kehittavatkasvatustieteilij-blog - Tumblr blog

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Johtamisen psykologian luennolla käsittelimme juuri tuota työkulttuurin, työympäristön ja työn johtamisen muutoksia. Kun koko työelämä, työpaikat ja työsuhteet sekä yhteiskunta ja maailma ovat jatkuvassa muutoksessa, myös erilaisten työyhteisöjen johtaminen kohtaa uudenlaisia haasteita. Millä tavalla niistä tiedotetaan tai miten työntekijät osallistetaan prosesseihin on merkittävää.

Kuten mm. Syväjärven luennolla nousi esiin, nämä muutokset haastavat myös teoriat organisaatiosta ja päätöksenteosta uudelleen tarkasteltavaksi. Päätöksentekoteoriat jakautuvat Syvjärven mukaan neljään eri kategoriaan, joissa näkökulmat ovat ihmisen erilaisissa rooleissa esimerkiksi työyhteisössä; rationaalinen, osaava & oppiva, sopeutuva ja havaitseva & kokeva. En tiedä tarkalleen koulumaailman muutos- ja/tai päätöksentekoprosesseja, mutta ajattelen ettei niissä kovin paljon opettajan tai muun koulun henkilökunnan mielipide tai ajatukset pääse kuuluvuiin. Hallintokoneistot ovat kuitenkin monimutkaiset ja hitaat kunnallisessa päätöksenteossa. Valitettavan harvoin työn todellisia asiantuntijoita kuullaan missään muutostilanteissa....

Ainon esiin nostama virtuaalisuus ja monipuolinen tvt:n lisääntyminen koulu- ja työmaailmassa on näkyvästi esillä monella tavalla. Oppiaineena ohjelmointi on melko uutena opetussuunnitelmissa ja oppilaat kasvavat erilaisten älylaitteiden ympäröiminä. Muuttuuko tulevaisuuden koulu virtuaalikouluksi, jossa oppilaat ovat kotona ja osallistuvat opetukseen verkossa? Tätä tapahtuukin jo jossain määrin esimerkiksi pitkien välimatkojen takia ja siinä tapauksessa sen ymmärrän, mutta kuten Aino mainitsi niin kyllä (jo ennestään huonohkot) vuorovaikutustaidot lapsilla/nuorilla vaatii kasvokkain ja reaaliaikaista kohtaamista ja opettamista! Sosiaalisia taitoja ei vaan voi opettaa/oppia virtuaalisesti!!

-reetta-

Lähde: Syväjärven luento 13.2.2018. Lapin yliopisto

--------------------------------------------------------------------------

Olen itse käynyt muutamankin koulutuksen aiheesta muutos työyhteisössä. Yhteisön muutoksen taustalla on muutos yksilöissä. Mutta muutoksen toteuttaminen yksilön toiminnassa on haastavaa. Esimerkiksi positiivisen työilmapiirin parantaminen - jos toimintakulttuuri on ollut pitkään samanlainen, esimerkiksi negatiivinen tai neutraali, miten muuttaa se positiiviseksi. Miten yksilöt pystyvät arvioimaan omaa toimintaansa ja muokata omaa puhettaan rakentavaksi, kehuvaksi yms. Muutosvastarintaisuus on yleinen ongelma työyhteisön jatkuvassa liikkeessä - työyhteisössä onkin tärkeä rooli luoda positiivinen ilmapiiri jossa muutoksiin vastataan myöntävästi.

Edelliset kommentoijat nostavat esille vuorovaikutuksen merkityksen. Olen itse viimeaikoina opettanut lapsille hyvän vuorovaikutuksen edellystyksiä. Tuntuu kuitenkin että samoja asioita täytyisi opettaa aikuisille, muun muassa keskity enemmän toisiin kuin itseesi.

-Jenny

15.2.2018 – Muutos ja kehittyminen

Tämän päiväisellä luennolla perehdyimme organisaatioiden kehittämiseen ja muutosten läpiviemiseen. Organisaatioiden muutostilanteet haastavat aina myös työntekijöitä. Koulujärjestelmän muutokset ovat varmasti haastaneet ainakin siellä pitkään työskennelleitä. Barron tuo esimerkiksi esiin, miten oppiminen nähdään nykyisin rajoja ylittävänä toimintana useiden oppimisympäristöjen välillä (Rajala ym. 2010, 14). Oppimisympäristö ei siis enää rajoitu vain koulurakennukseen, vaan oppimisympäristön käsite on laajentunut.

Kuten Lantela (2018) luennolla nosti esiin, muutos on kuitenkin aina aikaa vaativa prosessi, ei yksittäinen tapahtuma ja se merkitsee sekä uusien käsitysten, uskomusten että käytäntöjen oppimista. Toimintatapojenmuutos ei siis tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja varmasti ensiksi juuri käsitysten ja uskomusten muutosta, ennen kuin käytännöt voivat muuttua.

Luennon teemat käsittelivät mielestäni pitkälti myös johtamista ja organisaatioiden toimintaa, sillä muutosten läpiviesti ainakin mielestäni edellyttää sekä hyvää johtamista että koko organisaation sitoutumista. Luennolla nostettiin esiin mielestäni pehmeä tapa toteuttaa muutoksia. Muutoksen kolmen vaiheen malli etenee sulattamista eli muutokseen motivoinnista muutokseen eli muutoksen toteuttamiseen ja edelleen uudelleen jäädyttämiseen eli muutoksen juurruttamiseen ja vahvistamiseen. (Lantela, 2018.) Toteutuuko teidän kokemusten mukaan muutostilanteissa aina nämä kaikki muutoksen vaiheet?

// Marjo

Lähteet:

Rajala, A., Hilppö, J., Kumpulainen,K., Tissari, V., Krokfors, L., & Lipponen, L. 2010. Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 3. http://www.oph.fi/julkaisut/2010/merkkeja_tulevaisuuden_oppimisymparistoista

Lantela, L. 2018. Muutos ja kehittyminen. Luento 15.2.2018. Lapin yliopisto.

———-

Tartuin tuohon Barronin esimerkkiin oppimisympäristöjen laajentumisesta ja halusin nostaa mukaan keskusteluun virtuaaliyhteisöt. Nykyaikana virtuaaliset yhteisöt ovat tiiviisti mukana organisaatioiden kehittämisessä. Virtuaalisuus mahdollistaa sen, että yksilöt voivat työskennellä työyhteisössä ilman, että heidän tarvitsee olla samassa paikassa konkreettisesti. Virtuaaliyhteisöjen luomisen tavoitteena on säästää rahaa ja aikaa, joka vaikuttaa positiivisesti työn tuottoon. Samalla yksilöt saavat tietoa paljon nopeammin kuin ennen. Etänä tehtävät yliopiston ryhmätyötkinhän ovat eräänlaisia virtuaaliyhteisöjä. Onko teillä kokemusta virtuaalisesta ryhmätyöskentelystä ja milaisia kokemuksia olette saaneet?

Virtuaaliyhteisöt hyödyntävät verkossa käytävää vuorovaikutusta. Tällainen verkkokommunikaatio eroaa konkreettiseen kasvokkain käytävästä vuorovaikutuksesta ja se voi väärentää viestiä, koska vastaanottaja ei näe viestin lähettäjän tunteita ja kehonkieltä. Teknologian käyttöön vuorovaikutuksessa liittyy siis niin hyviä kuin huonoja puolia. Vaikka virtuaalisuus nopeuttaakin tiedon siirtoa ja helpottaa yhteydenottoa toisiin yksilöihin, on suurena huonona puolena konkreettisen vuorovaikutuksen väheneminen - se taas vaikuttaa negatiivisesti yhteisöjen sosiaalisten suhteiden luomiseen.

- Aino

1 note · View note

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Kehittävät kasvatustieteilijät tässä, moi! Ensimmäisellä tapaamiskerralla loimme blogialustan, keskustelimme blogin rakenteesta ja käytännön toteutuksesta sekä tutustuimme toisiimme.

Ryhmämme jäsenet vasemmalta oikealle: Aino, Jenny, Reetta ja Marjo. Me kaikki opiskelemme yleistä kasvatustiedettä Lapin yliopistossa ja tämä blogi on siis luotu Opetussuunnitelma, arviointi ja koulun kehittäminen -opintojakson kurssitehtävänä. Tässä blogissa keskustelemme kurssin luennoilla nousevista teemoista tieteelliseen kirjallisuuteen pohjautuen.

Tervetuloa mukaan!

0 notes

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

19.2. Koulutuksen kehittämisen tutkimus

Nuo erilaiset tavat kehittää ja tutkia sekä koulua että työyhteisöjä on kyllä mielenkiintoisia ja monessa kohden myös tarpeellisia. Tämä luentokerta vei ajatukset myös soveltavan psykologian luennoille ja johtamisen psykologiaan ja organisaatiokäyttäytymisen taustoihin ja johtajuuteen. Siellä näkökulma on tosin organisaatioiden menestyminen ja taloudellinen kehittyminen, mutta ajatuksen tasolla päämäärä on sama; saada organisaatio menestymään ja kehittää osaamista. Psykologinen näkökulma organisaatiokäyttäytymisen tutkimuksessa on Syväjärven ja Pietiläisen mukaan (2016) ihmisten ihmisen asenteiden ja odotusten ymmärtäminen, ihmisen arvojen merkityksen analysointi, yksilön oppimiseen liittyvät asiakokonaisuudet, ihmisten samankaltaisuudet ja erot, työn merkitys yksilölle ja työ yksilön käyttäytymistä ohjaavana tekijänä, yksilön kokemusten ja hänen tekemien valintojen tulkinta, motivaatiotekijöiden selvitys, palkkion ja toisaalta rankaisun merkitys ihmisen toiminnalle, itsehallinta, ”itsetehokkuus”/”minäpystyvyys” ja itsetuntemus, ihmistä koskettavien stressitekijöiden tutkiminen ja ihminen organisaatiohavainnoitsijana.

Voi ajatella että koulun kehittäminen ja uusien toimintatapojen löytäminen koulumaailmaan ei ole kaukana minkä tahansa muun yhteisön tai organisaation kehittämisestä. Tulee mieleen, että koulumaailma suhtautuu itseensä ehkä liian ‘vaatimattomasti’ tai ‘ei organisaatiomaisesti’ jolloin myös erilaiset kehittämishankkeet jäävät tekemättä. Tyydytään siihen vanhaan tapaan tehdä ja toimia mikä on havaittu edes suhteellisen hyväksi.

Itsellä on sydäntä lähellä (?) seurakunta työyhteisönä, jossa on käytetty monenlaisia toimintamenetelmiä työilmapiirin ja työyhteisön toiminnan ja ilmapiirin parantamiseen. Toimintatapoina on ollut ainakin toimintatutkimustyyppinen malli, jossa on ehkä pieniä viitteitä myös interventiotutkimukseen. Meillä seurakunnassa on käytetty nelikenttä -mallia erilaisissa kehityskeskuseluissa, joissa etsitään sisäisiä - ulkoisia tekijöitä joilla on vaikutusta työhön ja työyhteisöön. Uhat, heikkoudet, mahdollisuudet ja vahvuudet on pyritty määrittelemään yhdessä työntekijöiden kesken. Ainoana puutteena on ollut noissa yrityksissä se, että kaikki työntekijät eivät sitoudu toimintaan tai toimintatapojen muuttamiseen ja/tai kehittämiseen. Kuvittelen, että koulumaailmassa vallitsee samanlainen ilmapiiri jos ollaan jämähdetty turvallisiin ja tuttuihin toimintatapoihin.

Mitä ajatuksia muille heräsi koulun kehittämisen mahdollisuuksiin luennolla mainittujen keinojen avulla? Oletteko samaa mieltä siitä, että johtajalla/rehtorilla/päättäjillä on suuri merkitys kehityshankkeiden toteutumisessa? Entäs henkilökunnan rooli?

-reetta-

---------

Olen huomannut saman, kuinka suuri vaikutus esimiehillä sekä muulla työyhteisöllä on työn kehittämisessä ja uusien toimintojen keksimisessä. On turhauttavaa jos omat ideat toistuvasti teilataan. Johtajan tehtävänä on mahdollistaa työntekijöiden innostuksen ja innostuneiden me-henki mahdollistaa työntekijöiden aktiivisen toiminnan. Olen itse huomannut tämän toistamiseen eri työyhteisöissä, jos työyhteisön me-henki on huono, myös työnlaatu, (mm. toiminnat mitä tehdään) ei nouse kiitettävälle tasolle. Perustyö tehdään mutta ei yhtään enempää. Hyvässä me hengessä, työporukassa jossa kaikki ovat työstään innostuneita työnlaatu on myös paljon parempaa.

Lähteet: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114843/Kohti_innostunutta_tyoyhteisoa.pdf 27.2.2018

—————

Hyviä pohdintoja jälleen. Tartuin kiinni tuohon me-henkeen. Pessin ja Seppäsen (2011, 297) mukaan me-hengen ydin on yhteydentunteessa ja Hyypän (2005, 159) mukaan me-hengen syntyminen edellyttää vuorovaikutusta ja luottamusta. Jotta missä tahansa työyhteisössä voidaan saada kehitettyä toimintaa, on varmasti olennaista, että työyhteisöllä on yhteishenkeä toteuttaa muutoksia. Johtajalla on keskeinen rooli muutoksen läpiviejänä ja luottamuksellisen ilmapiirin luojana esimerkiksi siten, että työntekijät voivat luottaa siihen, että heidän panoksellaan on merkitystä ja kehittämisen aikaansaannoksista tulee olemaan myös todellista hyötyä. Henkilökunnallakin on kuitenkin merkittävä rooli kehittämisessä. Mikään toiminta tai kohde ei voi kehittyä, jos koko työyhteisöllä ei ole halukkuutta muutokseen.

Oman toiminnan tutkiminen ja kehittäminen taitaa kuitenkin olla yksi haastavimmista lajeista. Omia pinttynietä tapoja ei välttämättä ole kiva tiedostaa tai ainakaan niistä poisoppiminen ei välttämättä ole yksinkertaista. Luottamuksellisen yhteishengen myötä myös yksilön kehittyminen tuntuu varmasti turvallisemmalta. Tällaisen ilmapiirin luojana esimiehellä on varmasti yksi merkittävimmistä rooleista.

// Marjo

Lähteet:

Hyyppä, Markku T. 2005. Me-hengen mahti. Jyväskylä: PS-kustannus.

Pessi, Anne Birgitta & Seppänen, Marjaana 2011. Yhteisöllisyys. Teoksessa Saari Juho (toim.) Hyvinvointi: Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus.

—————————————————————————–

Luennolla puhuttiin opettaja tutkijana -liikkeestä. Se on opettajien omaan työhönsä kohdistuvaa tutkimusta, jonka tavoitteena on useimmiten oman työn kehittäminen. Vaikka tällainen toiminta antaa mahdollisuuden uudistumiseen, liittyy siihen myös eettisiä haasteita. Onko opettaja tutkija vai opettaja? Voiko hän olla molempia?

Mielestäni kasvatustieteilijöiden on aika astua kehiin, kun puhutaan tutkimuksesta. Kasvatuksen ja kasvatustieteen välinen suhde on hyvin tiivis. Suomessa kasvatustieteen opetus, koulutus ja tutkimus on huippuluokkaa ja on hienoa, että olemme ymmärtäneet kasvatustieteen tärkeän roolin kasvatuksen ja opetustyön rinnalla. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että opettajan ei pitäisi joutua toimimaan sekä opettajana että tutkijana. Mitä mieltä te olette?

Kasvatustieteen suhde opetusoppiin eli didaktiikkaan on kuitenkin pulmallinen. Alunperinhän kyseessä on ollut nimenomaan kasvatus- ja opetusoppi, joka on tarkastellut, pohtinut ja tutkinut nimenomaan sekä kasvatuksen että opetuksen imiöitä ja omannut vankat kiinnekohdat hyvän opettamiseen ja opettajankoulutuksen edistämiseen. Historiallisessa kulussa kasvatustieteet ovat kuitenkin tulleet sellaisiksi ylätieteiksi, jotka sulkevat sisäänsä sekä kasvatuksen että opetuksen ilmiöiden tutkimisen. Didaktiikasta on tullut kasvatustieteiden osa-alue.

Lähde: Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. 2000. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOY: Helsinki.

- Aino

0 notes

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

15.2.2018 – Muutos ja kehittyminen

// Marjo

Lähteet:

Lantela, L. 2018. Muutos ja kehittyminen. Luento 15.2.2018. Lapin yliopisto.

----------

- Aino

1 note · View note

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Luento 31.1. Koulutuksen arvioinntista

Tämän luennon aiheista haluaisin nostaa keskusteluun koulutuksen arvioinnin. Arvioinnin tarkoituksena on toiminnan kehittäminen ja se liittyy laadun hallintaan. Esimerkiksi oppilaitoksen itsearviointi on tietoa, jonka organisaatio hankkii itse itsestään. Arvioinnin kohteena voivat olla koulun toiminta-ajatus ja tavoitteet, yhteistyö eri tahojen kanssa, resurssit, tilat ja tukipalvelut, ilmpiiri ja johtamiskulttuuri, opetus ja oppiminen sekä oppilas- ja opettajatiedot. Auditoinnin taas voi tilata ulkopuoliselta taholta. Auditointi on määrämuotoinen ja objektiivinen arviointi sen havaitsemiseksi, onko auditoinnin kohteelle asetetut vaatimukset täytetty. Nämä vaatimukset voivat olla esimerkiksi laatujärjestelmävaatimuksia. Auditoinnin tekee yleensä yksi tai useampi auditoinnin kohteen kannalta riippumaton henkilö.

Auditointi, sertifiointi, akkrediointi, benchmarking, monitorointi, indikaattoritieto… Mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa opettajan työssä? Uuden opetussuunnitelman myötä opettajat ovat kokeneet raskaana lisääntyneen paperityön, arvioinnin ja sen mukana tuoman taakan. Ylen kyselyyn vastanneiden opettajien kommentteja uuden OPSin tuomista muutoksista:

“Lisännyt turhaa kokoustamista ja paperityötä ja kaikenmaailman raportteja, joita täytetään ja tehdään, mutta jotka eivät ikinä päädy käytäntöön vaan hautautuvat jonnekin koulutusviranomaisten mappeihin. (Opettaja, 32)”

“Jatkuvaa säheltämistä, raportointia, uusia juttuja ilman aikaa perehtyä (kokeillaan jotain -mentaliteetilla), muutoksia, muutoksia ja muutoksia, arviointia ylhäältä annettuna, monet sanellut jutut aivan turhia/liian vaikeita 1.lklle (Opettaja, 34)”

Onko teillä omakohtaista kokemusta koulutuksen arvioinnista opettajan työssä tai onko teillä kokemuksia esimerkiksi auditoinnista jonkin muun työn yhteydessä?

Aino

Ylen juttu: https://yle.fi/uutiset/3-9342815

Ylen kysely paljastaa: Näin vuosikymmenen suurin uudistus muutti koulujen arkea. Julkaistu 1512.2016

———–

Luento oli mielenkiintoinen ja toit kyllä Aino esiin erittäin hyviä näkökulmia arviointiin opettajien näkökulmasta. Minulla ei ole kokemusta koulutuksen arvioinnista eikä kokemuksia esimerkiksi auditoinnista, joten suhtautukaa kommentteihini siitä näkökulmasta. 😉 Kuten Turunen (2018) luennolla totesi, organisaation kehittäminen lähtee johdosta ja kehittämisen tulee tapahtua systemaattisesti ja strategisesti. Arvioinnista tulee seurata jotakin. Mikäli esimerkiksi arviointia toteutetaan siis ilman tavoitetta, tuntuu se oletettavasti merkityksettömältä ja turhalta ajankäytöltä.

Itse kiinnostuin luennon myötä tarkastelemaan oppimisen arviointia. Irene Ihme (2009, 13) tuo esiin kirjassaan Arviointi työvälineenä, että arjessa on vaarana, että arviointi muuttuu rutiiniksi, jolloin ei tulekaan enää tarkastelleeksi, mitä kaikkea arviointiin sisältyy. Hänen mukaansa arvioinnin tulee olla reilua, oikeudenmukaista, läpinäkyvää ja motivoivaa ja nostaa esiin oppijan toiminnan edellytyksiä ja mahdollisuuksia, jotta ne saadaan oppijan käyttöön. Arvioinnin tehtävänä on siis tukea oppilasta. Ihme kuitenkin tuo esiin, että kaikissa koulun vuorovaikutustilanteissa tapahtuu arviointia, josta osa tapahtuu tietoisesti, mutta josta osa on tiedostamatonta arviointia (Ihme 2009, 90).

Tietoisen arvioinnin lisäksi olisikin varmasti syytä pyrkiä kiinnittämään huomiota myös siihen, millaista arviointia tiedostamattaankin tuleekaan harjoittaneeksi. Törmä (2003, 121) tuo esiin, että arviointikäytännöt välittävät samalla myös tehokkaasti kouluyhteisöjen piilo-opetussuunnitelmaa, jonka mukaisesti oppilaiden tehtävä on olla jatkuvan kontrolloinnin ja arvioinnin kohteena.

//Marjo

Lähteet:

Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä: Lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Turunen, T. 2018. Verkkoluento 31.1.2018. Lapin yliopisto.

Törmä, S. 2003. Piilo-opetussuunnitelman jäljellä. Teoksessa M. Vuorikoski, S. Törmä, S. Viskari (toim.) Opettajan vaiettu valta. Vastapaino: Tampere.

————————-

Minullakaan ei ole koulumaailmasta kokemusta muuten kuin itse oppijana ja arvioinnin kohteena suoristusten ja työskentelyn osalta. Olen toisaalta toiminut opettamistehtävissä seurakunnassa mutta siinä työyhteisössä keskitytään arvioimaan (?) arvostelemaan muita asioita kuin esimerkiksi opettamisen laatua tai tehokkuutta rippikoulussa. Sitäkin kyllä tarvittaisiin….

Kirjoitin tuohon Ainon toisen blogin kommentteihin ehkä vähän jo tästä aiheesta, kun tuli käsiteltyä tuota raportointia ja muuta jo siinä. Sama pätee kyllä tähänkin kommentiksi, kuten myös te totesitte. Ainon esiin laittamat sitaatit kuvaavat kyllä mielestäni varsin hyvin opettajien todellisuutta työssään. Varsinkin jos raportointi ja arviointi ym. koskevat pääasiassa opettajan työtä ja onnistumista mutta sen seurauksena ei esimerkiksi pystytä vaikuttamaan työolosuhteisiin tai välineisiin, ne on aika turhia… Kyllä arvioinnilla ja erilaisella seurannalla/raporteilla pitäisi olla myös vaikutusta ja seurauksia!

Auditoinnista on sen verran kokemusta, että tiedän meidän seurakunnassa sellaista olleen. Se on kohdistunut (muistaakseni) keittiö- ja puhtaanapitopuoleen ja taloushallintoon toisella kertaa. En tiedä onko auditointi tilattu itse vai jonkun ulkopuolisen toimesta/ehdotuksesta. Raportointia muille työntekijöille ei myöskään ole tullut, joten oletan että turhaa työtä oli =)

Ei oo nyt tieteellisiä lähteitä tähän turinointiin….

-reetta-

0 notes

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Luento 29.1. Uusliberalismi ja koulutuksen talous

Tätä aihetta tulikin sivuttua jo tuolla 17.1. luennon keskusteluissa, mutta jatketaan keskustelua uusliberalismista ja koulutuksen taloudesta vielä tässä aiheeseen keskittyneen luennon jälkimainingeissa.

Nykyään valloillaan on suorituskeskeinen ja markkinavetoinen uusliberalistinen poliittinen ajattelu, joka suosii yksityistämistä ja kilpailua, ja jonka kanssa perinteinen tasavertaisuutta ja julkisia ilmaisia palveluja suosiva hyvinvointivaltioajattelu ei sovi samoihin raameihin. Kansalaisen rooli muuttuu sosiaalipalveluiden osalta avun tarvitsijasta palvelun kuluttajaksi. Opiskelijana ja työntekijänä kansalaisen menestymistä mitataan suorituksilla ja tehokkuudella. Markkinavetoisuus lisääntyy ja yksityiset palveluntarjoajat tuottavat lisääntyvään tahtiin palveluitaan julkiselle sektorille kilpailutuksen kautta.

Stephen Ball (2004, 8) kirjoittaa koulutuksen kaupallistumisesta. Hänen mukaansa koulutuksessa on kyse sekä alueellisesta että globaalisesta politiikasta ja yhä enenevässä määrin myös kansainvälisestä liiketoiminnasta - koulutus on monessa mielessä liiketoimintamahdollisuus. Ruotsin avattua koulutusmarkkinat lähti maan PISA-tulokset jyrkkään laskuun. Suomi oli vähällä tehdä saman Ruotsin perässä, mutta ymmärsi viime hetkellä uusien PISA-tulosten tultua, ettei Ruotsin päätös ollut oppimistulosten kannalta oikea. Silti Suomikin on seuraamassa kovaa vauhtia valloillaan olevaa trendiä myös koulutuspolitiikassa.

Muotoiltaessa ja perusteltaessa sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa vedotaan usein siihen, miten niiden avulla voidaan parantaa kilpailukykyä kehittämällä myöhäismodernin uusien taloudellisen toiminnan muotojen vaatimia taitoja, kykyjä ja taipumuksia (Ball 2004, 9.) Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi suorittaminen, menestyminen ja kilpailuhenkisyys. Herää kysymys, että missä on tilaa taiteelle, kulttuurille ja muille taidoille ja kyvyille, jotka eivät varsinaisesti tuo kenellekään taloudellista tuottoa (henkistä tuottoa ja rikkautta tosin sitäkin enemmän). Helposti unohdetaan myös ne yhteiskunnan jäsenet, jotka eivät omaa näitä myöhäismodernin toiminnan muotojen vaatimia kykyjä, taitoja ja taipumuksia.

Kuinka opettajat voivat kestää sen, että heidän on luovuttava ammattietiikastaan ja tultava tilivelvollisiksi ja tehokkaiksi erinomaisten ja tuottavien suorittajien kouluttajiksi? Kuinka te näette koulutuksen markkinoitumisen ja opettajien ammattietiikan tässä uuden ajan kynnyksellä?

Aino

Lähteet: Ball, Stephen J. 2004. Suorituskeskeisyys ja yksityistäminen jälkihyvinvointivaltion koulutuspolitiikassa. Käännös: Hannu Hiilos. Kasvatus 1/2004.

————————————————————

Pohdit mielestäni Aino oleellisia asioita tuon koulutuspolitiikan ja kilpailukyvyn kohdalla. Mennäänkö koko ajan kovenevan kilpailun, menestymisen ja vaatimusten kautta myös koulutuspolitiikassa siihen suuntaan jossa vain tulos ratkaisee? Onhan nyt jo nähtävillä - jos ei suoranaista kilpailua - ainakin vertailua esimerkiksi lukioiden kesken ylioppilaskirjoitusten tulosten suhteen. Uskon että tuollaiset julkaistavat tulokset kiinnostavat (ja vaikuttavat) ainakin sellaisia vanhempia, jotka haluavat saada parhaan mahdollisen (tai laadukkaimman) koulun lapsilleen tulevaa menestymistä ajatellen.

Toivon, kuvittelen, uskon että tuollainen menestysvaatimus koskee ensisijaisesti lukioita tai toisen asteen koulutusta; että koulutaivaltaan aloittavat voisivat ja saisivat ‘nauttia’ oppimisen ilosta ja monipuolisesti kehittää eri osaamisalueita.

Toinen asia, minkä nostit esiin on nuo taito- ja taideaineet ja kulttuurin sekä niiden vähentäminen. En ole ihan täysin selvillä nykyisestä käytännöstä esimerkiksi käsityön opetuksesta, mutta perusopetuksen opetussuunnitelmassa (OPS) on esimerkiksi vuosiluokille 3-6 mainittu että käsityön opetuksessa käytetään myös tieto- ja viestintäteknologiaa ja erilaisia ohjelmia ilmaisun ja suunnittelun tukena. Ymmärrän, että TVT on nykyaikaa ja tulevaisuutta, mutta unohdetaanko perinteiset taidot ja osaaminen?

Näen tuon Ainon mainitseman tehokkuuden vaatimuksen juuri tällaisissa asioissa kun vanhat tavat eivät enää riitä tai ole tarpeeksi tehokkaita. Oma hiljattain valmistunut ja ensimmäisen kouluvuoden kohta suorittanut opettaja-poika on kokenut haastavaksi ja voimia kuluttavaksi työssään ‘tilivelvollisuuden’. Raportteja ja selvityksiä ja seurantaa pitää tehdä päivittäin! Onhan se hyvä, että seurataan työtä ja työn laatua, mutta kenen kaikkien kuuluu sitä tehdä? Eikö riitä, että opettaja - oppilas - vanhemmat ovat tyytyväisiä ja oppilas oppii ja ehkä jopa nauttii koulunkäynnistä?

Lähde: OPS, http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

-reetta-

—–

Mielestäni keskustelu uusliberalististen arvojen tulemisesta koulutusjärjestelmäämme on tärkeä ja mielenkiintoinen. Suhtaudun myös kriittisesti siihen, että koulutuspalveluja alettaisiin yksityistämään laajemmin. Suurimpana vaarana näen juuri koulushoppailun, joka mielestäni edistäisi luokkayhteiskunnan syntymistä ja eriarvoistumisen lisääntymistä lasten yhä erilaisempien lähtökohtien myötä. Kyseenalaistan kuitenkin sen, että yksityinen sektori nähdään automaattisesti täysin moraalittomana toimijana useissa keskusteluissa, joihin olen aiemmin törmännyt. On kuitenkin tärkeää käydä keskustelua siitä, millaisia arvoja koulumme välittävät.

Raportoinnin merkitys nousi esiin Reetan kommentista. Minulle on syntynyt raportoinnista sellainen kuva, että se on työntekijän selustan turvaamista erilaisten ristiriitatilanteiden varalta. Raportointia on toteutettava, jotta myöhemmin on jotain mustaa valkoisella, mikäli joku osapuoli haluaa tällaista nähdä. Mutta väistämättähän se vie aikaa joltain muulta, joka ainakin niissä tilanteissa, jolloin kaikki on sujunut kaikki osapuolia tyydyttävästi, tuntuu hyödyttömältä.

Jäin pohtimaan myös sitä, mikä on ajanut siihen, että yhteiskunnasta on tullut suoritekeskeinen, mittaava ja kaikkea valvova. Miksi sosiaalipalveluista ja niiden ohella yhä enemmän myös koulutuspalveluista on tulossa mitattavia tuotoksia, kuten muista tarjolla olevista hyödykkeistä? Onko syynä juuri tuo asioiden varmistelu tyytymättömyyden varalle? Onko kuluttajakansalaisilla paremmat oikeudet saada laadukasta palvelua kuin vain apua tarvitsevilla kansalaisilla?

// Marjo

0 notes

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Opetussuunnitelma prosessina

Tässä alla olevan videoblogin lähteet: Turunen T. 2018 verkkoluennot 23.1.2018 sekä Kankaanranta, Marja & Vahtivuori-Hänninen, Sanna 2011 Opetusteknologia koulun arjessa 2 ja Smeds, Riitta, Krokfors, Leena, Ruokamo, Heli & Staffan, Aija (toim.) 2011 InnoSchool - välittävä koulu: Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka

-Jenny

youtube

—————————————————————————————

Jäin miettimään jälleen kerran näitä nykyisiä opetussuunnitelmia ja muutenkin nykyaikaa kasvatuksen osalta että ollaanko menty ja/tai menossa turhankin ‘vapaaseen’ suuntaan?

Muistaakseni Jari Sinkkonen on jossain luennollaan joitakin vuosia sitten kritisoinut koulun muutoksia huolestuneena, että kouluista ollaan tekemässä 'huvituslaitoksia’, joissa opettajien tehtävä on saada oppilas viihtymään. Oppiminen ja opettaminen on jäänyt sivurooliin… Toisaalta on tietysti äärimmäisen tärkeää, että oppija voisi oikeasti vaikuttaa oppimisen sisältöihin ja oppimisen tapoihin, siinä olen samaa mieltä Jennyn kanssa….

…mutta varovainen täytyy olla vapaudenkin kanssa, että uudistuksia tehdessä ei mene lapsi pesuveden mukana, kun vanhasta halutaa päästä eroon!!

-reetta-

—————————————————————————————

Ottaisin ensin kantaa teknologian osallisuudesta oppimisympäristöissä oman kokemukseni kautta:

Työskentelen Jennyn tavoin varhaikasvatuksen kentällä lastentarhaopettajana. Olen kiinnostunut mobiilioppimisesta ja teknologiasta oppimisympäristöissä ja olenkin työssäni hyödyntänyt mobiilioppimista. Työskentelen 1-3-vuotiaiden ryhmässä, joten on selvää, etteivät lapset kykene vielä kovinkaan kummoisiin tehtäviin. Olemme kuitenkin jo mm. opetelleet tunnistamaan eläimiä ja eläinten ääniä tablettien avulla. Lapset suhtautuvat oppimiseen aivan uskomattomalla innolla silloin, kun mukana on tabletti ja kuvaan saadaan liitettyä ääntä. Olemme opiskelleet myös värejä ja pelanneet oppimispelejä. Menestykseksi on noussut myös “pukemispalkinnot”, joita voi saada, kun on pukenut reippaasti ulkovaatteita (1-vuotiaalla tämä voi siis tarkoittaa sitä, että hän on ottanut itse kengän käteensä tai laittanut pipon päähänsä, oli se sitten oikeinpäin tai väärinpäin). Kun on ansainnut pukemisestaan tietyn määrän tarroja, saa palkinnoksi tablettiaikaa, eli saa pelata tabletilla oppimispelejä. Vaikka lapset ovat aivan pieniä, motivoi palkinto heitä opettelemaan pukemista ja yrittämään. He myös pitävät pukemista hauskana juttuna, eikä “pukemiskiukkuja” juuri esiinny.

Mannisen ym. (2007, 84–85) mukaan mobiilioppiminen on lisääntynyt oppimisympäristöissä huomattavasti. Se mahdollistaa opiskelun liikkeessä ja sen keskeisiä piirteitä ovat kannettavuus, langattomuus ja liikkuminen. Nuorille tämä on mielekäs tapa työskennellä ja oppia uusia asioita.

Vielä oppimisympäristöistä:

Mielestäni erilaiset oppimisympäristöt ovat hyvin hedelmällisiä oppimisen kannalta. Situationilistit ovat kritisoineet perinteistä kouluopetusta erityisesti siitä, että siinä on keskitytty pääasiassa vain muodollisen tiedon eli ns. kirjatiedon opettamiseen, vaikka asiantuntijatieto koostuu useista muistakin tiedon elementeistä tai tiedon lajeista.

Keskeisin elementti oppimisen tukemisessa on, että oppilaat suorittavat tehtäviä ja ratkaisevat ongelmia ympäristössä, joka heijastelee niitä erilaisia käyttötilanteita, joissa he myöhemmin tulevat tietoja käyttämään. Tällöin oppilaat ymmärtävät tiedon käyttötarkoituksen ja oppivat myös aktiivisesti käyttämään tietoa sen sijasta että he vain passiivisesti vastaanottaisivat sitä. He myös oppivat, että tietoja voidaan soveltaa mitä erilaisimmissa yhteyksissä ja konteksteissa. Tätä kutsutaan tilannesidonnaiseksi oppimiseksi.

Kun oppilaat toimivat yhteistyössä, he tarjoavat toisilleen tukea opettajan tuen lisäksi. Yhteistyö antaa myös mahdollisuuden harjoitella erilaisia rooleja. Yhteistyön periaate on keskeinen oppimisympäristöä kehittäessä. Kilpailulla on toisaalta oppilaita motivoiva vaikutus, mutta toisaalta monet oppilaat kokea kilpailutilanteen myös ahdistavana. Tämän vuoksi suositellaan, että yhteistyötä ja kilpailua hyödynnetään yhdistämällä niitä toisiinsa siten, että oppilaat työskentelevät ryhmissä ja ryhmät kilpailevat keskenään. Kilpailu kuuluu oppimisympäristön sosiologisiin ja sosiaalisiin piirteisiin.

Aino

Todella mielenkiintoisia pohdintoja teillä. Nostit Jenny esiin videopostauksessasi elinikäisen oppimiseen tarvittavien taitojen kehittämisen koulupolun aikana. Mielestäni tuo oli hyvä näkökulma, kun tarkastellaan esimerkiksi sitä, miksi oppilaiden tulee kyetä olemaan myös itseohjautuvia tiedon hankkijoita. Maailma muuttuu nopeaan tahtiin ja se mitä tänään opimme, ei välttämättä ole enää huomenna validia. Tällöin meillä tulee olla kykyjä päivittää osaamistamme myös itse.

Tutustuin aihealueeseen perehtyessäni Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä -raporttiin (Rajala, Hilppö, Kumpulainen, Tissari, Krokfors & Lipponen 2010). Julkaisussa on nostettu esiin eri tietolähtöisestä nostettuja näkökulmia oppimiseen. Oppiminen ei ole vain tiedonhankintaa ja yksilön osaamista, vaan oppimista voidaan tarkastella myös osallistumisen prosessina, jossa yksilö osana yhteisöään oppii käyttämään yhteisön materiaalisia ja psykologisia välineitä toiminnassaan. Materiaalisia välineitä ovat esimerkiksi kynät ja tietokoneet ja psykologisia välineitä ovat esimerkiksi käsitteet, symbolit ja erilaiset kielet. (Rajala ym. 2010, 14–15.) Packerin ja Goicoechean mukaan oppimisessa on siis kyse ajattelun kehittymisestä, mutta myös yksilön aseman ja olemisen tavan muuttumisesta yhteisössä ja yhteiskunnassa (Rajala ym. 2010, 15). Näin ollen monimuotoisia oppimisympäristöjä voidaan pitää merkittävinä myös monipuolisen oppimisen ja kehittymisen näkökulmasta.

// Marjo

Lähteet:

Rajala, A., Hilppö, J., Kumpulainen,K., Tissari, V., Krokfors, L., & Lipponen, L.2010. Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 3. http://www.oph.fi/julkaisut/2010/merkkeja_tulevaisuuden_oppimisymparistoista

Jäin miettimään jälleen kerran näitä nykyisiä opetussuunnitelmia ja muutenkin nykyaikaa kasvatuksen osalta että ollaanko menty ja/tai menossa turhankin 'vapaaseen' suuntaan?

Muistaakseni Jari Sinkkonen on jossain luennollaan joitakin vuosia sitten kritisoinut koulun muutoksia huolestuneena, että kouluista ollaan tekemässä 'huvituslaitoksia', joissa opettajien tehtävä on saada oppilas viihtymään. Oppiminen ja opettaminen on jäänyt sivurooliin... Toisaalta on tietysti äärimmäisen tärkeää, että oppija voisi oikeasti vaikuttaa oppimisen sisältöihin ja oppimisen tapoihin, siinä olen samaa mieltä Jennyn kanssa....

...mutta varovainen täytyy olla vapaudenkin kanssa, että uudistuksia tehdessä ei mene lapsi pesuveden mukana, kun vanhasta halutaa päästä eroon!!

-reetta-

---------------------------------------------------------------------------------------

Ottaisin ensin kantaa teknologian osallisuudesta oppimisympäristöissä oman kokemukseni kautta:

Vielä oppimisympäristöistä:

Aino

-----

// Marjo

Lähteet:

Rajala, A., Hilppö, J., Kumpulainen,K., Tissari, V., Krokfors, L., & Lipponen, L.2010. Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 3. http://www.oph.fi/julkaisut/2010/merkkeja_tulevaisuuden_oppimisymparistoista

4 notes · View notes

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Videoblogia opetussuunnitelmasta

Alla on julkaisemani videoblogit opetussuunnitelmasta produktina. Videoissa lähteenä on käytetty: Turunen T. 2018 Verkkoluennot 22.1.2018 sekä Smeds, Riitta, Krokfors, Leena, Ruokamo, Heli & Staffan, Aija (toim.) InnoSchool - välittävä koulu: Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka

-Jenny

youtube

1 note · View note

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Text

Luento 17.1.

Luennon teemana oli Opetussuunnitelma produktina ja tällä luennolla mielenkiinto suuntautui vanhoihin ja vielä vanhempiin opetussuunnitelmiin. Tutustuin kandidaatin tutkielmaa tehdessä aivan ensimmäisiin alakansakoulun opetussuunnitelmiin, joiden yleissävy ja sisältö olivat kovin erilaisia kuin uusimmassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Varhaisimpien, kansakoulun opetussuunnitelmien tavoitteena oli kasvattaa ahkeria, kunniallisia, siveitä ja kuuliaisia kansalaisia tekemään työtä ja kehittämään nuorta itsenäistä Suomea. Opetussuunnitelmakomitea, kirkko, poliittiset puolueet ja järjestöt sekä erilaiset kansalaisliikkeet pyrkivät vaikuttamaan opetussuunnitelmaan, toivoen sinne milloin rauhanliikkeen aatetta tai lähes sotilaallista koulutussisältöä riippuen kulloisenkin puhujan omista intresseistä. Tämän suuntaiset ajatukset olivat ehkä ymmärrettäviä kun miettii millaisessa tilanteessa elettiin hiljattain itsenäistyneessä Suomessa. Opetussuunnitelmaan pyrittiin vaikuttamaan sekä lehtien palstoilla, että opettajajärjestön jäseniin sisältä päin. Myös poliittisesti ja/tai kirkollisesti aktiivit tekivät töitä saadakseen opetussuunnitelman sisällön mieleisekseen. Opetussuunnitelma ei koskenut pelkästään oppilaiden oppimista, vaan sillä oli tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan myös vanhempien ja kotien kasvatukseen. (kts. Männistö 2006, 121 -146.)

Alakansakoulun tehtävä oli opettaa tulevia kouluvuosia varten riittävät perustaidot lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen osalta vaikka sen tuli toisaalta myös noudattaen lasten luonnon vaatimuksia tarjota sekä vastaanottavan että tuottavan toiminnan tilaisuutta heidän esiinpyrkiville voimilleen — hyödyllisiä oppimistuloksia saavuttamaan. (Salo 1921, 7 - 8).

Oppilaan osa oli pitkään opetussuunnitelman määritelmien mukaan vain olla vastaanottamassa tietoa ja viisautta, jota opettajat heille armollisesti jakoivat. Oma ajattelu ja omien mielipiteiden esittäminen olivat jotain täysin vierasta ja mahdotonta. Oppilaan tärkein tehtävä oli kasvaa hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPS) nousee esille sekä Suomen lainsäädäntö että kansainväliset sopimukset joihin sitoutuminen ohjaa opetussuunnitelmien laatimista. Opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Arvoperusta on suuntautunut edellisen vuosituhannen alun vuosikymmenien siveellisten ja tuotteliaitten kansalaisten kasvattamisesta kohti oppilaiden yksilöllisiä arvoja; Ihmisyys, sivistys, tasa-arvo ja demokratia, Kulttuurinen moninaisuus rikkautena, Kestävän elämäntavan välttämättömyys heijastelevat muuttuneita asenteita, muuttunutta yhteiskuntaa ja globaalia kasvuympäristöä. (OPS 2014, 15 - 16.)

Minkälaisia yhteiskunnallisia tehtäviä varten nykyinen OPS on sitten laadittu? Onko ‘vastuu’ oppimisesta siirtynyt liiaksi(kin) jo oppilaiden vastuulle? Millaisia odotuksia on yhteisöillä ja yhteiskunnalla nykyisille oppilaille/opiskelijoille? Tällaisia pohdin….

-reetta-

Lähteet

Männistö, J. 2006. Ajan ja kehityksen vaatimukset. Kansakoulun oppiaineet sanasodan kohteena itsenäisyyden alun Suomessa. Teoksessa Mikael Agricolasta opin ja tutkimuksen tielle 2006. Suomen Koulutushistoriallisen Seuran vuosikirja XLIV.

OPS. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Opetushallitus.

Salo, A. 1921. Alakansakoulun opetussuunnitelma. Ohjeita sen laatijoille ja tarvitsijoille. Kustannusosakeyhtiö Otava.

————————————————————————————

Vastaan Reetan pohdintaan siitä, millaisia odotuksia yhteisöllä ja yhteiskunnalla on nykyisille koulunkävijöille ja pohdin opetussuunnitelman yhteiskunnallisia motiiveja.

Suomen koululaitosta on pidetty yhtenä maailman parhaista ja sitä se PISA-tulostenkin osoittamana on ollut. Pitäisi kuitenkin ymmärtää hyvien oppimistulosten taustat: kenties Suomen erinomaisia PISA-tuloksia ei voida selittää opetuksen erilaisuudella tai erinomaisuudella. Suomalaisten koulujen opetus ei ole mitenkään ilmiömäisen erilaista tai laadukkaampaa, kuin muualla maailmassa. Kyse on ehkä enemmänkin Suomen yhteiskuntapolitiikasta ja siitä, että Suomessa ei vielä ole laajoja koulutusmarkkinoita. Kaikki peruskoulut ovat julkisia ja mitkään koulut eivät ole huonoja. Toiset koulut ovat erityisen hyviä, mutta mitkään koulut eivät ole huonoja. Kaikissa Suomen kouluissa saa laadukasta, yksilöllistä opetusta.

Managerialismi ja uusliberalismi jyräävät niin kovaa yli kaikkien palvelusektoreiden, että arvoista käytävälle kamppailulle ei tunnu aina jäävän tilaa. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu meidän erinomaiselle koulujärjestelmällemme, joka perustuu tasavertaisuuteen ja vahvaan arvoperustaan? Mielestäni meidän on puolustettava kouluamme ja pidettävä kynsin hampain kiinni arvokkaasta, ainutlaatuisesta järjestelmästämme ja korostettava tulevissa opetussuunnitelmissa myös niitä arvoja, joita ei rahalla voi mitata.

- Aino

-—–

Nostit Aino esille aiheen joka on minua pohdituttanut jo muutaman vuoden, miten yhteiskuntamme muuttuu kun uusliberalistinen suuntaus alkaa ottaa jalan sijaa koulutuksesta. Uusliberalismi näkyy jo päiväkodeissa, ruokapalvelut tuotetaan erillisen yhtiön kautta, päiväkoteja yksityistetään ja kansalaiset hankkivat päivähoidon palveluseteleillä. Tämä näkyy myös koulutuksessa, esimerkiksi korkeakoulut on alkaneet yhä enemmän kilpailemaan keskenään. Ammattikorkeakouluja on osakeyhtiöitetty, vaikkakin omistus on silti pääasiassa kunnilla ja sillä ajatuksella että niiden tehtävä ei ole tuottaa voittoa. Valtiollinen rahoitus sen sijaan yhä enemmässä määrin perustuu oppilaiden opintopisteille sekä valmistumiselle (Sitvas 2015) Uusliberalistisessa suuntauksessa olevat standardisoidut mittaus- ja valvontamenetelmät pyyhkäisee arvot tieltään pois. Tässä koko muutoksessa pohjalla avainroolissa on suorituskeskeisyys, kaikkea pitää pystyä mittamaan. Suorituskeskeisyys muuttaa niin työntekijöiden kulttuuria ja asenteita. Sen tekee valtiolle helpommaksi hoitaa valvovaa rooliaan, esineellistää ja tavaramuotoistaa julkisella sektorilla tehtävän työn, niin että myös oppilaitoksissa tietotyöstä tulee tuotoksia ja suoritustasoja tai laadun ilmenemiä. Kuitenkin näiden mukana tulee tilivelvollisuus, kehittämisen, laadun ja tehokkuuden diskurssit, jotka tekevät työstä käytännöstä haavoittuvaa ja kestämätöntä Tavaramuodoistamis -prosessi muokkaa myös sosiaalipalvelut samanlaisiksi tuotannon muodoiksi kuin muutkin palvelut. Käytännössä tämä tarkoittaa että opettamisen pehmeät palvelut samaistetaan koviin palveluihin ja niiden inhimillisellä vuorovaikutuksella ei ole merkitystä. Opettamisen käytäntö muokataan muualla laadittujen sääntöjen ja määriteltyjen päämäärien seuraamiseksi ja saavuttamiseksi (Ball 2004, 7-11.) Samalla kun koulutuksella on tärkeä asema yhteiskunnassamme ihmisen kehittäjänä ja sivistäjänä, kuiteinkin niin että talouselämä on yhä enemmän alkanut hallitsemaan koulutuksen kautta yksilöitä. Käytännössä uusliberalistisen mallin näkyy kouluissa korkeakoulujen yhtiöittämisenä, suorituskeskeisyyden lisääntymisenä sekä niin että yrittäjyyskasvatusta on tuotu kouluun oppiainerajat ylittävänä kokonaisuutena ja sitä on alettu pitää hyvinvointivaltion kulmakivenä. Mielenkiintoista on myös että koulutus on tehokas hallintatekniikka joka se ulottuu jokaiseen ihmiseen ja hänen koko elämänkaareen. Nykypäivän ihmisen on kouluttauduttava koko ajan ja elinikäinen oppiminen on nykyaikaisen yksilön valinta. Vaikka elinikäinen oppiminen on myös vahvuus joka vapauttaa naisen miehen kontrollista on siitä tullut myös kouluttautumisen pakko, jonka kautta kilpaillaan ja nostetaan itseään ylemmäksi (Keskitalo-Foley, Komulainen& Naskali, 2010, 21-25.) Pysäyttävää huomata miten itsekin olin kovin positiivisesti suhtautunut ajakseen elinikäisestä oppimisesta, kunnes luin kyseisen artikkelin.

Lähteet:

Ball, Stephen J. 2004. Suorituskeskeisyys ja yksityistäminen jälkihyvinvointivaltion koulutuspolitiikassa. Käännös: Hannu Hiilos. Kasvatus 1/2004.

Keskitalo-Foley, Seija & Komulainen, Katri & Naskali, Päivi 2010. Risto Reipas riskinottaja. Koulutuspolitiikan tavoittelema ihannekansalainen. Teoksessa Komulainen, Katri & Keskitalo-Foley, Seija & Korhonen, Maija & Lappalainen, Sirpa (toim.) Yrittäjyyskasvatus hallintana. Tampere: Vastapaino, 15–36.

-Jenny

——-

Jenny nosti esiin koulutuksen muuttuvan mallin, jos sellaista termiä voisi käyttää…

Jo aiemmissa kasvatustieteen opinnoissa pohdimme koulutuksen ja/tai koulujen tasoa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja muissa isommissa kaupungeissa on nähtävissä ‘koulushoppailua’. Tietyissä piireissä, joissa esimerkiksi vanhempien kunnianhimo ja menestysvaatimukset kohdistuvat lapsen koulutukseen ja tulevaisuuteen, johtavat siihen että sekä perusopetuksen ylempiä vuosiluokkia ja erityisesti lukiota valitessa perehdytään muun muassa siihen, missä ovat opiskelleet maamme johtoasemissa tai taloudellisesti hyvässä asemassa olevat julkisuudesta tutut henkilöt. Menestyjät. ‘Jostainhan ne tulee nämä menestyjät’, oli suunnilleen lehtiotsikko Helsingin Sanomissa joitain vuosia sitten, joka kertoi juuri koulushoppailusta! Toivottavasti jotenkin voidaan taata tulevaisuudessa korkealaatuinen koulutus jokaisella kouluasteella kaikille maamme koululaisille ja opiskelijoille ilman että koulupaikoista ja opiskelupaikoista joudutaan kilpailemaan!

Pahalta näyttää hetkittäin….

-Reetta

1 note · View note

kehittavatkasvatustieteilij-blog · 7 years ago

Photo

LUENTO 15.1.

Ensimmäinen luento johdatteli monipuolisesti siihen, mikä ja mitä kaikkea opetussuunnitelma on. Minua henkilökohtaisesti kiinnostavat erityisesti sekä opetussuunnitelman taustalla että yleisesti koulun arjessa huomaamattomastikin vaikuttavat erilaiset käsitykset ja ihanteet. Törmä (2003, 109) nostaa esiin, että kunkin aikakauden opetussuunnitelmia ja niiden toteuttamista tulisikin tarkastella historiallisina ja kulttuurisina ilmiöinä, sillä niiden taustalla vaikuttaa erilaisia arvostuksia ja normeja.

Luennolla kiinnostuin piilo-opetussuunnitelman käsitteestä. Vakiintuneiden asenteiden, normien ja toimintatapojen, kuten ainejaon tai koulun hierarkian takana on erilaisia piiloisia merkityksiä, jotka siis muodostavat niin kutsutun piilo-opetussuunnitelman (Törmä 2003, 109). Vaikka käsitteenä piilo-opetussuunnitelma on monelle tuttu, arjen käytännöissä vakiintuneita asenteita voikin olla haastavaa havaita tai ainakin avoimelle keskustelulle voi olla vaikeaa löytää tilaa. Tiedostammeko aina itsekään millaisia arvoja toimintamme välittää?

Millaisia ajatuksia teillä muilla heräsi opetussuunnitelmasta ja luennolla käsitellyistä asioista?

Marjo

Lähteet: Törmä, S. 2003. Piilo-opetussuunnitelman jäljellä. Teoksessa M. Vuorikoski, S. Törmä, S. Viskari (toim.) Opettajan vaiettu valta. Vastapaino: Tampere.

——————————————————————————–

Jäin myös pohtimaan arvojen ja yhteiskunnan rakenteiden näkymisen opetussuunnitelmissa. Mielenkiintoista on pohtia myös niin kutsuttua nollaopetussuunnitelmaa, jota luennolla käsiteltiin. Nollaopetussuunnitelma sisältää ne aiheet joita ei enää tai vielä opeteta. Poistuneiden aineiden esimerkkejä on helpompi keksiä: kaunokirjallisuus, latinan kieli; kuin niiden asioiden joita ei vielä opeteta onkin haastavaa. Nollaopetussuunnitelmasta nousee hyvin esille opetussuunnitelman yhteys niihin kulttuureihin, käytäntöihin ja arvoihin joita yhteiskunnassamme ja maailmassa on. Muun muassa latinan kielen arvostuksen heikkeneminen ja englanninkielen arvostuksen nouseminen. Samalla koulun kuitenkin tulee olla niin sanotusti ajan hermoilla ja jopa edellä aikaansa. On turha opettaa asioita joita ei enää valmistumisen jälkeen tarvita. Tämä näkyy eniten ammatillisessa oppimisessa, muun muassa sairaanhoitajien opetus muuttuu kokoajan. Olen kuullut että jos työntekijä on pitkään poissa työelämässä esimerkiksi lasten kanssa hänen on ollut vaikea palata työelämään takaisin, niin nopeasti hoitotyö on muuttunut. Tämä nopea muuttuminen täytyy näkyä myös koulutuksessa ja opetussuunnitelmissa. Myös voi olla että koko yhteiskunta muuttuu niin että valmistumisen jälkeen kyseista ammattia ei enää tarvita. Luin joskus artikkelin siitä kuinka työtön oli saanut uudelleen kouluttautumispaikan painoalalta, valmistumisen jälkeen painoala oli muuttunut kokonaan, pääasiassa automatisoiduksi eikä työntekijöitä enää tarvittu.

-Jenny

Lähteet: Turunen verkkoluennot 2018

—————————————————————————–

Minä ajattelin nostaa tähän keskusteluun mukaan vielä sukupuolijaot ja kirjoittaa hiukan heteronormatiivisista ajattelumalleista piilo-opetussuunnitelmassa. Piilo-opetussuunnitelma opettaa oppilaita käyttäytymään tietyllä tavalla, ja sen vaikutuksesta tyttöjen ja poikien kokemukset koulusta poikkeavat toisistaan. Piilo-opetussuunnitelman avulla koulu välittää oppilaille stereotyyppistä kuvaa miehestä ja naisesta, ja tällä tavoin myös uusintaa yhteiskunnallista työnjakoa miesten ja naisten välillä. (Suortamo & Tainio ym. 2010, 26-27.) Kun selailee peruskoulun oppikirjoja, törmää usein näihin perinteisiin sukupuolistereotypioihin, joita ei itseasiassa tule edes huomanneeksi, ellei kirjoja katso juuri tietyltä kantilta. Mitä haittaa tällaisista stereotypioista sitten on?

Heteronormatiiviset ajattelumallit heijastuvat arkisiin koulujen käytäntöihin, vuorovaikutustapoihin ja ihmisten ajatteluun itsestään ja toisistaan. Heteronormatiivisuutta ylläpidetään ja kyseenalaistetaan päivittäin kouluissa nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien aikuisten toimesta. Monet arkiset käytännöt, joilla ylläpidetään sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä normituksia ovat niin itsestään selviä, ettei tilannetta edes tiedosteta. Heteronormatiivisuuden haastaminen on arkea kaikissa kouluissa, vaikka sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien normien ja käytäntöjen haastaminen ei olisikaan niin näkyvää, kuuluvaa, tuntuvaa tai läpileikkaavaa kuin heteronormatiivinen ylläpito. (Asikainen 2006; Lehtonen 2006, 53-54.) Voitaisiinko oppikirjoissa ja muussa opetusmateriaalissa kyseenalaistaa vallitsevia stereotypioita ja haastaa oppilaita ja opettajia keskustelemaan erilaisista rooleista ja malleista, jotka rajoittavat eri sukupuolia?

Asikainen, E. (toim.) Joensuun yliopisto. 2006. Pysäytyskuvia: Sukupuoli ja seksuaalisuus nuorten elämässä ja koulun arjessa. Joensuun yliopistopaino: Joensuu.

Suortamo, M., Tainio, L., Ikävalko, E., Palmu., T. & Tani, S. (toim.) 2010. Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa. PS-kustannus: Jyväskylä.

- Aino

———————————————————————–

Hyvän näkökulman Aino nostit esille. Olen lukenut paljon kyseisestä aiheesta. Opettajat käyttävät paljon puheessa sukupuoleen liittyvää termistöä, varsinkin pojat- ryhmänimitystä. Tällä he lisäävät stereotypiaa ja mielikuvaa siitä, että tytöt ovat hiljaa luokassa ja poikien tehtävä on pitää meteliä. Ja vaikka samalla olisikin pyrkimys saada pojat hiljaiseksi pyyntö nostaa pojat esille, tyttöjen jäädessä huomiotta. Pojille syntyy mielikuva, että pojat ovat metelöiviä ja tytöille mielikuvat että tytöt ovat hiljaisia. Tämä ajatus seuraa tyttöjä ja poikia myös työelämään. Haavoittuvaisimpia koulumaailman stereotypioille ovat hiljaiset huonosti menestyneet, työväenluokkaiset tytöt, jotka jäävät ystävyyssuhteiden ulkopuolelle, eivätkä näin saa tukea toisilta oppilailta. (Tainio 2009, 177-180.) On tärkeää, että esimerkiksi opettaja tunnistaa omat rutinoituneet ja stereotypiset tavat käyttäytyä, mutta myös osaa murtaa näitä käytäntöjä. Tärkeää on luoda kokemusta siitä että yksilöllä on mahdollisuus rikkoa stereotypiota ja valita toisin, kuin mitä sukupuolinen toimijuus määrittelee (Lahelma 2009, 151.) Opetushallituksen oppaassa ”Tasa-arvotyö on taitolaji” (2016) on nostettu esille miten koulussa voidaan vaikuttaa sukupuolten tasa-arvoon. Puhuttavaa on, että koulutuksen rakenteet tukevat miesten jatkokoulutukseen pääsyä keskimäärin naisia heikommista koulusaavutuksista huolimatta. Sukupuolen mukainen jakautumien koulutusvalinnoissa aiheuttaa sen, että naiset pääasiassa kilpailevat keskenään hyvillä arvosanoilla samoista paikoista naisenemmistöisillä aloilla. Myös se että matematiikkaa arvostetaan enemmän kuin kieliä tai taideaineita, aiheuttaa sen että laudatur-arvosanan kirjoittaneista miehistä päätyvät suorittamaan useimmiten ylemmän korkeakoulututkinnon. Vähäinen koulutus ei toisaalta merkitse automaattisesti alhaista ansiotasoa miehille samalla tavalla kuin naisille. Vaikka naisten koulutustaso on miesten koulutustasoa korkeampi naisten palkkaus on pysyvästi keskimäärin neljä viidennestä miesten palkkauksesta ja erot on ylemmällä tasolla korkeammat kuin matalalla (Lahelma 2009, 144-147.)

Lähteet: Liisa Jääskeläinen, Johanna Hautakorpi, Hanna Onwen-Huma, Hanna Niittymäki, Anssi Pirttijärvi, Miko Lempinen, Valpuri Kajander, 2016. Tasa-arvotyö on taitolaji -Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa

Lempiäinen, Kirsti; Brunila, Kristiina; Jauhiainen, Annukka; Lahelma, Elina; Tainio, Liisa; Ylitapio-Mäntylä, Outi; Koski, Leena; Tedre, Silva; Ojala, Hanna; Palmu, Tarja; Saarinen, Jaana, 2009. Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa

-Jenny

———–

Olen myös miettinyt tuota ‘tytöt vs. pojat’ asetelmaa…Minun pojat ei ainakaan olleet koskaan mitään häiriköitä tai edes alisuoriutujia koulussa, joten eivät vissiin täyttäneet sitä normia, mikä heille kuuluu ;-)

Löysin https://yle.fi/uutiset/3-7881313 mielenkiintoisen, vaikkakin vanhan jutun juuri PISA -tutkimuksen tuloksista, joka kertoo että perinteinen (nykyinen?) opetusmuoto tukee tyttöjen oppimista. Jos oletetaan että kaikki tytöt jaksavat keskittyä(?) kuunnella(?) ja istua rauhassa kun opettaja ‘luennoi’.

Itse olen myös sitä mieltä että ensisijaisesti merkittävämpää on persoonallisuuden piirteet ja temperamentti, kun määritellään millainen joku on oppijana tai ihmisenä ylipäätään. Olisi todennäköisesti tärkeämpää keskittyä huomioimaan näitä ominaisuuksia opetusta uudistettaessa ja suunniteltaessa kuin se kenessä nämä piirteet esiintyvät…

- Reetta

0 notes