lauranissinen

[lauranissinen]

Moniaistisuus verkko-opetuksessa

Kipsinenää, joka on alkujaan kopioitu jostain tunnetusta antiikin veistoksesta, on käytetty piirrosmallina taideopetuksessa 1800–1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Keski-Suomen museo.

Moniaistisessa oppimisessa (engl. multisensory learning) hyödynnetään samanaikaisesti useita aisteja, kuten näköä, kuuloa, tuntoa, makua ja hajua. Moniaistisuuden etuna on oppimisen tehostuminen, sillä useiden aistikanavien aktivointi vahvistaa muistijälkiä ja lisää oppimisen mielekkyyttä.

Laura Nissinen

Moniaistisuuden merkitys verkkoympäristöissä korostui omalla kohdallani koronavuonna 2022, jolloin opetin viides- ja kuudesluokkalaisia koululaisia Kansallisgallerian Mun Ateneum -tutkimushankkeessa. Vuoden yleisötyötekona palkitun ohjelman sisältö koostui verkkosivujen kuva- ja videomateriaalista sekä etäyhteyden kautta toteutetuista keskusteluista ja ohjatusta piirtämisestä.

Luokat olivat välillä hieman levottomia, ja minulla oli tapana nostaa koirani Kärtty syliini, jos koululaisten huomio kiinnittyi liikaa muihin asioihin. Koiran kuonon ilmestyminen luokan digitaaliselle näytölle toi vaihtelua ja auttoi koululaisia keskittymään etäopetukseen. Moni tuntui myös ilahtuvan koiraopettajasta, sillä Kärtty sai koululaispalautteissa paljon iloisia terveisiä.

Erään opetuskerran tauolla nostin Kärtyn taas syliini rapsuteltavaksi. Olimme ennen välituntia keskustelleet luokan kanssa piirtämisestä ja katsoneet aiheesta tehdyn videon, jossa käsi piirsi erilaisia viivoja paperille. Oppilaat olivat myös piirtäneet omien käsiensä ääriviivoja. Tauon aikana yksi luokan pojista tuli digitaalisen näytön luokse juttelemaan kanssani koirista. Hämmästyin, kun hän keskustelun lomassa alkoi silittää Kärttyä liikuttamalla kättään näytöllä.

Kuvan kipsistä valmistettua kättä on käytetty 1800–1900-luvun vaihteessa mallina koulun piirustuksen opetuksessa. Kuva: Keski-Suomen museo.

Moniaististen kokemusten hyödyntäminen verkko-opetuksessa on yleistynyt digitaalisten oppimisympäristöjen laajemman käytön ja teknologian kehittymisen myötä. Tutkimukset osoittavat, että moniaistisuus ei ainoastaan lisää oppimisen mielekkyyttä, vaan myös tehostaa sitä. Eri aistien aktivoiminen edistää aivojen plastisuutta ja syventää oppimisprosessia. Aiheeseen voi tutustua esimerkiksi Helsingin yliopiston Oppivat aivot -teemaopintokokonaisuudessa.

Moniaistisuuden mahdollisuuksia verkko-opetuksessa voivat rajoittaa fyysisen vuorovaikutuksen puutteen lisäksi tekniset haasteet. Teknologian käytön lisääntyminen opetuksessa on herättänyt huolta digitaalisesta eriarvoisuudesta, sillä kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia resursseja. Miten etäoppijan aisteja voisi siis aktivoida tehokkaasti ja tasapuolisesti?

Aistillisten kokemusten mahdollistamiseksi on olemassa erilaisia digitaalisia työkaluja ja niitä kehitetään jatkuvasti lisää. Visuaaliset elementit, kuten kuvat, videot ja animaatiot, ovat tällä hetkellä merkittävimmässä roolissa oppimisen verkkoympäristöissä, mutta teknologiat mahdollistavat alati laajenevan aistiympäristön. Yhä useampi digitaalinen opetusympäristö hyödyntää esimerkiksi ääntä, kuten puhetta, musiikkia ja äänitehosteita, jotka tukevat kuuloaistin kautta tapahtuvaa oppimista.

Maalattua kipsikorvaa on käytetty ääniopin havainnollistamiseen Jyväskylän lyseossa 1800–1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Keski-Suomen museo.

Tuntoaistia eli haptiikkaa simuloivien teknologioiden avulla oppijoille tarjotaan jo varsin autenttisia kokemuksia, kuten käsin tekemistä tai ympäristön tutkimista. Haptisen teknologian laitteistot, esimerkiksi erilaiset käsineet tai ohjaimet, voivat simuloida vaikkapa käsiteltävien objektien painoa, muotoa ja jopa tekstuuria. Tulevaisuudessa moniaistisuuden soveltamisen uskotaan laajenevan myös tähän mennessä alihyödynnettyihin maku- ja hajuaistimuksiin.

Virtuaalitodellisuuden (virtual reality) ja lisätyn todellisuuden (augmented reality) avulla oppijat voivat puolestaan toimia todellisen kaltaisissa kolmiulotteisissa ja vuorovaikutteisissa ympäristöissä, jotka aktivoivat näkö-, kuulo- ja tuntoaistia, kuten painetta tai tärinää. Parhaimmillaan virtuaaliset teknologiat mahdollistavat erilaiset oppimisympäristöt, joissa käyttäjät voivat harjoitella taitoja turvallisesti, paikasta ja ajasta riippumatta.

Tutustu virtuaalisia opetusympäristöjä tarjoavan Metaverstas Oy:n toimintaan

Taiteilija Oscar Kleinehin taideopiskelijana vuonna 1866 piirtämä erilaisia suita esittävä harjoitustyö. Kuva: Nina Pätilä, Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.

Samoin kuin virtuaaliset todellisuudet, myös mielikuvaharjoitukset, jossa yksilö kuvittelee suorittavansa tehtävän fyysisen harjoituksen sijaan, aktivoivat samoja motorisia ja sensorisia alueita kuin varsinainen toiminta. Tämä johtuu siitä, että aistihavaintomme eivät heijasta vain objektiivista ulkoista todellisuutta, vaan ne ovat aivojen aktiivisen tulkintaprosessin tulos, jossa sensorinen informaatio yhdistyy ennakko-odotuksiin, muistiin ja kognitiivisiin rakenteisiin.

Emotionaalisten ja kognitiivisten tekijöiden vaikutuksesta kokemusten muodostumiseen on kirjoittanut esimerkiksi psykologi Lisa Feldman Barrett teoksessaan How Emotions Are Made: The Secret Life of the Brain (2017)

Koska emotionaaliset ja kognitiiviset tekijät vaikuttavat kokemusten muodostumiseen yhtä merkittävästi kuin sensorinen informaatio, ei moniaistisuuteen aina tarvita huipputeknologiaa. Pedagogisesta näkökulmasta tärkeintä on suunnitella myös verkossa tapahtuvat oppimistilanteet siten, että ne herättävät tunteita ja tarjoavat merkityksellisiä kokemuksia oppijalle. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi luovilla tehtävillä, vuorovaikutteisilla menetelmillä ja oppimisympäristön monipuolisella hyödyntämisellä.

Esimerkiksi tekstin lukeminen ääneen, musiikin kuunteleminen tai piirtäminen voivat toimia tehokkaina tapoina aktivoida oppijan aisteja ja tuottaa elämyksellisiä oppimisprosesseja. Kuten Kärtty-koiraa ruudun toiselta puolelta silittänyt oppilas osoitti, oppijoita voi houkutella aistillisiin kokemuksiin monilla tavoilla. Moniaistisuus verkko-opetuksessa ei välttämättä edellytä huipputeknologiaa, vaan ennemminkin pedagogista kekseliäisyyttä. Moniaistista verkko-opetusta voi tarjota myös ilman haptisia taikahanskoja.

Lähteet ja kirjallisuus

Barrett, L. F. (2017). How emotions are made : the secret life of the brain / Lisa Feldman Barrett, Ph.D. Mariner Books.

Bell, L., & Trueman, R. B. (2008). Virtual Worlds, Real Libraries: Librarians and Educators in Second Life and Other Multi-User Virtual Environments (1st ed.). Information Today, Inc.

Ione, A. (2016). Art and the brain : plasticity, embodiment, and the unclosed circle / by Amy Ione. Brill Rodopi.

Kaarakainen, M.-T. (2019). Education and inequality in digital opportunities. Differences in digital engagement among Finnish lower and upper secondary school students. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7819-9. Tarkistettu 9.12.2024.

Tekstissä käytetyt kuvat ovat tekijänoikeusvapaita, ja ne on haettu Finna-hakupalvelusta osoitteesta: https://www.finna.fi/

Teksti on kirjoitettu Helsingin yliopiston kasvatustieteen opintojen Etä- ja verkko-opetuksen kurssin tehtävänä.