#kyllästyminen | Explore Tumblr Posts and Blogs

anna-kaisa-oppija-blog · 7 years

Text

Digi4.3 Kauppa.

Digimaailma kehittyy nopeammin kuin ikinä, ja verkkokaupat siinä samalla. Tai ainakin pitäisi. Enää ei pärjää sillä, että luo kaupan ja listaa myytävät tuotteet, jos ei ole myydä jotain ainutlaatuista tai supertrendikästä. Ja vaikka olisi, niin tylsällä ja toimimattomalla kaupalla ei suurimman hypen jälkeen pitkälle pötkitä!

Suurimmat (oletetut) trendit verkkokaupassa vuonna 2017 käyvät ilmi asiantuntijoiden ennustuksista. Korkeimmalle nousee asiakaslähtöisyys, asiakaskokemus. Kuluttajalla on valta, ja se vahvistuu. Kauppiaan on pakko tarjota asiakkaalle parasta ja juuri sitä, mitä asiakas haluaa, koska vaan ja missä vaan. Oma hyvä maine asiakkaiden kokemuksissa on tärkeää. Toinen asiaan liittyvä kohta on käyttäjäkokemuksen personointi. Se tarkoittaa sitä, että verkkokauppa ”tietää”, mitä haluat, ja osaa tarjota sinulle juuri oikeanlaisia tuotteita. Ehkä jopa oikeanlaista atmosfääriä! Hakujen perusteella voisi personoida vaikkapa vaate- ja musiikkimakusi mukaisen kehyksen verkkokaupalle. Tämä voi olla aika vaikeaa, ilman teknistä superosaamista… Onneksi nämä palvelut voi ostaa ja tulevaisuudessa varmaan koko ajan helpommin ja edullisemmin.

Toinen trendi on yksinkertaisesti kauppa. Ei verkkokauppa eikä kivijalkakauppa, vaan kauppa. Yksi sana, joka kattaa kaiken. Kohta ei enää erotella. Kolme kanavaa eli myymälä, kauppapaikka ja verkkokauppa yhdistyvät pelkäksi ”kaupaksi”. Omni-channel, ”kaikkikanavainen”, jossa kanavat tukevat toisiaan ja luontaista ostokäytöstä. Kivijalkamyymälät ovat trendikkäitä eivätkä katoa mihinkään, siitä todistaa esimerkiksi Amazon, maineikas pitkäikäinen maailmanlaajuinen verkkokauppa, joka on nyt ”jalkautunut” katukuvaan ja avaa myymälöitä. Trendi voi siis olla aivan päinvastainen, kun mihin on viime vuosina totuttu!

Kolmantena trendinä on kuluttajien kyllästyminen kulutukseen ;-) . Liiallinen tavaroiden määrä ahdistaa, media syöksee kuvia roskaan hukkuvasta maailmasta. Krääsä on vanhanaikaista. Tuotteen pitää olla ekologinen ja kestävä, mielellään sellainen jonka voi ja kannattaa korjata. Tuotteella tulee olla tarina, sen valmistusprosessin ja jokaisen osan tai raaka-aineen pitää olla jäljitettävissä. Kierrätys kasvaa trendinä, tuotteen pitää olla senkin takia laadukas. Isältä pojalle. Tässä haasteena voisi olla lähinnä se, kuinka toteuttaa tämänkaltainen ekologinen supertuote niin edullisesti, että siitä jää jotain myyjällekin, eikä kuluttajan ostovoima lopu kesken. Toisaalta myös se, että tuote kestää ”ikuisesti”, on huono homma myyjälle kun hän ei tavallaan siis voi myydä enempää, kuin yhden tuotteen per kuluttaja ;-) !

Lähteenä käytetty ja sen pohjalta pohdiskeltu:

https://www.paytrail.com/blog/verkkokaupan-trendit-2017-0

4 notes · View notes

maastojuoksu · 5 years

Text

Kohti uutta vuosikymmentä

Kohta on vuosi 2019 paketissa, ja on aika tehdä tilinpäätös juoksu-ja suunnistusvuodesta.Kohta on vuosi 2019 paketissa, ja on aika tehdä tilinpäätös juoksu-ja suunnistusvuodesta. Painotus oli 90%:sti juoksussa, ja suunnistus kulki mukana kesälomalla perheen yhteisenä touhuna. Tämä ei ollut ihan tarkoitus, sillä alkuvuodesta tein hienoja analyyseja ja suunnitelmia suunnistustaitoni parantamiseksi. Suunnitelmat “unohtuivat” kevään aikana, sillä suunnistukseen panostaminen olisi vaatinut toisenlaista harjoittelun jaksotusta ja aivotyötä taitoharjoitusten lisäämiksi arkeen, kuin mihin olen rutinoitunut polkujuoksuharjoittelussa.

Vaikka ylläoleva kuva on ladusta, hiihdin tänä vuonna ennätysvähän. Alkuvuoden kiometrejä en ole vielä summannut, mutta ei niitä paljon ole. Joulukuussa sain kasaan reilu 10 km. Olisin halunnut hiihtää enemmänkin, mutta ensin piti marraskuun loppupuoli palautella 12 tunnin ultralta Joensuu Night Runilta, ja sitten iski parin viikon flunssa. Joulukuun lopussa taas stressitaso nousi pilviin työelämän ja opiskelun (tällä hetkellä menossa ovat urheiluravitsemuksen perusopinnot) deadlinien ja samanaikaisen viime tippaan jääneen jouluvalmistelun kanssa. Kun kaiken tämän keskellä sähköpostiin tuli kuin joululahjana mahdollisuus päästä jonolistalta Endurance 24:lle helmikuussa, en monoja varmasti ennätä vilkaistakaan ennen maaliskuuta. Juoksulenkkejä olen tehnyt erittäin maltilisesti riskeeraamatta yhtään flunssan palaamista. Eilen sain tehtyä ensimmäisen yli 10 km lenkkini sitten marraskuun alun. Aika mahdottomaltahan tuo tuntuu päästä jonkinmoiseen juoksukuntoon ennen ensimmäistä ja kenties viimeistä 24 tunnin kisaani vajaan 2 kk päästä, mutta mieluummin kadun osallistumisen seurauksia kuin sitä, etten uskaltanut kokeilla.

Tämän vuoden iso tavoite oli juosta lyhyt polku-ultra tunturissa. Olin onnekas, ja sain unelman toteutumaan kahdesti (NUTS Karhunkierros toukokuussa ja NUTS Ylläs Pallas heinäkuussa).En opiskeluharrastuksen vuoksi ennättänyt enkä jaksanut ponnistella näiden eteen niin paljon kuin olisin halunnut. Käteen jäi päällimmäisenä kokemukset kahdesta aivan erilaisesta vauhdinjaosta, mikä oli erittäin opettevaista. Toiseksi Pallakselta jäi aavistuksenomainen kyllästyminen teknisiin polkuihin lukuisten pahojen kaatumisten vuoksi. En ole sen reissun jälkeen hirveästi poluille suunnannut, mutten ole niitä aktiivisesti vältellytkään. Sanotaanko näin, että ei ole ollut polkunälkää. Kolmas mieleen jäänyt asia näistä kisoista oli se, että näköjään on mahdollista juosta kaksi polku-ultraa saman kesän aikana, jos malttaa palautella todella hyvin ensimmäisen kisan jälkeen. Sitä oikeastaan halusinkin testata, sillä haluan vielä joskus juosta yli 80 km polku-ultran. Siihen valmistautumisessa lyhyempi polkumatka kisana olisi hyvä välietappi. Nyt sain sitä varten kokemusta.

Tätä vuotta on muutenkin leimannut palauttelu, sillä en malttanut olla menemättä marraskuussa Joensuu Night Runiin, ja se tarkoitti täsmällistä suunnittelua harjoittelumäärän nostamisessa ja askelluksen totuttamisessa tasamaalle varovasti ja hitaasti Pallaksen jälkeen. Kun olin kaavaillut kokeilevani pitkästä aikaa kymppiä, maratonia tai puolimaratonia tiellä PB:tä hakien, niin syksyllä oikeastaan vain 10 km tai puolimaraton oli kahden ison kisan väliin järkiratkaisu. Lisäksi sain tehdä lyhyitä tiematkoja huvin vuoksi yksin tai lasteni kanssa ilman aikatavoitteita, joten syksyyn mahtui lopulta tosi paljon juoksutapahtumia. Vaikka puolimaraton toteutui lopulta ex tempore aiemmin kuin kuvittelin muutaman tunnin varoitusajalla, olin tyytyväinen päästyäni ilman erikoisvalmisteluja minuutin päähän haaveajastani (Sukevan hölkässä). Vähän jäi kaivelemaan se, ettei nopeuskestävyystyyppistä harjoittelua eikä mäkivetoja tullut tänä vuonna riittävästi. Päätavoitteet olivat kuitenkin ultrilla, ja niissä halusin pärjätä sitkeydellä sekä fiksulla vauhdinjako- ja energiahuoltotaktiikalla.

Uusia asioita tänä vuonna olivat opiskelu työn ohessa sekä maksimivoimaharjoittelu. Liikunta- ja urheilupsykologian opiskelu otti tavattomasti aikaa, mutta vei täysin mennessään. Se tuki harjoittelua siinä määrin kuin ennätin soveltaa oppimaani käytäntöön. Päivätyöhöni opiskelusta oli valtavasti hyötyä, mikä motivoi löytämään sille aikaa. Huono puoli oli opiskelukirjoittamisen vaatima istumisen määrä, mikä jäykisti selkää ja takareisiä. Kun samaan aikaan voimaharjoittelu muuttui kuntopiirityyppisistä pitkistä sarjoista maksimivoimaan, takareidet eivät enää saaneet niin paljon pumppaavaa harjoitusta kuin aikaisempina vuosina, minkä hieroja pani voivotellen merkille. Ensi vuonna aion palauttaa kuntopiiriharjoittelun ohgjelmaan ja korvata sillä yhden lyhyen juoksulenkin. Maksimivoimaharjoittelu sopi kuitenkin niin hyvin jopa erityisen pitkien lenkkien kylkeen, että aion pitää sen ohjelmassa kerran viikossa. Voimaharjoittelu on se, josta ensimmäisenä luistan, mutta siihen motivoi esikoiseni, jonka kanssa teemme nämä treenit salilla aina yhdessä. Niinpä lihaskuntoharjoitteluni on joka tapauksessa kompromissi omien ja treenikaverini motiivien suhteen.

Urheiluravitsemuksen opiskelu on osoittautunut todella paljon haastavammaksi kuin liikunta- ja urheilupsykologia johtuen siitä, että siinä perustietoni ovat hatarammat kuin omalla tieteenalallani psykologiassa. Toisaalta ravitsemusoppeja on eri tavalla näppärää kokeilla heti arjessa. Tänä syksynä olen ymmärtänyt vähän paremmin, miksi vegaanina jaksan harjoitella yhä enemmän vuosi vuodelta keski-ikäisyydestäni huolimatta. Ravintopyramidini perustuu täysjyväviljoille ja palkokasveille, jotka molemmat ovat erinomaisia hiilihydraatin ja proteiinin lähteitä varsinkin yhdistettyinä. Suurin oivallukseni tänä syksynä on ollut, että erityisesti pitkistä harjoituksista palautuminen tehostuu huomattavasti, kun täyttää tyhjentyneet glykogeenivarastot perusruualla mahdollisimman pian harjoituksen jälkeen. Kestävyyslajin harrastajana en koe tarvitsevani kreatiinilisää, mutta soijaproteiini-isolaattia olen opetellut nyt lisäämään palautumisruokaan, jos proteiinipitoinen lämmin ateria ei osu heti siihen saumaan. Tällä keinolla olen pystynyt lisäämään kilometrimääriä ilman jalkojen väsymistä enemmän, kuin olisin uskonut mahdolliseksi. Tosin isoin rajoittaja on hidas kilometrivauhtini ja arjessa käytettävissä oleva aika, joten yli 100 km harjoitusviikkoja en tänäkään vuonna muistaakseni toteuttanut yhtään.

Mitäs ensi vuonna?

Uusia juttuja on suunnitteilla. Ensinnäkin käyn katsomassa, millainen tapahtuma 24 tunnin juoksu oikein on. Siitä menee varmaankin pari kuukautta palautua, joten en ole ilmoittautunut NUTS Karhunkierrokselle. Bodom Trailille halusimme koko perhe, mutta emme ennättäneet saada paikkoja. Jos alkaa keväällä harmittamaan kisojen puute, niin uskon voivani ostaa Karhunkierrokselle peruutuspaikan. Yksi syy siihen, etten ole paikkaani varannut on, etten vielä tiedä, mikä matka kiinnostaisi. Kaksi lyhyintä on nyt kokeiltu, mutta onko ensi vuonna kuitenkaan vielä perusmatkan vuoro, jos en ole ennättänyt saada polkua alle Endurancen jälkeen?

Ensi vuonna suunnistus tulee isommaksi osaksi liikuntaharrastuksiani, sillä olen lupautunut parempien ehdokkaiden puutteessa oman seurani johtokuntaan, ja toivon kovasti pääseväni hyödyntämään seurassa myös urheilupsykologista tietoani. Lisäksi menen monen vuoden tauon jälkeen Venlojen viestiin. Meillä tulee olemaan serkkutyttöjen kanssa oma joukkue, ja tällä porukalla mitä vain älytöntä voi sattua :D

Olen moneen kertaan selaillut ensi vuoden juoksukalenteria ja suunnistuskalenteria, mutta irtonaisia palasia on reissusuunnitelmien kannalta liikaa: teini-ikäisten kesätyöt, kuopuksen ratamatkat ja muut kisat, seuratyöhön (todennäköisesti kahdessa seurassa) menevä x määrä tunteja, rastiviikot, lasten motivaatio/motivaation puute suunnistukseen ja työkuvioissa tapahtuvat muutokset. Tiedän kuitenkin tarvitsevani jonkin kiintopisteen eli ykköstavoitteen, jota kohti kaikki harjoittelu tähtää.

Pst! Yksi todella pitkä kotimainen polku-ultra on mielessä. Korkeuseroiltaan ja maastopohjaltaan se olisi sellainen, että rastiviikkojen käymisestä ja pidempien matkojen suunnistamisesta voisi siihen valmistautumisessa olla hyötyä, jos vain vältyn suunnistamisessa aina vaanivalta ylirasitukselta. Kestoltaan se olisi yli 24 h. Niinpä en vielä mainitse tapahtuman nimeä, sillä katsotaanpa ensi se helmikuun Endurance 24 h, ovatko noin pitkät rykäisyt minun keholleni ja psyykelleni sopivaa touhua, vai olisiko ensi vuonna sittenkin päätavoite alittaa maratonilla 4 h. Sen verran kuitenkin paljastan Endurancen tavoitteesta, että toivoisin pääseväni niin lähelle sataa mailia, kuin mahdollista. Se olisi nätti luku.

#ultrajuoksu #vuoden 2019 tilinpäätös #vuoden 2020 alustavia suunnitelmia

0 notes

arikuosmanen · 7 years

Text

Poliisien määrää halutaan lisätä, mutta koulutukseen ei riitä hyviä hakijoita: Kymmeniä opiskelupaikkoja jäi täyttämättä (Yle)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Mistä on kyse?

Poliisiammattikorkeakoulun aloituspaikkojen määrä on nostettu tänä ja ensi vuonna neljään sataan.

Opiskelijamäärien nostolla pyritään pitämään poliisien määrä nykyisellä tasolla, noin 7 200 poliisissa.

Koulutuksen aloittajien ryhmät ovat jääneet vajaiksi aiempinakin vuosina.

Poliisiammattikorkeakoulun aloituspaikkojen määrä nostettiin tänä vuonna neljäänsataan. Koulutuksen aloitti kuitenkin alle 340 uutta opiskelijaa, jotka karsittiin vajaan 1 300 valintakokeeseen osallistuneen joukosta.

– Kaikessa yksinkertaisuudessaan se johtuu siitä, että vaatimukset täyttäviä (siirryt toiseen palveluun) hakijoita ei silti löytynyt tarpeeksi, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg.

– Pidämme kuitenkin linjan, että laadusta ei tingitä. Keskitymme opiskelijarekrytoinnin tehostamiseen pikemminkin kuin pääsykoerajan alentamiseen.

Ei siitä mihinkään pääse, että me tarvitsemme sujuvaa ruotsia puhuvia poliiseja edelleen.

Kimmo Himberg

Pula hakijoista on suurin ruotsinkielisellä linjalla. Kurssin aloittamista on ensimmäisen kerran jouduttu lykkäämään. Tammikuun sijasta kurssi aloitetaan elokuussa (siirryt toiseen palveluun)ja lisähaku järjestetään loppusyksystä.

– Jos tilanne jatkuu tällaisena, niin kyllähän siitä tulee pulma, koska ei siitä mihinkään pääse, että me tarvitsemme sujuvaa ruotsia puhuvia poliiseja edelleen. Ei tilanne siinä mielessä ole muuttunut miksikään. Tästä meille saattaa tulla ongelma, jos toistekin vielä käy samalla tavalla, sanoo rehtori Kimmo Himberg.

Tommi Parkkinen / Yle

Ruotsinkielinen kurssi aloitetaan Poliisiammattikorkeakoulussa puolentoista vuoden välein. Tavoitteena on saada kurssille 25 oppilasta, mutta määrästä on jouduttu tinkimään jo aiempinakin vuosina.

Tämähän on ollut pidempiaikainen trendi, että siellä ovat jääneet kurssit vajaiksi jo useampana vuonna.

Mika Nygård

Suomen Poliisijärjestöjen Liitossa (SPJL) tilannetta seurataan huolissaan.

– Karmivalta kuulostaa tietysti poliisin resurssien kannalta. Tämähän on ollut pidempiaikainen trendi, että kurssit ovat jääneet vajaiksi jo useampana vuonna. Tämä tulee ennen pitkää johtamaan poliisipulaan, sanoo järjestöpäällikkö Mika Nygård.

– Poliitikkojen puheet sitä, että poliisien määrä tullaan pitämään 7 200:ssa, tai jopa nostamaan siitä, ei kyllä nykyisellä rekrytointimäärällä onnistu.

Tämä tulee ennen pitkää johtamaan poliisipulaan.

Mika Nygård

Kimmo Himberg kertoo, että Poliisiammattikorkeakoulu valmistautuu vuoden vaihteen tienoilla lähestymään potentiaalisia hakijoita osin kokonaan uusilla ja osin vanhoilla tutuilla, mutta “uudelleenlämmitetyillä” keinoilla.

– Koetetaan löytää oikeat kohderyhmät ja saada entistä isompi joukko innostumaan siihen, että tullaan Hervantaan valintakokeeseen.

Jussi Nukari / Lehtikuva

Järjestöpäällikkö Mika Nygård epäilee, että kampanjoiden tulokset jäävät hetkellisiksi.

Into hakea koulutukseen nousi kun poliisin työtä esittelevät sarjat alkoivat televisiossa.

Aina siellä naurattaa ja hymyilyttää ja aurinko paistaa. Koskaan ei sada vettä eikä tarvitse rämpiä.

Mika Nygård

– Mutta kun sarjoja on useampia ja ne ovat pyörineet monta vuotta, niin ehkä se tietty kyllästyminen niihin on tullut. Nekään eivät enää auta.

Nygård sanoo, että ei seuraa sarjoja, mutta silloin tällöin on jokunen jakso sattunut silmään.

– Aina siellä naurattaa ja hymyilyttää ja aurinko paistaa. Koskaan ei sada vettä eikä tarvitse rämpiä. Se on ehkä luonut ihmisille hiukan väärän mielikuvan.

Ruotsin ja Suomen poliisi sulkee väyliä yli rajan.Riikka Rautiainen / Yle

Nygårdin mielestä kampanjoiden sijasta tarvittaisiin toimia, joilla poliisin ammatista saataisiin nykyistä houkuttelevampi.

Hän arvioi, että työpaikkojen määräaikaisuudet vähentävät intoa hakeutua alalle. Poliisille varattu rahoitus vaihtelee vuosittain eivätkä poliisipäälliköt voi täyttää virkoja vakituisesti.

– Paras rekrytoija poliisin ammattiin on toinen poliisi.

Nygårdin mukaan aiempaa harvempi poliisi suosittelee omaa alaa lapsilleen, nuorille tai alan vaihtoa miettiville.

Paras rekrytoija poliisin ammattiin on toinen poliisi.

Mika Nygård

– Tyytyväisen henkilökunnan määrä on vähentynyt eli poliisin työtyytyväisyys on ollut laskussa jo useampana vuonna liittyen tempoilevaan rahoitukseen ja sen tuomaan stressiin.

Nygårdin mukaan tilipussi on keventynyt kun haittatyön tekemistä on vähennetty. Työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja työuupumuksesta kärsii yhä useampi.

Alipäällystö- ja päällystövirkojen määrän väheneminen poliisihallinnon uudistamisen myötä on vähentänyt mahdollisuuksia edetä uralla. Erikoistehtäviä ei liioin riitä kaikille halukkaille.

Kaikki eivät pääse Karhu-ryhmään, koirapoliisiin tai huumerikosyksikköön.

Mika Nygård

– Kaikki eivät pääse Karhu-ryhmään, koirapoliisiin tai huumerikosyksikköön. Iso osa jää tekemään peruspoliisityötä, ja kuinka mielenkiintoiseksi se sitten loppupeleissä koetaan.

Yle

Poliisiammattikoulun rehtorin silmin tilanne näyttää valoisammalta. Hän näkee ympärillään motivoituneita ja innostuneita opiskelijoita.

Himbergin mukaan näyttää siltä, että koulutuksen aikana erityisesti valvonta- ja hälytystehtävät, kenttätehtävät, motivoivat suurta osaa opiskelijoista – enemmän kuin tutkintatehtävät.

Halutaan työtä, josta tiedetään, että sillä on merkitystä toisille ihmisille.

Kimmo Himberg

– Kun nuorten ja aloittavien kanssa keskustelen, aika yleisesti kuulen sitä, että halutaan töihin, jossa voi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Halutaan työtä, josta tiedetään, että sillä on merkitystä toisille ihmisille.

Himberg korostaa, että nykyaikainen poliisityö on monipuolista asiantuntijatyötä, jossa voi erikoistua, ja esimerkiksi rikostorjunnassa on mielenkiintoisia tehtäviä.

Poliisiammattikorkeakoulu Tampereen Hervannassa.Petri Aaltonen / Yle

Poliisipulan uhasta huolimatta Poliisiammattikorkeakoulun ovet Tampereen Hervannassa eivät ole jatkossakaan apposen avoinna kaikille poliisiksi mieliville.

Ruotsissa on tarkoitus nostaa poliisien määrä 20 000 lyhyellä aikavälillä ja Kimmo Himbergin mukaan ruotsalaiset kollegat ovat jonkin verran huolissaan laadusta.

– 2020-luvun poliisiosaaminen, siinä on enemmän kysymys osaamisesta kuin nuppiluvusta. On tietysti selvää, että kun tehtävämäärät ovat poliisilla suuret, käsiä pitää olla. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Himbergin mielestä on tarkkailtava herkällä korvalla sitä, vastaavatko valintakriteerit ammatin vaatimuksia tulevaisuudessa.

2020-luvun poliisiosaaminen, siinä on enemmän kysymys osaamisesta kuin nuppiluvusta.

Kimmo Himberg

Vaatimuksia on muutettu viimeksi kun koulutus muuttui ammattikorkeakoulutasoiseksi. Fyysisten testien painoarvoa on vähennetty ja alalle soveltuvuutta painotettu.

Himberg uskoo, että muutaman vuoden kuluessa on vakavasti tarkasteltava sitä, tulisiko joihinkin erityistehtäviin valittavilta, esimerkiksi kyberosaajilta, vaatia hieman erilaisia ominaisuuksia, kuin nykyisin yleispoliisikoulutukseen valittavilta. Asia on jo työn alla.

Oppitunti Poliisiammattikorkeakoulussa.YLE

SPJL:n järjestöpäällikkö Mika Nygård muistuttaa, että poliisin toiminta perustuu pitkälti siihen, että poliisikoulutuksen saanut voi toimia lähes kaikissa tehtävissä.

Erikoistehtäviin, kuten vaativien tilanteiden toimintaryhmiin ja talousrikostutkintaan, pääsee työpaikkakoulutuksen kautta.

– Vahvuus on se, että kun tulee tiukka paikka, niin pystytään tutkinnan porukkaan pistämään kentälle tai kentän porukkaa tutkintaan, että pystytään käyttämään ristiin.

Nygårdin mielestä valintakriteerejä koulutukseen ei pitäisi alentaa, vaan pikemminkin tiukentaa fyysisten ominaisuuksien osalta.

Vahvuus on se, että kun tulee tiukka paikka, niin pystytään tutkinnan porukkaan pistämään kentälle tai kentän porukkaa tutkintaan.

Mika Nygård

Hän sanoo ymmärtävänsä Himbergin näkökulman sikäli, että poliisilla on tiettyjä tehtäviä, joissa tarvittaisiin erikoisosaamista esimerkiksi hybridiuhkiin.

Ismo Pekkarinen / AOP

Mutta samalla tarvittaisiin poliisioikeuksia, pakkokeino- tai muita oikeuksia, ja niitä ei voida antaa henkilölle, joka ei ole poliisi.

– En lähtisi avaamaan sitä, että aletaan kouluttaa suoraan tiettyihin tehtäviin. Tähän voisi ehkä soveltua se, että saisi tietyn täydentävän koulutuksen.

– Todella suppeana pitäisin tällaiset ohiväylät, että käyt vain tietyn osuuden poliisikoulutusta ja saat poliisin oikeudet.

Todella suppeana pitäisin ohiväylät, että käyt vain tietyn osuuden poliisikoulutusta ja saat poliisin oikeudet.

Mika Nygård

Nygård muistuttaa, että poliisissa on jo nyt asiantuntijatehtävissä ihmisiä, joilla ei ole poliisin koulutusta. Jos räätälöityä, erillistä koulutusta aletaan tulevaisuudessa järjestää, se ei saisi Nygårdin mielestä vähentää peruskoulutusta.

– Tuo 400 paikkaa tulisi olla peruspoliisikoulutuksessa, jotta me saisimme eläköityneiden ja muualle lähteneiden määrä korvattua.

from WordPress http://ift.tt/2ytMNrA via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes

arikuosmanen · 7 years

Text

Jari Salmi paljastaa: Pulkkisesta tuli liian raskas hahmo (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

PALUU Näyttelijä toi rakastetun sketsihahmon takaisin Tampereelle. Hassun miehen taustalta löytyy myös henkilökohtainen kriisi.

Vuodet 1999–2002 jäävät todennäköisesti tamperelaisen näyttelijän Jari Salmen mieleen ikuisesti. Tuolloin mies teki yhdessä Jokelan veljesten ja näyttelijä Antti Virmavirran kanssa sketsisarjaa nimeltä Pulkkinen. Neloselle tehty sketsisarja nousi nopeasti menestyksekkääksi, ja legendaarisia hahmoja syntyi yksi jos toinenkin. Venla-palkintoja tuli kaksi, parhaasta komediasarjasta vuonna 1999 ja Yleisö-Venla vuotta myöhemmin.

Sarjan keskeinen hahmo oli Salmen esittämä Pulkkinen, ylävartalo paljaana kulkeva mies, joka kehitteli naapurilleen monenlaisia kolttosia. Uutuusnäytelmässä jäyniä on taas luvassa, ja naapuri saattaa löytää itsensä esimerkiksi painiharjoitusten hurjasta maailmasta.

– Nelosella joku saattoi ajatella, että tehdään draamaa. Minä pidin kiinni Pulkkisesta ja siitä että on komiikkaa, Salmi muistelee.

Työtahti oli hurja. Jari Salmi muistelee tehneensä puolessatoista vuodessa lähes neljäkymmentä Pulkkista ja muut tuotannot siihen päälle. Seurauksena oli täydellinen kyllästyminen ja jopa väsyminen hahmoon.

– Meni monta vuotta, että halusin edes kuulla koko Pulkkisesta. Mitta täyttyi, halusin kehittyä taiteilijana. Tuntui, että joku osa itsestäni jäi hahmon myötä toteutumatta. Henkilönä olen kuitenkin erilainen kuin Pulkkinen, Salmi kertoo.

Hahmo kuitenkin palasi. Tammikuussa 2017 Salmi toi Pulkkisen Putous-ohjelmaan. Muutama kuukausi tästä ja Salmi valmistautuu Pulkkisen näyttämöensi-iltaan Tampereen Komediateatterissa.

– Toki näyttelijän perusolemus on läsnä Pulkkisessakin, en näyttämöllä kamppaile sen asian kanssa että sitä pitäisi väistää. Enemmän kysymys on ollut hahmosta itsestään, Salmi sanoo.

Hahmo näyttäytyy nyt esittäjälleen vankasti positiivisena. Vuodet ovat vierineet, ja ovestaan käytävälle ilmestyvä Pulkkinen touhuaa edelleen ylävartalo paljaana. Vatsa on edelleen hyvin miehekäs. Salmi kertoo harrastaneensa jossain vaiheessa paljonkin liikuntaa, mutta elopaino on enemmän elämää nähneen kuin laihduttaneen henkilön tasolla.

– Siinä on hyväkin viesti miehille. Se on siis se, että mies on aina kaunis. En osaa sanoa, paljonko nykyään painan, koska minulla ei kotona vaakaa. Toki moni taitaa ajatella niin, että lihava mies on aina hauska.

Mihin suuntaan Pulkkinen voisi jatkossa kehittyä? Näyttelijä sanoo, että hahmo on oikeastaan ollut valmis aina.

– Pulkkinen on ajassa koko ajan, siinä hetkessä missä se kulloinkin on. Se on sellainen hahmo, joka ei muutu matkan varrella mihinkään.

from WordPress http://ift.tt/2y6KwCs via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes