cocacolaloverx

[cocacolaloverx]

17. Heinäkuuta 2020

Heinäkuinen helle tuo mukanaan muistot menneiltä vuosilta, hyviltä ja huonoilta. Kiertelen kylän pintaa aamu kuudelta auringon paistaessa vielä hieman viistoon. Päivän mittaan sekin nousisi ja porottaisi rannalla olijoiden niskoihin jättäen ne punaisiksi. Pysähdyn paikoissa, joihin olen jättänyt omat muistojälkeni. Kuka tietää missä olen ensi kesänä, olenko tällä kylällä enää ollenkaan vai jäänkö jumiin. Muistelot nousevat mieleeni ahdistavan tulevaisuuden ajattelun myötä ja muistan kaiken tärkeän. Aina yhden elämän vaiheen päätteessä tunnen oloni vanhaksi ja kuolevaksi. En tunne itseäni ikuisesti nuoreksi tai ikiliikkujaksi samalla tavalla kuin tunnehuippujen hetkellä. Siksi kiertelenkin kylän pintaa ja muodostaa omien tunnehuippujeni kartan.

Matka alkaa kirjaston pihasta ja olisiko muistorikkaampaa paikkaa kuin oman kylän kirjasto, joka on toiminut turvasatamanani jo monta vuotta. Täällä olen kokenut monet huiput ja pohjat. Keväällä 2018 itkin kirjaston pyöreän pöydän äärellä sotkuista perhettäni. Aurinko paistoi verhojen lomasta viiruina pöytään eikä yhtään sopinut silloiseen olotilaani. Olin murtunut, olen edelleen. Kesän aikana samana vuonna vettä satoi kesäkuussa niin paljon, että olo tilani oli kuin syksyllä. Uunia piti lämmittää kotona ja kaverini uuden kämpän kellari oli niin kylmä, että hengitys nousi huuruna ilmaan. En silloin vielä tiennyt, että tämä kämppä tulisi olemaan tulevan syksyn kokoontumis paikka. Syksyllä koulun jälkeen menisimme porukalla kaverilleni ja tekisimme ruokaa. Kyytiä kotiin piti odottaa pitkään, koska itsellä ei vielä ollut ajokorttia.

Syksy 2018 aloin seurustelemaan. Tähänkin liittyy muistoja kirjastosta, jossa olimme ensitreffeillämme. Vieläkin dekkari hyllyn ohi kävellessäni voin tuntea sen jännityksen ja riemun tapaamisesta. Aivan kuin yhteinen jännityksemme olisi jäänyt näkymättömäksi muodoksi hyllyjen väliin ja aina läpi kävellessä adrenaliini pistos lävistää hermostoni. Myöhemmin syksyllä teimme kirjaston viereisellä jalkapallokentällä lumienkeleitä pakkaskuuraan ja katsoimme miten aurinko oli laskemassa puiden taakse lävistäen kylmillä säteillään hengityksemme muodostaman huurupatsaan. Luin ensimmäisenä syksynämme myös paljon kirjoja ja mieleen on jäänyt elävästi kirja nimeltä Eleanor ja Park sekä koulun jälkeen tekemäni kasvissosekeitto.

Uutena vuotena 2019 olemme ajelemassa bileistä toiseen ja mietimme omaa paikkaamme tänä iltana. Kun kello lähestyy puolta yötä hän kaartaa kirjaston eteen ja sammuttaa auton. Juuri kun kello kääntyy seuraavan vuosikymmenen puolelle suutelemme kirkon kellojen kumistessa taustalla. Taas uusi kerros muistoja kirjaston päälle.

Kaikki tapahtunut ensimmäisen koeviikon lohdutus omenaviinereistä ja kirjaston hyllyjen välissä pujottelusta on johtanut tähän päivään. Tuntuu kuin elämäni olisi jo loppu ja nyt vain käyn läpi ne ihanat hetket. Odotan syksyä tähtiä ja värikkäitä lehtiä, ehkä silloin olisin taas elossa.

[cocacolaloverx]

Muutosten tuuli

Ensimmäinen kesä aikuisena. Korvanlehteä kuumotti uusi lävistys ja tulevaisuuden suunnitelmat pakottivat takaraivossa. Kesä olisi kuitenkin sama kuin aina ennenkin. Tuuli tuulisi samaan tapaan kuin lapsuuden muistoissa ja kirjojen sivut tuoksuisivat aurinkorasvan täplittämänä juuri nuoruuden kesältä. Jotain oli kuitenkin muuttunut. Vaikka mehiläiset pörräsivät ja aurinko paistoi ei kesä ollut enää kesä. Oliko linnut muuttaneet laulutapaansa? Satoiko sade nyt eri tempossa? Vaiko kenties kukkien tuoksu muuttunut kitkerämmäksi? Hetken mietittyäni tätä muutosta kesässä tajusin; en ollut enää lapsi. Oli ensimmäinen kesä, jota en voisi enää muistella lapsuuden kesänä. Siksikö jäätelö oli alkanut maistumaan kaloreilta? Siksikö peili alkoi väännellä ja käännellä peilikuvaani tuntemattomaksi? Niin paljon kysymyksiä vailla vastausta. Mutta totuus oli, että kesä ei ollut enää kesä. Nyt mansikat ja vanilja jäätelö olivat muuttuneet ahdistukseksi ja stressiksi. Aurinkoa sai katsoa kesätöistä käsin ja sadetta kuunnella oppikirjojen ääreltä. Aurinkorasva oli hajusteetonta ja riippumatto sateesta märkä. Kesä oli muuttunut minun mukanani.

-4.7.2020

[cocacolaloverx]

Hyvää yötä rakas

Aloitat rauhallisen hengityksen vierelläni kunnes jokaista hengenvetoa kohden tuhinasi muuttuu vähitellen hiljaiseksi kuorsaukseksi. Rintakehäsi kohoilee hengityksesi tahdissa rauhallisella tempolla, rintalihastesi erottuessa viistoa valoa vasten selvästi. Solisluusi kuoppa väreilee sykkeen mukaan kuorsauksesi taas laantuessa tuhinaan. Suusi on hieman raollaan ja huulesi kiiltävät huulirasvani jäljiltä. Näky on niin rauhoittava, että voisin katsella sitä kunnes kaikki tähdet ovat sammuneet. Alan kuitenkin vaipua itsekin pikku hiljaa uneen ja viimeinen asia, jonka näen ennen pimeyttä on ripsiesi hento värähdys.

-9.6.2020

[cocacolaloverx]

Don't open this door. You'll only see a broken family with broken dreams. And now one of them is crying silently in pain

1.6.2020

[cocacolaloverx]

16.12.2018

<3

[cocacolaloverx]

22.9.2018 <333

[cocacolaloverx]

My first kiss

My crush came over and we watched a horror movie. The evening was nice and the movie was also good. It started to get late so we went to sleep. It was almost so dark in my room that you couldn't see anything. The only light was coming from my phone, it was a notification from a message or something. He put his arms around me and held my hand. I laid on my back and slowly turned my head to him. I could see only his outlines. I felt his breathing against my face. He starts to draw sircles on the back of my hand. And super slowly we start to get closer to each other. And when our noses touched I opened my mouth a little pit and I could feel him doing the same. And then we kissed. Slowly and carefully. It was all dark and we were both really shy. It was just like in books. And then I fell asleep on his chest his arms around me.

[cocacolaloverx]

I love having you here, near me. Your hand in mine while you slowly draw circles with your thumb on the back of my hand. How you breath on my neck and carefully crap your hands around me tighter. I really like you.

16.9.2018 sunday

[cocacolaloverx]

Now that I know what it's like to fall asleep your arms wrapped around my waist, how am I supposed to fall asleep without? How am I supposed to fall asleep knowing what it was like to fall asleep you breathing calmly on my hair? Listening your calm breathing when you slowly fell asleep, I can't imagine sleeping without it. Without you.

2.9.2018 Sunday

[cocacolaloverx]

Mä tykkään susta ihan vitusti.

26.8.2018 <3

[cocacolaloverx]

First stars are starting to show up on the nightsky and I'm happy!

30.7.2018

[cocacolaloverx]

It just hits. The thoughts about eating. I'm too aware of my stomach and thighs and all of that fat and ugliness. I don't know what is happening to me. Why I can't just push them away??? Why every fucking time I wanna eat the voice in my head says "don't" and "do you got control at all?" Yeah I got fucking control but why don't you let me fucking eat like a fucking normal person???? Because you are fat.

28.7.2018

[cocacolaloverx]

I'm feeling anxious. I hate myself. Why can't I just be perfect??

26.7.2018

[cocacolaloverx]

It's been 20h and I'm still going strong. I didn't know this would have been this easy like what the fuck. I'm not even been hungry. I have drunk a lot of water and tea and that's it.

16.7.2018

[cocacolaloverx]

Gonna fast tomorrow! Let's see how I manage💭

15.7.2018

[cocacolaloverx]

Things that make me happy♡

•Harry Potter

•Books

•Windy days

•Sunflowers

•Eating that funny chocolate candy and reading hp and prisoner of azkaban

•Fall

•Starry night

•Stars

•Fall nights

•Colourful leafes

•Tea

•Midnight snack

•Cats

•Dancing in the rain

•Moon

•Moonlight walks

•Sea

•And my lovely friends!

[cocacolaloverx]

I'm always so negative here but rn I feel happy and calm. Like everything is gonna be alright. And I hope when I'm feeling down I will remember this and say to myself: "it's gonna be alright."

6.7.2018