mclaine - Tumblr blog

[mclaine]

”Kyllä ihminen aina koneen voittaa”

”Kyllä ihminen aina koneen voittaa”, sanoi Spede Pasanen sketsissä Seteliautomaatti. Sketsissä Spede Pasasen hahmo ”Ykä” yrittää nostaa tililtään rahaa illanviettoon pankkiautomaattia käyttäen, automaatti alkaa kuulustelemaan Ykää tämän elintavoista ja rahankäytöstä ja tuntuu tietävän Ykän elämästä enemmän kuin Ykä edes itse tajuaa, jopa salainen avioton lapsikin on automaatin tiedossa. Ihmiset antavat itsestään tietoa ja yhä älykkäämmäksi käyvät tietojärjestelmät ovat aina vain parempia yksi ynnä yksi. Kuvasta tunnistetaan kaikki henkilöt, ovat ne sitten kuvan kohteita tai sattumalta kuvaan taustalle osuneita henkilöitä, kuva ostaan paikantaa oikeaan maantieteelliseen sijaintiin ja kamera, jolla kuva on otettu luovuttaa kuvan mukana tiedot kellonajoista ja päivämääristä alkean aina tarkkoihin GPS-koordinaatteihin asti.

Pankissa joutuu lapsen ristiäisissä lahjaksi saatua käteistä tallettaessa lähes lampun alle kuulusteltavaksi rahan alkuperästä ja ylimalkainen vastaus sukulaisista ja muista juhlavieraista ei ole riittävä vastaus, vaan pitäisi antaa tarkat tiedot, keneltä on rahaa tullut ja kuinka paljon. Ihan kuin joku oikeasti pitäisi tarkkaa kirjanpitoa tuollaisista asioista. Selitys tarkalle kyselylle on tietenkin harmaan talouden torjumisessa, mutta ei se mukavalta maksavasta asiakkaasta kuitenkaan tunnu.

Tietojärjestelmiä olisi niin helppo käyttää väärin ja vaikka erinäiset lait ja säädökset yrittävätkin pitää väärinkäytön mahdullisuuksia minimissä, niin mistä kansalainen voi oikeasti tietää, miten hänen tietojaan käytetään. Muutama vuosi sitten, Suomessa otettiin käyttöön erilaisissa rauhanturvaoperaatioissa mukana olleille veteraaneille oma Kriisinhallinta-veteraanikortti, jonka avulla sen kantaja voi tunnistautua veteraaniksi ja saada sen tarjoamia etuja ja palveluita. Ongelmaksi korttia jakaessa osoittautui rekisterin puute, eli kenelle kortti tulisi lähettää?

Rekisteri oli toki olemassa henkilöistä, jotka korttiin tulisivat olemaan oikeutettuja, mutta rekisteriä ei oltu luotu postituslistaksi, joten rekisterinpitäjällä ei ollut lupaa käyttää rekisterin tietoja tällä tavoin. Lopulta ilmeisesti turvauduttiin mainoskampanjaan, joka yritti tiedottaa kortista ja saada siihen oikeutetut henkilöt itse anomaan sitä. Hyvä homma, mutta kortti ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia siihen oikeutettuja.

Oikein toimivat tahot noudattavat sääntöjä ja ne, jotka haluavat väärinkäyttää saatavilla olevaa tietoa, tekevät sen säännöistä piittaamatta. Tekoälyssä ongelmaksi pian nousee vastuu, kenen vastuulla kun tekoäly toimii ennalta arvaamattomalla tavalla?  

[mclaine]

Digitalisuus: nyt entistä tarpeellisempi

Valitettavassa nykyisessä Korona kriisitilanteessa, digitaalisuus on entistä tärkeämpi ja tarpeellisempi. Se on kuitenkin ollut jo pitkään osana arkielämäämme: sekä työelämässämme että vapaa-ajallammekin. Voisimmeko enää pärjätä ilman diigitaalisuutta? Ehkä, muttei mitenkään helposti. Digitaalisuus näkyy arjessani eri osa-alueilla.

Opiskelussa: Opinnoissani Haaga-Heliassa, käytän erittäin paljon tietokonetta ja nettiä, sillä suurin osa opiskelustani tapahtuu verkossa. Nykyään, pandemian aikana, en olisi voinut edes edetä opinnoissa, ilman nettiä. Nyt opiskelu tapahtuu etänä ja tehtävät ja tentit tehdään Moodle-verkkoympäristössä. Usein kaikki kanssakäynti ja kommunikointi opettajien ja oppilaiden kanssa käydään sähköpostilla. Fyysistä läsnäoloa täytyy tällä hetkellä välttää. Digitaalisuus voi vähentää kuluja ja nopeuttaa prosesseja, siitä on paljon hyötyä ja kriisiaikana, se on enemmän kuin tarpeellinen.

Yritykset ja työskentely: Olen töissä liikematkatoimistossa ja diigitaalisuus on arkipäivää. Ilman sitä, työskentely ja yrityksen toiminta ei onnistuisi. Meidän yrityksessä on käytössä erilaisia ohjelmia, jotka helpottavat ja nopeuttavat yrityksen toimintaa ja toimintaprosesseja. Näitä ovat mm. erilaiset varausjärjestelmät ja kirjanpito-ohjelmat. Yritysten kaikki data on digitaalisena, jolloin yrityksen toiminta olisi käytännössä mahdotonta ilman digitaalisuutta. Digitaalisuuden johdosta, myös työelämä on muuttunut siinä mielessä, että toimitstotyöntekijät voivat yhä useammin pitää etäpäiviä, koska heidän fyysistä läsnäoloa ei välttämättä tarvita. Myös palavereja ja kokouksia voidaan pitää helposti verkossa.

Hyvinvointi: Äykellot- ja sormukset voivat nykyään mitata ihmisen aktiivisuutta, sykettä ja unta 24/7. Voimme siis saada dataa hyvinvoinnistamme ja terveydestämme vuorokauden ympäri. Älykello voi jopa hälyttää apua, jos se havainnoi, että esimerkiksi käyttäjän syke laskee dramaattisesti. 

Kommunikointi: Nykyään on hyvin vaikea kuvitella, millaista ihmisten välinen kommunkointi on ollut aikana ennen digitalisaatiota. Kirjeiden ja sähkeiden lähetys kesti kauan. Informaation kulkeminen oli hidasta ja epävarmaa. Nykyään kommunikaatio tapahtuu silmänräpäyksessä, esimerkiksi WhatsAppin tai tekstiviestien kautta. Ihmiset voivat puhua ja nähdä toisensa reaaliaikaisesti, vaikka olisivat eri puolilla maapalloa. Myös asiakkaat ja yritysten asiakaspalvelu voivat kommunikoida helposti internetin kautta, sähköpostin sekä chat-palvelun avulla.

Tässä vain muutama esimerkki digiarjestamme. Digitaalisuus on tuonut ulottuvillemme monia asioita, joita emme ennen voineet kuvitellakaan. Useimmiten, nämä palvelut ovat digitaalisuuden myötä tulleet myös paljon halvemmiksi ja nopeammiksi. Digitaalisuus on ehdottomasti tuonut helpotusta ihmisten arkeen ja yritysten toimintaan.

[mclaine]

Somettaako vai eikö someta?

Maailma tuntuu pienemmältä nykyään. Riippumatta etäisyydestä, pidämme yhteyttä entistä enemmän sosiaalisen median kautta. Jokaisella on älypuhelin ja lähes jokainen on myös sosiaalisen median kanavissa päivittäin, enemmän tai vähemmän aktiivisena. Jokaisella sosiaalisen median kanavalla on oma tehtävänsä ihmisten arjessa tai jopa työssä.

Facebook: on suurin kaikista sosiaalisen median kanavista. Facebook muuttuu koko ajan, kuten muutkin kanavat, mutta sen isoin haaste on myös sen koko. Kun joku sosiaalinen media kasvaa niin isoksi, että sitä on hankala hallita se alkaa myös aiheuttamaan ongelmia kuten on huomattu erilaisten trollitehtaiden toimesta vaalien aikaan. Facebookin voima perustuukin siihen massaan, jonka se on kerännyt yhteen. Nykyään Facebookin vahvuudet ovat selvästi tapahtumat ja niiden tavoittama yleisö sekä erilaiset ryhmät, jotka ovat orgaanisesti muodostuneet. On sanomattakin selvää, että jokaisella yrityksellä pitäisi silti olla Facebook sivusto, koska se on myös loistava kanava olla suoraan yhteydessä asiakkaisiin. Facebook kannattaa nähdä mahdollisuutena jakaa sisältöä ja mahdollisesti löytää sille suurin yleisö kaikista sosiaalisen median kanavista.

Twitter: tunnetaan politiikan kanavana ja se on paikka, jossa uutiset leviävät erittäin nopeasti. Twitterin vaikutusalue on vahvasti Yhdysvalloissa, esimerkiksi Suomessa se ei ole niin yleisesti ihmisten ja yritysten käytössä. Loistavasta asiakaspalvelusta yrityksissä kertoo mahdollisuus suoraan asiakaspalveluun Twitterin välityksellä. Sosiaalisena mediana Twitter toimii tuoreiden uutisten ja keskustelujen välineenä. Twitterin voima perustuu sen nopeuteen ja Suomessa yritykset eivät ehkä vielä ole valjastaneet kaikkia sen toimintoja käyttöönsä esimerkiksi asiakaspalvelun tai tiedottamisen saralla. Twitter on ehdottomasti oma suosikkini kaikista some-kanavista, sillä lähes kaikki julkikset ovat siellä ja heidän kanssa voi tuurilla jopa kommunikoida.

Linkedin: on verkosto, joka avaa uudella tavalla työnantajien ja työnhakijoiden markkinat. Rekrytoijan on helppo ottaa yhteyttä Linkedin kautta potentiaalisiin hakijohin ja työnhakijalla on laaja valikoima avoimia työpaikkoja. Omaan profiilin voi laittaa persoonallisuutta kirjoittamalla hyvän esittelytekstin sekä lisäämällä hyvän kuvan. Profiili erottuu myös kirjoittamalla eri aiheista tai vaikka järjestämällä kyselyitä tai kilpailuja liittyen omaan ammattitaitoon. Linkedinissä ihmiset ovat erittäin aktiivisiä kommentoinnin suhteen ja se eroaa tällä vahvasti muista sosiaalisen median kanavista, kuten Facebook tai Instagram, joissa enemmän kommentteja saavat ne, joilla on eniten seuraajia. Linkedin on sosiaalisen median kanavista ammattimaisin ja sinne ei ole tarkoituskaan jakaa lemmikkien kuvia tai loma kuulumisia.

Sosiaalisen median kanavien haasteena on yksityisyyden varjelu. Tuleeko tulevaisuudessa kanavia, jotka eivät kerää tietoa käyttäjistään ja ihmiset siirtyvät käyttämään niitä? Maksavatko sosiaaliset mediat jatkossa ihmisten tiedoista ja datasta? Se jää nähtäväksi, sillä on vaikea sanoa, miten nopeasti asiat muuttuvat.

[mclaine]

Digitalisaatio – eilen ja tänään

Haluaisin kertoa teille lapsuudestani eri aikakausilta mieleen jääneitä asioita, joihin digitalisaatio on vaikuttanut merkittävästi. Kouluikäisenä lapsena, elokuvat katsottiin VHS kaseteilta. Meillä oli laatikollinen kasetteja ja elokuvat sekä piirretyt katsottiin uudestaan ja uudestaan samoilta kaseteilta. Muistan esimerkiksi katsoneeni ”101 Dalmatialaista” piirretyn kasetilta muutaman kerran vuodessa muutaman vuoden ajan. Silloin ei todellakaan ollut mahdollisuutta valita Netflixistä yli 2000 elokuvasta haluamaansa. Silloin ei olisi voinut kuvitellakaan, että tällainen mahdollisuus 30 vuoden päästä tulisi.

Olen syntynyt vuonna 1986 ja muistan myös lapsuudestani sen aikakauden, kun kirjoitin kirjeitä minun landeella asuville isovanhemmille, kauan ennen kuin sähköpostista oltiin edes kuultu. 90-luvun loppupuolella, kun saatiin netti kotiin, muistan, kun ei voitu käyttää lankapuhelinta samalla kun käytettiin nettiä, koska netti tuli lankapuhelimen kautta. Jokainen nettiminuutti maksoi yllättävän paljon, mutta se oli edullisempi iltaisin, kello 10 jälkeen sekä viikonloppuisin. Tässä vaiheessa olin peruskouluikäinen. Meillä oli silloin kotona yksi pöytäkone ja se oli silloin todella uusi ja hieno kapistus. Nykyään voit tehdä samoja asioita kannettavalla, tabletilla tai älypuhelimella. Silloin ei olisi voinut edes ajatella, että voit mennä esimerkiksi kahvilaan tekemään samoja asioita omalla läppärillä, joita silloin hoidettiin pöytäkoneella. Vaikka kylläkin silloin käytiin ”nettikahvilassa”, jossa oli tietokoneita, joilla pääsi nettiin ja joiden käytöstä maksettiin käytetyn ajan mukaan.

Sain ensimmäisen puhelimeni aika myöhään, vuonna 2002, lukiossa. Puhelin oli legendaarinen Nokia 3310 ja olin erittäinen tyytyväinen siihen. Muistan, kun yritin väkisin tehdä ennätyspistemäärän Käärme 2 pelissä. Muistan joskus, kun isäni antoi luvan tilata jonkun hienon taustakuvan ja soittoäänen. Nykyään käytössäni on OnePlus älypuhelin. Kontrasti näiden kahden puhelimen välillä on valtava. En olisi ikinä voinut kuvitella vuonna 2002, että 18 vuotta myöhemmin, minulla on tuollainen älypuhelin kaikennäköisillä toiminnoilla. Muistan miettivän jo kymmenen vuotta sitten, kun ostin ensimmäisen alypuhelimeni, mitä muuta ne edes voisi keksiä, miten älypuhelinta edes voisi parantaa? Sama ajatus tulee nytkin mieleen – miltä puhelimeni näyttää silloin ja mitä sillä voi tehdä? Sitä jään innolla odottamaan.

On ihana miettiä niitä aikoja, kun digitalisaatio ei ollut edennyt tähän pisteeseen, jossa nyt ollaan. Olen erittäin onnellinen, että olen saanyt elää sekä ”digitaalittomia” että digitaalisia aikoja.

[mclaine]

Syviä pohdintoja verkkoshoppailusta

Monista varmasti tuntuu, että verkkokaupoista ostaminen voi olla ihanaa ja hankalaa samaan aikaan. Esimerkiksi, jos tarvitset uuden uimapuvun, muutaman minuutin päästä tilaus on tehty, ja uimapuku on jo matkalla. Toisaalta, ostamisen helppous johtaa siihen, että tulee ostettua kaikkea myös vähemmän tarpeellista. Näin ollen, monella kuluttajalla syntyy sellainen eettinen ongelma, että haluaisi kuluttaa omaa tahtiinsa, mutta joka puolelta kuulee uutisia, kuinka maapallon luonnonvarat uhkaavat loppua hyvää tahtia. Sivustot kuten Ebay ja Wish tuppaavat yllättävän halpaa tavaraa ja kilpaileminen niihin voi olla hyvin haasteellista. Vaikka tuotteiden laadussa ei olekaan välttämättä kehumista, kuitenkin pohja on täydellinen niille ihmisille, jotka sysytä tai toisesta eivät halua tai voi sijoittaa tuotteisiin enempää rahaa. Miten suomalainen verkkokauppa voi kilpailla tälläisten massiivisten yritysten kanssa? Kuinka saataisiin siirrettyä ihmiset ostamaan tuotteet kiinan kaltaisista halvoista maista, kotimaiseen ja vastuullisempaan verkkokauppaan? Hinnalla ei ainakaan pysty kilpailemaan ja peruskuluttaja miettii ensisijaisesti omaa taloutta. Kuulin tapauksesta, jossa suomalainen verkkokauppa e-ville.com päätti vuonna 2006 lähteä kilpailemaan ja siirsi toimistonsa Kiinaan. Tämä verkkokauppa on todennäköisesti tarkoitettu suomalaisille kuluttajille, jotka eivät joko luota ulkomaalaisiin verkkokauppoihin tai halua laittaa omia rahojaan tukemaan ulkomaalaista kauppaa. Verkkokauppa on täysin suomenkielinen ja mainostaa sivuilla mm. tavaroiden toimittamista postin tai matkahuollon avulla. Sivulla voi maksaa suoraan verkkopankin kautta, ilman välikäsiä, kuten esimerkiksi PayPal tai sen kaltaiset. Monelle kuluttajalle, tämä saattaa olla ostospäätökseen vaikuttava tekijä, sillä se on voitto sekä kauppiaalle että asiakkaalle. Vaikka verkkokauppa onkin päällisin puolin, toimii se silti Kiinasta käsin, joten tuotteet vähintään lähetetään Kiinasta, ellei jopa ole sitä aivan samaa tavaraa kuin kaikilla muillakin sivuilla, mutta vain korkeammalla hintalapulla, joka saa ne vaikuttamaan erilaiselta tavaralta kuin halpatavaraa välittävät verkkokaupat. Kuten moni muukin, itse kaipaisin verkkokauppaa, jossa tiedän rahojeni tukevan Suomen taloutta ilman, että joudun aivan periaatteellisista syistä maksamaan huomattavasti korkeampaa hintaa tuotteista. Aina ei kuitenkaan voi voittaa, vaan täytyy valitettavasti sopeutua ja tehdä viisaamman päätöksen…

[mclaine]

Höpö-höpö uutisia

South Parkin 21. tuotantokausi tarjosi neljännessä jaksossaan täydellisen parodian nykymaailmasta, surullista vain on se, että suuri osa jaksosta oli oikeastaan hyvinkin todellista. Nykypäivänä verkkopalvelut ja sosiaalinen media ovat tärkeässä asemassa levittämässä tietoa maailman tapahtumista, muutamaa omat kansalaisesensa tarkoituksella pimennossa pitävää valtiota lukuunottamatta.

South Parkin jaksossa sarjan anti-sankarit yrittävät saada omaa franchisea supersankarihahmoilleen, mutta tämän suunnitelman kaataa ilkeät huhut Facebookissa. Vaikka hahmot kuinka yrittävät selittää Facebookissa leviävien tarinoiden olevan valhetta, vastaus on aina sama ”Facebook says it's true”.

Ihmisiltä puuttuu medialukutaitoa ja lähdekritiikki, helposti uskotaan kun joku sosiaalisessa mediassa väittää jotakin.

Kuitenkin, ongelma on todellinen, kasvavassa määrin ihmiset luottavat suuriin palveluntarjoajiin, jotka niin halutessaan voisivat kaataa valtioita, aloittaa sotia ja halutessaan varmaankin myös hallita maailmaa.

”Knowledge itself is power” - Sir Francis Bacon (1597)

Kuten Francis Bacon jo aikoinaan totesi, tieto on valtaa ja sosiaalisen median kautta yritykset keräävät tietoa, usein käyttäjät jopa tarjoavat suuria määriä tietoja itsestään ja elämästään, uhraamatta yhtäkään ajatusta sille, miten näitä tietoja käytetään. Lait, asetukset ja säädökset ovat toki virallisesti rajoittamassa sitä, miten näitä tietoja voidaan käyttää ja pakottavat ainakin Euroopassa toimivat yritykset tekemään käyttäjilleen selontekoa tietojen käyttötavoista ja säilytyksetä (GDPR). Mutta historian perusteella voitaisiin todeta, ettei suurille yrityksille näiden lakien rikkominen ole mikään ongelma, vaan ainoastaan niiden rikkomisesta kiinni jääminen.

”Power tends to corrupt and absolute power corrupts absolutely. Great men are almost always bad men, even when they exercise influence and not authority: still more when you superadd the tendency or the certainty of corruption by authority.” - John Dalberg-Acton, 1st Baron Acton (1887)

Valtiolla onkin suuri vastuu torjua väärää ja valheellista informaatiota suoran toiminnan ja lainsäädännön keinoin sekä valvomalla lakien noudattamista. Suomessa valtio tarjoaa verkkopalveluna lähes kaiken mitä kansalainen tarvitsee kunnalta tai valtiovallalta. Luvat, todistukset ja ilmoitukset tulevat verkkopalvelun kautta ilman jonoja ja odottamista erinäisissä virastoissa ja jos jonnekin on aivan absoluuttisen pakko mennä, voi kansalainen varata käynnille ajan itse suoraan verkkopalvelusta, jolloin sovittuna ajankohtana on mahdollista asioida ilman jonoja. Tämä onkin huomattava etu, josta toistaiseksi vain harvassa valtiossa saadaan nauttia.

[mclaine]

Mobiiliaplikaatioita joka lähtöön

Miksi kaikelle pitää nykyään olla oma ”äppi”, eli suomalaisittain ”sovellus”? Nykyään monia palveluita voi käyttää kännykän kautta sovelluksella, ruokaa voi tilata suoraan kotiin, bensaan voi maksaa sovelluksella, jolloin autosta täytyy nousta vain pitelemään kiinni letkusta ja pankkiasiatkin hoituvat kätevästi suoraan puhelimella. Sovelluksia löytyy joka tarkoitukseen muodostaen kokonaisen ekosysteemin käyttöjärjestelmän ympärille.

Nykypäivänä Android käyttöjärjestelmä hallitsee mobiililaitteilla ja ainoa vaihtoehto Applen ekosysteemi josta saa maksaa premiumia ja jonka kanssa joutuukin sitten sitoutumaan heidän ekosysteemiinsä. Onhan toki muitakin käyttöjärjestelmiä olemassa, mutta niiden markkinaosuus on lähes olematon.

Jotta jokin uusi toimija voisi saada ihmiset ottamaan omakseen uuden käyttöjärjestelmän, olisi sillä oltava mahdollista käyttää kaikkia niitä sovelluksia, joita ihmiset haluavat. Kuitenkaan sovelluskehittäjät eivät ole valmiita kääntämään sovelluksiaan toimimaan ympäristössä, jolla ei ole kovinkaan paljon käyttäjiä. Eli kyseessä on hyvin perinteinen muna ja kana ilmiö.

Ihmiset käyttävät aikaa hyvin paljon somessa ja nuoremmat sukupolvet käyttävät näitä palveluita erityisesti mobiilisovellusten avulla. Koko elämä on dokumentoitava ja julkaistava muun maailman pällisteltäväksi.

Mobiilipelit ovat toinen tyyppi sovelluksia, joiden parissa ihmiset viettävät aikaa, usein pelit kehitetään mallilla ”free-to-play tai freemium” eli pelin saa ladata ilmaiseksi, mutta eteneminen pelissä vaatii erilaisten asioiden ostamista oikealla rahalla. Mitä siitä, jos voi saada asiat sujumaan nopeammin muutamalla eurolla, euro sinne, toinen tänne ja pian huomaakin kuluttaneensa enemmän rahaa kuin olisi alunperin ehkä edes ajatellut kuluttavansa. Pahin tämän tyyppisistä sovelluksista on tietenkin ”pay-to-win” jossa oikeaa rahaa käyttämällä voi saada selvän edun muihin pelaajiin verrattuna. Kuitenkin mobiilipeleissä pyörii niin valtavasti rahaa, että niin kauan kuin kuluttajat tähän suostuvat ei kukaan rahastamista halua myöskään lopettaa.

Sovellukset ovat puhelimessa avain moniin palveluihin ja tekee kokemuksesta saumattomampaa, onhan mahtavaa kun omasta taskusta löytyy parhaimmillaan kokonainen kirjasto täynnä musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Eipähän käy aika pitkäksi.

Kuitenkin pintaan edelleen nousee kysymys, miksi kaikelle pitää olla oma sovellus? Ehkä kaikelle ei tarvitsekkaan, mutta kokemuksesta saadaan sovelluksella parempi.

[mclaine]

Joskus mainos voi ärsyttää

Digitaalinen markkinointi nykyään entistä hienostuneempaa ja varovaisempaa. Kuluttaja ei usein edes tiedä altistuneensa mainonnalle. Tätä ongelmaa ratkomaan on asetettu lainsäädäntöä, joka velvoittaa mainostaja kertomaan viestissään että, kyseessä on mainos. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu, etenkään kun mainonta tapahtuu some-vaikuttajien kautta.

Hyvä mainos on positiivisiä tunteita herättävä mutta tunkeileva, huonosti ajoitettu ja väkisin katsojan naamalle heitetty mainos herättää vain negatiivisa tunteita. Pahimmillaan liian päällekäyvä mainonta johtaa käyttäjät vain hylkäämään palvelun, jonka kautta mainokset tulevat.

Digitaalinen mainonta on myös suurelta osin vain muutaman suuren yrityksen käsissä. Mainoksia ja mainoskampanioita tekee useat mediatalot ja mainos yritykset, mutta nämä mainokset päätyvät yhä useammin digitaalisille alustoille kuten Google ja Facebook. Nämä tarjoavat mainostajille tilaa palveluistan, jolloin näiden palveluiden käyttäjät altistuvat niille. Googlella ja Facebookilla onkin jo noin 60 prosentin yhteenlaskettu markkinaosuus, joka kasvaa edelleen. (Reuters 2019)

Koska alustat ovat harvojen käsissä, on uusien toimijoiden vaikea kilpailla.

Digitaalinen mainonta koetaan kuitenkin usein siinä määrin ärsyttäväksi että, käyttäjät ovat keksineet erilaisia mainonnan esto-ohjelmia. Tällaiset ohjelmat ovat käyttäjien kannalta hyviä, mutta monet käyttämistämme palveluista ja sisällöntuottajista ovat mainosrahoitteisia. Samaan aikaan kun mainonta kehityy ohittamaan estot tai sulkemaan sisältönsä, jollei käyttäjät ota mainonnan estoa pois päältä, kehittyvät myös mainonnan esto-ohjelmat ohittamaan nämä ominaisuudet. Kilpajuoksu tai kilpavarustelu käyttäjien ja mainosalustojen välillä.

Koska sivustot ovat mainosrahoitteisia, tulee sivustolle rahaa sen kävijämäärän mukaan. Tämän vuoksi sivustot pyrkivät houkuttelemaan ihmisiä käymään sivuillaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Usein harhaan johtavien linkkien ja otsikoinnin avulla. Tällaisia kutsutaan tuttavallisemmin nimellä ”Clickbait”.

Mainonta voi parhaimmillaan myös palvella ihmisiä, mainonnan kautta voidaan löytää uusia tuotteita ja mahdollisuuksia, joita muuten ei tulisi edes huomattua. Esimerkiksi tilaisuus asettua ehdolle kotimaisissa vaaleissa, Suomessa puolueet mainostavat mahdollisuutta asettua ehdolle riveissään. Kuitenkin mainoksen tulisi olla edes jollakin tapaa viihdyttävä.

Digitaalinen mainonta mobiiliaplikaatioissa on kenties pahinta, sovelluksen saa ilmaiseksi, mutta se lähes pakottaa katsomaan mainoksia tai maksamaan mainoksien poistosta. Muilta osin toimivakin sovellus tulee usein poistettua päällekäyvän mainonnan vuoksi.

Joskus mainonta voi ärsyttää, mutta toisaalta jollei kukaan mainostaisi, ei kukaan löytäisi uusia tuotteita ja monet sisällöntuottajat jättäisivät nauttimamme sisällön tekemättä. Mainosrahalla sisällöntuottajat saavat aikaa luoda ja hioda tuotettaan.

Lähde:

https://www.reuters.com/article/us-alphabet-facebook-advertising-idUSKCN1T61IV

[mclaine]

Shoppailua kotisohvalta

Verkkokaupat ovat kätevä tapa selailla tarjontaa, vertailla palveluntarjoajia ja hintoja sekä ostaa tuote. Perinteisellä kivijalkakaupalla on kuitenkin edelleen etunsa, sillä kaupassa pääsee näkemään tuotteen ja tuotteesta riippuen hypistelemään sitä. Useimmiten kivijalkakaupasta tuotteen saa myös samantien mukaansa ja tämä onkin kenties se suurin kivijalkakaupan myyntivaltti.

Verkkokauppasta saa nopeasti valittua tuotteen ja maksettua sen, mutta useimmiten tuotteen saamista omiin käsiin joutuu odottamaan joskus jopa hyvinkin kauan. Suuremmat palveluntarjoajat kuten Amazon pystyy tarjoamaan nopeita toimitusaikoja varastoimalla tuotteita ympäri maailmaa ja toimittamaan siksi tuotteen läheltä tilaajaa, jolloin toimitusaika lyhenee. Tälläinen on tietenkin hyvä tilaajalle ja Amazonille, mutta ei niinkään helpota uusien toimijoiden asemaa kilpailussa.

Kun verkkokaupasta tilaa jotakin, on aina tärkeää miettiä kuinka luotettavalta sivusto ja sen kautta myyvät toimijat tuntuvat. Suuremmat pitkään olemassa olevat ja Suomessa toimivat yritykset ovat toki suurelta osin luotettavia, mutta ulkomailta halvempien hintojen toivossa tilaamisessa on aina omat riskinsä. Riskinä on, että maksutiedot päätyvät epärehellisiin käsiin ja asiakkaalta yritetään veloittaa summia anastamismielessä. Tähän on toki olemassa PayPal:in kaltaisia ratkaisuja, jossa maksun välittäjä ottaa riskin, tämä kuitenkin taas monimutkaistaa ostamista.

Usein etenkin ulkomailta tilatessa on myös usein rikinä ettei saapunut tuote vastaa sitä mitä asiakas luuli tilanneensa, näissä tapauksissa usein palauttaminen ja rahojen takaisin perintä menee monimutkaiseksi ja pienistä summista puhuttaessa ei usein ole edes vaivan arvoista, vaan muodostaa tärkeän oppitunnin internetin vaaroista ja verkkokauppojen riskeistä suhteessa kivijalkakauppoihin.

Lisäksi erityisesti ulkomailta tilatessa on hyvä muistaa että, vaikka tuotteen hinta vaikuttaisi edullisemmalta kuin Suomessa toimivalta kilpailijalta tilattuna, tulee ulkomailta tilattuun tuottuun tuotteeseen usein tulleja, veroja ja postimaksuja.

Ostamisen helppoudessa saattaa olla vaarana kulutuksen lisääntyminen kun ihmiset ostavat helposti saatavaa halpaa tavaraa tai tilaavat vain täyttääkseen jonkinlaisen aineettoman tarpeen uudella tavaralla. Samoin verkkokauppa passivoi ja laiskistaa ihmiskuntaa kun kaiken voi tilata suoraan kotiin toimitettuna, ilman että koskaan tarvitsee edes nähdä toista ihmistä.

Kaiken kaikkiaan verkkokaupat ovat kuitenkin hyvä asia, antaa suuremman valikoiman tuotteita ja palveluntarjoajia, tekee ostosten tekemisestä helppoa kun harvemmin tarvitsee tarvitsee nousta kotisohvalta.

[mclaine]

Tekoäly muuttaa maailmaa

Ihmiskunta on saavuttamassa tilan, jossa työn merkitys vähenee. Tekoäly, automaatio ja robotiikka tulevat suorittamaan työtehtäviä ihmisten sijaan ja vaikka toki uusia ammatteja syntyy, suuri osa ihmisistä tulee jäämään työttömiksi. Tämä tosin mahdollistaa ihmikunnan työpanoksen uudelleen suuntaamisen suorittavista tehtävistä luomiseen, suunnitteluun ja jossakin määrin ylläpitoon.

Työn loppuminen sinäänsä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, vaan edellyttää koneiden työstä saadun hyödyn nykyistä tasapuolisempaa jakamista ja lainsäädäntöä ohjaamaan niiden kehitystä ja selventämään vastuun jakoa. Sci-Fi maailmasta löytyy monia uhkakuvia mihin liiallinen koneisiin luottaminen voi johtaa, osa hyvinkin mahdollisia, ellei jopa todennäköisiä. Vaikka Terminaattorin kaltainen koneiden kapina on hieman epätodennäköinen, on kuitenkin maidollista että, ihmiskunta laiskistuu, menettää lopulta taidon rakentaa ja ylläpitää saavutettua teknologian tasoa, ellei löydy jokin uusi motivaattori.

Kuitenkin muutos kohti tekoälyä ja koneiden pyörittämää maailmaa tapahtuu vähitellen ja jotta voisimme saada täyden hyödyn irti uusista teknologioista, on ihmisten opittava luottamaan ja ymmärtämään niitä. Esimerkiksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet muutama vuosi sitten käyttöön ohjelmistorobotiikan (UiPath) hoitamaan rutiinitehtäviä, kuitenkin alkuun kesti pitkään ennen kuin Palkeissa opittiin luottamaan robottien tekemään työhön ja henkilöstö tarkasti robottien työn ja teki sen samalla uudelleen omien tehtäviensä ohella. Tämä tietenkin johti uupumukseen ja työn hidastumiseen. Ajan kanssa kuitenkin Palkeissa opittiin luottamaan robotteihin ja ihmisille jäi enemmän aikaa hoitaa haastavampia tehtäviä. Tämä kuitenkin vaati lähes koko henkilöstöltä ohjelmistorobotiikan opiskelua. (Lähde: https://www.palkeet.fi/tapahtumat/tallenteet-ja-materiaalit.html)

Nykypäivänä ohjelmistorobotiikka hyödyttää suuria enemmän kuin pieni, sillä vaikka lähes jokainen yritys voisi hyötyä automaatiosta, on tällaisen teknologian käyttöönotto kuitenkin kallista ja usein aikaa vievää, vaikka sillä saavutettaisiinkin pitkällä tähtäimella säästöjä. Käyttöön oton vaatimien aloituskustannusten takia suuret yrityksen hyötyvät enemmän ja pienien voi olla vaikeampi kilpailla tulevaisuudessa.

Mutta kaikki nämä ongelmat ovat loppujen lopuksi vain kiinni yhteiskunnan vaurauden jakamisesta, sillä jos työhön käytettyjen tuntejen määrä vähenee on ihmisillä enemmän aikaa toteuttaa haaveitaan, kunhan vain talous ja ihmiskunnan perustarpeet ovat turvattuina.

 “You realize that our mistrust of the future makes it hard to give up the past.”― Chuck Palahniuk, Kirjailija

[mclaine]

Digitalisaatio tulevaisuuden tukena

Digitaalista liiketoimintaa on nykyaikana lähes kaikki liiketoiminta, on oikeastaan vaikea ajatella liiketoimintaa, joka ei vielä hyödyntäisi digitalisaation tuomia apuvälineitä. Tietenkin ensimmäisenä mieleen tulee Amazonin ja Alphabet inc.:n kaltaiset yritykset, mutta ohjelmistoja ja robotiikkaa on hyödynnetty jo pitkään, jopa maitotiloilla.

Oikeastaan kaikki liiketoiminta, jossa hyödynnetään tietotekniikkaa on digitaalista liiketoimintaa. Yritykset tuottavat digitaalisia tuotteita toisilleen, valtiolle ja suoraan kuluttajille. Esimerkkeinä näistä on Microsoft, joka myy tuotteita kaikille kolmelle edellä mainitulle taholle; Netflix, jonka tuote on lähes kokonaan ykkösiä ja nollia ja asiakaskunta on suoraan kuluttajat sekä Tieto tai CGI:n kaltaiset ohjelmistotalot, jotka valmistavat tuotteitaan muille yrityksille sekä kunnallisille ja valtiollisille toimijoille.

Digitaaliset osat liiketoimintaa voivat siis tehostaa ja helpottaa yrityksen toimintaa, kuten maitotilalla, tai olla itse se myytävä tuote, kuten Netflixin tai Spotifyn tapauksessa.

Nokian vanha slogan ”Connecting people” kuvaa hyvin sitä, miten digitalisaatio muuttaa ja on jo muuttanut maailmaa. Globalisaatio on lähtenyt vasta todenteolla vauhtiin internetin levitessä kaikkialle maailmaan, muutamaa omat päätöksensä tehnyttä valtiota lukuunottamatta, tieto virtaa vapaasti maasta toiseen. Kotisohvalta voi lukea viimeisimmistä tapahtumista toiselta puolelta maailmaa ja maailma alkaakin tuntua yhä pienemmältä kun huomataan miten nopeasti vaikkapa Kiinassa tapahtuneet tulvat ja niiden seurauksena menetetty sadon puuttuminen vaikuttaa nopeasti ruuan hintaan (tosin, Suomella on varaa ostaa, joten meillä kaupassa on tavaraa saatavilla, vaikka kuluttajahinnat hieman nousisivatkin).

Omassa arjessani käytän paljon digitaalisia palveluita ja maksan säännöllisesti niiden käyttöoikeudesta. Vaikka usein nostalgisena harmittelen vanhan kunnon kivijalkakaupan katoamista, nautin kuitenkin suuresti kun haluamani kirjat, pelit, elokuvat ja musiikki on helposti ja nopeasti hankittavissa, ilman että tarvitsee muuta kuin sormia vähän nostella.

Mainonta ja sosiaalinen media ovat ehkä digitaalisesta liiketoiminnasta eniten negatiivisiä tunteita herättäviä, vaikka joskus ovatkin hyödyllisiä. Ihmisistä kerätään niin valtavasti tietoa ja suuri osa ihmisistä luovuttavat tietoja itsestään vieläpä vapaaehtoisesti, välittämättä tai huolehtimatta siitä, miten heidän tietojaan käytetään.

Koen digitalisaation hyvänä asiana, vaikka se sitten veisikin jossakin vaiheessa omankin työpaikkani, sillä jos robotit tekevät työni, niin oikeastaan ainoa ongelma siinä on yhteiskunnan vaurauden tasapuolisen jakautumisen varmistaminen.