Lisää taikinaan jauhoseos ja maito muutamassa erässä vuorotellen, väleissä taikina sähkövatkaimella tasaiseksi vatkaten.

Levitä taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja tasoita pinta. Ripottele sitten jäiset tai tuoreet vadelmat kakun pinnalle ja painele ne taikinan syvyyksiin. 

Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia (mahdollisesti hieman vähemmän aikaa, jos vadelmat ovat tuoreita) tai kunnes kakun keskelle työnnetty puutikku tulee puhtaana ulos. Anna kakun jäähtyä vuoassaan täysin ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrute: sulata valkosuklaa lasi- tai metallikulhossa hiljalleen poreilevan vesikattilan päällä. Anna sulan valkosuklaan jäähtyä sitten täysin huoneenlämpöiseksi. Notkista tuorejuusto ja lisää jäähtynyt valkosuklaa sekaan. Sekoita tasaiseksi. Jos valkosuklaa paakkuuntuu kohdatessaan kylmän tuorejuuston, korjaantuu ongelma, kun pidät kulhoa hetken kevyesti poreilevan vesikattilan yllä siten, että valkosuklaa sulaa uudelleen.

Irrota täysin jäähtynyt kakku vuoastaan ja siirrä se tarjoiluvadille. Levitä päälle palettiveitsellä tai lusikalla valkosuklaakuorrute. Siivilöi kuorrutteen päälle haluamasi verran marjajauhetta ja ripottelen päälle pistaasipähkinöitä. Tarjoile mahdollisimman pian.

Jos joudut säilyttämään leivonnaisia pitkään ennen tarjoilua, siirrä ne jääkaappiin ja ota huoneenlämpöön lämpiämään hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Koristele leivonnaiset marjajauheella ja pähkinöillä vasta hetki ennen tarjoilua.

[kakkupuutarha]

Voitaikinaa, pikkuleipiä ja marjajauhetta - Kööpenhaminan vinkit herkuttelijalle

Köpiksen vihertrendien kartoituksen jälkeen on aika käydä läpi matkan makeat herkkuhetket. Ennen reissua kollasin Instagramia ja löysin hurjan määrän herkkukauppoja, leipomoita ja kahviloita, joissa loman aikana olisi käytävä. Jostain piti kuitenkin karsia, ja päädyin käymään seuraavaksi esittelemissäni paikoissa, joista jokainen oli omaa luokkaansa omalla alueellaan. Viidessä päivässä ehtii syödä vain rajatun määrän makeaa, mutta kaikki mitä söin, oli todella erityislaatuisen hyvää! Tällä matkalla voiton ravintoloiden jälkiruuista veivät kahvilat ja konditoriat, joista sai mitä ihanimpia leivonnaisia ja makeita herkkuja.

Odotin kohtaavani Köpiksessä paljon lakritsia Suomeenkin Tanskasta yltäneen Lakrids-buumin vuoksi. Lakritsia olikin käytetty monissa paikoissa mausteena leivonnaisissa ja makeisissa, mutta varsinaista rehellistä lakritsia sellaisenaan (Lakrids-tuotteita lukuunottamatta) ei juuri näkynyt. Mahtaa olla enemmän suomalaisten juttu, ja jossain näinkin lakupaloja myytävän nimellä “suomalainen lakritsi”. Monessa paikassa törmäsin myös karamelliin, joka tuntui olevan suosikkimaku jälkkäreissä, kakuissa ja konvehdeissa. Tanskalaiset ovat ilmeisesti tällä hetkellä hulluina myös erilaisiin marjajauheisiin, joita ripoteltiin makeiden herkkujen päälle antamaan sekä näköä että makua. Ihastuin kovasti noihin jauheisiin, jotka ovat kiva tapa säilöä kesän marjojen makua tiiviiseen ja värikkääseen muotoon. Paikallisten ravintoloiden menuissa jälkiruuat olivat yleensä suhteellisen yksinkertaisia ja monissa paikoissa pääosassa tai vähintääkin vahvassa sivuroolissa oli huolella tehty, raaka-aineen ydintä kunnioittava jäätelö. Erityisesti mieleeni jäi Kødbyens Fiskebar-ravintolassa karamellivaahdon ja mantelikakun kanssa tarjoiltu piimäjäätelö. Täydellisen makeaa ja hapanta yhtä aikaa.

Summerbird

Useita myymälöitä: keskustassa esimerkiksi Kronprinsensgade 11 tai Torvehallerne

Suklaakauppa Summerbird valmistaa kaikki tuotteensa 100% luomuna, ja sillä on myymälöitä eri puolilla Kööpenhaminaa ja Tanskaa. Etsiydyin putiikkiin erityisesti sen houkuttelevan näköisten flødebollejen vuoksi. Flødebollet eli suomalaisittain “pusut” ovat Tanskassa perinteikäs herkku ja kovassa huudossa. Suomessa totutun vohvelipohjan sijaan pohja on usein tehty marsipaanista. Perinteisessä versiossa marsipaanin päällä on vaniljan makuinen valkuaisvaahto ja tummaa suklaata, mutta Summerbirdistä sai myös jännittävämpiä makuja, kuten karamelli-passion tai valkosulkaa-lakristi -flødebolleja. Molemmat totesin erinomaisiksi siitä huolimatta, että Suomessa en yleensä harrasta pusuja, joiden pahvimaisen vohvelipohjan ja tunkkaisen tumman suklaan koen usein pettymyksiksi. Tanskassa tämä(kin) osattiin paremmin. Flødebolleja sai jokaisesta marketista, joten ne todella vaikuttavat olevan kansan suosiossa. Summerbirdilla kiistattoman hyväksynnän saivat myös suklaakonvehdit sekä karamellisuklaalla, praliinilla ja suolalla päällystetyt mantelit. Hyllyt pursuilivat myös muita ihania kuorrutettuja manteleita, joita sormet olisivat syyhynneet maistamaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen suklaapuoti Kööpenhaminassa vierailevalle. Pari pussia manteleita kannattaa ostaa vaikka kotiin tuliaiksi, jotta matkustuksen ilo jatkuu pidempään.

Leckerbaer

Ryesgade 118

Østerbrossa sijaitsee moderneja pikkuleipiä myyvä Leckerbaer, johon rakastuin jo ennen matkaa sivuja tutkaillessani. Visiitti tuolle hiljaiselle kadulle eräänä iltapäivänä oli yksi parhaita päätöksiä lomallamme. Putiikki/kahvila oli minimalistisen harmoninen (kuten ilmeisesti kaikki Tanskassa) ja pikkuleivät niin silmiä hivelevän suloisia, että pelkkä katseleminen melkein riitti. No, ei sentään. Ostin mukaan kahdeksan kappaleen pakkauksen pikkuleipiä, eli yhden kutakin laatua. Leckerbaer valmistaa myös jonkin verran muita herkkuja kahvin kanssa nautittavaksi, kuten brownieita, blondieita ja purnukkajälkkäreitä. Istuttiin kanaalin rantaan ja nautittiin auringon pilkahtelusta pilvien välistä pikkuleipiä nauttiessamme. Ja mitä ihania keksejä ja kakkusia ne olivatkaan! Osa oli perinteikkäitä täytekeksejä, kuten lakritsikeksejä vadelmatäytteellä tai suklaakeksejä minttutäytteellä. Osa taas yllätti aivan uudella tavalla, kuten mustaherukan makuinen miniatyyrikuivakakku kinuskisydämellä tai pieni financier-leivos raparperihillokkeella ja marenkihatulla. Monien pikkuleipien päällä oli käytetty eri makuisia marjajauheita, jotka antoivat niille kauniin värin ja kirpakan maun. Vähän harmittaa, että en jäänyt nauttimaan pikkuleivistä kahvilaan, joka sekin näytti niin viihtyisältä. Tänne haluan ehdottomasti palata, jos Kööpenhamina vielä joskus kutsuu.

Strangas

Åboulevard 7

Ennen matkaa kysyin matkavinkkejä makean ystävälle Copenhagen Cakes -blogin kirjoittajalta Cecilialta, joka suositteli Strangas-konditoriaa. Strangas on konditori Nikolaos Strangasin kahvila ja myymälä, jossa tarjoillaan muun muassa ihania kakkuja ja macaron-leivoksia sekä makeisia, ja josta voi ostaa myös leipää. Strangas on ollut töissä ennen oman liikkeensä perustamista Michelin-ravintola Era Orassa, ja sen näki kakkujen tarkasti hiotuissa muodoissa, mauissa ja tekstuureissa. Sunnuntain päiväkahvilla maistoimme kolmea eri leivosta: mansikka-maitosuklaa, vadelma-valkosulkaa ja pähkinä-karamellileivosta. Jokainen oli hienostunut ja yksinkertaisuudessaan toimiva kokonaisuus. Erityisen ihastunut olin viimeisimpänä mainittuu leivokseen, jonka rapean pähkinäisen ja kookoksisen pinnan alta paljastui ihanan pehmeä karamelli-ganache. Leivokset olivat kuitenkin sen verran makeita (tai aamupalasta oli niin vähän aikaa), että kolmen leivoksen jakaminen kahdestaan oli minunkin kaltaiselleni herkkusuulle jokseenkin vaikea tehtävä. Siksipä tilaa ei enää riittänyt macaronien maistelulle, mutta voin suositella konditorian suklaakonvehteja (niitä karamellin ja lakritsan makuisia), joita ostin pussillisen Suomeen tuliaisiksi. Suosittelen Strangasia ehdottomasti päiväkahvipaikaksi Frederiksbergissä liikkuvalle.

Bageriet Brød

Enghave Plads 7

Syvemmällä Vesterbrossa, jossa on jo hyvin asuinaluehenkistä ja kivijalkakaupat harvemmassa (, joskin Suomeen verrattuna edelleen tiheässä) sijaitsee Bageriet Brød. Tämä paikka on rehellinen leipomo: sisällä on tehdashallimainen tunnelma ja tiskiltä näkee suureen leipomoon, josta nousee lämpö ja höyry. Sisällä ei ole lainkaan pöytiä kahvittelulle, mutta ulos voi istahtaa baakkelsiensa kanssa, ellei ota niitä mukaan, kuten monet paikalliset ja työmiehet, joiden kanssa tiskille jonotimme. Leipomon hyllyillä notkui merikilpikonnan kokoisia hapanjuurileipiä ja tanskalaisia mehevän näköisiä ruisleipiä. Vitriinistä löytyi ihania croissantteja, simppeleitä kakkuja ja paikallisia voitaikinaleivonnaisia. Oltiin siis perusasioiden äärellä - juuri oikealla tavalla. Mikään ei tavallaan kutkuta minua kuin näennäisen simppeli voitaikinaleivonnainen, joka on raaka-aineiltaan vaatimaton, mutta jonka virheettömään valmistukseen tarvitaan taikinan kuuntelua ja monta rauhallista työvaihetta. Valitsimme päiväkahville mantelicroissantin sekä peritanskalaisen tebirkes-leivoksen. Tanskalaisethan ovat viinereistään ja voitaikinaleivonnaisistaan kuuluisia, joten tätä paikallista herkkua oli pakko maistaa. Voitaikinan sisässä on vaniljaista mantelimassaa, joka oli karamellisoitunut ihanasti paiston aikana, ja rapea leivonnainen viimeistellään avokätisesti unikonsiemenillä. Tebirkes oli juuri sopiva aamiaisleivonnaiseksi: ei liian makea, ei liian voinen, vaan juuri sopivan rapea ja täyteläinen. Mantelicroissant oli elämäni paras. Runsas, pähkinäinen mantelisisus ja kunnolla karamellisoitunut pinta syöpyivät mieleeni ensihaukulla. Energiaa oli varmaan enemmän kuin päivän tarpeiksi, mutta voi pojat miten hyvää. Eikä makeudestakaan tämän kaverin kohdalla pihistelty. Näistä kahdesta tuhdista leivonnaisesta ei jäänyt palaakaan, kun lähdimme Brødin edustalta tallustelemaan kohti Köpiksen kotiamme. Jos arvostat kunnon leipomokäsityötä, ehdotan pientä poikkeamaa keskustasta ja kävelyä tällä viehkolla asuinalueella.

[kakkupuutarha]

Kööpenhaminan vihertrendit

Terveiset Kööpenhaminasta! Maalis- ja huhtikuun vaihteessa vietin viisi päivää tuossa polkupyörien  ja huippuruuan kaupungissa. Kukka- ja leivonnaisnähtävyydet olivat tietenkin tärkeä osa matkaa, ja ajattelinkin jakaa teille havaintoja sekä matkavinkkejä ensin kasvien ja myöhemmin herkkujen maailmasta. Kööpenhamina tuntuu olevan kaiken suhteen trendien aallonharjalla, myös kukka- ja viherkasvitarjonnan. Suurin ero Suomeen verrattuna oli se, että kaikki näkemäni kukkakaupat levittäytyivät leveästi kadulle tarjoten kasvejaan vastustamattomasti ohikulkijoille. Sen lisäksi, että kukkakaupat olivat näkyvämpiä ja trenditietoisia, oli myös esimerkiksi vaate- ja sisustuskaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa hyödynnetty kukkia ja kasveja paljon näkyvämmin kuin Suomessa. Monien liikkeiden edustalla oli houkuttelevasti aseteltuja kukkia, ja esimerkiksi erään vaatekaupan eteiseen sekä edustalle oli perustettu pop up -kukkakauppa, josta vaateostosten ohessa oli kiva napata mukaan viikonloppukimppu värikkäitä leikkokukkia. Kukkien ja kasvien käyttö oli selvästi eri tavalla osa liikkeiden konseptointia ja apuna niiden erottumiselle muusta katukuvasta kuin koto-Suomessa. Lämpötila ei Köpiksessä vierailumme aikaan ollut juuri sen korkeampi kuin täällä Suomessakaan samaan aikaan, joten ero kukkien ja kasvien levittämisestä asuintalojen ja liikkeiden edustalle ei vaikuttanut olevan ilmastoriippuvaista, vaan pikemminkin kulttuurikysymys. Kööpenhaminalaisten kirjavanväristen vanhojen talojen edustalla komeilevat kasvit kiinnittivät mukavasti katseen ja kohottivat lomalaisen mielialaa yhä korkeammalle.

Viime aikoina olen alkanut tuntea enemmän vetoa erilaisia viherkasveja kohtaan. Kotiimme on asettunut eräs asparagus setaceus eli suomenkieliseltä nimeltään (ainakin Wikipedian mukaan) unelma, joka ilahduttaa minua kovasti joka päivä, kun ikkunasta tulviva valo siivilöityy sen höttöisen vihreiden raajojen läpi. Kööpenhaminasta sain vain lisää potkua viherkasvivillitykselleni, sillä Köpiksessä oli jos jonkinmoisia viherkasvitrendejä. Eniten silmääni pisti vallalla ollut kaktus- ja mehikasvitrendi. Kööpenhaminasta löytyy ilmeisesti villityksen alulle pannut Kaktus København -niminen liike, jossa myytiin vain ja ainoastaan kaktuksia ja mehikasveja söpöissä ruukuissa. Suurin trendi olivat minikokoiset kaktukset, ja niitä näkyi eniten joko ihan perinteisissä saviruukuissa tai keraamisissa pastellinvärisissä ja pilkullisissa astioissa. Kotiin palattuani sormet ovat syyhynneet kaktuskaupoille, ja ostin Köpiksestä myös pari söpöä keraamista ruukkua kaktuksiani varten. Köpiksessä kaikenlainen keramiikka oli kovassa huudossa, ja monessa paikassa bongasi keraamisia amppeleita, joissa oli perinteisten amppelikukkien sijaan usein erimerkiksi mehikasveja. Oma mielikuvani amppeleista on jämähtänyt vahvasti muovisiin, rumiin parvekeamppeleihin, ja ilahduin mielettömästi noista söpöistä keraamisista yksilöistä. Taisipa yksi niitäkin lähteä mukanani kotiin… Ups! Kaktusten ja mehikasvien lisäksi viherkasvirintamalla näkyi esimerkiksi peikonlehtiä ja muita suurilehtisiä huonekasveja. Myös erilaiset sitruspuut, oliivipuut ja eukalyptuspuut sekä pienet ruukut olivat selvästi kovassa huudossa. Taisin saada pienen päähänpinttymän myös suuresta ruukusta kasvavasta eukalyptuspuusta. Uhkana on, että kohta tämä koti alkaa muistuttaa enemmän metsää kuin kerrostaloasuntoa.

Kukkaisrintamallakin löytyi ihasteltavaa: kotikonnuiltakin tuttuun tapaan eukalyptus oli kimppuvihreä numero yksi. Jaloleinikit ja tulppaanit olivat kauteen kuuluvasti paljon näkyvillä, ja Köpiksen kukkatoreilla myytiin jo punteittain keväisiä unikoitakin, joiden kirkkaita värejä katsellessa meinasi kukkahullulta taju lähteä. Suomalaisiin kukkakauppoihin verrattuna Köpiksen kukkakaupoissa oli suurempi variaatio erilaisia leikko- ja ruukkukukkia, ja monien niistä nimiä en tuntenut laisinkaan. Tarjolla oli enemmän pientä, ruohomaista, “niittykukkaista” kukkaa verrattuna kotimaassa vallitseviin suurin ja näyttäviin kukkiin, kuten ruusuihin, neilikoihin, tulppaaneihin jne. Yksi suurimmista kukkaihastuksistani tällä matkalla olivat Instagramin kukkatileilläkin vilisevät helleborukset eli jouluruusut (yllä olevassa kuvassa), joita saa keväämmällä myös muissa väreissä kuin valkoisena. Helleborukset olivat löytäneet Kööpenhaminan kukkakaupat ja kukoistivat ihmeen runsaina ruukuissaan monien kauppojen edustalla.

Sitten vielä muutama tärppi kukkamatkailijoille: Kööpenhaminan uudet kauppahallit, Torvehallerne (Frederiksborggade 21), ovat ihana kohde niin ruuan kuin kukkienkin rakastajille. Kahden kauppahallin välisellä alueella oli tarjolla kauniita kukkia ja kasveja joka lähtöön, mukaan lukien yksi Kaktus Københavnin kaktuskoju. Vesterbron kaupunginosassa lähellä asuntoamme oli myös eräs aivan ihana kukkakauppa, tai tarkemmin sanottuna kukkakioski Blomsterskuret (Vaernedamsvej 3 A). Tuo kerrostalojen välissä nököttävä puinen kukkakioski (kuvassa yllä) oli katukuvassa suloisen silmiinpistävä, ja kukkakaupan kukkatarjontakin hiveli silmää tuoreine unikoineen, ulkona myytävine sitruspuineen ja takaiseinän viherkasveineen. Kadulla oli myös toinen oikein viehättävän näköinen kukkakauppa, Blomster Hjørnet, sekä muutama mukavan oloinen kahvila ja sisustusliike. Harmikseni en saanut toteutettua haavettani, että olisin ostanut ensimmäisenä päivänä kukkakimpun vuokraamaamme asuntoon ilahduttamaan matkan ajaksi, joten paikallinen kukkasidonta jäi testaamatta. Jääpähän onneksi jotain tavoitteita seuraavaa vierailuakin varten.