seijatelaranta

[seijatelaranta]

Sydämellä ja lujalla tahdonvoimalla

Sanomattakin on selvää, että kävin ostamassa Michelle Obaman kirjan heti, kun se oli ilmestynyt. Samaan aikaan kuin Suomessa, kirja julkaistiin 24 kielellä, eikä suotta. Michelle on koristanut viime viikkoina myös kansainvälisten lehtien kansia ja ylistäviä arviointeja on satanut laariin.Tarina on tuttu, mutta siitä oli onnistuttu luomaan kiehtova kokonaisuus eikä lukijoiden käsissä kirja kauaa viivy.

Michelle syntyi veljensä Graigin jälkeen chicagolaiseen työläisperheeseen Illinoisissa. Vanhemmat olivat ahkeria, kunnollisia, perhettä arvostavia ja rakastavia ihmisiä. Ei ole vaikea ymmärtää, että lasten itseluottamus oli kotoa peräisin. Vanhemmat rohkaisivat ja kannustivat teräviä lapsiaan koulutielle ja asettivat tavoitteita, jotka olivat selkeitä ja saavutettavissa. Oli vain yksi este. Heidän asuinsijoillaan mustilla lapsilla todella harvoin oli mahdollisuus nousta joukosta valkoisten areenoille. Onnenkantamoisen toi laki, jonka perusteella mustille avautui tie yliopistoihin. Graig edellä ja Michelle perässä he pääsivät kumpikin arvostettuun Princetonin yliopistoon. Sieltä Michelle jatkoi Harvardin yliopistoon suorittaen tutkintonsa loistavin arvosanoin. Mikään ei tullut ilmaiseksi, mustien oli ponnisteltava enemmän ja siitä huolimatta huippu jäi saavuttamatta käytännön elämässä. 

Michellellä oli luja tahto ja hän päätyi arvostettuun lakiasiantoimistoon Chicagossa.Hän teki töitä hartiavoimin “pukunaisena” ja yhtenä kauniina kesäpäivänä hän sai ohjattavakseen Harvardista harjoitteluun tulleen Barack Obaman. Säntillinen ja tarkka Michelle ei heti syttynyt huolettoman oloisesta harjoittelijasta, joka kaiken kukkaraksi oli heti ensimmäisenä päivänä myöhässä ja poltti tupakkaa.

Tallinnan joulutorilla oli hiljaista ja huonoa glögiä

Kaikkien, jotka syttyvät romanttisista tarinoista kannattaa lukea Michellen ja Barackin rakkaustarina. Muutaman illallisen jälkeen pari istahti kiviaidalle syömään jäätelöä. Siinä se tapahtui, ensisuudelma ja Michelle oli myyty. Barack hurmasi hänet paitsi hymyllään, naurullaan, älyllään ja katseellaan myös latinotansseihin sulavasti sopivilla lanteillaan, rytmitajullaan ja seksikkyydellään. Tanssi oli yksi heidän yhteisistä jutuistaan, häitä tanssittiin aamuun saakka, kuten virkaanastujaisiakin.

Michelle on tiukka järjestyksen ihminen, orjien jälkeläinen. Hänelle mustien asema ja tasavertaisuus olivat sydämen asioita. Barack on monikulttuurinen, havaijilaisen äidin ja kenialaisen isän jälkeläinen ja tottunut moniin asuinpaikkoihin, asunut viisi vuotta Indonesian Jakartassa. Hän otti elämän vähän rennommin, vaatteetkin putosivat päältä lattialle myttyyn, vielä Valkoisessa talossakin. Heitä yhdisti kuitenkin huolellinen perehtyminen jokaiseen asiaan mihin ryhtyivät, valmistautuminen pienintäkin yksityiskohtaa myöden. Työ ja mahdollisuus tehdä hohdokasta ja haastavaa työtä oli heidän juttunsa. Valkoiseen taloon tultuaan Michelle odotti, että elämä olisi vähemmän hektistä kuin kuluttavan vaalikampanjan aikana.  Samoissa ovissa sisään tuli massiivinen lama, joka imi Barackin neuvonantajineen Ovaaliin työhuoneeseen. Perheen yhteisen illallisen jälkeen alkoi toinen työpäivä. Barack vetäytyi yksityispuolen työhuoneeseensa, laittoi urheilukanavan päälle ja jatkoi töitään aamutunneille.

Michellelle jäi vastuu alle kymmenenvuotiaista tyttäristä. Hän päätti, ettei heistä tule prinsessoja vaan järkeviä naisia, jotka osaavat kodinhoidon. Projektikseen First Ladyna Michelle valitsi terveellisen ruoan ja liikunnan edistämisen sekä lihavuuden ehkäisyn lasten ja nuorten näkökulmasta. Toinen oli Obama Care, terveyden edistäminen ja sairasvakuutuksen ulottaminen laajemmille kansankerroksille.

Masentavan joulutorin jälkeen Kumu ja restoran Tuljak

Maailmassa oli toivoa vaikeuksista huolimatta Obamien hallitessa 8 vuotta. Erityisen suosittuja he olivat Euroopassa. Kun kuningatar Elisabet otti Michellen vastaan Buckinghamin palatsissa hän spontaanisti huokaisi, huh, olettepas te pitkä (180 cm + Jimmy Choot). Michelle aukaisi itse ovet, ei tullut saranan puolelta ja suhtautui ihmisiin lämmöllä ja läheisyydellä, säätyyn katsomatta.

Antoisia lukuhetkiä, lukeminen kannattaa aina. Terkut Tallinnan pimeästä illasta.

Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin...

Nimimerkillä sivusta seurannut minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus tarkastella sairaalan osaston elämää ja johtamista. En tuntenut paikkaa, joten menin nettisivuille ja luin, mistä ilmiöstä on kysymys. Osasto on yliopistosairaalan kuntoutusosasto. Tekstissä sanotaan, että hoito on moniammatillista ja tiimiin osallistuu monipuolisesti eri asiantuntijoita ja tavoitteet hoidolle asetetaan yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Kauniisti kerrotaan tarpeista lähtevästä hoidosta ja yksilöllisyydestä. 

Onko tämä haravoitu metsä?

Lukija saa hyvän ja luottavaisen käsityksen. Todellisuus ei kuitenkaan ollut ollenkaan esittelyn mukaista. Paikka näyttäytyi minulle  vuodeosastona, jossa hoitajat istuivat koneiden äärellä lukitussa ikkunallisessa tilassa. Potilaille/omaisille ei ollut edes asiointiluukkua, vaan koputtamalla oli häirittävä henkilökuntaa, jos oli kysyttävää. Myös omaisten, jotka esittelyn mukaan kuuluvat kiinteästi hoidon suunnitteluun. Olen todella ihmeissäni, miten osaston rakenne on suunniteltu niin, että henkilökunta on näkyvillä, mutta lukkojen takana. Katsoa saa muttei puhua. Jonkunhan nämä rakenteelliset ratkaisut on täytynyt tehdä ja hyväksyä. Myös jonkun on täytynyt kirjoittaa nettiin osaston esittely ja toiminnan periaatteet. Nekin on täytynyt tehdä yksikön ulkopuolella. Tulee mieleen Henry Mintzberg, joka kuvaa strategian luomista. On katsottava yksikköä ylhäältä, alhaalta, sivusta ja kaiken läpi. Sama pätee informaatioon. Jokainen sana on mietittävä tarkkaan, että se vastaa todellisuutta, antaa oikean käsityksen. Kun informaatio ja todellisuus eivät kohtaa, suututetaan potilaat ja omaiset. 

Olen nähnyt monissa paikoissa, miten kunnianhimoisesti luodut yksiköt vähitellen luisuvat kroonikkopaikoiksi. Potilaita on täyslaidallinen ja he ovat jo tullessaan pitkäaikaispotilaita, Silloin on turha puhua moniammatillisesta kuntoutuksesta, jos sitä ei ole. Korkeasti koulutettu henkilöstö turhautuu, kun työ ei vastaakaan ammatillista osaamista vaan on perushoitoa. 

Ylimmän johdon on oltava erityisen herkkä sille, minkälaiset potilaat mitkäkin osastot täyttävät ja tehtävä muutokset asiakaslähtöisesti. Jos työ on perushoitoa ja siihen menee koko työaika, silloin henkilöstön tulee olla siihen koulutettua, ei erikoissairaanhoidon erityisyksikön osaajia. 

Kirjaamiseen ja raportointiin käytettävää sisältöä ja aikaa tulee tutkia.Kun kirjaaminen on eriytetty  potilaiden läheisyydestä, se on vuorovaikutuksesta pois. Siitä puuttuu myös potilaan “ääni”. Liikkuvat koneet on kaupoissa myyjilläkin, jolloin tuotetiedot selviävät ilman, että asiakas jää yksin.

Niinpä, tällaista jouduin kertomaan. 

Terveisin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Vahvaa johtamista

Dekkareiden suurkuluttajana ja katsojana huomaan pohtivani ja tarkkailevani poliisi-esimiehiä johtamisen näkökulmasta. Suosikkisarjaani  Beckiä ei enää tehdä. Peter Haber on lopettanut ja Gunvaldia esittänyt Mikael Persbrandt poistui sarjasta, kun hänen roolihahmonsa ammuttiin työtehtävissä. Ihailen aina komisario Martin Beckin kykyä avoimesti ja aidosti olla vuorovaikutuksessa henkilöstönsä kanssa. Vaativissa tehtävissä työskentelevät poliisit ovat isoja persoonia ja heitä on käsiteltävä taidokkaasti ja yksilöllisesti, jotta he pystyvät parhaimpaansa. Beck on erinomainen esimerkki siitä, miten johtaja venyttää siimaa kunkin kykyjen mukaan ja miten puututaan asioihin varmasti mutta lempeästi, jos mopo on karkaamassa käsistä.

Komisario Beck on esimerkillinen myös siksi, että hän johtaa edestä ja on mukana tositoimissa. Ei hän jää toimistoonsa kun tapahtumat kiihtyvät. Hänellä on ote työhön ja ihmisiin, joita johtaa. Olemalla henkilöstönsä kanssa hän pystyy myös arvioimaan kunkin tiedot ja taidot ja osaa jakaa tehtäviä, joissa on riittävästi haastetta.

Beckilla on hyvä kielitaito. Subir Choudburyn kirjassa Management 21C kuvataan esimiehen kielitaitoa kyvyksi, jossa käytössä on kehon kieli, ilmeet, eleet ja eri kansallisuuksien enempi ymmärtäminen. Vuorovaikutuksessa käytetään näitä kaikkia. Beck on vahva iso mies. Se ei tietenkään ole edellytys, mutta lapsuudesta muistan Hämeenkyrön 205 cm pitkän nimismiehen ja Viljakkalan paikallispoliisin, joka ei ihan yhtä pitkä ollut mutta leveä. Heistä sanottiin, että kun he tulivat paikalle, mitään ei heidän tarvinnut tehdä. Olemus puhui puolestaan ja häiriöt loppuivat siihen paikkaan.

Johtamisessa on tärkeätä hallita organisaation tunneilmasto. Choudburyn mukaan johtajan ei pidä pudota tunteiden maailmaan vaan keskittyä niihin ihmisiin, jotka ovat ongelmiin ajautuneet. Heidän nostamisensa  suosta auttaa koko organisaation ylöspäin, työn maailmaan.

Organisaatiossa tulee olla yhteisiä unelmia. Niistä tulee keskustella kaikkien kanssa ja kuulla jokaisen oma näkemys. Johtajan työtä on rakentaa niistä yhteisesti hyväksytty.

Katselen tässä Tallinnassa lähtevien ja tulevien laivojen kavalkadia upeassa kesäsäässä. Hyvää työviikkoa, nautitaan tästä valosta ja lämmöstä.

Lue vertailun vuoksi suomalainen versio johtamisesta.

Helsingin huumepoliisin johto

Terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Asiakaskokemuksia

Lyhyen ajan sisällä olen joutunut takuuaikana rikkoutuneiden koneiden "huoltajaksi", ikävä kyllä. Asiakaskokemus on kuusivaiheinen. Ensimmäinen vaihe, osto, onnistui kevyesti ja yksinkertaisesti. Astianpesukoneen kohdalla hieman ihmettelin pitkää toimitusta, mutta asiat etenivät. IPhonen sai heti käteensä kun oli maksanut. Ostossa toteutuivat keskeiset kriteerit kuten yksinkertaisuus, mukavuus, riskittömyys ja ympäristöystävällisyys. Pesukone tuli ilman pakkauksia eikä mitään roskia jäänyt. Toinen asia tietysti on, mihin ja miten ne kevelevyt ja pakkaukset hävitettiin, mutta ilmeisesti asianmukaisesti. Ohjekirja oli massiivinen kaikilla maailman kielillä, joten siitä tuli paperiroskaa. IPhonessa ei tätä ongelmaa ole. Oston jälkeinen toimitus toteutettiin hyväksyttävästi, ja käyttöönotto oli helppoa, koska oli jo kokemusta. Lisävarusteiden toimivuus on seuraava vaihe, joka sekin onnistui. Laitteet toimivat hyvin minun ympäristössäni ja tarvittavat liitännät pelittivät. Astianpesukone alkoi takuuaikana toimia huonosti, se ei pessyt astioita puhtaaksi.Moneen kertaan puhdistin koneen ja ajoin läpi erilaisia ohjelmia, mutta mikään ei auttanut. Menin sitten takuulapun kanssa liikkeeseen, mistä se oli ostettu. Kassa oli aivan järkyttynyt, miten tulen heille lappujen kanssa. Huolto on ulkoistettu, eikä heillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Sain puhelinnumeron, jonne voi soittaa. Tietysti ajauduin monena päivänä "asiakaspalvelussamme on nyt ruuhkaa-moodiin". Vihdoin sain asiani ajettua ja huoltomies tuli jonkun päivän kuluttua. Vanhemmalla herrasmiehellä oli oppipoika mukanaan ja vika selvisi. Sanoivat ottavansa yhteyttä maahantuojaan ja palaavansa pikimmiten asiaan. Kuukausi meni, mitään ei kuulunut. Monen yrittämän jälkeen sain  yhteyden alihankkijaan. Meillä käynyt asiantuntija oli jäänyt eläkkeelle ja jättänyt toimeksiannot mappi ööhön. Pyydettiin anteeksi ja luvattiin ryhtyä toimimaan.

Toistatuhatta euroa maksanut IPhone toimi kolme kuukautta. Akku tyhjeni sadasta nollaan lyhyessä ajassa. Sama juttu, menin liikkeeseen, mistä se oli ostettu. Huolto on ulkoistettu, he voivat kyllä sinne toimittaa. Jos menen itse Ruoholahteen, saan sen nopeammin. Kävelin sinne. Myyjä kysyi, tarvitsenko puhelinta huollon ajan. Tietenkin tarvitsen. Harvemmalla on monta puhelinta siltä varalta, että joku rikkuu. Puhelin järjestyi ja tiedot siirrettiin hintaan 35 €. Sain upouuden puhelimen seuraavana päivänä.  Kolme kuukautta käytetyssä oli sellainen vika, ettei voitu korjata. Molemmista tuotteista ja liikkeistä jäi todella huono käsitys. Prosessi toimi vain puoliväliin.  Pysyvät ja uskolliset asiakkaat ansaitaan kun  prosessi on loppuun asti kunnossa. Yksinkertainen ja helppo eikä pieni hauskuuskaan olisi pahitteeksi.  Sinisen meren strategia-kirjassa korostetaan juuri kepeyttä, hauskuutta hyvän asiakaskokemuksen varmistamiseksi. Molemmissa liikkeissä tehtiin liiankin hyvin selväksi, että rikkoutuneet laitteet eivät kiinnosta. Asiakas jätettiin oman aktiivisuutensa varaan ja soittelemaan/kävelemään ympäri kaupunkia. IPhone maksoi 35 €/vrk. Kova hinta.

Takuutuotteita, vuosikymmenen Mitä tästä opin? Ennen ostopäätöstä on luettava ja tarkistettava takuuehdot ja miten virheellisen tuotteen kanssa toimitaan. Kalliitkin tuotteet voivat rikkoutua jo alkumetreillä. Takuuasia vaatii itseltä aikaa ja näköjään rahaakin. Applelle on huono mainos, kun varapuhelimesta laskutetaan. Varsinkin, kun on uusi tuote kyseessä. Powerista ostetun astianpesukoneen loppuhuipennus ei ole vielä tapahtunut, vaikka toinen kuukausi rikkoutumisesta on meneillään. Kesää odotellessa. Terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Puhutaan humaanisuudesta

Kim ja Mauborgne kiteyttivät uudessa kirjassaan humaanisuuden avaimeksi organisaation uudistumiselle ja menestykselle. Se on kaunis sana ja hienoa nostaa esiin puheissa, mutta mitä se ihan oikeasti on ja miten se toteutetaan?

Siniselle merelle, menestyksen polulle siirtyminen saattaa näyttää kertaheitolta vaikka se onkin aikaa vievä. Useimmiten muutos nostaa epäilyt esiin ja useimmat ottavat tiukan asenteen, " me ei ainakaan aleta, tästä ei tule mitään". Siksi johdon onkin pilkottava tavoite osiin ja edettävä askel kerrallaan. Jokainen vaihe on tehtävä houkuttavaksi ja sellaiseksi, että se tuntuu järkevältä ja tavoittelemisen arvoiselta. Pilkkomisessa on kyse myös yksinkertaistamisesta. Pilkkominen ei ole Kimin ja Mauborgnen keksintö, vaan jo Einstein käytti tätä metodia. Hänen mukaansa pilkkomalla mikä tahansa haaste peruskomponentteihin tai atomeihin ja keskittymällä ratkaisemaan yksi kerrallaan, suurinkin haaste muuttuu älyllisesti ja psykologisesti ratkaistavaksi. Onnistunut ratkaisu lisää itsevarmuutta ja tuottaa iloa ja positiivisen asenteen uusiin haasteisiin.

Pilkkomisen lisäksi tiellä humaanisuuden toteutumiselle organisaatiossa on, että johtajat luovat sellaiset olosuhteet, joissa ihmiset voivat itse omakohtaisesti oivaltaa muutostarpeet, eikä niitä anneta heille valmiina. Ihmisille tulee antaa valmiiden vastausten sijaan työkaluja, joiden avulla he voivat vetää johtopäätöksiä ja löytää merkitykset. Kuten jo aikaisemmassa kirjassaankin Kim ja Mauborgne korostavat ihmisten omia aitoja kokemuksia sekä tajunnan levittämistä pois totutuista asiakkaista niihin, jotka eivät ole vielä lähelläkään asiakkuuden solmimista.

Kevättä Kaivopuistossa

Kolmas humaanisuuden elementti on oikeudenmukainen prosessi. Sen periaatteet ovat osallistaminen, perusteleminen ja selkeät odotukset. Osallistamisella tarkoitetaan ihmisten aktiivista mukaan ottamista päätöksentekoon. Ihan omastakin kokemuksestani voin sanoa, että mikään ei raivostuta ihmisiä enempää kuin se, että he huomaavat olevansa prosessissa vain siunatakseen jo tehdyn päätöksen. Perusteleminen tarkoittaa sitä, että prosessin jokainen vaihe avataan ja selitetään kunkin vaiheen starategiset päätökset. Selvityksen avulla osallistujat pystyvät näkemään sen, että heidän mielipiteensä on otettu huomioon ja niillä on ollut vaikutus. Myös hylätyt ratkaisuehdotukset tulee avata ja perustella hyllytys. Selkeät odotukset tarkoittavat sananmukaisesti sitä, että ihmisille kerrotaan yksinkertaisesti mitä on odotettavissa, millaiset ovat roolit ja vastuut. Kun vastuuhenkilöt on avoimesti tiedossa, luo se turvallisuuden tunnetta ja uskoa tekemiseen.

Koko toiminnan liima ja vaikuttavuuden ydin on kommunikaatio. Sen avulla palaset sidotaan yhteen ja rakennetaan arvostus yhteistä päämäärää kohtaan. Kommunikaation avulla välittyy ihmisten arvostus toisiaan kohtaan. Kimin ja Mauborgnen mukaan oikeudenmukainen prosessi sivistää ihmisiä ja auttaa luopumaan toisten tuomitsemisesta ja rakentamaan luottamusta. Ihmiset avautuvat kuuntelemaan toisiaan, oppimaan ja punnitsemaan toisten mielipiteitä ja myös itse antamaan ja jakamaan kokemuksiaan.

Lähde:W.Chan Kim & Renée Mauborgne. Uusi sininen meri. Rohkeus kasvaa. Alma Talent, Helsinki 2017.

Restoran Rotermann 14

Rotermannin alue Tallinnassa on valmistumassa itsenäisen Viron 100-vuotisjuhlan kynnyksellä. Onko siellä kenties nähtävissä sinisen meren vaikutusta? Ennakkoluulottomuutta, uusia innovatiivisia tajunnan räjäyttäviä ratkaisuja, asiakkaita, jotka eivät ennen alueella käyneet. Mielestäni siellä on paljon uusia ratkaisuja. Designia, pikku kauppoja, ravintoloita, cafeterioita, melkein mitä vaan. Jokaisella ravintolalla on oma identiteetti ja monessa myös oma kauppa, josta voi ostaa mukaansa viinejä, olutta, leipää, lihaa, juustoja...Pienessä leipomo-cafeteriassa oli pitkä jono ulos asti.  Mitä siellä jonotettiin? Leipä oli loppunut ja ihmiset odottivat seuraavan arinallisen valmistumista. Ihana leivonnaisten ja leivän tuoksu levisi laajalle. Muotiliikkeet eivät olleet markettityyppisiä, vaan hyvin profiloituneita. Oli myös second hand shop, missä oli uutta ja vanhaa, minkkiturkkeja ja merkkituotteita. Hämmästyttävää oli, kun myynnissä oli myös chaneleita ja vuittoneja alle viidenkympin. Kuin roomalaisella kadulla. Tunnelma oli humaani.

Terveisin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Vain ihmiset puuttuvat

Ihmisiä ei varmaan pitäisi päästää saattamaan omaisiaan sairaalakäynneille, sillä heillä on liikaa aikaa hämmästellä ja ihmetellä. Miten paljon mahtuukaan pieneen käyntiin taivastelemista. Ensimmäinen haloo oli, kun kuvausaika oli kolmiosairaalan perillä ja puolen tunnin kuluttua seuraava tornisairaalassa. Pyysin hitaasti sauvan kanssa liikkuvalle asiakkaalle pyörätuolia, jotta ei tuntitolkulla myöhästyttäisi. Tulikin reipas mies, jolla ei ollut kuin kaksi kättä ja se kuuluisa Black and Decker, ei pyörätuolia. Hetken kuluttua tuli tuolikin, mutta siitä puuttuivat jalkatuet. Tietysti aamutuimaan on hyödyllistä tehdä reisilihasharjoituksia kannattelemalla jalkojaan. Prosessi eteni, mutta tietysti mentiin väärään paikkaan.

Kohteessa, jossa oli kaksi pitkää käytävää ja suljetut ovet, oli myös yllä oleva infotiski. Sisälle pystyi himmennetyistä laseista senverran näkemään, että siellä oli ihmisiä. Kaikki luukut olivat kiinni. Asioi siinä sitten koputtelemalla ja käsimerkein. Yksi valkotakkinen liikkui käytävällä ja hän meni kysymään kopin sisäpuolelta, minne nämä asiakkaat viedään. Odotustilassa näytti muutama asiakas istuvan, mutta koko valtavan pitkä poliklinikka oli hiiren hiljainen, yksinäinen ja kamala.

Hyvään asiakaskokemukseen kuuluu vuorovaikutus organisaatiossa työskentelevien ihmisten kanssa. Ihminen tuntee turvattomuutta ja avuttomuutta, jos paikalla olevat työntekijät ovat suljettujen ovien takana. Vaikka henkilökunta ei haluaisi itseään häirittävän, olisi paljon positiivisempaa, jos heitä voisi edes katsella. Erityisen negatiiviseksi laajoissa tutkimuksissa on todettu se, että jos ihmistä ei huomaa eikä huomioi kukaan, kun hän astuu ovesta sisään. Sairaalan kannattaisi palkata työttömiä vastaanottotyöhön, toivottamaan tervetulleeksi ja ohjaamaan oikeaan lokeroon odotustilassa. Se ei vaadi vuosien koulutusta. Tunnelman sairaalassa pitäisi olla positiivisempi, jotta ihmisten olisi siellä hyvä olla. Sen eteen pitäisi nyt ponnistella. On vaikea ymmärtää mihin kaikkien asiakaspalvelukoulutusten anti on hukkunut, kun mitään kohotusta ei ole jäänyt käteen. Miten ylipäätään kukaan voi viihtyä noin tylsässä työpaikassa? Minulla on vieläkin koneet tiedostoja piukassa, joissa asiakaskokemuksia on tutkittu ja analysoitu, myös keinoja niiden parantamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Selailin niitä ja katsoin peiliin, aika masentava oli tunnelma. Näytti siltä, että on menty takapakkia ja kyynistytty. Ikävä kyllä. Terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Laiva on lastattu

Päivittäin kun mennen tullen katselee tätä mereltä tulevaa ja lähdössä olevaa laivaa, ei voi välttyä ajattelemasta, että apua - vuodesta toiseen samalla konseptilla. Ymmärrän toki, että on jotain pysyvää, mistä ei voi luopua. Mikko Alatalo, Danny tai Kaija Koo tanssittamassa kansaa, mutta yhä enemmän on matkustajia, joita on vaikea houkutella palvelujen pariin. Kassavirrat ehtyvät, kilpailu kovenee, katteet pienentyvät, tukia tarvitaan. Purjehditaan tukevasti punaisella merellä. Sillä tarkoitetaan, että toimitaan olemassa olevilla markkinoilla, joiden herruudesta monet taistelevat samoin asein. Sinisellä merellä taas luodaan markkinatilaa alueille, joilla ei ole vielä kilpailua.

Ensimmäinen asia on, että katsotaan horisontin tuolle puolen ja muutetaan käsitystä mahdollisuuksista. Punaisella merellä saattaa käytössä olla parastaminen, verrataan omaa toimintaa markkinoiden parhaimpiin ja yritetään sieltä napsia sovelluksia itselle. Tästä pitäisi vapautua ja päästä ulos, löytää oikea perspektiivi.

Toiseksi on löydettävä oikeat työkalut ja niiden käytön opastus. Yksi tärkeimmistä työkaluista on kysymysten tekeminen, kyseenalaistaminen. Uusi sininen meri-kirjassa on tästä hyvä esimerkki. Vankien määrä on lisääntynyt kaikkialla. Siihen on vastattu rakentamalla lisää vankiloita ja kun uusi valmistuu, se täyttyy saman tien. Pikkurikolliset ja suuremmat konnat ovat samassa paikassa samoin ehdoin. Sankoin joukoin myös palataan takaisin. Malesiassa määriteltiin vankeinhoito uusiksi ja eriytettiin eri tason vangit ja otettiin käyttöön armeijan tiloja pienempiä rikoksia tehneille. Heidän perheensä pidettiin tiukasti mukana ja opetusta annettiin siviiliin siirtymiseksi monipuolisesti. Vangeilla oli myös yritystoimintaa, josta heille tuli omaa rahaa siiviiliä varten. Vanhat toimintamallit kyseenalaistettiin ja luotiin kokonaan uusi kulttuuri, sininen meri.

Pienelle Akulle turvallisuus on tärkeintä.

Kolmas osatekijä koskee prosessissa olevia ihmisiä. Heidän on aidosti oltava mukana, muuten uudistukset eivät toteudu eikä siniselle merelle päästä koskaan. Kim ja Mauborgne luettelevat kirjassaan vaikeuksia, joita organisaatioissa voi olla. Ne voivat olla kognitiivisia, koska ihmiset pyrkivät omistautumaan tutulle ja turvalliselle. Poliittiset syyt juontavat juurensa toimialarajoihin ja rakenteellisiin siiloihin, mitkä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ovat edelleen muureina järkevälle toiminnalle kaikilla tasoilla.

Kimin ja Mauborgnen tutkimusten mukaan yleisimmin muutosprojektit epäonnistuvat kahdesta syystä: Strategian suunnittelu ja toteutus ovat irrallaan toisistaan, strategia ei ole jalkautunut. Toinen syy on, että muutoksessa keskitytään rakenteisiin ja jätetään huomioimatta tunteet ja psykologiset tekijät. Muutos tapahtuu, jos prosessin aikana ihmiset otetaan huomioon, pelot ja epävarmuus otetaan vakavasti, heitä kohdellaan arvokkaasti ja heidän tarpeillaan on merkitystä. Kim ja Mauborgne kiteyttävät tämän yhteen sanaan humaanisuus.

Kevätterkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Dekkareista uudelle siniselle merelle

Uskomatonta, mutta totta. Olen viettänyt yli puoli vuotta syvällä ruotsalaisessa rikosmaailmassa ja lukenut valtavan määrän dekkareita. Monista niistä on oppinutkin yhtä ja toista. Vaikka asun Venäjän suurlähetystön kupeessa ja yhdessä Suomen vartioiduimmista paikoista, katson portista ulos mennessäni joka suuntaan ja rekisteröin ketä on liikkeellä. Maalla metsän siimeksessä ja Verisuren järjestelmä turvana mietin toimintatavat, jos joku tulisi yllättäen murtovarkaisiin. Olen tarkkana Tallinnassakin ihan dekkarityyliin. Olin taas tänään menossa ostamaan uutta jännitystä. Osuinkin uutuuksien hyllyyn ja siellä se oli: W. Chan Kimin ja Renée Mauborgnen Uusi sininen meri. Rohkeus kasvaa. Alma Talent 2017.

Lukijoissani tuskin on ketään, joka ei muista johtamisen taivaan räväyttänyttä Sinisen meren strategia-kirjaa, joka ilmestyi 2005. Uuden tekijät ovat samat professorit. Ensimmäistä kirjaa on myyty yli 3,6 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty 44 kielelle.

Puhdistaudun rikosten syövereistä ja aloitan  elämän Uudella sinisellä merellä. Kuulemisiin ja tervetuloa takaisin blogini pariin.

Terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Hoitajat ansaitsevat hyvää johtamista

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 1.8.2017 oli tämä sama otsikko. Kirjoituksessa viitattiin ongelmiin Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksessä sekä lukuisiin kanteluihin, mitä aluehallintovirasto on vastaanottanut sairaalan huonoista työoloista. Työn kuormittavuus on räjähtämispisteessä ja se on myös suurin syy alalta poistumiseen. Ongelmia on työn organisoinnissa, roolijaossa, työnjaossa; yksinkertaisesti kaikessa, mihin johtamisella voidaan vaikuttaa. Järkyttävintä tässä ilmeisen aiheellisessa kirjoituksessa oli minulle se, että samat tekstit olisi voitu kirjoittaa jo parikymmentä vuotta sitten. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien kouluttajana minusta tuntuu tosi pahalta, kun mielestäni hoitotyön johtajat ja esimiehet kyllä osaisivat johtaa, jos siihen annettaisiin mahdollisuus organisaatioissa. Myös hoitoalan koulutus ja oma henkilöstö on esteenä aidolle johtamiselle. Olen jo vuosikausia nostanut keskustelun hoitoalan johtajien nimikkeistä. Ne eivät tue alan johtajien johtajiksi profiloitumista. Osastonhoitaja on edelleen yleinen nimike, joka vesittää johtajuutta. Monet hoitoalan teoreetikotkin esittävät, että johtajuus nousee hoitotyön ytimestä, hoivasta, huolenpidosta, vuorovaikutuksesta, tukemisesta ja lohduttamisesta. Hoitotyön johtaminen on jotenkin erilaista kuin johtaminen muun alan organisaatioissa.

Johtamisen ydinasiat missä hyvänsä organisaatiossa ovat työn ja toiminnan johtaminen, henkilöstön johtaminen, osaamisen johtaminen ja talouden johtaminen. Kullakin päätehtävällä on alaotsikoita, jotka ovat opeteltavissa. Henkilöstön johtamiseen kuuluu työn analysointi ja kuhunkin tehtävään sopivan henkilöstön valitseminen arvioinnin perusteella. Henkistä pääomaa, osaamisen laajentamista ja syventämistä sekä uusien tehtävien opettelua tulee myös johtaa. Osaamista tulee arvioida jatkuvasti ja huolehtia siitä, ettei ammattitaito kapeudu niin, että henkilöstö ei ole liikuteltavissa tietyltä osastolta toiselle. On tosi surullista syntyä, kasvaa ja kuolla ammatillisesti samalla osastolla, samalla palkalla alusta loppuun.Hoitotyössä kuten muissakin töissä, on perustehtäviä ja erikoisosaamista vaativia tehtäviä. On hyväksyttävää, jos hoitaja haluaa työskennellä perusosaamisella, mutta ei siitä pidä maksaa samaa palkkaa kuin erikoiskoulutetulle ja ammattiosaamisensa jatkuvasti uudistavalle. Olen usein kirjoittanut muistoja Pariisin Amerikkalaisesta sairaalasta (American Hospital of Paris), jossa jo parikymmentä vuotta sitten hoitajilla oli osaamisperustainen palkkaus. Korkeinta palkkaa sai hoitaja, joka oli laajasti käytettävissä eri yksiköissä.

Ihmettelen myös sitä, että hoitajien työvuorosuunnittelu ei ole kehittynyt lainkaan. Epäsäännöllinen kolmivuorotyö syö sekä hoitajaa että perhettä. Maailmalla on monenlaisia systeemeitä, miten työvuoroja tulisi kehittää huomioiden sekä potilaiden vaatimukset että hoitajien jaksaminen. Pariisissa oli hyvin tarkasti analysoitu potilaiden eri vuorokaudenaikaiset tarpeet. Pääpaino tehoyksiköitä myöden oli hoitotoimien keskittäminen päiväsaikaan, iltapäivät olivat "vapaa-aikaa" ja yöt nukkumista varten. Yövuoroihin sijoitettiin opiskelijat ja ammatillisesti alemmalla tasolla olevat, koska vaateetkin olivat pienemmät. Minusta se toimi erinomaisesti. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa nostettiin esiin myös se, että hoiva-alalla on vaikea analysoida ja parantaa työn tuottavuutta. Vaikeaa tai ei, mutta mahdollista se on. Hoitotyöstä ymmärtääkseni puuttuu lähes kokonaan avustava henkilöstö. Lähihoitajan ja sairaanhoitajan osaaamisessa ei ole isoa eroa. Avustava henkilöstö pystyisi tekemään paljon ja säästämään korkeammin koulutettuja vaativampiin tehtäviin. Ammattiosaamisen tuhlausta on vielä paljon. Aika vahvana elää slogan "hoitajalle kuuluu kaikki"

Meidät kuljetti Roomassa lentokentälle elegantti taksimies, itsevarma komistus. Paideia sairaalaa ohittaessamme kerroimme, että ollaan työskennelty siellä jokunen vuosi sitten. Hän otti rahapussistaan esiin kortin, joka oli sairaanhoitajan kuvallinen henkilökortti. Hän sanoi, että vuoroin hän ajaa taksia ja vuoroin tekee leikkausalihoitajan työtä eri sairaaloissa. "Olisi tyhmää jäädä yhden kortin varaan ammatillisesti, kun Roomassakin on tosi huonot ajat." Lisäsi vielä, että on superhienoa ajella lähes tyhjillä moottoriteillä, kun roomalaiset itse ovat poistuneet lomille ja jäljellä on vain turisteja. Parilla sormella siinä pyöritteli mersun rattia ja toisella chattaili puhelimessa.

Arrivederci Rooma! Mukavaa viikonloppua, Suomi on ihanan raikas maa. Terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Pienetkin virheet kaatavat laivoja

Tänään ei ole kiva olla Toyotan tallin alihankkija, kun selvisi, että suomalaisten supervoitto Jyväskylän MM-rallissa kaatui alihankkijan virheeseen. Ilmeisen pieni virhe, mutta varmaan oli viimeinen työ Tommi Mäkisen johtamalle tallille. Luotto työn laatuun meni kerrasta. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta jokaisen johtajan tulisi ottaa siitä opikseen. Henkilöstön työn laatua on valvottava herkeämättä. Tilastot ja tulokset voivat näyttää loistavilta ja kassavirta positiiviselta, mutta joku voi huomaamatta ihan ruohonjuuritasolla keikuttaa laivaa vakavasti.

Minulla oli tällä viikolla juuri sellainen tapahtuma, joka sai minut katsomaan isoa toimijaa ihan uusin silmin. Olen katsonut yritystä positiivisin silmälasein enkä ole nähnyt pintaa syvemmälle. Isoja kauppoja, isoja voittoja ja myös henkilöstöllä hyvät oltavat ja mahdollisuus osakkeisiin. On hieno saavutus, jos yritys tekee solkenaan uusia valtauksia ja organisaatiot yhdistyvät ilman että paha kello kumajaa.  Yhdessä yksikössä tapahtui keväällä paha hoitovirhe, mutta sekin onnistuttiin hiljentämään varsin kohtuullisesti tyyliin aina joskus tapahtuu näin tilastollisena luonnonlakina. En tiedä minkälainen prosessi virheen johdosta käynnistyi, mutta pakko todeta, että toiminta ei koskaan saa jatkua ennallaan ison virheen jälkeen. On pysähdyttävä ja aloitettava puhtaalta pöydältä.

Silmän sisäinen infektio kaihileikkauksen jälkeen on superharvinainen, oli silloinkin, kun kaihi leikattiin tyyliin veitsi viiltää. Kun sellainen sattui, kaikki leikkaukset lopetettiin kuukaudeksi, joka ikinen lattiakaivo tutkittiin ja meidät henkilöstön jäsenet. Sairaalan ullakon puluyhdyskunta hävitettiin, pääsy sinne suljettiin ja koko ilmanvaihtosysteemi muutettiin. Aloitettiin puhtaalta pöydältä uusin asentein. Jokainen tunsi vastuuta omasta tavastaan tehdä työtä, vaikka yhtä syyllistä ei löydetty eikä nimetty. Työn taso, arvostus ja merkitys parani.

Terveydenhuollon yrityksiä, niin yksityisiä kuin julkisiakin on tarkasteltava paljon syvällisemmin kuin mitä nyt tapahtuu. Toimintakulttuuri ei näy pelkästään palvelua ostavalle asiakkaalle. Se näkyy välillisille yhteistyökumppaneille, pienille alihankkijoille ja tavaran toimittajille. Meillä keskussairaalan ensiavun henkilöstöllä oli tapana ennakoida potilaan tulokuntoa sen perusteella, mistä terveyskeskuksesta hänet lähetettiin. Joissakin potilaat oli huolellisesti tutkittu ja saatettu matkaan, toiset taas kävivät toteamassa ambulanssin ovelta, että nokka keskusairaalaan.  Saimme paljon epävirallista infoa myös siitä, minkälaista elämää terveyskeskuksissa oli, kun ylilääkärit kävivät parin kuukauden tutustumisjaksoilla meillä.

Niin, minkälainen käyntikortti minä olen organisaatiolleni?

Kesäterkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Ensiapu on sairaalan käyntikortti

Medicine Estonia on organisaatio, jonka tarkoituksena on tehdä virolaisia terveydenhoitopalveluja tunnetuksi EU:n alueella. Klusteriin kuuluu tunnettuja virolaisia sairaaloita, sekä yksityisiä että julkisia. Esittelyssä kuvataan laajasti niitä yksiköitä, jonne asiakkaat ovat tervetulleita ja kerrotaan kansainvälisen tason lääkäreistä, joilla on laaja osaaminen ja kattava kielitaito. Sen on varmasti moni käytännössäkin huomannut, että palvelua saa monilla kielillä on kyse terveydenhuollosta, kaupankäynnistä tai Überin käyttämisestä. Pidempään kun on täällä jo käynyt ja on oma asunto, asioihin saa perspektiiviä ja huomaa, että kaikki ei ole sitä miltä äkkiseltään näyttää. Monissa paikoissa, kyseiseen klusteriin kuuluvissa ja kuulumattomissa, on saanut erinomaista palvelua. Mutta sitten on tapahtumia ja palveluita, missä kaikki romahtaa. Kuten tietysti Suomessakin.

Maisema Tallinnassa päivällä. Laivoja menee ja tulee jatkuvasti

Ensiapu on jokaisen sairaalan käyntikortti. Siksi sen toimintaan ja laatuun tulisi kiinnittää erityinen huomio. Laadun ja palvelun näkökulmasta tietysti, mutta myös siksi, että siellä tehdyt virheet ovat kohtalokkaita ja heijastuvat jatkohoitoon. Jälkikäteen korjaaminen on vaikeinta. Voi myös käydä niin, että asiakas/potilas käy vain ensiavussa ja muodostaa koko sairaalasta käsityksen sen perusteella. Sattui näinä päivinä, että olin matkassa nimimerkillä "sivusta seurannut" kun ystävällinen yksityisen Fertilitas-klinikan lääkäri ohjasi käymään Itä-Tallinnan keskussairaalassa, koska hän ei pystynyt kesälomien vuoksi tekemään asian vaatimia toimenpiteitä. Itä-Tallinnan keskussairaala on suuri sairaala-alue aivan Viru-hotellin takana. Se kuuluu Medicine Estonia-klusteriin, johon kuuluu vain erittäin korkeatasoisia sairaaloita. Kaksiosainen ensiapu oli aika täynnä ja siinä istuessa oli mukavaa tarkkailla toimintaa. Todella monet puhuivat muuta kuin viroa tai venäjää. Meidät otti triageen suomea puhunut sairaanhoitaja, joka oli todella ilkeä. Hän kuulusteli kuin rikollista, joka on tehnyt jonkun ison rikoksen. Moneen kertaan hän sanoi, että kai te ymmärrätte, että joudutte maksamaan kaiken itse. No sanottiin, ettei ymmärretä, mutta toki maksetaan jos näin on.

Ja sama illalla

Muutaman tunnin siinä odoteltuamme potilas otettiin sisään. Kukaan ei tutkimuksen aikana puhunut mitään millään kielellä. Lääkäri oli tehnyt ilmeisesti ultraäänitutkimuksen, minkä tuloksesta ei myöskään sanonut mitään, näytti ovea että ulos. Työnsi käteen lausunnon, jossa oli kirjoitettu ilmeisesti tulos, mutta sitä ei pystynyt lukemaan, kun printti oli niin heikkotasoinen. Sen pituinen se. Potilaita ja saattajia meni edestakaisin ja joitakin loukkaantuneita tuotiin paareilla sisään. Henkilökunta ei puhunut kenelläkään oikein mitään, vuorovaikutusta ei ollut mihinkään suuntaan. Potilaat ja henkilökunta olivat eri leireissä vailla kosketuspintaa toisiinsa. Lääkärit ja hoitajat kulkivat joskus potilasrivistön editse ilmeettöminä ja tyyliin älkää vaivatko. Ihan heti ei tulisi mieleen hakeutua kyseiseen paikkaan hoitoon. Ensiapu oli huono mainos koko Tallinnan sairaanhoidolle, hoitajien ja lääkäreiden ammattitaidolle ja heidän kyvylleen hoitaa kansainvälisiä potilaita. Medicine Estonian kannattaisi tehdä koeasiointi ennenkuin julkaisee mainoksia ja tekee esitteitä.

Uusi tuttavuus, Restoran Mon Repos Kadriorgissa Terveisiä lukijoilleni Tallinnasta, moni asi on hyvin ja kivaa asustella täällä. Ravintoloissa on valinnanvaraa ja voi äänestää jaloillaan, jos ei hyvin mene. Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Kaikki ei muutu, oppiva organisaatio

Huono kesä on sopivaa aikaa tyhjentää autotallien takahuoneita, asuntojen varastoja ja kaappeja. Vuosi sitten tapahtuneen Helsinkiin muuton jäljiltä on kiitettävästi tavaroita monessa osoitteessa. Ne ovat jääneet odottamaan "bättre tider" eli käytännössä sitä, että kärrätään jätepisteisiin. Yritin kyllä markkinoita ja kirpparia, mutta Suomi on täynnä turhaa tavaraa, laadukastakin, joka ei kelpaa ilmankaan. Käteeni sattui laatikon pohjalta yhdessä kollegani Seppo Lehtovuoren kanssa toimittamani TAMKin julkaisu "Avautuvat ovet -avaimia työyksikön ja henkilöstön johtamiseen". Kirjoittajat olivat sosiaali- ja terveydenhuollon johtajakurssilaisia. Oppivasta organisaatiosta olivat kirjoittaneet Satu Haapsaari, Pirkko Huhtanen, Mariitta Lehtonen ja Leena Pentti. Olin iloinen lukiessani vuonna 2001 työstettyä artikkelia. Sen sanoma on edelleen täyttä asiaa. Perustehtävästä huolehtiminen on oppivassa organisaatiossa johtajuuteen kuuluvista tehtävistä tärkein. Johtaja raamittaa vision organisaatiolle siten, että jokainen haluaa sitoutua siihen ja sen toteuttamiseen ja kykenee saavuttamaan myös omia tavoitteitaan.Työntekijälle ei riitä oman työnsä tunteminen vaan hänen on tiedostettava koko organisaation tehtävä ja oman roolinsa merkitys kokonaisuuteen.

Satoi tai paistoi, puulämmitys toimii Oppivassa organisaatiossa työ tulee organisoida niin, että työntekijöille mahdollistuu oppiminen ja kehittyminen työn lomassa. Ne kuuluvat yhteen eivätkä toimi niin, että ensin tehdään ja sitten kehitetään. Työnjaolla on merkitystä. Vanha sananlasku sanoo, että ei sokea voi toista sokeata auttaa.Sopiva osaamisen ero auttaa heikompaa. Katselin eilen kahta sisarusta, joista toinen on neljä ja toinen yhdeksän. Pienempi siinä oikein ahmi isomman taitoja ja yritti pysyä tahdissa. Malliopimalla. Jokaisella ei ole motivaatio kohdillaan sisäsyntyisesti. Onkin tärkeätä luoda edellytyksiä motivoitua. Mietitty työnjako on yksi keino. Ei pidä myöskään unohtaa, että ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä motivoi yhtä, ei kiinnosta toista. Joku tekee työtä rahasta, toinen motivoituu itsenäisyydestä ja mahdollisuudesta ratkaista asioita, kolmas haluaa oppia ja nauttii uusista tehtävistä ja onnistumisista.

Pirkanmaalaista sademetsää Motivaatioedelletysten luominen organisaatiossa edellyttää esimieheltä ihmiskeskeistä lähestymistapaa sekä hyviä ihmissuhdetaitoja; kykyä olla läsnä, kuunnella ja keskustella, kykyä asettua työntekijän asemaan siten, että hänen toiveensa, odotuksensa ja arvostuksensa tulevat ymmärretyksi. Hyvä taito kommunikoida sisältää kyvyn kohdata toinen aidosti vuorovaikutuksessa; kyvyn esittää asiat ymmärrettävästi sekä kyvyn kuulla ja kuunnella toista. Esimiehet sekä luovat että muokkaavat oman organisaation keskustelukulttuuria. Esimies voi katsoa peiliin, keskustelukulttuuri on hänen näköisensä. Johtajalla on useita rooleja oppivassa organisaatiossa. Hän kannustaa henkilökuntaansa jatkuvaan oppimiseen, sitoutumaan yhteiseen visioon sekä työskentelemään sen puolesta. Hän hallitsee epävarmuutta ja jännitystä sekä pyrkii estämään ristiriitojen paisumista liian suuriksi. Esimies toimii roolimallina kehittäessään itseään. Hän oppii itsekin henkilöstöltään ja hänen esimiestaitonsa jalostuvat jokaisesta onnistuneesta vuorovaikutustilanteesta. Auktoriteetti kasvaa paitsi tiedon lisääntymisestä, myös nöyryydestä kysyä ja ihmetellä oppiakseen. Todellinen oppiminen organisaatiossa alkaa niiden oppimisesta, joilla on valta toimia ja vaikuttaa asioihin. Tietojen ja taitojen nopea vanheneminen on uhka, joka voi tulla ongelmaksi missä tahansa työssä tai ikäryhmässä. Vanhentuneesta osaamisesta tulee organisaation ongelma, kun työtehtävissä, työvelvollisuuksissa ja vastuualueissa tapahtuu muutoksia, joihin osaaminen ei riitä. Ei riitä enää myöskään pelkkä ammattiosaaminen, vaan jokaisen on uudistuttava kokonaisosaamisessa ja kehityttävä ihmisenä.

En löytänyt pelkästään kellastuneita kirjoja, julkaisuja ja valokuvia. Haaviin tarttui ihania iltapukuja ja korkkareita, joiden olemassaolon olin kokonaan unohtanut. Elämä oli nuorempana hohdokkaampaa, tämäkin puku on nähnyt Tukholman ööklubit! Oi niitä aikoja, terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Oman elämänsä sankari, Maribel

Roomassa Collina Flemingillä asuessamme oli luotettavista ihmisistä pulaa. Jos italialainen teki jotain pientä huoltoa, korjausta, siivousta tai vastaavaa, lasku oli ylimitoitettu. Alakerran portieri piti  huolen, että hän informoi tulijan laskuttamaan ruhtinaallisesti. Ilmeisesti hän myös otti osinkoja. Kyseessä kun oli ulkomaalainen. Kahdessa naapuritalossa oli portierina selvästi tummemmat kaverit kuin paikalliset ja kysyin heiltä, olisiko tiedossa siivoojaa, joka joskus siivoaisi ja huolehtisi pidempien poissaolojen ajan terassin kukista. Heillä oli heti antaa maannaisensa, equadorilaisen Maribelin numero. Sovitusti paikalle tuli nuorehko kaunis nainen, joka tutustui tehtävään huolella. Hänellä oli pieni vihko, missä hänellä oli siivottavien kohteiden aikataulu siististi lyikynällä kirjoitettuna. Hän myös näytti suosittelijoiden nimet ja yhteystiedot. En tunne hänen taustaansa, mutta kun myöhemmin tapasin hänen miehensä, kertoi hän olleensa sotilas. He olivat paenneet Equadorista, eikä mies ainakaan voinut virallisesti työskennellä Italiassa. Hampaatkin puuttuivat.

Terassilta on huikea näköala Pietarin kirkolle saakka Maribel teki työnsä hyvin ja luotettavasti. Kun muuton aika tuli ja jäi valtavasti tavaraa, vaatteita, astioita, huonekaluja, Maribelille kelpasi kaikki ja miehensä kanssa hän hoiti loppusiivoukset. Heillä oli lukiota käyvä poika. Maribel halusi kouluttautua ja mennä elämässä eteenpäin. Pari vuotta sitten Maribel oli päässyt opiskelemaan keittiöalaa, mies oli saanut tilapäisiä töitä rakennuksilla ja hampaat oli korjattu. Nyt kun tämä viimeinenkin asunto piti myyntiä varten kokonaan tyhjentää, muistin Maribelin. Italialaisia en halunnut missään nimessä säätämään. Tapasimme keskustan hotellilla. Ovesta astui aurinkoinen, ihana Maribel. Itsevarma ja paikkansa löytänyt entinen pakolainen. Hänellä oli vakituinen työ, jossa hän oli jo edennyt. Mies oli myös saanut pysyvän työpaikan. Superuutinen oli, että heidän poikansa oli saanut koulunsa suoritettua ja päässyt yliopistoon Equadoriin opiskelemaan arkkitehtuuria. Oli ilo antaa heille viimeisetkin huonekalut ja muut tykötarpeet. Iloisempaa pariskuntaa harvoin näkee. Jos joku tavara ei heille sopisi, maanmiehillä on tarvetta. Kiinteistövälittäjä ilmoitti heti seuraavana päivänä, että asunto on tyhjä.

Maribel säteili kuin Michelle Maribel ja hänen pieni perheensä on iloinen esimerkki siitä, miten ihan nollasta täysin vieraassa kulttuurissa voi rakentaa  elämän. Sellaisen, josta pystyy nauttimaan ja vielä jakamaan hyvää oloa ympäristöönsä. Sitä äidin ja isän ylpeyttä kun he näyttivät pojan tenttituloksia kännykästä. Ei tullut tukea mistään, jokainen sentti oli Maribelin itse ansaittava, kun mieskään ei voinut aluksi tehdä työtä. Equadorilainen yhteisö ilmeisesti kantoi vaikeimman yli ja kaikki auttoivat toisiaan. Minulle parasta Roomassa oli tuttavuus Maribelin kanssa.

Rooman pölyt on putsattu raikkaissa Karhen vesissä Mukavaa alkukesää, terkuin Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Valvonta on esimiestyötä

Valvonta on esimiehen perustehtävä ja samalla taitolaji. Erityisesti se korostuu professionaalisissa organisaatioissa, joissa työntekijät ovat jo nimenkin mukaisesti korkeasti koulutettuja, oman alansa asiantuntijoita. Asiantuntijoilla täytyy olla autonomia tehdä työtään tuloksellisesti sekä tukihenkilöitä, jotka avustavat siten, että korkeammin koulutetun osaamisesta saadaan paras irti. Asiantuntijan rooliin kuuluu myös opettaminen. Ei pitäisi milloinkaan tulla tilannetta, että asiakkaat kärsivät ja toiminta hyytyy, jos yksi ainoa avainhenkilö on poissa. Korkeaan koulutukseen ja professionaalisuuteen kuuluu usein itsekkyys, myös ripaus narsismia. Pientä tyydytystä voi kokea, kun minun poissaollessani talo kaatui. Tämän vuoksi valvonta on organisaation kuningastehtävä. Valvonnan ja oikean roolituksen avulla esimies tunnistaa professionaalisuuden sudenkuopat ja pystyy ne välttämään.

Valvonta ei ole kellokortti vaan se rakentuu pienistä tsekkauspisteistä, joista muodostuu vedenpitävä organisaation ja esimiehen turvaverkko. Toiminnan tunnusluvut ovat peruskauraa. Niitä tulee lukea analyyttisesti ja myös rivien välit. Talous-, henkilöstö-, asiakas- ja prosessinäkökulmat "ristiintaulukoimalla" löytyy syvempää tietoa. Jos asiakkaat ovat tyyttymättömiä, ei henkilöstölläkään mene hyvin. Hyvät tulokset eivät ole koko totuus. Nähtiinhän se Aarnion tapauksessakin.Tulos voidaan tehdä monella tavalla, myös rikollisin tai epäeettisin keinoin. Prosesseja ja niiden avoimuutta on tarkkailtava herkeämättä. Esimiehen on aika-ajoin jalkauduttava, tehtävä tyhmiäkin kysymyksiä ja nostettava asioita keskusteluun ja tarkasteluun. Peter Drucker kuvaa esimiesten jalkautumista erinomaisesti kertoessaan New Yorkin metrosta. Ken näkee, tietää enemmän. Ammattitaitoa ja osaamista tulee seurata. Aikoinaan minulle oli valtava hämmästys, kun leikkaussali- ja ensiaputyöskentelyn jälkeen menin ensimmäistä kertaa vuodeosastolle. Toki toisinpäinkin olisi ollut ihmettelemistä. Aivan ammatin perusasiat olivat hakusessa. Esimiehen tehtävä on opetus pienimuotisestikin, käydään läpi käytänteitä yhdessä ja vahvistetaan hyvät meidän ohjeistuksiksi. Tutki jokaisen työntekijäsi taustat. Lue todistusten arvosanat ja työtodistukset harkiten. Keskustele asianosaisen kanssa, jos löydät sinua hämmentäviä kohtia.

Kuuntele keskustelua ja tapaa puhua. Lue raportteja ja seuraa kirjallista ilmaisua. Pahitteeksi ei ole käyttää kaikkia aistejaankaan, se ei näy. Miltä haisee/tuoksuu, miltä työasut, hiukset, kynnet ja kengät näyttävät. Pari vuotta sitten olin saattajana ensiavussa. Kiukkuisella hoitajalla oli sentin mittaiset tekoripset ja täysi meikki. Lookin kruunasi epäsiisti työasu. Olikohan esimies nähnyt tämän ilmestyksen ja miten olisi toiminut? Oleellista valvonnassa on, että esimiehellä on auktoriteetti ja johtajuus. YLE-gatea sivumennen seurattuani tuli mieleen, että henkilöstön täytyy myös ymmärtää, mikä ero on esimiehen ja työntekijän rooleissa. Työntekijän tulisi osata nk. "alaistaidot". Esimiehen tehtävä on johtaa, valvoa ja vastata. Työntekijän tulee noudattaa ohjeita ja tehdä työnsä avoimesti ja sääntöjen puitteissa. Hyvän ilmapiirin perusta ovat oikeat roolit työpaikalla.

Mukavaa työviikkoa! Seija Telaranta

[seijatelaranta]

Sankarista kaltereiden suojiin

Samaan aikaan, kun hämmentyneenä luin toimittajien Minna Passi ja Susanna Reinboth "Keisari Aarnio" -kirjaa, Iltasanomat esitteli kyselytuloksen, jossa poliisi oli arvostetuin ammatti valtakunnassa. Seuraavilla sijoilla oli sairaanhoitaja, palomies, ensihoitaja ja lääkäri. Toimittajien kirja on kokonaisuutena tylsä, koska mielestäni  siinä ei ole riittävästi työstetty pöytäkirjoja eikä tehty analyysia. Koko roska on autenttisena esillä. Tietysti jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä. Niin minäkin ja pitkään aikaan en ole niin hämmästyneenä lukenut mitään vastaavaa kuin tarinaa sankarista, josta tuli roisto. Itse asiassa eniten olin yllättynyt siitä, että kaikki rikollinen toiminta, jossa rosvot ja poliisit leikkivät samalla hiekkalaatikolla tapahtui korkean poliisijohdon ja esimiesten silmien alla.  Olen tosi kokenut dekkareiden suurkuluttaja, kaikki merkittävät ruotsalaiset ja norjalaiset on kahlattu, samoin hienot dekkarisarjat televisiossa. Varsinkin Falkissa liikuttiin samoilla vesillä kuin Helsingin huumepoliisissa. Päällimmäiseksi jäi, että poliisi joutui liikkumaan harmaalla vyöhykkeellä, kuitenkin ryhtinsä säilyttäen. Esimiehet olivat tiukasti mukana, samoin syyttäjät. Kollegiaalinen tuki toimi hyvin ja kriittisesti.

Pudotus oli melkoinen lukiessani Helsingin huumepoliisin työelämästä. Jari Aarnio oli narsistinen tyyppi, joka jo uransa varhaisessa vaiheessa piti omaa hoviaan. Ne, jotka eivät siihen kuuluneet, joutuivat ulkokehälle. Jari Aarnio oli hauska seuramies ja loi nopeasti verkoston, johon kuuluivat esimiehistä sopivat sekä toimittajat, vankilanjohtajat, huumediilerit, erilaiset muut rikolliset, yritysmaailman edustajat ja prostituoidut. Kaikkia hän onnistui vetämään kuin pässejä narussa, kuten monet ovat asian jälkikäteen ilmaisseet. Syykin oli selvä. Jari Aarnion ryhmä sai aikaan poikkeuksellisen hyviä tuloksia, joiden loisteessa pääsivät paistattelemaan esimiehet ja ylin johto. Eihän tämä ole mikään harvinainen ilmiö muillakaan työpaikoilla. Jokainen meistä tunnistaa tämän ihmistyypin. Pahin tapahtuu, kun he saavat ison vallan ja kovan maineen. Jokaisella askelmalla kynnys puuttua ongelmiin ja väärinkäytöksiin nousee.

Aarnion tapauksessa totuutta oli vaikea katsoa silmiin, kun toisaalta kaikki sujui. Ilma oli kuitenkin sakeana kysymysmerkkejä vuosikausia, mutta kukaan ei uskaltanut puhkaista kuplaa. Sisältö oli liian ruma. Jälkikäteen kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Aarniolla oli laitoksen sisällä vapaat kädet eivätkä säännöt koskeneet häntä.  Aarnion esimiehellä oli myös luonnevika siinä mielessä, että hän tykästyi toisiin ja toiset kuuluivat syyttä suotta inhokkeihin. Aarnion kanssa hän muodosti hyvin keskenään toimeentulevan stadin kundien kuplan. Esimiehellä oli myös tapana liikkua henkilöstön keskuudessa sekä työ- että vapaa-ajalla. Hän oli pudonnut liian syvälle nähdäkseen mitään. Valvonta, joka on yksi esimiehen perustehtäviä, oli täysin retuperällä. Tuomioistuimet hyväksyivät laadutonta työtä ja antoivat lupia kuunteluun ja mihin vaan, kun kyseessä oli tämä Aarnion huippujengi. Keskusrikospoliisi näki ongelmia, mutta yritykset sitä kautta päästä kiinni väärinkäytöksiin torpattiin syyttämällä kateudesta ja huonoista henkilösuhteista. Niitä pidettiin yllä Aarnion johdolla. Esimies tartutti koko laitokseen asenteen, että keskusrikospoliisi ei osaa mitään ja heitä ohjaa kateus ja kauna heitä kohtaan. Poliiseilla oli myös mafiatyyppinen vaikenemisen laki organisaationsa sisällä. Mykäksi veti tamperelaisen kollegankin, vaikka Aarnio maksoi hänelle käteisellä 17 000€ mersun. Oli siinä pojilla viidenkympin seteleissä laskemista.

Kaksilla "kielillä" Helsingin poliisipäällystössä ja huumepoliisin johdossa oli paha johtajuusvaje siitä huolimatta, että herroja riitti. Oli myös uskomatonta ja tehotonta kaksoisorganisointia, kun samoilla apajilla toimi sekä poliisilaitos että keskusrikospoliisi. Kaksi vihoissaan olevaa äijäsakkia, jota kukaan ei saanut kuriin. En huomannut, että naisia olisi ollut lainkaan, vain yksi jäi juristin ja syyttäjän lisäksi mieleen. Organisaatiokulttuuri tuki väärinkäytöksiä kuten vallitseva asennekin. Ja kuten jo mainitsin valvonta puuttui. Oikeudenkäyntien jo osoitettua, että Aarnio on konna, kansanedustajia myöten löytyi ihmisiä, jotka eivät olisi millään voineet uskoa totuutta. Aarniolla oli karismaa, uroksen alkuvoimaa ja  viehätysvoimaa. Viime kädessä hänet petti prostituoitu, jonka palveluista hän oli vuosikaudet nauttinut sekä tutkiva journalismi. Vaikka puhelimia ja prepaid-liittymiä ostettiin ja heitettiin mereen ja viemärikaivoihin, seinillä oli sittenkin korvat!

Seinillä oli korvat:

https://www.youtube.com/watch?v=5kJJDTGLLqE

Mukavaa ensimmäistä kesäistä viikkoa, terkuin Seija Telaranta, tänään Karhella

[seijatelaranta]

Hyvinvointisi tähden

Innoissani kilpaa auringon kanssa vien läpi kevään Muodon Vuoksi® -hyvinvointivalmennuksia. Osa on vielä alkukuopissa, mutta osassa yrityksissä olemme niitä jo päättämässä. Mikä Muodon Vuoksi® -hyvinvointivalmennusohjelma oikein on? Mitä, taasko laihdutetaan?

Ei, ei laihduteta. Nyt tehdään pieniä muutoksia niin, että pääpaino on hyvinvoinnin lisäämisessä. Niillä, kenellä on ylipainoa painokin väistämättä putoaa, mutta tärkein elementti on itsensä hyvinvoivaksi tunteminen. Hektinen työ, haastavat käänteet pienten lasten vanhempina, ikääntyvät vanhemmat ja lisäksi oma opiskelu on yhtälö, josta on tasapaino tipotiessään ja hyvinvointi ainakin ajoittain hukassa.

MUODON VUOKSI® -hyvinvointiohjelma on uudentyyppinen menetelmäkokonaisuus, jonka avulla löydät keinoja hallita kehoasi ja mieltäsi. Ohjelman aikana sinulle määritellään oma kehotyyppisi sekä syvennytään itsetuntemukseen, joiden avulla luodaan yksilöllinen, juuri sinulle sopiva ruokavalio. Halutessasi monipuolisen ruokavalion tueksi sinulle suunnitellaan ravintolisäkokonaisuus. Valmennukseen kuuluu kahdeksan ryhmäohjausta ja yksi henkilökohtainen tapaaminen. Yhden tapaamisen kesto on noin 1 - 1 ½ tuntia.

Mervi Lepistö

Mitä ko. ohjelma mahdollistaa? MUODON VUOKSI® -hyvinvointiohjelma tähtää yksilökeskeiseen kehon ja mielen hyvinvointiin, jonka avulla nostat vireystasoasi sekä elämänlaatuasi. Valmennuksen tarjoamilla työkaluilla parannat henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä työmotivaatiotasi, joka mahdollistaa stressivapaan elämän niin työssä kuin sen ulkopuolella. Henkilökohtaisilla valinnoillamme on merkittävä vaikutus sekä omaan että läheistemme hyvinvointiin.

Kenelle Muodon Vuoksi® -hyvinvointiohjelma on suunnattu? on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut terveemmästä tulevaisuudestasi ja omasta jaksamisestasi tässä hektisessä arjessa. Olet mahdollisesti yrittänyt pudottaa painoasi useilla eri dieeteillä painon kuitenkin palatessa takaisin. Olet myös saattanut olla kiinnostunut hyvistä ravintolisistä, mutta tiedon tulva ja sen suodattaminen juuri sinulle sopivaksi kokonaisuudeksi on ollut ylivoimaista. Tiedon totuudellisuuskin on ollut toimittajien käsissä sinun sijaan. Muodon Vuoksi® -hyvinvointiohjelma on suunnattu myös sinulle, joka olet miettinyt, miten auttaisit läheisiäsi näissä asioissa, vaikka itselläsi asiat olisivat nyt hyvin.

Mitä on odotettavissa? Muodon Vuoksi® -hyvinvointiohjelma tuo sinulle mielenkiintoista pohdittavaa, jaksamista arkeen, rasvaprosentin pienenemistä ja iloista yhdessä jakamista. Tutustumista omaan itseen eri näkökulmista on siis luvassa! Kahdeksan yhteisen tapaamisen teemat ovat: verensokeri ja insuliini, kehotyyppi, enneagrammi, hormonit, stressiä alentava liikunta, ravintolisät, uni ja lepo sekä ph-tasapaino. On siis odotettavissa aikaa sinulle itsellesi ja vieläpä työyhteisössäsi työhyvinvoinnin näkökulmasta! Muodon Vuoksi® -hyvinvointiohjelma voidaan toteuttaa sekä yritys- että yksityisohjelmana. Ota yhteyttä!

Mervi Lepistö, Care One Oy, on terveystieteiden tohtori, coach (ACC), enneagrammicoach ja enneagrammiopettaja. Mervi on toiminut esimiehenä sote-alalla sekä Kehittämisen ja johtamisen YAMK:n vastuuyliopettajana. Hän on myös yksilöllisten ravinto- ja hyvinvointiohjauksien valmentaja funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta.

[seijatelaranta]

Brigitte Macron, uusi tyyli-ikoni

Ranskan presidentinvaalien lopullista tulosta saadaan vielä odottaa viikko, mutta jo nyt ilma on sakeana  Emmanuel ja Brigitte Macronin sekä heidän rakkaussuhteensa analysointia. Emmanuel Macron on jo tehnyt selväksi, että  Élysée-palatsissa hänen tärkein neuvonantajansa on hänen 24 vuotta vanhempi vaimonsa, kuten jo kymmenen avioliittovuoden ajan. Ainutlaatuinen suhde on luonnollisesti jo repinyt otsikoita koko läntisessä maailmassa, sillä Emmanuel oli vasta 15-vuotias koulupoika, kun hän rakastui 39-vuotiaaseen opettajaansa, joka ohjasi iltaisin myös koulun näytelmäkerhoa. Ensisuudelmasta on kulunut 24 vuotta. Brigitte on varakas nainen perhetaustaltaan, hänellä oli pankkiirimies ja kolme Emmanuelin ikäluokkaa olevaa lasta. Tytär oli Emmanuelin luokkatoveri. Emmanuelin lääkärivanhemmat lähettivät poikansa Pariisiin saattamaan koulunsa loppuun, jotta skandaalilta pienessä Amiensin kaupungissa vältyttäisiin. Tosirakkaus kestää kaiken. Brigitte erosi miehestään ja kun Emmanuel tuli täysi-ikäiseksi, heidät vihittiin vuonna 2007.

Hesarissakin oli kattava artikkeli Pariisissa vuoden asuneena minusta Brigitte on niin tyypillinen ranskatar kuin olla ja voi. Siro ja elegantti. Heillä on reipas ote lapsiinsa, korvatillikka tulee, jos ei totella. Ainakaan silloin, kun siellä olin, ei olisi voinut kuvitellakaan, että ranskattaret huhkisivat kuntosaleilla tai vetäisivät sauvalenkkejä. Jumpassa, missä kävin, kaikki olivat muualta tulleita. Olin myös Pariisin Amerikkalaisessa sairaalassa (American Hospital of Paris) monella osastolla suomalaisen sairaanhoitajan "opissa". Synnytysosastolla vastasyntynyt vietiin hoitajien huomaan, jotta äiti saa levätä. Hiukset pestiin ja äiti laitettiin edustuskuntoon, kun perhe tuli katsomaan vauvaa. Imetys ei ollut yleistä, paljon tärkeämpää oli huolehtia siitä, etteivät rinnat rupsahda. Brigittestä heijastuu  selvästi ranskalaisen naisen maailma. Rakastajatteret ja rakastajat ovat arkipäivää, myös presidentin palatsissa. Francois Mitterrand, Jacques Chirac ja nyt viimeisimpänä Francois Hollande.

Nicolas Sarkozyn vaimo Cècilia jätti hänet heti vaalien jälkeen ja lähti rakastajansa kanssa Amerikkaan. Èlysèe-palatsiin muutti melkein samoissa ovissa italialaistaustainen malli Carla Bruni. Hän hämmästytti maailmaa kertomalla, että hänelle kelpaa vain mies, jolla on maailman ydinaseet hallussaan. Valtaa ja voimaa. Eric Clapton oli todella katkera muistelmissaan kertoessaan tyttöystävästään Carla Brunista. Hänelle jäi käsitys, että heillä oli suhde vain siksi, että hänen kauttaan Carla pääsi kontaktiin tavoitteensa Mick Jaggerin kanssa. Kun tapaaminen onnistui, Clapton jäi välittömästi kuin nalli kalliolle. Presidentin vaimon rooliin Carla asettui ja edusti maataan arvokkaasti. Èlysèe-palatsiin tämän lyhyen "historiikin" valossa sopii hyvin äikänmaikka Brigitte. Muotilehti Vogue julkaisi hänestä jo upean kuvakavalkadin. Maailman naiset ovat taas saamassa esikuvakseen tyyli-ikonin Michelle Obaman siirryttyä siviiliin. Brigitte Macron hallitsee värit, tyylin ja hänellä on hyvä asenne.  Hän ei ikäerosta huolimatta näytä miehensä äidiltä vaan itsevarmalta ja omien valintojensa takana seisovalta naiselta, vahvalta vaikuttajalta miehensä elämässä ja tukena hänen työssään Ranskan presidenttinä, jos niin nyt vaaleissa käy.

Brigitte on jo nyt tehnyt Ranskasta mielenkiintoisen maan uudessa kontekstissa. Siellä on kaikki mahdollista rohkeille naisille, joilla on skin på näsan. Hän on tehnyt myös kuluneen lauseen "ikä on vaan numeroita" eläväksi elämäksi ja mahdollisuudeksi tasa-arvoisesti. Eikö hänestä olisi feministeillekin esikuvaksi?

Hauskaa Vapun jälkeistä elämää lukijoilleni, kesä tulee. Terkuin Seija Telaranta