kortepohjalla-blog

[kortepohjalla-blog]

80-luvulla Kortepohjassa pelattiin puhelinbingoa ja juostiin Olvi-viestiä

Entinen kortepohjalainen Ari, 50, saapui ylioppilaskylään ensimmäistä kertaa syksyllä 1987. Opinnot Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa olivat alkamassa, mutta tuore jyväskyläläinen ei saanutkaan heti kattoa päänsä päälle.

- Kortepohjan asukastoimistosta ilmoitettiin, että minulle tarkoitettu asunto ei olekaan vielä valmis. Onneksi kaveri kotipaikkakunnalta majoitti pari ensimmäistä yötä, Ari muistelee.

Alkusekaannuksen jälkeen Ari pääsi asumaan Kortepohjan E-taloon. 1980-luvulla Kortepohjassa oli vielä paljon toveriyksiöitä, joissa nimensä mukaisesti asuttiin yksiössä toisen, usein tuntemattoman opiskelijan kanssa. Asunnot olivat valmiiksi kalustettuja ja molemmille asukeille oli vastakkaisilla seinillä sänky ja työpöytä. Minkäänlaista sermiä tai muuta näkösuojaa ei ollut. Reilun 10 neliön makuuhuoneen jakaminen entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa tuntui aluksi erikoiselta.

 - Armeijan käyneille pojille se varmasti oli luontevampaa, mutta voin kuvitella, että joillekin tytöille se tuli pienenä järkytyksenä, Ari hymähtää.

Taidekasvatusta opiskelleen kämppiksen kanssa yhteiselo sujui pääosin mukavasti, vaikka eroavat siisteyskäsitykset aiheuttivat välillä pieniä erimielisyyksiä. Aria siistimpi kämppis tosin odotti noin kuukauden, ennen kuin vihdoin huomautti ympäriinsä lojuvista tiskeistä ja käski kämppäkaveriaan olemaan siistimpi.

Arin mukaan toveriyksiöissä harvoin viihdyttiin kauan. Yleensä niissä asuttiin puolesta vuodesta vuoteen. Hän itsekin muutti toveriyksiöstä pois ensimmäisen vuoden jälkeen.

Vapaa-ajan aktiviteetteja entinen asukas muistelee lämmöllä. Ravintola Rentukka oli silloin eläväinen ajanviettopaikka ja suosittu keikkapaikka, jossa kortepohjalaiset opiskelijakaverit usein istuivat iltaa. Kerhotila Lillukka oli myös suosittu. Ari kertoo, että kerhotilassa hänen ainejärjestönsä piti yleisten tenttipäivien iltana tenttibileitä.  

Anekdootteja Kortepohja-ajoista Arilla riittää. Esimerkkejä näistä ovat vapun tienoilla juostu Olvi-viesti sekä aamuyön baarijatkojen ajanviete, puhelinbingo. Olvi-viestin tarkoituksena oli juosta joukkueissa ja juoda aina välissä Olvia, Ari tiivistää. Puhelinbingoa pelattiin siten, että vastakkaisen talon asuntoihin soitettiin puheluita, ja tarkkailtiin, syttyvätkö asuntojen valot ihmisten herätessä vastaamaan. Tarkoituksena oli kerätä vaaka-, pysty- tai vinorivejä sitä mukaa, miten valoja saatiin puheluilla syttymään. Kortepohjassa pystyi soittamaan sisäisiä puheluita ilmaiseksi ja eri asuntojen puhelinnumerot olivat yleistä tietoa.

 - Emme me sitä keksineet, siitä on kiittäminen aikaisempia sukupolvia. Ihmiset olivat kyllä aika ärsyyntyneitä tästä pelistä, Ari naurahtaa.

Roosa Pöyhtäri

[kortepohjalla-blog]

Laiton katutaide tuottaa ajoittain päänvaivaa

Kortepohjan rakennusten seiniä koristavat mitä erilaisemmat seinäpiirrokset, kuten lähes missä tahansa muussa keskivertolähiössä. Seiniä ja esimerkiksi sähkökaappeja on väritetty nopeasti tuhrittujen tagien lisäksi myös yksityiskohtaisella graffititaiteella. 

MNOP-talokompleksin ikkunoihin tehdyt graffitit ovat osa DDR:n imagoa. 

JYY-Palvelut Oy:n kiinteistöpäällikkö Kimmo Moilanen kertoo, että laittomat graffitit ovat Kortepohjassa ajoittain ongelma.

- Ei sitä ihan päivittäin tai välttämättä viikottain tapahdu, mutta kyllä seiniä suhteellisen usein sotketaan.

Kortepohjan ostoskeskuksen pitkä sivuseinä alkaa olla graffitien peitossa.

Moilasen mukaan puhdistustyöt ostetaan useimmiten alan yrityksiltä. Jonkin verran JYY-Palveluiden omat huoltomiehetkin peittävät ei-haluttuja graffiteja.

- Vuosittain graffitien poistamiseen kuluu muutamia tuhansia euroja, Moilanen arvioi.

Peitetty graffiti autotallin seinässä.

Ylioppilaskylän alueella ei Moilasen tietojen mukaan ole seinää tai muuta paikkaa, joihin graffiteja saisi tehdä luvan kanssa. Tällä hetkellä yksi suosituimmista graffitiseinistä näyttäisi olevan Kortepohjan ostoskeskuksen sivuseinä, jossa on laaja kirjo erilaisia kuvia. Seinää koristava valkoinen keiju on jopa päätynyt suositussa Pokémon Go -pelissä yhdeksi pokestopiksi.

Valkoinen keiju on yksi Kortepohjan pokestopeista Pokémon Go -pelissä.

Kortepohjassa graffitit ovat jo erottamaton osa kaupunginosan imagoa, oli niistä sitten mitä mieltä tahansa. Graffitit ovat jo vuosikymmeniä kuuluneet urbaaniin kulttuuriin, mutta niihin kohdistuvia asenteita ehkä kuvastaa se, että Jyväskylään avattiin ensimmäinen lailliselle katutaiteelle tarkoitettu alue vasta vuonna 2014.

Roosa Pöyhtäri

[kortepohjalla-blog]

Kortepohjan puskaradio viihdyttää ja tiedottaa

Kuka lukee paikallislehteä, joka ilmestyy ilmaisjakeluna kerran tai kaksi viikossa? Ei ainakaan nuori ulkopaikkakuntalainen. Anna, kun kerron miksi.

Nykynuori ei ole yhtä juurtunut asuinpaikalleen kuin edellisten sukupolvien edustajat. Hänen vanhempansa ovat kotoisin eri kaupungeista. Muu suku asuu ripoteltuna ympäri Suomea. Heidän luonaan vieraillaan lähinnä juhlapyhinä. Ammattikoulun tai lukion jälkeen myös ystävät eroavat maantieteellisesti toisistaan: moni muuttaa jatko-opintojen tai työn perässä toisaalle.

Muuttamisen ja matkustelun tavanomaisuus on luonut juurettomien sukupolven. Sata vuotta sitten jo matka viereiseen pitäjään oli elämys. Nyt maailman jokaisen kolkan voi saavuttaa muutamalla klikkauksella. Ei ihme, jos oman kotiseudun taika haihtuu nopeasti. Lähiön lapset eivät muistele kasvuympäristönsä elementtikerrostaloja ja parkkipaikkoja romantisoiden. Asiaa ei auta, että suurin osa paikallislehdistä on luovuttanut nuoren lukijakunnan suhteen.

Aloin pohtia, kuinka lähiympäristön tapahtumat voisivat kiinnostaa myös nuoria. Lopulta vastaus oli jo valmiina ladattuna älypuhelimeeni.

Jodel on saksalainen mobiilisovellus, jossa käyttäjät viestittelevät anonyymisti. Jodel-viesti eli jodlaus näkyy muille käyttäjille kymmenen kilometrin säteellä. Näin rajattuun ja reaaliaikaiseen uutisointiin ei yksikään paikallislehti edes verkkosivujensa torikameralla pysty. Kaiken lisäksi Jodelin käyttäjät eli jodlaajat ovat nuoria diginatiiveja, joka tuntuu olevan perinteiselle medialle tavoittamaton kohderyhmä.  

Jodlaus voi olla lyhyt tekstinpätkä tai kuva. Muut käyttäjät voivat kommentoida ja peukuttaa julkaisuja, mikä vaikuttaa niiden näkyvyyteen. Jodlaukset sisältävät vitsejä ja kevyttä keskustelua mutta viesteissä pohditaan myös syvällisempiä aiheita parisuhteen säännöistä vakaviin uutisiin.

Jyväskylästä käytetään palvelun sisällä nimitystä Jodelkylä. Käyttäjien mukaan jyväskyläläiset ovat erityisen aktiivisia ja hyväntuulisia jodlaajia. Valtava opiskelijamäärä selittää varmasti sovelluksen paikallissuosiota. Anonymiteetin takia keskustelua ei myöskään aloiteta ego edellä.

Kortepohjan maaperä on Jodelille otollista. Viestejä lähetetään täällä jatkuvana virtana. Ilkeästi Jodelia voisi kuitenkin verrata paikallislehden tekstiviestipalstaan, jossa turhautuneet naapurit valittavat nimimerkin turvin. Arjessani Jodel on kuitenkin useamman kerran onnistunut tiedottamaan oikeasti tärkeästä asiasta.

Kämppikseni ihmetteli, miksi keittiön hanastamme tuli hetken aikaa ruosteista vettä. Sattumalta huomasimme jonkun jodlanneen samasta ongelmasta naapuritalossa. Lopulta syykin selvisi. Toisella kertaa Jodel kertoi lähikaupan olevan pyhänä auki.

Jodel on pelastava viidakkorumpu, joka levittää hyvää mieltä. Se ei ole kuitenkaan kovin poikkeuksellinen mobiilisovellus. Samalla periaatteella toimiva Yik Yak julkaistiin jo aikaisemmin, mutta se ei ole saavuttanut suosiota Pohjoismaissa.

Keskisuomalainen käytti Jodelista nimitystä ”Suomen coolein yhteisö” jo viime keväänä. Toistaiseksi sillä on yhä aktiivisia käyttäjiä, mutta on mahdoton sanoa, jääkö Jodelin tarina vain tähdenlennoksi. Toimittajia Jodelin kaltaiset sovellukset kuitenkin lohduttavat: vaikka sanaa ei kannattaisi enää paperille painaa, tarvitsevat ihmiset aina tietoa lähiympäristöstään.

Anni Juusola

[kortepohjalla-blog]

Trumpin voitto hiertää Jodelissa

Jyväskylän Jodelissa käytiin vaalien jälkeisenä päivänä kiihkeää jälkipuintia Yhdysvaltain uudesta presidentistä. Kortepohjalla poimi parhaat palat kommenttien seasta. Seuloimme Kortepohjassa “erittäin lähellä” merkittyjä jodlauksia, joten säde saattaa ulottua hieman ylioppilaskylän ulkopuolellekin.

Republikaaniehdokas Donald Trumpin pääseminen Valkoiseen taloon ei selvästikään miellyttänyt Jodelin käyttäjäkuntaa. Eräs kommentoija harmitteli saaneensa Trumpin vaalivoitosta huonoimman syntymäpäivälahjansa koskaan.

Lisäksi keskustelulangoissa oli väittelyä siitä, olisiko demokraattien Hillary Clinton ollut sittenkin pätevämpi presidentiksi. Epäluotettavuus ja vaihtelevat mielipiteet esimerkiksi homoja kohtaan mainittiin. Joku väitti, ettei FBI:n sähköpostitutkintaankaan voi luottaa. 

Kummankin ehdokkaan ikä tuli myös keskustelunaiheeksi. Nuorekas Jodel-väki koki, etteivät seitsemänkymppiset ymmärrä tarpeeksi esimerkiksi opiskelijoiden asioista

Järkytystä yritettiin keventää huumorillakin. Eräs kommentoija sanoi ironisesti, että seuraavaksi voidaan odotella laulaja Kanye Westin presidenttiehdokkuutta.

Joku taas tokaisi, että ensitöikseen Trump häätää kotoaan “yhden mustan perheen”. Tällä vitsiniekka selvästi viittasi Barack Obaman perheeseen.

Spekuloinnit kääntyivät myös hyvin äkkiä seuraaviin presidentinvaaleihin 2020, kun moni osoitti tukensa Michelle Obaman ehdokkuudelle. Entisen ensimmäisen naisen opiskelutaustasta nostettiin oikeustieteiden ja sosiologian tutkinnot. Ajatus rouva Obaman vaaliehdokkuudesta on saanut nopeasti kannatusta muuallakin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #michelle2020.

Eräs jodlaaja oli kyllästynyt ylitsevuotavaan Trump-keskusteluun. Yksittäisen jodlaajan mukaan Jyväskylässä oli kuitenkin vähemmän vaalikeskustelua kuin Tampereella. Vaalikuohunta Jodelissa laantunee parin päivän kuluessa.

Teksti: Essi Sutinen

Kuvankaappaukset: Anni Juusola

[kortepohjalla-blog]

Ensilumi viehättää - kuvakooste kauniista maisemista

Ensilumi on aina suuri mediatapahtuma ja talvi yllättää yhden jos toisenkin suomalaisen vuosittain. Kortepohjalla-media päätti ottaa osaa talviseen ihmettelyyn ja kävi ihastelemassa hentoa lumipeitettä Kortepohjan yllä.

Joku oli jo ehtinyt painaa tassunjäljet ohueen lumikerrokseen.

Kaikki lehdet eivät ole vielä ehtineet pudota talven tieltä.

Love is in the snow!

E-talon edusta oli aamulla kauttaaltaan valkea.

Vielä on kesää jäljellä?

JYY:n asukaspalveluiden koneet aloittavat työnsä heti aamusta.

Lämpötila on nollan tuntumassa. Nähtäväksi jää, saammeko nauttia talvesta vielä huomennakin!

Reetta Multanen

[kortepohjalla-blog]

(via https://www.youtube.com/watch?v=hEA8skmUUZU)

Kortepohjan lähikirjaston suosio on kasvanut pari vuotta sitten aloitetun omatoimikäytön myötä. Tänä vuonna lainausmäärä voi jo ylittää ennennäkemättömän 200 000 lainan rajapyykin.

Kortepohjalla-media kävi tutustumassa kirjaston arkeen.

Roosa Pöyhtäri, Essi Sutinen ja Anni Juusola 

[kortepohjalla-blog]

Metalliset kukat valtasivat Esbjergin puiston viime viikon perjantaina. Kävin selvittämässä, mistä oikein on kysymys!

Reetta Multanen

[kortepohjalla-blog]

Vahingossa Vege

Jäikö lihaton lokakuu välistä? Vai kokeiletko vegaaniutta koko kuukauden? Ei hätää, sillä Kortepohjalla-media kokosi yllättävimmät vegaaniherkut lievittämään sekä omatunnontuskia että makeanhimoa.

Vegaanin ruokavalioon eivät eläinperäiset tuotteet kuulu. Sen vuoksi tuotetietoja täytyy lukea keskimääräistä tarkemmin. On kuitenkin harhaluulo, että vegaani tekisi ostoksensa vain erikoisliikkeessä ja herkuttelisi korkeintaan hedelmillä.

Yllättävän moni sekasyöjän kahvipöydästä tai karkkikaapista tuttu tuote on kuitenkin täysin vegaaninen. Nämä arkiset tuotteet löytyvät jopa pienimmän lähikaupan hyllyltä kuten kierros Kortepohjan Saleen todistaa.

Karkkihyllyllä vegaani joutuu tutkiskelemaan tuoteselosteita muita tarkemmin. Liivatetta eli gelatiinia löytyy monista makeisista. Maitoperäisistä aineista sen sijaan herajauhe ja laktoosi ovat yleisiä suklaassa ja leivonnaisissa. Myös muutama eläinperäinen E-koodi täytyy huomioida.

Pienimmistäkin kaupoista löytyy yleensä nämä kaksi klassikkokarkkipussia: Fazerin Tyrkis Peber ja Marianne. Ne ovat molemmat vegaanisia vaihtoehtoja.

Yksinkertaiset kaura- ja murukeksit ovat suppean valikoiman todennäköisimmät vegevaihtoehdot. Tarkkasilmäisimmät saattavat bongata myös helmiä. Esimerkiksi Ballerina-täytekeksit sopivat myös vegaanille.

Lähikauppojen jäätelövalikoima on usein maitopainotteinen. Joskus pakastealtaaseen eksyy muutama kasvipohjainen tuote, joista mehujäät ovat helposti tunnistettavia. Vaikka niiden kuvittelisi automaattisesti olevan vegaanisia, kannattaa kuitenkin varmistaa, ettei tuotteessa ole liivatetta tai E120-lisäainetta. Sen jälkeen ostopäätöksen voi tehdä hyvillä mielin.

Jos valikoima vaikuttaa yksipuoliselta, kannattaa vegaaniherkkuja etsiä myös aamiaistarvike- sekä valmisruokahyllystä. Monet sokerimurot eivät sisällä eläinperäisiä tuotteita. Kasvisruokatrendin takia kaupat ovat laajentaneet einestarjontaansa. Useiden kasvisaterioiden pakkauksissa ei kuitenkaan lue sanaa “vegaani”, vaikka ne sitä olisivatkin.

Kortepohjan Salessa hintatietojen viereen on merkitty kirjain L, jos tuote on laktoositon. Se nopeuttaa hieman vegaanisten tuotteiden etsimistä. Ehkä kasvissyönnin lisääntyminen tuo kauppoihin myös VEG-merkinnän tulevaisuudessa.

Kuvien vegeherkut listattuna: 1. Fazer Tyrkish Pepper 2. Fazer Marianne 3. Rainbow Lumimiehen mehujäät 4. Kellogg’s Coco Popos 5. HoviRuoka Kasvispiirakka

Anni Juusola

[kortepohjalla-blog]

Solu on yhä yleinen asumismuoto opiskelijoiden keskuudessa, vaikka yksiöiden kysyntä ja rakentaminen on lisääntynyt. Kortepohjalla-median ensimmäinen kuunnelma pureutuu ennakkoluulottamasti soluasumisen arkeen. Haastateltavana Tanja Sorsa ja Rasmus Montonen.

Anni Juusola

[kortepohjalla-blog]

Pokémon Go: enää pikkupojat jaksavat riehaantua

ANALYYSI: Kortepohjan pokémonkulttuuri

Ylioppilaskylä voi tarjota Pokémon Go:n pelaajille yllättäviä apajia. Alueella on nähty usein harvinaisia jääpokémoneja Jynxejä. Myös myyttisen Mr. Mimen on nähty käppäilevän Kortepohjassa iltaisin.

Missäpä ei olisi aina yhtä Rattataa tai Caterpieta? Sen sijaan Jynx ja Mankey kiinnittävät himopelaajan huomion tässä näkymässä.

Tyypillisessä pelinäkymässä lähellä näkyy poikkeuksellisen paljon Gastly-haamupokémoneja. Itse Gastly ei ole epätavallinen, mutta tarpeeksi monta keräämällä voi kehittää niistä voimakkaita Hautereita ja Gengareita. Krabby-rapupokémonit ovat myös yleinen näky.

Rentukan edessä sijaitseva Kortepohjan perustamiskivi sai kesällä uuden merkityksen. Se on yksi pelin pokestopeista. Kivimöhkäleen ympärille kerääntyy iltaisin vaitonaisia roskia vieviä tai kaveria odottelevia opiskelijoita. Sitten matka taas jatkuu.

Perustamiskiven ympärillä on mukava istuskellakin - ihanteellinen pokéstoppi siis!

Hohto hittipelin ympärillä on laskenut. Aikuisia opiskelijoita hävettää näyttää jo tuntomerkiksi muodostunutta etusormiliikettä julkisesti.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että peliä pelaavat yhä enemmän ensipuhelimen saaneet lapset, jotka eivät oikeastaan ole seuranneet alkuperäistä animea tai pelanneet originaalia Gameboy-peliä.

Ilmiölle löytyi vahvistus viime keskiviikkona. Vehkakujan ja Kaivokadun risteyksessä kolmen aikaan iltapäivällä alkoi hirveä mellakka. Kymmenkunta pyörillä liikkunutta pikkupoikaa kerääntyi Vehkakujan bussipysäkille. Huudot paljastivat myös ohikulkijoille, mistä oli kyse.

“Dragonite, Dragonite! Kauanko se on ollu täs? Mulla loppu pokepallot!”

Pehmolta vaikuttava pokémon olikin luultua kovempi vastus. Allekirjoittaneelta ei löytynyt enää yhtään pokepalloa epäonnisen metsästyksen jälkeen.

Harvinainen lohikäärmepokémon kuumensi tunteita. Se seisautti muutaman paikalle sattuneen opiskelijankin kaivelemaan puhelintaan. Se tehtiin vaivihkaa mahdollisimman huomaamattomasti.

Uimalelua muistuttavalla Dragonitella oli Hyper Beamia suurempi voima: se vaikutti ihmisten käyttäytymiseen. Se sai pikkupojat kiroilemaan ja säntäämään kohti lähimpää pokéstoppia.

Ehkä leimallinen, nolo ja äänekäs käytös on ajanut vanhemmat pelaajat pois pelin parista. Kun aikuinen tunnustaa pelaavansa peliä, reaktio on usein “ai vieläkin?” tai “sinäkö muka?”

Nuoret aikuiset olivat aluksi pelin tärkein kohderyhmä, mutta monet heistä ovat jättäneet pelin. Peli ei olekaan pystynyt päivittymään vaadittua tahtia, mikä haittaa pelikokemusta.

Toiset ovat tehneet tietoisen päätöksen olla koskematta koko peliin. Kesän mediatuuttaus tuli varmasti korvista ulos.

Kortepohja H-talon edustalta kuvattuna Pokémon Go -pelissä.

Toiset ovat vannoutuneet keräämään kaikki pokémonit. Näille sitkeille kouluttajille Kortepohja voi siis olla mieluinen metsästysmaa, mikäli on valmis sietämään paheksuvat katseet.

Essi Sutinen

[kortepohjalla-blog]

Annatko varmasti vasarani takaisin?

KOLUMNI

Kortepohjassa on parhaillaan meneillään naapuriviikko, jonka tarkoituksena on saada ylioppilaskylän asukkaat tutustumaan toisiinsa. Naapuriviikon aikana omaan oveen voi laittaa tarran, joka kertoo, millaista apua naapurilta voi pyytää. Lainaksi voi pyytää vaikkapa vasaraa, vehnäjauhoja tai juttuseuraa.

Muistan naapuriviikon myös viime vuodelta, sillä sitä mainostettiin aktiivisesti. Idea tuntui mielestäni hienolta, mutta minulla oli silti epäilykseni: haluanko päästää ventovieraita ihmisiä kotiini? Saisinko ikinä lainaamiani tavaroita takaisin? Ajatus yhtäkkisestä yhteisöllisyydestä tuntui pelottavalta, enkä osallistunut naapuriviikkoon. Enkä osallistu tänäkään vuonna.

Minulle ja varmasti muillekin suomalaisille on tärkeää oma tila ja yksityisyys. Ihan ketä tahansa ei kutsuta kotiin kahville. Vielä viime vuonna sovin tapaamisia mieluummin keskustaan tai yliopistolle. Tuntui oudolta kysyä toista kahville luokseni: pieni kämppäni oli ensimmäinen ikioma tilani (tosin jaoin osan siitä solukämppikseni kanssa ensimmäiset puoli vuotta opiskeluistani). Halusin suojella sitä vierailta katseilta.

Herääkin kysymys, onko naapuriviikko uhka vai mahdollisuus. Oman mausteensa soppaan tuovat vaihto-oppilaat, jotka saattavat tulla paljon avoimemmista kulttuureista kuin me jöröttäjät. Heidän kotipaikassaan saattaa olla ihan tavallista tutustua kaikkiin naapureihin. Uskonkin, että joillekin naapuriviikon kaltainen tapahtuma tuntuu luontaiselta ja naapureille jutteleminen on itsestäänselvyys. Ja hyvä niin!

Lisäksi Kortepohja on ihan omanlainen systeeminsä: olemme kaikki erikoisessa elämäntilanteessa. Osa muuttaa minun laillani ensimmäistä kertaa omaan asuntoon. Osa muuttaa ensimmäistä kertaa ulkomaille. Olemme ensimmäisten kertojen naapurusto, joille moni asia voi olla uusi ja pelottava. Uskallammeko siis tukeutua toisiimme, tuntemattomiin ääniin seinän takana?

Olen asettanut itselleni missioksi tervehtiä kaikkia naapureitani. Tähän mennessä olen onnistunut siinä vaihtelevasti: toisinaan reippaan tervehdyksen sijaan suustani pääsee jännittynyt piipitys ja aina en uskalla moikata ollenkaan. Olen siis vielä pitkän matkan päässä siitä, että avaisin oveni E-talon kanssa-asujille.

Aika näyttää, tuleeko minusta vielä jonakin vuonna aktiivinen vasaranlainaaja. Nyt aion kuitenkin keskittyä uusien asioiden sisäistämiseen ja pitää oveni suljettuna. Idea on kuitenkin hieno, ja toivon että joskus rohkaistun kokeilemaan sitä itsekin.

Reetta Multanen

[kortepohjalla-blog]

Naapuriviikot kannustavat tutustumaan

Kortepohjassa vietetään lokakuun ajan naapuriviikkoja. JYY kannustaa naapurisuhteiden solmimiseen naapuritarrojen avulla. Tarroja voi noutaa asuintalojen ilmoitustauluilta.

Halukkaat voivat ympyröidä tarrasta mieluisat tavat luoda tuttavuutta ja liimata tarran omaan kotioveen. Tarralla voi viestiä esimerkiksi IT-osaamisesta tai tarjoutua seuraksi kuntosalille. Naapuriviikkojen ohjelmaan lukeutuvat myös muun muassa Kortepohjan Sauna-Appro sekä Naapuritanssit Ainolassa.

Naapuritarralla voi esimerkiksi hakea kahviseuraa, tarjota työkaluja lainaksi ja kutsua naapureita lautapeli-iltaan. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Naapurivierailustaan voi julkaista kuvan Facebookissa tai Instagramissa tunnisteella #naapuriviikko. Tämän jutun julkaisuhetkellä sosiaalisessa mediassa ei vielä ole kuvia tämän syksyn Naapuriviikoilta.

Roosa Pöyhtäri

[kortepohjalla-blog]

Kuin sardiinit purkissa - uudet pysäköintisäännöt aiheuttavat hämmennystä, tila ei vieläkään riitä

Parkkialueiden uudet säännöt eivät ole kaikille selvät. Taitoniekantiellä on vain erikseen varattavia, maksullisia parkkipaikkoja. Kuva: Essi Sutinen

Kortepohjan kaikille autopaikoille on tästä lukuvuodesta alkaen tarvinnut erillisen pysäköintiluvan.

Kortepohjan tekninen isännöitsijä Jari Pihlajasaari sanoo, että siirtyminen uuteen malliin on ollut hieman ongelmallista. Muutoksista on yritetty tiedottaa kyläläisille mahdollisimman hyvin.

- Kylän pysäköintitilanne on ollut kaoottinen muutaman viime vuoden ajan. Otimme käyttöön uuden systeemin, jossa niin sanottua villiä pysäköintiä ei enää sallita lainkaan.

Etenkin erillisluvat ovat vaivanneet kylän autollisia asukkaita. Taitoniekantien uudelle parkkipaikalle ja Emännäntien parkkipaikalle vaaditaan nyt kummallekin oma lupa.

Väärällä luvalla tai luvatta pysäköinnistä sakotetaan 60 euroa. Kortepohjan pysäköintiä valvoo yksityinen yritys MKM Park Service Oy.

Myös T-talon rakennustyömaan aikaiset väliaikaiset parkkipaikat on nyt pantu umpeen isoilla kivillä.

- Paikoista luovuttiin turvallisuuden takia. Kylää ei ole tarkoitettu autoliikenteelle, joten siellä on hyvin ahtaat välit. Lisäksi kylässä on paljon jalankulkijoita ja pyöräilijöitä,  Pihlajasaari perustelee.

Hän myös tiedostaa, että monet opiskelijat pysäköivät Emännäntien vieraspaikoille, koska muut paikat ovat täpötäynnä.

- On ollut puhetta siitä, miten vieraspaikkoja voisi valvoa. Nyt sitä ei ole kontrolloitu, mutta meillä ei ole olemassa mitään hyvää keinoa siihen, Pihlajasaari päivittelee.

Emännäntien parkkipaikan toisella puolella on As Oy Timontorpan asuntojen vieraspaikkoja, joille vaaditaan erillislupa. Monet opiskelijat ovat tunkeneet myös näille paikoille tähän syksyyn asti.

Parkkipaikkojen vähäisyys on saanut osan opiskelijoista etsimään autopaikkaa muualta. Länsiväylän K-Supermarketin kauppias Mika Sarestien mukaan parkkipaikkoihin on tästä syystä tullut aikaraja.

- Kaikki parkkipaikkamme ovat nyt aikarajoitettuja, niissä on kahden tunnin kiekkopaikat. Parkkeeraaminen on tuntunut tämän jälkeen vähän rauhoittuvan.

Sarestie kertoo, että ongelma on näkynyt koko Viitaniemen alueella. Hän toivoo, että asiaan saataisiin ratkaisu.

- Toki autoja tulee lisää ja opiskelijoillakin on enemmän autoja kuin aikaisemmin. Toivoisin, että kaikille löytyisi paikat Kortepohjasta. Jos joku hyvä ratkaisu löytyisi niin olisihan se hyvä, hän pohtii.

Länsiväylän K-Supermarketin kauppias Mika Sarestie toivoo, ettei opiskelijoiden tarvitsisi viedä liiketilojen parkkipaikkoja. Kuva: Reetta Multanen

Kortepohjan numeroiduille, varattaville autopaikoille on kymmenien ihmisten jonot. Pihjalasaari sanookin, että kylän autopaikkakapasiteetti on liian matala autollisiin asukkaisiin nähden. Ainoa helpotus tilanteeseen olisi uusien paikkojen tekeminen.

- Jyväskylän kaupunki kaavoittaa liikekeskuksen eli Salen ympäristöä. On mahdollista, että siihen rakennetaan kerrostaloja ja sitten parkkihalli alle. Asia on kuitenkin vasta kehittelyasteella.

Emännäntien vieraspaikat ovat lähes aina täynnä. Kuva: Reetta Multanen

Essi Sutinen, Reetta Multanen

[kortepohjalla-blog]

DDR-talo saa historiansa yksiin kansiin

Kampuskustannus etsii ylioppilaskylän asukkaiden muistoja MNOP-talosta kirjoituskilpailulla.

Kustantamon on tarkoitus julkaista MNOP-talon historiikki vuonna 2017. Kirjan toimittaja Elina Huttunen sanoo, että taustalla vaikuttaa talokompleksin purku-uhka. Tietoa legendaarisesta DDR-talosta pitäisi kerätä jälkipolvillekin.

- Onhan se tunnelmaltaan omaperäinen talo. Se on jo niin vanha, ettei se taida vastata ihan nykyisten opiskelijoiden tasovaatimuksia, tuumailee itsekin MNOP-talossa vuoden viettänyt Huttunen.

Kirjoituskilpailuun kelpaavat kaikenlaiset tekstit kuten tarinat, runot ja aforismit. Toimituskunta valitsee joukosta sekä asiallisia että mielikuvituksellisia tekstejä.

Muistelmia ei ole vielä tullut, mutta aikaa on marraskuun loppuun asti. Huttunen povailee jo, millaisia palkintoja valituille kirjoittajille jaetaan.

- Ajateltiin, että kirjan julkistustilaisuudessa Vakiopaineessa järjestettäisiin skumppatarjoilu. Minä tarjoan. Kampuskustannus lahjoittaa myös kangaskassit.

Essi Sutinen

[kortepohjalla-blog]

Elämää Kortepohjalla

Kortepohjalla on neljän journalistiikan opiskelijan yhteistyön tulos. Blogi tarkastelee elämää Jyväskylän jännimmässä opiskelijakylässä. Ensin tutustutaan hieman näyttöjen takana puurtaviin journalismin toivoihin.

KUKA?

Reetta Multanen, 21, on alun perin kotoisin Lahdesta. Kolmentoista muuton jälkeen Reetta uskoo löytäneensä Kortepohjasta kodin opiskelujen ajaksi.

MIKÄ TALO?

Reetta asuu E-talossa, joka kuuluu Kortepohjan vanhimpiin, 1960- ja 1970-luvulla rakennettuihin kerrostaloihin. Reetan 22,5-neliöinen yksiö oli muuttohetkellä surkeassa kunnossa, mutta nyt sen muovilattia kiiltää jo kauniisti. Ennen E-taloa Reetta majaili surullisenkuuluisaan DDR:ään kuuluvassa O-talossa.

KUINKA KAUAN ASUNUT?

Reetta muutti Jyväskylään elokuussa 2015. Ensimmäinen oma asunto löytyi O-talon viidennen kerroksen solukämpästä. Siellä Reetta asui ensimmäiset seitsemän kuukautta opiskeluajastaan. Ahkeran etsimisen jälkeen maaliskuussa 2016 Reetta löysi E-talosta yksiön, johon tehdä pesää.

MUISTOJA KORTEPOHJASTA

Kortepohja on ensimmäinen paikka, jossa Reetta on päässyt kokeilemaan kerrostaloasumista. Erikoisimmat muistot liittyvätkin yleensä seinänaapureihin. Eräänä syksyisenä aamuna 2016 Reetta heräsi yläkerran naapurista kuuluviin kiihkeän rakastelun ääniin. Harmi vain, että hekumaa kesti vain puolisen minuuttia. Kunnon kerrostalokyylän tavoin Reetta on jäänyt tarkkailemaan yläkerran rakkaustilannetta. Huutavaa aamuvierasta ei ole kuitenkaan enää kuulunut.

KUKA?

Essi Sutinen, 20, ei ollut koskaan käynyt Jyväskylässä ennen pääsykokeita. Hän on kotoisin Kanta-Hämeestä, mutta opiskeluiden kautta tie kääntyi kohti Keski-Suomea ja Kortepohjaa, jonne hän muutti vasta ensimmäisenä koulupäivänään.

MIKÄ TALO?

Nykyisin Essi majailee ylhäisessä yksinäisyydessään eräässä kylän tornitaloista.  Hänen 70-luvun kämppänsä on kuuluisa siitä, että vessassa on Kortepohjalle epätyypillinen laattalattia soman akryylibetonin sijasta.

KUINKA KAUAN ASUNUT?

Vuosipäivä on ensimmäinen syyskuuta 2015. Jo vuoden Essi on ollut erottamaton Kortepohjan kanssa, ja liittoa on varmasti jäljellä vielä pitkään. Opintojen alussa Essi yritti mahduttaa taiteilijan pakahtuvan sielunsa N-talon solukaksioon. Huhtikuussa hän sai karistaa Itä-Saksan tomut jaloistaan ja muutti yksiöön parisataa metriä lähemmäs yliopistoa.

MUISTOJA KORTEPOHJASTA

Essi kammoksuu naapureiden kohtaamista hississä etenkin siksi, että matka seiskakerrokseen tai sieltä alas kestää tovin. Kerran hänen kanssaan hissiin sattui yhtä aikaa innokas vaihto-opiskelija, joka päätti tehdä tuttavuutta. Nimeä kysyttäessä Essi esittäytyi virallisesti sanomalla vain “Sutinen”. Vaihtari nyökytteli sanoen: “Ah, Suti, nice to meet you.” Essi ei viitsinyt korjata, ettei “Suti” ole suinkaan hänen etunimensä.

KUKA?

Viime syksynä Anni Juusola, 21, sai yllätyksekseen opiskelupaikan Jyväskylästä. Hätäinen asunnonmetsästys johdatti hänet Kortepohjan ylioppilaskylään. Jyväskylä on neljäs paikkakunta, jolla Anni on asunut. Viikonloput hän viettää yleensä toisaalla, mutta on silti ehtinyt vuodessa kotiutua kunnon kortepohjalaiseksi.

MIKÄ TALO?

Anni asuu legendaarisessa MNOP-talossa, josta käytetään yleisesti nimitystä DDR. Toistaiseksi hän on viihtynyt kahden hengen solussa, jonka piti alunperin olla vain väliaikainen asumisratkaisu. Kämppiksiä Annilla on ehtinyt vuoden sisään olla kolme kappaletta.

DDR edustaa useimmille 70-luvun ankeinta arkkitehtuuria. Talorykelmästä liikkuu mitä kummallisempia huhuja. Annin mielestä P-talo on kuitenkin osoittautunut yllättävän toimivaksi asuinpaikaksi rujosta ulkomuodostaan huolimatta. Eksyneen näköiset vaihto-oppilaat ja sokkeloiset käytävät tuovat arkeen oman lisämausteensa.    

MUISTOJA KORTEPOHJASTA

Kortepohjassa Annin ensimmäinen ja pitkäaikaisin kämppis oli kiinalainen vaihto-oppilas. Molemmat potivat koti-ikävää ja rakastivat sushia, joten ystävystyminen oli vain ajan kysymys. Anni haaveilee matkustavansa lähivuosina tapaamaan ystäväänsä, jonka kanssa he pitävät yhä yhteyttä välimatkasta huolimatta.

KUKA?

Roosa Pöyhtäri,19, päätyi Tampereelta Kortepohjaan parin mutkan kautta. Ensimmäinen opiskelukuukausi kului keskustan Omenahotellissa ennen onnellista siirtymistä ylioppilaskylään. Hotellimajoitukseen päätyminen ei ollut vapaaehtoinen valinta, vaan taustalla oli erinäisiä väärinkäsityksiä ja huonoa tuuria.

MIKÄ TALO?

Roosa asuu R-talossa, joka sijaitsee kortepohjalaisittain paremmalla alueella. 90-luvulla rakennettu talokompleksi peruskorjattiin vuonna 2015. Roosa asuu kolmen hengen solussa, jonka keittiö ei ole pelkkä komero ja muovimattokin muistuttaa parkettia. Talossa meluhaitat ovat melko minimaalisia, ja siellä asuukin perheitä, pariskuntia ja opiskelijoita sulassa sovussa.

KUINKA KAUAN ASUNUT?

Roosa on asunut R-talon solussa lokakuusta 2015 lähtien. Fun fact: muutto-operaatio tapahtui Kauppakadun appron kanssa samana päivänä. Joulukuussa on luvassa haikeat hyvästit Kortepohjalle, kun Roosa suuntaa puoleksi vuodeksi opiskelijavaihtoon.

MUISTOJA KORTEPOHJASTA

Roosa asuu Kortepohjassa ensimmäistä kertaa omillaan, ja solussa yksinasumiseen on ollut helppo tutustua maltillisissa mitoissa. Tarkemmin sanottuna maltillisissa 12,5 neliön mitoissa. Kerran Roosa esimerkiksi päätyi majoittamaan suomalaista ystäväänsä ja saksalaista vierasta viikonlopun ajan, mikä asetti pohjaratkaisulle ja mielikuvitukselle haasteita.