mattiolichauffage

[hiidenneiti]

Silloin kesäsodan aikana 1941 sattui semmoista, jota harvoin näkee tapahtuvan. Se oli elokuinen pyhäpäivä, kun oltiin puolista syömässä pirtin pöydällä. Ikkunasta näkee kartanolle. Sieltä huoneiden solasta lähti tulemaan mies sotilasvaatteissa. Kun se tuli lähemmäs, niin tunsinhan minä, että se oli poikani, ja luulin, että se on saanut lomaa rintamalta. Yritin jo sanoa, että poikahan sieltä tulee, vaan en kerennyt, kun se hävisi. En virkkanut mitään muille. Kyllä minä jo tiesin silloin, miten siellä on käynyt. Samaan aikaan oli kaatunut, ja tieto siitä tuli postissa. Sinne meni ainoa poika.

Kainuu. Jatkosota. Yliluonnollinen sota. 1939-1945. Satumaarit Myllyniemi. SKS, 2021.

[hiidenneiti]

Seuraavakaan korsussa kerrottu ei ole hupijuttu. Asemasodan aikaan väitettiin kuulemma suomalaisen partion selittämättömästi kadonneen. Kenttävartioiden välissä kulki latu, jota myöten hiihti pari kertaa päivässä varmistuspartio. Kerran partio oli jäänyt saapumatta, vaikka edellisestä tukikohdasta oli tiedotettu, että he ovat tulossa. Lähdettiin etsimään, vaan ei löydetty mitään. Ladulta ei poikennut yhtään suksenjälkeä. Kaikki seitsemän miestä hyvine aseineen olivat hävinneet. Koska ei ollut satanut luntakaan, ei tapausta osattu selittää. Ilmaan ne kai olivat haihtuneet.

Yliluonnollinen sota. 1939-1945. Satumaarit Myllyniemi. SKS, 2021.

[hiidenneiti]

Tällä hetkellä lukemassa — Satumaarit Myllyniemi: Yliluonnollinen sota: 1939-1945. SKS, 2021.

"Näin oudon ilmiön syksyllä 1939 lumen aikaan, kun hanki punersi. Vanhempani sanoivat, että se tietää veristä sotaa, kun hanki punertaa niin kuin olisi vereen kastettu." Suomalaiset elivät kohtalonvuosiaan 1939-1945. Sota mullisti jokaisen elämän ja herkisti arjen ylittäville kokemuksille sotatantereella, kotirintamalla ja evakkoteillä. Erilaiset enteet ja aavistukset omasta, läheisen ihmisen tai maan kohtalosta olivat yleisiä. Sotilaan kuolema paljastui unessa, rintamalla kaatuneiden nähtiin palaavan kotiovelleen. Yliluonnollisen sodan kertomukset ovat tavallisten ihmisten arkoja muistoja. Selittämättömiksi jääneet kokemukset ovat antaneet toivoa, lievittäneet pelkoa ja auttaneet valmistautumaan pahimpaan. Moni kantaa edelleen mukanaan omaa tai sukunsa salaperäistä sota-ajan kokemusta.

[hiidenneiti]

Yliluonnollinen sota (2021):

Muistitietoon ja haastatteluihin perustuva kokoelma selittämättömiä kokemuksia sota-ajalla. Lähinnä enneunia ja etiäisiä. Painotus on hivenen enemmän kotirintaman ja omaisten kokemuksissa, mutta kyllä rintamallakin olleiden kertomuksia on.

Teos koostuu kahdesta puoliskosta: ensimmäisessä käydään läpi talvi-, jatko- ja Lapin sodan vaiheet ja niiden yhteydessä usein nostetut yliluonnolliset kokemukset ("Summan enkeli", jne.). Toinen osa koostuu lyhyistä katkelmista haastatteluaineistoa.

Aihetta pohjustettiin hyvin puhumalla yleisesti sota-ajan epävarmuuden, kauhun ja käsittämättömän surun koskettamista ihmisistä, ja miten olosuhteet nostivat yliluonnolliset aistimukset pintaan. En ollut myöskään tullut ajatelleeksi, miten 1930- ja 1940-luvulla suhtautuminen enteisiin ja näkyihin oli usein sukupolvikysymys: elihän silloin väkeä, jotka olivat pitkälti 1800-luvulla syntyneitä ja kasvaneet esimodernissa Suomessa, jossa taikauskolla oli ihan eri rooli. Tarinoissa toistuikin usein se, että nuorempi kertoja sanoi "vanhojen" todenneen jonkin asian tarkoittavan jotain.

Suurin miinus: kirja on niin lyhyt. Onneksi teos käy läpi muuta tätä sivuavaa kirjallisuutta, eli jos aiheen tonkimiseen jäi energiaa, niin tietää mistä jatkaa.

Koskettavia juttuja oli paljon. Eniten jäi painamaan se tunne, että niin moni on haastattelupöydän äärellä kertonut lapsensa, sisaruksensa tai aviopuolisonsa kuolemasta avoimesti ja rohjennut puhua siihen liittyvästä oudosta kokemuksesta, vaikka asia oli varmasti kipeä.

[hiidenneiti]

Käkisalmen kirkon portailla on istunut hukkia. Ne ennustivat sotaa.

Käkisalmi. Luovutettu Karjalankannas. Ennen talvisotaa. Yliluonnollinen sota. 1939-1945. Satumaarit Myllyniemi. SKS, 2021.