portfolio-iiris-blog - Tumblr blog

[portfolio-iiris-blog]

Portfolio

Tämä on kuvaamataidon lukiodiplomia varten tehtävä portfolioni. Työ on tehty aiheesta pelko, joka oli tehtävänä numero 3.

“Pelko on inhimillinen tunne, joka ilmenee eri tavoin. Taiteessa käsitellään henkilökohtaisia ja yhteisesti jaettuja pelkoja. Ideoi, suunnittele ja toteuta teos, joka käsittelee pelkoa.”

[portfolio-iiris-blog]

Työ- ja ajankäyttösuunitelma

Olen tyytyväinen työhöni, sillä se on juuri sitä mitä yritin kuvata ja itse pidin siluetti maiseman teosta. Oli myös mukava tehdä sitä minulle mieluisemmalla tyylillä, vaikka se olikin kahden tyylin sekoittamista. En kuitenkaan ole tyytyväinen työn tärkeään elementtin, valkoisiin sieniin joiden piti kuvastaa rohkeutta ja valoa. Olisin voinut tehdä ne muulla tavalla, mutta halusin koittaa jotain uutta ja se epäonnistui. 

En ole kirjannut tarkasti ylös miten työni on ajallisesti edennyt. Olen kuitenkin tehnyt sitä suhteellisen tiuhaan tahtiin. Monia ideoita ja luonnoksia oli ennen kuin päädyin lopulliseen työhön, enkä ole hirveästi muistanut laittaa työvaiheita ylös, sillä vaihdoin aihettakin muutaamaan kertaan. 

Suunnitteluvaiheessa oli myös pieni tauko, sillä halusin tehdä jotain muuta kuin edellinen ideani, mutta en keksinyt mitä. Kesti hetken aikaa ennen kuin päädyin lopulliseen ideani, mutta olen siihen tyytyväinen, että vaihdoin ideaani. 

Aluksi halusin kuvata jotain todelista pelkoa, mutta muutin mieltäni ja halusin sekoittaa todellisuutta ja kuvitelmaa samaan työhön. 

[portfolio-iiris-blog]

Pelko

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. Erilaiset vakuutukset, sosiaaliturva, palohälytin tai ennakoiva elämän suunnittelu, ovat järkeviä pelon tai epävarmuuden hallintakeinoja. Onkin sanottu, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Pelon voimakkuus voi vaihdella lievästä pelosta, kuten esimerkiksi epävarmuudesta tai jännityksestä aina paniikkiin asti. Pelkojen kohteet ovat monenlaisia. Niin omassa menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessa voi olla pelkoa herättäviä asioita. Menneisyydessä koetut pelot voivat ulottua nykyisyyteen asti tai muuntua uudenlaiseen muotoon.

Joku pelkää luonnonilmiöitä ja luontoa, kuten pimeää, ukkosta, myrskyä, sekä eläimiä tai hyönteisiä. Myös ennakoimatonta tulevaisuutta, menetyksiä ja pettymyksiä tai onnettomuutta voi pelätä. Pelko on hankala tunne, eikä sitä ole helppoa kohdata. Jos pelkäävältä puuttuu riittäviä keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa, se voi olla helpompaa torjua ja työntää syrjään kuin kohdata sitä.

Torjuttu pelko vaatii naamiokseen toisia vahvoja tunteita. Pelkoa on mahdollista tukahduttaa esimerkiksi voimakkaan vihamielisyyden taakse. Toisenlaisten ihmisten halveksiminen voi näkyä päällepäin heihin suuntautuvana vihana, mutta sen taustalta voikin löytyä pelkoa tai epävarmuutta omasta identiteetistä. Joskus pelon tunteet voivat taas kätkeytyä esimerkiksi ylihuolehtimisen ja ylihoivaamisen, tai suorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun taakse.

[portfolio-iiris-blog]

Maalaustaide ja Piirtäminen

Maalaustaide on eräs kuvataiteen pääalueista. Arvioidaan, että ihmiskunta on maalannut kuvia kuusi kertaa niin pitkään kuin kirjoittanut tekstiä. Maalaustaiteen harjoittajaa kutsutaan taidemaalariksi. Maalaus on kaksiulotteinen esitys eli kuva, jossa pigmenttiä tai muuta väriainetta on levitetty maalausalustalle. Maalaus poikkeaa tavallisesti piirustuksesta siten, että kun piirustus perustuu yleensä viivoihin, maalaus perustuu pintoihin ja on ilmaisultaan laveampi sekä tavallisesti värillinen.

Teollisen vallankumouksen myötä valokuvaus ja tekninen reproduktio otti vähitellen hoitaakseen luonnon jäljentämisen. Maalaustaide alkoi ilmaista yhä enemmän tekijästään ja tämän näkemyksistä, yhä vähemmän kuvaamastaan kohteesta. 

Suomen tunnetuimpana taidemaalaria voidaan pitää Akseli Gallen-Kallelaa, jonka töitä varmasti jokainen suomalainen on nähnyt.

Vesivärit ovat nimensä mukaisesti täysin vesiliukoisia värejä, ne eivät kuivumisen jälkeenkään tule vedenpitäviksi. Pigmentin lisäksi vesiväreissä on mukana jotain liima-ainetta mikä saa värin kiinnittymään paperiin. Akvarellien läpikuultavuutta pidetään yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista. Yhdellä vesivärinapilla voidaan maalata hyvinkin erilaisia valööripintoja riippuen siitä miten paljon maalatessa on vettä värin seassa.

Usein sanotaan, että akvarellin maalaaminen on hyvin nopeaa, hetken humaus. Näin voi joskus olla, mutta se ei ole mitenkään ainoa tapa. Oikeasti akvarellitekniikka taipuu hyvin moneksi. Viisainta on jättää mielestään ennakkoon valmiit mielikuvat siitä mikä on akvarellimaista ja miten akvarelleja pitäisi maalata. Akvarellissa valon tuntu syntyy värien läpi kuultavasta valkoisesta maalauspohjasta. Väriä ei vaalenneta valkoisella värillä öljyvärin tapaan, vaan vedellä. Vetisessä tekniikassa valöörin, eli värin vaaleuden arvioiminen on aluksi hankalaa. Vesiväri näyttää vaalevan kuivumisen aikana. Syy värisävyn muuttumiseen on yksinkertainen. Valo kulkee vedessä hitaammin, eli vedessä valon taitekerroin on pienempi, jolloin vesikerroksen alla oleva väri näyttää tummemmalta. Kuivalla pinnalla valo siroaa enemmän, jolloin väri näyttää vaaleammalta ja hailakammalta. Valöörin arvioimisen taito kuitenkin karttuu kokemuksen myötä. Kun akvarelli kehystetään lasin alle lasi saa taas värit näyttämään tummemmilta ja voimakkaammilta.

Yleensä akvarellin maalausjärjestys on vaaleasta tummaa kohti, siis päinvastoin kuin öljyväreillä maalattaessa. Valkoista väriä ei siis yleensä käytetä, koska valkoisella vaalennettu väri näyttää paperilla sameammalta kuin väri joka saa valonsa valkoisesta paperista. Täytyy myös muistaa, että valkoinen väriaine ei ole väritöntä vaalennusainetta vaan väriä joka muuttaa sekoituksen sävyä. Tätä ei pidä ajatella valkoisen värin käytön kieltona. Maalaaminen on vapauden valtakunta. Kysymys on siitä, että väärällä välineellä et tavoita sitä mihin pyrit.

Piirustus on kuvan tekemistä piirustusvälineillä paperille tai muulle kaksiulotteiselle pinnalle tai näin aikaansaatu työ. Länsimaisessa traditiossa piirustusvälineitä ovat tavallisesti hiili, liitu tai piirustuskynä. Joskus myös vesivärit saatetaan luokitella piirustusvälineiksi.

Piirustus on yksi kuvataiteen päälajeista. Sitä voi sanoa myös taiteen perustaksi, sillä taidekoulujen opetus on perinteisesti alkanut kipsimallin ja elävän mallin piirtämisellä.Piirustuksia on esillä usein vähemmän kuin maalauksia tai veistoksia. Joskus piirustus on on katsottu esimerkiksi grafiikan osaksi. Piirtäminen on kuitenkin ollut renessanssista lähtien oma taiteen lajinsa.

Piirustukset voivat olla loppuunvietyjä taideteoksia. Usein kuitenkin oletetaan, että ne olisivat tutkivia tai luonnostelevia, tai että ne painottuisivat havainnointiin.

Piirtämiseen käytetetyt kynät olivat 1700-luvulle asti tavallisesti pehmeästä lyijystä, tinasta, kuparista ja muista metalleista valmistettuja piirtimiä kuten hopeakynä. Lyijykynä keksittiin 1700-luvulla. Lyijykynäpiirustukseen vaikuttaa paljon sekä lyijykynän kovuus tai pehmeys sekä, millaista piirustuspaperia käytetään. Pitkään käytettyjä välineitä ovat myös hiili, liidut kuten kuten punaliitu, pastellivärit ja tussi. Nykyisin yleisiä ovat myös lyijykynät, väriliidut, mustekynät, kuulakärkikynä ja värikynät. Omassa työssäni käytin luonnosteluvaiheessa lyijykynää ja lopuksi permanenttitussia.

Piirtäminen on kaiken taiteen tekemisen perusta renessanssin käsityksen mukaan, olipa kyseessä taidemaalari, kaivertaja, kuvanveistäjä, arkkitehti tai insinööri. Piirustustaitoa on pidetty myös yleissivistykseen kuuluvana opettavana, opetettavana ja opittavana taitona samalla tavalla kuin laulamista, soittamista tai tanssimistakin. Piirtämisellä oli aikoinaan myös kiinteä yhteys ammattitaitoon, ja piirustaitoa pidettiin yhtä suositeltavana työläisille kuin luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

[portfolio-iiris-blog]

Pelko muiden taitelijoiden näkökulmasta

Katerina Apostolakoun tekemä työ pelosta. 

Smell of Fear työn tehnyt  Bharat Thakur.

Vuonna 1982 tehty työ, Fear of the Earth. Teoksen luonot Günter Brus.

Fear of love. Työn tekijää en löytänyt.

[portfolio-iiris-blog]

Vesivärimaalaus

Akvarelli eli vesivärimaalaus on maalaustaiteen laji, jossa käytetään vesiohenteisia läpikuultavia värejä. Väripigmenttien sideaineena käytetään arabikumia, maalauspohjana on yleensä valkoinen tai vaaleasävyinen paperi.

Akvarellivärien tyyppisiä vesiliukoisia värejä käytettiin jo esihistoriassa. Vesivärien kehitykseen ovat vaikuttaneet muiden muassa Albrecht Dürer ja William Turner. Kehityksen tuloksena nykyisinkin käytettävät kuultavat vesivärit eriytyivät peittävistä guassiväreistä.

[portfolio-iiris-blog]

Siluetti

Siluetti on kuva, jota voi verrata varjokuvaan tai piirrokseen, johon on piirretty kohteen uloimmat ääriviivat. Siluetissa käytetään yleensä valkoista pohjaa, johon on mustalla lisätty kohteen ääriviivat ja kuvan keskusta on värjätty mustaksi. Siluetti esittää yleensä jotain henkilöä tai hahmoa.

Siluetti ei välttämättä ole yksinkertaistettu, vaan se voi sisältää hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia. Alla esimerkkejä tämän tyylin käytöstä

[portfolio-iiris-blog]

Suunnitteleminen

Ensimmäinen ideani oli maalata pelko vanhenemisesta. Sen ei ajattelisi olevan oikea pelko, mutta monet ihmiset pelkäävät vanhenemista ja kuolemaa. Ideani oli tehdä surullinen vanha henkilö, tyhjä katse silmissä koskeattan rypistyneitä kasvojaan. Idea oli aluksi hyvä, mutta ajattelin myös muita ideoita ja siitä sain uusia ideoita. 

Halusin aluksi ihmismäisen hahmon kuvastamaan pelkoa, jota vastaan kohtaisi poika valkoisella miekalla valmiina taistelemaan pelkoa vastaan. 

Tässä ovat ensimmäiset ideani hirviöstä. Yhdistin ihmishahmon ja hämähäkin piirteet sillä kukapa ei pelkäisi hämähäkkiä, jolla on ihmisen pää ja kädet. Halusin hirviön myös olevan kasvoton, ei silmiä, suuta tai nenää, jonka avulla sitä ei voinut luulla oikeaksi ihmiseksi. 

Kuvan halusin olevan 3D ja mahdollisimman oikean näköinen, jotta pystyisit kuvittelemaan itsesi kohtamaan hirviön. 

Halusin kuitenkin kuvata vielä enemmän avuttomuutta, koko eroa, sekä pelon tunnetta. Joten päädyinkin pieneen poikaan vailla asetta tai kilpeä. Tarvitsisin uuden hirviön. Päädyin internettiin ideoiden perässä. Ideoita oli monia, kuten pelkkä usva, susi, karhu ja monia muita eläimiä ja otuksia. Lopuksi päädyin leijonaan, ja nimittäin leijonan kalloon. “Kuin kävelisi leijonan kitaan.” Sen muistan lukeneeni kirjasta ja se hyvin kuvastaisi kuvaani.Pitkät hampaat ja kielen lisäsin herättääkseni vastenmielisyyttä ja pelkoa.

Halusin luoda tavallaan varjomaailman käyttäen siluetti tyyliä tehdessäni työtä. Olen aiemminkin luonut töitä kyseisellä tyylillä ja se on helppo tehdä vesiväreillä, minkä takia siis päädyinkin käyttämään vesivärejä työssäni. Halusin myös käyttää värikyniä tai tusseja työssäni yksityiskohtien luomiseen ja lopulta päädyin värikyniin. 

[portfolio-iiris-blog]

Työn teko ja lopputulos

Tässä työssä en halunnut tehdä mitään kovinkaan realistista ja siksi valitsin siluetti tyylin työhön. Työn “hirviöstä” minulla oli monia ideoita, mutta päädyin johonkin realistisempaan. Hirviö on leijonan kallo, johon olen lisännyt enemmän hampaita ja pitkän kielen. Halusin käyttää mustia ja harmaita värejä pelon ja epävarmuuden tunteiden kuvaamiseksi. Punainen kieli esittää uhkaavaa vaaraa ja valkoiset sienet metsässä esittävät toivoa ja rohkeutta, valoa pimeässä metsässä. 

Työn vaiheet: 

Suunnittelin aluksi hieman monimutkaista metsää taustalle, koska monilla ihmisillä on pelko pimeitä, tiheitä metsiä kohti. Siellä ei näe hyvin eikä ikinä tiedä missä vaara vaanii. 

Lopulta päädyin tällaiseen ideaan. Vähensin metsän määrää ja päätin sijoittaa pojan metsän reunoille. Tämä valinta saa esille matkan pojan ja hirviön välillä. Se ei ole iso matka, mutta poika on saanut rohkeutta valosta. 

Maalasin puut ja maan mustalla vesivärillä ja yritin saada siitä niin tumman taustan kuin mahdollista. Käytin mustaa ja punaista puuvärikynää pojan ja hirviön piirtämiseen, sillä niillä sain tarkemmat yksityiskohdat. Yritin myös liimalla peittää valkoiset sienet pitääkseni mahdollisimman valkoisina kun maalasin vesiväreillä niiden yli, mutta se hieman epäonnistui. 

Lopputulos on tämä. Väritin taustan hennosti mustalla värikynällä saadakseni siitä yhtenäisen. En vieläkään ole tyytyväinen sienien toteutukseen, mutta sain pari sientä näkymään.