aistitavoinna-blog

[aistitavoinna-blog]

Päätös

Koulutehtävämme on tullut päätökseen. Jokaisen nimimerkin alle on nyt kertynyt yhteensä kolme (3) julkaisua. Aiheet ovat vaihdelleet valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2016) aina konkreettisiin, arjen projekteihin. Tarkoituksenamme oli käsitellä omaa työympäristöämme koskevia teemoja ja säännöksiä, sekä niiden suhdetta opintoihimme liittyvään työelämäprojektiin. Ensimmäiset blogimme julkaisuista käsittelevät sitä teoria- ja tietoperustaa, jonka pohjalta olemme lähteneet kehittämään projektejamme. Viimeisimmät julkaisut paneutuvat yksityiskohtaisemmin esim. taidekasvatuksen ja aistiyliherkkyyksien maailmaan. Blogin teko ja siihen liittyvä tiedonhaku on opettanut meitä hyödyntämään aineistoa monipuolisesti ja muodostamaan omaa ulosantiamme raportti-tyyliä yksinkertaisemmin.

Nyt on kuitenkin aika laittaa blogi sivummalle ja keskittyä muihin projekteihin ja oman elämän osa-alueisiin.

Kiitos, että seurasit matkaamme sosiaalialan ammattilaisiksi!

-R & muut

[aistitavoinna-blog]

Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa

Lapsille ominaisimpia ja luontevimpia työmenetelmiä ovat toiminnalliset ja luovuutta sekä osallisuutta edistävät tavat. Työtapojen valinnat tehdään lasten tavoitteiden, ikätason, tarpeiden ja kiinnostuksenkohteiden perusteella. Lasten mielipiteiden havainnoimiseksi varhaiskasvatushenkilöstön tulee olla sensitiivisiä ja aktiivisia lasten arjessa. Tärkeää on lapsen ja työntekijän välinen tuttuus ja luottamuksellinen, turvallinen suhde, jossa lapsi rohkaistuu ilmaisemaan ja aikuinen on orientoitunut havainnoimaan. Lapsi osallistuu työmenetelmien suunnitteluun yksilöllisellä mittakaavallaan. Kokemusten tarjoaminen ja monipuolinen, työtapojen vaihteleva käyttö herättelee lasta aktiiviseen toimijuuteen ja vuorovaikutukseen ympäristönsä ja muiden kanssa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016.)

Taidekasvatuksen avulla on mahdollista jäsentää ja hahmottaa ympäristö yksilöllisellä, uniikilla tavalla. Asioita on mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti, joista myöhemmin on mahdollista muodostaa omaa näkemystä kuvaava, eheä kokonaisuus. Taidekasvatuksen käsite sisältää useita osa-alueita, joita ovat mm. kuvataide, musiikki, sanataide, sirkustaide, mediataide ja tanssitaide. (Malmivirta. 2010.)

Taidekasvatuksen tavoitteena on taiteen vastaanottamisen ohessa sen itsenäinen tuottaminen. Taidekasvatuksella pyritään varhaiskasvatuksen parissa lisäämään kulttuurista sensitiivisyyttä, jossa korostuu aineeton hyvinvointi ja sen merkitys. Taidekasvatuksella voidaan mahdollistaa arjen elämyksellisyys, luovien voimavarojen lisääntyminen ja osallisuus sekä vuorovaikutus suhteessa ympäristöön. Taidekasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa lapselle rakennusaineet tehdä persoonallisia tulkintoja maailmasta käyttämällä taiteen monia muotoja. Yksilöllisen näkökulman ilmentyessä tuetaan myös taidollista kehittymistä sekä aistista herkkyyttä. (Malmivirta. 2010.)

Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vastuu päivähoidon taidekasvatuksesta. Lasten kanssa taiteen näkeminen, kokeminen ja hämmästely luovat pohjaa oman elämän kysymysten kriittiselle pohdinnalle. Intensiivinen läsnäolo ja aistien kokonaisvaltainen käyttäminen tuottaa kokemuksellisuutta ja mahdollisesti saattaa tutkijan myös “flow”-tilaan.(Malmivirta. 2010.)

LÄHTEET:

Malmivirta. Varhaiskasvatuksen taidekasvatus. 2010. Lapsen hyvä arki. http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/Lapsen%20hyva%20arki%206.5.2010.pdf

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. Opetushallitus. https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

-R

[aistitavoinna-blog]

Oppimisympäristöt varhaiskasvatuksessa - Leikillinen oppimisympäristö

Oppimisympäristön on tarkoitus olla lasta kehittävä, hänen oppimistaan edistävä, terveellinen ja turvallinen tila, paikka tai yhteisö. Oppimisympäristön käsite on mahdollista jakaa kolmeen, fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen osa-alueeseen. Oppimisympäristön tavoitteena on asettaa ideaalit olosuhteet lapsen henkilökohtaisten ja varhaiskasvatuksen asettamien tavoitteiden saavuttamiselle. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016.)

Oppimisympäristöihin lukeutuvat erillisten tilojen lisäksi esim. lähialueen metsät, kaupat ja kävelyreitit. Lapsille on merkityksellistä tietää ja hahmottaa oman kotinsa ja päiväkodin välistä matkaa ja sijaintia. Useimmiten päiväkoti kuuluu lapsen kodin lähiympäristöön. Lähialueen tarjoamien tilojen ja seutujen hyödyntäminen tuo lasten arkeen monipuolisuutta ja lisää hahmottamiskykyä. Uudessa, vieraammassa oppimisympäristössä voi saada uudenlaisia kokemuksia, löytää uusia materiaaleja ja keksiä uusia ideoita. Vastaavasti kiinnostuksen laajentuessa tai mielenkiinnonkohteen vaihtuessa, tutun oppimisympäristön voi nähdä täysin uudessa valossa. (Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt.)

Oppimisympäristöjen suunnittelussa tulee ottaa huomioon lasten osallisuus. Lasten mielenkiinnonkohteiden sisällyttäminen ympäristöön tekee siitä mielenkiintoisemman ja sallivamman. Lapsilähtöinen toteutustapa edesauttaa ympäristön tukevan leikkiä, uteliaisuutta ja fyysistä aktiivisuutta. Ympäristö tulee rakentaa siten, että se tukee moniaistillista kokemista ja tarjoaa lapselle useita vaihtoehtoja toimia ja toteuttaa itseään. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016.)

Leikillisen oppimisympäristön voi käsittää fyysiseksi, pedagogiseksi, kulttuuriseksi tai mm. sosioemotionaaliseksi ympäristöksi. Taustalla käsitettä määrittelee teoriat leikistä ja leikillisyydestä ja tämän kaltainen oppimisympäristö onkin pedagogisesti suunniteltu ympäristö, jossa oppiminen tapahtuu luovan toiminnan sekä leikkien ja pelien avulla. Leikillisen toiminnan käsitteeseen liitetään usein ajatus elämyksellisyydestä ja miellyttävyydestä. Toiminnan lähtökohtana on vapaaehtoisuus, ennakoimattomuus ja tyydyttävyys. Leikillisyyden ja oppimisen yhdistäminen lisää osallistujien motivaatiota toimintaa kohtaan ja oppiminen tapahtuu leikissä - oppijan huomaamatta. Varhaiskasvatusyksikön oppimisympäristöissä tulisi olla näkyvillä lasten oppimisen alueet, tavat ja heidän kiinnostuksenkohteensa. (Hänninen, ym. 2016.)

LÄHTEET:

Hänninen, Westerberg. Lapset leikillisen oppimisympäristön kehittäjinä. 2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117629/hanninen_anniina_HELSINKI.pdf?sequence=1

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. Peda.net https://peda.net/kangasniemi/varhaiskasvatus/v/vt/vo

-R

[aistitavoinna-blog]

Luovuus varhaiskasvatuksessa

Tässä julkaisussa käsittelen luovuuden syntyä ja sen merkitystä lapsen elämässä ja varhaiskasvatuksen parissa. 

Luovuus on psykologinen käsite, jonka sisältö on riippuvainen käsiteltävästä tieteenalasta. Luovuus on yksilöllinen, perinnöllinen ominaisuus, joka tarkoittaa erityisesti itsensä toteuttamista, mutta on muuten haastava määritellä. Luovuus on mahdollista jakaa neljään eri elementtiin; persoonaan, prosessiin, produktiin ja paineeseen. Luovuuden kokemiseen ja sen toteuttamiseen vaikuttaa yksilön persoona, hänen ajatuksensa ja lahjakkuutensa. Prosessi kuljettaa luovuutta eteenpäin, kohti ennalta määrittelemätöntä lopputulosta. Prosessin kautta syntyvä produkti tarkoittaa toiminnan aikana tehtyä oivallusta ja keskeistä suuntaa. Ympäristön ja yksilön itselleen asettamat aikarajat ym. tavoitteet aikaansaavat toimintaa kohden painetta, joka määrittelee luovuuden kestoa ja pitkäjänteisyyttä. (Damberg. 2015.) 

Vastasyntyneelle lapselle syntyy kaikista voimakkain suhde siihen aikuiseen, joka tämän on ottanut ensisijaisesti hoitaakseen. Vauvan ja ympärillä olevien ihmisten sekä ympäristön kanssa muodostettu suhde luo pohjaa lapsen tunne-elämälle. Minuuden muodostuminen alkaa vauvan turvallisen ja vastavuoroisen kiintymyssuhteen muodostumisesta. Fyysinen turvallisuuden tunne saa aikaan psyykeen levollisuutta, emotionaalisen tuen kokemusta ja täten tietoisuutta itsestä ja rajoistaan. Lapsella on tarve vakaaseen ja tuttuun kotiin, jossa hänellä on aikaa kasvaa juuri hänelle sopivalla tavalla, elämänsä asiantuntijoiden - vanhempien kanssa. Jo vastasyntyneen tahdon mukainen toiminta ja haastavien tilanteiden yhteydessä luovinen edesauttaa lapsen myöhemmin kehittyvää luovuutta sekä ongelmanratkaisukykyä. Luovuus ei siis tarkoita vain taidepohjaista itsensä ilmaisua, vaan se käsitetään myös spontaaniutena ja leikkimielisyytenä. (Pohjamo. 2017.)

Leikkiessään ja toimiessaan lähikehityksen vyöhykkeellä lapsi kehittää omia ongelmanratkaisutaitojaan ja valmiuksiaan selviytyä ristiriitatilanteista. Leikki kehittää luovuutta, kuin myös sosiaalista vuorovaikutusta, sillä leikissä lapsi asettuu eri rooleihin ja tarkastelee asioita sekä tapahtumia eri näkökulmista kuin yleensä. Ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen edellyttää uskoa omaan itseensä ja aktiivista suhtautumista vallitsevaan ympäristöön ja sen suhteisiin. Kartuttaakseen edellä mainittuja kykyjä tarvitsee lapsi aikuisen tukea. Aikuinen ei kuitenkaan toimi tilanteissa ohjaajana, vaan toimintaan innostajana ja tarkkaavaisuuden ylläpitäjänä. Maailmaa ihmetellään yhdessä, lapsen ehdoilla. Luovan toiminnan toteuttamiseen, tutkimiseen ja visioiden toteuttamiseen voi riittää eläimen rooliin asettuminen leikissä, tai vaikka leikkiväline, joka ei ole “liian valmis” vaan jättää tilaa mielikuvitukselle. (Leikkien)

Oman näkemyksen mukainen toiminta ja itsensä toteuttaminen voivat aiheuttaa tekijälle “flow”-tilan, joka käsitetään mielihyvän ja psyykkisen eheyden tunteeseen. Tästä virtauksen käsitteestä on kyse, mikäli toimintaan keskitytään niin intensiivisesti ja se tuottaa tekijälleen sen kaltaista mielihyvää, että aikakäsitys sekä muut ärsykkeet sulkeutuvat toiminnan ulkopuolelle. Luova toiminta ja erityisesti virtauksen tilassa oleminen on haavoittuvainen hetki lapselle. Näin ollen varhaiskasvattajan tulee olla hyvin sensitiivinen ja tukea sekä kannustaa lasta itsensä toteuttamiseen. (Damberg. 2017.)

Luova toiminta ja sen lopputulos on aina lapsilähtöistä. Aikuisen näyttäessä mallia, hän antaa lapselle raamit joiden mukaan toimia. Esimerkin avulla voi ikävimmillään tukahduttaa lapsen luontaisen luovuuden esiintymistä. Luovuus on tutkivaa ja kokonaisvaltaista kokemista. Lapsella on aktiivinen rooli, jonka yhteydessä hän “ näyttää esimerkkiä” aikuiselle. Lapsen ideoihin ja aloitteisiin myöntyminen on varhaiskasvattajien kannustamisen ydin. Ehdotuksen hyväksyminen ja toimintaan mukaan lähteminen kertoo lapselle hänen ideansa olleen arvokas, mikä edistää tämän itsetuntoa ja aktiivista toimijuuttaan.  (Ruokonen,  ym. 2009.)

LÄHTEET:

Damberg. ANNA LAPSEN LUODA - Lapsi osalliseksi varhaiskasvattajan ohjaamaan luovaan toimintaan. 2015.  Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/90008/ANNA+LAPSEN+LUODA-+Lapsi+osalliseksi+varhaiskasvattajan+ohjaamaan+luovaan+toimintaan.pdf;jsessionid=AA01C7935DD493287212604A3D545D44?sequence=1

Leikkien. https://www.leikkien.fi/page/23/leikkien-learns-luovuus

Pohjamo. Luovuuden näkökulma varhaiskasvatukseen. 2017. Monasteri. http://monasteri.fi/2017/05/11/luovuuden-nakokulma-varhaiskasvatukseen/

Ruokonen, Rusanen, Välimäki. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. 2009. THL. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1

-R

[aistitavoinna-blog]

Projektin toteutusta pienten ryhmässä

Päiväkodin 1-2 vuotiaiden ryhmässä esille on kevään aikana noussut kiinnostus myös eri väreihin, maalaamiseen sekä leipomiseen. Retkeillessämme keväisessä luonnossa, nousi kiinnostus eri värisiin asioihin ja aurinkoon. Päätimmekin tehdä aistihuoneesta muutamilla kerroilla värihuoneen, jossa oli erilaisia värejä ja esineitä. Lisäksi oli mahdollisuus maalata eri väreillä ja lopuksi teimme vielä yhteisen auringon kädenjäljistä. Toisella kerralla teimme pupuja. Maalasimme paperihylsyn, jonka pyörittelimme raesokerissa. Raesokerissa pyörittely aiheutti paljon iloa lapsissa ja se tuntui monesta hassulle käsissä.

Muutamalla kerralla otimme myös erilaisia värejä tutkailuun ja erivärisiä asioita. Aistihuoneessa sai rauhassa tutkailla ja perehtyä värien maailmaan. Lisäksi meillä oli käytössämme erilaisia väri palapelejä sekä palikoita. Lapset pääsivät myös kurkistamaan maailmaa eri väristen kalvojen lävitse, joka olikin todella hauskaa. Miltä näyttää ulkona, kun katsoo punaisen kalvon läpi. Projektin aiheet nousivat lapsista itsestään ja niistä muodostuikin monipuolinen ja laaja kokonaisuus, joissa hyödynnettiin kaikkia aisteja.

Olimme jo aiemmin talvella leiponeet ja lapset tykkäsivät siitä kovasti. Tällä kertaa leivoimme teeleipiä. Leivonnassa lapset saivat mitata aineita, haistella mausteita, sekoittaa, maistaa taikinaa sekä pyöritellä taikinaa käsissään. Osalle lapsista tämä oli aluksi jännittävää mutta kaikki rohkaistuivat tekemään. Leivonnassa käytettiin laajasti kaikkia aisteja.

Lasten kiinnostuksen kohteena on usein ollut myös erilaiset soittimet. Aistihuone muuntuikin musiikkihuoneeksi, kun toimme sinne pianon ja erilaisia soittimia. Lapset innostuivat soittamisesta niin, että myös päiväkodin isompia lapsia tuli meidän kanssa yhdessä soittamaan.

Projektilla saavutimme päiväkodissa hyviä tuloksia. Tavoitteenamme oli tuoda päiväkoti arkeen lapsille rentoutumista ja kiireetöntä aikaa. Rentoutuminen onnistui hyvin, sillä lapset ja aikuiset uppoutuivat aistien maailmaan hienosti. Lapsista itsestä lähteneet kiinnostuksen kohteet ja niiden hyödyntäminen aistitilassa oli kannattavaa. Saimme hyvin osallistettua tällä tavoin lapset suunnitteluun ja toimintaa. Aistitilassa tapahtuvassa toiminnassa näkyi hyvin lapsille ominainen tapa toimia leikin kautta. Leikin kautta pystyttiin turvallisesti uppoutumaan huomaamatta aistien maailmaan ja kokeilemaan ehkä jännittäviäkin juttuja. Lapset olivat todella kiinnostuneita aistitilasta ja siihen liittyvästä tekemisestä. Mielenkiintoa saatiin pidettyä yllä vaihtuvilla teemoilla ja tekemisellä.

[aistitavoinna-blog]

Projektin toteutusta pienten ryhmässä

Päiväkodissa pienten ryhmässä toteutettu moniaistinen projekti toteutettiin suurimmaksi osaksi aistihuoneessa. Ryhmässä työskentelee lisäkseni yksi työntekijä, jonka kanssa projektia toteutettiin. Lisäksi päiväkotimme toinen pienten ryhmä osallistui toimintaan osittain. Lähdimme liikkeelle lasten omista kiinnostuksen kohteista ja tekemistämme havainnoista. 

Projekti keskittyi aistihuoneen kautta monipuoliseen kokemiseen, oppimiseen ja yksilöllisyyteen. Aistien käyttäminen arjessa, niihin tutustuminen ja niistä oppiminen auttaa lasta itseään itsesäätelytaidoissa sekä positiivisten kokemuksien muodostumisessa. Aistihuone on tila, jossa lapselle annetaan mahdollisuus keskittyä olennaiseen ja huokaista helpotuksesta kaiken melun ja kiireen keskellä. Lapset rohkaistuvat oppimaan ja kokeilemaan eri tapoja toimia ja tehdä. Tutustutimme lapset valmiiseen aistitilaan pienryhmissä, jotta jokainen sai rauhassa tutustua eri aistivirikkeisiin.

Päiväkodin 1-2 vuotiaiden ryhmässä esille on kevään aikana noussut kiinnostus eri väreihin, veden eri olomuotoihin, maalaamiseen sekä leipomiseen. Projektissamme hyödynsimme aistitilaa, mutta emme joka kerralla. Lunta ja vettä tutkittiin leikin muodossa. Otimmekin tilaan erilaisiin astioihin lunta, jolla sai sisällä leikkiä ja touhuta. Seurasimme, mitä lumelle tapahtuu sen ollessa sisätiloissa. Huomasimme, että lumi alkaa muuttaa muotoaan. Lapset olivat ihmeissään, kun lumi alkoi muuttua vedeksi.

Sisällä tutkailun jälkeen teimme samaa ulkona. Kokeilimme miltä vesi ja lumi tuntuu sekä miltä se näyttää myös suurennuslasilla katsottuna. Osa lapsista myös maistoi lunta. Lisäksi kuuntelimme miltä lumi kuulostaa kenkien alla. Hyödynsimme kaikkia aisteja lunta tutkiessamme.

Lumien sulaessa siirryimme tutkimaan vettä. Laitoimme vettä erilaisiin astioihin ja lapset saivat tutkia ja leikkiä veden kanssa ensin sisätiloissa. Käytössämme oli erilaisia esineitä ja leluja, joita lapset saivat hyödyntää leikeissä. Osa leluista kellui ja osa upposi astian pohjalle. Lisäksi oli hauska kokeilla lämpimän ja kylmän veden eroa. Lapset leikkivät kummallakin vedellä mielellään eivätkä olisi malttaneet lopettaa. Vettä tutkimme myös ulkona vesileikkien muodossa.

Nyt muutamia kuvia tekemisistämme. Seuraavassa postauksessa kerron lisää eri väreihin tutustumisesta ja leipomisesta.

[aistitavoinna-blog]

Projektin toteutusta

Kaksi meistä on samassa työpaikassa töissä. Olemme eri ryhmissä päiväkodissa ja hieman eri ikäisillä, mutta konkreettisesti teemme yhteistyötä paljon ja aistihuone on yhteinen. Olemme tehneet kummatkin omissa ryhmissämme aistiaiheisia puuhia, ja projektimme keskittyy tiettyyn huoneeseen, joka on nimetty Aistihuoneeksi. Sinne olemme keskittäneet puuhamme ja teoksemme. Käytännön syistä aistiaiheisia hommia on myös muualla päiväkodissa. Olemme soittaneet erilaisia soittimia sekä tehneet niitä itse (purkkeihin erilaisia materiaaleja, kuten makaronia ja muovinpaloja), maalanneet sormilla ikkunoihin, tehneet tähtitaivaan valoista ja askarrelleet itse sellaisen, kuunnelleet erilaisia luonnonääniä, avaruusääniä ja oikeastaan kaikelaisia ääniä, tehneet erilaisia hattuja/naamioita, olemme haistelleet ja maistelleet ja käsin tunnustellut mysteerilaatikon sisältöä. Olemme käyttäneet myös peilejä heijastamiseen ja tutkailuun. Mutta, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä muutama havainnollistava kuva.

[aistitavoinna-blog]

Aistiherkkyyksistä

Projektimme keskittyy aistihuoneen kautta monipuoliseen kokemiseen, oppimiseen ja yksilöllisyyteen.Nyky-yhteiskunnassamme tavoitellaan valitettavasti mahdollisimman suuria ja tuottavia päiväkoteja (varsinkin yksityisellä sektorilla), mikä kuormittaa lapsia kuin aikuisiakin. Ryhmäkokojen kasvaessa melutaso nousee ja yksilöllisyys häviää massaan. Aistiyli- ja aliherkkyydet nostavat päätään ja yksilölliseen tarpeeseen on entistä vaikeampi reagoida.

Aistien käyttäminen arjessa, niihin tutustuminen ja niistä oppiminen auttaa lasta itseään itsesäätelytaidoissa kuin saamaan hyvän mielen. Aitiyliherkkyyksien kasvusta voidaan olla montaa mieltä, onko teknologialla osansa lapsen kyvyttömyyteen rauhoittua, kun ärsykkeitä tulee joka suunnasta. Aistihuone onkin siis tila, jossa lapselle annetana mahdollisuus keskittyä olennaiseen ja huokaista helpotuksesta kaiken melun ja rauhattomuuden keskellä.

Sensorisesta integraation häiriö tarkoittavaa aistitiedon käsittelyn häiriötä. Tällöin lapsella on haasteita käsitellä aistimuksia ja reagoida niihin. Lapsi voi reagoida aistiärsykkeisiin hyvin voimakkaasti, tai hänellä voi olla heikentynyt kyky aistia, jolloin käytös voi olla aistihakuista. Lapsella saattaa olla vain yksi aisti, joka aiheuttaa hankaluuksia (esimerkiksi kovat äänet). Toisaalta lapsi saattaa kokea monet erilaiset aistimukset hankalina. Hän saattaa kavahtaa kosketusta, inhota tiettyä ruokaa koostumuksen takia tai pidellä korviaan. Aistituntemuksia lapsi voi hakea esimerkiksi rummuttamalla, nuolemalla tai raapimalla.

Usein tapauksiin liittyy myös karkea- tai hienomotorisia ongelmia. Kielen tuottaminen ja oppiminen voi olla myös hankalaa tai viivästynyttä, sillä niiden tuotto edellyttää eri aistijärjestelmien integraatiota. Aistiärsykkeet voivat aiheuttaa myös niin voimakkaita tunnereaktioita lapsessa, ettei tämä pysty kontrolloimaan käytöstään. Tämä aiheuttaa ongelmia vuorovaikutuksessa sekä sosiaalisessa kanssakäymisessä niin aikuisten kuin lastenkin kanssa.

Näin ollen projektimme tarkoitus on tukea aistiyli- ja aliherkkiä lapsia ja luoda turvallinen paikka tutkia ja oppia aisteista. Autamme lapsia turvallisesti löytämään omat keinonsa kohdata aistiärsykkeitä ja rohkaisemme heitä. Moni lapsi myös kokeilemalla löytää oman rauhoittumiskeinonsa aistien avulla, kuten muovailuvahan puristelu suuttuessa tai hiljaa laulaminen.

lähteet: http://www.sity.fi/sensorinen-integraatio/hairio/

-Pauline

[aistitavoinna-blog]

Metsäretki-projekti esikoulussa

Esikoulun aloitus syksyllä oli varsin haasteellinen, sillä ryhmässä ilmeni runsaasti haasteellisia kasvatustilanteita, jotka hankaloittivat ryhmäytymisprosessia. Aikuisten kesken mietittiin kuumeisesti keinoja tilanteen rauhoittamiseksi ja yhteisen sävelen löytämiseksi. Huomattiin, että ulkoilu rauhoittaa ryhmää ja koska ulkona on tilaa temmeltää, ei riski fyysisille yhteenotoille ollut niin suuri kuin sisätiloissa. Huolimatta siitä, että esikoululla on reilusti tilaa käytössään, on se tilana paljon rajoitetumpi. Erityisesti huomattiin metsäretkien rauhoittavia ja tasoittava vaikutus. Metsä on oppimisympäristönä erittäin inspiroiva ja luonto tarjoaa monenlaista puuhaa ja vaihtelevia materiaaleja toimintaan. Lapset viihtyvät usein hyvin metsässä aikuisen näkökulmasta kurjemmillakin keleillä, kun vaan varusteet ovat säänmukaiset. Sen vuoksi syyskaudella esikoulussa suunnattiin usein metsään, etenkin, kun metsään oli maalaismaisemassa lyhyt matka. Tämä on varmasti yksi syy, miksi metsä jäi lapsille erityisesti mieleen ja nousi talven aikana usein puheissa esiin. Talven aikana metsäretkeily jäi vähäiseksi. Moniaistisen työskentelyn teeman valinnassa toteutui tällä tavoin lasten osallisuus. Esikouluryhmässämme työskentelee kolme aikuista, eikä moniaistinen työskentely ole meille kenellekään ennestään tuttua, joten metsä tuntui myös meidän työntekijöiden mielestä aiheena sopivan tutulta aloitukselta.

 Metsäretki-projekti toteutettiin maaliskuussa ja se koostui ns. kahdesta päätapahtumasta; metsäretkestä laavulle ja moniaistisesta metsäretkiaiheisesta työskentelystä sisätiloissa. Metsäretken oli tarkoitus toimia inspiroivana aiheen aloituksena ja mahdollisuutena muistutella mieliin talven jälkeen metsäkokemus sekä hankkia materiaalia aistityöskentelyyn. Metsäretken tärkeä tehtävä oli myös toimia yhteisenä miellyttävänä kokemuksena. Eskarissa toteutettava moniaistinen työskentely toi metsän elementtejä sisätiloihin ja pääpaino oli yhteisessä tekemisessä ja muistelussa oppimisen syventämistä unohtamatta.

 Metsäretkipäiväksi osui sopivasti aurinkoinen kevätpäivä. Käveltyämme kilometrin mittaisen matkan saavuimme laavulle, jossa grillasimme evääksi tuomamme makkarat. Havainnoimme metsäympäristöä kaikin aistein ja pohdimme yhdessä, mikä on olennaista juuri metsälle. Nautiskeltuamme keväisen metsän tunnelmasta, poimimme mukaamme maanomistajan luvalla metsästä risuja ja käpyjä yms. materiaalia, joita saatoimme hyödyntää eskarissa sisällä toteutettavassa metsäretkessämme.

 Laavuretken jälkeisenä päivänä aloimme rakentaa metsäretkeä eskariin. Olin jo etukäteen peittänyt yhden ikkunan vihreällä silkkipaperilla ja sen oli tarkoitus luoda tilaan vihreää sävyä. Yksi työntekijöistä oli tuonut kotoa teltan, joka pystytettiin huoneeseen. Lapset saivat tuoda tilaan metsästä noukkimiamme materiaaleja, joiden lisäksi olimme varustautuneet kivin, kuusen ja männyn oksin sekä paju- ja koivunoksin. Teltan lattialle leviteltiin peittoja ja muutaman peiton alle laitettiin isot, litteät kylmäkallet tuomaan maan kylmyyden tuntua ja mahdollistamaan kylmäaistimuksen. Telttaan laitettiin rekvisiitaksi vielä trangia-keitin ja kuksia. Huoneeseen laitettiin soimaan spotify-soittolista, jolla oli linnunlaulua. Ryhmän aikuiset olivat tehneet tilaan tunnustelu- ja haistelupusseja metsän materiaaleista. Lisäksi oli tuotu kotoa pakastimista puolukoita ja mustikoita makukokemuksia varten. Toteutimme metsäretkityöskentelyn neljän lapsen pienryhmissä, jolloin aikuinen pystyi sensitiivisesti kohtaamaan jokaisen lapsen. Eri pienryhmien aiemmat kokemukset ja mielenkiinnonkohteet vaikuttivat siihen, millä tavoin työskentely eteni ja projektiamme varten saamamme lisähenkilöstöresurssin ansioista pystyimme joustamaan aikataulussa.

 Metsäretki-projektin yksi tavoite oli lapsiryhmän yhteisöllisyyden lisääminen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen yhteisen tavoitteen hyväksi liittää ihmisiä yhteen. Moniaistisessa työskentelyssä lapset sanoittivat omia kokemuksiaan ja vertailivat niitä kavereiden kokemuksiin. Näin opittiin samalla ymmärtämään, että kokemukset ovat jokaisen henkilökohtaisia ja jokaiselle omalla kohdalla tosia ja oikeita. Joitakin asioita voidaan kokea samalla tavoin ja joitakin eri tavoin, mutta kaikkien kokemukset ovat arvokkaita. Tämän tyyppinen työskentely sopii erittäin hyvin ilmiöpohjaiseen oppimiseen, sillä moniaistisessa työskentelyssä pystytään kokemaan käsillä oleva ilmiö kokonaisvaltaisesti, kun huomioidaan erilaiset oppimisväylät. Ihmisten tavat oppiahan ovat hyvin erilaiset. Tämä on myös omiaan lisäämään tasa-arvoa erilaisten oppijoiden välillä.

                                                                                   -Tilli-

[aistitavoinna-blog]

Osallisuudesta

 Osallisuus on pompsahtanut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden julkaisemisen jälkeen yhdeksi keskeisistä kehittämisalueista suomalaisen varhaiskasvatuksen kentällä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa muistutetaan, että demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokaisen oikeus ja velvollisuus on osallistua. Jokaisella lapsella on oikeus olla osallinen omaan elämäänsä liittyvissä asioissa sekä oikeus kokemukseen kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 18, 20.).

 Moniaistisen työskentelyn yksi tavoite on mahdollistaa kaikille osallisuuden kokemus. Voidakseen kokea osallisuutta, tulee kaikilla lapsilla olla riittävä määrä tarvittavaa tietoa käytössään (Turja & Vuorisalo 2017, 48). Varhaiskasvatusikäiset lapset ovat niin pieniä, etteivät he osaa vaatia osallisuutta, jos he eivät ole siihen tottuneet. Aikuisen tehtävänä on tarjota lapsille mahdollisuuksia osallisuuden kokemiseen. Lapset ovat yksilöitä pienestä pitäen ja tarttuvat eri tavalla osallisuuteen. Aikuisen tulee huomioida lasten persoonalliset lähestymistavat ja mahdollistaa lapsen osallisuus tarjoamalla sopivassa määrin tukea. Lapsi, joka vetäytyy vuorovaikutuksessa, on yhtä oikeutettu omaan osallisuuteensa kuin lapsi, joka on voimakkaasti ja äänekkäästi esillä ison osan päiväkotipäivästä. Osallisuus toteutuu aina aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Aikuisen sitoutuminen osallisuuden toteuttamiseen vahvistaa lapsen osallisuuden mahdollistumista. (Leinonen, Venninen & Ojala 2011, 85, 88.). Kun lapselta päiväkodissa kysyy, mitä hän haluaa tehdä, hän ei välttämättä osaa vastata, koska hän ei tiedä, minkälaisia tekemisen mahdollisuuksia hänellä on. Kokemuksen karttuessa lapsi oppii tietämään, mikä on kulloinkin realistinen tavoite. Aikuinen mallintaa jatkuvasti maailmaa lapselle ja omalla toiminnallaan säätelee lapsen tekemisiä, mikä auttaa myös tunnesäätelyssä. Osallisuuttakin täytyy siis harjoitella. Päiväkodissa aikuisen tehtävänä on antaa lapselle mahdollisuuksia harjoitella osallisuutta.

 Osallisuuteen kannustava tunnetila mahdollistuu luottamuksellisessa ilmapiirissä. (Turja & Vuorisalo 2017, 49). Koska vuorovaikutus on lapsen osallisuuden kokemisessa niin tärkeässä roolissa, on syytä kiinnittää erityistä huomiota vuorovaikutuksen laatuun. Aikuisen on tehtävä kaikkensa solmiakseen luottamuksellinen suhde niihin lapsiin, joiden kanssa hän on tekemisissä. Lämpimässä vuorovaikutuksessa aikuisella on aina aikaa kohdata lapsi kiireettömästi ja sensitiivisesti. Joidenkin lasten kohtaaminen vaatii aikuiselta enemmän, mutta se on siitä huolimatta jokaisen lapsen oikeus. Lämpimässä vuorovaikutustavassa empatia on keskeisessä asemassa. Jokainen kohtaaminen lapsen kanssa on erilainen ja jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. Lapsen täytyy saada näissä kohtaamisissa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ja aikuisen tehtävänä on tukea lasta tässä tavoitteessa. (Ahonen 2017 , 78.). Luottamuksellisessa ilmapiirissä lapsi uskaltaa osallistua yhteiseen toimintaan ja esittää omia ajatuksiaan. Osallisuuden kokeminen vahvistaa tunnetta yhteisöllisyydestä ja on omiaan luomaan positiivisen osallisuuden kehän, jolloin osallisuuden kokemus entisestään vahvistuu. (Turja & Vuorisalo 2017, 50.)

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Leinonen, J., Venninen, T. & Ojala, M. 2011. Osallisuuden kulttuurin kehittäminen. Päivähoitohenkilöstön näkemyksiä lasten osallisuuden tukemisesta. Teoksessa Mäkitalo, A-R., Nevanen, S., Ojala, M., Tast, S., Venninen, T. & Vilpas, T. (toim.) 2011. Löytöretkellä osallisuuteen. Kehittämistä ja tutkimista päiväkodin arjessa II. Soccan ja Heikki Waris-instituutin julkaisusarja nro 26. http://www.socca.fi/files/1373/Loytoretkella_osallisuuteen_kehittamista_ja_tutkimista_paivakodin_arjessa_II.pdf

Opetushallitus 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino.

Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A.& Eerola-Pennanen, P. (toim.) 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. 2., korjattu painos. Tampere: Vastapaino.

                                                                   -Tilli-

[aistitavoinna-blog]

Moniaistisuus

Edellisessä postauksessa kerrottiin ihmisen aisteista. Nyt olisi tarkoitus kertoa moniaistisuudesta. Moniaistisuus tarkoittaa monen aistin kautta yhtäaikaisesti saatua aistikokemusta esimerkiksi näön ja kuulon yhteistoimintaa. Kun puhutaan tunto- ja näköaistin yhteistoiminnasta, on näköaisti yleensä vahvin. Näiden aistien yhteistoiminnalla voidaan esimerkiksi tunnistaa esineitä.

Moniaistisuudella on monia hyötyjä, sillä sen avulla tietoa tulee useista eri lähteistä. Ihminen voi saada myös päällekkäistä informaatiota, mutta se on vain hyödyksi. Kun aistimme kaikilla aisteilla saamme paremman kokonaiskuvan käsillä olevasta tilanteesta. Lisäksi se varmistaa ihmisille nopeammat ja tarkemmat reaktiot tilanteisiin. Toisaalta myös häiriöherkkyys pienenee, kun useampi aisti on käytössä.

Monet ihmiset ovat varmasti huomanneet, että pienessä melussa voi olla hankalaa tunnistaa toisen puhetta. Puheen tunnistus onkin helpompaa, jos näkee puhuvan kasvot. Tämä on audiovisuaalista puhetta, eli kuulo ja näkö tekevät tiivisti yhteistyötä. Kaikki havaitsemisemme on moniaistista, vaikka usein ajatellaan, että aistit toimivat erikseen.

Suunnitellessamme aistien tilaa tulee huomioida kaikki aistit, jotta kokemuksesta tulee mahdollisimman kokonaisvaltainen. Moniaistisuutta tulisi hyödyntää elämyksellisenä oppimisympäristönä, jolloin myönteiset kokemukset innostavat oppimiseen ja itsensä havainnoimiseen. (https://mycourses.aalto.fi/mod/resource/view.php?id=297625)

[aistitavoinna-blog]

aisteista

Ihmisellä on viisi perusaistia: maku-, haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaisti. Hajuaistilla voidaan luoda kuva ympäröivästä tilasta ja tunnistaa yksilöllisiä asioita, kuten henkilöitä, tilaa tai tavaroita. Erityisesti rintaruokitut vauvat tunnistavat äitinsä hajuaistin avulla. Lisäksi lasten on mahdollista tunnistaa perheenjäsenensä ominaistuoksusta. (Hulsegge 1987, 29.) Makuiastilla voimme erottaa makean, happaman suolaisen ja kitkerän. Kuuloaisti on tärkeä osa puheen kehityksen kannalta. Tuntoaistilla ihminen kokee ympäristöään, itseään ja jopa tunnetiloja. Näköaistilla voimme havaita liikettä ja värejä.

Sähköiset sykäykset eli impulssit puodostavat aistikokemuksia aivoille. Ne ovat ravintoa hermostolle ja jotta hermosto kehittyy, se tarvitsee aistikokemuksia. Tämä auttaa oppimaan omien aistien käyttöä ja ymmärtämään niitä. Ensimmäisiä aistikokemuksia ihminen saa jo sikiönä. Pienen lapsen käsitys ympäröivästä maailmasta alkaa aistien avulla pikkuhiljaa muodostua. Lapsi on jo vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Aistikokemukset ovat jokaiselle yksilöllisiä ja reagoimme niihin eri tavoin. Niiden avulla opimme valtavasti. On olemassa kuitenkin erilaisia oppijoita; jotkut meistä oppivat visuaalisesti näkemällä, toiset tekemällä ja toiset kuuntelemalla.

-Pauline

 lähteet:

https://peda.net/polvijarvi/varhaiskasvatus/sp/esikot/aistit

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118934/Hukkanen_Johanna_Salmela_Milla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[aistitavoinna-blog]

Vasusta kaikki alkaa

 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on ohjaava asiakirja, joka luo raamit kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa, joka käsittää päiväkodit, perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatustoiminnan. Varhaiskasvatussuunnitelma on kolmitasoinen kokonaisuus, johon kuuluvat  valtakunnallinen (1.) varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, sen pohjalta laadittavat (2.) paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat kunnissa sekä aivan ruohonjuuritasoinen varhaiskasvatusyksikössä laadittava henkilökohtainen (3.) lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Aikamoinen sanahirviö tuo varhaiskasvatussuunnitelma, joten arjessa sitä kutsutaan tuttavallisesti nimellä vasu.

 Vasussa kerrotaan tarkasti kaikista niistä asioista, jotka pitää ottaa huomioon, kun järjestetään varhaiskasvatustoimintaa. Siinä kuvataan myös niitä tavoitteita, arvoja ja toimintatapoja, jotka toteutuvat varhaiskasvatuksen kentällä. Pedagogiset tavoitteet on jaoteltu viideksi oppimisen alueeksi; Kielten rikas maailma, Ilmaisun monet muodot, Minä ja meidän yhteisömme, Tutkin ja toimin ympäristössäni sekä Kasvan, liikun ja kehityn. Jokainen oppimisen alue on sisällöltään laaja, eikä mikään näistä noudata perinteistä koulusta tuttua oppiainejakoa, vaan tavoitteena on eheytetty pedagoginen toiminta ja ilmiöiden ja asioiden laaja-alainen tutkiminen ja tulkinta.

 Oppimisen alue ”Ilmaisun monet muodot” pitää sisällään lasten musiikillisen, kuvallisen, sanallisen ja kehollisen ilmaisun ja täten moniaistisuuden voi liittää juuri tähän kohtaan vasua. Kaikille meille, jotka työskentelemme lasten kanssa, on tuttua vasussakin korostettu lasten toiminnalle tyypillistä oleva kokonaisvaltaisuus. Lapset eivät tee aikuisten tapaan keinotekoisia jakoja esimerkiksi musiikin tekemisen ja kehollisen ilmaisun välille, vaan he yhdistelevät kaikkea luovasti monipuolisiksi, kulloistakin leikkiä palveleviksi kokonaisuuksiksi. Heille itsensä ilmaisu ei ole sinällään tavoite, vaan se on leikin väline ja sen luonteva osa. Moniaististen kokemusten tarjoaminen lapselle on tämän vuoksi juuri lapsilähtöistä ja lapsen osallisuutta korostavaa toimintaa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018)

                                                                                                       -Tilli-

[aistitavoinna-blog]

Aistit avoimina

Tervetuloa lukemaan tätä meidän neljän sosionomiopiskelijan ylläpitämää blogia, joka liittyy opintojaksoomme. Työskentelemme kaikki tahoillamme varhaiskasvatuksessa Uudellamaalla ja Hämeessä eri ikäisten lasten parissa. Innostuimme moniaistisuudesta ja toteutamme siihen liittyviä projekteja työpaikoillamme. Aihepiiri on meille kaikille uusi ja tarkoituksenamme on lähestyä sitä varhaiskasvatuksen näkökulmasta aluksi teorialähtöisesti ja projektiemme edetessä käytännön kokemuksia jakaen.