kullikuolio

[kullikuolio]

Mun keho

Mulla on tosi turvaton olo

Mun keho on mun

Miten ketään voi ajatella, että heillä on oikeus siihen?

Meidän vessassa on huono valaistus

Peilikaapissa näytän aina turvattomalta

Siinä suljetussa tilassa ei saa henkee

Laatoista vaan kaikuu mun huolet

Ahdistus täyttää sen huoneen lämmityksen sijaa

Sen oven ollessa kiinni mulla on tosi turvaton olo

Tuntuu kuin en saa silmiäni irti peilistä

Pelkään että joku ilmestyy mun taakse

Tässä maailmassa on huono valaistus

Mua pelottaa tulevaisuus

Mun keho on mun

Miten ketää voi ajatella, että heillä on oikeus siihen?

[kullikuolio]

Mun keskeenjääneet runot;

Syystä tai toisesta vajanaiset

Elinluovutus

Missä kohtaa menetät liikaa

Jalatta ja kädettä halaisit vielä

Annatko sydämeni pois suostuen

Saavatko he ottaa silmäni

Ne joihin rakastuit

Uskallatko katsoa heijastusta ilman ihoa

Paljonko minusta voi viedä kunnes en ole enää sinun?

Riittävätkö luuni

Täyttävätkö ne sydämesi kaapit

Olenko minä jos he vievät aivoni

Rakastaisitko jos olisin vain aivot purkissa?

Missä kohtaa en riitä enää

"Avaudu mulle"

Pullotan kyyneleeni

Tungen tunteeni pieniin rasioihin ja asettelen ne järjestykseen komeron hyllylle

Tiedän mitä jokaisessa rasiassa on

Tiedän mistä jokainen kyynel vuosi

Sanot, että voin avata rasiat sun edessä

Kysyt voitko maistaa kyyneleitä

Mä tiedän, että tahdot vain hyvää

Mä annan sun avata rasian, huikata pullosta

Pelästyt

Vuodatat tuntees mun rasiaan

Kaadat vahingossa mun pullon

Sulla on niin kiire tuntea, että mä jään vaan sivuun

Tiedät, että tahdot vain hyvää mutta tää satuttaa vaan enemmän

Rakas empatia

Rakas empatia,

Oot mun koko elämä

Rakas empatia,

Voitko jättää mut jo rauhaan

Tää on toksista

Yhtenä hetkenä hoivaat mua ja autat rakastamaan muita

Viitenä aikasempana hakkasit mua tunteilla ja tilanteilla

Ihan ku kysyisit jokasella lyönnillä et joko uppos kalloon

Sä oot väkivalta mitä en pääse pakoon

Sä olet niin kiltti, rakastava ja niin julma

Mua ei auta kuvitella miltä lapsen menettäminen tuntuis vanhempana

Miten hajoaisin joka kerta palasiks uudestaan ja uudestaan kun jokin asia muistuttais siitä

Sellasen surun kokeminen EI AUTA mua

Ei varsinkaan kun panet masennusta sivussa ja oon keskellä teijän sairasta rakkauskolmioo missä mua lyödään ja potkitaan

Painukaa vittuun

Saat mut haluumaan vaan olla kyyninen ja tunteeton

Sairas

Voinko olla kipee jos lääkärit lähettää kotiin?

Onko mulla oikeesti vaikeempaa

Kestääks muut vaan paremmin

Mitä enemmän kuuntelen mun ajatuksia, sitä varmempi oon et tarviin apua

sitä enemmän keksin syitä etten oo sairas

Kivusta kauniiksi

Kituvat kirjoittaa kauneiten

Repivät jostain kieron mielensä kulmista ääniä joita ei muut kuule

Kylläinen ei käsitä nälkäisen kärsimystä,

ei saa selvää sen käsialasta

Kontrasti kivun ja kauneuden välillä luo sinfonioita joita jahtaat

En uskalla olla nälkäinen.

Kirjoitan rumemmin, kömpelösti

Käsiala selvenee, teksti tylsenee

Mun taide ei oo sen kivun arvosta

Vaikka tahdonkin sen olevan

[kullikuolio]

Virhees

Anna mun rakastaa sun virheitä,

niitäkin joita häpeät

Tiiän et se on sulle vierasta,

tulla hyväksytyks,

tulla rakastetuks

Oot oppinut niin hyvin peittämään puoles joita et uskalla jakaa

Tahdot juosta karkuun, kun joku huomaa

;kelata aikaa takaisin ja korjata kaiken

Sun pää huutaa

Anna mun pitää sun kädestä kiinni

olla vaan läsnä ja antaa sun tuntea

Juostaan sitten yhdessä jos tarvii

tai jäädään tähän, rakastamaan.

[kullikuolio]

Fossiili

Tehkää musta fossiili

Asetelkaa kauniisti

Tiedän etten riitä paljoon,

eläessä ainakaan

Kehoni on mielen vanki

Ilman mua se pystyis suurempaan

Kenties kuolema antaa arvoo,

tälle kidutetulle keholle

Tehkää musta fossiili

Itkekää vuolaasti

Kyyneleet saa kastella mun luut

Musta vois viimein kasvaa jotain kaunista

jotain johon melankolia ei yletä

Ehkä kuolema antaa rauhan,

tälle kuluneelle mielelle

Tehkää musta fossiili

Hyvästelkää vihdoinki

Joskus tulevaisuudessa,

olen jotain kaunista

Jotain, johon ei kipu koskenut

Kai kuolema peittää arvet,

jättää vain luut ja hampaat,

Tekee musta kauniin

[kullikuolio]

Ajatukset

Tahdon nähdä sun ajatukset,

Leikata sun kalloon reijän ja katsoa kun luot oman esityksesi, muodostat vastauksen

Tahdon nähdä jokaisen virheen ja korjauksen,

jokaisen umpikujan ja väläyksen

Anna mun nähdä miten sä mietit kun kukaan muu ei tuomitse sua

Tahdon istua parvella ja kuunnella kenraaliharjoituksen komentoja, viimeisiä sivelyitä

Näytä mulle miten sä luot sen koreografian

Mä oon kyllästynyt valmiisiin esityksiin, jotka rajaa liikaa pois

En jaksa kysellä "miksi?" jokaisesta asiasta, vihaat sitä myös

Mä en yritä arvostella sua, mä vaan en ymmärrä,

joten anna mun nähdä miten mietit

[kullikuolio]

Kesäyö

Vaelsit peltoteitä metsän reunalle ja kerroit tarinoita kuusta

Kyynelees kasteli lohkareiden sammaleet ja kesätuuli suuteli sun otsaa

Sulit hämärään ja itkit itses auki

Kaadoit siideriä haavoille ja lausuit mantroja laastareiks

Sielu vuotaen laahustit kuistinvalolle kuin yökkönen hajonneilla siivillä

Puolityhjänä upposit patjaan ja rukoilit rauhaa tähdiltä

[kullikuolio]

aamun junassa

naisen näin niin väsyneen

lasiovesta

Kipu kurkussa tuijotat eteesi

Näet paljon, mutta mikään ei kosketa

Nauru tuntuu pilkalta

Ei sinulle, vaan maailmalle

Miten kukaan voi kokea iloa kun menetit omasi raitelle

[kullikuolio]

Puhuin trans- ja homofoobiselle miehelle tänään. Asiallinen keskustelu ei häntä kiinnostanut.

Hänen ansiostaan lahjoitin transhyväntekeväisyyteen. (Point Of Pride)

[kullikuolio]

Puhun seinille

Puhun yksin seinille kaduilla

Mietin pysähtyykö ketään kuuntelemaan

Mulla on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää

En vaan erotu tarpeeks massasta

Katselen ympärille kun muut saavat yleisöjä

Taputus kaikuu korviin

Koitan purra kieltä mut mulla on niin paljon sanottavaa

Huudan ja hakkaan seinää

Parkujille, itkeville ja vuotaville löytyy katseita

Jotkut niistä ovat kauniita, minä en

Pari katsetta vain ja jatkavat matkaa

Pitää vain jatkaa puhumista kunnes jonkua kiinnostaisi jäädä kuuntelemaan

Puhun seinille, koska mulla on niin paljon sanottavaa

[kullikuolio]

Epävarmuus

Päivisin piilottelet ajatusten lomissa

Välillä lisäät sanoja lauseisiin, häivähdyksiä sivusilmään

Peität korvat, ku muut puhuu

Mitä? Sori, mä en kuullu.

Keinut tunteiden keskellä ja potkit mua kalloon

Hiivit öisin esiin mun kynsien alta

Jätät jälkes ovien karmeihin,

et kahvoihin

Juot puolityhjistä kahvimukeista aina vaan vähän,

et koskaan kaikkea

Lisäät kahvinkeittimeen puruja ripauksen,

välillä kaks

Mä en voi kertoa puolityhjistä puolityhjistä kahvimukeista

“haihtuu ilmaan” sanoisivat

Ehkä kahvi maistuukin samalta kuin eilen, maitoa vaan liikaa

Onhan meillä ovilla karmejakin enemmän kuin itse ovia

Miten susta voi puhua kuulostamatta hullulta?

Katselet mun silmistä mun jokaista liikettä

Kuiskaat välillä korvien välissä

Kosketat selkärankaan kylmillä sormillas

Miks musta tuntuu tältä?

Ootkohan sä sittenkin minä?

[kullikuolio]

Herätään ja erotaan

Erottiin aikoja sitten mutten pääse susta eroon

Oltiin toistemme monet ekat

Hyvässä ja pahassa

Suudelmissa, ilossa ja surussa

Kasvettiin kierosti yhteen niin et jäi jälki ku erottiin

Käveltiin yhdessä mun kengät puhki

Kierrettiin sen kirotun kaupungin katuja sateessa ja paahteessa

Annoit mun nukahtaa vierees nurmilla

Viihdyttiin paremmin yhdessä autiotaloissa ku kotonamme

Kummittelet vieläkin mun unissa,

Et ainoastaan niissä pahoissa

Välillä tartut taas kiinni

Välillä me rakastutaan

Ollaan taas niitä onnettomia pentuja, jotka vihas maailmaa käsikädessä

Mä tahtoisin viimein jo herätä

[kullikuolio]

Rakas keho

Rakas keho,

Viet mun hengen

Pysäytät mun sydämen

Katkaiset mun kaulan

Kaadat bensaa päälle ja sytytät tuleen

Rakas keho,

Mikset osaa syödä kun on nälkä

Mikset saa unta kun on yö

Mikset nouse sängystä kun pitäisi

Miksi saat suihkun tuntumaan haudalta

Rakas keho,

Pidä musta huolta

Anna anteeks mun virheet

Syleile mua kun itken

Paranna mun arvet

Rakas keho

;Rakasta mua takaisin

[kullikuolio]

Älä unohda minua

Tahdot jättää muiston itsestäsi

Kirjoitat nimesi hiekkaan

Aallot huuhtovat sen pois

Pelkäät olla unohdettu

Piirrät nimesi hiekkaan

Aallot huuhtovat sen pois

Kuolema ei kammota, jos et vain unohdu

Teet vedoista syvempiä,

reunoista korkeampia

Annat itsestäsi kaiken

Aallot huuhtovat ne pois

Panikoit, miten mikään ei ole pysyvää

Rakennat kirjaimet kivistä ja kepeistä

Asettelet ne näköiseksesi

Annat kaikkesi

Aallot huuhtovat ne pois

Huudat ja itket

Et voi jättää jälkeäkään rannalle

Meri huuhtoo kaiken pois

Vihaako se sinua?

Merellä, kuin ajalla, on dementia

Ne toistavat ainoaa liikettä jonka osaavat

ja unohtavat kaiken,

sinutkin

[kullikuolio]

Opein elämään

SISÄLTÖVAROITUS: masennus, itsetuhoisuus

Kaipaan mun masennusta

Kasvoin sen kanssa

Se opetti elämään ja tuntemaan

Se oli aina mun vierellä ja sumensi maailman

Tiedän, että välillä huusin ja anoin siitä eroon

Silti kaipaan siihen sumuun

Kaipaan mun itsetuhoisuutta

Kaipaan, miten se oli ratkaisu kaikkeen

Miten se ajatus antoi turvaa ja rauhaa

Miten helppoa siihen spiraaliin oli vajota

Pyörreportaat pystyi vierimään alas

Pohja ei pelottanut

Tunnen ne vieläkin

Enää ne ei elä mun kotona

Masennus asuu samassa rapussa, isetuhoisuus eri kaupungissa

Masennus käy kylässä vielä päivittäin

Enää se ei hyräile mua itkunsekaiseen uneen

En herää enää sen painon alta

Tunnen ne vieläkin mun mielessä

Kasvoin ja opein toimimaan niiden kanssa

Nyt joudun elämään yksin

Oppimaan uudestaan

Kaipaan kaikkea, mitä terapia multa vei

Portaita on vaikea kivuta ilman kaidetta

[kullikuolio]

Tähtitaivas

Et tarjonnut kuuta taivaalta

Maalasit mulle tähtitaivaan

Piiloon muiden katseilta

Vaan meille kahdelle

Kauas kirkon kelloilta ja kirouksilta

Ulkona ei oo sijaa meille

Ne huusi ettei meille oo tilaa niiden taivaassa

Joten rakensit mulle tähtitaivaan

Meille oman sijan

Maataan siis yhdessä täällä pimeässä

Meidän tähtitaivaan alla

[kullikuolio]

Kaipaat menneeseen

Kuulin, kun sanoit haluavasi palata menneeseen

Aikaan, jolloin kaikki tuntui kevyemmältä

Jolloin pahimmat painajaisesi elivät pimeissä nurkissa

Jolloin et osannut edes miettiä, oletko tarpeeksi

Haaveilet niistä täydellisistä päivistä

Haaveesi koostuvat palasista

Onnelliset muistosi ovat vain hetkiä elämän varrelta

Haluat palata menneeseen, koska et tiedä mitään tiettyä aikaa

Haluat vain palata niihin hyviin hetkiin

Pehmeisiin, iloisiin, lämpimiin

Niihin joissa kyyneleet kuivattiin haleilla ja syleillä

En raski kertoa sinulle siitä

Etteivät palaset sovikkaan yhteen

Tarvitset jonkin hyvän, mitä kaivata

Jonkin, mikä antaa rauhaa

Sillä jos ei ole ollut mitään hyvää aikaa,

miten voisit uskoa kokevasi sen vielä joskus uudestaan

[kullikuolio]

Kuuntele mua

Mä huudan

Huudan kunnes mun keuhkoissa tai koko kehossa ole enää mitään annettavaa

Huudan senkin jälkeen kun musta ei enää tuu ääntä

Mä en pysty lopettamaan

Sanot että huudan, koska mua sattuu

Koska joku joskus laiminlöi, tarttu kiinni ja satutti

Sanot että huudan, koska kasvoin huutaen

Synnyin huutaen ja jäin jumiin siihen tyhjyyteen

Sanot että huudan, koska haluun huomioo

Tahdon että huomaat mut edes välillä

Sä huudat mulle

Siitä kuinka oot kyllästyny kuuntelemaan mun parkumista

Siitä miten mun pitäis pystyä johonkin muuhunkin

Siitä miten kaikki mitä mä tuun ikinä tekemään on huutamaan

Mä en tiedä miksi mä huudan

Huusin ennen kuin avasin silmäni

Huusin kun joku kävi käsiksi

Huusin kun tunsin itseni näkymättömäksi

Menetin ääneni kauan sitten

Mä en tiedä miten saada sut kuuntelemaan