#yöllä on kiva ajella | Explore Tumblr Posts and Blogs

arikuosmanen · 6 years

Text

Muistatko sen Joululehden? (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

2004

On jouluaatto, ilta alkaa jo pimetä. Ikkunasta näkyy luminen sininen hämärä. Kymmenvuotias Hanna-Liisa Tiitola katselee kotonaan Saarikylien Lovensalossa, miten ikkunalaudalle sytytetyn kynttilän liekki kuvastuu lasiin.

Hänestä se tuntuu ihmeelliseltä. Kynttilä on lampaanrasvasta valmistettu korvikekynttilä, joka räiskyy vähän ja rätisee palaessaan. Mutta tärkeintä on, että sitä ei tarvitse enää kätkeä mustien pimennysverhojen taakse.

On joulu 1944, ensimmäinen valon joulu pitkien sotavuosien jälkeen. Kynttilöitä ei ole paljon sytytettäväksi, mutta ne vähät, mitä on, saavat loistaa niin kauas kuin valo kantaa.

– Meitä on ollut neljän tiimi: Niemen Viljo, Savolan Pekka, Uotilan Pentti ja minä, siinä on sytytysosasto, Raimo Toija esitteli vuoden 2004 Joululehdessä miehet Pälkäneen jouluvalkeiden takana.

Vuonna 1998 alkanut perinne ilahdutti joulun viettoon matkaavia joulutuliketjulla, joka syttyi Kostianvirran varrelle. Idean isänä ja sytytysporukan puuhamiehenä toimi Toija.

– Se oli käypä asia minulle, kun olen puhdasjalkainen Kostian rannan kuluttaja, syntyisin tuosta sadan metrin päästä.

– Esityksille on ollut mukavasti kysyntää ja oppilaat ovat innokkaita lähtemään. Kynttiläkirkkoon en itse päässyt säestämään, mutta oppilaat tuumasivat laulavansa vaikka ilman säestystä, Rautajärven koulun opettaja Ilkka Mäkelä kehui laulavaisia viitos- ja kuutosluokkalaisia, jotka veivät joulun moneen tilaisuuteen Tiernapojat-esityksellään.

2005

– Kerran minulle soitettiin kahden, kolmen aikaan yöllä, että sähköt eivät toimi. Kun kysyin, että onko tämä soittanut naapurille ja kysynyt toimivatko siellä sähköt, vai onko vika muuntajassa, sain vastauksen, että ei tähän aikaan voi naapurille soittaa, kertoi sähkömies Pauli Luhtajärvi.

Hän kävi vuosien varrella pelastamassa monien joulupyhät.

– Puhelinta ei voi laittaa kiinni, jos tietää, että jollakin on avuntarve ja itse voi auttaa. Mummo voi olla mökissä pakkasessa ja asia voi olla pienellä selvitetty. Usein ei tarvita kuin tunnin käynti ja siitäkin voi mennä puolet kahvinjuontiin.

– Monessa paikassa lykätään glögimuki eteen. Juo siinä sitten sen parran kanssa! Se on oikeastaan kamalinta, kun lapset tarjoavat jotain pieniä karkkeja. Niitä yrittää kaivaa karkkiaskista hirveän kokoiset rukkaset kädessä. Sitten pitää vielä tunkea pastillit parran läpi suuhunkin, vuosia joulupukkikeikoilla kiertänyt kertoi.

– Koirat ovat usein vauhkona jouluna. Saa tosissaan varoa, että ne eivät hyppää päälle ja vedä partaa pois.

– Sanoisin, että joulupäivä on vuoden mukavin päivä. Vappuna ja muina vastaavina päivinä on pakko pitää hauskaa ja se on väkinäistä. Jouluna tunnelma on vapautuneempaa ja pidetään aidosti hauskaa. Ilmeisesti muistaminen, lahjojen antaminen ja toisten huomiointi keventävät tunnelmaa, sanoi Sahalahden Krouvissa joulunviettäjiä palveleva Miia Kinnari.

2006

– Ei me totta puhuakseni kuviteltu, että ihan heti pitäisi taas soutaa joulukirkkoon, sillä edellisen kerran joulukirkkomatka oli tehty kirkkoveneellä viitisenkymmentä vuotta sitten, Petri Hildén sanoi.

Kukkian Kulkurit soutivat Luopioisten joulukirkkoon vuonna 2000 ja uhosivat rannassa, että niin tehdään joka joulu, kun järvi on auki. Joulukuu 2006 oli niin lauha, että vene jouduttiin taas laskemaan talviteloilta. Muutama vuosi sen jälkeenkin jännättiin aattoon saakka, ehtiikö Rihanselkä jäätyä, mutta joulun 2006 jälkeen kirkkovenettä ei ole laskettu talvella vesille.

– Postinkantaja tuli ihmeissään kertomaan, että teillä on joku katolla jumissa. Ja lapsiperheet alkoivat tehdä lenkkiä tästä ohi, kun huhu kulki kylillä, nauroi Martti Soininen.

Perheen naisväellä oli kiva visio jouluksi katolle vietävästä joulupukista, mutta miesväen toteutuksesta tuli hieman erilainen: punaisiin puettu hahmo oli juuttunut vatsasta savupiippuun niin, että lahjasäkki ja saapikkaisiin sullotut jalat roikkuivat piipun ulkopuolella. Hulvaton näky aiheutti Lomatiellä ruuhkaa ja vaaratilanteita, kun ohikulkijat jähmettyivät viittoilemaan kohti savupiippua.

– Porot viihtyvät hyvin etelämpänäkin, Ari Syrjynen kehui Strutsitilalle kotiutuneita sarvipäitä.

– Läheisellä tilalla on töissä yksi Lapista kotoisin oleva työmies. Hän oli kesällä töissä meidän pelloillamme ja oli pudottaa silmänsä porot nähdessään. Hän totesi, että komea urakka. Minä sanoin, ettei se nyt niin erikoinen ole, kun on vielä keskenkin, kun ajattelin hänen tarkoittavan kotaa. En minä kodasta puhu, vaan porosta. Mies tarkoitti urosporoa, joka on toisella vuodella.

2007

– Papit toteavat messun päätteeksi, että ’lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa ilolla’. Mutta minä en haluaisi lähteä mihinkään, vaikka paimenet koittavatkin tuuppia laitumelle. Olen kuin vanha uuhi, joka haluaisi jäädä lähteelle loikoilemaan, kuvasi laitikkalalainen Sirpa Huhdanpää-Marttinen.

Hän toteutti jouluna 2007 haaveensa ja vietti jouluyön Pälkäneen kirkossa. Mukaansa hän kertoi varaavansa Raamatun, aamuteetä termospulloon ja ohuen peiton siltä varalta, että aamuyöstä alkaa viluttaa. Nukkumaan hän ei kuitenkaan kirkkoon lähtenyt, vaan kohtaamaan joulun sanoman.

– Ettei kenenkään tarvitsisi yksin seinille puhua, pälkäneläinen Paula Leppänen kuvasi ajatusta Tiistaituvan taustalla.

Kahvit keitelleen Leppäsen mies Martti soitteli harmonikkaa ja laulatti kävijöitä. Tärkeintä oli kuitenkin keskustelu, yhdessäolo ja asioiden jakaminen.

– Jos jollakulla on niin raskas asia, että sitä ei voi jakaa kaikkien kanssa, voimme jäädä yhteisen kokoontumisen jälkeen keskustelemaan.

2008

– Olin vähän haaveillut, että viikonloppuna ehtisi itsekin jouluostoksille. Mutta nyt ovat nettikaupat kunniassa. Tärkeintä ei ole, mitä lapsille, ystäville ja sukulaisille löytyy, kunhan tilaukset toimitetaan ajoissa, sanoi itsenäisyyspäivänä nilkkansa taittanut Henna Tuppurainen.

Kipsi jalassa ei ollut varsinainen yllätys, sillä Pälkäneen kauppiasparilla oli tapana poteajuhlapyhät, kun stressi hetkeksi helpotti ja liian koville vedetty kroppa pakotti lepäämään.

– Sano yksi joulu tai juhannus, kun en ole ollut pedissä, Mikko Salmia nauroi.

Poliisitiedotteiden oivaltavasta kielenkäytöstä Vuoden kielihelmi -palkinnon saanut Ilkka Iivari listasi poliisin joulutoiveita:

”Toivon, ettei vahingoiteta toisen omaa, toisellakin saa olla omaisuutta somaa.

Toivon, että toisista välittäminen nousee kukoistukseen. Pahinta ei ole välttämättä pahojen pahuus, vaan hyvine hiljaisuus.

Toivon, että jokainen saa ajella elämänsä pääraiteella, eikä suistu syrjäytymisen sivuraiteelle.”

Eläkkeelle päästyään Sydän-Hämeen kesäasukkaana lehteen kirjoittanut Iivari muutti pysyvästi Pälkäneelle.

2009

– Löin saunan pesään lisää puita ja laatikot lämpiämään kiuaskivien päälle. Homma toimi loistavasti, Jussi-Pekka Lämsä muisteli mökkijoulua, johon lisätunnelmaa toi sähköjen katkeaminen.

– Minun ideani oli keittää kylmien kalojen kaveriksi pakolliset neljä perunaa. Lähdin huvimajaan sytyttämään kamiinaan tulta. Se laite keskittyy enimmäkseen antamaan säteilylämpöä ympäristöönsä eikä niinkään keittolevyn kuumentamiseen. Majassa oli asteita lähemmäs 35, eikä pottukattila osoittanut poreilemisen merkkejä. Lopuilta sitkeä hikoilu palkittiin ja sain tunnissa perunat kypsiksi.

– Minun jouluni alkaa siitä hetkestä. Maisema on niin kaunis, varsinkin jos tulet palavat tasaisesti ja rauhallisesti, sanoi Kuhmalahden raittia valaisevia joulutulia kahdeksatta kertaa sytyttänyt Brita Ahonen.

– Alkaa tulla seinä vastaan. Täytyy varmaan istuttaa pihalle lisää pensaita, suunnitteli Arja Aronen, kun pihan kaikissa koristepensaissa oli jo jouluvalot.

Pohjan Las Vegasiksi nimetyistä jouluvaloista on tullut paikallinen nähtävyys, jota ajetaan ihastelemaan matkojen päästä. Omaperäiset valoviikot alkavat marraskuussa ja jatkuvat loppiaiseen.

– Olen oppinut, että juhannuksen tienoo on aika sopiva aika ruveta toivottelemaan ihmisille hyvää joulua, kertoi Joulun Sana -lehteä toimittanut Marketta Vaismaa.

– Minun piti viime lehteen tehdä juttua sanoittaja ja säveltäjä Jukka Salmisesta. Soitin hänelle keskellä kesää ja pyysin haastattelua joululehteen. Hän totesi, että sattuipa sopivasti, minun piti tehdä tällä viikolla yksi joululaulu.

2010

Vuoden 2010 Joululehti esitteli uuden juttutyypin. Miksi turhaan kysellä jutun aiheelta, kun muut tietävät paremmin. Jutussa kehuttiin Jussi Kaukosta, joka päästänyt lukemattomat tielläkulkijat ja veneilijät pinteestä, sillä ihminen ei ole keksinyt vempainta, jota Kaukonen ei saisi heräteltyä henkiin.

”No mä tuun kattoon”, Kaukonen vastaa, kun pulaan joutunut soittaa vaikka joulun pyhinä. Joululehtijutussa kerrotaan esimerkiksi Norjasta Venäjälle matkalla olleesta bussiletkasta, joka hyytyi 34 asteen pakkasessa Pälkäneellä Lahdentielle.

– Purettiin tankki pois ja sulateltiin putket, että saatiin auto käyntiin, Kaukonen muisteli.

Vuoden 2010 Joululehdessä kerrotaan luopioislaisen Hakkaraisen perheen kiireettömästä joulusta. Jouluvalmisteluista, joulupöydän antimista tai lahjoista ei tarvitse ottaa paineita, sillä Jehovan todistajat eivät vietä joulua.

Leo Hakkarainen pohtii, etteivät joululahjat ole mikään yllätys, vaan saavutettu etuus. Jos hän haluaa yllättää vaimon tai tyttären lahjalla, se on helpompaa arjessa.

– Joulussa ei ole kyse antamisesta, vaan vaihtamisesta, ja kauppa pyrkii siihen, että joka vuosi annettaisiin hieman enemmän.

– Kun pistää tarjouskinkun uuniin, niin koko talo haisee silakalta. Katajan lihan kinkuissa ei ole sitä vaaraa, sillä siat ovat kasvaneet viljalla, eivätkä millään kalarehulla, sanoo Laitikkalan Makukylästä joulukinkkunsa hakenut vantaalainen Pentti Paukkunen.

Kesänmaussa joulun aika on melkoista vilinää, sillä aitojen jouluherkkujen perässä ajellaan matkojen päästä. Paukkuselle Katajan myymälä on vakiokohde.

– Se on suruaika, kun Kesämaun myymälä sulkee syksyksi. Olen yrittänyt silloin käydä kauppahallissa.

2011

– On harmi, että joulua syytetään niin monista asioista mitä ihmiset ovat itse keksineet, sanoo kuhmalahtelainen Tanja Vuorinen.

Puoliomavaraisesti elävän perheen joulu koostuu samoista aineksista kuin arkikin: omin käsin tekemisestä sekä turhan kulutuksen ja kiireen välttämisestä. Kusti Vuorinen kertoo sopeutuvansa kaamokseen, jolloin vireystaso alhaisempi. Silloin ei hössötetä, vaan otetaan rauhallisemmin.

Tanja Vuorinen sanoo, että joulun paras hetki on aamuviideltä, kun herää lämmittämään saunaa, eikä missään liiku ketään, ei kantaudu autojen ääntä, vaan on vain tähtitaivas ja hiljaisuus.

– Alkoholi kärjistää ongelmat, mutta ei aiheuta niitä. Alkoholi poistaa ihmiseltä lukot ja tuo olemassa olevat ongelmat pintaan. Kuitenkaan se ei ole viina, joka pahoinpitelee ja riitelee, vaan kyllä siellä on takana ihminen itse, jotka nämä asiat tekee, sanoi Kaivannon psykiatrisen sairaalan ylilääkäri Olli-Pekka Mehtonen.

Rankka joulun vietto näkyi kuitenkin Kaivannon arjessa: pitkien joulunpyhien jälkeen hoitoon tuotiin enemmän juoppohulluudesta kärsiviä potilaita.

– Evankeliumi on kautta aikojen mennyt eteenpäin ihmiseltä toiselle. Se on paras tapa nykyäänkin, vain välineet muuttuvat, sanoi Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen.

Ahkeralla päivittäjällä oli vuonna 2011 jo reilut 1200 Facebook-ystävää.

– En ehdi kirjoittaa blogia, mutta Facebook-päivitysten kautta pystyn välittämään tietoa ja seuraamaan keskusteluja.

2012

– Tuli parikymmentä naista, kaikkia en tuntenut. Heillä oli mukanaan kaikki mahdollinen, talkookahvit ja keittimet, pullat, harjat ja rätitkin, Kirsi Eerola kuvaili Varapäreen toimintaa.

Kirsi Urkon kokoama ryhmä tulee apuun, kun pahin kohtaa pälkäneläisiä. Eerolan perheen kohdalla katastrofi tapahtui jouluaattoiltana 2011, kun koti paloi.

Varapäre järjesti heti päälle- ja suuhunpantavaa. Sitten vapaaehtoiset alkoivat pestä ja puhdistaa paikkoja ja pakata tavaroita kylmästä, nokisesta ja savun katkuisesta rakennuksesta. Välillä auttajat kävivät halaamassa itkevää perheen äitiä, jonka oli katastrofin keskellä kyvytön tarttumaan mihinkään.

Sydäntyttö Viljan perheen auttamiseksi vuonna 2010 syntynyt Varapäre ei kaipaa kiitoksia, sillä auttajat tietävät, että he voivat itse olla seuraavaksi avun tarpeessa.

2013

– Käytetään viikonloppu yksinäisten hyväksi. Oman hössötyksen keskellä muistetaan niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin, sanoi yksinäisten jouluateriaa emännöivä Leena Jaakkola.

Pälkäneen diakoniapiirit kattoivat seurakuntatalolle joulupöydän niille, jotka eivät jaksa tai voi järjestää perinteistä joulua kotonaan tai jotka viettävät joulua uksin tai ovat menettäneet sen, jonka kanssa juhlapöytä on aikaisemmin katettu.

– Täytyy vain tehdä kotona etukäteen jouluhommat valmiiksi. Pälkäneellä on hyvää talkoohenkeä, niin että tekijöitä kyllä tulee.

2014

Joulu on posteissa vuoden kiireisintä, mutta myös mukavinta aikaa. Hiki hatussa joulutoivotuksia ja -yllätyksiä kuljettavia postinkantajia odottaa monella laatikolla yllätys, sillä ihmiset ilahduttavat jakajia joulukortein ja -paketein.

Toisinaan joulutoivotusten perille toimittaminen edellyttää pientä salapoliisin työtä.

– Ei ole harvinaista, että lajittelukeskukseen saapuu kortti, jossa lukee osoitteena vaikkapa pelkkä ”Mummo Virtanen” ja kylän nimi. Onneksi saamme kuitenkin aika usein kortit perille oikeaan osoitteeseen, jakajilla on siksi paljon tietotaitoa omilta reviireiltään, kertoi Kangasalan jakelutoimipaikan esimies Inka Kurki.

2015

– Kaikki on joulusta jo sanottu. En ole tehnyt uusia joululauluja, enkä aio tehdä, Pekka Simojoki sanoi loppuvuodesta 1985, kun yksi Jakaranda-kuoron laulajista kysyi häneltä uutta joululaulua kotikirkossaan esitettäväksi.

Vastahakoinen Simojoki kaivoi kuitenkin pöytälaatikosta vanhan tekstin. Sen kertoi lumimyrskyssä ovelta ovelle kulkevasta väsyneestä pakolaismiehestä, jolle ovet eivät aukea. Muusikko tarttui vanhaan kertosäkeeseen ja riimitteli sen ympärille uuden laulun. Seuraavana jouluna Laukaan kirkossa kuultiin ensimmäistä kertaa Tulkoon joulu.

Isänmaallisuutta jo äidinmaidossa imenyt Hanna Heino suhtautui maahanmuuttajiin kriittisesti, kun heitä alkoi tulvia maahan vuonna 2015. Auttaja tunnisti kuitenkin tekemisen paikan, kun Kaivantoon avattiin vastaanottokeskus. Hän kävi kysymässä, mitä tulijat tarvitsisivat ja alkoi kerätä apua.

Heinon mielestä sotaa paenneet irakilaismiehet kaipasivat erilaista ympäristöä kuin entisen mielisairaalan.

– Rauhaa, kodin turvaa ja välittämistä he tarvitsevat, turvapaikanhakijoita kotiinsa majoittanut Heino sanoi.

Joululehtijutussa hän iloitsi, että kulttuurieroista huolimatta heidän välilleen oli syntynyt syvä yhteys.

– Ilmassa on tähtipölyä, nykyisin Hanna Al-Saedina tunnettu auttaja totesi jutun päätteeksi.

2016

Mökkinsä vähävaraisen lapsiperheen käyttöön antaneen Antti Uiton Facebook-päivitys keräsi nopeasti tuhansia tykkäyksiä. Se innosti myös Taru Koskivuoren tarjoamaan Sappeen mökkinsä samaan tarkoitukseen.

– Että tällaisia hyväntahtoisia ihmisiä voi olla vielä olemassa. Uskomatonta, että tällaista oikeasti tapahtuu, Sappeeseen joulun alla päässyt jyväskyläläinen Alaisen perhe päivitteli.

– Kyllä ne olivat ihania jouluja! Aamulla varhain laitettiin sauna lämpiämään, yhden maissa syötiin kotona jouluateria ja sitten lähdettiin kierrokselle. Minä ajoin, ja aikataulu oli näkyvissä sekä kotona että autossa, sen mukaan kierrettiin noin kaksikymmentä paikkaa. Meidän pojat auttoivat kun ehtivät, ja hoitivat vuorollaan kuskin hommaa, että minä pääsin esimerkiksi käymään isäni kanssa hautausmaalla. Mutta monena vuonna ajoin itse koko kierroksen, 32 vuotta Joulupukin muorina pälkäneläisperheissä kiertänyt Anneli Verkkosaari muistelee.

from WordPress http://ift.tt/2yMwiDT via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes