#itsearviointi

[neroushalvaus]

Teidän naapuruston ystävällinen nuorisopastori kokenut kesäteologi haluaa rohkaista tumblrin nuorisoa (ja täältä löytyviä nuorten läheisiä) näin riparikesän alussa, eli luvassa on

Selviytymisopas rippileirille

Miksi teet tämän? Oon huomannut, että monia teinejä jännittää tulla riparille ja tää koskee erityisesti sisäänpäinkääntyneitä ja sateenkaarevia teinejä, joita käsittääkseni tumblrissa riittää, itsekin kun olin kerran sellainen.

No, otetaan tää pois alta. Saanko mä olla siellä homo? Kyllä. Rippikoulutyötä tekevistä kirkon työntekijöistä suurin osa on sateenkaarimyönteisiä ja saatavilla olevat riparimateriaalit neuvoo suhtautumaan homouteen nimenomaan positiivisesti. Muista myös, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko esimerkiksi tuki uutta translakia, eli kirkon kanta on sun puolellasi. Toki boomerit saattaa joskus kompastella esimerkiksi pojittelun ja tytöttelyn kanssa, mutta niillä on yleensä sydän paikallaan ja halu tehdä sateenkaarinuorille turvallinen olo. Mä toivon myös, että sulla on riparilla se fiilis, että sä saat korjata ohjaajia tai isosia, jos ne munaa. Ohjaajat haluaa, että sulla on kaikki hyvin. Jotkut ohjaajista on jopa sateenkaarevia itse (hei! ♡ mä nään sut).

Mitä jos mun kohdalle sattuu just se kirkon työntekijä, joka on homofobinen? Ilmianna se työkavereilleen. Mä en pelleile, kerro muille ohjaajille tai isosille, jos koet minkäänlaista syrjintää tai hengellistä väkivaltaa leirillä. Hengellinen väkivalta tarkoittaa esimerkiksi helvetillä pelottelua, syyllistämistä tai pakkokäännyttämistä. Jos vain voit, keskustele tai pyydä jotain toista keskustelemaan tällaisesta työntekijöiden kanssa, koska kaikki varmasti haluaa selvittää asian eikä kukaan halua, että sä olet leirillä ahdistunut tai luulet hetkeäkään, ettet oo täydellinen just sellasena kuin olet. Ellei tilanne selviä leirin aikana, ripareilta kerätään nykyään valtakunnallinen rippikoulun itsearviointi. Älä epäile laittaa sinne suoraa palautetta joko monivalintakysymysten tai vapaan sanan muodossa. Jos nuorisotyöntekijä nimeltä Ville Vihamielinen perseili omiaan Persmäen rippileirillä 2023 ja sitä ei selvitetty, kirjoita se sinne. Sulla on oikeus henkisen ja fyysisen koskemattomuuden lisäksi hengelliseen koskemattomuuteen.

Yritetäänkö mut aivopestä riparilla kristityksi? Ei, pakkokäännyttäminen ei kuulu rippikouluun. Siellä jeesustellaan niin paljon, koska riparin maali on se, että sut konfirmoidaan. Konfirmaatiossa sä seisot kirkon edessä ja lausut uskontunnustuksen muiden konfirmoitavien kanssa. Yleensä sulta myös kysytään siellä, tahdotko sä osoittaa kristillisen uskon elämässäsi ja siihen on määrä vastata "tahdon", eli just niin kuin naimisiin mennessä. Rippikoulussa sun on tarkoitus kuulla kristinuskosta, jotta sä tiedät, mihin sä siellä kaiken kansan edessä suostut. Tää ei tarkoita, että sun olisi pakko uskoa. Kukaan ei vaan toivo, että sä joutuisit sanomaan julkisesti jotain, mikä on sun omien arvojesi vastaista. Ajattele sitä vaikka näin: Sä et menisi naimisiin ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään (ellet osallistu Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan), siksi sun kannattaa myös tietää kirkosta ja kristinuskosta ennen kuin sut konfirmoidaan.

Miksi siellä on pakko laulaa jotain jeesusbiisejä? Miksei voi laulaa Cha Cha Cha? Ripari yrittää esitellä sulle kristinuskoa ja seurakuntaa monipuolisesti, siksi sulle esitellään myös kristillistä musiikkia. Jotkin punasen veisukirjan biisit oikeesti ihan släppää ja isoset tietää niihin kaikkia kivoja välihuutoja. (Cha Cha Chan sävelellä periaatteessa saa kyllä vedettyä ruokarukouksen, kokeiltu on.)

Mitä ne isoset tekee? Isosilla on monia tehtäviä leirillä. Ne vetää raamisryhmiä, joissa mietitään Raamatun kohtia yhdessä. Ne keksii leiriläisille pihaleikkejä. Ne kehittää iltaohjelmia, joissa on hirveen huonoja (eli ihan parhaita) sketsejä. Ne on leiriläisen kavereita. Ne on linkki leiriläisten ja ohjaajien välillä, kun sellaista tarvitaan. Isoset on leirillä sua varten ja jos sun on esimerkiksi vaikea puhua muille leiriläisille, sä voit puhua isosille. Älä koskaan epäile, häiritsetkö isosta: Leiriläisen vapaa-aika on isosen tärkeintä työaikaa. Muista kuitenkin, että isoset on yleensä sua vain vuoden tai parin vanhempia. Tosi isojen asioiden edessä ne saattaa neuvoa sua kääntymään leirin aikuisten puoleen.

Entäs jos isonen on mulkku? Ellei mulkerointi lakkaa sanomalla asianosaiselle, kerro ohjaajalle tai muille isosille. Isoset ovat leirillä töissä, eivät elämässä omaa ripariaan uudelleen eivätkä varsinkaan kiusaamassa leiriläisiä.

Mitä jos mä jään leirillä ihan yksin? Varsinkin isosten tehtävä on varmistaa, että näin ei tapahdu. Isosilla pitäisi olla tuntosarvet sen verran lähellä maata, että ne huomaa sen, jos joku jää yksin ja osaa hakeutua sen jonkun seuraan tai keksiä puuhaa, johon se pääsisi mukaan. Älä kuitenkaan epäile sanoa isosille tai vetäjille, jos oot yksinäinen. Isoset on tosiaan yleensä sua vain vuoden tai pari vuotta vanhempia ja joskus niiden on vaikea erottaa, haluatko tulla jätetyksi rauhaan vai kutsutuksi mukaan. Leirillä on paljon leiriläisiä. Siellä on kuitenkin myös tosi paljon työntekijäporukkaa, joiden tehtävä on nähdä just sut.

Onks se opiskelu ihan tappotylsää? Voisin vastata tähän tosi ärsyttävästi, että koko ripari on opiskelua ja sen koko ajan sä saat oppia itsestäs, toisista ihmisistä ja kristinuskosta. Mä kuitenkin tiiän, että sä tarkotat vetäjien vetämiä opetussessioita, ja siihen taas ei ole vain yhtä vastausta. Kuivia opeja tipahtelee välillä ihan kaikkialle, myös riparille. Ne aiheet itsessään on kuitenkin kaukana tylsästä, jos multa kysytään. Riparin teemoihin kuuluvat toki Jeesus, Jumala, usko ja rukous, mutta myös kärsimys, toivo, kuolema, vastuu luonnosta, vastuu toisista ihmisistä ja ihmissuhteet. Eli aikalailla elämän perimmäisten kysymysten äärellä ollaan. Riparilla arvostetaan myös leiriläisen omaa pohdintaa, älä pelkää antaa sen näkyä. Siellä ollaan pohtimassa ja ihmettelemässä. Ehkä mun neuvo sulle olis keksiä ennen riparia ainakin yksi kysymys, johon haet vastausta, esimerkiksi "millanen paikka taivas on?", "millainen on hyvä seurustelusuhde?", "oliko Jeesus oikeasti olemassa?", "jos Jumala rakastaa ihmisiä, miksi ihmiset kärsii?", "voiko eri uskontoja edustavat ihmiset olla kavereita?" tai "mitä kristinusko sanoo ilmastonmuutoksesta?". Etsi sun kysymykseesi vastauksia leirillä. Jos löydät ne, voit yrittää keksiä toisen kysymyksen. Jos et löydä, kannattaa puhua niistä vetäjien kanssa – yleensä ne on nörttejä ja rakastaa nörtteillä näistä jutuista.

Mua pelottaa hirveesti se loppukoe. Mä kerron sulle riparivetäjien varjelluimman salaisuuden: Sen loppukokeen saa yleensä aika läpsytellen läpi. Usein kyseessä on jokin pieni ja kevyt kertaus, jolla selvitetään, onko porukka ollut kuulolla. Oon kyllä ollut muutamalla riparilla, joilla loppukoe oli oikea paperinen koe, mutta silloinkaan kenenkään konfirmaatio ei jäänyt siitä paperista kiinni. Mä en kerro tätä, jotta sä sluibailisit muiden kuunnellessa tunneilla keskittyneenä. Mä haluan sun tekevän leirillä parhaasi. Mä kerron tän, koska mä en halua sun pelkäävän turhaan. Kukaan ei reputa riparia jonkin tyhmän loppukokeen takia.

No mut niitä ulkoläksyjä mä en ainakaan koskaan opi. Jos sulla on vaikeuksia ulkoläksyjen opettelun kanssa tai susta tuntuu, että tarvitset erityisjärjestelyjä, puhu ohjaajille. Ulkoläksyistäkään kenenkään konfirmaatio ei ole koskaan jäänyt kiinni ja te löydätte varmasti yhdessä sulle hyvän ratkaisun.

Miks pitää olla hiljaa hartauksien ja muiden aikana? Hartaudet, jumikset (jumalanpalvelukset) ja medikset (meditaatiohetket) on monille hetkiä, jolloin saa rauhoittua ja olla hiljaa omien ajatusten kanssa. Siksi ei ole kiva, jos joku härvää niiden aikana omiaan. Mä pyydän varsinkin, että yrität olla hiljaa, kun isoset puhuu yksin porukan edessä. Voi olla, että sun kuulema hartaus on isosen eka hartaus ikinä ja sitä jännittää ihan kamalasti. Silloin voi olla tosi lannistavaa, kun joku puhuu päälle. Ole muille kiltti, niin kuin toivoisit itsellesikin oltavan.

Mitä jos mä munaan jotenkin konfirmaatiossa? Mä tiiän papin, joka konfirmaatiossa kaatoi ehtoollismaljan niin, että viini läiskyi pitkin alttaria. Hän selvisi hengissä ja niin selviät sinäkin. Kaikki menee hyvin.

Mulle jäi vielä kysyttävää. Kysy vain! ☆

Voinko mä tulla puhumaan sulle mun riparista tai jostain muusta täällä tumblrissa? Voit ja mä tosi mielelläni vastaan sulle. Mulla on kuitenkin leirejä tiiviiseen tahtiin tänä kesänä, joten en voi luvata nopeaa vastausta.

Mitä jos mulla on riparilla tosi kivaa? Tilastollisesti tää on äärimmäisen todennäköistä. Monet puhuu riparista yhtenä elämänsä kivoimmista viikoista ja ehkä se on semmonen myös sulle. Älä kuitenkaan harmittele, jos se ei ole. Mulla itselläni ei ollut kivaa riparilla ja mustakin kasvoi ihan kelpo ihminen. Mutta jos sulla on hauskaa, ehkä sä haluat nähdä riparikamujasi tulevaisuudessa vaikka nuortenilloissa, tai kenties sä haluat tulla mukaan tekemään jollekulle toiselle hyvää kokemusta ja lähdet isoskoulutukseen. Jos sä vain haluat tulla, seurakunnan nuorisotyössä on paikka just sulle. Mä toivon sulle ihan hirveen kivaa leiriä, paljon uusia kavereita, roimasti naurua tyhmille vitseille ja tietty pysähtymistä elämän suurten kysymysten äärelle. Sä pärjäät kyllä. Mä uskon suhun.

[nounisback]

Itsearviointi

Kurssilla oli minulle paljolti jo entuudestaan tuttuja asioita, joten kaikki oli enemmänkin kertausta minulle ja se toimi hyvänä muistin virkistäjänä jo tiedossa olevista asioista. Koin tämän kurssin kuitenkin hyvänä, sillä vahvisti osaamistani ja loi samalla luottamusta omaan osaamiseeni. Kurssin suorittaminen itsenäisesti oli vaivatonta, sillä ohjeistus oli selkeää ja ymmärrettävää. Tämä teki kurssista miellyttävän ja mukavan suorittaa.

Omat asenteeni sosiaalista mediaa kohtaan eivät ole muuttuneet kurssin aikana. Olen edelleen varovainen oman tietoni jakamisessa sosiaalisessa mediassa ja pidän kaikki käyttäjätilini yksityisinä. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan sosiaalisen median mahdollisuuksia ammatillisessa kontekstissa entistä enemmän.

Kurssin aikana saavutin asettamani tavoitteen herätellä vanhaa tietämystäni ja päivittää osaamistani. Vaikka olisin toivonut oppivani laajemmin jotain uuttakin, sain sitä kuitenkin tehtävissä jonkin verran. Onnistuin tehtävien suorittamisessa hyvin, sain kirjoitettua blogiini selkeitä ja informatiivisia tekstejä, jotka käsittelivät kurssin aiheita.

Vaikkakin tehtävien välissä oli hieman pitempi tauko, mutta onnistuin kuitenkin aikatauluttamaan kurssin suorittamisen niin, että sain tehtävät suoritettua vaivattomasti.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli antoisa ja hyödyllinen kokemus. Sain päivitettyä ja vahvistettua osaamistani sosiaalisen median käytössä, sekä oppinut uusia näkökulmia aiheeseen. Oma ajankäyttöni kurssin aikana olisin voinut suorittaa hieman paremmin, mutta onnistuin kuitenkin saavuttamaan kurssille asettamani tavoitteet.

[kuroisback]

Itsearviointi

Olen oppinut paljon tämän kurssin aikana. Moodle-alusta on osoittautunut hyväksi itsenäiseksi oppimisympäristöksi. Olen saanut paljon uutta tietoa, mitä en ole ennen tiennytkään mm. tekijänoikeuksista. Minulla oli haasteita aluksi muistaa ja oppia kaikkia eri asioita tekijänoikeuksista, mutta kyllä ne ovat jo hyvällä muistilla kurssin lopuksi!

En kummemmin ole huomannut asenteessani muutoksia sosiaalisen median työkaluja kohtaan kuin olen alkanut pohtimaan, onko varmasti kaikilla työkaluilla tietosuoja, tekijänoikeusasetukset kunnossa.

Koen saavuttaneeni opintojakson osaamistavoitteet.

Onnistuin sosiaalisen median hyödyntämissuunnitelmassa hyvin, sain hyvin kerrottua laajasti, mutta napakasti miten toimisin suunnitelmassani, ja kerroin suunnitelmaani hyvin pyydetyt asiat.

Ajankäyttöni opintojaksolla on ollut hyvä. Pienet ”tentit” tai testit ovat menneet hyvin Moodle-alustalla, ja oppimisalustalla on ollut hyvää ja kiinnostavaa tietoa opintojakson aiheista. Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän mukavaa, ja aikaa ei ole mahdottoman kauaa mennyt itse kirjoittamiseen. Toki oppimistehtävien tekemisessä on ollut pieniä aikavälejä, mutta ei se mitään.

[whenweweregodsenemies]

itsearviointi

Mielestäni kokonaisuus onnistui hyvin. Olisin voinut aikatauluttaa tekemiseni ehdottomasti paremmin, sillä viimeiseksi jäänyt työ valmistui kokonaan viimeisenä työskentely päivänä. Olen todella tyytyväinen siihen, että mielestäni saan tunnelman esille sillä tavoin kuin halusin vaikka se työstön aikana muuttuikin Gumbo-keiton ja vanhojen raamattujen hajusta dystooppiseen jumalanpelkoa lietsovaan ilmapiiriin. 

Tämän työn aikataulutus ei toiminut lainkaan ja siksi jouduin tekemään koko työn yhdessä päivässä, mutta sain sen silti valmiiksi ja olen ylpeä työstäni.

Perspektiivi ei mielestäni toimi niin hyvin kuin se voisi ja minun pitäisi piirtää ja maalata enemmän tiloja, jotta ne näyttäisivät luonnollisemmilta. 

Lempi yksityiskohtani tästä työstä on Raamattu työn etualalla. Onnistuin mielestäni kirjan maalaamisessa hyvin.  Raamattuun kirjattu teksti 1 John 3:8 kuuluu:

“8 The one who does what is sinful is of the devil, because the devil has been sinning from the beginning. The reason the Son of God appeared was to destroy the devil’s work.”

Kaikista kolmesta työstä pidän itse eniten tästä. Onnistuin mielestäni puiden pintojen maalaamisessa sekä lintujen, että alligaattorien maalaamisessa. En ollut ikinä aikaisemmin edes piirtänyt alligaattoria, saati sitten maalannut. 

Jaanan neuvon mukaan päädyin pidentämään kirkkoa ja se näyttää nyt huomattavasti paremmalta kuin aiemmin. 

Olisin voinut käyttää enemmän aikaa veden maalaamiseen, jotta se näyttäisi luonnollisemmalta.

Tämäkin työ onnistui mielestäni hyvin. Työn tunnelma on juuri oikealla tavalla pahaenteinen, lintuineen ja hirttoköysineen.

Olisin voinut tehdä puusta hieman pienemmän jolloin tilan tuntu olisi hieman luonnollisempi, mutta vika ei ole niin iso että se häiritsisi kokoajan. Pienemmät puut taustalla pelastivat tilanteen.

Veden maalaamiseen olisi voinut jälleen käyttää enemmän aikaa.

Kyltti onnistui mielestäni erittäin hyvin. Pääkallo tapahtui vahingossa, kun maali kuivui tuohon asentoon. Se sopi työhön niin täydellisesti, että päätin jättää sen siihen. 

Lopputyön tekemisen aikana opin uusia asioita itsestäni tekijänä ja välineistä, joilla tein työt. 

Teen nyt paljon mielummin vaaka-asentoiselle pohjalle kuin aikaisemmin, ja olen oppinut käyttämään isompia suteja. Käytän nyt myös akvarellejä rohkeammin kuin ennen ja opin pitämään akvarellityöt tarpeeksi valoisina. 

Opin myös, että osaan tehdä paineen alla erittäin vauhdikkaasti töitä. Olen tiennyt aina, että saan eniten paineen alla aikaiseksi, mutta viimeisen työstö päivän loppurutistus oli ehdottomasti ihan omaa luokkaansa. 

[kaatuvatorni]

Teos- tai tuotekokonaisuuden toteuttaminen ja esille asettaminen, itsearviointi

Kohta 1

Arvioni: 5 Taustoitin teoksilleni syvällisen merkityksen jonka osasin myös lyhentää parin lauseen tiivistelmään. Toteutin näyttelyä varten yhtenäisen sarjan, jonka teokset edustivat samaa teemaa. Kokeilin tuoda töihini jotain uutta yhdistelmätekniikoita hyödyntäen, mutta tein myös perinteisempiä töitä. Esittelin kaikki työt, mutta valitsin näyttelyyn suosituimmat ja teemalle uskollisimmat työt.

Kohta 2

Arvioni: 4 Koen oppineeni opetuksen aikana paljon esille panosta. Olen valmis kuulemaan myös ulkopuolisten mielipiteitä ja kysyin paljon palautetta eri tahoilta töistäni. Valitsin lopulta esille pantaviksi sekä itselleni mieluisia, että myös mahdollisen asiakaskunnan mieleisiä töitä, mutta myös opettajan palautetta unohtamatta. Työni oli harkittu niin että sopivat esille pano paikkaan eikä töissä esiinny esim. Väkivaltaa tai alastomuutta joka ei sopisi kirjastoon. Lopullisesti kysyin myös teemani tuntevalta ja aiheeseen paneutuneilta henkilöiltä mielipidettä siitä sopivatko työni teemaan ja sain positiivista palautetta teeman hengen tavoittamisesta. Esittelen töitäni myös digitaalisesti sekä Instagramissa, että blogissani.

Kohta 3

Arivointi:

5

Aloitin näyttelyn yhteensopivuus testaamisen jo hyvissä ajoissa vähemmällä määrällä töitä ja niiden lisääntyessä kiinnitin huomiota sarjan yhtenäisyyteen. Julkaisin blogiini vaihtoehtoja esille panosta ja pyysin opettajan mielipidettä aiheeseen.

Kohta 4

Arviointini:

5

Tein paljon töitä. 6 eri aiheista ja liki 50 vedostusta ja ideoin ne oma-aloitteisesti pyytäen ohjeistusta lähinnä vain prässin käytön ja muun teknisen kanssa, mutta keskustelin myös tulevat työt palautetta hakien ja luonnoksilla ja selittämällä opettajaa havainnollistaen. Tein kaikki työt alusta loppuun heittämättä hanskoja tiskiin. En kuitenkaan koe lätränneeni materiaaleja vaan käytin maaleja harkitusti sen verran kuin tarvitsin. Tutustuin netissä vinkkeihin esille panoa varten ja muistelin aiemmissa näyttelyissä oppimia asioita. Tutustuisin myös eri näyttelyihin esimerkiksi Suomen taidegrafiikoiden sivuilla. Otin palautetta esille panosta myös opettajalta ja muilta oppilailta. Selvitin asiani niin että en varmasti riko tekijäoikeuksia.

[fastfashionkillz]

Olen tyytyväinen siihen, millaiseksi lopputyöni lopulta muotoutui. Eniten olen tyytyväinen ääniraitaan, sillä se oli asia, joka ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassani, mutta siitä muodostuikin hyvin olennainen osa työtäni. Lopputyöni ei ehkä ole kaikista monimutkaisin taidonnäyte, mutta se onnistuu mielestäni todella hyvin sanomani viestittämisessä, joka oli tässä työssä se kaikkein olennaisin asia. Se myös onnistuu helposti kiinnittämään huomion ja herättämään ajatuksia pikamuodin eettisyydestä.

Suurin epäonnistumiseni tässä työssä oli ajankäyttö. Onnistuin saamaan kaiken ajoissa valmiiksi, eikä minun tarvinnut erityisemmin kiirehtiä, mutta jos tekisin työni uudelleen, aloittaisin silti tehokkaan tekemisen aikaisemmin. Saavutin muuten tavoitteeni tämän työideani osalta, vaikka tietenkin toiset ideani, jotka hylkäsin, eivät toteutuneet.

Opin tämän työn kautta käsittelemään valokuvia Photoshopissa (ja Photopeassa). Olimme Phtoshopissa tehtävissä töissä lähinnä luoneet jotain uutta, sen sijaan, että olisimme editoineet jotain vanhaa. Opin esimerkiksi liittämään kuvia tai gifejä toiseen kuvaan ja säätämään valokuvan väriasetuksia. Opin työstä myös yleisemmällä tasolla oma-aloitteisuutta ja ajankäyttöä.

[portfolionellav-blog]

Duality

Aiheen valinta

Valitsin ensimmäisen aiheen, koska heti alusta lähtien se vaikutti helpoimmalta ja kiinnostavimmalta. Vaikka halusin tehdä jotain hieman haastavampaa, mikään muista aiheista ei herättänyt minkäänlaisia ideoita. Aihe myös sopi hyvin siihen, mitä olen vapaa-ajallani tehnyt. Päädyin siis tekemään omakuvan. 

Inspiraatio

Olen aina pitänyt ihmisten piirtämisestä. Tulevaisuudessa haluaisin suunnitella hahmoja. Piirretyt ja videopelit ovat olleet suuri inspiraatio minulle ja tekemilleni teoksille. Fantasia ja kauhu aiheiset teokset ovat yleensä olleet suosikkejani. Mielestäni ne antavat mahdollisuuden ja inspiraatiota tehdä jotain jännittävää ja arjesta poikkeavaa.

Viimeaikoina olen kiinnostunut teoksista, joissa on paljon yksityiskohtia ja suuri kontrasti.

(1, 2)

Samaan aikaan olen kiinnostunut yksinkertaisemmista teoksista ja animaatiosta. 

(3, 4)

Yksi kuvittaja, jonka teoksiin ihastuin täysin, on Shiobhan Keenan. 

(5, 6)

Näiden takia halusin vaihteeksi kokeilla yksinkertaisempaa tyyliä. Lisää inspiraatiota olen saanut peleistä The Legend of Zelda: Breath of the Wild ja Nier: Automata. 

Työskentelyn ideointia ja eri vaiheita

Päässäni pyöri kaikenlaisia ideoita. En halunnut tehdä täysin perinteistä omakuvaa, koska halusin kokeilla vähän jotain uudempaa. En myöskään piirrä realistisella tyylillä, joten kuvasta piirtäminen ei innostanut. Ajattelin, että vapaammin piirtäminen voisi myös tuoda oman käsitykseni itsestäni esille. Suunnittelu oli kuitenkin hankalaa.

Tein muutaman ensimmäisen suunnitelman paperille, mutta sen jälkeen aloitin suunnittelun koneella, jolla alunperin aioin tehdä teokseni. 

Päädyin tähän ideaan ja yritin jatkaa sitä. Ajatuksenani oli, että kuvassa olisi kaksi minää, joista toinen olisi peilissä, mutta katsoisi samaan suuntaan. Halusin jotain hieman kauhu-teemaista teokseeni. 

Kesken piirtämisen sain idean laittaa kukkia teokseen. Halusin käyttää sellaisia kukkia, joilla on tietty merkitys. 

Muutaman päivän jälkeen kun palasin piirtämiseen, en ollutkaan tyytyväinen suunnitelmaani. Mietin kauan, olisiko suunnitelman vaihtaminen sen arvoista vai jatkaisinko vain. Päätin kuitenkin, että halusin tehdä siitä paremman, joten aloitin uudestaan.

Pidin alkuperäisestä suunnitelmasta jonkin verran kiinni. Tällä kertaa ajattelin piirtää kaksi minää, jotka ovat vähänkuin toistensa vastakohdat. Päätin myös, että pidän kukat mukana teoksessa. Saadakseni samanlaisuuden illuusion paremmin esille, kopioin suoraan toisen puolen ja käänsin sen. Sen jälkeen tein muut lisäykset. 

Halusin yrittää yksinkertaisempaa ja siistimpää piirtotyyliä, joten yritin tehdä teokseni ilman selviä rajauksia. Siitä ei tullutkaan sellainen kuin halusin, joten päätin sittenkin tehdä rajat.

Olin paljon tyytyväisempi tähän lopputulokseen. Kopioin ensimmäisen puolen rajat ja muut korjaukset ja jatkoin kukkien sekä muiden lisäysten tekoa toiselle puolelle. Vaihdoin värejä hieman tummemmiksi ja vähemmän kylläisemmiksi. 

Yritin tuoda kaksinaisuutta esiin vielä enemmän tekemällä taustasta kaksivärisen. Punaiset, pinkit tai liilat kruunuvuokot voivat symboloida haurautta tai hylättyä rakkautta. Laventeli voi symboloida hiljaisuutta ja varovaisuutta.

Itsearviointi

Teoksesta ei tullut sellainen, kun olin alunperin ajatellut. Aikeenani oli tehdä sitä, minkä osasin parhaiten, mutta kuitenkin vähän erilaista. Keskityin kuitenkin liikaa siihen, että se on erilainen kuin mitä yleensä piirrän. 

Näin jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt etsiä enemmän inspiraation kohteita ja referenssikuvia. Unohdan hyvin useasti katsoa kuvista mallia. Sen takia lopputulos on yleensä erilainen ja en ole tyytyväinen siihen. 

Mielestäni teoksesta olisi voinut tulla parempi, jos olisin käyttänyt suunniteluun enemmän aikaa. Aihe on kuitenkin sama kuin olin aluksi ajattelut. Loppua kohden alkoi tuntua siltä ,että jotain pitäisi lisätä. En kuitenkaan halunnut enää muuttaa suunnitelmaa. Olen ihan tyytyväinen teokseen, mutta olisin silti halunnut siitä vielä paremman. 

Kuvien lähteet ovat niiden perässä linkkeinä. Alleviivatut kohdat ovat linkkejä, josta voi klikata. 

[blockbustersgang]

Tips for businesses: how to develop your sustainability strategy

*This post is part of our Focus on the environment 2022 campaign.*

We often highlight specific daily actions anyone can take in order to work more environmentally friendly. Now we want to share some of our tips to businesses and executives on how to get started or to develop their company sustainability strategy - which we hope every business would have these days!

The following websites and tools have helped us on the way - take a look at these and feel free to share your own tips too!

UN Agenda 2030 for Sustainable Development

The UN has set 17 sustainable development goals for 2030. These goals are divided into multiple more specific targets. It's quite a lot to take in at once, but we can warmly recommend to have a closer look, at least if this is something completely new for you! Going through the goals gives you a broader understanding of the global sustainability challenges. Knowing the big picture can help you to find the most relevant sustainability goals to your company's strategy. What are the global challenges you can or want to make an impact on with you business?

Corporate responsibility self-assesment tool

Whether you're just about to get started with your sustainability strategy or think you've already mastered carrying it out, this free of charge self-assesment tool helps you to get a better understanding where you're at. You just need 15-20 minutes to fill in a questionnaire and after you can download a report describing how well your company covers the different areas of corporate responsibility. The report is a valuable tool for internal use so be critical with your own responses to get as realistic picture as possible!

The report can be found here: Yritysvastuun itsearviointi (only in Finnish). The tool's been developed in cooperation with FIBS - the largest corporate responsibility network in the Nordics.

The benefits of a sustainability strategy

It's good to remind yourself (or the panicing CFO) that taking sustainability actions doesn't automatically equal more costs. There can be short term benefits such as lower operating costs and increase in sales, and in the long run you might have for example happier employees and clients, leading to better financial performance. Sustainability can be your competitive advantage or in the near future it might be something the clients and investors require.

Here are two articles on the topic to dig deeper:

Why Corporate Strategies Should Be Focused On Sustainability (Forbes)

Why You Need Sustainability In Your Business Strategy (Harward Business School)

[antskuu015]

Itsearviointi

Opiskelija tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition keskeisiä tunnuspiirteitä.

3. 

 Tunnistaa kuvallisen ilmaisun keskeiset keinot ja soveltaa niitä omassa työssään. 

3

Opiskelija dokumentoi työnsä keskeisiä vaiheita ja perustelee tekemiään ratkaisuja. 

4. Blogini kaipaisi vähän selkeyttä ja parantamista ulkoasussa, mutta pidän siitä miten se on tiivis, ilman mitään ylimääräistä.

Opiskelija toimii vastuullisesti, oma-aloitteisesti sekä kehittää ja ylläpitää ammattiosaamistaan.

4

[thehiddenpathtodreams]

Itsearviointi

Kuvan rakentaminen:

tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition keskeisiä tunnuspiirteitä = _5_ Itsearvioinit 18.5.2021

Opiskelijan perustelut:

Töissäni käytän inspiraationa taidehistorian töitä, sekä niiden tekotapoja. Nykytaidetaulujeni blogipostauksissa näkyy inspiraation lähteet vielä paremmin.

Toinen töistä on mehiläisvaha/öljyvärimaalaus, toinen modeling pasta ja akryyli.

OT lukion taidehistoria, miten sillä hnakittu osaamiennnäkyy: osaaminen näkyy töissäni maalauskerroksissa ja nopeassa työskentelyssäni. Koen olevani vahvoilla eri tekniikoissa.

Arvioinit:

H3

tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition keskeisiä tunnuspiirteitä

tunnistaa nykytaiteen ilmenemismuotoja

tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition tunnuspiirteitä tämän päivän kuvakulttuurissa

H4

K5

tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition keskeisiä tunnuspiirteitä sekä hyödyntää niitä omassa työssään

tunnistaa keskeisiä nykytaiteen ilmenemismuotoja

tunnistaa kuvallisen ilmaisun tradition tunnuspiirteitä ja ymmärtää niiden merkityksiä tämän päivän kuvakulttuurissa

tunnistaa kuvallisen ilmaisun keskeiset keinot ja soveltaa niitä omassa työssään = __5_, _18_._5_.2021 Itsearviointi

Opiskelijan perustelut:

Tunnistan ja sovellan klassisen taiteen metodeja töissäni. Otan huomioon myös nykytaiteen ajatuksia herättävyyden.

Sommittelen työni kultaisen leikkaukse  mukaan ja harjoittelen syvyyden lisäämistä, sekä valon ja varjon käyttöä.

OT lukion taidehistoria, miten sillä hankittu osaaminen näkyy: taidehistorian, sekä sommittelun osaaminen.

Miten pekkalassa hankittu osaaminen näkyy: nopeassa työskentelyssä, sekä materiaalien syvä tuntemus.

Arviointi:

H3

tuntee värisommittelun keskeiset käsitteet ja osaa soveltaa niitä omassa työskentelyssään

tuntee kuvan sommittelun ja rajauksen keskeiset periaatteet ja osaa soveltaa niitä omassa työskentelyssään

ymmärtää valon merkityksen kuvan rakentamisessa ja soveltaa sitä omassa työskentelyssään

käyttää kuvatilan rakentamisen keskeisiä periaatteita

H4

K5

tuntee värisommittelun keskeiset käsitteet ja osaa soveltaa niitä omassa työskentelyssään tarkoituksenmukaisesti ja monipuolisesti

tuntee kuvan sommittelun ja rajauksen keskeiset periaatteet ja osaa soveltaa niitä omassa työskentelyssään tarkoituksenmukaisesti

ymmärtää valon merkityksen kuvan rakentamisessa ja soveltaa sitä omassa työskentelyssään tarkoituksenmukaisesti

käyttää kuvatilan rakentamisen keskeisiä periaatteita tarkoituksenmukaisesti

dokumentoida työnsä keskeisiä vaiheita ja perustella tekemiään ratkaisuja = _5__ , _18_._5_.2021 itsearviointi

Opiskelijan perustelut:

Onko sinulla portfoliota joka toisi esiin. Työskentelyni sisältää aina  dokumentoinnin. Onpa se sitten koulu blogi vai oma taideblogini. Otan myös työvaiheista paljon kuvia, jotta edistymisen näkee.  " TAIDEBLOGINI: https://www.instagram.com/p/COxkQH8nhkj/?utm_medium=copy_link

Arviointi:

H3

dokumentoi työnsä keskeiset vaiheet ja perustelee ratkaisujaan

käyttää ammattisanastoa

kokoaa työnäytteitä ammatillisesta osaamisestaan

H4

K5

dokumentoi järjestelmällisesti työnsä keskeiset vaiheet ja perustelee ratkaisujaan sujuvasti

käyttää sujuvasti ammattisanastoa

kokoaa työnäytteitä keskeisestä ammatillisesta osaamisestaan

toimia vastuullisesti, oma-aloitteisesti sekä kehittää ja ylläpitää ammattiosaamistaan = _5_ , _18_.5_.2021 itsearviointi

Opiskelijan perustelut:

Suunnittelin ja ajoitin oman työskentelyni itsenäisesti muiden opintojen ohella. Pyrin toimimaan mahdollisimman kestävän kehityksen mallin mukaisesti. 

Arviointi:

H3

toimii yhteistyökykyisesti

tekee vastuullaan olevat tehtävät sekä kysyy tarvittaessa neuvoa

noudattaa tekijänoikeuksia luodessaan, valitessaan, käsitellessään ja julkaistessaan aineistoja

noudattaa työtehtäviinsä vaikuttavaa lainsäädäntöä ja alan eettisiä ohjeistoja

hakee tietoa työssään esiin tulleisiin ongelmiin ja uusiin osaamisalueisiin itsenäisesti

arvioi omia työskentelyään ja oppimiskykyään

huomioi ammattialan kestävän kehityksen periaatteita

ylläpitää ja edistää turvallista työskentelyä, työergonomiaa ja työssä jaksamista

huomioi työssään tietoturvallisuuden

H4

K5

toimii vastuullisesti, yhteistyökykyisesti ja oma-aloitteisesti

hyödyntää tarvittaessa muiden asiantuntemusta ratkaistessaan työtehtäviensä erityiskysymyksiä

noudattaa tekijänoikeuksia luodessaan, valitessaan, käsitellessään ja julkaistessaan aineistoja

noudattaa järjestelmällisesti työtehtäviinsä vaikuttavaa lainsäädäntöä ja alan eettisiä ohjeistoja

hakee tietoa työssään esiin tulleisiin ongelmiin ja uusiin osaamisalueisiin itsenäisesti ja järjestelmällisesti

arvioi omaa työskentelyään ja oppimiskykyään realistisesti ja monipuolisesti

toimii ammattialan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti

ylläpitää ja edistää turvallista työskentelyä, työergonomiaa ja työssä jaksamista itsenäisesti

huomioi työssään tietoturvallisuuden itsenäisesti

[ollipakerran]

Miten tutkimustekstit kommunikoivat

Merja Kinnusen 60-vuotisjuhlaseminaarissa 17.9.2015 pidetty esitelmä, jossa kerroin, mitä olin päivänsankarilta oppinut. Toimikoon se samalla muistokirjoituksena. Merja jätti pysyvän jäljen monien ihmisten elämään, myös minun.

”Sananlaskun mukaan ’asiat puhuvat puolestaan’. Tiedeyhteisössä tämä on tarkoittanut, että tekstin asiasisällön on ajateltu olevan irrallaan siitä, miten sisältö esitetään ja kenelle se esitetään.”

Näin aloittavat esipuheensa teokseen Tieteellinen kirjoittaminen sen toimittajat Merja Kinnunen ja Olli Löytty. Vuosi on 2002. Toimittajat kiinnittävät huomion siihen tosiasiaan, että tutkimus paitsi tuottaa sanoja myös käytännössä koostuu sanoista.

Tieteellinen kirjoittaminen -teoksen tekemistä innoittikin pyrkimys siihen, että nuo tutkimusten sanat tulisivat myös ymmärretyiksi, ja silloinhan tärkeää on nimenomaan se, miten asiat ilmaistaan.

Minua on noista päivistä asti kiinnostanut kysymys siitä, miten teksti valikoi lukijansa. Kenelle minä kirjoitan, kun kirjoitan tiedettä? Jos haluan ilmaista asiani niin, että sen ymmärtävät muutkin kuin oman tieteenalani edustajat, millaisia sisällöllisiä, rakenteellisia tai kielellisiä valintoja minun pitäisi kirjoittaessani tehdä?

Näiden ajatusten äärelle minua aikoinaan johdatteli päivänsankari Merja Kinnunen, jota minun on kiittäminen paljosta. Attilan takapihan tupakkapaikalla oli tärkeä merkitys siinä, että tulin vaihtaneeksi kustannustoimittajan toimen tutkijan uraan.

Silläkin uhalla, että Merja itse kiusaantuu kehuista (vaikka salaa onkin niistä mielissään), totean oppineeni häneltä

a) tieteellistä ajattelua – siis kriittisyyttä – sekä

b) tiedeyhteisön toimintaan sisältyviä reilun pelin periaatteita.

Reiluja toimintatapoja ja keskinäisen arvostamista Merja on penännyt paitsi yleensä tutkimukselta myös erityisesti tieteelliseltä julkaisutoiminnalta, jota hän on ollut vuosien ajan edistämässä Vastapainon hallituksen jäsenenä.

Edellä mainittu mikkeliläistaustainen toimittajakaksikko kirjoitti Etiikkaa ihmistieteille -nimiseen (2006) kokoelmaan tieteellistä julkaisutoimintaa käsittelevän yhteisartikkelin, jossa  he korostivat mm. kirjoittajan tekemän työn arvostamista. Kinnunen et alin mukaan kunnioittava suhtautuminen tekstiin ei kuitenkaan tarkoita ”kritiikittömyyttä, sillä ihmisten tekemän työn arvostamiseen kuuluu olennaisesti myös se, että se otetaan vakavasti tieteenä, ja tieteellistä teksti on silloin, kun se kestää kriittisen tarkastelun”.

Kyse oli siis tekstien toimittamisen ja lukemisen käytännöistä eli siitä, miten tutkimustekstien kirjoittajia ja heidän tekstejään pitäisi kohdella. Nyt käännän kuitenkin asetelman ympäri ja lausun muutaman sanan siitä, millä tavalla tieteenharjoittajat voivat osoittaa arvostavansa lukijoitaan.

Ja vastaan oikopäätä tähän esittämääni kysymykseen: tieteenharjoittajat osoittavat arvostavansa lukijoitaan pyrkimällä luomaan heidän kanssaan kommunikatiivisen suhteen. Ja se taas edellyttää mielikuvittelua, asettumista kirjoitusprosessin aikana toistaiseksi vielä fiktiivisen lukijan nahkoihin. Mielikuvittelukyky on tutkijalle aivan välttämätön taito.

Tieteellinen kirjoittaminen -kirjassa puhutaan kirjoittajan ja lukijan välisestä luottamussopimuksesta, jonka solmittuaan lukija ottaa kirjoittajan vilpittömät aikeet tosissaan eikä epäile tätä huijariksi. Kommunikaatiokin edellyttää eräänlaista sopimusta, jonka perusteella lukija voi odottaa, että kirjoittaja ei ainakaan ehdoin tahdoin pyri pudottamaan häntä kesken luku-urakan kärryiltä. Samaisen sopimuksen mukaan kirjoittaja sitoutuu täyttämään tekstin lukijassa herättämät tiedontarpeet. Kirjoittaja tiedostaa, että lukijalla on asiasta erilainen tietopohja kuin hänellä, ja juuri siksi kirjoittajan on nähtävä vaivaa tehdäkseen itsensä ymmärretyksi. Kirjoittaja siis lupaa tehdä parhaansa selittääkseen asiansa ja lukija lupaa vastaavasti yrittää ymmärtää tekstissä sanotun.

Ongelmana nimittäin on, että tutkimustekstejä kirjoitettaessa ei välttämättä oteta aina huomioon, että niiden lukijat eivät ole aivan identtisiä kirjoittajan kanssa. Kirjoittajalleen yksinpuhelu on tietysti siinä mielessä mukava tekstilaji, että silloin voi olla koko lailla varma viestinsä perillemenosta, mutta jonkun toisen yksinpuhelun seuraaminen on suunnilleen yhtä palkitsevaa kuin tuntemattoman vierustoverin kännykkäpuhelun kuunteleminen junassa.

Tutkimustekstiin kohdistuu monenlaisia viestinnällisiä odotuksia. Sen täytyy kyetä kommunikoimaan niin aikalaisten kuin menneiden ja tulevien tutkijoiden kanssa. Raportoidessaan ja välittäessään tietoa muille tiedeyhteisön jäsenille se samalla tallentaa sitä tulevaisuuden tutkijoita varten, ja osallistuessaan olemassa olevaan tieteelliseen keskusteluun se kommunikoi myös menneisyyden tutkijoiden kanssa.

Tutkimusteksti ei siis materialisoidu missään tyhjiössä vaan kytkeytyy elimellisesti monien tahmakärsäisten lonkeroiden avulla tieteellisten tekstien tiheään rihmastoon; se on aina jo osa jotakin kokonaisuutta. Lisäksi pitää muistaa, että kieli ei ole vain väline, jolla välitetään ja tallennetaan tietoa, vaan tutkimusteksti myös tuottaa tietoa.

Viestintänä tutkimustekstit ovat siis raskautettuja monenlaisilla odotuksilla. Epäilemättä juuri tästä painolastista johtuen ne usein kuulostavat pitkään paastonneen pappismunkin puoliääneen jupisemalta rukoukselta, jonka tarkoitus ei ole välittää tai tuottaa tietoa vaan vahvistaa puhujan uskoa oman työnsä mielekkyyteen.

Näin väittäessäni en osoita syyttävällä sormella kirjoittajia vaan tieteellisen kirjoittamisen ihanteita ja konventioita, jotka artikuloituvat viimeistään toimituksellisissa käytännöissä. Tarkoitan sitä maantiejyrän kaltaista koneistoa, jolla teksteistä lanataan kaikki kohosteinen, persoonallinen ja kekseliäs aines, siis kaikki se, mikä saisi tekstin erottumaan muiden tutkimustekstien joukosta ja mikä herkistäisi lukijan reseptorit vastaanottamaan uutta tietoa.

Se että suomalainen tiedeyhteisö on vaihtanut kielensä englantiin ei ole ainakaan parantanut tutkimusteksteihin sisältyviä kommunikatiivisia ongelmia. Osaamme toki kirjoittaa tiede-englanniksi, mutta emme ehkä osaa eläytyä englanniksi kirjoittamamme tekstin lukijoiden kielelliseen ja tiedolliseen kompetenssiin. Ongelma ei siis ole kielitaidon vaan lukijoidenkuvittelemisentaidon puutteissa.

Vaan hätäpä ei ole tämän näköinen, ongelmiin on aina olemassa ratkaisuja. Haluankin näin lopuksi aidossa merjakinnusmaisessa hengessä esittää muutaman idean, joiden avulla voimme vastaisuudessa ottaa huomioon kaikki ne lukijat, joiden kanssa haluamme tekstimme kommunikoivan.

Ideoita on kolme. En kutsu niitä ajan hengen mukaisesti pointeiksi vaan vanhanaikaisesti hyveiksi. Näitä hyveitä ovat kontekstualisoiminen, dialogisuus ja paikantuminen.

Tutkimusteksti kommunikoi lukijansa kanssa silloin, kun lukija saa tekstin perusteella tietää, mistä on kyse. Tottahan tutkija aina kirjoittaa näkyviin tutkimuksensa aiheen, metodit, lähestymistavan ja pohtii ehkä tiedonintressiäänkin, mutta toisinaan lukija huomaa tutkimustekstiä lukiessaan saapuneensa hyvin outoon maailmaan, jolla ei ole juurikaan yhtymäkohtia sen todellisuuden kanssa, jossa hän elää ja hengittää. Miksi on tämmöinen rajaus tehty? Mitä on valittu pois? Mikä on tämän kaiken mieli? Huhuu, onko täällä ketään? Kun tutkija kontekstualisoi huolella tutkimuksensa, hän osoittaa ottavansa vakavasti sen, että lukija on erilainen kuin minä, hänellä on erilaiset ennakkotiedot asiasta kuin minulla, eikä hän tosiaankaan voi tietää, mikä on johtanut minut katsomaan juuri tätä asiaa juuri tässä näkökulmasta.

Tutkimuksen kontekstualisoimisen merkitystä voi havainnollistaa kuvittelemalla suomalaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tutkivan suomalaisen tieteenharjoittajan kansainvälisessä konferenssissa. Siinä missä kotimaataan tutkiva brittitutkija voi kaikessa rauhassa laskea sen varaan, että kaikkialta maailmasta saapuneet kollegat tuntevat hänen tutkimuskohteensa, suomalaistutkija joutuu aloittamaan esityksensä faktalaatikolla, jossa näkyy Suomen sijainti maailmankartalla.

Tutkimusteksti kommunikoi lukijansa kanssa silloin, kun se jättää tilaa ajatella, ehkä väittää vastaan tai vähintäänkin mahdollisuuden tarttua johonkin, josta voisi vielä jatkaa pohdintaa. Ilmatiivis meriselitys, joka esittää itsensä koko totuutena käsittelemästään aiheesta ja joka ei tunne minkäänlaista tarvetta epäröidä tai pohdiskella toisenlaisten ratkaisujen mahdollisia etuja, ei ole vuoro- vaan yksinpuhelua.

Itse olen mieltynyt semmoiseen tekstin piirteeseen, jota voisi luonnehtia huokoisuudeksi. Se voisi tarkoittaa tekstin tietoisuutta kielelliseen viestintään aina sisältyvästä väärinkäsitysten mahdollisuudesta. Kun mitään ei kerran voi ilmaista täysin ilmatiiviisti ja yksitulkintaisesti, ilman pelkoa siitä, että asia voidaan ymmärtää väärin, muotoiluihin kannattaa jättää ikään kuin neuvotteluvaraa, tarkentamisen paikkoja. Myös ääneen lausuttu itsereflektio – omien lähtökohtien ja toimintatapojen systemaattinen itsearviointi – synnyttää dialogisuutta, sillä se antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida tutkijan tekemiä valintoja.

Tutkimusteksti kommunikoi lukijansa kanssa silloin, kun tutkija laittaa näkyviin sen, mistä paikasta hän puhuu.  Avainkysymys kuuluu: Missä on tässä? Kenen äänellä tutkija puhuu, ketä hän edustaa? Paikantumisen hyve tarkoittaa usein sitäkin, että tutkija laittaa itsensä näkyviin. En nyt tarkoita mitään niin mekaanista kuin minä-pronominin käyttöä tutkimustekstissä, vaan sen tosiasian esillä pitämistä, että tutkimuksen valinnat eivät ole robotin vaan ihmisen tekemiä ja sellaisina aina myös avoimia vastaväitteille, vaihtoehtoisille näkökulmille.

Kun tutkija tiedostaa ”missä on tässä”, hän ymmärtää myös sen, kuinka tärkeää on kommunikoida ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Paikantumisen hyve muistuttaakin tutkijan vastuusta sille yhteiskunnalle, jossa hän elää ja työskentelee.

Olli Löytty

[jennavirolainen]

2020 Vastaukset:

Tehtävä 2: Oma osaaminen (itsearviointi)

• olen tutustunut tutkinnon perusteisiin

Luettelo tutkinnon perusteista:

• havannoi ja toteuttaa kuvia eri menetelmillä

• toteuttaa kolmiulotteisen tuotoksen

• dokumentoi työnsä keskeisiä vaiheita ja perustelee tekemiään ratkaisuja

• toimii vastuullisesti, oma-alotteisesti sekä kehittää ja ylläpitää ammatti osaamistaan

Onko kohtia jotka olivat epäselviä?

Ei ollut kohtia, jotka olisivat epäselviä.

Mitä osaamista sinulla jo on?

Osaan toimia vastuullisesti, oma-alotteisesti ja ylläpitää ammatillista osaamistani. Sekä osaan dokumentoida työni keskeisiä vaiheita ja perustella tekemiäni ratkaisuja.

Miten sitä kehittäisit?

Jaksamalla päivittää blogia ja muistamalla ottaa kuvia kesken eräisistäkin vaiheista ja keskittymällä.

Mistä osaamisiisi sinun tulee hakea apua?

Ensiksi tehtävän annosta ja jos ei löydy niin kysyn muilta opiskelijoilta ja jos sekään ei auta niin kysyn opettajalta.

2023 vastaukset :

Tehtävä 2: Oma osaaminen (itsearviointi)

• olen tutustunut tutkinnon perusteisiin

Luettelo tutkinnon perusteista:

• havannoi ja toteuttaa kuvia eri menetelmillä

• toteuttaa kolmiulotteisen tuotoksen

• dokumentoi työnsä keskeisiä vaiheita ja perustelee tekemiään ratkaisuja

• toimii vastuullisesti, oma-alotteisesti sekä kehittää ja ylläpitää ammatti osaamistaan

Onko kohtia jotka olivat epäselviä?

Ei ollut epäselviä kohtia.

Mitä osaamista sinulla jo on?

Osaan toteuttaa teoksia eri menetelmillä, havaintoon perustuen.

Eri menetelmillä toteutettuja teoksia:

Lyijjykynä piirrokset, asetelma (hiili), tussi piirrokset, värillinen tila (puuväri/tussi), gelink-kynä, sarjakuva (tussi), tilaustyö (tussi), kangas (kangastussit), sekä (olen maalauksen kussin yhteydessä tehnyt teoksia akryylimaali tusseilla).

Osaan toteuttaa 3-ulotteisen tuotoksen.

Toteutetut 3-ulotteiset tuotokset:

Asetelma, värillinen tila, storyboard, sekä (maalauksen kursseilla maisema).

Osaan dokumentoida keskeiset vaiheet ja perustella tekemäni ratkaisut.

Osaan toimia vastuullisesti, oma-alotteisesti sekä kehittää ja ylläpitää ammatti osaamistani.

Näyttely: taitokortteli 14.3.-11.4.2022

Miten sitä kehittäisit?

Kehittäisin luultavemmin tilojen piirtämistä erimenetelmillä, sekä ehkä hiilen käyttöä enemmän.

Mistä osaamisiisi sinun tulee hakea apua?

Osaamisiini tulee hakea apua ensiksi itseltään yrittäen ratkaista ongelman, jos et onnistu kysyä esim. Opettajalta tai oppilaalta apua.

[irinataidemaailmassa]

Havainnon ja ilmaisun toteuttamisen näyttö

Työsuunnitelma ja aikataulu

 Teen maalauksen öljyväreillä, kuiva sivellin tekniikalla.

1) Valitsen kuvakulman ja kuvakohteet erilaisten luonnosten avulla (12.3.2018)

2) Teen lopullisen luonnoksen väreissä ja yhden mustavalkoisen oikeassa koossa (13.3.2018)

3) Valmistan pohjan ja tarvittavat työvälineet (14.3.2018)

4) Teen jonkinlaisen värikartan, kokeilen mikä toimii paremmin: laittaa värikerrokset päällekkäin vai yksi kerros valmiiksi sekoitettua sävyä (14.3.2018)

5) Aloitan varsinaisen työn siirtämällä ääriviivat luonnoksesta (14.3.2018)

6) Teen valmiiksi varsinaisen työn (15.3-20.3.2018)

7) Itsearviointi, jälkimotorola ja muuten pohdiskelua (21.3-23.3.2018)

 Pidän taukoja, teen muistiinpanoja ja otan valokuvia blogia varten. (12.3-23.3.2018)

 Jos jää aikaa (epäilen kyllä), ehkä teen toisen kuvan pastelliliiduilla

[essiiko]

Maanantaikurssin itsearviointi

Havainnointi ja toteuttaminen - 4

Kolmiulotteisen tuotoksen toteuttaminen - 4

Kuvanveistokurssilla kolmiulotteiset työt onnistuivat kaikki tosi hyvin. Myös päiväkotimaalauksen elementit ovat mielestäni realistisia ja kolmiulotteisia.

Dokumentointi - 3

Kurssilla tahti oli niin nopea, ettei töiden dokumentointiin pystynyt käyttämään kauheasti aikaa. Kaikista töistä löytyy kuitenkin vähintään kuva. Joissain postauksissa tekstiä ei ole myöskään paljoa.

Vastuullisuus ja oma-aloitteisuus - 4

Onnistuimme ryhmätyössä Nellin kanssa tosi hyvin, vaikka emme pystyneet työskentelemään koko aikaa yhdessä. Keskustelimme työstä koko ajan, ja teimme sen siinä mielessä loppuun asti yhteisvoimin.

Kokonaisarvosana: 4

[kaatuvatorni]

Taidegrafiikan toteuttaminen, itsearviointi

Kohta 1

Arvioni:

5

Taustoitin työni kattavasti ja perustelin teeman syyn valinnan. Tein monta luonnosta ja suunnittelin etukäteen, miten toteutan työt ja mihin teeman sisäiseen aiheeseen sopii mikäkin tekniikka. Sekoitin eri tekniikoita ja toteutin myös perinteisempiä töitä. Työt olivat lopputulokseltaan laadukkaita ja täyttivät edellytykseni.

Kohta 2

Arvioni: 4

Valitsin itselleni mieluisia tekniikoita mutta kokeilin myös vieraampia. Olin  jo oppinut tekniikat aiempina vuosina peruspiirteiltä, mutta nyt syvensin oppimaani. Kaikki laattani toimivat ja sain paljon hyviä vedoksia. Visuaalisuus näkyy töissäni yksityiskohdissa ja kekseliäisyydessä sekä värien luomisessa.

Kohta 3

Arvioni:

5

Kokeilin eri yhdistelmätekniikoita ja asetin töilleni tavoitteita jotka pystyin täyttämään. Yhdistelmä tekniikkani olivat carborundum ja kuivaneula sekä kopiografiikka ja lino-yhdistettynä. Mielestäni kopiografiikka tuo hyvin esiin nykytaidetta ja kuivaneula sekä puupiirto tuntuvat perinteisemmiltä. Kaikissa töissäni on erilaiset ilmapiirit ja onnistuin myös luomaan teemaani sopivasti samasta laatasta kahden eri metsän tunnelmat.

  Kohta 4

Arvio:

4

Tutustuin eri grafiikkaliittoihin ja yksittäisiin taiteilijoihin ja kysyin töihini palautetta myös henkilöiltä, kenen tiedän aiemmin grafiikkatöitä ostaneen, että sain asiakas näkökulman. Tein työni hyödyntäen materiaaleja, mutta niitä liika käyttämättä. Sain kaikki työt valmiiksi aikataulujeni mukaan. Opettajan palaute on tällä kurssilla ollut oikein kattavaa ja avuliasta ja olen parhaani mukaan ottanut sitä vastaan, kuin myös muilta oppilailta sekä koulun ulkopuolisilta henkilöiltä. Sovittelin töitäni esille ja olisin valmis esittelemään sarjan joskus uudestaan. En tiedä osaanko arvioida omia mahdollisuuksiani toimia alalla vielä kovinkaan realistisesti tässä vaiheessa, mutta olen aiemmin myynyt grafiikka töitäni ja nämäkin ovat herättäneet kiinnostusta. Taiteen puolesta näen myös itseni jatkavan grafiikan parissa opiskelujen jälkeen. Tein grafiikka materiaaleista myös kustannusarvion yritys kurssia varten kopiografiikan näkökulmasta joten materiaalihinnasto on minulle tuttu.

Kohta 5

Arvioni:

5

Blogini on kattava ja sisältää oikeat termit . Toin esille työni vaihekuvia luonnosvaiheessa ja dokumentoin vedostusta. Kerroin eri tekniikoista kokemuksena lyhyesti mutta kattavasti.

Kohta 6

Arvioni:

4

Etsin paljon eri taiteilijoita ja videoita ja kirjoista tutkien töideni avuksi. Olen myös hyvä yhteistyö tehtävissä ja kyseisen sarjan kanssa se näkyi eniten muiden palautetta pyytäen ja heille vuorossa sitä antaen. Käytin tarvittavia turvallisuus välineitä kuten hanskat ja vältin ylityöstämästä kipeää rannettani, jonka vuoksi pidän usein tukea. Selvitin että työni eivät varmasti riko tekijänoikeuksia. Pyysin apua ongelmia kohdatessani ja myös silloin kun valinta oli itselle vaikeaa ja opettajan kommentit auttoivat edistämään töitä ja koin saaneeni juuri tarpeeksi paljon tukea mutta myös tilaa työskennellä itsenäisesti ja pidin siitä että opettaja näki positiivisia asioita myös töissä joista en itse pitänyt ja kannusti palautteellaan eteenpäin. Koen oppineeni paljon grafiikasta opiskeluni aikana kaikkien eniten. En harrastanut tätä ennen opiskelun aloitusta ja grafiikalla toteutetut työni ovat kaikista mieluisimpia kaikista eri töistäni myös grafiikan ulkopuolella.

[c0c0ko]

Kätevä(ä) 2/2

Tässä on sitten juttua minun toisesta asukokonaisuudesta. Tein kyseisen paidan vanhasta pitkähihaisesta täysin valkoisesta hupparista jossa oli feikki taskut. Jouduin purkamaan koko hupparin ja tekemään uudenlaiset kaavat nykyistä paitaa varten. Kyseiseen paitaan asetettiin ja ommeltiin uudet hihat jotka pystyi avaamaan muttei irrottamaan kyynerpäitten kohdalta. Tein paitaan myöskin täysin uuden kuvioinnin.

Lopuksi kuva upeista malleistani ja asukokonaisuuksistani. Peitin heidän kansvonsa sen takia etten tiedä halusivatko he näkyä blogissani.  Itsearviointi: Vaikka olinkin todella monesti kipeä kätevän aikana omasta mielestäni rehkin aikalailla saadakseni vaatteet valmiiksi. Toki alussa oli hieman väärin ymmärryksiä tiettyjen asioiden kanssa. Itse olen aikalailla ylpeä mitä tein ja vielä ylpeämpi siitä että vaatteeni kestivät näytöksen ja mallini osasivat näyttää myöskin niitä lavalla.