eraejorma

[eraejorma]

Isojärven kansallispuisto 09/2018

Tämä reissu ei ehkä ollut varsinaista retkeilyä, sillä päätimme kokeilla ex-tempore päähänpistona Metsähallituksen majoituspalveluita... puhelimella selvisi, että Isojärven kansallispuistossa oli samalle illalle vielä vanhan tukkikämpän päädyssä yksi huone vapaana. Joten ei muuta kuin kamat kyytiin ja Isojärveä ihmettelemään.

Kämpällä selvisi, että käytettävissä on myös vanha tukkimiesten sauna ja kanootinkin pystyi vuokraamaan.

Luonnonläheisyydessään tämä oli kyllä erinomainen vaihtoehto tavalliselle hotelliyölle!

[eraejorma]

Patvinsuon kansallispuisto 07/2018

Kevään ensimmäinen retkireissu pääsi muiden kiireiden takia hieman viivästymään ja siitä tulikin sitten samalla keskikesän retkireissu, näin kun heinäkuun alussa jo ollaan. Mutta reissu suuntautuikin sitten mitä mainioimpaan kohteeseen eli Patvinsuon kansallispuistoon! Patvinsuon alue on helppo patikoida, sillä alueella ei juurikaan ole suurempia korkeusvaihteluita ja polut olivat aivan kelvollisessa kunnossa. Osa pitkospuista on jo lahonnut, mutta eihän luontoretkeltä mitään parkettilattiaa pidäkään odottaa. Luonnoltaan alue on sen sijaan ihastuttavan monipuolinen! Erilaisten suotyyppien lisäksi reitille osui kaunista lehtometsää, harvinaisen sykkyräinen joki ja sen yli vievä hinattava lossi, tottakai myös hieman puupeltoa, mutta myös vaihtelevasti eri tyyppistä metsää, kelopuita ja varsin hieno parikymmentä vuotta vanha myrskytuulten tekemä aukko missä kaikki puut olivat kaatuneet. Soiden välissä olleet pienet kangasalueet olivat täynnänsä sinisiipiä, siis todella monilukuisesti. Yöllä poluilla kulkiessa vähän väliä sai varoa tallaamasta hitaasti löntystävien isojen rupisammakoiden päälle. Ne näköjään jostain syystä tulevat viettämään öitään poluille. Etelässä kansallispuisto rajoittuu Koitere-järveen mikä näkyykin olevan iso akkuparisto eli energiavarasto eli säätelyallas etelämpänä sijaitsevalle vesivoimalalle. Tämä aiheuttaa järvessä kevään ja syksyn välillä parin metrin pinnan vaihtelua ja tästä syystä ainakin järven pohjoislaita on kesämökitön. Tämän ansiosta puiston etelälaidalla sijaitseva Majaniemen nuotiopaikka oli hiekkarantoineen mitä mainioin, hiljainen, kaunis ja rauhallinen leiripaikka. Kauniiden kelien ansiosta Ranskan armeijan ylijäämäteltta toimi loistavana hyttyssuojana yön yli. Kangas on ohutta puuvillakangasta, joten uskoisin sateisella kelillä tunnelman hieman laskevan… Muutenkin talvella testaamamme retkeilyvarusteet toimivat myös kesällä mitä mainioimmin. Tosin makuupussi mallia SA-INT oli turhan paksu ja painoi liikaa! Tällä kertaa emme kantaneet vettä juurikaan mukana puistoon tullessamme vaan keitimme sitä sekä Koitereesta, että puiston lounaiskulmassa sijaitsevasta Pirskanlammesta. Pelkkä keittäminen näytti riittävän, sillä emme kokeneet minkäännäköisiä mahavaivoja reissulla. Vietimme kolme päivää tällä kertaa puiston eteläosassa, joten pohjoispuolella oleva Suomunjärven ympäristö jäi kokonaan tutkimatta. Puisto oli luonnoltaan niin kaunis ja monipuolinen, että sinne kyllä menee mieluusti uudelleen, jolloin voi keskittyä enemmän tuohon pohjoisosaan. Mitä opimme? Kesäretkeily on talveen verrattuna niin helppoa, että pitäisi oikeastaan varustaa ihan kevyt, reilusti alle 10kg nyssäkkä molemmille. Juomahuolto ja ruoanlaitto onnistuu oikein mainiosti järvivedelläkin kun puistojen palvelut näkyvät olevan niin hyvin saatavissa eli nuotiopaikkoja on rannoilla, jossa voi taukoa pitäessään samalla keitellä vettä. Suoalueessa mietitytti paarmojen ja muiden pörriäisten määrä… Mutta vaikka paarmoja ja itikoita riittikin, ei niistä kyllä suurempaa ongelmaa muodostunut. Paarmat lähinnä surinallaan vain ärsyttävät ja enimmät itikat pysyivät hieman etäämmällä Offin voimalla.

[eraejorma]

Riisitunturin ja Hiidenportin kansallispuistot 03/2018

Talven viimeiset maistiaiset tykkylumesta, valkoisesta tunturista ja kunnon metrisistä kinoksista… Kurvailtiin pääsiäislomalle taas Etelä-Lappiin katselemaan tuntureita ja tykkylumipuita ennen kuin kevät aurinko vie ne mukanaan. Riisitunturilla olikin niin paljon kanssamatkailijoita, että hyvä kun parkkipaikalle mahduttiin. Keiteltiin huipulla kahvit, otettiin aurinkoa ja ihasteltiin maisemia. Iltaa kohti päätimme lähteä kiertelemään muita kohteita kun ei tuosta Riisitunturistavarsinaisesti erakkokohteeksi ollut vaikka kaunista olikin… Matka veikin sitten lopulta Suomutunturin kautta Kemijärvelle, sieltä Rovaniemelle ja lopulta aina Sotkamon Hiidenportin kansallispuistoon saakka. Siellä lumikenkäilimme katsomaan hiidenportin kurua ja kokkailimme nuotiolla muonaa. Oikein kiva eteläisen Lapin ja Kainuun kierros! Mutta kyllä nyt ollaan jo valmiina kesään. Ulkona nukkuminen pakkasessa on kivaa, mutta en malta odottaa kesäretkeilyn yksinkertaisuutta jo! Suurin ongelma ei itseasiassa ole pakkanen sinällään vaikka se vaatiikiin enemmän tavaraa vaan liikkumisen rajoitteneisuus: lumikengillä ei rinkan kanssa pysty metrisessä lumessa menemään ihan minne haluaisi. Mitä mielessä ensi talveksi? Täytyy vakavasti harkita metsäsuksia ja ahkiota. Se on ihan inttikokemuksilla niin paljon parempi yhdistelmä kuin lumikengät ja rinkka. Matkakohteiksi täytyy etsiä suomaastoa… Se on niin kaunista ja talvella suksilla pääsisi hyvin kulkemaan aapojen poikki. Ja paikkoja riittää sillä esimerkiksi vaikkapa Pudasjärven poikki ajaessa näkee kymmenien ja kymmenien kilometrien matkalla niin paljon kauniita maisemia, että niihin on pakko päästä hiihtelemään. Puhumattakaan Litokairasta tai pohjoisemmista erämaa-alueista!

[eraejorma]

Oulangan kansallispuisto 02/2018

Lumikenkäily kevättalven kantohangilla… retkilehdissä niin vaivattoman ja nautinnollisen helpon oloista touhua! Mikäpä olisikaan hienompi paikka elää tuota unelmaa kuin Oulangan talvinen ihmemaa… Well… Helmikuun alkupuolella Oulangassa vaan sattui olemaan paikoin metrinkin verran lunta, josta noin puolet pehmeää puuteria :) Tämä muutti lumikenkäilyn luonnetta piirun verran haastavampaan suuntaan tuosta keväisenkevyestä talvireippailusta… Lähdimme tällä kertaa viettämään pitkää viikonloppua Oulangan kansallispuistoon tutustuen. Yritimme hakea hieman erakompaa osaa puistosta - aiemman Teijon reissun ihmispaljous mielessämme - ja majoittua retkeilemään joko kuusten juurelle, laavulle tai autiotupaan. Keroharjun reitti Oulangan itä/pohjoislaidalla vaikutti lupaavalta hieman syrjäisemmän sijaintinsa takia. Sieltähän ei löydy noita Oulangan kuuluisimpia turistinähtävyyksiä eli könkäitä. Aivan tarkkaan emme reittisuunnitelmaa lyöneet lukkoon etukäteen vaan tarkoitus oli paikanpäälle saavuttuamme päättää suuntaammeko reitin puolivälistä löytyvälle autiotuvalle ja saunalle, vai lähdemmekö reitin eteläisemmässä osassa olevalle Kirkonnurkan laavulle. Oulangan luontokeskuksesta puhelimessa suositetun auratun tien päähän saavuttuamme aloimme makustelemaan miltä nuo vaihtoehtoiset suunnat tuntuivat… Saunatuvalle päin näytti lähtevän kohtuutuore hiihtojälki, kun taas laavun suuntaan oli vain koskematon kelkan jälki. Yksinäisyys siis todennäköisesti löytyisi jälkimmäisestä. Kellokin oli jo yli kymmenen illalla, joten myös laavulle vievän reitin lyhyys verrattuna saunatuvan puolta pidempään matkaan puolsi sen valintaa. Joten eipä siinä sitten muuta kuin rinkat pakettiin ja selkään, lumikengät jalkaan, sauvat käteen ja yön pimeyteen kelkkareittiä seurailemaan. Kelkkauraa olikin helppo edetä… Maisemaa ei toki paljon vielä pystynyt hahmottamaan, muuten kuin lähinnä toteamaan, että suoalueella ollaan. Kitukasvuiset puut täplittivät maisemaa lampun valokeilassa heti kelkkareittiä reunustavan koivikon takana. Kelkkauraa ristiinrastiin ylittäneiden eläinten, niin isojen kuin pientenkin, jälkien määrän sen sijaan pystyi havaitsemaan selkeästi - kovin vilkkasta on liikenne yön hiljaisina hetkinä ollut! Täyttä varmuutta ei kelkkauran menemisestä laavulle toki ollut, joten seurailimme etenemistämme kartasta. Vajaan tunnin päästä olimmekin jo hyvin lähellä oletettua matkamme päätä ja pystyimme toteamaan, että kelkkaura ei totta tosiaankaan vie aivan perille. Mutta mitäpä tuosta, meillähän on lumikengät! Ristiriita retkilehtien mielikuvan ja tosielämän lumikenkäilyn välillä selvisi heti ensimmäisen kelkkauralta otetun askeleen myötä! Lumikenkä upposi pitkän matkaa toistasataa kiloisen kokonaisuuteni alla helposti puolisen metriä puuterilumeen. No kyllähän näinkin edetä voi, mutta heti tuli selväksi, että kovin helpolla eivät metrit tästä eteenpäin tule. Näimme kartasta, että olemme kuitenkin hyvin lähellä laavua, vaikkakaan mitään merkkejä siitä ei tosin näkynyt. Yritimme lähestyä oletettua laavun paikkaa parilta eri suunnalta, mutta kohtasimme hankalan luonnonesteen. Laavu näytti olevan joko keinotekoisen tai luonnon muovaamaan kehän muotoisen vallin takana. Vallilla ei ollut korkeutta kuin pari metriä, mutta se riitti piilottamaan rakennelmat hyvin. Lisäksi se tuntui metrisessä hangessa lähes ylipääsemättömältä esteeltä, sillä vallin rinteet, varsinkin rannan puolelta yritettäessä, olivat turhan jyrkät rinkan kanssa lumikengin kavuttavaksi. Tämä oli suorastaan koomista, sillä kesäkelissä koko kokonaisuuden kiertäminen olisi vienyt ehkä kaksi minuuttia ja vallin yli olisi päässyt noin viidellä loikalla - nyt sopivaa kohtaa ylittämiseen tarpomalla etsien kului ainakin tunti, jos ei enemmänkin. Lopulta hieman loivempi kohta löytyi ja vallin ylitys onnistui. Mutta ei aivan pienin menetyksin! Nimittäin huhupuheiden mukaan NATOnkin käyttöönsä valitsema Morpho-lumikenkä totesi kelin ja kuorman tässä kohtaa liian haastavaksi ja sen siteen kiinnitys hajosi! Onneksi sentään 50 metrin päässä laavusta eikä keskellä erämaata. Samalla kun taistelimme itsemme ja tavaramme laavulle, ja teimme hieman kulkuväyliä puuvaraston, itse laavun ja vessapaikan välille, sekä kaivoimme nuotiopaikan esille kinoksesta, pystyimme toteamaan, että tämän varusterikon myötä retki muuttaakin hieman luonnettaan. Lumikenkäretkeily vaihtui rentoutumiseen laavumajoituksessa, siihen saakka kunnes päättäisimme siirtyä kelkkauraa pitkin takaisin sivistyksen pariin. Tämä ei tosin ollut laisinkaan huono muutos tai vaihtoehto! Laavulla aikaa viettäessä nimittäin todellakin vahvistui käsitys siitä, että ainakaan helmikuun alussa puiston tässä osassa ei paljon vierailijoita käy. Ainoa havaitsemamme ns “luonnoton” ääni oli aamulla kaukaa kuulunut moottorikelkan ääni. Muuten saimme viettää aikaa ihan rauhassa kaksistaan, vain nuotio seuranamme. Noin viikkoa aiemmin seudulla vallinneet -30 asteen kelitkin olivat kaikonneet ja nyt puhuttiin noin kymmenestä pakkasasteesta jos edes siitäkään. Harvinaisen rentouttavaa ja ylitin itsenikin nauttimalla vain olemisesta. Tätä ei esim. rantalomilla tapahdu!! Paluumatkalla saimme kokea vielä hetken lumessa tarpomisen iloa, sillä lumikengillä kuljettu urakaan ei vielä vaelluskengillä kävelemistä kantanut, joten siirryin suosiolla nelivedon käyttöön ja konttasin laavulta kelkkauralle. Säären mitta ja sauvat pitkällään käsissä ajoivat ihan kelvollisesti lumikengän virkaa ja laavulta päästiin kuin päästiinkin pois. Mitä opimme? Kuten edellisen lähiretkeilykirjoituksen yhteydessä kirjoitin, reissu (ja luonto) yllättää aina. Klisee “expect unexpected” toimii. Se vain on niin, joten siitä kannattaa oppia nauttimaan. Tällä kertaa koko reissun teema ja suunnitelmat muuttuivat välinerikkoon, mutta se ei haitannut mitään kun ylipäätäänkin suunnitelmat olivat vain ajatelmia eikä kiveen hakattuja lakeja. Tällä kertaa käveltiin vähemmän, mutta so what - ensi kerralla sitten enemmän. Toisin sanoen, vaellettiin vähemmän, halittiin enemmän. Ei huono sekään. Lumikengät ovat ihan hauskat kuntoiluvälineet ja kyllähän niillä paremmin hangessa pääsee kuin saappailla. Mutta jos sota-aikoina olisi ollut suomalaisilla vain lumikengät, niin kyllä tätäkin kirjoitettaisiin nyt venäjäksi, jos laisinkaan! Mikäli ei ole mahdollista valita kulkemista optimikelin mukaan niin jalkaan ehdottomasti sukset. Ja siinä optimikelissäkin sukset ovat nopeammat ja taloudellisemmat.

[eraejorma]

Lähiretkeilyä 01/2018

Tarvitseeko retkeilyn olla suoritus mihin valmistaudutaan ja mitä suunnitellaan huolella päivä- tai viikkotolkulla? No ei välttämättä! Toki sitä saa suunnitella - ja omasta mielestäni se onkin lähes yhtä kivaa kuin retkeily itsessään - mutta tällä kertaa kokeilimme ex-temporee retkeilyä lähimaastossa… Klo 21 tuli ajatus, että reippaillaanko jonkun matkaa takapihalta metsän suuntaan ja ollaan yö ulkona - ja klo 22 jälkeen olimmekin jo rinkat selässä valmiina lähtöön. Rinkat lähinnä siksi kun ne ovat aina about lähtövalmiina, joten ne on helpompi ottaa mukaan kuin siirtää tarvittuja tavaroita toiseen reppuun. Kuten niin usein aiemminkin, tälläkin kertaa luonto tarjosi omia odottamattomia yllätyksiään… Suunnittelemamme reitti meni metsän läpi, joka olikin ennen näitä pakkasia pitkään jatkuneiden sateiden myötä tulvinut ja pakkasten tultua jäätänyt koko metsään ohuen jääkannen. Kansi sortui kävellessä isoina, jopa 10 neliön laajuisina laattoina ja tipahti parikymmentä senttiä alemmas. Tästä lähtevä ääni oli niin kova, että päätimme suosiolla kokeilla metsään menoa jostakin toisesta kohtaa. Reitti löytyi ja pienen kävelyn jälkeen löytyi myös oikein idyllinen makuupaikkakin sekametsän siimeksestä. Sinne oli hyvä laittaa makuupatjat ja hypätä makuupussien lämpöön. Aamulla herätys oli mitä mainioin tikan koputtaessa viereistä puuta kovaäänisesti herätyskellona toimien! Mitä opimme? Retkeilystä ei kannata aina tehdä suurempaa numeroa! Pieni irtiotto onnistuu varsin mitättömällä vaivalla. Ja kivoja luontoelämyksiä löytyy jo ihan lähimetsistäkin!

[eraejorma]

Teijon kansallispuisto 01/2018

Vuoden ensimmäinen luontoretki! Vuoden ensimmäinen kansallispuistoreissu! Nämä tittelit sai tänä vuonna itselleen Teijon kansallispuisto Salon seudulla. Kuten kuvista näkyy, kovin oli nykypäivän tammikuinen sää reissulla! Vettä riitti maassa, mutta hetkittäin itseasiassa satoi lunta veden sijaan. Lämpöä oli kuitenkin sen verran, että maahan ei lumesta jäänyt merkkejä kunnes vasta myöhään illalla. Matildajärven ympäristöä kierrellessä olikin hyvä testata tämän reissun uusia hankintoja: Meindlin Dovre-kenkiä ja Venäjän armeijan Gorka-housuja. Molemmat suoriutuivat testistä erinomaisesti! Kengät ovat pitkävartiset ja siten mitä sopivimmat märkään metsään - paljon ei tarvinnut rapakoita kierrellä. Goretex piti. Housut taasen ovat mitä erinomaisimmat metsähousut! Väljät, vahvistetut oikeista paikoista, hauskat henkselit mukana, hyvät taskut - kerrassaan toimivat. Täydelliset ne eivät toki ole… Kanada-napit taskuissa ja sepaluksessa olisivat normaaleja nappeja kestävämmät, haaravahvistus voisi olla timanttileikkauksella, polvisuojataskutkin ottaisin… Mutta joka tapauksessa, verrattuna kotimaisen armeijan paraatitaisteluyhdistelmään ylivoimaiset. Ja kuosiltaan kivat siviiliretkeilyyn maastokuvion sijaan. Venäjän omalla digiflora-kötöstyksellä kuvioitunahan noita ei ilkeäisi pitää kukaan rajan tällä puolen. Jotain tuolla puolella rajaakin siis osataan tehdä riittävän hyvin! Itse puisto oli melko perussettiä… Kivaa perussuomalaista rantametsää, kosteikkoa, suon tapaista. Ei mitään järisyttäviä luontoelämyksiä, mutta mukava ulkoiluun. Palvelut eli siis pitkospuut, laavut, nuotiopuut, kaikki olivat loistavasti saatavilla. Priimaa koivuklapia varastot pullollansa. Suurin ongelma oli itseasiassa väenpaljous! Eräjormaisuuttani en vain pidä kulkea maisemissa, jossa näen muita kulkijoita tai joudun jakamaan nuotiopaikan muiden kanssa. Ei minulla mitään muita retkeilijöitä vastaan ole, mutta ylsinkertaisesti vain mieluummin olisin omassa rauhassani yksin luonnon kanssa. Mutta väenpaljous on luonnollista kun ollaan mainostetussa, eteläisen Suomen pienessä kansallispuistossa. Näillä leveysasteilla rauhaan pääsee jos lähtee normaaliin metsään - tai sitten pitää ajella pohjoisemmaksi ja suurempiin puistoihin. Mitä opimme? Kyllä se goretex-kenkä vaan on mukava kevyessä siviiliretkeilyssä! Lyhyet lenkit (tässä tapauksessa 5h kokonaisuudessaan) eivät riitä kastelemaan kenkää, joten vedestä reitillä ei tarvitse murehtia. Toimivat housut ovat sellaiset, joita ei oikein edes huomaa kulkiessaan. Ja sellaisena tuovat omalta osaltaan miellyttävyyttä reissuun oikein roppakaupalla!

[eraejorma]

Lumikenkäilyä Pohjois-Karjalassa 12/2017

Etelässä lumen määrä ei viime vuosina ole juuri varsinaisia lumiharrastuksia mahdollistanut, joten lumikenkäily on jäänyt kovin vähälle… Onneksi etelästä pääsee kuitenkin aina pois, joten suuntasin joulun välipäiviksi Itä-Suomeen lumikenkien kanssa kokeilemaan paikallisia, jo puolimetrisiksi kasvaneita hankia. Ja hyvät kelit sieltä löytyikin! Niin oli kauniin lumiset maisemat ja oikein mukava rämpiä lumikengissä oikeasti talviseen metsään. Puolen metrin hangesta ehkä parikymmentä senttiä oli päivien sisään satanutta puuteria, joten ihan hankikannolla tosin ei menty. Lumikengät upposivat puuterin verran, joten puolen päivän reissu kävi hyvinkin ihan varteenotettavasta liikuntasuorituksesta. Mutta kun rauhalliseen tahtiin menee eikä pakota sykettään liian korkeaksi niin kyllähän se vaan on niin mukavaa mennä keskellä lumisten maisemien tikan koputusta kuunnellen. Mitä opimme tästä reissusta? Johtuen puuhan rankkuudesta, fleece t-paidan päällä on oikein riittävä vaatetus tuommoisessa -2 … -5C lämpötiloissa. Mutta hankkikaa se hupullisena niin puista niskaan tippuva lumi kiusaa huomattavasti vähemmän! Sauvat olisivat lumikenkäilyssä, etenkin vaihtelevassa maastossa, erittäin suotavat lisävarusteet. Nyt mentiin ilman, mutta kyllä se helpottaisi ojien ylityksiä ja kumpareiden yli kulkemista jos saisi otettua tukea jostakin. Morphon lumikengät (pari vuotta vanha suurin malli) toimivat oikein hyvin! Niiden siteen kannan lukitus, siis se mikä pitää siteen “kengän suuntaisena” eli jalkineen kannan kiinni itse kengässä, ei näytä pysyvän upottavassa hangessa kiinni. Mutta tämä ei varsinaisesti haittaa, koska kävely on joka tapauksessa helpompaa jos se lukitus on auki ja side pääsee kääntymään vapaasti. Tällöin siis kenkä “laahaa” eli jalkaa nostettaessa kengän peräosa ei nouse jalan mukana vaan jalkineen kanta pääsee nousemaan ylös irti itse lumikengästä. Side kesti hyvin ojien ylitykset ynnä muut sivuttaisrasitukset kohtuu painavankin kulkijan alla (>100kg) Halvemman hintaluokan Anar Hiking II lumikengät toimivat mainiosti myös. Niistä puuttuu varvaskuppi eli jalkine voi liukua kengässä pikkuhiljaa eteenpäin, aiheuttaen lopulta jalkineen kärjen ottamisen kiinni kengän runkoon askellettaessa. Tästä voi seurata jalkineen kärjen hankautuminen rikki eli kannattaa olla tarkkana. Näissä kengissä kantaa ei voi muuten edes lukita eli toisaalta lukituksen pitävyysongelmia ei ole kuten Morphoissa :)

[eraejorma]

Seitsemisen kansallispuisto 11/2017

Viikonloppureissulle halajava mielemme, minneppä mennä? Parin tunnin ajomatkan päästä löytyi Seitsemisen kansallispuisto. Riittävän lähellä yhden yön reissuun siis. Rinkat autoon ja aamupäivästä keula kohti Seitsemistä. Olimme perillä ennen puolta päivää eli noin viitisen tuntia aikaa reippailla ennen pimeän tuloa. Matkalla pysähdyimme kahvittelemaan nuotiopaikoille, joten matka eteni verkkaisesti. Yöpaikaksi valitsimme yhden järvenrannan nuotiopaikoista... Laavua siellä ei ollut, mutta sään ollessa sateeton nukuimme taivasalla vain makuupusseissa. Tällä kertaa mukana oli viimereissussa kaipaamamme ilmatäytteiset makuualustat! Reissuamme kunnioittaakseen jopa pilvet väistyivät taivaalta, että saimme ihailla makoillessamme tähtitaivasta! Seuraavana aamuna heräilimme jo kuudelta kahvinkeittoon ja hitaiden aamutoimien jälkeen kahdeksan maissa rinkat pykälään ja pidempää reittiä pitkin takaisin autolle. Päätimme olla ruokailematta matkalla ja syödä sitten kotimatkalla kivassa maataloravintolassa. Näin ollen pysähdyimme leiripaikoille vain maisemia hetken istualtaan katsellaksemme. Paluureitin pituus taisi olla reilu kymmenen kilometriä ja perillä olimme yhden maissa. Nälkä jo kurnikin vatsassa, joten ei muuta kuin ravintolaa kohti ajelemaan. Mitä opimme? Parin tunnin päässä sijaitseva kohde on loistava yhden yön viikonloppureissuksi! Viitisen tuntia voi varata retkeilyaikaa per päivä ilman, että minnekkään suuntaan mennessä on kiire, saatikka että leiripuuhasteluissa tarvitsisi kiirehtiä ja pimeässäkään ei tarvitse kulkea. Maisemat Seitsemisessä ovat hyvin pirkanmaalaiset/hämäläiset. Suuria luontoelämyksiä ei varsinaisesti ole Etelä-Suomessa asuvalle odotettavissa. Kaunista toki on ja luonto on aina luonto! Ilmatäytteinen makuualusta puhkeaa kiusallisen herkästi kangasmaastossakin! Pistän sen ensikerralla fjelldukenin sisään.

[eraejorma]

Riisitunturi 11/2017

Tarve päästä lopultakin Lappiin! Aikaa vain kovin rajallisesti, joten pakko yrittää tehdä se viikonlopun aikana. Etelä-Suomesta perjantai aamuna auton keula kohti Posiota ja lopulta Kajaaniin ja Raatteentiehen matkalla tutustuttuamme perillä Riisitunturin juurelle klo 23. Rinkat kantoon ja polkua pitkin kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa laavua, jonka olimme valinneet yöpaikaksemme. Tulia emme enää niin myöhällä viitsineet laittaa vaan suunnistimme suoraan makuupussien lämpöön! Seuraavana päivänä tutustuminen itse tunturiin ja sen etelä-suomalaiselle kovin erikoiseen puustoon! Lunta oli kivasti kymmenisen senttiä ja maisemat todella kauniit! Reissun ainoana jännityksen aiheena oli vain se, että sataako sitä viikonlopun aikana paljonkin lisää, sillä auto oli periaatteessa hoitamattoman tien varrella. Parikymmenttä senttiä lisää lunta tekisi paluun hankalaksi. Mutta tuuri oli mukana ja näin ei käynyt! Hyvä viikonloppu! Laavuelämää, luonnossa ateriointia, hienoja maisemia. Ja jopa muutamia poroja! Eli ihan Lappi-tunnelmissa mentiin vaikka olimmekin vain muutaman kilometrin Lapin puolella :) Ja vaikka automatka edestakaisin oli pitkä, oli se jo itsessäänkin hyvä irtiotto arjesta. Mitä opimme? Kyllä se vaan on mahdollista tehdä pikainen viikonloppureissu Lappiin! (tosin ei niin kovin pohjoiseen Lappiin tosin) Yöpaikka (tässä tapauksessa laavu) löytyi hyvin vaikka saavuimmekin perille vasta yöllä. Muutaman kilometrin voi ihan hyvin kävellä pimeässäkin ajomatkan päälle. Kostea ilma saa tuntumaan pikkupakkasenkin yöllä kylmältä! Ilmatäytteiselle makuupatjalle olisi tarvetta!