learninghopefulwords - Tumblr blog

[learninghopefulwords]

a Monday in April

Puhuin äsken puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Kutsun häntä vieläkin parhaaksi ystäväksi, vaikka olemme pitäneet yhteyttä vähemmän jo jonkin aikaa. Tuo puhelu teki minut vähän surulliseksi. Sillä tavalla surulliseksi kuin sydän olisi ihan pikkuisen särkynyt. Se on muuttunut, nimittäin. Se kuulostaa kärsimättömältä kun puhuu mun kanssa. Ei siinä, olen ollut outo. Mutta ennen se oli ymmärtäväinen ja fiksu, niinkuin sen luonteeseen kuuluu – kuului? En halua sanoa, että se vaikutti ylimieliseltä, mutta jotain sinne suuntaan, enkä keksi oikeaa sanaa. Muistan tämän tapahtuneen kerran ennenkin, silloin lapsiaikoina vielä. Se meni ohi silloin. Jaksan toivoa, että nytkin. Mutta onhan se mahdollista, että me kasvetaan kokonaan eri suuntiin tästä eteenpäin ja yksi ainoista asioista, jota oon pitänyt muuttumattomana elämässäni, mikä on kuulunut siihen melkein aina, päiväkodista asti, katoaa. Ja se tulee olemaan raskasta. Ehkä sillä oli joku asia mielessä, ehkä sillä on sellainen päivä tänään.. en tunne sen elämää oikein tarkasti nykyään.

[learninghopefulwords]

An unplanned first post! anxious words. (finnish, suomi)

Okei, tän blogin oli tarkoitus olla (ainakin enimmäkseen) toiveikkaita ajatuksia elämän varrelta ja vastoinkäymisten tyrskeiden keskeltä, mutta nyt mun eka postaus on syntymäisillään tarpeesta purkaa ahdistuneita ja sumuisia fiiliksiä. En oo koskaan kokenut, että päiväkirjan kirjoittaminen tai vastaava olisi mulle toimiva tapa helpottaa oloa ja purkaa tunteita, varmaan eniten siksi, että musta tuntuu etten oikein osaa kirjoittaa omia ajatuksia fiksusti ulos. Joka tapauksessa, kuulin tässä hiljattain lukion psyka ykkösen kurssilla tutkimuksesta, jossa saatiin selvää näyttöä siitä, että päiväkirjan, blogin tms. kirjoittaminen oikeesti edistää hyvää oloa. Joten tässä sitä nyt ollaan. :) 

Koeviikot näyttää olevan aina henkisesti rankkoja mulle, kuten varmaan monelle muullekin. Kaiken se suoriutumisstressi ja päivien eristäytynyt pänttäysrupeama kotona on ihan omiaan tuomaan kaikki hautautuneet huonot tunteen pinnalle. Parhaillaan huolehdin itseeni kuoliaaksi mm. kesätöistä, ens viikolla saapuvasta vaihtarista ja siitä, että pelkään hulluna alkavani etääntyy mun uusista lukioystävistä joista oli pikkuhiljaa tulossa läheisiä. Siihen liittyy kaikkee sellasta et esim. oon jotenkin huomaamatta taas alkanut vaipua väsyneisyyteen ja tylsämielisyyteen, mistä luulin päässeeni eroon samalla kun pääsin eroon sen taipumukseni lähtöpaikasta, mun vanhasta peruskoulusta, jossa olin viime vuosina melkein masentuneissa tunnetiloissa. Ja sit on mun jäätävä kauhu sitä ajatusta kohtaan et jäisin taas ihan yksin. Kaikki nää kolme yhessä, samaan aikaan, vieläpä just tähän post-koeviikko aikaan tekee mun olon ihan kurjaksi.

Noniin, jään odottelemaan tämän kirjallisen purkautumisen terveysvaikutuksia. Näkemiin, blogi. Ehkä susta tulee vielä jotain upeaa!