varaope

[varaope]

Sijaisia kouluille välittävä Varaope julkaisee yksityisope.fi-palvelun.

Varaope on alunperin luokanopettajaksi valmistuneen Eeva Hellstenin vuonna 2014 perustama yritys, jonka liikeidea syntyi hänen työssään havaitsemasta tarpeesta. Yrityksellä on Suomen suurin opettajansijaisten yhteisö ja alan parhaat mitatut tulokset välityksen onnistumisessa lyhyelläkin varoitusajalla.

Varaope on opettajansijaisten välittämisen markkinajohtaja Suomessa. Varaope-palvelussa on yli 4000 rekisteröitynyttä sijaista, joista suurin osa on jo valmistuneita opettajia tai opeopiskelijoita sekä noin 100 koulua. Varaope julkaisee nyt yksityisope.fi-palvelun, joka tuo opettajansijaiset kenen tahansa suomalaisen tavoitettaviin. Videoyhteyden avulla opettajansijaiset voivat opettaa missä tahansa asuvia koululaisia.

“Varaope-palvelumme on tunnettu helppokäyttöisyydestään sekä korkeasta onnistumisprosentista, jolla löydämme sijaiset kouluille lyhyelläkin varoitusajalla. Koulut ovat olleet erittäin tyytyväisiä palveluumme ja välittämiemme sijaisten tasoon, sillä olemme ensisijaisesti opettajien palvelu ja tarkastamme jokaisen palveluun hakevan sijaisen koulutuksen”, sanoo Varaopen toimitusjohtaja ja perustaja Eeva Hellsten.

“Tällä hetkellä koulut ei voi juurikaan tarjota opettajansijaisille töitä, joten päätimme omalta osaltamme kantaa kortemme yhteiseen kekooon ja avata yksityisope.fi-palvelun. Sieltä vanhemmat voivat hakea helpotusta tilanteeseen ja apua oppimiseen lapsilleen. Tarjoamme Varaopen opettajansijaiset nyt siis myös perheiden käyttöön”, jatkaa Eeva Hellsten.

Koronaviruksen aiheuttama koulujen sulkeminen on tehnyt kotikoululaisen jokaisesta suomalaisesta peruskoululaisesta ja lukiolaisesta.  “Opettajan henkilökohtaisesti oppilaalle antaman opetuksen ja ohjauksen merkitystä on mahdotonta aliarvioida. Se on iso osa oppimistuloksia.  Yksityisope.fi -opettajat voivat opettaa lapsia eri aineissa ja erilaisilla teemoilla. Esimerkiksi etäopettaja voi järjestää oppilaalle ohjatun metsäretken yhdistäen siihen esimerkiksi matematiikkaa ja biologiaa. Opettajat ja vanhemmat ovat lujilla, kun normaalin työn ja arjen pyörittämisen lisäksi ovat tulleet etäopetuksen haasteet ja tehtävät. Vanhempien tulisi nyt olla opettajia ilman koulutusta ja opettajien on pyöritettävä opetusta aivan uudella tavalla”, sanoo Eeva Hellsten.

[varaope]

Merkityksellisen elämän neljä peruspilaria, jotka voivat olla myös osa oppimisyhteisöä

Emily Esfahani Smith on kirjoittanut kirjan nimeltään “The Power of meaning”. Kun elämä on merkityksellistä, onnellisuus ei ole maali vaan osa prosessia. Koulussa pyritään ohjaamaan oppilaita löytämään omia vahvuuksia ja sitä kautta saavuttamaan hyvää elämää. Entäs sitten opet? Mikä auttaa jaksamaan? Kuinka kokea arkinen elämä mielekkäänä? Tämän viikon blogissa listaan Emilyn neljä peruspilaria, jotka ovat merkityksellinen elämän pohjana.

1. Kuuluvuus. Kuuluvuuden tunne syntyy, kun ihminen saa olla ihmissuhteissa, joissa hänet kuullaan ja nähdään omana itsenään sekä samalla myös itse arvostaa vastavuoroisesti toisia.

2. Tarkoitus ja päämäärä. Tämä ei tarkoita työtä josta pidät. Merkityksen löytämisessä avaintekijä on se, että voit hyödyntää vahvuuksiasi muiden auttamiseen. Tarkoitus ja päämäärä antaa syitä elää ja voimaa kulkea tavoitteita kohti. Monille ihmisille merkityksen kokemisen tunne syntyy esimerkiksi halusta olla hyvä vanhempi.

3. Hengellisyys. Hengellinen yhteys syntyy, kun voi nousta arkisen aherruksen yläpuolelle, tietoisuus omasta itsestä katoaa ja tunnet, kuinka olet yhteydessä korkeampaan todellisuuteen. Jotkut voivat kokea hengellisyyttä taiteen kautta tai esimerkiksi kävelemällä metsässä.

4. Tarinallisuus. Tarinallisuuden merkitys usein hämmästyttää ihmisiä, mutta tarina, jota kerromme itsestämme vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme. Tarinaa kertomalla voimme kirkastaa itsellemme sitä, mitä elämässämme tapahtuu. Tarinamme auttaa meitä myös ymmärtämään miten minusta tuli minä. Olisi tärkeää ymmärtää, että me itse olemme tarinamme kertojia ja voimme vaikuttaa siihen, kuinka sitä kerromme. Elämäsi ei ole vain lista asioita. Voit editoida, tulkita ja uudestaan kertoa tarinaasi vaikka faktat sitä rajoittavatkin.

Jos kiinnostuit aiheesta, voit katsoa Emilyn TED-puheen täältä ja tutustua hänen kirjaansa täältä.

Merkityksellistä viikkoa kaikille!

[varaope]

Kasvun asenne -julisteen 8 positiivista lausetta auttavat oppilaita sekä opea muistamaan, että omalla kasvulla ei ole rajoja. Sinnikäs ja positiivinen puhe itselle auttaa ylittämään suurimmankin haasteen. Ota iso kopio luokan seinälle tai jokaiselle oppilaalle oma.

[varaope]

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta neuro-oppiminen?

Tämän viikon alkajaisiksi kuuntelin Trending in Educationin podcastin, jossa vieraana olivat CTTL:n Bror Saxberg sekä Glenn Whitman. Tartuin tähän podcastiin sen mielenkiintoiseen otsikon vuoksi: “Neuroscience, Whole Child and Teacher Development with Dr. Bror Saxberg & Glenn Whitman. Keskustelun toinen vieras Glenn Whitman on yksi Neuroteach -kirjan kirjoittajista ja historian opettaja. Keskustelun aiheena olivat neurotieteet ja oppiminen sekä kuinka holistinen näkemys yhdistettynä näihin on saanut jalansijaa luokkahuoneissa. Suomen opettajankoulutusta verrataan NASA-koulutukseen maailmalla ja sitä se monelta osaltaan onkin. Suomessa puhutaan kuitenkin verrattain vähän aivojen toiminnasta suhteessa oppimiseen ja opettamiseen. Opettaminen ilman tämän hetken tietämystä neurotieteiden perusteista ja siitä kuinka aivot toimivat voi verrata lääketieteen harjoittamista ymmärtämättä perintötekijöiden vaikutusta.   

Bror Saxberg and Glenn Whitman työskentelevät osana CTTL -organisaatiota ja yrittävät löytää ratkaisuja siihen, kuinka voidaan taata että kaikki lapset ja aikuiset saisivat työkalut hyvää elämää varten. The Center for Transformative Teaching & Learning eli CTTL:än missiona on luoda innovatiivinen Mind, Brain ja Education Science -tutkimusala, jotta opettajat oppisivat lisää aivojen toiminnasta ja voisivat tietojen avulla auttaa oppilaita saavuttamaan korkeimman potentiaalinsa. Lisäksi CTTL selvittää, miten tutkimuksista saadaan todisteita siitä, mikä on hyvää oppimistiedettä sekä kehittää uusia mittareita sen tutkimiseen. ”Oppiminen on kokonaisvaltaisesti sosiaalinen ja emotionaalinen prosessi, jonka seurauksena identiteetti muodostuu”, Whitman summaa. Lisäksi he haluavat lisätä oppilaiden tietoisuutta fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydestä toisiinsa.

Kaikkien opettajien tulisi tietää kuinka aivot toimivat

Saxberg ja Whitman kertovat, kuinka vuonna 2007 opettajat pohtivat St. Andrew’s Episcopal nimisessä koulussa, mitä he haluaisivat kehittää omassa opettajuudessaan. Pohdintojen jälkeen he huomasivat, että he tiesivät aivan liian vähän aivojen toiminnasta ja sen merkityksestä oppimiseen. Yhdestä koulusta lähtenyt tiedostaminen aivojen toiminnan merkityksestä on levinnyt ja nykyään luokkahuoneissa ympäri maailmaa voidaan hyödyntää kognitiivisia tieteitä, neurotieteitä sekä käyttäytymispsykologiaa. “Nämä tieteet auttavat meitä ymmärtämään syvällisemmin, kuinka oppilaat oppivat, kuinka he voivat ymmärtää omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä kuinka he voivat kehittää keskittymiskykyä, motivaatiota ja muistia.” Whitman kertoo innostuneena. “CTTL on kouluttanut noin 10 000 opettajaa. Usein kyselyissä noin 25% opettajista kertoo pärjäävänsä hyvin, joten jäljellä on noin 75% opettajia, joille voimme antaa lisää eväitä opetukseen”, kertoo Saxberg. “Miten näette hyvän opettajuuden ja mitkä ovat sen perusedellytyksiä?” Haastattelijat kysyivät vierailta. Whitman vastaa kysymykseen nopeasti viidellä kohdalla: 1) ”Open Mindset” eli jokaisen opettajan pitäisi uskoa aivojen muutokseen ja neuroplastisuuteen, 2) Jokaisen opettajan tulisi uskoa tieteeseen ja soveltaa sitä luokkahuoneessa, 3) Jokaisen opettajan tulisi tietää, mitä tietoja he tarvitsevat parantaakseen opetustaan, 4) Jokaisen opettajan tulisi tietää kuinka antaa kehittävää palautetta oppilaille, 5) Jokaisen opettajan tulisi tietää kuinka hyödyntää kaikkia näitä perusedellytyksiä opetuksessaan. 

Aivot ovat neuroplastinen lihas

“Mitä tarkoitatte kohdan yksi, neuroplastisuudella?” Haastattelijat tarkentavat. “Ennen uskottiin, että aivot eivät kehity 20 -vuoden ikävuoden jälkeen. Nyt uusimman tutkimuksen mukaan aivot ovat neuroplastiset eli ne muokkautuvat läpi elämän. Klassinen kielikuva tästä on verrata aivoja lihaksiin. Mitä enemmän käytät niitä, sitä enemmän ne kehittyvät”. Whitman intoilee. “Ajattelemme nykyään niin, että oppilaat tuovat kouluun joka päivä suuren määrän aivoja, joita me opettajat treenaamme. Aivojen kehitykseen tarvitaan treenin lisäksi paljon motivaatiota ja oikeanlaista palautetta.” Whitman tuo keskusteluun lisäksi erittäin hyvän näkemyksen: “Usein halutaan, että oppiminen on helppoa, mutta se ei ole. Kun ihminen oppii, se vaatii kovaa treeniä”, johon hän jatkaa, “kuinka tärkeää on että ajattelemme, että myös opettajat tuovat joka päivä aivonsa kouluun ja he tarvitsevat yhtä paljon treeniä, jotta he pystyvät kehittymään opettajina ja auttaa oppilaita kehittymään.”

Uuden tiedon valossa muun muassa pysyviä oppimistyylejä ei ole olemassa

Haastattelu oli mielenkiintoinen katsaus siihen, mihin suuntaan opettajien kehittämistä viedään maailmalla. Aivot innostavat ja niiden merkitys oppimisen ymmärtämisessä on suuri. Glenn Whitman ja Ian Kellehe ovat kirjoittaneet kirjan Neuroteach: Brain Science and the Future of Education, jossa aiheeseen voi tutustua paremmin. Kirjasta löytyy muun muassa 13 menetelmää, joita opettajan ei koskaan tulisi käyttää oppilaiden kanssa. Niistä kohdat 5, 6, 8, 13 ovat mielestäni erittäin kiinnostavia ja harvemmin tarkkailun alla suomalaisessa koulussa: 5) Määritellä oppilaita oppimistyylien pohjalta, kuten “tämä oppilas on kinesteettinen oppija”, 6) Suunnitella opettamista oppimistyylien pohjalta, 8) Uskoa, että oppilailla on vain tietty määrä kykyjä ja niihin ei voi vaikuttaa. Aivojen kapasiteetti on rajaton. Opettaja voi opettaa oppilaan ottamaan siitä kaikki irti sekä 13) Olla tunnistamatta emootioiden, identiteetin sekä terveyden yhteyttä oppimiseen. Meille suomalaisille opettajille holistinen näkemys sekä tieteen hyödyntäminen opetuksessa kuuluu peruskalustoon, mutta aivojen toiminnasta ja neuroplastisuudesta puhutaan liian vähän. Uuden tiedon valossa muun muassa oppimistyylejä ei ole olemassa, vaan mitä haasteellisempi opittava aines on oppilaalle sen monipuolisemmin siihen pitää paneutua ja silloin tarvitaan eri tekniikoita ja oppimistyylejä.  Aivot ovat kokonaisuus eikä sieltä voida erottaa koko elämän ajan vallitsevia yksittäisiä oppimistyylejä. Lisäksi käsite “fixed mindset” tulisi ottaa vakavasti ja keskustella enemmän siitä, kuinka opettajien mieli pysyisi avoinna aivojen jatkuvalle kehitykselle.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://trendingineducation.podbean.com/e/the-science-of-learning-the-holistic-teacher-with-bror-saxberg-chan-zuckerberg-initiative-glenn-whitman-cttl-trending-in-education-extra/

[varaope]

Mitä jos jokaisella opiskelijalla olisi henkilökohtainen tutor, ja enemmän valtaa sen suhteen, mitä ja miten he oppivat?

Aikoinaan luokkahuoneet rakennettiin tiiviisti, koska oppilaita oli paljon ja resursseja vähän. Ei ollut varaa siihen, että opetus olisi ollut kovinkaan yksilöllistä ja oppilailla olisi tarjottu henkilökohtaista opetusta. Muun muassa näistä syistä syntyi opetustapoja, jotka palvelivat isoja ryhmiä. Yksilöllisyys korostuu tämän päivän opetuksessa. Sekä koulujen rakentamisessa että opetuksen järjestämisessä huomioidaan yksilöllisen opetuksen tarve, joka näkyy myös Opetussuunnitelmassa:  “Perusopetus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä. Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään. Yhtä tärkeä on kokemus osallisuudesta ja siitä, että voi yhdessä toisten kanssa rakentaa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia.” Tällä hetkellä kaikki uudet koulut rakennetaan ja suunnitellaan avoimen tilan konseptilla, jossa tila on helposti muunneltavissa ja joissa ryhmille ja yksilöille voidaan tarjota helpommin eriyttävää opetusta. Uudet tilat mahdollistavat myös monipuolisesti teknologian käyttöä, jonka yhtenä tarkoituksena on tarjota oppilaille yksilöllisempää opetusta. “Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa oppiminen voi olla täysin itsenäistä tai täysin yhteisöllistä (yhteisönä oppilaat, opettajat, vanhemmat yms.) tai mitä tahansa siltä väliltä. Opetusmallissa ei kuitenkaan rajata mitään opetus- tai oppimismallia pois, vaan kaikki toiminta toteutetaan tarpeiden ja tunteiden mukaan.” Teknologia on yleensä osana, puhuttaessa yksilöllisen oppimisen opetusmallista. Teknologian käyttö opetuksessa ei kuitenkaan ole aiheena yksinkertaisemmasta päästä. Aihe kuumentaa tunteita ja synnyttää jopa opettajien, oppilaiden ja vanhempien vastarintaa sekä ulosmarsseja kouluista. Suomessakin käydään jatkuvaa vastakkaista keskustelua siitä, minkälaista roolia teknologian tulisi kouluissa näytellä. Tutkija John Pane:lla on näkemys siitä, kuinka yksilöllisen oppimisen opetusmalli näkyy Yhdysvaltaisten koulujen arjessa. 

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Yhdysvaltalainen koulutuksen tutkija John Pane on innostunut teknologian tuomista mahdollisuuksista yksilöllisen oppimisen opetusmallissa. Pane on myös osa tutkimusryhmää, joka julkaisi tutkimuksen nimeltä “Informing Progress: Insights on Personalized Learning Implementation and Effects”, joka julkaistiin vuonna 2017. Tutkimuksessa todettiin, että kouluilla, jotka käyttävät jonkinlaista yksilöllisen oppimisen opetusmallia, esiintyi keskimäärin parempia oppimistuloksia. Suomessa teknologian käyttöä opetuksessa on tutkinut muun muassa Sormet -hanke. Hankkeessa ei suoranaisesti tutkittu laitteiden merkitystä yksilöllisen oppimisen mallissa, mutta “Hanke osoitti muun muassa, että tablet-laitteet ja erilaiset mobiilivälineet toimivat oppimisen tukena.” Yksilöllisen oppimisen opetusmalli, perustuu motivaatiopsykologiaan, kasvatustieteeseen sekä kehittyvään teknologiaan, kuten tekoälyyn (AI). Hype aiheen ympärillä on suuri. Yhdysvaltalaisen Center for Digital Education, “teknologia koulutuksessa” -uutiskanavan, äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan, maanlaajuisesti yli yhdeksän kymmenestä haastatelluista piireistä kertoi resurssoivansa laitteita, ohjelmistoja ja ammatillista kehitystä yksilöllisen oppimisen opetusmallin kehitykseen. Yhdysvalloissa hankkeet ovat koulutuksen tärkeimpiä ja niihin satsataan satoja miljoonia dollareita vuodessa.

Teknologian rooli yksilöllisen oppimisen opetusmallissa

Teknologian käyttö innostaa monia koulutuksen kehittäjiä, koska se voidaan nähdä ratkaisuna yksilöllisen oppimisen opetusmalliin perustuvan opetuksen tarjoamiseen. Mitä jos jokaisella opiskelijalla olisi henkilökohtainen tutor, ja enemmän valtaa sen suhteen, mitä ja miten he oppivat? John Pane halusi selvittää tarkemmin, sitä mitä opettajat aiheesta ajattelevat. Pane keskusteli aiheesta monien kouluttajien, opettajien, teknologia eksperttien, innovaattoreiden sekä tutkijoiden kanssa. Tämän pohjalta hän kokosi oman näkemyksensä aiheesta. “Yksilöllisen oppimisen opetusmallista” on tullut niin sanotusti kaksikasvoinen käsite, Pane analysoi:

Teknologian käyttö mahdollistaa opiskeltavan aiheen perussisältöjen opiskelua oppilaan omassa etenemisvauhdissa, usein matematiikan.

Uusi tapa tehdä koulua ei keskity pelkästään teknologian käyttöön sekä yksilöllistettyyn etenemisvauhtiin vaan teknologian käyttö ja yksilöllistetty etenemisvauhti kulkevat koulun arjessa sekä omana kokonaisuutena että yhdessä, riippuen tehtävästä, opettajien fasilitoidessa oppilaiden opiskelua.

Henkilökohtainen etenemisvauhti

Henkilökohtainen etenemisvauhti teknologian avulla on vähemmän radikaalia ja sen myötä kouluissa myös yleisempää. Tästä löytyy miljoonia esimerkkejä luokkahuoneista ympäri maailman. Koululaitosten lisäksi hyvä kansainvälinen esimerkki tällaisesta tavasta oppia on maailman suurin digitaalinen oppimisalusta Khan Academy.  Suomalaisena esimerkkinä voisi toimia Ekapeli, jota oppilas voi tehdä itsenäisesti ja edetä omassa oppimistahdissa. Tällaisista tavoista opiskella käytetään käsitettä “mastery-based learning” eli opiskelussa voi edetä vasta, kun hallitsee sen hetkisen opiskeltavan osa-alueen. Pekka Peura on soveltanut yksilöllisen oppimisen opetusmallia laajasti matematiikan opetuksessa. 

Olisiko tässä siis paras ratkaisu yksilöllisen oppimisen opetusmalliin? Pane kysyi kysymyksen Jade Davisilta, joka on asiantuntija teknologian soveltamisessa opetukseen. “Ei ole”, vastaa Davis. Hän näkee teknologian soveltamisen yksilöllisen oppimisen opetusmalliin sellaisena, jossa laite algoritmilla kuljettaa oppijan opetuksen läpi ohjelmiston vauhdilla, ei oppijan. “Oppiminen on yhteisöllinen prosessi”, kun oppilailta poistetaan mahdollisuus oppia yhdessä, koen, että jotain jää puuttumaan”. “Lisäksi hakukoneiden- ja arviointialgoritmit, synnyttävät harhoja, jotka pahimmillaan voiva olla syrjiviä, muodostaa stereotypioita, asettaa esteitä ja pahimmillaan olettaa, kuinka oppijoiden tulisi ajatella.” Myös opettajille voi syntyä tällaisia harhoja opettaessaan, mutta oletus on, että opettajat oppivat vielä toistaiseksi syvällisemmin yksilöiden moninaiset tarpeet, joita algoritmit taas eivät välttämättä kykene tekemään,” Davis analysoi.

Yksilöllistetty etenemisvauhti ja oppimistavoitteet

Rich Halverson on kiertänyt 50 osavaltion valtion kouluissa ja nähnyt monia variaatioita yksilöllisen oppimisen opetusmallista . Hän on kuitenkin onnistunut tunnistamaan niistä keskeisiä elementtejä:  Kouluissa, joissa toteutettiin yksilöllisen oppimisen opetusmallia siten, että oppilaat saivat itse valita mitä opiskelevat, oppilaat tapasivat säännöllisesti opettajaa kahden kesken. Opiskelijat asettivat yksilöllisiä oppimistavoitteita, joita seurattiin ja edistymisestä keskusteltiin. Opiskelemista tallennettiin, käyttämällä jotakin yksinkertaista ohjelmistoa, kuten jaettua Google-asiakirjaa. “Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kasvotusten käytävä vuorovaikutus on kallista, sanoo Halverson. Ajattele, 28 kokousta 15 minuutin välein - se vie koko päivän opettajan aikaa. Jotta tämä olisi mahdollista koko koulupäivä, viikko ja vuosi on määriteltävä uudelleen.”

Oppilaat välittävät enemmän oppimisestaan, kun mukana on valinnan ja tavoitteen elementit

Yksityiskoulu Waukesha STEM Academy, Wiskonita, rehtorina toimii James Murray. Koulussa toteutetaan laajasti yksilöllisen oppimisen opetusmallia. Käytössä on sekä yksilöllinen etenemisvauhti, että oppilaat saavat itse valita opiskeltavia aiheita. Yksilöllisen oppimisen opetusmallia käyttävien koulujen oppilaiden innostus syntyy kahdesta ulottuvuudesta, sanoo John Pane. “Oppilaat välittävät enemmän oppimisestaan, kun mukana on valinnan ja tavoitteen elementit”. “ On niin paljon vaihtoehtoja, on voimaannuttavaa, kun voi hallita omaa koulunkäyntiä”, hehkuttaa koulussa opiskeleva oppilas. Ja toiseksi, “oppilaat välittävät enemmän oppimisesta, kun opettajat tuntevat heidät henkilökohtaisesti”. “Opettajan ja oppilaan suhde vahvistuu kahdenkeskisissä tapaamisissa, joissa oppilaat voivat jakaa intohimoaan”, summaa Pane.

Opettajat tarvitsevat enemmän tukea arkeen

Center on Reinventing Public Education raportin mukaan opettajat innostuvat yksilöllisen oppimisen opetusmallista, mutta jäävät kentällä yksin aiheen kanssa. Ohjeistuksia käytännön toimintaan on kovin vähän. On myös haastavaa saada koulun tai kaupungin tuki isompiin muutoksiin, kuten vaikka siihen, että opetusryhmät muodostetaan osaamisen, ei iän mukaan. Arjessa huolta aiheuttavat oppilaiden keskittymiskyvyttömyys ja opetettavasta aiheesta harhautuminen, koko internetin ollessa jatkuvasti saatavilla. Toisille oppilaille ei myöskään yksilöllisen oppimisen opetusmalli yksinkertaisesti vain sovi, syystä tai toisesta. Opettajankoulutuksessa ei huomioida tarpeeksi uutta mallia. Koulujen laitteet ja internet-yhteydet eivät ole riittävällä tasolla. Lisäksi huolen aiheena ovat oppilaiden yksityisyyteen liittyvät asiat, kuten henkilökohtaisen tiedon jakaminen Microsoftin, Amazonin, Googlen ja muiden yhtiöiden palvelimille.

Mitä voisimme oppia muilta?

Suomessa oppilaiden hyvinvointi on aina etusijalla ja jos sitä ollaan uhkaamassa, opettajat osaavat taidokkaasti tehdä suunnanmuutoksia sen korjaamiseen. Laitteiden liiallinen käyttö on varmasti uhka oppilaiden hyvinvoinnille, joka myös osaltaan suuntaa opetusteknologia-keskustelua mustavalkoiseen suuntaan. Kuinka opetusta saataisi monipuoliseksi ja turvalliseksi niin, että laitteet olisivat osa oppimisen arkea? Parhaimmillaan laitteet tekevät toistuvaa työtä niin, että asiantuntijoiden todellista kapasiteettia voidaan käyttää paremmin hyödyksi. Miten tämä saataisiin arjessa näkyväksi ja kuinka säilyttää opetuksen sosiaalinen luonne ja yhteiset elämykset laitteiden käytöstä ja yksilöllisestä tahdista huolimatta. Mitä voisimme oppia muualla tehdyistä tutkimuksista ja mihin suuntaan haluaisimme viedä omaa uudistuvaa koulua? Uusi OPS tukee yksilöllistä oppimista, mutta kuinka toteutamme sen samanaikaisesti niin, että oppilaiden ja opettajien hyvinvointi ei vaarannu ja laitteista tulisi todellisia pikku apureita, isäntien sijaan.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://www.kqed.org/mindshift/52536/different-definitions-of-personalized-learning-conflict-cause-confusion

[varaope]

Voisiko älysormus tehostaa oppimista kouluissa?

Viimeiset kymmenen vuotta Suomessa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö koulun alkamisaikaa myöhäistää. Aihe innosti minua taas muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tämän hetken kuuman suomalaistrendin siivittämänä. Olen käyttänyt Oura-sormusta nyt muutaman vuoden ajan, jonka seurauksena tunnen oman unirytmini ja siihen vaikuttavat tekijät hyvinkin tarkasti. Tiedän, kuinka paljon minun tulisi nukkua ja mitkä tekijät vaikuttavat uneni laatuun. Olen oppinut tunnistamaan, millä unimäärällä pystyn keskittymään vaativampaan työtehtävään ja minkälaisena päivänä kannattaa keskittyä vain rutiineihin. Monessa tutkimuksessa ollaan kiistatta sitä mieltä, että myöhäistämällä koulun alkamisaikaan teinien kokonaisunenmäärää saadaan pidennettyä, jolla taas on positiivisia vaikutuksia oppimiseen.

Teinit valvovat myöhempään, kuin nuoremmat lapset 

Kun koulu alkaa aikaisin, monet teinit kärsivät jatkuvasta univajeesta. Myöhäisempi koulujen alkamisaika on puhututtanut vuosien varrella ympäri maailmaa. Kansainvälisesti myöhäisempää koulun aloitusaikaa on kokeiltu ja tulokset puhuvat sen puolesta.  Jatkuva univaje on vaarallista ja aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä ongelmia. Amerikassa tähän on alettu kiinnittää huomiota muun muassa kokeilemalla myöhempää koulun aloitusaikaa yläasteella.

Ajatuksesta kokeiluun

Seattlessa tehtiin muutos ja kokeiltiin myöhäisempää koulun aloitusaikaa. Vuodesta 2016-2017 lähtien koko piirissä siirrettiin yläasteen ja lukion viralliset aloitusajat lähes tunnilla myöhemmäksi. Aloitusaika muuttui kello 7.50:stä, 8.45:een. Tämä ei käynyt ihan yksinkertaisesti, koska se merkitsi vähimmillään lukujärjestyksien sekä bussireittien uudelleenjärjestelyä. Mutta tavoite saavutettiin: nuoret käyttivät lisäaikaa nukkumiseen.

Washingtonin yliopiston tutkijat tutkivat lukiolaisia ennen koulun aloitusajan muutosta sekä sen jälkeen. Tulokset julkaistiin Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. He huomasivat, että myöhempi koulun aloitus lisäsi unta keskimäärin 34 minuuttia per opiskelija. Tämä lisäsi heidän kokonaisuniaikaa 6:sta tunnista ja 50:stä minuutista 7:ään tuntiin ja 24:ään minuuttiin.

"Tämä tutkimus osoittaa huomattavaa parannusta opiskelijoiden unen kestoon. Myöhäistimme koulunkäynnin aloitusta, jotta se sopisi paremmin nuorten luonnollisen heräämisajankohdan kanssa", kertoo Washingtonin yliopiston johtava tutkija ja biologian professori Horacio de la Iglesia.

Vähäinenkin ylimääräinen uni aamulla voi olla tärkeää nuorille, kertoo de la Iglesia. Teini-iässä lapsen biologinen kello muuttuu. "He nukahtavat myöhemmin, kuin aikuiset ja nuoret lapset", hän sanoo. Teini-ikäisten biologinen nukahtamisajankohta on lähempänä keskiyötä.  Jos vanhemmat odottavat heidän nukahtavan kello 10.00, se ei useinkaan toimi. "He vain makaavat sängyssä eivätkä nuku," hän sanoo. Tietenkin tämä tarkoittaa, että teini-ikäisten pitäisi nukkua myöhempään aamulla. "Teini-ikäisen kello 7.30 herätysaika vastaa aikuisella kello 5.30 herätysaikaa” sanoo de la Iglesia.

Tutkimuksessa tutkijat vertailivat kahta, toisen vuoden opiskelijoista koostuvia biologian ryhmiä. Tutkittavat olivat kirjoilla Seatlessa sijaitsevissa Franklin High School:ssa ja Roosevelt High School:ssa. Ensimmäinen 92 oppilaan ryhmä, käytti rannemonitoreja nukkumisen seuraamiseen, ​​kahden viikon ajan keväällä 2016, jolloin koulu alkoi kello 7.50. Rannemonitori keräsi tietoa valosta ja aktiivisuustasosta joka 15 sekunti.  Sen avulla tutkijat määrittivät, milloin opiskelijat olivat hereillä ja milloin he nukkuivat. Vuonna 2017, kun koulut muuttivat aloitusajat lähes tunnilla myöhemmäksi, tutkijat tarkastelivat 88 opiskelijan ryhmää, jotka olivat samoilla biologian kursseilla. He käyttivät myös rannemonitoreja ja pitivät nukkumispäiväkirjaa.

Ajatellaan, kun koulu alkaa myöhemmin, teini-ikäiset menevät nukkumaan myöhemmin

Mutta sellaista yhteyttä tutkijat eivät löytäneet. Nukkumaanmenoaika pysyi suhteellisen vakiona ja teinit saivat ylimääräistä nukkumisaikaa aamuun. "Olemme asettaneet teinit puun ja kuoren väliin, jossa heidän biologinen rytminsä, mennä nukkumaan myöhemmin, kamppailee yhteiskunnallisten odotusten kanssa", kertoo Washingtonin yliopistosta vastaava tutkija Gideon Dunster. “Yhdellä muutoksella, joka lisää 34 minuuttia ylimääräistä unta joka yölle, on valtava vaikutus”, de la Iglesia sanoo. Tutkimuksessa näkyi myös yhteys nukkumisen ja paremman akateemisen suorituskyvyn välillä. Opiskelijat, jotka valitsivat  myöhemmin alkaneen biologian kurssin, saivat 4,5 prosenttia korkeammat lopulliset arvosanat, kuin opiskelijat, jotka valitsivat aikaisemmin alkaneen kurssin. Tämä ero syntyi A: n ja B: n välille, unihäiriöt vaikeuttaa oppimista ja uusien tietojen säilyttämistä”, sanoo de la Iglesia.

Nuorella rytmi myöhentyy teini-iässä noin kahdella tunnilla

Myöhäisemmän aloitusajan puolesta puhuu muu muassa professori Markku Partinen, joka on samoilla linjoilla Yhdysvaltalaisen tutkimuksen kanssa. Partinen sanoo, “että jokaisella terveellä nuorella rytmi myöhentyy teini-iässä noin kahdella tunnilla. Tämän vuoksi he eivät saa riittävästi unta, jos koulupäivä alkaa aamulla kello kahdeksalta. Se tarkoittaa sitä, ettei uni yksinkertaisesti tule ennen kuin kello on kymmenen, jopa yksitoista yöllä. Jos tähän lisätään kahdeksan yhdeksän tuntia unen tarvetta, on helppo laskea, että jos nuori joutuu heräämään kuuden seitsemän aikaan, se on monelle turhan aikainen aika”. Hän katsoo pienen, arviolta puolen tunnin lisäyksen riittävän.

Olisiko aika kokeilla?

Meillä on Suomessa kansainvälisesti tunnustettu koulusysteemi sekä käsissämme innovatiivinen sormus, jonka avulla oppilaat voisivat saada tietoa omasta unesta ja tutkijat tehdä erilaisia tutkimuksia, ehkäpä jopa sellaisia, josta voisimme tehdä viisaita päätöksiä siitä, mikä koulun aloitusaika tukisi parhaiten oppimista. Keskustelua aiheesta on riittänyt, olisi kiinnostavaa, jos Suomessa voitaisi tutkia unen määrän vaikutusta oppimistuloksiin ouran avulla.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://www.kqed.org/mindshift/52737/how-a-later-school-start-time-pays-off-for-teens

[varaope]

Suomessa opettajia koulutetaan, kuin NASA-astronautteja

Suomen koululaitoksesta puhutaan paljon ja se on tunnettu yhtenä maailman parhaimpana. Olen keskustellut aiheesta monessa maassa erilaisten ihmisten kanssa. Keskusteluissa on noussut esiin muun muassa lyhyet koulupäivät, koulun maksuttomuus sekä tasainen laatu. Suomen koulusta on kaavailtu menestyvää vientituotetta ja monella tapaa sitä myydäänkin. Suomen mediasta saa kuitenkin usein käsityksen, että kouluilla menisi huonommin oppimistuloksissa ja opettajat kautta Suomen olisivat lopun uupuneet. Niin tai näin, opettajien oma ääni ei juuri kuulu eikä näy yleisessä keskustelussa. Kun keskustellaan opettajuudesta, äänessä ovat kaikki muut. Uusi vuosi on taas alkamassa, mutta kouluissa jatkuu lukuvuosi 2018-2019. Kiertäessäni Suomen kouluissa, jokaiseen on aina yhtä mukava mennä. Vaikka koulurakennus näyttäisi ulkoapäin kuinka vanhalta ja ankealta, sisällä on aina lämmin tunnelma ja koulu sen jäsentensä näköinen. Vuoden aloitukseksi kuuntelin Drew Perkinsin isännöimää podcastia, jossa Michael J. Hynes vieraili Suomen kouluissa ja kertoi, mikä hänen mielestään meidän koulumaailmassa on parasta.

Michael J. Hynes vieraili Suomen kouluissa syksyllä 2018. Vierailun aikana hän pääsi tutustumaan monipuolisesti kouluihin ja ministeriöön Pasi Sahlbergin avustuksella. Hynes halusi tutustua Suomen kouluihin, koska tiesi, että Suomi on sijoittunut usein PISA-tutkimuksen kärkeen tai vähintään TOP 6:teen. Se ei kuitenkaan ollut ainut syy vaan häntä kiinnosti erityisesti Suomen tapa toimia kouluissa, koska hänen omien havaintojensa perusteella vaikutti siltä, että Suomessa tehdään kaikki eri tavalla, kuin Yhdysvalloissa. Vierailu teki häneen totisesti vaikutuksen, muuttaen jopa hänen koulutusta rakastavaa sieluaan.

Suomessa luotetaan opettajiin 

Suurimman vaikutuksen häneen tekivät oppilaiden hyvinvointi ja siihen panostaminen. Se näkyi monella tavalla. Oppilaiden oppimisympäristöihin panostetaan ja sekä oppilailla että opettajilla on käytössä omaa aikaa. Välitunneilla sai leikkiä ja niitä oli usein. Oppimista ei nähdä erillisenä osana hyvinvointia vaan toisistaan riippuvaisina. Suomen koululaitos on tehokas. Opettajien keskimääräinen opetusvelvollisuus viikossa on noin 25h, mutta aika käytetään erittäin hyvin. Opetus on tehokasta. Muita yksittäisiä havaintoja erilaisuudesta oli muun muassa se, että kieliä arvostetaan ja opiskellaan paljon. “Yhdeksännen luokan lopussa oppilaat osaavat kolmea kieltä ja useimmat puhuvat paremmin englantia, kuin minä”, Hynes kertoi innostuneena.

Pääpaino keskustelussa oli kuitenkin yhdessä eroavaisuudessa. Hynes oli erittäin vaikuttunut siitä, kuinka paljon valtio luottaa opettajiin. Hän vertasi luottamuksen tasoa siihen, kuinka Yhdysvalloissa luotetaan lääkäreihin. Hynes kuvasi OPS:n kompaktia kokoa haltioissaan. “Jos Yhdysvalloissa tulostaisin kaikki ohjeistukset, ne eivät mahtuisi edes suureen toimistoon”. Suomessa opettajat saavat toimia itsenäisesti, eikä kukaan käy säännöllisesti valvomassa opetusta. Opettajat ovat äärimmäisen tunnollisia ja valvovat opetusta jatkuvasti sekä itse että kollegoiden kanssa. Haastattelija Drew Perkins on vetänyt paljon PBL-työpajoja Yhdysvaltalaisissa kouluissa ja kohdannut haasteena, kuinka saada opettajat luottamaan toisiinsa ja ohjaamaan toisiaan opettajina. “Miten tämä on Suomessa mahdollista?”, Perkins halusi tietää. “Suomessa ei tosiaan ole tarkastajia, koska opettajat pitävät huolen opetuksesta ja se lähtee jo opettajankoulutuksesta. Hynes vertasi Suomen opettajankoulutuslaitosta NASA-astronauttien koulutukseen. Koulutuksen aikana tulevat opettajat valmistuvat sekä tutkijoiksi että käytännön ammattilaisiksi. Heidän tulee hallita muun muassa puu- ja tekstiilikäsityön monet osa-alueet ja samalla opetella soittamaan monia instrumentteja”. Hän oli erittäin vaikuttunut siitä, kuinka laaja-alaisia opettajat Suomessa ovat valmistuttuaan. Näiden hienostuneiden taitojen lisäksi koulutus painottaa metakognitiivisia taitoja ja jatkuvaa reflektointia. “Siis he todella osaavat tehdä tyhjästä nuken, siis oikean hienon nuken. Kun nukke on valmis he analysoivat, miksi ja miten nukke kannattaa tehdä. Tämän jälkeen he menevät luokkaan ja opettavat oppilaille uuden asian nuken avulla ja lopuksi arvioivat, kuinka tehokasta opetus oli”, intoili Hynes. Se, että Suomessa ei tarvita jatkuvaa valvontaa kiteytyy juurikin tähän. “Rehtorit eivät valvo mitä luokissa tapahtuu vaan opettajat pitävät itse huolta opetuksesta ja tämä opetetaan opettajankoulutuksessa”, Hynes kertoo.

Hyvinvointia tulevaisuudessakin

Vierailullaan Hynes jutteli myös ministeriössä Olli-Pekka Heinosen kanssa 30 minuuttia ja kysyi häneltä: “Mitkä ovat tärkeimmät asiat Suomen koulutuksessa, seuraavan 5 vuoden aikana?” “Heinonen piti hiljaisen tauon, pitääkseen minut jännityksessä, mutta vastaus oli selvästi veitsenterävästi tiedossa”. “1) Kaikkien oppilaiden hyvinvointi 2 ) Luottamus. Haluamme, että kaikki opettajat voivat luottaa meihin ja siihen siihen mitä olemme tekemässä. Haluamme jatkossakin, että opetusministeriön ja opettajien organisaatio on mahdollisimman tasa-arvoinen ja luottamus on molemminpuolinen.” Heinonen vastasi.

Kuunnellessani tätä podcastiä, Hynesin innostus Suomen koululaitoksesta tarttui minuunkin. Muistelin opiskeluaikojeni tuhansia raportteja ja itsearviointeja. Myönnettäköön, että aikoinaan niiden kirjoittaminen ei aina tuntunut niin kiinnostavalta, mutta Hynesin hehkutus koulutuksestamme ja siitä, kuinka “ihmisestä tulee parempi opettajankoulutuksessa”, sai minut tuntemaan ylpeyttä siitä, kuinka opiskeluajan loputtomat itsearvioinnit mahdollistavat kouluympäristön, jossa opettajat huolehtivat, kehittävät ja valvovat omaa ja toisten opetuksen tasoa tasa-arvoisesti ja kannustaen. Suosittelen koko podcastin kuuntelemista, jos tammikuu tuntuu pimeältä ja haluat positiivisen startin loman jälkeen. Hynes kertoi haastattelussaan myös muutamia “puutteita” koululaitoksestamme, mutta ne jääköön halukkaiden kuunneltavaksi. Halusin tässä kirjoituksessa keskittyi nyt koululaitoksemme positiivisiin puoliin.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://www.teachthought.com/podcast/the-teachthought-podcast-ep-143-talking-finland-and-the-soul-of-education/

[varaope]

Mahtavan opettajan top 10 ominaisuutta

Mahtava opettaja on sellainen, joka jää oppilaiden mieleen ja muistoa hänestä vaalitaan aina. Opettajalla on kauaskantoisia vaikutuksia oppilaan elämään ja parhaat opettajat inspiroivat oppilaita kohti suuria tavoitteita. Jotta voi olla mahtava opettaja, näitä ominaisuuksia tarvitaan:

1. Houkutteleva persoona ja opetustyyli

Mahtava opettaja on erittäin mielenkiintoinen ja saa pidettyä oppilaiden huomion monissa keskusteluissa.

2. Selkeät tavoitteet oppitunneille

Mahtava opettaja asettaa selkeät tavoitteet jokaiselle oppitunnille ja toimii näiden erityisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kunkin oppitunnin aikana.

3. Tehokkaat kasvatustieteelliset ja oppimispsykologian  taidot

Mahtavalla opettajalla on tehokkaat tieteelliset taidot ja ne edistävät positiivista käyttäytymistä ja muutosta luokkahuoneessa.

4. Hyvät luokkahuonehallintataidot

Mahtavalla opettajalla on hyvät luokkahuonehallintataidot ja se takaa opiskelijoiden hyvää käyttäytymistä, tehokasta opiskelu- ja työskentelytapoja sekä yleistä kunnioitusta toisia kohtaan luokkahuoneessa.

5. Hyvät kommunikaatiotaidot vanhempien kanssa

Mahtava opettaja ylläpitää avointa viestintää vanhempien kanssa ja pitää heidät ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu luokkahuoneessa opetussuunnitelman, käyttäytymisen  ja muiden kysymysten osalta. Opettaja on saatavilla eri välineillä kuten puhelimella, kokouksilla ja sähköpostilla.

6. Korkeat odotukset oppilaista

Mahtavalla opettajalla on suuria odotuksia opiskelijoistaan ja hän kannustaa kaikkia työskentelemään parhaalla tasollaan sekä ylittämään itseään.

7. Opetussuunnitelman sekä standardien osaaminen

Mahtavalla opettajalla on perusteellista tietoa koulun opetussuunnitelmasta ja muista standardeista, joita hänen on noudatettava luokkahuoneessa. Hän varmistaa, että hänen opetuksensa täyttävät nämä standardit.

8. Oppiaineiden tuntemus

Tämä voi tuntua ilmeiseltä, mutta joskus se unohdetaan. Mahtavalla opettajalla on uskomaton tietämys ja innostus aineeseen, joita hän opettaa. Hän on valmistautunut vastaamaan kysymyksiin ja pitämään opetusaineiston opiskelijoille mielenkiintoisena.

9. Intohimo opettamiseen ja lasten kanssa työskentelemiseen

Mahtavalla opettajalla on intohimo opettamiseen ja lasten kanssa työskentelyyn. Hän on innoissaan siitä, että voi vaikuttaa opiskelijoiden elämään ja ymmärtää oman vaikutuksensa siinä.

10. Vahva yhteys opiskelijoiden kanssa

Mahtava opettaja kehittää vahvan suhteen oppilaiden kanssa ja vahvistaa luottamuksellista suhdetta.

[varaope]

Otava ja Varaope.fi taistelevat yhdessä helpomman kohtaamisen puolesta!

Varaope.fi ja Otava julkaisivat eilen 12.9.2017 tiedotteen yhteistyöstään. Espoon kouluissa jo käyttöön otetun Varaope.fi -palvelun tavoitteena on helpottaa koulujen sekä päiväkotien arkipäiväistä sijaisongelmaa, sekä nopeuttaa siitä johtuvia järjestelyjä. Eeva Hellstenin perustama palvelu on otettu avosylin vastaan koulujen ja lukuisten sijaisten keskuudessa.

Idea Varaope.fi -palvelusta syntyi Eevan tehdessä opettajaopintojensa ohessa sijaisuuksia Turun seudulla. Idea jalostui valmistumisen jälkeen, kun hän joutui virassaan tuhlaamaan aikaansa sijaisuusjärjestelyihin. “Sijaisuusjärjestelyt ovat lähes jokapäiväistä työtä ja kaikki se aika on pois pedagogisesta työstä”, Eeva kertoo. Laskelmiensa mukaan aikaa voi kulua jopa viisi tuntia viikossa, joka on useimmiten vararehtorin tai jopa yksittäisten opettajien työajasta pois.

“Halusin lähteä helpottamaan sekä opettajien arkea että tarjota esimerkiksi opettajaksi opiskeleville mahdollisuuden alkaa kartuttamaan ammatillista osaamista jo varhaisessa vaiheessa”, Eeva kommentoi.

Palvelun kautta sijaisuuksia täyttyy päivittäin ja palaute on ollut positiivista. Hiljattain Eeva sai puhelun tyytyväiseltä sijaisvastaavan tehtävää hoitaneelta vararehtorilta: "Siis ihanko totta, sijainen on jo tulossa eikä minun tarvinnut soittaa ainuttakaan puhelua? Ihanaa!"

Otavan ja Varaopen yhteistyö edistää palvelun yleistä kehitystä entisestään, sekä mahdollistaa yhä laajemman levityksen koulualan tietoisuuteen. Tästä kiittävät niin opettaja kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisetkin. 

Yhteistyöstä kiittävät varaopet kautta maan. 

Otavan kotisivuilla julkaistun tiedotteen voit lukea täältä. 

[varaope]

Uupunut varaope

15.3.2016 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin yleisönosastokirjoituksessa sijaisopen hommasta. Kirjoittaja oli tehnyt sijaisuuksia vuoden verran Helsingin seudulla ja koki itsensä uupuneeksi. Ajattelin jakaa hieman omia kokemuksiani varaopen hommasta ja listata oppilaiden perinteisiä “sijaistemppuja”. Kirjoituksen myötä toivon jaksamista varaopeille. Olette tärkeitä!

Mitä sijaisuuksien aikana oikein tapahtuu?

Koulussa on kahdenlaisia opettajia: oma ope ja varaope. Tehtyäni paljon sijaisuuksia erilaisissa Suomen kouluissa olen oppinut tunnistamaan oppilaiden perinteisimpiä ”sijaistemppuja”, kun oma ope on poissa ja varaope hyppää puikkoihin. Temput eivät yleensä ole koulukohtaisia vaan ikäsidonnaisia ja ryhmäsidonnaisia. Ryhmädynamiikaltaan luokat ovat yleensä turvallisia tai turvattomia. Varaopena on aina lähtökohtaisesti vieraana luokassa, joka tarkoittaa sitä, että yhteistä luottamuspääomaa oppilaiden kanssa ei ole. Pienessä ajassa varaopen pitää rakentaa luottamuspääomaa oppilaiden ja itsensä välille, jotta päivän aikana voisi opettaa edes vähän. Haastavinta luottamuksen rakentaminen on oppilaiden kanssa, joilla on jo valmiiksi heikko luottamus aikuisiin tai luokka on dynamiikaltaan turvaton. Varaopena onkin tärkeä olla tuntosarvet tarkkoina erikoistarpeita vaativien oppilaiden kohdalla.  

Muutama vinkki, jonka avulla luottamuspääomaa voi rakentaa ja sen avulla saada päivän tavoitteet opetettua.

Aloita päivä tutustumalla oppilaisiin. Kerro oma nimesi ja kysy jokaisen oppilaan nimi ja harrastus. Oppilas voi kertoa myös vaihtoehtoisesti mitä juuri sillä hetkellä kuuluu, jos harrastuksesta puhuminen ei sytytä. Yleensä oppilaat kertovat mielellään harrastuksistaan. Tee samalla istumajärjestys.

Kerro tutustumisen jälkeen tulevasta tunnista tai päivästä. Kerro, että oma opettaja on jättänyt päivälle ohjeet ja tavoitteena on oppia ja päästä asioissa eteenpäin. Korosta, että tutut luokan säännöt ovat voimassa, mutta joitakin asioita voi toki tapahtua toisin, koska et tiedä kaikkia luokan sääntöjä. Rohkaise oppilaita avaamaan sääntöjä tarvittaessa.

Yritä tunnistaa luokasta ne oppilaat, joilla on erityistarpeita. Yleensä tällaisille oppilaille sijaisen tulo luokkaan on haastavaa. Yritä viestittää, että olet turavallinen ja autat tarvittaessa.

Pyri pitämään kiiinni päätöksistäsi lujalla lempeydellä vaikka oppilaat haastaisivatkin sinua.

Älä puhu, jos oppilaat eivät kuuntele. Vaadi työrauhaa, koska se on kaikille mukavaa. Liimaa oppilaiden kokemusta oman open läsnäoloon. “Olemme Marja-open kanssa sopineet, että tänään saadaan nämä asiat tehdyksi”.

Älä huolestu, nämä temput ovat klassikkoja!

TOP 5

Oppilaat vaihtavat paikkaa, jotta kutsut heitä väärällä nimellä

Säännöt muuttuvat ja uusia keksitään

Takarivissä luetaan sarjakuvia

Koskaan ei tule läksyä

Taululle piirtäminen ja kirjoittaminen on sallittua milloin vain

Ehdotuksia omalle opelle ja varaopelle, jotta sijaisuus hyödyttäisi kaikkia

Olisi hienoa, jos oman open ja varaopen välille voisi sopia yhteisiä malleja siitä kuinka sijaispäivänäkin saataisiin edistettyä oppimista. Oma ope, valmista luokka varaopen tuloon ja sopikaa säännöt toiminnalle. Yhteinen sitoutuminen varaopen päiviin on tärkeää, jos halutaan edistää oppimista myös sijaispäivinä.

Tsemppiä kaikille varaopeille!

[varaope]

Onnistunut tapaaminen opettajan kanssa

Seuraamalla muutamaa helppoa askelta, onnistut saamaan enemmän irti lapsesi vanhempainilloissa.

Luultavasti sinulla on mielessä monia asioita, joista haluaisit jutella opettajan kanssa, mutta  aikaa on yleensä vain 10-15 minuuttia. Jos pystyt valmistautumaan tapaamiseen hieman etukäteen, voit saada enemmän irti tapamisesta.

Miten minun tulisi valmistautua vanhempainiltaan?

Päättäkää etukäteen kuka perheestä osallistuu

Jos pääsette kumppaninne kanssa yhdessä vanhempainiltaan, lapsenne opettaja tietää, että olette molemmat kiinnostuneita lapsenne koulutuksesta. Jos perheestänne pääsee vain yksi, miettikää voisiko sukulainen tai ystävä tulla mukaan. Illan jälkeen on helpompi jutella jonkun kanssa siitä mitä opettaja on kertonut.

Puhu lapsesi kanssa ennen tapaamista

Kysy lapseltasi miten asiat ovat sujuneet koulussa. Kysy häneltä mitä hän haluaisi kysyä opettajalta. Vaikka lapsesi olisi vasta ensimmäisellä luokalla, hän osaa todennäköisesti kertoa sinulle mistä pitää ja mistä ei.

Kirjoita kysymyksesi etukäteen ylös

Jos sinulla on kysymyksiä opettajalle, kirjoita ne ylös ja ota mukaan vanhempainiltaan. Jos tapaamisella on tiukka aikataulu on tärkeää, että voit käyttää ajan tärkeistä asioista keskustelemiseen.

Miten saan eniten irti vanhempainillasta?

Keskity lapsesi koulunkäyntiin

Vanhempainillassa sinulla on mahdollisuus saada yksityiskohtaista tietoa lapsesi kehityksestä ja käytöksestä koulussa. Sinulla on ehkä vain pieni hetki hänen opettajan kanssa. Jos mielessäsi on yleisiä kysymyksiä koulun toimintatavoista, selvitä niitä esimerkiksi kansliasta tai tutustu niihin koulun nettisivuilla. Jos sinulla on erityisiä huolenaiheita, ota ne rohkeasti puheeksi opettajan kanssa. Sinä tunnet lapsesi paremmin kuin kukaan, joten älä pelkää keskustella huolistasi.

Tutustu lapsesi opettajaan

Ensimmäisessä vanhempainillassa sinulla on mahdollisuus tutustua lapsesi opettajaan. Jos sinulla on häneen ystävällinen suhde, voi olla helpompaa keskustella hänen kanssaan kaikista aiheista, joita tulee vastaan kouluvuoden aikana. Kuuntele mitä opettajlla on sanottavana ennen kuin kysyt kysymyksesi.

Vältä puolustuskannalla olemista

On normaalia olla hieman hermostunut tulevasta vanhempainillasta. Lapsesi opettaja todennäköisesti aloittaa tapaamisenne positiivisilla kommenteilla hänestä. Hienoa – vanhempana haluat varmasti kuulla kuinka mahtava lapsesi on.

Valmistaudu kuulemaan myös osa-alueista, joissa lapsesi olisi hyvä kehittyä. Opetaja saattaa haluta sopia uuden tapaamisen tulevaisuuteen, jossa keskustellaan miten heikompia osa-alueita voi kehittää. Hän voi ehdottaa lapsellesi tukiopetusta hankalissa oppiaineissa. 

Tätä voi olla vaikeaa kuulla, mutta yritä olla provosoitumatta tai sivuuttamatta opettajan kommentteja. Hän ei syytä sinua tai lastasi. Tapaamisen tarkoitus on auttaa sinua tietämään miten lapsesi pärjää koulussa. Opettaja yrittää selvittää parhaimmat tavat, jotka auttavat lastasi saamaan kaiken mahdollisen irti oppimisesta.

Ota mukaasi muistiinpanovälineet

Keskustelun jälkeen saatat unohtaa yksityiskohtia. Kirjoita pääkohtia ylös keskustelun aikana. Näin sinun on helpompi palauttaa niitä mieleesi.

Kysele yhtälailla ystävyyssuhteista kuin koulutyöstä

Kuinka hyvin lapsesi on sopeutunut luokkayhteisöön vaikuttaa häneen yhtä paljon kuin se, kuinka hän pärjää oppimisessa. Kysy opettajalta leikkiikö hän aina samojen kavereiden kanssa. Ehkä hänellä on jo uusia ystäviä. Kysy opettajalta onko hänellä huolia lapsesi pärjäämisestä muiden oppilaiden kanssa. Opettaja osaa myös kertoa kuinka hän pärjää mukana luokan keskusteluissa ja toiminnassa.

Kerro opettajalle perheenne muutoksista 

Jos kotonanne tapahtuu muutoksia, kerro niistä opettajalle. Uusi vauva, avioero, muutto tai kuolema voivat vaikuttaa lapsesi käytökseen koulussa.

Suunnittele mitä tehdään seuraavaksi Ennen kuin lähdet kysy miten voit seurata tulevaisuudessa esiinnousseita asioita. Pitääkö sopia uusi tapaaminen? Jos et pääse koululle asti, voiko opettajan kanssa sopia esimerkiksi puhelinajan. Kysy opettajalta kuinka voit kysellä häneltä jälkeenpäin kysymyksiä, jotka tulevat mahdollisesti mieleen vielä kotona.

Mitä pitäisi tapahtua vanhempainillan jälkeen?

Kerro lapsellesi miten tapaaminen meni

Lapsesi saattaa olla vasta ekaluokkalainen, mutta on silti varmasti kiinnostunut, että olet tavannut opettajan. Ole tarkkana, että kerrot hänelle ensin positiiviset kommentit. Jos esiin nousi kehitettäviä puolia, puhu niistä vasta sen jälkeen kun olet kertonut mitä hyvää opettaja lapsestasi kertoi.

Jos lapsesi oli pyytänyt sinua kysymään opettajalta kysymyksiä, kerro hänelle mitä opettaja vastasi. Jos lapsellasi oli huolia toisten lasten käytöksestä kerro, että juttelit siitä opettajan kanssa. Kerro mitä olette opettajan kanssa sopineet. Tällainen keskustelu antaa lapsellesi tunteen siitä, että häntä on kuunneltu ja että olet ottanut vakavasti hänen huolenaiheensa.

Jatka yhteydenpitoa opettajan kanssa On hyvä jutella opettajan kanssa ennen seuraava vanhempainiltaa, jos koet sen tarpeelliseksi. Voit tehdä sen esimerkiski hakiessasi lasta koulusta. Jos se ei onnistu, voit esimerkiksi soittaa opettajalle.

Mitä minun tulisi kysyä opettajalta?

Tässä muutama valmis kysymys, joita voit käyttää.

Miten lapsellani menee koulussa?

Missä hän on hyvä?

Missä hän voisi kehittyä?

Minkälainen hän on luokassa?

Miten hän tulee toimeen muiden lasten kanssa?

Onko hän mukana luokan aktiviteeteissa?

Miten voin auttaa lastani kotona oppimisessa?

Haluaisitko tietää minkälainen lapseni on kotona?

[varaope]

Elina halusi työkokemusta kesäleireiltä, koska leirityö oli opeopiskelijalle ehdottomasti paras vaihtoehto

Vaikkei ulos katsoessaan ihan uskoisikaan niin kesä alkaa lähestyä!

Opettajan työ on monipuolista ja kaikenlainen työkokemus on hyväksi, kun tulevalla työuralla kohdataan erilaisia oppilaita ja perheitä. Kesä on hyvää aikaa kerätä kokemusta ja tutustua uusiin ihmisiin.

Suomessa järjestetään vuosittain satoja erilaisia kesäleirejä. Kysyimme turkulaiselta erityisluokanopettajalta kokemuksia leirityöstä ja siitä, miten hän on kokenut sen auttavan myöhemmin omassa opettajan työssään. 

Elina Hemilä työskenteli neljä kesää Lasten Kesä ry:n leireillä Hämeenlinnan kupeessa Hauholla. Lasten Kesä ry on lastensuojelujärjestö ja monet sinne tulevista lapsista valitaan sosiaalisin perustein. Elinalle se oli tärkeä kriteeri ja motivaattori, sillä siinä kesätyössä oli aidosti haastetta. “Lasten Kesän leirissä oppi ihan älyttömästi, varsinkin erityislasten kanssa toimimisesta.”

Elina halusi työkokemusta kesäleireiltä, koska leirityö oli opeopiskelijalle ehdottomasti paras vaihtoehto.”Halusin saada kokemusta lasten kanssa työskentelystä ja kaupan kassalla oli paiskittu töitä jo lukioaikana. Tulevana opettajana oli mielenkiintoista nähdä lapsista myös se toinen puoli, vapaa-ajan puoli”, Elina summaa.

Leirikokemukset eivät rajoittuneet pelkästään lasten kanssa toimimiseen. “Palautekulttuurin osalta koulumaailmalla olisi opittavaa leirityöstä! Toimintaa pyöritettiin yhdessä ja yhteistyötaidot nousivat todella tärkeään rooliin. Kaikki suunniteltiin, toteutettiin ja puitiin yhdessä". Työyhteisö oli äärimmäisen mukava ja hitsautui kesän aikana tiiviisti yhteen. "Asuimmehan me työntekijät koko kesän leirikeskuksessa." Työkavereista tulikin läheisiä ystäviä ja ystävyyssuhteet ovat säilyneet edelleen vuosia kesätöiden päättymisen jälkeenkin.

Hyvien kokemusten lisäksi Elina paljastaa, että jotain hänessä muuttui myös pysyvästi. “Niiden kesien aikana halusinkin ryhtyä luokanopettajan sijasta erityisluokanopettajaksi!” 

"Ajattelen, että haasteita pelkäämättömälle ja kullanarvoista kasvatuskokemusta haluavalle tuo on mitä parhain kesätyö! Nykyään omassa työssäni erityisluokanopettajana tärkeintä on mielestäni kyky ja taito kohdata lapsi avoimesti, lämpimästi ja positiivisesti, haasteista huolimatta. Tähän ei välineitä yliopiston penkiltä ikävä kyllä saada!”

Elinan viimeinen kommentti tiivistääkin kokemukset kesäleirityöstä:

“Minulle se oli kyllä paras kesätyö ikinä!“

Haluaisitko kesäleireille töihin?

Seuraavassa postissa kerromme muista kesäleirivaihtoehdoista ja siitä miten leireille voi päästä töihin.

Lisätietoa Lasten Kesä ry:stä tästä linkistä: http://www.lastenkesa.fi/

[varaope]

Kun menet esimerkiksi lastentarhanopettajan työhaastatteluun, haluat välittää haastattelijalle kuvan, että voit tarjota oppilaille hauskan ja inspiroivan oppimisympäristön.

Tähän on koottu muutama opettaja-alalle sopiva kysymys esimerkkivastauksineen, joihin kannattaa valmistautua vastaamaan hyvin.

Miksi valitsit lastentarhanopettajan ammatiksesi?

Lastentarhanopettajan työ vaatii rakkautta alaa sekä lasten kanssa työskentelyä kohtaan. Haastattelija varmistaa tällä kysymyksellä, että tämä vaatimus täyttyy.

“Minulla on kuusi veljeä ja siskoa. Perheeni vanhimpana autoin äitiäni hoitamaan sisaruksiani ja näin sain jo nuorena hyvät taidot lastenhoitoon. Työskentelin lastenhoitajana ennen kuin valmistuin opettajaksi. Olen aina löytänyt itseni hakeutuvani alalle, nauttinut lasten kanssa työskentelystä ja minulla on siihen hyvät taidot.”

Mistä tiedät, että olet menestynyt työssäsi?

Lapset vaativat opettajalta enemmän kuin nuoret. Haastattelija haluaa tietää, mitkä ovat tavoitteesi  ja mitä annettavaa sinulla on oppilaille.

“Minulla on muutama tavoite, jotka pyrin saavuttamaan tietääkseni, olenko menestynyt työssäni. Ensimmäinen tavoite on, että onnistun välittämään oppilaille positiivisen asenteen oppimista kohtaan. Toisena tavoitteenani on, että oppilaani saavat itsevarmuutta saavuttaakseen heidän maksimipotentiaalinsa. Kolmantena haluan, että oppilaani juhlistavat erilaisuuttaan ja vuorovaikuttavat toistensa kanssa positiivisesti. Jos nämä kolme tavoitetta on saavutettu edes jossain määrin kaikkien oppilaideni kohdalla, koen onnistuneeni työssäni.”

Kuinka käsittelet käyttäytymisongelmaa luokkahuoneessa?

Lastentarhanopettajan täytyy olla varautunut siihen, että lapsi voi joskus käyttäytyä huonosti. Selitä haastattelijalle, miten sinä toimit tällaisessa tilanteessa.

“Lastentarhassa lapset ovat siinä iässä, jolloin he oppivat erottamaan oikean ja väärän. Tästä syystä pieni ojennus ja nuhtelu on sopivaa. Opettajana minulla on velvollisuus informoida oppilaitani ja ohjeistaa heitä. Mikäli lapsi käyttäytyy huonosti, pyrin keksimään ratkaisuja, joilla lasta tuettaisiin löytämään uusia työkaluja ongelmakäyttäytymiseen. On erittäin tärkeää, että vanhemmat ovat mukana lapsen asioita käsittelevissä palavereissa ja osallistuvat näiden työkalujen laatimiseen.”

Miten työskentelet eri ikäisten lasten kanssa?

Lastentarhanopettajana työskentelet oppilaiden kanssa, jotka ovat iältään yleensä kolmen ja kuuden vuoden välillä. Haastattelija haluaa tietää, että osaamisesi ja opetussuunnitelmasi koskee tätä ikäluokkaa.

“Tärkein asia pitää mielessä lasten kanssa työskentelyssä, on pitää lapset kiinnostuneina ja osallistuvina. Kaikkien kuuluu saada yhtä paljon huomiota, sillä jos lapsi tuntee olonsa laiminlyödyksi, he reagoivat siihen. Kaikkien oppilaiden fyysiset, tunteelliset, kognitiiviset ja sosiaaliset tarpeet tulee täyttyä ja niitä tulee kehittää. Pidän huolta siitä, että opetussuunnitelmani on moninainen ja soveltuu kaikenikäisille. Kehitän myös aktiviteetteja, jotka sopivat kaikenikäisille.”

Miten rohkaiset lapsia ryhmätyöskentelyyn?

Ryhmätyöskentely antaa oppilaalle mahdollisuuden osallistua ja vuorovaikuttaa. Haastattelija tiedustelee, kuinka sisällytät ryhmätyöskentelyn opetukseesi.

“Minulla on muutama keino, joita käytän rohkaistakseni oppilaitani ryhmätyöskentelyyn. Valitsen fyysisiä aktiviteetteja, sillä ne muodostuvat helposti ryhmätyöskentelyksi. Valitsen myös sellaisia aktiviteetteja, joita tyypillisesti tehdään yksin ja teen niistä ryhmätöitä. Esimerkiksi, edellisessä työssäni toimin seuraavasti. Sen sijaan, että olisin pyytänyt jokaista oppilasta piirtämään oman piirroksensa, annoin heille tehtäväksi piirtää yhdessä seinämaalauksen, joka oli loppuvuoden seinällämme. Se rohkaisi heitä tiimityöskentelyyn ja avoimeen kommunikaatioon”