ketunleipaaetsimassa

[ketunleipaaetsimassa]

Muisto:

Istun isän olohuoneessa.

Aurinko paistaa sinisten läpinäkyvien verhojen läpi.

On iltapäivä.

Kuulen ihmisten avaavan alakerran kaupan narisevaa ovea.

Piirrän pokemon kirjasta pokemoneja läpi paperille.

Televisiosta tulee flipper ja lopaka, twipsy, nipa normaali ja cocco bill.

Välillä kuuntelen kummallista kasettia ikivanhalla mankalla. Kappaleita kuten linda linda, koko hela maailma ja hepokatti.

Leikin pikkuisella muovisella saurus lelulla.

Käyn keittiön kaapilla. Kaapissa tuoksuu vanhoilta digimon vohveleilta ja rautaiselta.

[ketunleipaaetsimassa]

Muisto:

Istun keittiön pöydän ääressä punaisella tuolilla äitiä vastapäätä, syömässä gyros pataa. Olen juuri katsonut ensimmäistä kertaa anastasia elokuvan. Äiti kertoo karuja totuuksia oikeasta venäjän keisarista ja hänen perheestään.

[ketunleipaaetsimassa]

[ketunleipaaetsimassa]

Äitini on kerran antanut minulle ihan kunnon piiskaa. Ja kotiarestia.

Miksi?

Koska hän ensin antoi minun tottua siihen että peräkylillä voi kävellä vapaasti yömyöhään.

Ja sitten suuttui kun kerran tein samaa muutettuamme kaupunkiin.

En saanut kulkea vapaasti pariin kuukauteen.

Enkä olekaan sen jälkeen ole mennyt ulos vapaaehtoisesti.

Äiti ei ymmärrrä miksi näin kävi.

[ketunleipaaetsimassa]

Äitini luki minulle ääneen hobitin ja taru sormusten herrasta sarjan kun olin 8...

Olinkohan minä liian nuori...

[ketunleipaaetsimassa]

Kun olin alle kouluikäinen, asuimme hetken aikaa eräässä rivitalossa.

Tuosta paikasta minulla on yksi kivuliaan vahva muisto.

Olin ollut pihalla leikkimässä kaikessa rauhassa ja itsekseni halusin tulla takaisin sisälle. Ei minulla 4 vuotiaana tietenkään ollut avainta, joten kiltisti soitin ovikelloa koska isä oli kotona.

Isälläni on ollut huono kuulo siitä asti kun olin ihan pieni ja hän oli nukahtanut sohvalle sillä aikaa kun olin ollut ulkona.

Eli isä ei aluksi kuullut ovikellon ääntä.

No pieni 4-vuotias tietenkin hätääntyi ja yritti soittaa kelloa uudestaan ja uudestaan ja lopulta alkoi itkeä, nojaten etuoven portaiden vieressä olevaan kaiteeseen.

Isä oli kuitenkin herännyt ovikellon soittoon (mitä en ollut kuitenkaan soittanut NIIN montaa kertaa) ja tuli avaamaan...

No hänhän hätääntyi aivan kamalasti.

Olin nimittäin NAAMA JA HAALARI VERESSÄ.

Kaide johon olin nimittäin nojannut oli rautaputkea, ja tietenkin pakkas kelillä alahuuleni oli jäänyt kiinni siihen ja olin vain raa'asti repäissyt itseni irti.

Muistan kyllä että huomasin jääneeni kiinni kaiteeseen, mutta en muista ollenkaan että irti repäisy olisi edes sattunut. Olin ilmeisesti niin paniikissa muuten.

Toisaalta muistan kyllä miltä kaiteeeen kiinni jänyt jäinen iho näytti...

[ketunleipaaetsimassa]

Ajatus joka pitää minut elossa;

Jonain päivänä saan luotua kotiini tunnelman jonka koin kerran lapsuuden kodissani. Talvinen sunnuntai aamu, aurinko paistaa lumisten puiden läpi suoraan utuiseen olohuoneeseen.

Tv auki ilman ääntä, tuoksuna on olohuoneen massiivinen limoviikuna, pöly ja kahvi.

[ketunleipaaetsimassa]

Kun vuosituhat vaihtui, olin äidin ja isän kanssa viettämässä joulua ja uutta vuotta kesämökillä.

Tuosta ajasta in jäänyt joitakin konkreettisia muistoja kuten isän polttama jätkän kynttilä sekä raketit joita lähetimme viereiseltä pellolta. Ja osa lahjoista joita tuona jouluna sain.

Lisäksi uudesta vuodesta muistan kuinka me kolme käperryimme peittoihin ja söimme pähkinöitä katsoessamme telkkarista kuinka vuosituhat vaihtui eri puolilla maailmaa.

En kyseisistä tv ohjelmista muista mitään.

Paitsi yhden kohdan, joka jäi vuosiksi häiritsemään.

Telkkarissa näytettiin musiikki show. Ilmeisesti livekonsertti joka huipentui vuodeen vaihtumiseen.

Minulla ei ollut aavistustakaan kuka esiintyjä oli tai mistä maasta show näytettiin.

Ainoa mitä muistan oli animaatio iso korvaisesta olennosta joka tanssi artistin taustalla.

Muisto asiasta jäi, ja vuosia myöhemmin aloin ihmetellä mikä ihmeen tanssiva olento se oikein oli. Kumpikaan vanhemmistani ei muistanut koko showta vaikka mieleeni oli jäänyt että he olisivat jopa keskustelleet asiasta.

Sitten yhtenä tylsänä uutena vuotena melkein 20 vuotta myöhemmin, istuin alas ja aloin järjestelmällisesti etsiä netistä muistamaani iso korvaista olentoa.

Ja löysin.

[ketunleipaaetsimassa]

Varhaisin muisto jonka muistan, on kun olen hyvin hyvin pieni, (todennäköisesti luulen että) olen yksin kotona.

Telkkarista tulee jonkin sortin konsertti.

Nojaan sohvan käsinojaan.

Konsertin vilkkuvat valot ovat pelottavia.

[ketunleipaaetsimassa]

Crazy frog CDn kuunteluun tarvitaan porkkana ananas mehua.

[ketunleipaaetsimassa]

Ystäväni osti minulle viime kesänä käsirasvan joka tuoksui tutulta.

Puoli vuotta pähkäilin asiaa.

Eräänä päivänä äidin luona muistin kuinka oiln esiteininä saanut lahjaksi kylpysuola pussin. Olin mielenkiinnosta avannut pussin ja käyttänyt puolet suolasta kylpyyn. Avatusta pussista jäi huoneeseen niin voimakas ruusun tuoksu ettei siitä päässyt eroon millään.

Käsirasva tuoksuu samalta.

[ketunleipaaetsimassa]

Olen viimeisen parin viikon aikana puhunut lastenohjelmista muutaman eri ihmisen kanssa. Ja aloin oikein miettiä asiaa ja huomasin että tietyt lastenhjelmat liittyvät aina tiettyihin paikkoihin. Siis että on n. Kymmenisen eri paikkaa joissa olen katsonut lastenohjelmia ja kaikissa paikoissa on tietyt ohjelmat enkä ole katsonut niitä koskaan ristiin. Esim. Mummun luona tuli katseltua paljon richard scarryn touhukasta maailmaa ja vili vilpereitä, mutten muista koskaan nähneeni yhtäkään jaksoa kummastakaan muualla. Hämmentävää.

Tietyillä ohjelmilla on toki looginen selitys. Touhukkaat maailmat ja vili vilperit kuuluvat mummulaan, koska mummulla oli kasettitolkulla niitä nauhalla. Enkä koskaan nähnyt kaapoa tai sagwaa muualla kuin kaverin luona, koska olin kaverin luona kylässä aina tiettyinä iltoina viikossa.

Mutta sitten on lastenohjelmia joiden katsomisesta muualla minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia. Kuten teletapit. Olen aivan 100% varmasti katsonut teletappeja kotona ja monessa muussa paikassa, mutta itselläni ei ole minkään valtakunnan muistoja asiasta. Mutta kuitenkin muistissa on mielettömän vahva kuva siitä, kuinka kesä aamuna kesämökin kylmällä lattialla, edellis illan lättykäryn tuoksussa istun katsomassa teletappeja huonokuntoisesta telkkarista jossa kaikki värit ovat muuttuneet vihreän sävyisiksi.

Aika jännää...

[ketunleipaaetsimassa]

Muistaako kukaan tällaista TV-Sarjaa? Yksi parhaistakonsepteista mitä koskaan olen lastenohjelmassa nähnyt! YKSINHUOLTAJA ISIÄ! :D Maailman sympaattisimmat hahmot jota TVssä on nähty! Tämä todennäköisesti viehätti sekä itseäni että äitiäni sen takia että olemme kasvaneet yksinhuoltaja äitien kanssa...

[ketunleipaaetsimassa]

Joskus sitä törmää kultaisiin muistoihin oudoista omistamistaan tavaroista.

Kuten “taika trollit”-elokuva (magic trolls and the troll warriors (1991)) jonka mummu osti mulle joskus tarjous korista.

20 minuuttinen elokuva jonka huonon suomi dubbin jopa 5 vuotias kakara tunnisti.

HYVÄ ON TUNNUSTAN! Mä löysin sen netistä. Ja katsoin alusta loppuun! Ja on pakko sanoa että juoni on OIKEASTI HYVÄ

vaikka hahmojen ulkonäkö pilaa koko roskan.

[ketunleipaaetsimassa]

Kerrankin spottasin lastenohjelman joka ei ole tavallista 2010-luvun pullamössöä.

2014 alkanut lassie piirretty!

[ketunleipaaetsimassa]

Muistaako kukaan 90 luvun aamuohjelmaa jonka vetäjänä olisi ollut pieni pehmolelun näköinen pupu? Siis paljon PALJON ennen kun neposta oli edes keksitty. Vai onko se vain oman mielikuvitukseni tuote?

[ketunleipaaetsimassa]

joskus iltaisin mä mietin mitä vittua oikein tapahtui että mä tulin nöin kieroutuneeks

mut kesäloman aikana maratoonatut ysärin ja 2000 luvun alun piirretyt on selittäny paljon.