#Carla Olla | Explore Tumblr Posts and Blogs

b-galleria · 4 years

Text

Taiteilijahaastattelu: Carla Lundell

Carla Lundell on Helsingissä asuva taiteilija, joka valmistui taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2015. Lundellin näyttely ‘Still Unfixed’ avautuu B-galleriassa heinäkuun lopulla. Taiteilijaa haastatteli Nykykulttuuriyhdistys Suunnitelma B:n puheenjohtaja Sampo Sirkka.

S: Mitä korona-aikaasi kuuluu, miten poikkeusajat ovat vaikuttaneet taiteellisessa mielessä? Oletko pystynyt jatkamaan taiteellista työskentelyäsi? C: Koronan vaikutus näkyi ensin jonkinlaisena lamaantumisena ja stressinä. Ajattelin paljon läheisiäni enkä oikein pystynyt työskentelemään taiteellisesti. Kuullessani joidenkin sanovan, että nythän on aikaa olla luova ja voi jatkaa ihan tavallisesti, tunsin, että tämä ei pitänyt omalla kohdallani paikkaansa. Pikkuhiljaa tajusin kuitenkin haluavani jatkaa työskentelyprosessia. Jatkettuani työskentelyä havaitsin teosteni muuttuneen aikaisempaa konkreettisemmiksi. Huomasin, että olin palannut aikaisempiin aiheisiini ja valkoisen (lähes valkoisen) tilan pienentyneen samaan aikaan. Teoksiini ilmestyi myös suoria viittauksia luontoon, mikä johtui ehkä useista kävelyretkistä, joista olin hakenut turvaa. Tämän vaiheen jälkeen palasin melko normaaliin työskentelyprosessiin, jossa viiva, vapaus, hengittävyys, ruumiillisuus ja eräänlaisen ehdotuksen luominen ovat tärkeissä rooleissa. S: Mitä on viimeksi ollut työn alla? C: Eilen työn alla oli pieniä piirustuksia sekä kankaalle että pariisinpaperille. Luon itselleni sallivan ja hieman kaoottisen tilan ottamalla erilaisia materiaaleja esiin, kuten erilaisia kyniä, liituja ja ehkä mustettakin. Näillä pienillä piirustuksilla haen erilaisia jälkiä, hetkiä ja vaihtoehtoja suhtautua tilanteisiin. Tavoittelen jotain, jota ei ole ennakkoon määritelty. Nämä pienet työt kannattelevat parhaimmillaan itseäni, kun yritän löytää vaihtoehtoisia tapoja olla ja suhtautua asioihin. S: Mistä olet eniten kiinnostunut aloittaessasi uuden teoksen tai teossarjan? C: Aloittaessani uutta työtä tai sarjaa, olen eniten kiinnostunut löytämään jotain uutta. Tämä kuulostaa nyt tosi kliseiseltä, mutta olen kiinnostuneempi löytämään uutta, kun hiomaan ja valjastamaan vanhaa. Uusi elementti voi olla jotain aivan pientä; miten vanha liitu toimii uudella karheammalla paperilla jättäen epämääräisemmän jäljen tai jotain muuta vastaavaa. S: Miten lähestyt uuden löytämistä? Liittyykö siihen löydettyjä asioita/esineitä, sattumanvaraisuutta, vai kuitenkin jonkinlaista jatkumoa joka perustuu olemassa olevien asioiden yhdistelemiseen? C: Pystyessäni luomaan itselleni sallivan, suhteellisen rentoutuneen ja uteliaan tilanteen mahdollisuudet uuden löytämiseen kasvavat. Yritän olla keskittynyt, avoin asioille ja mielleyhteyksille sekä yritän sulkea liiallisen kriittisyyden ulkopuolelle. Välillä onnistuen ja välillä ei yhtä hyvin. Vaikka työskentelyyni liittyy paljon intuitiivisia vaiheita ja aika spontaaneja kokeiluita, siihen liittyy myös suoria päätöksiä: nyt kokeilen tätä tai voisiko tämä toimia. Prosessissa intuitiivisemmat, pohdiskelevammat sekä suoraan päätetyt asiat sekoittuvat. Usein kun olen ostanut vaikka uusia kyniä ajatellen, että juuri näitä tarvitsen, ne eivät silloin ehkä sovikaan niin kuin ajattelin, mutta myöhemmin niille saattaa löytyä mainio mahdollisuus. Tulen erittäin iloiseksi, jos pystyn yhdistämään jonkun pienen uuden asian; vaikkapa erilaisen viivan tai jäljen luontevasti johonkin vanhaan ja sen seurauksena tunnen pääseväni eteenpäin.

S: Mitä kysymyksiä esität teoksissasi/teoksillasi? C: Tällä työskentelyprosessilla olen yrittänyt pohdiskella, voisivatko piirustusviivat, erilaiset jäljet ja tilat, jotka ne synnyttävät, kannatella itseäni ja katsojaa hetkeksi ja tarjota hengittävän ehdotuksen ja tilan. Olen kiinnostunut siitä mihin voi päätyä kun jättää tavoitteet avoimemmaksi. Näyttelyn nimi ’Still Unfixed’ liittyy tähän. S: Tulkitsen useiden töidesi kohdalla, että pyrit luomaan tilaa paperin valkoisuudella — ja nimenomaan tuon valkoisen tilan kautta muotoa. Mitä ajattelet teoksen tilasta? Onko teoksissasi olemassa tyhjää tilaa, vai onko tila aina aktiivinen, silloinkin kun sitä on käsitelty vähän tai ei ollenkaan? C: Usein haluan luoda lisätilaa ja hengittävyyttä paperin tai kankaan valkoisella osuudella. Huomaan että kysymyksesi ei ole helppo, vaikka olen ollut kiinnostunut asiasta ainakin viisi vuotta. On kuitenkin todella antoisaa saada kysymyksiä tähän liittyen, sillä ne voivat johtaa uusiin ajatuksiin. Tämä valkoinen tai lähes valkoinen tila luo itselleni jonkinlaista liikkumatilaa ja edustaa erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. ’Still Unfixed’ viittaa etsimiseen eikä johonkin, joka on lyöty lukkoon. Se on eräänlaista vapaata tilaa, joka mahdollisesti voisi täyttyä jollain. Valkoinen tila ei mielestäni ole yhtä aktiivinen kuin teosten muut osat, mutta se on silti yhtä tärkeä osa kokonaisuutta. Koen myös jonkinlaisen vuorovaikutuksen ruumiillisuuden, ihmisyyden ja vapaan tilan välillä. Tämä on valkoisen tilan myönteisempi rooli, mutta huomaan usein pohdintojeni vakavoituvan ja silloin ajattelen enemmän ikuista ääretöntä valkoista, joka on hieman ahdistavaakin.

S: Ajattelin teoksiasi katsoessa usein ruumiillisuutta, ehkä johtuen jäljestä josta on aistittavissa itse työskentelytilanne, miten käsi liikkuu piirtäessä ja keho teoksen edessä. Tulee mieleen ajatus ruumiin muistista, kehon ollessa enemmänkin kyky nähdä, koskea ja tuntea, kuin vain fyysinen asia joka näkyy ja joka voi olla kosketettavana [1]. Keholla on tällöin historiallinen ulottuvuus, ja sen voi ajatella välittävän muistoja menneisyydestä mm. totuttujen liikkeiden, taipumusten ja muun kehollisen vuorovaikutuksen avulla. Kuinka paljon teoksissasi on kysymys tällaisesta menneisyyden eteenpäin välittämisestä, vai onko kyse enemmän jostain välittömämmästä, ehkä tietynlaisen hetken luomisesta? C: Pidin paljon tulkinnastasi ruumiillisuudesta töissäni. Työskentelytilanne on itselleni hyvin tärkeä. Kun työkollektiivin jäsen lainasi kirjan Maria Lassnigista ja hänen ”body awareness” -maalauksistaan, tunsin voimakasta mielenkiintoa niihin. On hieman noloa sanoa, että näin tärkeä tekijä oli jotenkin jäänyt minulta huomaamatta. Luulen, että ruumiillisuudessa töissäni on kyse sekoittuvista aikatasoista; sekä menneisyydestä, muistista että muistamisesta, mutta toisaalta siitä, miten olla tällä hetkellä. Tänä keväänä osallistuin Kuvataideakatemian kurssille ’Manifestations of Artistic Research’ ja siellä viitattiin Lauren Berlantin ”A stretched out now” -käsitteeseen. Tämä käsite oli mielestäni hyvin kiinnostava ja aion palata siihen myöhemmin. Ajatus siitä, että vaikka olet läsnä nykyhetkessä, aikasi, paikkasi ja sukupolvesi historia ovat samalla hetkellä läsnä luoden pitkittyneen hetken ja tilan, on kiehtova. Mielestäni keholla on tällainen historiallinen ulottuvuus, eli sen voisi ajatella välittävän muistoja menneisyydestä. Muistot ovat kuitenkin kiinnostavalla tavalla epätarkkoja. S: Valmistuit siis vuonna 2015 Vapaasta Taidekoulusta. Taidekoulut ovat oman kokemukseni mukaan niitä harvoja paikkoja, joissa teoksia ei arvoteta tykkäys – ei tykkäystä -asteikon perusteella. Lisäksi taidekouluissa virheet ovat sallittuja (vaikkei niissäkään pystytä tarpeeksi mallintamaan epäonnistumista), kun taas koulujen ulkopuolisessa taidemaailmassa virheitä ja epätäydellisyyttä näkee vähemmän. Koetko, että tilaa kokeiluille ja virheille yhä on? Mitä ajattelet palautteen saamisesta ja taiteen arvottamisesta, kouluaikana ja sen jälkeen? C: Toivoisin tilaa virheille. Itselleni kokeileminen, etsiminen ja vapaus tekemisessä ovat hyvin tärkeitä asioita ja olen ajatellut virheiden olevan sallittuja näiden olosuhteiden vallitessa. Olen joskus jopa tarkoituksella antanut jonkun pienen virheen kuultaa läpi teoksessa ja ajatellut, että se on sallittua, kun tekee eräänlaisia muistiinpanoja ihmisenä olemisesta ja kun tavoittelee lisätilaa. Eräs opettaja Vapaassa sanoi, että jos tunnet työn olevan 97-prosenttisesti valmis, niin se on valmis, koska muuten menee ylityöskentelyksi ja työ jäykistyy. Olen samaa mieltä tästä, vaikka töitä myös menee roskikseen, koska sorrun kuitenkin jäykistelyyn ja liialliseen paranteluun. Toisaalta olen myös aika hyvä olemaan itsekriittinen, eli vaikeisiin tilanteisiin törmää, kun yrittää tasapainoilla kriittisyyden ja liikkumatilan löytämisen välillä. Olen elämässäni kulkenut kiemurtelevan tien ennen kuin olen löytänyt oikeita asioita. Varsinkin taiteen tekemisessä, kun tavoittelee vaikeasti määriteltyjä asioita, en näe, miten voisi päästä eteenpäin tekemättä virheitä. Aina välillä totean jälkikäteen, että huh miten nyt tuohon eksyin esim. piirtämisessä. On vaikeaa katsoa objektiivisesti omia töitään sekoittamatta luomisvaiheessa vallinnutta tunnetilaa katsomiseen. Meillä oli erittäin hyvä henki luokallani Vapaassa Taidekoulussa ja palautteen saaminen luokkalaisilta ja opettajilta oli erittäin arvokasta. Työhuonekollektiivilta löytyy henkilöitä, joiden kanssa voin keskustella töistä. Välillä huomaan pääseväni eteenpäin jonkin osuvan kommentin jälkeen. Eli yritän sallia virheitä, mutta salliminen on silti todella vaikeaa ja ennen jokaista näyttelyä alan epäillä, hermostua ja ajatella, että mistään ei tule mitään… Olen herkkä luonteeltani eikä epäonnistuminen tietenkään tunnu hyvältä, mutta mielestäni pääasia aina on, että ei lannistu liikaa eikä lamaannu. Vain tekeminen voi viedä eteenpäin, vaikka pieni hengähdystauko voi tehdä hyvää. Usein yritän pitää mielessäni, että taidetta ei voi arvioida tykkäämisien perusteella. On jo arvokasta, jos muutamille katsojille pystyy jotakin tarjoamaan.

Carla Lundell (s.1971) on helsinkiläinen kuvataiteilija joka työskentelee maalauksen, piirtämisen ja kokeellisten tekstien parissa. Hän on kiinnostunut hengittävyydestä, sallivuudesta ja uusista jäljistä. Kirjallisuus ja monikielisyys ovat myös tärkeitä alueita. Näilläkin aloilla mahdollisuudet ovat kiinnostavampia kuin rajoitteet (esim. virheiden riski). Carla Lundell on Helsingin Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen. ---- [1] Fuchs, Thomas, Ruumiin muisti ja tiedostamaton (Body memory and the Unconscious, 2018). Suom. Laura Oulanne & Anna Ovaska. niin & näin 4/2019, 15-22. Kuvat: Carla Lundell (1), Jyri Laitinen (2-4) Kuvaluettelo:

Breath, 70x100cm liitu ja kynä paperille 2018

Työskentelyprosessi muste kankaalle 2019–2020

Floating, n 175x150cm liitu ja kynä paperille 2019

Around, 21x15cm lyijykynä paperille 2020

1 note · View note

444names · 2 years

Text

american forenames, surnames and states + chinese cities + periodic table elements

Acobalder Acobally Adriet Adriquez Aguirrett Almers Almes Alsh Alton Anders Andez Angfang Angying Anneth Anton Aprin Ariamusse Arlos Artz Ayang Baili Bair Baldinan Baltay Baoto Bari Bartiz Beil Beili Beina Bent Benter Bert Bette Billiotte Blacruz Blandian Blang Bobb Bowe Bozhuaying Bradshand Branda Brantimoth Brenee Brenqiu Brera Burges Cadownsen Calleroach Cami Candry Candy Cangyi Cangzhong Carleshan Carne Carold Caron Carongrace Carvins Casteve Castine Cathangge Chael Chanjiang Cheng Chongxiang Chrium Chroe Clain Clard Claurie Cleah Cock Collouglas Conne Cons Consteng Cookes Cooks Courichoa Cray Cristi Cristy Cruzhou Cummin Cunnie Dalazquez Dangshui Danium Danjian Darry Datoyang Daven Deron Diany Ding Dong Dongcher Dore Dorenhe Doughn Douglances Duanie Dujilium Dyers Ebonne Eleah Elin Elliveron Erium Esteeler Esterines Etha Europinoz Evan Evedo Florina Foshala Frandley Frandra Frandy Fudith Fuqi Fuquanwei Fuyanjian Fuzhondace Garia Gejin Genevanedy Gininggang Gins Glore Gomero Gomers Gong Gongkou Gongqiu Gongyingel Gonzaler Goodmantes Gramonard Grosa Guisiang Guthdakota Guzmandra Halas Hang Hangde Hangdu Harien Hartz Hatt Heathryn Heathy Hega Heid Hestine Hichong Hobbins Holina Hong Honglaibin Hoper Howendy Howers Huana Huang Huangzhou Hughn Hulton Huntes Indy Iridgers Jacquez Jamentium Janes Jare Jarez Jess Jiana Jiannes Jiaobersen Jiaogang Jieshi Jiliamsey Jing Jisheidi Jodingguan Johnstana Jone Joses Juliu Juropium Kangyann Kanshuluna Karez Kathristy Katine Kell Kendersey Kentium Kurtney Laird Lamber Land Laney Lard Lechnett Lelandra Lelinhot Leod Lian Liangyuana Licha Lina Lingde Livas Lone Loree Lowen Lucilina Lushang Lüliandy Mach Magnes Marginan Mariel Mariong Marizhou Marla Marson Marsong Marvis Massa Matti Mcca Mcconwayne Mccraig Mcdan Mcfarr Mcgowayne Mcguirret Mclemarvin Mcmileshi Meador Medinguyen Meishorthy Meith Meitney Miang Miangang Micharla Midt Millman Mily Mire Misti Mond Monradshan Mont Moradley Morester Morsey Muel Muelin Mull Murrantha Nancheng Nand Nandrews Nebra Nice Nielice Ning Ningzhou Nitron Northance Olla Orrolynne Owers Pacholton Padium Palmeryl Panji Patt Patthelson Pauletium Pennis Peterbing Phia Ping Pingel Pingluori Pitt Port Pott Prin Pruichan Qianyunfu Qiaoya Qiaozhou Racey Racia Rady Raqu Reen Rence Rencer Robeith Robers Robertha Roberty Roble Rodge Rodner Rome Rosium Rown Rubidi Ruijian Ruila Rushu Sala Sama Samara Samartez Sampton Sanchen Sanmen Sansas Santu Sarie Schris Schward Selencia Sell Serris Serrishou Setta Shan Shanum Shaogan Shel Shelendy Shelps Shenja Sheparks Shepparks Sher Sherika Shui Shuiz Skins Sopherd Southryn Spencias Statine Stengfang Ster Sterson Stes String Strogentes Stroger Strongang Suixing Swanya Sylvin Sylving Taiyang Tamie Tang Tash Ters Terson Thangchoa Thong Tian Tiannie Tierceliao Timo Tong Trickerson Vanise Velack Vernadium Vers Vila Violandy Viole Viviang Vivingyang Wadela Wadett Walla Wates Watkinson Wattie Weaves Webbie Weller Wheeleona Whitner Wiggs Wight Wilker Will Willene Willo Wilsonia Wischmidd Wisco Woodymium Wudan Wugaoanna Wuweifang Wyater Wynner Wyoming Wyorkman Xing Xingkou Yibinzhou Yicharon Yichelead Yichmony Ying Yola Yons Zachaniel Zamon Zaozhou Zhana Zhanglaine Zhaoyang Zhou Zhuan Zhumphrey Zircon Ziyangzi Zunyi Zunyu

same thing but with lesser order

Alde Alillinne Alis Amarsott Amon Analvidne Angzhuzhou Ante Arading Aray Arca Ardium Arotomers Arren Ater Bairis Balleatin Bard Barner Barricky Barroe Baunlas Beang Bein Bellilcia Belly Bernan Blarrer Blatephi Bohnson Boods Bordox Boto Branie Brengtand Brez Brie Bron Cadia Calinie Calt Camen Canatt Cang Card Cark Carlas Carry Cart Casa Cashens Cecker Changgill Chansong Cheleahou Cherbi Cherley Chou Chri Chua Clail Clang Clangdey Clashiniff Cleett Cles Clexance Clung Conieliang Coton Dalle Dartiam Dawnio Dayler Daynchen Deart Dertro Dery Destin Dilium Ditan Dium Doline Doll Dong Dongzhou Dorgins Dreng Dridinorta Dung Dunhujim Durrent Edge Eshota Eulanne Fanew Fang Farcarli Faurtnes Feitchard Fenroody Ferks Ferricare Finet Fiteve Foriquer Fortry Frannin Fuyuz Gaberriss Galey Gashiterry Gileen Gillen Ging Gium Golore Gominard Gooke Gookley Gradia Gricixon Guan Guez Guiz Guton Guyannorna Guytt Guyueqium Haft Halaikou Hally Hamb Hamer Hamillace Hana Handerett Hang Hanmenrie Hanyang Haoyi Hard Harks Harle Heang Hejie Held Helia Hell Hened Hens Henta Hepadrowen Hirgola Hoanger Hong Huadium Huan Huang Hullamel Huozacart Ianeyer Ilen Illetthis Inxillon Jacdaker Jachurent Jacks Jearish Jeatkie Jengen Jennart Jermong Jerna Jers Jiana Jiang Jimars Jinance Jindron Jing Jinghose Jinsonerna Jiyatrice Joedet Jong Jorriston Jossimer Joydris Kainza Kaiwu Kang Kanobard Karisonium Karmard Karvent Kath Katt Kauez Kell Khou Kievarster Kinxin Krick Krielaing Krielci Lairbingxi Lancha Lankottsyl Lanyuzhuan Laoyan Lempshui Leng Lenzhon Lerincy Lhobsotona Lian Liangtan Licaroe Licheng Ling Lingbaoyan Liniummy Lium Liviretes Llie Llium Locheph Lont Lord Lorklandan Lortnewson Loweng Loyangshui Luchanqium Mabill Maley Manjium Mannearver Many Manzhou Markson Marle Masquang Mathyde Maxin Maxing Mayan Mccars Mcco Mcdosh Mcger Mcks Mcla Mclasmaro Mclen Mcliu Megolairms Meiff Melinsim Menan Meng Merbel Merey Meroseang Mill Mine Miney Ming Minie Mium Mongzhouss Monrin Moodium Mormanium Mormsopar Mosboodia Muez Muland Mulinie Mura Murpeter Murs Myron Ninerninie Niqueqidi Niupe Nowayon Nyuan Obbye Odinie Open Orris Osbynnium Pald Parce Parsetterr Pathaing Patranthon Pearinsone Pella Penei Penson Piermatt Pine Plut Poling Pophiferno Potenie Prushi Qing Qitere Qium Quez Racklagam Radford Radi Rang Razibensy Regio Relilan Reling Rhou Rillose Rindong Ring Risenshun Rocond Rodaledey Rodo Roleinathi Roney Rong Rony Rosbon Roseandre Rubers Ruzmaney Sart Sena Seping Shaiyathy Shamps Shan Shandy Shang Shas Shay Shen Shencia Shou Shuang Shuo Siefengjia Sium Skan Slovancas Smium Sodre Song Soning Sont Soscon Spelia Stes Stick Stie Stiz Ston Suilley Suquez Susa Sushan Susuzher Suzhann Syler Tandy Tangyant Tattilmolf Tharr Thespen Timoner Ting Tins Todo Tonine Trudia Truzhou Tundsond Tyroll Ulle Urse Valengin Vark Vaudelanum Vene Venzhou Vercuss Vers Vian Vicarethiz Videass Vinna Vise Wanahen Warter Water Wattriling Waynores Weatkina Weers Weidna Weith Whena Wher Will Wine Wisha With Wucken Wuytterson Wuzmark Xiane Xicey Xicur Xinanzhord Xinding Xing Xinor Yant Yicha Ying Yizher Yonarce Ytua Zhan Zhang Zheze Zhom Zhon Zhou Zhund Zimmongs Zird

#444 names #444names

0 notes

eksopolitiikka · 4 years

Text

Kanavoimaan opettelua

TÄMÄN PUHTAAKSIKIRJOITUKSEN SISÄLLÖSTÄ: Tämä telepaattinen kanavointi on kerätty viikottaisista meditaatioista, jotka on pidetty Rock Creek Research & Development Laboratoriesissa sekä L/L Researchilla. Se tarjotaan siinä toivossa, että se on sinulle avuksi. Kuten Liiton olennot aina sanovat, käytäthän omaa harkintaasi tämän materiaalin arvioimiseen. Jos jokin on totta sinulle, hyvä. Jos jokin ei ole totta, jätä se taaksesi, sillä ei Liitto emmekä me halua olla kenellekään haitaksi.

HUOMAUTUS: Tämä puhtaaksikirjoitus on vielä vaiheessa eikä lopullisessa muodossaan. Sitä on editoitu ja sen virheitä on korjattu.

Intensiivimeditaatio

Heinäkuun 10. 1993, Toinen istunto

(Carla kanavoi)

Minä olen Hatonn. Tervehdys yhden äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Me olemme etuoikeutettuja saadessamme kutsun ryhmältänne tänä iltapäivänä ja me kiitämme teitä erittäin paljon. Sillä se suuresti auttaa meitä tuottamaan palvelusta kun te kutsutte meitä kertomaan ajatuksistamme.

Me olemme erityisen iloisia saadessamme työskennellä sen kenen nimi on M kanssa, sillä kuten Laitoksen veljemme ja sisaremme ovat huomauttaneet, jokainen ääni, joka on yhteistyössä Lähteen kanssa, lisää yhden potentiaalisten tapojen universumin esittää se yksinkertainen totuus, jonka me olemme saapuneet tuomaan kansoillenne.

Me sanoisimme muutaman sanan koskien niinkutsuttua ehdollistamista. Vahvempi ehdollistaminen voi tapahtua spontaanisti, kuitenkin me olemme käyttäneet sitä tyydyttääksemme kanavoijan joka toivoi jonkinlaista vihjausta siitä, että nyt kontakti on saatu.

Ehdollistamista voi pyytää, ja me pyrimme silloin tätä vaikutusta vahvistamaan. Se on, kuitenkin, enemmänkin sivutuote eikä jotain johon halutaan kiinnittää todellista huomiota. Se on yksinkertaisesti vaikutus, joka seuraa kun elämänvirran päälle, tai alle, tulee tai sekoittuu toinen energiakeskus, kuten me olemme.

Uuden kanavoijan tapauksessa se voi palvella keskipisteenä kun tätä ehdollistamista tunnetaan, joka voi muuttua instrumentille, joka sitä haluaa käyttää, siksi mihin keskittyä ja omalla keskittymisellään syventää. Tämä lisää kanavan itseluottamusta ja aikeenamme on, että sen käyttö rentouttaisi kanavaa, joka saattaa olla huolissaan siitä onko tämä itse asiassa saamassa kontaktin.

Huomaatte, että tämä instrumentti ei pyydä ehdollistamista, vaikka hän välillä liikuttaa suutaan tai jotain sellaista. Kuitenkin, tällä instrumentilla on paljon kokemusta kontaktiin luottamisen oppimisesta kun virittäytymisen ja (Kristuksen nimeen) haastamisen työ on suoritettu, ja mahdollisesti me rohkaisisimme uutta instrumenttia miettimään ehdollistamista ja todellakin huolta siitä onko kontakti saatu, osana prosessia jossa instrumentti yksinkertaisesti saa kokemusta niin, että prosessi muuttuu tunnetummaksi ja voidaan tuntea rytmi kanavoinnin jatkuessa eteenpäin ensimmäisestä lauseesta.

Nyt, kuitenkin, me olemme mitä onnellisimpia yksinkertaisesti työskennellessämme perusasioiden parissa. Instrumentin tarvitsee olla erittäin tietoinen virittäytymisprosessista ja erittäin kiinnostunut oppimaan itsestään riittävästi alkaakseen löytää kyseisiä virittämisen tekniikoita ja halutakseen palvelusta puhtaammin. Mitä harkitummin instrumentti kerää tietoa omasta itsestä, ja mentaaliset, emotionaaliset energiat kohoavat ja nousevat, sitä paremmin instrumentti kykenee pitämään kontaktia korkeampien tasojen alueella, joilla instrumentti voi rentoutua tietoisuuden sisäisessä tasapainotilassa.

Me pyydämme tätä piiriä jatkuvasti visioimaan valoenergian liikkuvan myötäpäivään tämän piirin ympärillä. Sillä tämä toimii kuin patteri, ja se auttaa uutta instrumenttia ja todellakin ketä tahansa instrumenttia pitämään yllä sitä tasaista kontaktia joka on niin paljon hyvän kanavoinnin sydämessä.

Me pyydämme sitä jonka nimi on M rentoutumaan, ja siten kuin on mahdollista tehdä, kuten on sanottu monta kertaa tänään, “mene virran mukana.” Tämä instrumentti sanoisi, “Roomaa ei päivässä rakennettu,” eikä myöskään, ystäväni, kanavoijia. Joten nyt me pyydämme sitä jonka nimi on M avautumaan läsnäolollemme, ja nyt me haluaisimme siirtää tämän kontaktin sille jonka nimi on M. Me olemme Hatonn.

(nauhalta ei saa selvää)

(tauko)

(Carla kanavoi)

Minä olen Hatonn, ja olen jälleen tämän instrumentin luona. Tämä instrumentti oli kärsimätön aloittamaan jälleen, mutta me toivoimme työskentelevämme sen jonka nimi on M kanssa jollain syvyydellä, ja me kiitämme jälleen tätä instrumenttia hänen salliessaan meidän jatkaa hetken.

Meidän mielestämme, vaikka meillä on tasaiselta vaikuttava yhteys siihen jonka nimi on M, on halu olla varma siitä että kontakti on tarkka ja oikea, ja halu ei ole arvaus. Tämä on ylistettävä asenne, joka, sellaisen tapauksessa joka on liiaksi kiinnittynyt tällaiseen haluun ollakseen varma, muuttuu sisäiseksi jäykkyydeksi, jossa ei voi koskaan olla varma.

Me ehdottaisimme, että monet ensimmäiset kerrat kun kontaktia harjoitetaan, että uusi kanavoija aloittaisi tervehdyksellä “Minä olen Hatonn.” Kuten se jonka nimi on S on sanonut, vaikka paljoa voidaan suuresti epäillä kokemuksista, on varmaa että me aloitamme nöyrällä esittäytymisellämme ja harkitulla tervehdyksellä äärettömän Yhden nimeen rakkaudessa ja valossa, ja ilossa ja tuonpuoleisessa voimassa.

Tämä turvallisuudentunne varmastikin katoaa nopeasti, mutta kuitenkin tämä aloitus voidaan tehdä uskolla ja mahdollisesti, kuten on usein aiemmin tapahtunut, jokin näiden aloitustervehdysten kanssa eteenpäin menon kokemuksessa voi murtaa sen huolestuneisuuden padon, joka on kovettunut liian kovaksi jatkuvasti tätä olosuhdetta tarvitsevaksi voimaksi. Ryhmä on hyvässä suojeluksessa mitään todellista virhettä vastaan, ja kun työskentelee kokeneempien kanavoijien kanssa, on varmuus siitä että harha-askel tulee nopeasti ilmi ja korjatuksi.

Tämä instrumentti on todellakin halukas kaikkina aikoina lopettamaan session kokonaan jos se tuntuu olevan haluttavaa, ja todellakin tämä instrumentti on tehnyt niin aiemmin.

Joten ympäristöstä saa paljon tukea. Tämä mielessä pitäen me haluaisimme jälleen siirtää kontaktin sille jonka nimi on M, ja sanoa vain muutaman lauseen tämän instrumentin läpi.

Me siirrämme tämän kontaktin nyt. Minä olen Hatonn.

(M kanavoi)

Minä olen Hatonn, ja tervehdin teitä yhden äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Minulla on joitain vaikeuksia… (nauhalta ei saa selvää), mutta yhteys on vakaa (ei saa selvää). On joitain pääasiallisia vaikeuksia joihin pitää puuttua.

Jätän tämän instrumentin nyt. Minä olen Hatonn.

(Carla kanavoi)

Minä olen Hatonn, ja olen jälleen tämän instrumentin luona. Me olemme mitä mielissämme ja ilahtuneimpia siitä, että se jonka nimi on M on todellakin hypännyt rotkon laidalta. Me kiitämme tätä instrumenttia sen rohkeudesta ja olemme erittäin positiivisia, että vaikka kontakti on aina hienovarainen asia, se jonka nimi on M alkaa nyt olla todella tietoinen siitä, että ajatukset tulevat sen mieleen joka haluaa sanoa jonkin asian nopeasti ja sitten kuulla toisen, ja sanoa toisen, ja niin edelleen.

Me arvostamme tämän piirin kärsivällisyyttä, koska me haluaisimme käyttää hieman lisää aikaa työstääksemme yhteyttämme tähän instrumenttiin mahdollisen epämukavuuden vähentämiseksi…

Me pidämme nyt tauon. Minä olen Hatonn.

(tauko)

Minä olen Hatonn ja olen jälleen tämän instrumentin luona. Me olemme säätäneet yhteyttä ja kysyisimme siltä joka on M oliko muutos avuksi.

M: (ei saa selvää nauhalta).

Me jatkamme tämän virityksen työstämistä kun me puhumme lyhyesti jokaisen instrumentin kautta. Nyt me nautimme mahdollisuudesta puhua lisää, sen kautta joka tunnetaan nimellä S. Me jätämme tämän instrumentin ja siirrymme nyt. Minä olen Hatonn.

(S kanavoi)

Minä olen Hatonn. Me tervehdimme teitä jälleen äärettömän Yhden rakkaudessa ja valossa tämän instrumentin kautta. Pienoisella huvittuneisuudella tämä instrumentti tervehti meitä. Sillä siitä tuntui kuin olisi heitetty “kierrepallo”, niinsanotusti, normaalin kuvion mennessä niin, että instrumentti vastaanottaa kontaktin siltä joka tunnetaan nimellä Jim. Tämä instrumentti on tottunut valmistautumaan kontaktia varten keskittymällä erityisesti kontrolloimaan käsillä olevaa materiaalia.

Jossain määrin tämä on seikka, jota tämä instrumentti on pyytänyt, ja jonka parissa me olemme mitä mieluimmin mukana. Kuitenkin se on merkki instrumentin kasvusta olla halukas ottamaan vastaan puhumisen tehtävä vähemmällä ja vähemmällä odotuksella siitä, mitä se tasan tarkkaan onkaan mitä edessäpäin odottaa, mitä se tasan tarkkaan on mitä tullaan sanomaan. Aina on jonkin verran odotuksia instrumenttina toimimisen prosessista, kun tietynlainen horisontti avautuu sanojen asettamisen prosessissa konseptista, joka kukkii syvemmässä tai vähemmän tajuisessa mielen osassa.

Tämä instrumentti tällä hetkellä on kehittämässä suurempaa uskoa ja luottamusta siihen, että konseptit todellakin jatkavat kukkimistaan, jopa silloin kun selvää ajatuksen struktuuria ei ole etukäteen annettu tai luonnosteltu.

Tämä konseptien kukkiminen syvässä mielessä on tapa, jolla ajatuksemme tulevat teille, meidän yhteen sekoittuneissa energioissa. Näin, jos ulottaudutaan aivan alas lähteeseen, ei ole enää täysin mahdollista erottaa itseä itsestä, sillä tervehtimisen prosessissa me todellakaan emme erota itseämme niistä, jotka syleilevät Kaiken Sen Mikä On energioita, äärettömän ja luovan rakkauden, joka on kaiken meidän ja teidän lähde.

Pelko, joka erottaa itsen itsestä, tulee asteittain, veljeni ja sisareni valossa, hälvenemään niinkuin kukkineen kukan terälehdet, silloinkin kun kukan terälehdet sen ytimessä jatkavat kasvuaan.

Me rohkaisemme jokaista virittäytymisen prosessiin ja sallimaan tälle syvemmälle itselle suurempi ja suurempi pääsy ja kovempi ja kovempi ääni elämänkokemuksessa, mikä on suurin lahjanne josta voitte tänä aikana nauttia.

Nyt me siirtäisimme tämän kontrollin sille joka tunnetaan nimellä Jim.

(Jim kanavoi)

Minä olen Hatonn, ja tervehdin teitä kaikkia rakkaudessa ja valossa tämän instrumentin kautta. On ollut suuri etuoikeus kyetä käyttämään jokaista instrumenttia tänä iltapäivänä. Me olemme erityisen kiitollisia, kun olemme kyenneet saamaan kontaktin uuden instrumentin nimeltään M kautta. On suuri kunnia meille tulla pyydetyksi tuottaa palvelusta tällä tavoin, ja me kiitämme sitä jonka nimi on M koko sydämestämme.

Nyt me pyytäisimme uutta instrumenttia tai ketä tahansa olentoa jolla saattaisi olla kysymyksiä meille.

M: Juuri nyt, minä koen mielialoja… (ei saa selvää nauhan äänestä).

Minä olen Hatonn. Me tarkastelemme värähtelyharmonioitamme ja säädämme, hetken ajan.

(tauko)

Minä olen Hatonn. Me kysyisimme siltä jonka nimi on M helpottaako yhtään?

M: (ei kuulu).

Minä olen Hatonn. Me huomaamme, että jonkin verran epämukavuutta esiintyy pään ja niskan alueilla, joka on johtunut alkuvaiheen kokemuksesta, jolla lähetettyjä ajatuksia äännettiin. Tämä ei ole epätavallista uudelle instrumentille havaita, että sen kehon asento on, johtuen siitä ettei ole tottunut, muuttunut rasitukseksi. Me työskentelemme instrumenttinne ja teidän kanssa olevan kontaktimme parissa tulevaisuudessa pyrkiäksemme lievittämään tätä uuden koetun kontaktin sivuvaikutusta.

Onko vielä toista kysymystä?

Kysyjä: Ei. Ei juuri nyt. Kiitos Hatonn.

Minä olen Hatonn, ja jälleen kerran me haluaisimme kiittää jokaista tässä ryhmässä läsnäolomme kutsumisestamme tähän etsinnän piiriin. Ilomme on ylitsevuotavainen tästä mahdollisuudesta ja kiitämme jokaista teistä. Me käyttäisimme tätä mahdollisuutta tervehtiä teitä jokaista jälleen kerran ehdollistavalla värähtelyllämme, ja haluaisimme nyt jättää tämän instrumentin ja tämän ryhmän yhden äärettömän Luojan rakkauteen ja valoon. Te tunnette meidät nimellä Hatonn. Adonai, ystäväni. Artikkelin julkaissut L/L Research

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/kanavoimaan-opettelua/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#kanavointi #tietoisuus

0 notes

gfmiranday · 4 years

Photo

Desde las 11:30 podrán retirarse viandas desde barrio de pie. La vianda se entrega en forma gratuita en ruta 5 kilómetro 5 y medio. Es necesario llevar una olla para retirar las raciones que necesite para su familia. No es necesario que acuda con los DNI del grupo familiar. Solo basta con pedir las raciones que requiera. Como la mayoría somos familias numerosas y trasladar las raciones requiere de varios recipientes, le sugerimos mantener el número de personas encargadas al mínimo posible. Una vez, en el predio por favor respeten las indicaciones de los compañeros y compañeras y mantengan la distancia de metro y medio a dos metros sugerida por las autoridades sanitarias. Si en el trayecto al predio, encuentran un control policial. Expresen claramente que se dirigen al Centro de Viandas de Barrios de Pie y presenten la documentación que les requieran. Solicitan DNI y documentación del vehículo. Tengan esa previsión antes de salir de casa. Por favor, cuídense y cuidémonos entre todos. Donaciones. Por favor, comunicarse con Omar Reynoso, coordinador de enlace de Barrios de Pie +54 9 380 421-8329 Asistencia alimentaria. Por favor comunicarse con Luís Argañaraz +54 9 380 439-3259 Barbijos. Grupos de costura de Barrios de Pie dirigidos por Carla Farias están manufacturando barbijos. Puedes sumarte y colaborar desde tu propia vivienda. Comunícate al +54 9 380 481-1878 ... https://www.instagram.com/p/B-M0SxzHXLU/?igshid=y6d07dtvu1zh

0 notes

bpmontechingolo · 4 years

Quote

El coordinador de actividades culturales de la Biblioteca Popular Monte Chingolo, Fernando Martínez, presentó este martes ante estudiantes de las licenciaturas en Educación y en Gestión Educativa de la Universidad Nacional de Lanús (UNLa) la iniciativa #SomosPuente que la Biblioteca construyó desde el principio del Aislamiento Social, Preventivo y Obligatorio para acompañar a las familias del barrio más afectadas por las consecuencias sanitarias y sociales de la pandemia de coronavirus Covid-19.La charla fue organizada a través de videoconferencia por el ciclo “Tribuna Popular” de la UNLa, organizado por el Consejo Social Comunitario, la dirección de Cooperación, y la secretaría de Cooperación y Servicio Público de la universidad, y tuvo como eje la reconversión de organizaciones comunitarias que debieron crear respuestas a nuevas necesidades de sus comunidades por las consecuencias sanitarias y sociales de la pandemia de coronavirus Covid-19.Martínez contó que “varios de los que estamos en la comisión nos incorporamos hace más de 10 años a un proyecto político cultural acorde al lugar en dónde está, las bibliotecas populares tienen que ser acordes a su contexto y esta es el nexo para congregar a los dos sectores de Monte Chingolo separados por la traza del Ferrocarril Provincial”.“No tiene que ser una biblioteca dónde reine el silencio, sino una que cobije las demandas populares y da el testimonio de sus vecinos”, subrayó.El referente comunitario destacó que “junto con la UNLa, y gracias al responsable de patrimonio histórico de la universidad, Daniel López, pudimos hacer posible el sueño que es el Museo Histórico de Monte Chingolo que cobra vida con los vecinos que se acercan a dar sus testimonios de la época en que funcionaba el tren”.“Esos testimonios los estamos recolectando porque nos reconocemos hacedores de nuestra historia y de nuestra cultura, por eso también formamos un grupo de educadores del barrio con los que reflexionamos sobre las cosas que deberían saber las nuevas generaciones sobre la construcción de nuestra historia y tomamos esa decisión política de construir nuestros propios contenidos donde aparecen los negros, las mujeres, y los pueblos originarios; la Biblioteca se reconoce como productora de conocimientos y saberes y no sólo como reproductora de discursos construidos por otros”, indicó.Martínez resaltó que “la biblioteca fue concebida con el oído puesto en la comunidad; por eso hace tres años cuando nos dimos cuenta que los chicos venían a pedirnos más zapatillas que libros abrimos un ropero comunitario sostenido por la solidaridad de la comunidad”.“De esa experiencia teníamos el registro de unas ochenta familias que asistíamos regularmente, y cuando comenzó el aislamiento social, preventivo y obligatorio comenzamos a ayudar a los vecinos a anotarse en el Ingreso Familiar de Emergencia, y pronto nos dimos cuenta que también teníamos la responsabilidad de ayudar a muchas familias con asistencia alimentaria”, añadió.El referente comunitario apuntó que “lo que al principio eran ochenta familias al poco tiempo fueron ciento veinte, y después ciento ochenta, y hoy son cerca de trescientas, y para poder hacer frente a eso nos convertimos en puente entre organismos como el ministerio de Desarrollo de la Comunidad de la Provincia de Buenos Aires y el ministerio de Desarrollo Social de la Nación con las familias, y también con cerca de una docena de ollas populares que nacieron en el barrio a partir de la voluntad de la comunidad para enfrentar las necesidades”.“Esas vinculaciones fueron una gran experiencia, porque nacieron para fortalecer el motor de la asistencia alimentaria y con el oído puesto en las necesidades de la comunidad, muchas veces esos contactos tenían desconfianzas al principio porque todavía hay un discurso vigente para el que la participación política, en el sentido del trabajo por el bien común, todavía sigue siendo mala palabra”, agregó.Martínez contó: “comenzamos a transitar ese camino en el mes de abril, y en ese momento había una decena de ollas populares a las que acompañábamos de distintas maneras, algunas cerraron cuando se comenzaron a extender los contagios en el barrio y otras simplemente dejaron de funcionar; hoy todavía hay cuatro que funcionan y eso es porque ya tenían experiencias políticas previas para organizarse por el bien común, son las ollas organizadas por papás acostumbrados a hacer rifas para comprar botines o por mamás de la cooperadora escolar o por chicas que se criaron en el comedor que sus madres abrieron en la crisis de 2001; todos vecinos con una fortaleza política que se contagia y se practica”.“Sentir la necesidad del otro es una cuestión personal pero no individual, nos concebimos como puente para la articulación de políticas públicas y creemos en la necesidad de desmantelar el mito de 'no te metás'; por eso cuando salió el IFE, armamos un dispositivo para que a través del whatsapp pudiésemos ayudar a los vecinos con la inscripción”, mencionó.El referente comunitario aseguró que “hay una concepción de la sociedad que cree que el pecado mayor es salir a articular, que si una organización lleve adelante un programa estatal en un territorio es pecado, esa lógica que propone que cada sector se mantenga en su sector beneficia a otros, pero no a nosotros ni a los más vulnerables; por eso somos una organización libre del pueblo que promociona la participación ciudadana”.“Cuando se levante la cuarentena vamos a tener una huella lastimosa, el hambre, como van a volver a la escuela los chicos que se han perdido y que vamos a salir a buscar; si antes de la pandemia la inclusión era un desafío vamos a tener que empezar a prepararnos ya para lo que viene”, advirtió.“Lo que muchos pensaban como el viejo 'apoyo escolar' en la Biblioteca lo desarrollamos como un 'espacio de alfabetización' que hace eje en la promoción humana y que vamos a tener que multiplicarlo cuando los chicos vuelvan a la escuela, por eso invitamos a todos los que se sientan convocados a donar al menos dos horas semanales de su tiempo para esta tarea fundamental”, finalizó Martínez.La actividad contó con la participación de la secretaria de Cooperación y Servicio Público de la UNLa, Georgina Hernández; la directora de Cooperación, Carla Micele; y el consejero superior y responsable de Patrimonio Histórico de ese centro de estudios, Daniel López, que también es fundador y director del Museo Histórico de Monte Chingolo. El ciclo “Tribuna Popular” fue concebido por la Secretaría de Cooperación y Servicio Público con el objetivo de sistematizar y consolidar los vínculos con las organizaciones de la comunidad.Esta iniciativa busca reforzar los lazos entre las experiencias de las organizaciones territoriales barriales y la Comunidad Universitaria, e interactuar a través de una concepción horizontal del saber.Mientras dure el aislamiento social, preventivo y obligatorio para evitar la proliferación del coronavirus Covid-19, la Biblioteca abrirá sus puertas los miércoles y viernes de 15 a 17 y los sábados de 11 a 13 para recibir donaciones de alimentos, productos de higiene, abrigo y calzado para las familias de la comunidad.La Biblioteca Popular Monte Chingolo abre sus puertas a la comunidad desde noviembre de 2002 con una oferta cultural y educativa que busca ser una herramienta de transformación social.La biblioteca funciona en la estación de trenes de Monte Chingolo, en General Pinto 4752. Todas las imágenes, videos y notas sobre las actividades de la institución están disponibles en www.bpmontechingolo.com.ar.

http://www.bpmontechingolo.com.ar/2020/08/la-biblioteca-presento-la-iniciativa.html

#SEO #Local SEO training

0 notes

sheilajsn · 4 years

Text

Destapando la olla de grillos porque ya es hora de hablar

Si me creo escritora tengo que abordar temas difíciles e incómodos sin importarme el qué dirán, como lo son el prejuicio y la exclusividad elitista.

La joven Carla Villafañe, graduada recientemente de María Reina escribió una madura, elocuente y super valiente carta a la administración de AMR que reproduzco para ustedes abajo, donde habla del prejuicio que existe en la escuela

Carta Carla…

View On WordPress

#Dialogo sobre el prejuicio #Elitismo #exclusión #Intolerancia #racismo

0 notes

b-galleria · 4 years

Text

Carla Lundell: Still Unfixed

/// FI ///

Carla Lundell: Still Unfixed B-galleria 30.07.–16.08.2020 Avajaiset keskiviikkona 29.07. klo 18–20. Tervetuloa!

Valmistuin taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2015.

Inhimillisyys, hengittävyys, kosketus sekä laajeneva tila toimivat lähtökohtina taiteessani.

Näyttelyn nimi viittaa sallivuuteen ja virheiden hyväksymiseen. Yritän päästää irti ennakkoon oletetusta. Avaan kiinnityksiä ja katson mihin se vie, koska on monta tapaa olla, muuttua ja kokeilla.

Reunaehtona toimii kuitenkin haluni kutsua katsoja piirustuksen intiimiin vaikutuspiiriin. Haluan tutkia, voisivatko piirustuksissa esiintyvät viivat ja tilat kannatella sekä katsojaa että itseäni ainakin pienen hetken. Haluan luoda hyväksyvän tilan.

Ajatus vaeltaa, liikkuu ajassa ja luo tulkintoja. Parhaimmillaan se luo lisätilaa ja vaihtoehtoja.

Tämä suhtautuminen näkyy myös materiaalinkäytössäni. Käytän vapaata, kokeilevaa viivaa ja värikenttiä. Nautin eri materiaaleista. Paperin tai kankaan valkoisuus luo mahdollisuuksia ja tilaa tunnustella. Kokonaan käsittelemättä jätetty tai vain hieman käsitelty vaalea tila toimii jonkinlaisena avoimena vaihtoehtona. Tila, joka voisi täyttyä jollain mutta on vielä ’Unfixed’.

Teen eräänlaisia muistiinpanoja ihmisenä olemisesta. Liikun ruumiillisuuden ja epämääräisemmän välimaastossa.

Toivon, että kokonaisteoksesta syntyisi hengittävä tila, jossa on liikkumavaraa.

____

Vieraileminen B-galleriassa Huolehdimme taiteilijoiden, kävijöiden ja henkilökunnan turvallisuudesta. Siivoamme galleriaa tehostetusti, huolehdimme käsi- ja yskimishygieniasta sekä rajaamme kävijöiden määrää 10 henkilöön, myös avajaisissa.

Ohjeet yleisölle:

pärski ja yski hihaan tai nenäliinaan

huolehdi käsihygieniasta (käytä gallerian käsidesiä tullessasi ja lähtiessäsi)

pidä etäisyyttä kanssakävijöihin 1–2 m

ethän tule sairaana katsomaan taidetta

/// EN ///

Carla Lundell: Still Unfixed B-galleria 30.07.–16.08.2020 Vernissage on July 29th at 6–8 pm. Welcome!

Humanity, breathability, touch and an expanding space act as starting points in my art.

Still Unfixed refers to permissibility and to the allowance of mistakes. I attempt to cut myself free from the in advance presumed. I am intrigued by where this will take me, because there are so many ways of being, how to change and experiment.

Still there are some loose borders: This time I want to invite the spectator into the intimate sphere of drawing. I want to examine if the lines and spaces within the drawings could support the spectator and myself, even if just for a short while. I want to create a permissible and breathable space.

____

Visiting at B-galleria We take care of the safety of artists, visitors and staff. We clean the gallery more efficiently, take care of hand and coughing hygiene, and limit the number of visitors to ten. Instructions for visitors:

take care of hand hygiene (use gallery’s hand sanitizer when coming and going)

keep a distance of 1-2 m from visitors

if you need to cough or sneeze, cover your mouth and nose with your sleeve or a handkerchief

if you have any flu-like symptoms, please don’t visit the gallery until you are well

0 notes

eksopolitiikka · 4 years

Text

Kanavoinnista

Tämä on viides kappale Carla Rueckertin kirjasta A Channeling Handbook.

Sanoin aiemmin, että instrumentiksi oppiminen on helppoa, koska ihmiset ovat luonnollisia instrumentteja, he aina kanavoivat jotain. Se on totta, kuten olen oppinut niiden vuosien aikana muutamalle ihmiselle kanavoinnin opettamisesta. Vaikka en opeta mitään erityistä kanavoinnin koulukuntaa, opiskelijoiden kanssa työskennellessäni yritän saada opetetuksi kaksi konseptia, joista molemmilla on sekä passiivinen että aktiivinen vaihe. Ensimmäinen konsepti on virittäytyminen. Me olemme puhuneet mielestä radiovastaanottimena, joka ottaa vastaan älykkäitä, näkymättömiä signaaleja ja välittää niitä käyttäen fyysistä laitteistoamme. Tätä analogiaa käyttämällä tulisi olla selvää, että virittäytyminen on kaikkein tärkeintä. On olemassa intuitiivista virittäytymistä ja poissulkevaa virittäytymistä. Ensiksikin, täytyy virittää passiivinen, intuitiivinen mieli. Tämä on mieli suhteessa siihen itseensä. Meditaation tarkoitus on olla tärkein työkalu tämän prosessin optimoimiseksi. Meditaatiossa rentoudut ja vapautat itsesi sen tietoisista rajoitteista. Mutta teet myös aktiivisen intuition työtä, ja saat aikaan vastaanottavan, erityisen aktiivisen, vastaanottavaisen värähtelyn, ja julistat itsesi valmiiksi vastaanottamaan uudenlaisia ajatuksia odottavaan tietoiseen mieleesi. Millään tavalla vastaanottavainen asenne ei tarkoita ahdistusta tai odotusta. Sinun tulee olla meditatiivinen, rentoutunut ja hyväksyä se mikä tulee. Liika huolenpito saattaa tarkoittaa, että tulee helposti kanavoineeksi paljon omaa alitajuista materiaalia, jolloin ei välitä suurimmaksi kosmisia ajatuksia vaan omien puoliksi prosessoitujen havaintojen sekasotkua. Ilman liikahuolehtimista, vaikka kanavoisit vain jotain aspektia omasta olemuksestasi, kanavoit silti paljon kirkkaampaa versiota samasta materiaalista.

Kun sinusta tuntuu siltä, että olet saanut yhteyden, oma poissulkeva mielesi ryhtyy toimiin sekä sinua itseäsi että kontaktin lähdettä kohtaan. Passiivisella poissulkemisella jatkat keskittymistä, virittäytymistä ison säätimen kääntyessä, sitten pienempien ja pienempien säätöjen avulla tehden herkempiä ja herkempiä muutoksia, yrittäen nostaa tietoisuutesi kaikkein korkeimpiin värähtelyihin mihin kykenet. Ainoastaan sinä tiedät kun sen hetki on tullut. Ainoastaan sinä tiedät mitä sinä voit pitää tasapainotilassa. Kun hienosäädät, saatat kokeilla laulamista, hyräilyä tai rukoilua. Minä käytän laulujen ja hymnien valikoimaani, ja lisäksi musiikkia nauhalta, alkuvaiheen virittäytymiseen, ja sitten käytän rukousta lisävirittäytymiseen. Suosikkini on Isä Meidän -rukous, sillä siinä ei ole doktriinia tai dogmaa, ja sen voi rukoilla sekä muslimi, juutalainen, kristitty, buddhalainen ja rehellinen skeptikko, niin kauan kunhan skeptikko hyväksyy hypoteesin siitä, että on olemassa Luoja. Tarkempaan hienosäätöön suosin Fransiskus Assisilaisen rukousta. Tunnen monia kanavia, jotka suosivat Suurta Invokaatiota, ja on myös muita hyväksyttäviä ja kauniita rukouksia, mukaanlukien niitä jotka keksit itse omasta päästäsi sillä hetkellä, jossa jälkimmäinen on ehkä paras, sillä ne ovat oman sydämesi ilmaisu juuri sillä hetkellä.

Tarvitset myös, kun saat yhteyden, aktiivisesti poissulkevia kykyjäsi haastaa sitä lähdettä, johon olet saanut yhteyden. Jotta voisit haastaa mitä tahansa näkymätöntä olentoa, sinun tulee kyetä esittämään, rehellisellä ja yksimielisellä tavalla se, kuka sinä olet, mihin sinä uskot, mitä sinä rakastat ja mitä varten olet valmis kuolemaan. Tämä on se miksi kanavoijaksi muuttumisen prosessin aloittaminen tarkoittaa sen selvittämistä miten luontosi ja mielesi “toimii”. Et voi haastaa Kristuksen nimeen jos et ole sen luonteinen, joka pitää uskoa mukavana tunteena. Et kykene haastamaan totuuden nimeen jos et usko sitä, että on olemassa totuus, ja että ihminen ei voi tietää mitään. Sanottakoon, että sinä olet se joka uskoo — niinkuin suurin osa New Age -kanavoijista tuntuu uskovan — Kristukseen, ei ihmis-Jeesukseen, vaan tietoisuuteen jonka Jeesus saavutti hänen inkarnaationsa aikana, mutta joka myös on kenen tahansa muun saavutettavissa, joka kykenee pitämään hänen mielensä, sielunsa, sydämensä ja voimansa keskittyneenä Luojaan. Silloin haluat haastaa Kristus-tietoisuuden nimeen. Joko tunnet tai arvaat, että on jotain johon voit uskoa. Tässä erittäin monimutkaisessa yhteiskunnassa me emme ole tottuneet sanomaan asioita tavalla, joka ei tarkoita minkäänlaista suhteellisuutta. Me olemme tottuneet tilanneriippuvaiseen etiikkaan, että vääriä asioita nimitetään “oikeiksi” tietyissä olosuhteissa, ja että ihmiset jättävät uskonnolliset uskomuksensa sikseen jotta voisivat tulla toimeen keskenään. Sinulle voi olla vaikeaa sanoa yksimielisesti, että kuolisit mieluummin kuin kieltäisit Kristus-tietoisuuden voiman ylimmyyden elämässäsi. Sinulle on mahdollista epäröidä tällaista ideaalia, johtuen siitä ajasta jossa me elämme. Tämä ei ole uskon aikaa, ellei tuota uskoa voida johtaa empiirisesti tiedosta. Me tiedämme, että teknologiaa tullaan kehittämään, ja niin uusimpia laitteita katsotaan ylöspäin ihmetyksen ja kyynisyyden sekaisin mielin, että jos me odotamme vielä vain hetken niin teknologia tulee parantumaan ja laitteiden hinta tulee laskemaan. On vaikeaa asettaa mieltämme takaisin vavisemattomien ideaalien ja ikuisten totuuksien maailmaan. Ja kuitenkin, jos kanavoinnilla on todellinen hinta tietomme laajentamisesta siitä miten maailma makaa, silloin sillä on se koska se puhuu muuttamattomista totuuksista, se auttaa meitä havaitsemaan ne paremmin, yksinkertaisemmin ja suoremmin.

Joten jos sinulla on vaikeuksia sanoa “Minä haastan sinut (täytä tämä kohta) nimessä”, pysähdy ja toista prosessi joka kuvattiin Kappaleessa Kolme, kunnes sekä tunnet olosi mukavaksi että asemasi sellaiseksi että voit ajaa minkä tahansa muuttumattoman totuuden asiaa, jonka olet päättänytkin että sinulle on rakkaampaa kuin elämä itse. Se minkä edestä olet valmis kuolemaan on todellakin se minkä puolesta olet valmis elämään, ja henkimaailma ymmärtää sellaista absoluuttista uskollisuutta. Kun sinä haluat muuttua kanavaksi, olet halukas kommunikoimaan sen kanssa jota usein on nimitetty henkimaailmaksi. Itse asiassa kirjastot, jotka käyttävät Dewey/Sears-järjestelmää useimmalle kanavoidulle materiaalille, luokittelevat otsikon “Hengen kommunikaatio” alaisuuteen myös minun kirjoittamat kirjani, vaikka ne ovatkin väitetysti Maan ulkopuolisten tahojen kanavointeja.

Mikä tahansa onkin se henkien luonne johon haluat saada yhteyden tai olet saanut, niillä on yhteisenä ominaispiirteenä itsensä epäilyn täysi puuttuminen. En ole kuullut tai lukenut henkimaailman kommunikaatiosta mistään lähteestä, jossa henget olisivat stressanneet sitä mihin he uskovat tai keitä he ovat. Se on juuri tuonlainen auktoriteetti, jota etsit hyvässä kontaktissa. Se on juuri tuonlainen auktoriteetti, joka sinulla tulee olla virittäytyessäsi, jotta voisit haastaa kontaktisi lähteen kun sen saat, varmistaaksesi että se näkökulma jota kanavoit on linjassa suurimman ja korkeimman halusi kanssa.

Lopputulos kaikesta virittäytymisestä kristallisoituu siihen hetkeen jolloin saat aikaan kontaktin. Olemattomien asioiden maailmassa mielipiteet ja ajatukset ovat kaikki kaikessa. Ei ole olemassa objektiivista vertailukohtaa jolla raivata polku kunnioitukseen. Metafyysisten ajatusten ja ideoiden maailmassa se vahvuus, jolla uskot omaan näkökulmaasi yksinään, on vaikuttavaa. Kun olet virittäytynyt asianmukaisesti, niin että jokainen rukous ja ajatus jolla virittäydyt on merkityksellinen ja vakuuttava lausunto uskomusjärjestelmästäsi, silloin haastamisen tulisi olla erittäin helppoa, koska olet houkutellut olennon, joka kykenee kommunikoimaan siitä asiasta jota pidät tärkeänä. Oletettavasti sen samalla tavalla sitoutuneen, biasoituneen edun asianajaja kuin sinä olet kykenee helposti vastaamaan haasteeseesi, oli kyse sitten Kristuksen nimestä, Kristus-tietoisuudesta, Totuudesta, Valkoisesta Valosta tai mikä se sitten onkin mikä sinusta tuntuu, että on uskosi syvin olemus.

Uskon, että nämä viimeiset ajatukset ovat kaikkein olennaisimmat joita minulla on tarjota. Virittäytymisen ja haastamisen prosessit ovat vastuullisen kanavoinnin sydämessä.

Olen kokenut, en vain kerran vaan monta kertaa, spontaanin kanavoinnin uudelta ryhmän jäseneltä, joka on vasta tullut ensimmäiseen tapaamiseensa, mutta joka on erittäin herkistynyt niiden kontakteille, jotka meidän kauttamme haluavat kanavoida. On ihmisiä, jotka ovat luonnostaan niin kyvykkäitä kanavia, että heidän opettamisensa on naurettavaa, mitä tulee siihen että hiotaan raakatimantista säröt pois. En koskaan ole tavannut henkilöä, joka voisi rehellisesti sanoa, että kanavointi olisi mahdotonta, sen jälkeen kun hän on yrittänyt opetella merkittävän pituisia aikoja, kaksi viikkoa intensiivisesti, tai kerran viikossa kuukauden ajan, esimerkiksi. On monia niitä, jotka huomaavat, että kanavointi tuntuu heistä erittäin epämukavalta. Olen opettanut kahta DJ:tä, esimerkiksi, miten kanavoida. Yksi oli kaikki-käy-tyyppinen mies, varsin vastuuton, vaikka hurmaava ja kiltti kuin lammas. Hän kanavoi välittömästi ja suurella kyvykkyydellä, vaikka en koskaan kyennyt opettamaan hänelle itsekuria ja hänen kanavointinsa alkoivat toistaa itseään niin, että pian hän menetti kiinnostuksensa koko prosessiin. Häntä alkoi tylsyttää tämä uusi peli, koska hän ei ollut virittäytynyt tarpeeksi siirtyäkseen pois omista havainnoistaan siihen hienovaraisesti viritettyyn avoimuuteen, joka on tarpeen persoonattomasti siirtää häntä kiinnostanutta informaatiota. Toinen oppilas, vaikkakin täysin samassa hommassa — aamuohjelman pitäjä kilpailevalla rock-radiokanavalla — otti hommansa täysin erilailla. Molemmat miehet saivat hyvää palkkaa siitä että he olivat arvaamattomia ja tyrmääviä. Kuitenkin jälkimmäinen oppilas ei jättänyt tyrmäävyyttään tuuripelin varaan, ja hän teki monia tunteja taustatoimitusta ja tutkimusta ennen jokaista show’ta, kytkien oman hommansa päivän uutisotsikoihin ja viimeisimpiin kaupungissa tapahtuneisiin asioihin. Kanavoimisen vastuullisuuden kanssa tämä selväpäinen DJ huomasi kykenevänsä pitämään poissulkevuutensa sivussa tarpeeksi kauan niin, että hän salli toisen äänen asettaa ajatuksia hänen mieleensä.

Mutta tämän prosessin helppous on sellainen, että kuka tahansa joka kykenee päästämään irti poissulkevuudestaan edes hetkeksi kykenee oppimaan kanavoinnin taidon. Tämä ei tarkoita, että kuka tahansa tulee olemaan yhtä loistava kanavoija. Melkein kaikille on mahdollista opettaa perusteet. Kuitenkin harjoitusistuntoja vaaditaan monta ja tunnit ovat anteeksiantamaton sekoitus perusteiden ensihetkien onnea ja toistuvaa kirkkosaarnaa. Kanavointia ei ole helppoa tehdä jatkuvasti hyvin. Se, joka lopulta tulee tekemään sitä hyvin, usein on se jolla on persoonan luonteenpiirteinään kärsivällisyyden ja periksiantamattomuuden lisäksi herkkyys ja kiinnostus metafysiikkaan. Pelkkä harjoitus on loistava opettaja ja kanavoinnin kahdentenakymmenentenä vuotena se on yhtä informatiivinen kuin ensimmäisenä vuotena. Mentaalinen ja emotionaalinen vaivannäkö, joka vaaditaan instrumenttina oloon, ei katoa ajan myötä, vaan, jos jotain, muuttuu suuremmaksi kokemuksen karttuessa. Syy tähän on jatkuva toistaminen.

Melkein mikä tahansa voi aluksi olla hauskaa. Minun ei ole pakko olla kiinnostunut, erityisemmin, tietystä aiheesta jotta voisin täysin rinnoin nauttia kuuntelemisesta kun joku siitä puhuu. Minulla on terve mielenkiinto ja pidän melkein minkä tahansa asian oppimisesta. Kuitenkin, jonkin asian sadannen tai tuhannen kerran tekeminen heti kättelyssä, joka ei varsinaisesti kiinnosta, on murskaava ajatus!

Ja vaikka minä nautin instrumenttina olosta, siihen liittyy tietty määrä energiaa kun avaa omat fyysiset ja havaitsemisen portit, tekee sille hommalle aikaa kalenteriin, ja valmistelee itsensä jälleen kerran yhden meditaatiokokoontumisen emännöimiseen — ryhmämme on kokoontunut vuodesta 1962, ja minä olen pitänyt viikoittaisia meditaatioita vuodesta 1974. Minun omistautumiseni tulee olla suurempi nyt kuin sen tuli olla vuosia sitten. Minulle on vaikeaa kuvitella jonkun luonteeltaan niin sosiaaliseksi, että kahdenkymmenen vuoden jälkeen meditaation pitämisen mekaaniset aspektit olisivat samat.

Voi olla avuliasta huomata, että kaikki eivät kykene kanavoimaan aivan siltä istumalta. Kuitenkin se, miten luomakunta on järjestäytynyt, tuntuu rohkaisevan periksiantamattomuutta, sillä kun alkaa haluta jotain, tuo aktiivinen haluaminen luo eräänlaisen magneettikentän joka jatkaa sen tuomista mitä kaipaa lähemmäksi ja lähemmäksi. Se mitä monille tapahtuu on, että vaikka he eivät edisty kanavoijiksi opiskelijoina nopeasti, alkaa tapahtua henkilökohtaisesti kiinnostavia asioita jotka viittaavat siihen, että jotain huomattavaa tapahtuu. Nämä henkilökohtaisesti kiinnostavat asiat eivät ole todisteita kenellekään muulle kuin sinulle. Syntyy jonkinlainen henkilökohtainen kieli itselle kiinnostavien tapahtumien ja sen miten mieli toimii välillä, joka soittaa kelloja sinulle, ja kertoo sinulle että olet matkalla prosessissa lähemmäksi sitä mitä etsit.

Omassa kokemuksessani tästä on ollut monia esimerkkejä, mutta mahdollsiesti kaikkein nautinnollisin kertomus on eräästä nuoresta miehestä, Len, joka opetteli kanavoimaan vuonna 1980. Hän tuli valitellen katkeran kylmää talvisäätä, selittäen että hänen ex-vaimonsa oli lainannut hänen talvitakkiaan eikä antanut sitä takaisin. Me istuimme alas ja kävimme töihin. Hän kävi intensiivitunneilla, opetteli kanavoimaan. Istunnon aikana kanavoin hänelle jotain informaatiota, joka tuntui olevan hänelle erittäin merkityksellistä, mikä liittyi toukan muutokseen perhoseksi. Hän selitti minulle istunnon jälkeen, että perhoset olivat aina olleet erityisen merkityksellisiä hänelle. Kun nyökkäsin ymmärtäväisenä, näin hänen jalkaansa kohti mönkivän vaaleanruskean madon. Oli pari kuukautta liian myöhäistä nähdä näitä pikkuisia ötököitä, joten olin yllättynyt sen näkemisestä, joka uutterasti mönki olohuoneemme sohvaa kohti. Oppilas näki toukan lisäksi, mikä yllätti molemmat meistä tämän perhosteeman äärellä, oman talvitakkinsa, rullattuna pieneksi mytyksi oven lähelle.

Tottakai mitään tästä ei voida todistaa. Yksi jos toinenkin meistä olisi voinut tuoda perhosteeman kanavointiin, ja sen jälkeen nähdä toukan, ja samaan aikaan kumpikin meistä olisi voinut nähdä takin jonain aiempana ajanhetkenä ja vain laittaa sen siihen toisen nähtäväksi. Se että mikään näistä asioista ei tapahtunut on merkityksellistä ainoastaan oppillaalle.

Kun tämän sortin sattumia alkaa tapahtua, vaikka ei olisikaan vielä oppinut kanavoimaan, olet jo omalla polullasi, luotan siihen, joka on täynnä henkisiä synkronisiteetteja, jotka eivät lakkaa. Tulet huomaamaan, että mitä enemmän päästät irti, yleisesti ottaen, ja että yrität antaa elämäsi persoonattomaan palvelukseen kaikille, tuntien että ei ole olemassa suurempaa rakkautta kuin se jonka voit itsessäsi saada aikaan, ja avaudut tuolle rakkaudelle, sitä enemmän sattumia alkaa kasautua elämääsi. Kun tarpeeksi monta näistä sattumista on tapahtunut, silloin olet saanut tarpeeksi rohkeutta päästää irti. Ja se milloin päästät irti riippu sinusta. Jos se kestää kauan päästää irti, et ole huono kanavoija. Jos avaudut heti sille, et ole välttämättä hyvä kanavoija. Jos irtipäästäminen käy sinulta luonnostaan, silloin sinun mahdollisesti pitää työskennellä kovemmin virittäytymisen ja haastamisen kanssa ennen kontaktin saamista. Jos sinulla on vaikeuksia saada kontakti, pysy vain harjoituksessa. Se vain ottaa aikansa oppia se mikä muilta käy helpommin. Se kesti minulta kaksi kuukautta, joka päivä työstää, ennen kuin kykenin välittämään ensimmäisen kanavoidun viestini. Se kuului seuraavasti: “Minä olen Hatonn. Tervehdys Äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Minulla on vaikeuksia tämän instrumentin kanssa.” Jos minä kykenen kanavoimaan, silloin kuka tahansa kykenee!

On joitain asioita, joita joutuu laittamaan paikoilleen jos haluaa oppia kanavoimaan. Kaikkein suurin on tarve opettajalle. Opettaja ei välttämättä ole sen parempi kuin sinäkään. Se mitä opettaja on, on, suurimmaksi osaksi kokeneempi. Ne, jotka ovat työskennelleet energioiden sekoittamisen kanssa ihmisten tai henkien parissa, ovat saaneet taistelusta naarmuja jonkin ajan jälkeen; heidän vaistonsa ovat paljon kehittyneemmät heidän aloittamisestaan; ja mahdollisesti eräänlainen huumorintaju on syntynyt sinne missä ennen oli ylijäykkä asenne.

Kaikkein tärkein vaatimus opettajalle on, minun mielestäni, se että opettaja on läsnä. ÄLÄ KOSKAAN TYÖSKENTELE YKSIN KANAVOINNIN PARISSA.

Yritä tehdä virheesi muiden meditoijien läsnäollessa, ainakin yhden sellaisen joka on kokeneempi kanavoija kuin sinä olet, joka tuntee vastuuta sinua kohtaan. Universumi on täynnä kaikkea, ja uusi kanava ei välttämättä ole oppinut tarpeeksi hyvin virittäytymään tai haastamaan. Et halua jäädä kiinni vaikeaan kontaktiin yksiksesi alussa. Voi tapahtua asioita, ja onkin tapahtunut aiemmin, jotka aiheuttavat varomattomalle kanavoijalle huomattavaa surua. Mieti julkista nöyryytystä, esimerkiksi, satunnaiselle naiselle joka julistaa, että hänelle on kerrottu että hän tulee synnyttämään Jeesus Kristuksen inkarnaation ainoastaan havaitakseen että hän ei ole kuuden kuuden kuukauden jälkeen raskaana, tai sitä leveää virnettä sillä joka tekee kaamean ennustuksen jostain tuhosta tietylle päivälle, muuttaa olosuhteitaan valmistautuakseen tätä karmivaa päivää varten ja sitten huomaa, että mitään ei tapahdukaan. Nämä esimerkit tarjoavat vain nöyryytystä, mikä on jo tarpeeksi nihkeää — ei läheskään niin nihkeää kuin muut mahdollisuudet: tulla jatkuvasti negatiivisen olennon vaivaamaksi, joka, kun tämä on sinut löytänyt, ei halua lähteä pois.

Usein meditaation ja kanavoinnin opettajilla on ryhmiä. Jos sinulla ei ole ryhmän etua, ala puhua ystävillesi, jos sinulla on ympärilläsi paljon samanmielisiä. Jos olet mies tai nainen, joka on tähän asti elänyt varsin perinteistä elämää, jonka kiinnostuksen kohteet ovat olleet tavallisessa kuluttamisessa kuten ruoka, muoti ja viihdykkeet, mutta nyt alat enemmän avautua sisäiselle maailmalle ja haluat siirtyä sitä kohti, sinulla ei välttämättä ole suurta onnea ystävistäsi. Siinä tapauksessa on usein hedelmällistä laittaa viesti meditaatioryhmän muodostamisesta läheiseen kirjastoon, terveyskaupan ikkunaan, New Age -ryhmään tai kirkon ilmoitustaululle, tai jopa sanomalehteen. Kun olet löytänyt tai muodostanut ryhmän, on helpompaa siitä pisteestä eteenpäin lisätä opettajia niinkuin on tarvis.

Kaikki se mitä on käsitelty on osa sitä mitä tarvitset — voitaisiin sanoa, että käy kirja läpi uudestaan, tähän asti, varmistaaksesi että sinulla on kaikki tarvittava kanavoimista varten. Kuitenkin, parhaimmissa olosuhteissa, vähintään kolmen ryhmässä, kokeneen kanavoijan läsnäollessa joka on teitä motivoitunut opettamaan, parhaimpienkaan aikeiden myötä, siltikin tarvitsette rauhaa jonka vain meditaatio voi tuoda mukanaan, ja jonka vain kurinalaisuus voi saada jäämään elämään.

Antakaa anteeksi jos jänistän kuvaamasta erästä oikeaa opetusistuntoa. En halua tehdä sitä teille helpoksi käyttää tätä kirjaa oppiaksenne kanavoimaan. Työskentelin kirjastonhoitajana vuosia ja rakastan kaikkea mitä arkistointi ja tiedonhaku tarkoittaa ihmisen kyvylle oppia ja luoda uusia asioita. Mutta silti tuntuu siltä, kuin joitain asioita ei kuuluisi tuoda saataville — suunnitelmat itse tehtävälle atomipommille, ja ohjeet hengen kontaktoimiseksi ovat kaksi tiedonjyvää joita en välttämättä heti halua antaa kaikille. Jos kertoisin näillä sivuilla sinulle miten kanavoida — ja voisin niin tehdä — minä, oman kunnia/velvollisuuteni koodiston mukaisesti, olisi vastuussa siitä että olisin saatavilla kaikille ja jokaiselle lukijalle opettajana tämän jälkeen. Koska se ei ole mahdollista, suosin mieluummin opettaa niitä, jotka ovat ryhmässänne ja tulevat päätökseen siitä, että he haluavat lähteä mukaan tämän kokemuksen ja palvelemisen seikkailuun henkilökohtaisesti.

https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/kanavoinnista/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#kanavointi #tietoisuus

0 notes

misseyernovaivo · 7 years

Video

undefined

tumblr

with Rifka, Ary, Dharma, Weni || MD, anang, Aryoman, Vee, Reza, marchello, ella, Massto, Iwan, M. Reza, Maria, Yasmin, awo_wox, Andrie, Ezra, Ardi, dERa, Olla, Melian, A L D I, P, Miss, khantry, Ira, AndreyNoormanSamSiwu, Carline, Glenn, Atiganda, AnesREMBES, patrecia, chikaVe, Adhi, Iles💖, M, Merdi, Amir, Aththur, iYoeN, maya, Siti Balqis, Andi, anastasia💋, Upie, Gloredtha Ynez, Wisnu, Evanzaress, Gema, georry, Erliana, sisieynoch, Doddy, artup bukan artube, Thalita, DJ DAVE, DHIKA, Yudith , Eva, Tari, Benyamln, Steby, Fare, Editya, Masanies, Irwan, BACIL, Adwin, Irang, YunnaNiar, Bonnie, Nanim, Nelly octavia 🖤, oma dendy, Bimbim, Emil, Baltiz putri ॐ, JG, va_patzie, donsky, Insa Martha, Dany, Oscar, Celine, 212Art, Anna, Poppy Maitimu, Anita, N❗N❗3, CHRISTIAN, Baby, Uchie, Darius, Welly , megan, Bianca, astridbergayaturis, Jan, gomez, OdethPro, Natashya, Tiwi, Ocha, Arroyos, Boy Latu, FaJar Junot™, saidjiid, Dhoni, Cinta, Sharach ♌ , Fredrik, BIVO, Ferdi, Rival, Dondon, T.Syarifah, Cat, Hans, kiki, Rani, Vi, Alfa, RaRa , Luki, Muzdalifah Lia, ShashaKu, Ita, AR, Bella, Derry, Leo, Ken!e❤, ADE/wirkus, Abi, Natasha, Caca, Nursadi Al Anshori, RYDOM!, Rabind, Gorgha Haposan, carla, tia, Ninoch, Gargarin, Aji, Wita, IndraQ, sariii 🚀, Reno, Astri, Makki, Jack, Ariyo, Natasha, Joy, amelsyahid, EREVANO, Vicky, ANGEL LELGA, Ance , Wafi, BoySyariefDaulay New, ONIX, Indrawati, D A M O N®, Sara, CANGA, Dhanu Collin, Sella , Lil, Zyta Wulandari, Ozi, Sari, ian, Renjani, Natalie, Dyk, Gatz, Gita, Andree, Reyhan, and Mayya – Watch on Path.

0 notes

miamibeerscene · 7 years

Text

Friends of Eater Weigh in on Their Favorite Meal of 2017

As we put a cap on 2017, Eater surveyed a group of friends, writers, and all around experts for their take on the past year. We asked them eight questions: from top standbys to top newcomers, from best meals to restaurants they’ve broken up with. All will be answered by the time we turn off the lights at the end of the 2017. Responses are related in no particular order; all are cut, pasted, and (mostly) unedited herein. Readers, please do add your survey answers in the comments.

Amber Love Bond (Eater Miami contributor): I finally made it to Nina Compton’s Compère Lapinin New Orleans and it reminded me all over again about how incredible her food is. Everything was out of this world. She sent out a green pea gnocchi that I struggled to find on the menu until she casually said, “It’s not on the menu, I was just playing around back there and thought you’d enjoy this.” I almost cried out of enjoyment, but also sadness that she’s not in Miami.

Evan Benn (Indulge Miami): In Miami: Gregory Pugin’s tasting menu at Palme d’Or in the Biltmore keeps getting better and better. It’s a splurge worth experiencing.

Outside of Miami (tie): Restaurant Barr in Copenhagen (in the former Noma space) is elevated Nordic comfort food at its best, paired with a geeked-out beer list; the chef’s counter at Machneyuda restaurant in Jerusalem is an ideal perch from which to watch Israel’s most exciting kitchen at work.

Giovanny Gutierrez (Chat Chow TV/Eater Miami photographer): Eating at the No.1 spot of the prestigious World’s 50 Best Restaurants, Eleven Madison Park for their last dinner service where the tasting menu was a compendium of their best dishes “hits” since 2006.

Becky Randel (The Daily Meal/People Magazine): The chef’s tasting at Stubborn Seed. I don’t usually die for foie gras the way many people do, but Jeremy Ford made his so perfectly, I wanted more.

Belkys Nerey (WSVN 7): Sadly, it wasn’t in Miami. It was Tickets Bar in Barcelona. I think of it as Willy Wonka eating. Not only did each dish taste exceptional everything was presented in such an out of this world way. It was a multi-sensory dining experience. Perfection.

David Rosendorf (Food For Thought): Anywhere: a very difficult toss-up between wine country kaiseki at Single Thread in Healdsburg, an Israeli feast at Zahav in Philadelphia, and a modern British tasting menu at Clove Club in London.

Locally: another difficult toss-up between a couple Cobaya events – a magical night at Rancho Patel with Chef Niven, a mezcal-fueled dinner at Olla (R.I.P.) with Chef Scott Linquist – and a quiet night at Sweet Liberty a few days after Irma – icy cocktails, Michy’s fried chicken, and strong air conditioning never felt so good.

Matthew Meltzer (Thrillist Miami): Definitely the Tower Bridge Dinner in Sacramento. Here’s a city that’s actually surrounded by farms, and every year the top local chefs put on this dinner on the city’s main bridge. Talk about acutally being farm-to-table, everything served there came from like something within 50 miles, most of the produce picked within 48 hours. Add that to a sunset over the Sacramento River in perfect fall California weather and there’s no way anything tops it. I know that has nothing to do with Miami, but, hey, I like to give props to my hometown where it’s due.

Stacy Moya (Eater Miami Contributor): Chef Adrianne’s Nashville hot chicken for National Fried Chicken Day was outstanding as well as chef Niven Patel’s tasting menu.

Virginia Gil (Time Out Miami): I was SO happy to have BLT back in Miami. I missed its service, those unbelievable popovers and the steaks, god I love those steaks. Years ago, I went vegetarian and broke my meatless streak with a fat, juicy sirloin at its former location at the Betsy.

Carla Torres (Miami New Times): We did Olee’s 30th birthday right with Single Thread and our annual trip to Sonoma. That’s top five meals of my life for sure. In Miami? Jeremy Ford has me thinking about his food and what the future of holds.

Olee Fowler (Eater Miami): It’s not in Miami, but Single Thread in Sonoma was amazing — and I was lucky enough to share the meal with 18 of my closest friends to celebrate my birthday, which made it even more special.

The post Friends of Eater Weigh in on Their Favorite Meal of 2017 appeared first on Miami Beer Scene.

from Friends of Eater Weigh in on Their Favorite Meal of 2017

#Friends of Eater Weigh in on Their Favorite Meal of 2017

0 notes

seijatelaranta · 7 years

Text

Brigitte Macron, uusi tyyli-ikoni

Ranskan presidentinvaalien lopullista tulosta saadaan vielä odottaa viikko, mutta jo nyt ilma on sakeana Emmanuel ja Brigitte Macronin sekä heidän rakkaussuhteensa analysointia. Emmanuel Macron on jo tehnyt selväksi, että Élysée-palatsissa hänen tärkein neuvonantajansa on hänen 24 vuotta vanhempi vaimonsa, kuten jo kymmenen avioliittovuoden ajan. Ainutlaatuinen suhde on luonnollisesti jo repinyt otsikoita koko läntisessä maailmassa, sillä Emmanuel oli vasta 15-vuotias koulupoika, kun hän rakastui 39-vuotiaaseen opettajaansa, joka ohjasi iltaisin myös koulun näytelmäkerhoa. Ensisuudelmasta on kulunut 24 vuotta. Brigitte on varakas nainen perhetaustaltaan, hänellä oli pankkiirimies ja kolme Emmanuelin ikäluokkaa olevaa lasta. Tytär oli Emmanuelin luokkatoveri. Emmanuelin lääkärivanhemmat lähettivät poikansa Pariisiin saattamaan koulunsa loppuun, jotta skandaalilta pienessä Amiensin kaupungissa vältyttäisiin. Tosirakkaus kestää kaiken. Brigitte erosi miehestään ja kun Emmanuel tuli täysi-ikäiseksi, heidät vihittiin vuonna 2007.

Hesarissakin oli kattava artikkeli Pariisissa vuoden asuneena minusta Brigitte on niin tyypillinen ranskatar kuin olla ja voi. Siro ja elegantti. Heillä on reipas ote lapsiinsa, korvatillikka tulee, jos ei totella. Ainakaan silloin, kun siellä olin, ei olisi voinut kuvitellakaan, että ranskattaret huhkisivat kuntosaleilla tai vetäisivät sauvalenkkejä. Jumpassa, missä kävin, kaikki olivat muualta tulleita. Olin myös Pariisin Amerikkalaisessa sairaalassa (American Hospital of Paris) monella osastolla suomalaisen sairaanhoitajan "opissa". Synnytysosastolla vastasyntynyt vietiin hoitajien huomaan, jotta äiti saa levätä. Hiukset pestiin ja äiti laitettiin edustuskuntoon, kun perhe tuli katsomaan vauvaa. Imetys ei ollut yleistä, paljon tärkeämpää oli huolehtia siitä, etteivät rinnat rupsahda. Brigittestä heijastuu selvästi ranskalaisen naisen maailma. Rakastajatteret ja rakastajat ovat arkipäivää, myös presidentin palatsissa. Francois Mitterrand, Jacques Chirac ja nyt viimeisimpänä Francois Hollande.

Nicolas Sarkozyn vaimo Cècilia jätti hänet heti vaalien jälkeen ja lähti rakastajansa kanssa Amerikkaan. Èlysèe-palatsiin muutti melkein samoissa ovissa italialaistaustainen malli Carla Bruni. Hän hämmästytti maailmaa kertomalla, että hänelle kelpaa vain mies, jolla on maailman ydinaseet hallussaan. Valtaa ja voimaa. Eric Clapton oli todella katkera muistelmissaan kertoessaan tyttöystävästään Carla Brunista. Hänelle jäi käsitys, että heillä oli suhde vain siksi, että hänen kauttaan Carla pääsi kontaktiin tavoitteensa Mick Jaggerin kanssa. Kun tapaaminen onnistui, Clapton jäi välittömästi kuin nalli kalliolle. Presidentin vaimon rooliin Carla asettui ja edusti maataan arvokkaasti. Èlysèe-palatsiin tämän lyhyen "historiikin" valossa sopii hyvin äikänmaikka Brigitte. Muotilehti Vogue julkaisi hänestä jo upean kuvakavalkadin. Maailman naiset ovat taas saamassa esikuvakseen tyyli-ikonin Michelle Obaman siirryttyä siviiliin. Brigitte Macron hallitsee värit, tyylin ja hänellä on hyvä asenne. Hän ei ikäerosta huolimatta näytä miehensä äidiltä vaan itsevarmalta ja omien valintojensa takana seisovalta naiselta, vahvalta vaikuttajalta miehensä elämässä ja tukena hänen työssään Ranskan presidenttinä, jos niin nyt vaaleissa käy.

Brigitte on jo nyt tehnyt Ranskasta mielenkiintoisen maan uudessa kontekstissa. Siellä on kaikki mahdollista rohkeille naisille, joilla on skin på näsan. Hän on tehnyt myös kuluneen lauseen "ikä on vaan numeroita" eläväksi elämäksi ja mahdollisuudeksi tasa-arvoisesti. Eikö hänestä olisi feministeillekin esikuvaksi?

Hauskaa Vapun jälkeistä elämää lukijoilleni, kesä tulee. Terkuin Seija Telaranta

0 notes

eksopolitiikka · 5 years

Text

Ilon ja surun polku

HUOMAUTUS: Tämä puhtaaksikirjoitus on vielä vaiheessa eikä lopullisessa muodossaan. Sitä on editoitu ja sen virheitä on korjattu.

Kesäkuu 19, 1994

Ryhmän kysymys: Eräs keino edistyä toisten palvelun polulla on vääristää tasapainoamme ja sitten tasapainottaa vääristymämme. Nämä vääristymät tuo tietoomme havaintomme tapahtumista, ja se tarjoaa katalyyttia prosessoitavaksi. Lopulta sen hyöty on nähdä Luoja kaikessa ja säteillä rakkautta ja hyväksyntää tuossa todellisuudessa. Näyttää siltä, että mielen rakenne on sellaisen luontoinen, että tuskallisten katalyyttien prosessoiminen on kaiverrettu alitajuntaan paljon tiukemmin ja selkeämmin kuin ne, jotka on opittu kokemalla iloa tai onnellisuutta. Miksi rakastava Luoja salli rakenteet, jotka oppivat tehokkaammin tuskan kuin ilon avulla?

(Carla kanavoi)

Olen Q’uo. Tervehdys yhden äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Me olemme Q’uo. Me tervehdimme teitä ilolla teidän levätessänne meditaatiossa tänä päivänä puhuaksemme kanssanne ilosta ja surusta, voitosta ja tappiosta, illuusiosta ja totuudesta. Se on, kuten aina, ilmeinen etuoikeus olla yhteisessä meditaatiossa kanssanne, sulauttaa energiamme teidän omaanne, ja tulla mukaanne etsinnän piiriin tämän työskentelyn ajaksi. Kuten aina, tutkikaa konseptejamme henkilökohtaisen totuuden tunnustamisen kannalta. Jättäkää pois kaikki ajatukset jotka eivät tunnu asianmukaisilta teille. Tästä me kiitämme teitä.

Kolmannen tiheyden luonne on pääasiallisesti niiden oppien sanelema, jotka on valmisteltu jokaiselle etsijälle heidän polulleen. Ja sitä päämäärää varten johon nämä oppitunnit osoittavat, se illuusionne perusluonne on jako vastakkaisuuksiin, sillä teidän omanne on valinnan tiheys. Teidän illuusiossanne on runsaasti joko/tai -vastakkainasettelua. Raakamateriaali, jonka tuotte tähän illuusioon, on itsessään kaksijakoista. Yhtäältä, tuotte näille oppitunneille erittäin vaistonvaraisesti kauniin, symmetrisen ja harmonisen fyysisen, mentaalisen ja emotionaalisen kompleksin. Kolmannen tiheyden fyysinen keho on käsittämättömän rikas sen aistihavainnoissa. Kaikkina aikoina sisäinen silmä täyttyy aistihavaintojen valtavasta valikoimasta. Nämä priorisoidaan vaistonvaraisesti ja niitä pidetään vaistonvaraisessa tasapainotilassa. Tämä on se toisen tiheyden luontokappale, joka on hyväksynyt roolinsa teidän tietoisuuden kantamisessa tämän inkarnatiivisen kokemuksen läpi.

Kaiken tämän käsittämättömän aistien ja havaintojen paljouden vastapainoksi fyysinen keho pyytää, että sitä huollettaisiin, ja että tämä huoltaminen tapahtuisi suuren ja keskeisen kolmannen tiheyden aktiviteetin avulla. Tämän vaistonvaraisen kehon oikea käyttö on jatkuvana ongelmana etsijälle.

Tähän tiheyteen on myös tuotu ääretön, ikuinen, luova tietoisuus, joka sijaitsee Luojassa, ja joka, kun kuulette nämä sanat, kokee sen minkä vaistonvarainen keho tarjoaa, ja sitten mahdollisesti sillä on tietoisuutta priorisoida uudelleen se aistihavaintojen paljous, jonka tämä vaistonvarainen keho on tuo saataville. Täten koko fyysinen tilanteenne on kaksijakoinen, jonka voidaan nähdä olevan erityisen haavoittuvainen valinnoille. Kolmannen tiheyden alku lepää henkise tai fyysisen, ikuisen tai aikaan sidotun joko/tai-vastakkainasettelun päällä. Tällä tasolla ei tarkastella hyvää tai pahaa, positiivista tai negatiivista. Sen sijaan tarkastellaan ohimenevää verrattuna ikuiseen.

Luoja — se luova Rakkauden periaate joka kaikissa meissä on — sijaitsee voimistamattoman rakkauden äärettömässä älykkyydessä. Kuitenkin jokainen tämän rakkauden yksilöllistetty kipinä kokee ajan, avaruuden, ja, teidän tiheydessänne, valinnat, kun taas totuus aina lepää rauhassa. Totuuden etsijä, joka on sidottu fyysisen inkarnaation aikaan ja avaruuteen, tulee asettaa jalka toisensa eteen, hetki hetkeltä, päivä päivältä, pyörien sen totuuden ympärillä joka on välittömänä jokaisessa hetkessä, jolla on aina mahdollisuus katsoa nykyhetkeen sellaisella tavalla, missä aistihavainnot priorisoidaan uudelleen jokaisessa hetkessä tarjolla olevien valintojen tehokkuuden maksimoimiseksi.

Aina on olemassa valinta pinnalla olevan ja sen välillä, mikä sijaitsee pinnan alla, pinnan toisella puolella ja tietoisuuden syvimmän syvyyden läpäisseenä. Me olemme usein sanoneet, että etsijän matka kulkee päästä sydämeen. Kun hetken havaintoja arvioi hetken pinnalla harhaileva, tehdään varsin tasaisesti valintoja, jotka maksimoivat mukavuuden. Me emme vihjaa, että mukavuudessa olisi jotain väärää. Me yksinkertaisesti huomautamme, että mukavuus tai onni ei ole iloa eikä surua, vaan yksinkertaisesti mukavuutta. Se mitä suurin osa olennoista nimittää iloksi on itse asiassa vain mukavuuden ja helppouden pinta-aste, jolla voi levätä ja nauttia illuusiosta. Tästä me emme löydä mitään vikaa. Siinä on vain se, että se tietoisuuden tila, joka on mukava, on täysin ristiriidassa sen tietoisuuden tilan kanssa, jossa etsijä voi tehdä valintoja.

Ei siinä että suru, menetys ja rajoitteet olisivat ainoita [tehokkaita] rakkauden ja äärettömän Luojan värähtelyä kohti polarisoitumisen oppituntien oppimisen keinoja, vaan sen sijaan, että niin harvat ovat todellakin niitä, jotka ovat halukkaita, kivun puuttuessa, tekemään sitä intensiivistä työtä, jota vaaditaan saavuttamaan polarisaatioprosessin kiihtyvyys, kun käytetään iloa katalyyttina.

Tässä on miten olla iloinen. Kun heräät, käänny Äärettömän puoleen ja hetki hetkeltä käänny jälleen Äärettömän puoleen, aina vaan ja uudestaan, kaikissa asioissa kiittäen, kaikista olosuhteista iloiten. Käänny jälleen Äärettömän puoleen ja lepää siinä rauhassa jota maailma ei todella tunne. Ilo on elävää energiaa, se on yhtä voimakas ja yhtä tehokas opettaja kuin suru. Kuitenkin, se vaatii etsijältä hänen oman persoonansa itsekuria, joka näkee helppouden ja mukavuuden läpi ja joka energisoi ja kehottaa itseä uudelleen ja uudelleen lakkaamatta iloitsemaan, ylistämään ja kiittämään Ääretöntä Yhtä.

Eräs opettajistanne nimeltään Joel Goldsmith on kutsunut tätä iloista polkua “yhden äärettömän Luojan läsnäolon harjoittamiseksi.” Ilon polku on yhtä tehokas kuin surun polku. Kuitenkin, jos etsijä on todella ilon polulla, silloin on samanlainen luova levottomuus tässä prosessissa kuin olisi käytäessä läpi menetyksen, rajoitteiden ja murheen katalyytteja. Jos olisitte hyviä tällä polulla, oppikaa olemaan tyytymättömiä onnellisuuteen ja laskekaa kaikki asiat menetyksiksi, paitsi yhden äärettömän Luojan puoleen kiittämään ja ylistämään kääntyminen. Jos tahdonvoiman intensiteettiä kyetään pitämään yllä kun negatiivinen katalyytti puuttuu, silloin negatiivista katalyyttia ei tarvita. Saatatte havaita, että todellakin harvassa ovat ne jotka kykenevät kulkemaan tätä tiettyä polkua pitkin äärettömän Yhden luokse.

Siispä surun polku on se polku jonka lähes kaikki kokevat lähes kaikkina aikoina inkarnaatiossa. Kurjuus, viha, murhe — kaikki epämukavat emotionaaliset ja mentaaliset tilat — luovat tarpeen etsijälle löytää jonkinlaista helpotusta. Rajoitteet ovat olemassa johtuen valinnan luonteesta, joka on sellainen että etsijä havaitsee pintailluusion illuusioksi. Ja yhä vain kasvavan katalyytin epämukavuuden kautta, menetyksen ja rajoittuneisuuden kautta, kuriton sielu viimein hälytetään itsekurin tarpeeseen.

Sen, mikä tarvitsee käsittää, saatetaan mahdollisesti nähdä olevan uhrauksen käsitteessä. Etsijä syntyy maailmaan joka tarjoaa suuria rikkauksia. Nämä rikkaudet ovat ilmiselviä: terveys, omaisuus, valta. Kaikki nähtävissä oleva, kuitenkin, on illuusiota. Joten, miten saada huomio? Miten saada itse tekemään töitä, henkisessä mielessä? Lapsi tulee maailmaan rajoittamattoman ilon tilassa. Tämä on se polku jolla olennot lähtevät liikkeelle. Usein ennen kuin olento on avannut silmiäänkään fyysiselle maailmalle tuo ilo on jo uhattuna. Varmasti inkarnaation ensimmäisen vuoden tai kahden aikana tuo luonnollinen ilo on vaarassa, ja olento putoaa monenlaisten tämän rikkaan illuusion katalyytteihin, joista tekin nyt nautitte. Kun katsoo lapsen kasvua, näkee tämän ilon yhä vain vaarantuvan olosuhteiden johdosta.

Missä ovat ilon polun opettajat? Miksi tätä polkua ei käytetä useammin? Tähän on yksinkertainen vastaus; ilon polku on adeptin polku, ja adeptille kaikki asiat ovat menetettyjä, paitsi ääretön Luoja ja sen rakkauden palveleminen joka on Luoja. Kaikki asiat, olivatpa ne mitä hyvänsä, voidaan tulkita menetetyiksi paitsi tuo palvelus. Tämän takia jokainen on tullut tähän inkarnaatioon, oppiakseen tämän polun. Tämä siintävä tavoite odottaa jokaista ja muuttuu poluksi kohti neljättä tiheyttä. Mutta kolmas tiheys on silti jokaisen prosessoitavana. Tämä ilo pitää silti kokea täydellisesti, paitsi niinä monina hetkinä jokaiselle etsijälle jolloin asiat loksahtavat paikoilleen ja liu’utaan siihen läsnäoloon, joka on sähköinen, joka on kaiken sisällä oleva Luoja.

Joten me toivotamme teidät tervetulleiksi tälle surun, menetyksen ja rajoitteiden polulle. Me kannustamme jokaista harjoittamaan ilon polkua, harjoittamaan yhden äärettömän Luojan läsnäoloa. Mutta me sanomme teille, että suurin osa tulee, aina ja uudelleen, putoamaan pois ilosta mukavuuteen, onneen ja lopulliseen suruun. Me sanomme, että on hyvä että nämä surut sitten esiintyvät, sillä tämä on se mikä opettaa tällä nimenomaisella tietoisuuden tasolla. Pääasiallinen valinta, me sanomme uudelleen, on kohti absoluuttista, ääretöntä ja ikuista ohimenevän ja illusionaarisen sijaan.

Me kannustamme jokaista etsijää harjoittamaan tätä iloa niin paljon kuin mahdollista autenttisesti eletyn elämän viitekehyksessä, joka kamppailee inkarnaation surujen kanssa. Kannustakaa ja kehottakaa toisianne hajoittamaan tätä läsnäoloa kaikilla tavoin, jotka ovat sopivia ja asianmukaisia, toinen toisillenne. Kannustakaa itseä, aina kun mieli kääntyy kohti tietoisuutta itsestä, kääntymään uudestaan ja uudestaan kohti sitä keskusta sisällä jossa kaikki asiat asuvat, pysyvät ja saavat olemuksensa. Kiittäkää aina ja jokaisesta siunauksesta, myös kaikkein käsittämättömimmästä menetyksestä ja tuskasta. Iloitkaa vaikeuksissa ja kärsimyksissä. Ja antakaa sydämenne olla iloinen elämässä, kuolemassa. Silloin teitä ei haittaa suru. Mutta, rakkaat, jos ette saavuta tätä värähtelyn tilaa, tietäkää että se ei ole enempää kuin mitä kolmannelta tiheydeltä odotettiin. Nyt kävelette varjomaassa missä mikään ei ole siltä miltä se näyttää. Jokaisessa tämän varjomaan atomissa asuu ääretön, absoluuttinen todellisuus. Matka ei ota yhtään aikaa, ei tilaa. Vastaukset ovat sisällänne. Älkää suoko suruille tilaa, sillä ilon polku odottaa.

Nyt siirtäisimme tämän kontaktin sille jonka nimi on Jim. Me kiitämme tätä instrumenttia ja jätämme sen. Me olemme Q’uo.

(Jim kanavoi)

Olen Q’uo, ja kiitämme jokaista jälleen kerran rakkaudessa ja valossa tämän instrumentin kautta. Nyt me kysyisimme voisimmeko vastata niihin kysymyksiin, joiden kysymistä läsnäolijat pitävät arvokkaina. Onko vielä toista kysymystä tähän hetkeen?

R: Voisitko ilmaista toisin kommentin “kaikki asiat, jotka ovat osa illuusiota, ovat menetettyjä”? Voisitko sanoa sen uudelleen?

Olen Q’uo, ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Kun me sanomme että kaikki asiat ovat menetettyjä, me tarkoitamme että tulee aika jolloin kaikki tehdyt asiat muuttuvat tekemättömiksi, sillä asioiden luominen kehittyy ja muuttuu, kunnes on toisenlainen värähtelykuvio joka korvaa vanhan. Jokaisessa inkarnaatiossa on saatu kokemus, joka varataan tai pidetään sen laadun ja tyypin mukaan sen sijaan, että pidettäisiin kokemuksen yksityiskohdat. Näin inkarnationaalisten kokemustenne olennaiset osat muuttuvat siksi sielun olemukseksi, joka te olette, kun te edistytte valon oktaavien läpi. Tuo olemus pysyy ja on ikuinen, kun taas muodot, joita käytettiin tarjoamaan kokemus josta myöhemmin tislataan sen olennaiset osat, nämä kaikki vaipuvat pois.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

R: Ei, kiitos.

Me kiitämme sinua, veljeni, ja me haluaisimme myös kiittää sitä jonka nimi on N tämän päivän työskentelyn fokuksen tarjoamisesta. Me olemme tämän olennon kanssa meditattiossa, pyynnöstä, niin kuin me olemme kaikkien olentojen kanssa jotka pyytävät läsnäoloamme meditatiivisessa tilassa. Me olemme onnellisia sekoittaessamme värähtelyjämme siellä ja auttaessamme meditaationne syventämistä.

Nyt me jättäisimme tämän instrumentin ja tämän ryhmän, jättäen jokaisen, kuten aina, äärettömän Luojan rakkauten ja valoon. Me olemme Q’uo. Adonai, ystäväni. Adonai.

Artikkelin julkaissut L/L Research

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/ilon-ja-surun-polku/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#ilo #kanavointi #suru #tietoisuus

0 notes

eksopolitiikka · 5 years

Text

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä"?

HUOMAUTUS: Tämä puhtaaksikirjoitus on vielä vaiheessa eikä lopullisessa muodossaan. Sitä on editoitu ja sen virheitä on korjattu.

Sunnuntain meditaatio

Elokuu 5, 1990

Kysymys ryhmältä: Tämän iltainen kysymys liittyy siihen mitä Jeesus tarkoitti kun hänen on sanottu sanoneen “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.” Meidän tulee yrittää tasapainottaa tuo sen seikan kanssa, että kun ihmiset tavoittelevat jotain tiettyä henkistä polkua, tämä ihminen rakentaa itselleen uniikin polun joka voi tai sitten ei olla mukana tässä konseptissa josta Jeesus puhui, “Tie, Totuus ja Elämä.”

(Carla kanavoi)

Tervehdys teille yhden Luojan rakkaudessa ja valossa. Olen Q’uo ja on todellakin etuoikeus olla samassa meditaatiossa kanssanne tänä hetkenä. Me siunaamme teitä teidän anteliaisuudestanne, ja teidän halustanne tietää totuus. Meidän nöyrien mielipiteidemme kuuntelu on todellakin ystävällistä teiltä, ja me olemme mitä kiitollisimpia ja kunnioitetuimpia saada pyyntö tulla keskuuteenne tänä hetkenä. Kuten aina, muistattehan että ne asiat joita tarjoamme teille ovat meidän ajatuksiamme, ne eivät ole erehtymätön totuus, vaan totuus jota olemme saaneet nimittää omaksemme, siinä sijassa jossa olemme nyt oman oppimme kanssa.

Kysymänne kysymys tänä iltana tarvitsee vastauksen kahdella tapaa. Me siirrymme ensimmäiseen vähäisempänä kahdesta ymmärryksestä, jotka voivat auttaa teitä suodattamaan sen suuren vahingon jonka sanat “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.” ovat saaneet aikaan.

Tämä instrumentti ei ole tietoinen siitä päivittäisestä elämästä, jumalanpalveluksen tavasta, eikä sen ajan sosiologisesta kuvauksesta jolloin opettaja, jonka tunnette nimellä Jeesus, eli. Riittäköön sanoa, että kuten nykyään, niin myös tuolloin mitä oppineempi opettaja oli, sitä monimutkaisempia ja sofistikoituneempia hänen rationalisointinsa ovat saattaneet olla. Opettaja, joka tunnetaan nimellä Jeesus, halusi palata yksinkertaisuuteen, palata siihen tietoisuuteen kaikkien asioiden ykseydestä, kutsua kaikkia Luojan lapsia.

Tämä olento ei ollut samaa mieltä, eikä hyväksynyt, niitä pluralistisia tapoja, niitä negatiivisia vihjeitä jotka määrittivät hänen oman uskontonsa opettaneiden teologiaa ja opetuksia, joka oli juutalaisuus. Tämä olento ei koskaan pyrkinyt olemaan eliittiä; hän pyysi olla palvelija, ja hän suhtautui muihin opettajana ja palvelijana, ei auktoriteettina, poislukien auktoriteetti joka kuului hänen äänensävystään, ilmaisustaan, ja tiedoistaan niistä profeetallisista kirjoituksista, pyhistä teoksista ja sofistien kommentaareista jotka hänen elinaikanaan olivat levinneet hänen uskontoonsa.

Kuten melkein aina on asian laita, tämä johtui intensiivisestä hänen oman uskontonsa uskomuksien tarkastelusta, aktiivisella päivittäisellä uppoutumisella tuon uskonnon uskomusjärjestelmiin, kaikkine epäkohtineen, kaikkine ominaispiirteineen, ja kaikkine asioineen joita voitaisiin pitää väärinä, joista hän tuli tietoiseksi, niin että hän tajusi että hän oli syntynyt kanavoimaan, oppiakseen miten palvella syvimmällä mahdollisella tavalla, joka on avoinna hänelle henkilökohtaisesti. Hänelle annettiin visio ja syvempää ymmärrystä hänen yhteyden kautta hänen Isäänsä. Tämä nöyrä palvelija kutsui itseään ihmisen pojaksi, ei Jumalan pojaksi. Hän toistuvasti sanoi, “Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.” Hän sanoi tämän paljon useammin kuin mitä pyhissä teksteissänne kerrotaan. Hän sanoi tämän jokaiselle jolle hän puhui, aivan kuten me sanomme teille olevamme teidän palvelijoitanne, me olemme teidän opettajianne, mikä tahansa totuus joka tulee, tulee kauttamme, ja tämän instrumentin kautta. Me emme ole viisaita, me olemme suuren mysteerin opiskelijoita. Niin myös oli opettaja, jonka tunnette nimellä Jeesus.

Luojan nimi, hänen uskonnossa, oli erittäin samankuuloinen kuin se sana jota me käytämme usein, eli tietoisuus. Luojan nimi, jota ei koskaan sanottu ääneen, yksinkertaisesti tarkoittaa “MINÄ OLEN MINÄ OLEN”, tai, “MINÄ OLEN koska MINÄ OLEN”, tai, “MINÄ OLEN mikä MINÄ OLEN”. MINÄ OLEN. Tämä on Vanhan Testamentin Luoja. Tämä on suuren lupauksen, suuren auktoriteetin konsepti, täynnä nyansseja ja mysteereja, ja tuolloin oli todellakin suuri määrä juutalaisia mystikoita, perimyslinja joka on olemassa tähän päivään asti. Mystikkona Jeesus yritti ilmaista pelastuksen luonnetta olemalla tietoisuuden takaaja, side siihen Luojaan joka kykenee kestämään kuoleman uhkaa, sillä ikuisuus oli tärkeämpi opettaja opettajalle, joka tunnetaan nimellä Jeesus, kuin tämä pieni elämä, mutta hän tiesi mitä vaadittiin ikuisuuden omaksumiselta, ja kuten opettajat tekevät, hän yritti käyttää sitä mitä hänelle oli annettu, yhden äärettömän Luojan nimeä, joka oli kaikkein tunnetuin niiden keskuudessa joita hän opetti. MINÄ OLEN, MINÄ OLEN. MINÄ OLEN Tie. Identifikaatio Luojan kanssa, Tie. MINÄ OLEN, Luoja, Totuus. MINÄ OLEN, Luoja, Elämä. Nouse ylös ja tule joukkoon, sillä ennen kuin tiedät että MINÄ OLEN, sinä et pääse MINÄ OLEN luokse. Usko tulee ensin. Jos ajattelee niin, että tämä opettaja olisi tarkoittanut sitä, että hän piti itseään ihmisporttina, se on potentiaalisesti täysin tuhoisa vääristymä siitä mitä tämä opettaja, joka tunnetaan nimellä Jeesus, oikeasti tarkoitti.

Huomaatte, että me emme kiistä sitä että Jeesus oli Äärettömän Poika. Me emme kiellä Jeesus Kristusta. Me vastaamme haasteeseen jonka tämä instrumentti tarjoaa. Hänelle Jeesus on Herra, ja Jeesuksella hän tarkoittaa sitä mistä ei voida puhua, joka on sanojemme tavoittamattomissa, mutta se on se yksi ääretön Luoja. Kutsukaamme sitä rakkaudeksi. Sanokaamme, että rakkaus on Tie, Totuus ja Elämä. Ei kenkään tule Isän tykö kuin rakkauden kautta. Tämä on Uuden Testamentin muutos, joka olisi ollut hyväksyttävää hänelle, joka tunnetaan nimellä Jeesus, sillä Jeesukselle hänen kokemuksensa hänen rakkaasta Isästään oli rakkaus jota annetaan ja rakkaus jota vastaanotetaan. Vaikeita asioita pyydettiin tältä mieheltä, mutta tämä mies oli kanava suurella määrätietoisuudella ja vielä suuremmalla uskolla. Hän puhui olennoille jotka olivat yksinkertaisia ihmisiä. Hän puhui heille sanoilla jotka jättivät nyansseja, aromeja, kysymyksiä pohdittavaksi, mutta yksinkertaisia slelaisia. Hänen oman aikansa ihmiset tiesivät nimen jota ei voinut sanoa ääneen. Jeesus (teksiä puuttuu) puhui puolet siitä.

Tämä on tämän lausahduksen ensimmäinen ymmärrys. Se oli yksinkertainen opetus. Se oli saarna uskosta, joka johtaa meidät näiden sanojen merkityksen toiseen osioon, ja siihen miksi ne eivät ole ainoita sanoja jotka johtavat ikuisuuteen, vaan pelkkiä sanoja jotka näyttävät sen intensiteetin, hartauden, palvonnan, antautumisen; sen rakkauden ja halun palvella Luojaa palvelemalla toisia.

Kaikki palveluksen polut, jos ne ovat positiivisia, täynnä rakkautta ja valoa, harmittomia kaikille, ovat avuksi niille jotka ovat sopeutuneet siihen tiettyyn tarinaan tai tapaan yhdistää nykyhetki ja äärettömyys. Tämä olento antoi ymmärtää sen intensiteetin kuinka vahvasti piti olla uskossa, jotta menestyksekkäästi liikutaan maallisesta maailmasta kaarevan sillan kautta ikuisuuteen. Ne jotka kutsuvat itseään kristityiksi ja jotka menevät kirkkoon kerran viikossa ovat yhtä vähän todennäköisesti kykeneviä valmistumaan seuraavaan tiheyteen kuin ne, joilla ei ole minkäänlaista polkua, vaan jotka etsivät ja kokeilevat, ja ajattelevat, ja ihmettelevät, ja kieltäytyvät tekemästä sitoutumista, joka johtaa pienemmän itsen antautumiselle, jotta tehtäisiin tilaa maalliselle astialle, joka kehonne on, sille laajentuvalle ja rakastavalle itselle joka todella olette, sille itselle joka on Kristus.

Se mitä nimitätte uskonnoksi toimii työkaluna polarisoimaan, puhdistamaan ja kurittamaan etsijää, ei ainoastaan yhtenä päivänä viikossa, vaan joka päivä. Sellainen polku on parempi, joka on elossa uskosta ja palveluksesta ja palvonnasta, joka on olennon itsensä luoma, mutta jossa on mukana omalle itselleen anteeksi antaminen, kaikille muille anteeksi antaminen, Luojan jumalointi ja palvonta, sekä sisäinen antautuminen Luoja-itselle, itselle joka on sinä mutta joka on syvempi ja tuntemattomampi osa sinua, tietoisesta mielestä.

Miten päästä tietoisesta mielestä tähän äärimmäisen syvään realisaatioon joka mahdollistaa turvallisen ja rauhallisen itsen antautumisen, luottavaisen antautumisen, turvallisen antautumisen? Se on usko joka syntyy sinnikkäästä, päivittäisestä yrittämisestä meditoida, ei arvioimalla meditointia, ei mittaamalla henkistä lämpötilaa, vaan aina etsimällä tapoja nähdä Luoja, tapoja tunnustaa se nälkä ja jano sille mitä Luoja voi ainoastaan antaa niille, jotka ovat antautuneet Korkeammalle Itselleen.

Mikä tahansa polku, oli se sitten puhdasoppinen tai henkilökohtainen, tulee sisältää monia asioita. Täydellinen ja lausumaton usko siihen että Luoja rakastaa sinua, että Luoja on luonut sinut koska Hän rakastaa sinua, ja että se on ainoastaan asianmukaista että rakastat tätä Luojaa takaisin. On tarpeen että käsittelet jollain tavalla menestyksekkäästi ymmärrystä omasta ikuisesta lunastuksestasi. Miten niin epätäydelliset olennot kuin me voisimme olla ikuisesti saaneet anteeksiannon ja ikuisesti saaneet toisen mahdollisuuden, aina vaan ja uudestaan, niin että me emme koskaan menetä rohkeutta, vaan yksinkertaisesti noukimme itsemme ylös ja yritämme uudelleen? On olemassa vaatimus että seisomme omilla jaloillamme, niin rehellisesti, aidosti, innokkaina ja täysin tämän rakkauden valossa ja uskossa, tässä uskossa että me tajuamme sen olevan identiteettimme, jotain jota me emme mitenkään voi kieltää, että me kieltäytyisimme kieltämästä edes tuskan, tai kuoleman edessä sitä, sillä me olemme tajunneet keitä me olemme, ja me emme kiellä sitä.

Tämä asenne, kun se omaksutaan, sanoisimmeko, saa meidät tajuamaan jokaisen hetken äärimmäisen kallisarvoisuuden, josta me olemme tietoisia tässä ympäristössä jota te nimitätte kolmanneksi tiheydeksi. Täällä, ja ainoastaan täällä, voitte osoittaa uskonne, sillä olette unohtaneet ja ette näe valo-olemuksenne todellisuutta, maallisen itsenne illuusio, ja se suuri kauneus jonka voitte saada aikaan uskossa eletystä eletystä elämästä, kaunis lahja, huomattava, ihana lahjam rikas ja hunajainen lahja, Äärettömälle.

Me puhumme ryhmälle, joka on kristittyjä kulttuuriltaan. Jokainen teistä tietää, että se ei ole tarpeellista jotta voisi löytää Luojan yhdestä tai toisesta paikasta. Luoja ei tarvinnut taloja rakennettavan hänen kunniakseen, sillä Luojan koti on sydämesi, se tila jonne voit mennä ja sulkea oven perässäsi. Kaikkein henkilökohtaisin ja intiimein osa itseäsi on se osa jolla on uskoa. Jos sinulla ei ole uskoa, sinulla ei ole tietä, et tiedä totuutta, ja et tiedä miten elää elämääsi. Etkä tiedä miksi olet elossa, etkä voi iloita kuolemasi hetkestä, olipa se sitten luonnollinen taikka yllesi pakotettu uskomustesi takia, niin että olet marttyyri. Kaikkein epätavallisin tapahtuma — harvoin kenenkään tarvitsee kuolla sen takia mihin hän uskoo — mutta tuo konsepti tulee asettaa syvälle itseesi, koska se on osa sen varmasti tietämistä, varmoin termein, että mikä sinä olet metafyysisesti.

Me hyväksymme eräänlaisen värähtelyn, jota voitte kutsua Kristus-tietoisuudeksi, tai millä tahansa muulla nimellä jota haluatte käyttää, kuvauksena siitä joka on omistautunut, sekä toive(emme) kun puhutaan niille jotka ovat kolmannessa tiheydessä, joka on suurelta osin auttaa ihmisiä muistamaan se keitä he ovat, että he ovat yhtä korkeita, ja yhtä syviä kuin ikuisuus itse, että heillä on olemus, että he ovat ja he tulevat aina olemaan, mutta että tämä on se hetki — ja kosmisella ajalla mitattuna 75 tuhatta vuotta on hetki — jolloin pitää tehdä päätös. Se on päätös joka pitää tehdä varauksetta ja väistelyä. Et voi sanoa ”Tiedän että minun tulisi uskoa johonkin, joten valitsen tämän polun, ja uskon sitten siihen.” Sen sijaan sinun tulee muuttua siksi mihin uskot, omien kykyjesi mukaan. Sinun tulee alkaa tajuta, että elämä jota kanavoit on rakkauden elämä.

Sinä itse elämän pinnalla olet myrskyssä yksi toisensa jälkeen, ja pieni veneesi usein hukkaa ruorinsa, mutta uskossa tuo hauras pursi tulee aina pysymään pinnalla, ja tulee aina liikkumaan kohti paratiisin määränpäätä, sillä te jotka elätte uskon elämää, te jotka tajuatte tarpeen omistautua jokapäiväiselle Luojan tunnustamiselle, tulette aina löytämään itsenne hyvistä vesistä ja kaikkein kauniimmasta paikasta sinä hetkenä, jolloin irtaannutte kömpelöstä, kemiallisesta kuorestanne jota nyt käytätte kannattelemaan henkeänne. Jos sinä et tiedä, jos et elä valo-olentona tai, ja tämä on lopulta sama asia, joka päivä yritä muuttua tietoiseksi siitä että olet valo-olento, silloin tunnet itsesi epämukavaksi metafyysisen maailman tarpeen kanssa absoluuttisesti se kuka sinä olet.

Se paratiisi, mistä me puhumme, on se osa kun inkarnaation päätteeksi jokainen sielu paranee, jokainen kipu helpottaa, jokainen kyynel pyyhitään. Ei ole tarpeen olla menestynyt, onnellinen, vauras tai mitään muita niistä niin pinnallisista arvoista kulttuurissanne. On tarpeen etsiä, pyytää, kääntyä, antaa anteeksi. Miten vaikeaa onkaan luottaa Luojaan, ja miten paljon helpompaa on luottaa siihen Luojaan kun olette tietoisia siitä kuka todella olette, ja siihen että ne asiat, jotka saattavat tuntua julmilta, jotka tapahtuvat elämänkokemuksenne aikana, ovat niitä jotka tarjotaan teille todellisesta hyväntahtoisuudesta jotta voisi oppia enemmän ja enemmän olemaan autenttinen, aito, parantunut kaikesta itselleen anteeksiannon puutteesta sekä muille anteeksiannon puutteesta, niin että kaikki annetaan anteeksi, kaikki hyväksytään, eikä ole mitään mikä voi erottaa teidät uskostanne, ei mitään tragediaa, ei mitään kauhua joka voisi poistaa teiltä tiedon siitä kuka olette: absoluuttinen ja eksplisiittinen osa Luojaa, rakkauden olento.

Me emme aikaile vastata tämän olennon haasteeseen, että Jeesus on Herra. Tämä instrumentti on investoinut suuren määrän intohimoa ja intensiteettiä saadakseen tietää, tuntea, ajatella, toimia tietoisuudessa siitä miten opettaja nimeltä Jeesus saattaisi reagoida. Tämä olento on aktiivinen uskossaan. Jokainen teistä voi olla aktiivinen uskossa, mutta sitä ei voi tehdä kerran viikossa, tai aina silloin kun kaipaa lohdutusta. Siitä pitää tulla osa jokaista teitä, että mietitte, juhlitte, iloitsette ja sallitte oman absoluuttisen luontonne tulla paljastetuksi teille. Olette tuhoutumaton valo-olento. Olette valinneet palvella Luojaa yrittämällä rakastaa toisia kuten itseänne. Oletteko jo elämänne kanava, tie, elävä totuus, hiljainen todistaja, esimerkki elämästä joka pääsee kaiken fyysisen tuolle puolen, pölyhiukkasten tuolle puolen, ja katoaa tästä illuusiosta? Yksi päätös siirtyä kulkemaan palveluksen polulla on hyvä, mutta teidän tulee jatkaa sen päätöksen tekemistä, sillä elämänkokemuksenne on suunniteltu sallimaan teille rehellinen epäilys, selkeä todiste siitä että Luoja ei ole kiltti.

Ei ole helppoa elää elämää uskossa. Todellakin, mitä intensiivisemmäksi usko muuttuu, mitä keskeisemmäksi ja tärkeämmäksi, sitä enemmän sitä koetellaan kokemuksen tulessa, sillä usko ei ole jäykkä, se on joustava, sopeutuva, hyväksyvä. Se sallii ihmisille omat polkunsa. Se sallii ihmisille sen, että he eivät löydä tietä ikuisuuteen. Se sallii ihmisille olla siinä missä he ovat ilman katumusta, johtuen varmasta tiedosta että joku päivä he heräävät todelliseen itseensä, siihen että MINÄ OLEN, ja he alkavat etsiä Tietä, ja Totuutta, ja Elämää joka on teidän ikuisuudessa.

Eikä teidän tarvitse odottaa tätä kokemusta, sillä ikuisuus lepää jokaisessa nykyhetkessä, ja kun palveluksen polkunne liikkuu eteenpäin, me rukoilemme teille armoa, valppautta, ja kykyä soljua ja mukautua, joka tuo teidät teidän itsenne MINÄ OLEN luo, teidän omaan antautumiseenne, ja teidän oma kokemuksenne itsestänne on absoluuttinen ja ideaali olento. Suurin este tälle ajattelutavalle, olemisen tavalle ja ilmentämisen tavalle on anteeksiannon puute omaa itseään kohtaan, itsensä huonona pitäminen, taipumus luokitella itsensä arvottomaksi.

Miten pitkään sallimme hyväksyä illuusion ulkomuodon? Työskennelkää miten haluatte niiden asioiden parissa, jotka pitävät teitä poissa siitä tietoisuudesta kuka olette. Älkää lannistuko jos loppuelämänne kuluu ensimmäiseen askeleeseen, itsellenne anteeksi antamiseen ja muille anteeksi antamiseen. Teillä on kaikki aika maailmassa muuttua siksi joka MINÄ OLEN. Rohkeutta, lapseni.

(Jim kanavoi)

Olen Q’uo, ja tervehdin teitä jokaista tämän instrumentin kautta rakkaudessa ja valossa. Me tajuamme, että me olemme puhuneet pitkän pätkän teidän aikaanne tänä iltana, ja jälleen kerran me pyydämme anteeksi sitä sanaisuutta, jota me pidämme tarpeellisena niiden konseptien ilmaisussa jotka ovat vastauksemme teidän mitä mielekkäimpään kysymykseenne. Me kysyisimme nyt onko lisää kysymyksiä tänä aikana?

C: Minulla on yksi, mutta hiukan eri aiheesta. Opiskelen karatea. Siinä on sellainen konsepti kuin “chi,” joka (ääni katoaa) että voima sijaitsee sillä alueella (ääni katoaa) noin kolme tuumaa navan alapuolella. Mietin voisitko kertoa minulle mitään tästä chi-konseptista, ja sen suhteesta (ääni katoaa) energiachakroihin, mitä sijaintiin tulee?

Olen Q’uo, ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Me teemme parhaamme puhuaksemme tästä kysymyksestä, se on sellainen mikä johtaa meidät aiheeseen mikä on kiinnostava ja monimutkainen. Keskus, fyysisesti, joka suurimmalla osalla fyysisiä olentoja on, on se sijainti mistä puhut, ja kenelle tahansa olennolle, joka haluaa liikuttaa fyysistä kehoaan sulavaliikkeisesti, voimantäyteisesti ja kontrolloidusti, tekee hyvää liikkua tästä keskuksesta, pitää tämä keskus kiinteänä mielessä, sillä tästä keskuksesta, tai mistä tahansa keskuksesta joka voidaan mitata gravitaatiolla, löytyy vipuvaikutus joka ei ole mahdollista missään muussa fyysisen kehon pisteessä. Se on niinkutsutun mekaanisen fysiikan funktio. Koska olento on hyvin maadoittunut, tai hyvällä perustalla tässä pisteessä, se voi käyttää voimaa mihin tahansa suuntaan tehokkaammin muistamalla tämän pisteen, ja liikkumalla harmoniassa tämän pisteen kanssa. On myös totta, että tästä pisteestä virtaa tietynlainen voima, joka on myös, sanoisimmeko, moniulotteinen luonteeltaan.

Tämä on piste mikä on erittäin lähellä sitä fyysistä kohtaa jota nimitätte navaksi, josta jokainen olento syntyessään on kytkeytynyt äitiinsä napanuoralla. Vaikka tämä nuora katkaistaan, niinkuin jokaisen olennon tapauksessa illuusiossanne, silti jää yhteys jota ei nähdä fyysisesti ja joka harvoin tunnetaan, mutta joka on varsin voimakas, jokaiselle olennolle. Tämä yhteys on siihen mitä kutsutte nimellä prana, tai universumin luova energia. Se on kuin tämä energia kanavoitaisiin jokaisen olennon fyysiseen ja metafyysiseen kehoon tämän yhteyden avulla.

Kun olento on tietoinen tästä keskipisteestä sen fyysisissä sekä metafyysisissä aspekteissa, silloin olennolla on käytössään paljon energiaa jota hän voi käyttää tehokkaasti tavalla, joka on suoraan verrannollinen olennon mielen kurinalaisuuteen. Karaten harjoitus, kuten tiedätte, on harjoitus joka harjoittaa sekä fyysistä kehoa, että myös mieltä. Todellakin, fyysinen keho on vain mielen työkalu eikä sillä ole paljoakaan käyttöä ilman mielen ohjausta. Puhumasi lajin harjoituksessa tämä on kaikkein selkeintä niille, jotka pyrkivät tämän lajin mestareiksi.

Onko vielä toinen kysymys, veljeni?

C: Mikä energiakeskus olisi (ääni katoaa), mikä väri olisi (ääni katoaa) sillä alueella?

Olen Q’uo, ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Energiakeskus, joka on kaikkein läheisimmin linjassa tämän tietyn alueen kanssa on keltainen säde, ja monissa egyptiläisen kulttuurin piirroksissa voitte havaita, että olento joka etsii valtaa tässä maailmassa ja maallisessa mielessä, hänellä kuvataan olevan energiakeskus, joka virtaa ulospäin tältä alueelta. Kuitenkin, olento joka pyrkii sekoittamaan tämän maallisemman tyypin valtaa hänen omiin henkisiin oppeihinsa alkaa muuttamaan tämän vallan metafyysistä luonnetta sellaiseksi mikä virtaa kolmannen silmän chakrastam eli indigo-säteestä. Täten sen yksinkertaisessa ja koristelemattomassa energiatilassaan se on keltaisesta säteestä, kuitenkin sitä voidaan jalostaa kunnes se on myös indigo-säteestä.

Onko vielä toinen kysymys, veljeni?

C: (Ääni katoaa) toimii hyvin, tunnen virtauksen (ääni katoaa) yllä, paljon samallsa tavalla kuin alkuvirtaukset joita minulla oli kun olin (ääni katoaa) kanava, siihen kuului (ääni katoaa) jota minä (ääni katoaa) tänä iltana (ääni katoaa).

Olen Q’uo, ja me emme ole varmoja löydämmekö kysymykselle fokusta, mutta me kommentoimme kuitenkin, sillä meidän mielestämme olemme tajunneet lausumasi. Hyvinvoinnin tunne, virtaamisen tunne, kuten sitä kuvasit, energiakeskusten läpi, sekä kanavoinnissa, kanavointiin ehdollistamisessa, ja karaten harjoittamisessa jota nyt teet, ovat keinoja joilla olet kyennyt tuomaan energiakeskuksesi hetkelliseen linjaan ja tasapainoon, mikä sallii kaikkien ilmaista yhtenäisellä tavalla energiaa, joka on kaikille uniikki.

Täten, hyvinvoinnin tunne esiintyy näinä aikoina. Näinä hetkinä kykenet siirtämään tietoisuuden fokuksesi lineaarisen tyyppisestä toiminnasta siihen mikä, vaikka se voikin olla fyysistä aktiviteettia, on vastaanottavaisempaa, ottaen prana-energiaa sisään, tai sitä mitä lajissasi kutsutaan nimellä chi, ja liikuttaen sitä energiaa tasapainotetulla tavalla, niin että saat suoritettua jonkin tavoitteen, oli se tavoite sitten yksinkertaisesti tuntea energia sen liikkeissään ja säteilyssä liikuttaa fyysistä kehoa tietyillä ennalta määrätyillä liikeradoilla tai palvella instrumenttina kontaktille kuten Yhden Luojan Palveluksessa Olevien Planeettojen Liitto.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

C: (Ääni katoaa) ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin todella intensiivistä ehdollistamista. Tiedän että (ääni katoaa) yrittää, mielestäni se mitä minun tulee tehdä (ääni katoaa) valitessani olla olematta kanava, mutta ehdollistaminen tänä iltana oli erittäin intensiivistä. Tunsin, että (ääni katoaa)?

Olen Q’uo, ja olen tietoinen kysymyksestäsi, veljeni. Meidän tulee pyytää anteeksi sitä että olemme liiallisen innokkaita tervehtiessämme sinua, veljeni, sillä me haluamme auttaa meditatiivisen tilasi syventämistä. On myös harkinta jonka olemme toivoneet ottavamme huomioon, ja se on että lähelläsi oli kaksi instrumenttia, jotka kykenivät aistimaan ehdollistamisen näiden instrumenttien lähelläolon sekä oman herkkyytesi seurauksena. Täten tuntemasi ehdollistamisen vaikutus tuplaantui. Me pyydämme anteeksi jos yhtään epämukavuutta esiintyi. Se ei ollut tarkoituksemme.

Onko vielä toista kysymystä, veljeni?

C: Ei, kiitos.

Olen Q’uo, ja me kiitämme sinua, veljeni. Onko vielä toista kysymystä?

Carla: Kiitos, Q’uo.

Olen Q’uo, ja kem kiitämme jokaista mitä sydämellisimmin, sillä me olemme nauttineet tästä illastä jälleen kerran…

(Nauha päättyy.)

Artikkelin julkaissut L/L Research

https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/mita-jeesus-tarkoitti-sanoessaan-mina-olen-tie-totuus-ja-elama/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#Jeesus #kanavointi #kristinusko #Kristus-tietoisuus #tietoisuus

0 notes

eksopolitiikka · 5 years

Text

Henkisestä elämästä

HUOMAUTUS: Tämä puhtaaksikirjoitus on vielä vaiheessa eikä lopullisessa muodossaan. Sitä on editoitu ja sen virheitä on korjattu.

Aaron/Q’uo-dialogit, Istunto 27

Marraskuu 17, 1995

(Tätä istuntoa edelsi hiljentyminen ja meditaatio.)

Ryhmäkeskustelu: (Ryhmä pääsi yksimielisyyteen hengellisen elämän elämisestä kaikissa muodoissaan ja ulottuvuuksissaan. Tämän ryhmän ajatuksia esitellään alla.)

Alunperin me ajattelimme, että me puhuisimme hengellisen elämän elämisestä.

R sanoo, että hän ajattelee sitä että hän ottaa itsensä liian tosissaan.

G miettii kaiken ykseyttä ja sitä että kuitenkin tuntee itsensä erilaiseksi.

Barbara sanoo, että monet hänen ryhmässään tunsivat tulleensa ”klapilla päähän lyödyksi” oppiessaan oppitunteja. I sanoo, että tämä ei aina ole ollut niin.

Carla sanoo, että pitää vain päättää elävänsä hengellisesti ja se on ainoa tapa tehdä niin.

Inkarnaatio hengelliseen ruumiiseen se mistä I. haluaisi joko Aaronin tai Q’uon puhuvan. Tämä elämä, tämä työ, on hengellistä, huolimatta siitä mitä me teemme. Onko meillä informaatiota siitä että olemme liian ankaria itsellemme, voisimmeko me keskittyä enemmän myös siihen? Hengellinen elämä ei liity niinkään siihen mitä yrittää tehdä kuin siihen mitä kykenee tekemään; ja me suutumme itsellemme kun epäonnistumme kerta toisensa jälkeen.

G nauttii lukea sitä mitä Barbaralla on sanottavaa normaalin elämän elämisestä, koska se on käytännöllistä.

Q’uo: Me olemme Q’uo. Terveiset yhden äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Tämä on sekä siunaus että suuri etuoikeus tervehtiä teitä tänä iltana. Me olemme nöyrän etuoikeutettuja saadessamme kertoa mielipiteitämme ja ajatuksiamme teille. Me pyytäisimme, niinkuin aina, että käyttäisitte arviointikykyänne siinä mitä kuulette meidän kertovan. Jos ajatukset soivat resonantissa sydämessänne, silloin me tarjoamme ne vapaasti. Jos ne eivät ole teille totta, silloin yksinkertaisesti jättäkää ne, pankaa ne sivuun ja menkää eteenpäin; sillä totuus on henkilökohtaista ja intiimi asia. Ja jokainen tunnistaa hänen oman totuutensa.

Me sekoitamme värähtelymme teidän kanssanne; ja kun me kudomme polkumme teidän ajatusten kaistojen läpi, me aistimme syntymän ja transformaation energian jokaisessa teissä joka istuu tässä etsijöiden piirissä. Jokainen etsijä aidosti toivoo pelkästään löytävänsä totuuden itsestään, ympäristöstä, ajatuksista ja toisistaan. Jokaisella on taakka jota kannetaan jollain hinnalla, ja jokaisella on kaipuu joka huutaa itsestään ja kuitenkin se on syvempää kuin mitä kyyneleet voivat ilmaista: rakastaa, olla rakastettu, ja olla todella palveluksessa.

Jokainen voi yhtä hyvin ja oikeutetusti pitää itseään hengellisenä, sen ihailijana joka on äärimmäinen totuus. Ahdistuksen määrä, jota koetaan kun kuljetaan etsinnän polkua, on joskus erittäin suuri. Ja kun me puhumme uskossa eläjän elämän elämisestä — eli siis hengellisestä elämästä — me emme voi luvata, että kukaan teistä löytää sitä sanoissamme tai missään muissa tavoitteissa joita kohti pyritte. Maallisen elämän luokkahuoneissa kysymykset ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin vastaukset. Ja tahto, kaipauksen tunne ja toivo, ovat itsessään paljon enemmän arvossa pidettyjä kuin mikään tieto, mikä voidaan etsijän elämästä sanoin ilmaista teidän tiheytenne matkalla päästä sydämeen, tiedosta rakkauteen; kuitenkin, paljon voidaan ilmaista työkaluilla ja resursseilla, jotka voivat auttaa tässä etsinnässä. Mutta meidän siirtyessämme monien tutkailujen ja yksityiskohtien läpi, pyydämme että muistaisitte, että teidän voimakas jano sisäistä todellisuutta kohtaan, joka läpäisee maallisen elämän illuusiot, pitää sisällään niiden näkymättömät voiman ja totuuden kentät, jotka tulevat, jotain päivänä, olemaan ilmestys. Ja sinä päivänä, jolloin ette tiedä sen enempää kuin nytkään, tulette kuitenkin olemaan tyytyväisiä.

Tässä hetkessä me käännämme mikrofonin rakkaalle veljellemme Aaronille. Me jätämme instrumentin rakkauteen ja valoon. Me olemme Q’uon periaate.

Aaron: Minä olen Aaron. Tervehdys kaikille teille. Pyydän anteeksiantoanne teiltä johtuen väliintulostani istuntoonne. Totta kai, tämä on teidän inhimillinen valintanne, koska tämä koskettaa ihmiskokemustanne johon me asianmukaisesti vastaamme.

Teillä monilla on hieman eri tarpeet. Yritän poimia niistä ilmaistuista tarpeista niiden yhteisiä ominaisuuksia. Te kaikki toivotte elävänne elämäänne rakkaudessa; ja kuitenkin joskus teidän ymmärtämättänne, te päädytte elämään osia siitä pelossa. Joskus tuomitsette sen pelon ja sanotte “En enää elä henkistä elämää. Miten pääsen irti pelostani ja palaan takaisin rakkauteen?” Toiset teistä ymmärtävät, että sekä rakkaus että pelko ovat hengellisyyden ilmaisuja. Mutta silti teidän vahva valintanne on elää elämäänne rakkaudessa, ja saattaa olla tai sitten ei hienovaraista pelon tuomitsemista.

En halua mennä tässä liian syvälle, ainoastaan ilmaistakseni, että perspektiivini on se, että yksinkertaisesti pelkkä inkarnaatio on hengellinen teko. Se vaatii erityisen suurta rakkautta ja rohkeutta siirtyä inkarnaatioon. Hengellisen elämän eläminen ei tarkoita elämää ilman pelkoa; vaan jopa tarjota sille pelolle osa hengellisyydestä — oppia että kaikki on Jumalan ilmaisua niin, että rakkaus löytyy pelon sisältä, sillä pelko on pelkästään rakkauden vääristymä.

Veljeni ja siskoni, jos se tuntuu teille asianmukaiselta, veli/sisareni Q’uo ja minä haluaisimme keskittyä tähän kysymykseen: “Mitä tarkoittaa hengellisen elämän eläminen?” Ja miten kieroudutte tuon määritelmän kanssa kun pelko estää teitä näkemästä pelon totuuden ja löydätte itsenne halveksumasta itseänne pelkoon pohjautuneista teoistanne tai siitä, että haluaisitte päästä irti pelosta?

Sanon tämän pyrkiessäni kasaamaan kaikki nuo yhteiset langat yhteen, ei pelkästään ääneen lausutuista kysymyksistänne vaan myös ajatuksistanne. Olkaa ystävälliset ja määritelkää kysymyksenne uudelleen ja asettakaa sivuun ehdotukseni mikäli ne eivät tunnu asianmukaisilta. Kiitos. Siinä kaikki.

Aaron: Minä olen Aaron. Pyydän että ottaisitte sanomiseni ja tarkastelisitte niitä sydämissänne. En ole kaikkitietävä. Voin puhua vain omasta perspektiivistäni, jonka tarjoan teille rakkaudella. Jos sanani ovat teille todenmukaisia, käyttäkää niitä. Jos ne eivät ole teille totta, pankaa ne pois. Jos mitkään sanat, joita teille tarjotaan, eivät auta teitä elämään elämäänne enemmän uskossa, paremmilla taidoilla, suuremmalla rakkaudella, teidän tulee aina heittää ne menemään.

Haluan puhua teille hengellisen elämän elämisestä. Ensinnäkin meidän tulee kysyä teiltä kuka haluaa elää hengellistä elämää, koska teidän itsessänne on monia aspekteja. Sielu tietää, että se aina elää hengellistä elämää. Se ei elä verhon takana, se näkee selvästi. Mutta kun pääset ihmistietoisuuteen, se on kamppailua elää hengellisesti. Kamppailette sen kanssa joka tuntuu epäjohdonmukaiselta tuon elämän suhteen.

Haluan tarjota teille esimerkin. Olkaa kala kanssani, parikymmentä metriä vedenpinnan alla. Tuntekaa veden paino, pimeys allanne. Katsokaa ylöspäin ja nähkää valo. Veden tiheyden läpi ja sitten ilmakehän läpi näkyy aurinko. On vaikeaa nähdä tätä valopalloa. Tottakai on olemassa jotain mitä kutsutaan valoksi, mutta ei ole selkeää havaintoa valon lähteestä. Nyt nouskaa vedestä; ja kun saavutte noiden viimeisten tuumien kohdalle, yhtäkkiä, “Aa! Siinä se on! Aurinko! Tämä on ollut valonlähteeni.”

Tämä pinnan läpi katsomisen teko, tässä hetkessä, on verrattavissa henkiseen herätykseen, jonka jokainen teist�� on kokenut elämässänne. Jotkut teistä selvästi havaitsitte henkimaailman lapsina, joten ei ollut mitään totuuteen heräämiseen hetkeä. Mutta vaikka olisittekin kokenut tämän maailman lapsina, oli hetki jolloin yhtäkkiä ymmärsitte. “Tämä ei ole käsite; tämä on todellista. Tämä on olemukseni syvin kanta.” Jotkut teistä olivat syvemmällä vedessä ja teillä oli täsmällinen kokemus siitä kun katsotaan pinnan läpi, nähdään aurinko, ja tullaan uskoon. “Nyt näen kaiken kirkkaasti.”

Mutta rakkaani, entäpä Maan ilmakehä? Teillä ei edelleenkään ole suoraa kokemusta auringosta. Meditaationne ja muu sisäinen työnne tuovat teidät tuohon tilaan, jossa lopulta ei ole mitään mikä vääristäisi suoraa kokemusta auringosta; mutta silti näette sen etäältä. Silloin teidän tulee mennä auringon sydämeen. “Minä palan, tuhoudun”, sanotte. Kyllä, “Minä” tulee tuhoutumaan. Itse ei voi olla olemassa muuten kuin konseptina tuon auringon kirkkaudessa. Itse voidaan tulkita vain työkaluksi, jolla ei ole muuta olemassaoloa kuin työkalu; ja kuitenkin sitä tulee helliä koska se on inkarnaation työkalu ja te tarvitsette sitä. Mutta teillä on se vain viittana; siinä ei ole mitään identiteettiä. Se on työkalu!

Kun olette valmiita päästämään ego-itsestänne, silloin olette valmiita sukeltamaan auringon sydämeen — ei vettä, ei ilmakehää, ei etäisyyttä. Täällä, viimeinkin, on suora kokemus auringosta. Ja mitä löydätte sieltä? Silloin täytyy nauraa kun siihen hetkeen astuu, koska havaitsette että olette aina olleet siellä, että ette koskaan ole lähteneet sieltä pois, että kaikki muu oli pelkkää illuusiota.

Sielu tietää, että se elää aina henkistä elämää, koska se tietää, että itsen todellisuus on aina henkeä. Ne, jotka elävät Maan ilmaston raskaudessa (ei nyt puhuta niistä jotka elävät veden alla jotka eivät ole vielä tietoisia auringosta), jäävät ajattelemaan että on jotain jota heidän tarvitsee tehdä kokeakseen aurinko. Ja siitä suhteellisesta kokemuksesta, todellakin, asia on niin. Tässä on hämmennyksen lähde.

Tekeminen ei ole sotaa egon kanssa, mikä kiinteyttää suhteellisen todellisuuden illuusion. Työ on tasapainottaa ego-itse Jumalallisuuden kanssa, jumalallisen Itsen kanssa. Ette voi päästä egosta yli ennen kuin hyväksytte egon. Työ ei ole sotia egoa vastaan ennen kuin Korkeampi Itse voittaa, sillä se on mahdoton tehtävä, epäonnistumaan tuomittu alusta alkaen. Työ on syleillä ego-itseä niin, että se muuttuu läpinäkyväksi, muuttuu inkarnaatiota auttavaksi työkaluksi.

Teillä, ihmisenä, on haaste, joka on siirtyä molempiin paikkoihin yhtä aikaa: suhteellisessa rakenteessa jossa ego tuntuu kiinteältä; ja äärimmäisessä rakenteessa, joka näkee absoluuttisen kirkkaasti. Suhteellinen todellisuus sijaitsee äärimmäisen todellisuuden sisällä.

Ystäväni, miettikää pahvilaatikkoa. Asettakaa itsenne siihen. Kansi on suljettu. Tässä on suhteellinen todellisuutenne. Luulette että siinä on kaikki se mikä on. Pyytäisin teitä sormella koettamaan kantta. Hitaasti nostakaa päällistä niin, että näette ulos. Ahaa! Siellä on tuhat; ei, miljoona; ei, kymmenen miljoonaa tai paljon enemmän pahvilaatikoita joissa olentoja elää. Ja niiden ympärillä on äärettömästi tilaa jota me nimitämme äärimmäiseksi todellisuudeksi.

Ette voi koskaan poistua äärimmäisestä todellisuudesta, ja niin ette voi koskaan lakata elämästä henkistä elämää. Ja kuitenkin suhteellisen ihmisen tulee, osittain, tehdä työtä henkisen elämän eteen, ei siksi että vaivannäköä tarvitaan henkisen elämän elämiseen, vaan koska vaivannäkö on inkarnaation opetustyökalu. Haluan antaa mikrofonin takaisin rakkaalle veljelle/sisarelle/ystävälleni Q’uolle. Siinä kaikki.

Q’uo: Me olemme Q’uo. Me halusimme odottaa kunnes ääni muuttuisi meille suotuisammaksi, sillä sireenien ääni jonkin verran on ihmisäänen päällä.

Juuri sellaisina hetkinä kun pyhiinvaeltajasielu identifioituu ohikulkevan sireenin ääneen ja miettii “Mikä rauhaani sekaantuminen” ja kuitenkin elätte sen sireenin ulinassa. Olette se olento ambulanssissa. Olette se lapsi, joka on tulipalon vankina. Ja sireeni voi olla yhtä hyvin, oikeutetusti, avun merkki, kellonsoitto joka muistuttaa sydämelle siitä rakkaudesta tuskan vankina olevaa itsen osiota kohtaan, liekeissä, tai loppumattomassa alkemistin sulatusuunissa.

“Kuka etsii hengellistä elämää?” kysyi veljemme Aaron. Kuka, todellakin, nousisi seisomaan ja sanoisi “Minä olen aito persoona”? Mikä osio itsestä voi esittää sellaista etsijää? Me pyydämme teitä katsomaan sisäänpäin ja arvioimaan miten paljon itsestä on otettu mukaan arvoisenaan hengellisyyden kohteena. Ne, jotka etsivät toisia palvelevalla polulla, voivat helpommin nähdä ja tunnustaa sen vaivannäön, joka ystävälle tai tuntemattomalle annetaan paljon helpommin niin, että he voivat katsoa sisään ja nähdä sinne, ne osiot itsestä jotka tarvitsevat tukea, lohdutusta, vakuuttelua ja sitä sanoinkuvaamatonta ominaisuutta jota usein nimitätte armeliaisuudeksi.

Miksi itse ei ole niin usein hengellisyyden kohteena? Ehkäpä osittain johtuen siitä, että etsijä kuulee omat ajatuksensa ja haistaa oman pimeän puolensa mitä pimeät ajatukset ehdottelevat, tai jopa paljastavat. Ja miten hurskas on itse tuomitessaan tuon pimeän puolen, sen “inhimillisyyden”? No, se on meidän havaintomme että se on täysin asianmukaista itselle olla enemmän ja enemmän tietoinen kun se kulkee läpi inkarnaatiokokemuksen, jossa tämä pimeä puoli on olemassa. Me pyydämme, ettette kavahtaisi tuota ihmisluonteenne osaa, jota pidätte pimeänä.

Olette kokonainen ja monimutkainen olento, jolla on kaikki se tietoisuuden mysteeri sisällänne. Nauttimanne illuusio tuo teille yön ja päivän, pimeän puolen ja valoisan puolen, kun koko Maapallonne pyörii ja pyörii… valo seuraa pimeyttä… Tämä on sen tanssin luonne josta nautitte enemmän tai vähemmän.

Ehkäpä suurin kompastuskivi itsen havaintoon siitä miten elää hengellisesti on tämä tuomitsemisen juonne joka ihmisyyden suonissa virtaa. Niin kuin kaiken malmin kanssa, se olette kaivosmiehiä kaivamassa läpi tarpeettoman kiven, sekä myös arvokaan malmin. Tuomitsetteko arvometallin suonen ympärillä olevaa materiaalia koska se ei ole käyttökelpoista ainesta? Vai prosessoitteko vain malmia rikastaaksenne sen ja puhdistaaksenne sen?

Todellakin, niin kuin tuo arvometalli sisällänne — se puhdas tietoisuus — rikastetaan inkarnaation tulipesässä, on erittäin avuliasta itselle oppia hallitsemaan itseä kun se käy läpi muutosta. Minkä ikäinen olet sisäisesti? Minkä ikäinen on varjoitsesi? Eikö se ole sinun eristyneisyytesi — vieraantumisen tunteesi, tämä koko tuskallisten puutteiden ja havaittujen vajavaisuuksien joukko — nuoren lapsen tuskien tuote sen yrittäessä kasvaa siksi mitä se ei ollut? Me ehdotamme teille, että kun alatte keskittyä itsenne tuomitsemiseen, että mahdollisesti keskittyisitte uudelleen siihen itseenne, jota pidätte huonosti käyttäytyvänä ja syleilisitte sitä olentoa, antaisitte sille myötätuntoa, sillä se ei tee muuta kuin ilmaisee vain luontoaan.

Te ette tuomitse kuonaa. Se ei vain yksinkertaisesti pääse mukaan areenalle, ornamenttiin, kolikkoon… Rakastakaa siis itseänne kokonaan. Tämä epätäydelliseltä näyttävä instrumentti on itse asiassa täydellisesti luotu antamaan etsijälle maksimimäärä potentiaalia oppimiseen. Joskus oppitunnit ovat vaikeita, mutta se on juurikin teidän hämmennyksenne ja havaitsemanne ymmärryksen puute, jotka asettavat teidät niin ainutlaatuisella oikeudella paikkaan jossa tavata ja oppia syleilemään ja toimimaan yhteistyössä sen kohtalon kanssa, jonka olette suunnitelleet itsellenne tälle inkarnaatiokokemukselle.

Me haluaisimme nyt antaa mikrofonin takaisin rakkaalle veljellemme. Me jätämme tämän instrumentin rakkauteen ja valoon. Me olemme Q’uo.

Aaron: Minä olen Aaron. Q’uo bongasi sanat “Mikä itsen aspekti on todellinen itse?” Oletko nähnyt pientä lasta leikkivän naamiaisasuissa? Ehkäpä hän ottaa äitinsä matkalaukun ja leikkii olevansa bisneshenkilö, tai ottaa kauhan ja essun ja leikkii olevansa kokki. On varsin helppoa nähdä, että jokainen asu johon lapsi pukeutuu, on hänen todellisen Itsensä ilmaisu.

Ja juuri näin inkarnaation aikana teillä on monia naamioita. Onko se todellinen Itsenne? Ne ovat kaikki todellisen Itsen ilmaisuja. Mikä todellinen Itsenne on se joka ei ole itse ollenkaan, vain pelkkä tyhjä egon ilmaisu, se ylitse päästy Ise joka lepää täysin omassa tietoisuudessaan, omassa jumalallisuudessaan?

Tunnette totta kai, oman raamatuksi kutsumanne pyhän kirjan sivuilta, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Pyydän anteeksi. Pyydän että tarkastelette hetken tuota lausetta. Tämä jota voisimme nimittää Jumalaksi on ääretöntä rakkautta, ääretöntä viisautta ja älyä, joka aina miettii miten laajentaa itseään ja ilmaista itseään. Yksilöitynyt tietoisuus on Jumalallisuuden ilmaisu ja edistys. Se myös liikkuu monenmoisiin kokemuksiin niin kuin lapsi eri naamiaisasuihin. Kaikki tämä on osa sitä, että oppii tuntemaan itsensä.

Veljeni/sisareni/ystäväni Q’uo joka on kaunopuheisesti puhunut siitä mitä tapahtuu kun itsessä ilmaistua asiaa tuomitaan. Esimerkiksi, kun esiin nousee vihaa tai pelkoa tai ahneutta, Q’uo on ehdottanut, että te poistutte hengellisen elämän kokemuksesta. Kun pelko kiinteytyy tuomitsemiseksi ja itse asiassa se sulkee teidät aiemmin kuvaamaani laatikkoon, paikkaan josta menetätte havaintonne jumalallisuudestanne, silloin lakkaatte näkemästä suuremman Itsen joka ei ole kukaan itse ja sen miten itselle tarjotaan näitä moninaisia ilmaisuja mahdollisuuksina oppia. Ja sen sijaan te takerrutte siihen mikä syntyi kokemuksessa ja takerrutte suhteeseen siihen ilmaisuus jossa teidän on pakko nimittää sitä joko hyväksi tai pahaksi, sellaiseksi joka pidetään tai josta pitää päästä eroon.

Arvostelukykyisessä mielessä ei ole mitään vikaa. Itse asiassa, tarvitsette sellaista mieltä inkarnaatiossanne. Tuomitseminen joka ruoskii itseä on tarpeetonta arvostelukykyiselle mielelle. Arvostelukykyinen mieli voi yksinkertaisesti havainnoida “Tämä on kokemattomuutta”. Mutta energiakenttien ei tarvitse puristua tuon arvioinnin ympärille. Se on tehty Puhtaan Tietoisuuden paikasta, joka näkee ihmisen kääntyvän pelon puolelle. Mikä kääntyy pelon puolelle? Pelko kääntyy pelon puolelle. Älkää menkö sinne! Se on ongelma ainoastaan kun ei ole tietoisuutta siitä, että ollaan kääntymässä pelon puolelle. Silloin energiakenttä puristuu ja on kuin laatikon kansi suljettaisiin. Silloin unohdatte kuka olette. Alatte uskoa naamiaisasuja, uskoa “Minä olen se paha joka tuntee itsensä halvaksi, joka on ollut julma”, tai mitä tahansa sitten ajatellaankin. Unohdatte, että on olemassa sielu, että tämä pelon tuntemisen hetki on yksinkertaisesti vain yksi ilmaisu.

Pelon ei pitäisi sulkea teitä vihan laatikkoon. Pelon pitäisi opettaa teille myötätuntoa. Se on koko syy teidän inkarnaatiollenne: mennä tilanteeseen jossa löydätte katalyytteja joilla avata sydämenne. Teidän ei pidä päästä eroon mistään. Kun ette tarvitse sitä, se menee pois. Niin kauan kun sitä vastaan, mikä ihmisitsessänne on herännyt, hyökätään, on olemassa ero itsestä ja siitä Jumalallisuudesta minkä ilmaisu itse on.

Haluan pyytää teitä alkaa havainnoida tätä energiakentän puristusta. Kun pelko ilmestyy — viha, halu, kärsimättömyys, ylpeys — silloin, kuten Q’uo on huomauttanut, tuomitseminen ilmaantuu joka sanoo “Minun ei pitäisi tuntea näin”, ja sen tuomitsemisen kanssa liikutte vahvaan itsensä tuomitsemisen tilaan: “Korjaa se. Heitä menemään se mikä on rikki.” Mutta, rakkaani, mikään ei koskaan ollut rikki.

Kirjoittaako matematiikan opettaja vaikean tehtävän taululle vakuuttaakseen sinut siitä, että olet riittämätön vaiko auttaakseen sinua oppimaan miten ratkaista tehtävä? Antaako inkarnaatio sinulle vahvoja tunteita, jotka synnyttävät tuomitsemista jotka joko vahvistavat riittämättömyyden tunnetta tai opettavat sinulle myötätuntoa? Kysymys ei ole siinä syntyykö näitä tunteita, vaan lähinnä siinä missä sijaitsee identifikaatio.

Tunteet ja se selkeys, joka voi auttaa havainnoimaan tunteita ilman että omistetaan niitä, ovat laatikon läpi pistetty reikä, niin että voit nähdä sen tilan, sen mikä enkeli olet. “Aa kyllä. Olen täällä kokemassa tätä raskautta syystä. Minun ei tarvitse vihata itseäni sen vuoksi, että olen kokenut sen, ainoastaan rakastaa ja kunnioittaa sen kokijaa. Vastenmielisyyteni, siis, on itse kokemuksen epämiellyttävyyttä kohtaan; mutta minun ei tarvitse hyökätä itseäni vastaan siitä, että se tuli minuun. Sen sijaan voisiko olla suurempi myötätunto tätä kohtaan?” Tämä selkeys on henkisen elämän elämisen yksi olemus.

Lopullisella tasolla elät aina henkistä elämää; muutta suhteellisella tasolla, elääksesi sitä elämää sinun tulee ensin olla halukas pysymään kontaktissa itsesi jumalallisen aspektin kanssa, jotta loisit tilaa jossa todellinen Itse voidaan nähdä petkutuksen pilvien läpi.

Henkisen elämän eläminen tarkoittaa olla halukas olla kiinnittymättä itseen, vaan sen sijaan, pyrkiä rakastamaan itseä. Tämä vaatii vaivannäköä. Vaatii vaivannäköä oppia, että laatikko on läpinäkyvä. Niin kauan kun laatikko tuntuu kiinteältä, se tarjoaa sekä rajan että turvarajan jolla suojella pientä itseä, ja turvaa siltä mikä on “ulkopuolella” ja jota ego-itsen negatiiviset ajatukset uhkaavat. Ja niin piiloudutte laatikkoon.

Henkisen elämän eläminen tarkoittaa rakastaa Jumaluutta niin paljon, että olette valmiita tekemään reikiä tuohon panssariin, antamaan pois pelkonne tai vähintäänkin omistusoikeutenne tuohon pelkoon. Kun rei’itätte laatikkoa ette voi tehdä muuta kuin nähdä toiselta puolelta paistavan valon kirkkauden, joka paistaa läpi jopa tähän ilmaisuun mitä nimitämme pieneksi itseksi. Voitteko rakastaa tätä pientä itseä joka kaatuilee mutakuoppiin? On helppoa rakastaa Jumalaa; mutta voitteko rakastaa tätä joka vapisee pelosta, joka joskus valehtelee, tajuaa tai väärinkäyttää tuota pelon ilmaisua?

Q’uo: Me olemme Q’uo ja olemme jälleen kerran tämän instrumentin kanssa.

Lopuksi me haluaisimme pyytää teitä, että kun te laskette hauraan lihaköntin pehmeille, viileille petinne lakanoille, miettikää kaikkia attribuuttejanne ja antakaa niille runsaasti huomiota. “Ah, ihanat jalat jotka ovat kantaneet minua sinne minne olen valinnut mennä tänään… ah, ihana selkäni, vahva, päivän taakkojen painama… ystävällinen vatsani, kovasti työtä tekevä sydämeni, ihana kieleni joka sylkee sellaisia hulluuksia… ah, rakas, rakas ylpeyteni, ihana turhuuteni, elegantti laiskuuteni…” Älkää pelätkö näitä attribuutteja. Ne ovat teidän hallittavissa, käytettävissä suurempaan ymmärrykseen. Ne ovat kaikki teidän — arvokkaita, arvokkaita lahjoja. Ilman kaikkia attribuuttejanne te ette uisi niin hyvin hämmennyksen meressä, joka synnyttää teissä uutta elämää.

Peiteltkää itsenne rakkaudella tänä iltana, ja heittäkää syrjään taakkanne Luojan voimakkaisiin ja myötätuntoisiin hoiviin, jonka luonto on rakkaus ja jonka rakkaus on lähempänä kuin hengityksenne. Luojaa ei kiinnosta näettekö itsenne epätäydellisenä, sillä Luoja tuntee sydämenne ja asuu siellä täydellisessä tyytyväisyydessä.

Hyvää yötä, jokainen väsynyt sielu. Ilomme, että meille on annettu tämä mahdollisuus kertoa teille tänä viikonloppuna, on liian suuri ilmaistavaksi. Me rakastamme ja siunaamme jokaista teistä, ja nyt jätämme tämän instrumentin ja teidät äärettömän Luojan sanoinkuvaamattomaan rakkauden ja valon mysteeriin. Adonai. Me olemme Q’uo.

Aaron: Minä olen Aaron. Te olette uupuneita ja pidän tämän lyhyenä. Ei enempää sanoja tai ajatuksia; mutta haluan tuoda kehonne tähän mukaan koska te opitte näiden kehojen avulla. Sekä Q’uo että minä olemme kysyneet “Mitä teette tällä tuomitsemisella? Entäpä mitä näille itseinhon tai raskaiden tunteiden purkauksille?”

On olemassa harjoitus, joka on johdettu Tai Chista, nimeltään “käsillä työntäminen.” Tässä harjoituksessa kaksi ihmistä seisovat kasvokkain, toinen jalka toisen takana ja käsivarret levossa, kyynärät toisiaan vastakkain. A työntää kovaa. B:n reaktio normaalisti työntöön on, että sen kehon energia puristuu. Jos se on tarpeeksi tietoinen, se voi mennä vain siihen asti kuin tuo puristus tapahtuu; muutoin se työntää takaisin tai vastustelee.[1]

A ei ole ainoastaan toinen persoona. A on kaikki nuo elämäntilanteet jotka puskevat vastaan. Kun elämä puskee vastaan, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Perinteinen valinta on puskea takaisin, mutta voit myös oppia tanssimaan tuon voiman kanssa, absorboimaan sen; ja kun voima päästää itsestään, ottaa sen takaisin. Tätä on varsin voimakasta harjoitella ja katsoa sitä mikä haluaa puskea vastaan, ja nähdä että “En voi vain haluta, että tuo vastustus menee pois. Voin toivoa että se menee pois, mutta en saa sitä menemään pois. Voin leikkiä ettei se ole siinä, mutta se ei tarkoita sitä että se ei olisi olemassa. Mutta kun muutun pehmeämmäksi tuon vastustuksen ympäriltä, enkä yritä saada sitä menemään pois enkä tee sille mitään, vaan ainoastaan teen sille tilaa, silloin kykenen tanssimaan sen kanssa joka puskee vastaan, olipa se sitten sisäistä tai ulkoista. Ja kaikkein pahin raekuuro, joka iskee päähäni tai tunne joka tulee pintaan, annan sille enemmän tilaa ja kykenen tanssimaan sen kanssa.”

Haluan Barbaran näyttävän teille tämän, niin että voisitte harjoittaa sitä tänä iltana ja aamulla, niin että me voisimme puhua hieman siitä harjoituksesta ja siitä mitä tarkoittaa tanssia elämän kanssa.

On niin suuri ilo levätä tässä vilpittömien ja rakastavien etsijöiden piirissä. Ilmaisen kiitollisuuttani siitä, että olette kutsuneet minut keskuuteenne. Rakastan teitä kaikkia ja toivotan teille hyvää yötä. Barbara näyttää teille tämän harjoituksen kun sanottavani on sanottu. Siinä kaikki.

[1] Aaron käyttää kirjaimia A ja B viittaamaan kahteen henkilöön ihmissuhteessa.

https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/henkisesta-elamasta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#kanavointi #tietoisuus

0 notes