#joutsijärvi

[solbacka]

[wildnordicnature-blog]

Skating on the wildernesslake between the islands #iceskating #retkiluistelu #suomenretkiluistelijat #wilderneslake #joutsijärvi #wildnordicnature #visitfinland #visitsatakunta #visitpori #huippujää Luontoelämyksiä ja retkiä www.wildnordicnature.com (paikassa Finland) https://www.instagram.com/p/BrcnsLHHdsy/?utm_source=ig_tumblr_share&igshid=1ufnd4msij8n

[citynomadi]

undefined

Lapland Village Stories have some magic, see it for yourself!

Download a free Village Stories app an go to the road trip to Lapland's six unique villages!

Free app on Google Play: play.google.com/store/apps/details?id=com.citynomadi.villagestories

As well as  on App Store: itunes.apple.com/us/app/village-stories/id1334614612?mt=8

#app #map #video #LaplandVillageStories #Vuotso #Kierinki #Oinas #Kairala #Joutsijärvi #Suvanto

[arikuosmanen]

Tampereella alkoi massiivinen runokampanja (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Mainostaulujen runot -hanke on alkanut. Tampereen keskustan 33 suuresta ulkomainostaulusta on eilisestä lähtien löytynyt uusia runoja 11 nykyrunoilijalta.

Runojen teemana on sananvapaus, ja projektin on toteuttanut Annikin Runofestivaali.

Mainostaulujen runoille toivotaan kahden viikon aikana yli 200 000 lukukertaa. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen runouden ulkomainoskampanja, ja näkyvyytensä osalta yksi viime vuosien suurimmista nykyrunoushankkeista.

Mainostauluissa nähdään myös saamenkieliset ja ruotsinkieliset runot.

Mainostaulujen runoilijat ovat laaja otos suomalaisen runouden kentästä: mukana ovat esimerkiksi esikoisrunoilija, vielä julkaisematon tekijä ja muutama nykyrunouden klassikkonimikin. Mukana ovat Kari Aronpuro, Arja Tiainen, Mikko Mankinen, Johanna Venho, Harri Hertell, Tiina Lehikoinen, Niillas Holmberg, Juho Hakkarainen, Claes Andersson, Raisa Marjamäki ja Jonimatti Joutsijärvi.

Runot ovat esillä myös hankkeen kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Kaikki 11 runoa ovat nähtävissä osoitteessa: http://ift.tt/2nsVKhG

Myös yleisö pääsee osallistumaan Mainostaulujen runoihin. Luvassa on ohjattuja kävelykierroksia, joissa käydään tutustumassa kaikkiin 11 eri runoon Tampereen keskustassa, runosuunnistusta sekä kuvakilpailu. Yleisö voi myös valita omat suosikkirunonsa.

Lisätietoja osoitteessa: http://ift.tt/2nsVKhG

from WordPress http://ift.tt/2jTestt via IFTTT

[satamaaa]

Joutsijärvi, Kullaa, Suomi / Finland, 2014

[laskiliikkuu]

Joutsijärven kierroksen raportti - katso kuvat!

Eilinen päivä starttasi siinä yhdeksän maissa pienellä viimehetken shoppailukierroksella. Ensiapuvärkeiksi käytiin noutamassa ilmastointiteippiä, haavalappuja sekä rakkolaastareita. Näiden lisäksi haettiin myös hieman lisäevästä matkalle myslipatukoiden muodossa sekä sopivaa palautuspurtavaa autolle jätettäväksi. Tämän jälkeen tavarat pakettiin ja muutaman ekstratarkistuksen jälkeen oli aika startata auto kohti Kullaata ja Joutsijärveä.

Tasan kello 12 painettiin kello ja RunKeeper käymään (linkki RunKeeperiin) ja otettiin ensimmäiset askeleet polulla. Maasto oli heti alkuun hankalamman tuntuista kuin muistin, mutta oletin sen siitä paranevan. Enempää en olisi voinut olla väärässä. Ensimmäiset kilometrit, joille osui aika paljon pitkospuita, jäivät matkan nopeimpien joukkoon, eikä syynä suinkaan ollut kunnon pettäminen vaan reitin hankaluus. Jotta pääsit viisi metriä eteenpäin piti välillä ottaa vähintään saman verran askeleita sivuille päin. Syke hakkasi anaerobisen kynnyksen nurkilla jo pelkällä ripeällä kävelemisellä. Ei siinä montaa kilometriä oltu menty, kun jo ymmärsin, että voin heittää nurkkaan kaikki mahdolliset ajatukset tasaisen vauhdin ylläpitämisestä ja keskityn vain jalan laittamiseen toisen eteen mahdollisimman nopeasti. Katsellaan sitten perillä mitä kello näyttää.

Silokallion kurssikeskuksen nurkilla piti päättää oikaisenko hieman soratietä pitkin vai teenkö vajaan kilometrin mutkan Rekitaipaleenjärven ympäri. Päätin toki järveä lähteä katselemaan ja ylläoleva kuva riittänee todisteeksi siitä, että tuo ei ollut ihan turha mutka.

Tuo kivikasa tuossa yllä on se polku. Tuon kaltaista louhikkoa riitti matkalle monta, monta, liian monta, kilometriä. Juokseminen ei tullut kuuloonkaan, varsinkaan loppuvaiheessa, kun kivet olivat sateen jäljiltä todella liukkaita. Kuvassa näkyy myös punainen täplä jollaisilla reitti oli todella hyvin merkitty - paitsi muutamassa kohdassa, jotka johtivatkin pieneen eksymiseen.

Tämän näköistä polkua minä enemmänkin reitiltä odotin. Valitettavasti tällaista ei osunut matkalle kuin muutamia suhteellisen lyhyitä pätkiä. Yhtä ainuttakaan kokonaista kilometriä en matkan aikana päässyt juoksemaan - ennen kuin vasta aivan matkan lopussa. Siinä vaiheessa kävelylihakset olivat jo sen verran tohjona, että juokseminen tuntui suorastaan levolta.

Pitkospuut tarjosivat myös pääosin hyvän juoksualustan, mutta niitä osui lähinnä siihen ihan matkan alkuun pidempiä pätkiä. Loppua kohden niitä oli ripoteltu vain muutamien kymmenien metrien matkoille sinne tänne.

Valitettavan usein ne pitkospuut myös näyttivät tältä. Astuin kolme kertaa lahosta puusta läpi ja monessa kohtaa kastelin mieluummin hieman kenkiä, kuin edes yritin kävellä niiden päällä. Myös pari aivan hajoamispisteessä olevaa - tai jo hetken aikaa sitten sen saavuttaneita - siltoja osui matkalle. Varsinkin kaiteet olivat usein siinä kunnossa, että niihin ei paljoa uskaltanut nojailla.

Toisaalta taas matkalle osui näinkin mallikkaassa kunnossa olevia puurakennelmia.

Nämä kauniit maisemat avautuvat nätisti nimetylle Sisälmystenlahdelle, jonka rannoilla oli myös puoliväli. Kilometrejä oli tässä vaiheessa takana vajaa viisitoista ja aikaa kulunut vajaa pari ja puoli tuntia. Näillä nurkilla tajusin, että matkalla olevat tienviitat näyttivät eri kilometrejä kuin karttani. Oikea reitin pituus näytti sittenkin olevan se 27 km, eikä 30 km, kuten minun vanhassa kartassani oli. Tämä ei kuitenkaan paljoa tässä vaiheessa kiinnostanut, kun päälle meinasi iskeä kevyt paniikki tajutessani etten löydä kaivolle johtavaa polkua. Minkäänlaista viittaa ei ollut ja kaivolle olisi matkaa kuitenkin reilu puoli kilometriä suuntaansa, joten ihan huvikseen ei väärää polkua viitsisi lähteä seuraamaan. Ja jos kerran viittaa ei ole, voisiko siitä päätellä, että kaivon vesi ei enää ole juomakelpoista? Pienen palloilun ja pyöriskelyn jälkeen tarkistin vesisäiliön ja pullon sisällön ja totesin, että vettä on vielä jäljellä n. litra. Tällä selvittäisiin kyllä perille asti, mutta jano pääsisi aivan varmasti yllättämään. Muistin kuitenkin, että loppupäässä matkaa liikutaan ihan asutuksen tuntumassa, joten jos ihan liikaa alkaisi janottaa niin aivan varmasti jostain vesihanan löytäisin, kun nätisti kävisin kysymässä. Päätin siis jatkaa matkaa ilman vesivarantojen täydentämistä.

Viitisen kilometriä myöhemmin päästiin testaamaan ensimmäisen venelossin toimivuutta. Ketju ei onneksi tällä kertaa ollut takertunut vastapuolen laituriin ja pääsin hilaamaan itseni suhteellisen helposti vesistön yli. Ainoastaan kengät kastuivat, kun en viitsinyt äyskäröidä venettä tyhjäksi. Kiittelin sitä, etten ollut ostanut Gore-Tex -kenkiä, jolloin vedet olisivat jääneet kenkään ellen olisi pysähtynyt niitä tyhjäntämään. Tässä vaiheessa myös jo tunnin verran jatkunut tihkusade yltyi ihan kunnon sateeksi ja ukkostakin päästiin kuulemaan useamman kerran. Fiilis oli mahtava! Melkein heti perään oli edessä toinen hieman pidempi venelossimatka, jonka jälkeen alkoikin sitten viimeinen taistelu enää n. 7 km päässä häämöttävää "maalia" kohti.

Loppumatkaan osui onneksi paljon erilaisia metsäteitä (ylläoleva kuva tosin jostain vaiheesta alkumatkaa, loppuvaiheessa ei voinut enää kuvia näpsiä, kun vettä tuli taivaalta ihan kunnolla) ja jopa ihan sorapohjaista autotietä. Vaikka oli edetty jo nelisen tuntia ilman taukoja niin jaloissa piisasi menovettä vielä reilusti. Juokseminen tuntui todella hyvältä vaihtelulta ja suorastaan harmitti, kun maasto välillä pakotti hidastamaan vauhtia. Vastavuoroisesti päätin sitten ottaa juoksupätkät niin lujaa kuin vain uskalsin. Oli turha enää voimia sen enempää säästellä. Ihan viimeinen kilometri olikin koko matkan nopein ja parhaiten juostava osa siitä mentiin ihan kunnon "kisavauhdilla" (jopa alle 5 min/km), joka yllätti minutkin kun takana oli jo neljä ja puoli tuntia etenemistä. Ilmeisesti energiageelit ja muut eväät toimivat hyvin ja "juoksulihakset" olivat myös hyvässä iskussa, kun niitä ei matkan aikana ollut lopulta kovin paljoa joutunut käyttämään.

"Maalissa" oli kevyen tuuletuksen jälkeen edessä lyhyt lihashuolto (eli käytännössä pari tovin seisoskelua reisiä myöten kylmässä järvivedessä) sekä nesteytyksen hoitaminen kuntoon näin jälkikäteen. Jano oli päässyt yllättämään ja litra vettä menikin alas melkein huomaamatta. Suositus tuohon keliin oli arvioni mukaan n. litra per tunti eli olin juonut vain vähän reilu puolet siitä mitä tuolla matkalla olisin todennäköisesti tarvinnut.

Jälkifiilikset

Muutama asia tuli matkan aikana opittua vastaisuuden varalle:

Älä luota siihen, että matkalla on vesipiste, ellet ole ihan hiljattain asiaa itse luotettavalta taholta varmistanut. Yhdellä puhelinsoitolla olisin voinut kaivon tilanteen tarkistaa etukäteen.

Pidä silmällä niitä reittimerkkejä, vaikka polku vaikuttaakin menevän vain yhteen suuntaan. Arvioisin noin kilometrin tulleen turhaa matkaa ja useamman minuutin turhaa kartan lukemista ja seisoskelua, kun menin, tai luulin menneeni, risteyksen ohi.

Älä turhaan mittaile yksittäisten kilometrien nopeuksia. Välillä mennään hitaammin ja välillä nopeammin. Jalkaa vain toisen eteen niin nopeaan kuin uskaltaa ja perillä sitten ihmetellään kauan meni aikaa.

Varo "kävelytranssia". Välillä aivot siirtyivät täysin automaattiajolle ja tajusin kulkeneeni jopa satakin metriä ilman minkäänlaisia muistikuvia. Tämä oli yksi syy niille eksymisille. Varmasti myös jäi muutama ihan kelpo pätkä tämän takia juoksematta.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta matka oli aivan mahtava! Jonkinlaista seikkailua sitä lähti hakemaan ja juurikin sitä saatiin. Olen myös erittäin tyytyväinen tuohon 4:45 aikaan. Siitä olisi vielä saanut suhteellisen helposti puristettua vartin pois, jos olisi tuntenut reitin paremmin etukäteen eikä olisi kuluttanut aikaa kartanlukuun, pähkäilyyn ja ihmettelyyn. Vaikka se noin paperilla näyttää varsin hitaalta, niin se ei todelllakaan siltä tuolla maastossa tuntunut. Kävellessäkin syke oli 150 paremmalla puolen, välillä jopa 170. Painoin koko matkan lähes omilla äärirajoillani - melkein viisi tuntia putkeen. Kestävyyskunto siis alkaa näemmä olemaan aika hyvässä iskussa eikä treeni ole todellakaan mennyt hukkaan. Nyt vielä ensikesäksi jalat yhtä hyvään kuntoon, niin ei maratonin pitäisi olla mikään ongelma - vastaavilla tehoilla sen kuitenkin aion juosta.

Sykemittarin mukaan matkalla paloi 4567 kilokaloria. Yhteenvedon mukaan ainoastaan 17% matkasta mentiin alueella 2, loput sitä kovempaa. Tämä siis Suunnon mittarien aluejaolla, en tiedä miten nuo muihin vertautuu. Keskisyke 155, huiput 182. Verrokkina mainittakoon, että normaali kävelyvauhdin syke on minulla siinä molemmin puolin satasta ja jos pikakävelyllä edetään niin ehkä 115. Paljon kovempaa ei siis olisi nykykunnolla voinut edes mennä. Yksi isoimpia yllätyksiä oli se, että keuhkot pelasivat matkalla paremmin kuin koskaan. Alkuun tuntui vähän hengästyttävän, mutta siinä 10 km kohdalla kun alkoi paikat kunnolla avautumaan alkoi sitten keuhkotkin toimimaan ja vaikka mittarin lukemat heilui 150-160 välimaastossa, niin hengitys oli tasaista ja pystyin jopa ihan puhumaan. Ja ei, en puhunut itsekseni, vaan oli iPhonen lärpät korvilla ja soittelivat kotoa kysellääkseen miten matka etenee.

Ihan ehdottomasti lähden uudestaankin. En nyt aivan varma onko se tuo juuri sama reitti, vähän enemmän saisi olla juostavaa, mutta kyllä tällaisia reissuja tullaan tekemään tästä eteenpäin useammin. Ehkäpä ensi vuonna uskaltaa lisätä matkaan vähän pituuttakin. Tälle vuodelle tämä oli paras mahdollinen päätös.

[solbacka]

—

Wishing you many sunny discoveries this weekend!

[solbacka]

The colours that blew across our path, fiery, earthy and wet.

[solbacka]

How the reflection shifted across placid waters

[solbacka]

Diving deep into stillness

[wildnordicnature-blog]

Kahdenpäivän Joutsijärvivaellus. Tytöt tekee lounasta 😀 #hiking #camping #joutsijärvi #rinkka #painavarinkka #aroundthelake #visitsatakunta #visitpori #visitulvila Luontoretkiä www.wildnordicnature.com

[wildnordicnature-blog]

Skating on the wilderness lake #skating #joutsijärvi #wildernesslake #outdoorsactivities #itsenäisyyspäivä #independence www.wildnordicnature.com (paikassa Joutsijärvi)

[laskiliikkuu]

Joutsijärvi

H-hetki lähestyy kovaa vauhtia ja enää ei montaa päivää ole aikaa valmistautua. Torstaina pitäisi siis suorittaa tuo Joutsijärven ympäripinkominen, jolle mittaa näyttäisi tulevan tarkistuslaskennan jälkeen aika tasan 30 km. Nettisivuilla väittävät reitin olevan 27 km, mutta kun tuolta viralliselta kartalta laskee välimatkat yhteen niin tulos on aika prikulleen 30 km - ja siihen ei ole edes laskettu mukaan n. 1,5 kilometrin ylimääräistä lenkkiä mikä tulee kaivolla poikkeamisesta. Eli lopullinen totuus lienee jossain 31,5 km vaiheilla.

Suoraan sanottuna kartan tuijottaminen ja kilometrien miettiminen tällä hetkellä hieman hirvittää, varsinkin kun pitkiä lenkkejä ei alle saanut ihan niin paljoa kuin tahtoi, mutta täytyy sitä kompensoida sitten pelaamalla varman päälle ja lähtemällä liikkeelle hyvin kevyesti. Mitään varsinaista tavoitevauhtia en ole matkalle suunnitellut eli edetään täysin maaston mukaan. Kunhan "maaliin" pääsee niin se riittää. Ylämäkiä tullaan varmasti kävelemään voimien säästämiseksi ja varmasti matkalta löytyy myös muita osuuksia, jotka on järkevintä kävellä. Jos maasto on niin hankalaa, että juokseminen on lähes yhtä hidas tapa edetä kuin käveleminen niin järkeväähän on valita se kevyempi vaihtoehto.

Evästä on tarkoitus pakata mukaan varmuuden vuoksi viiden tunnin tarpeisiin (tällöin vauhti olisi n. 10 min/km, eli reipasta kävelyä) ja ravinto tulee muodostumaan pitkillä lenkeillä hyviksi havaituista ja vatsaystävälliksi testatuista Maxim energiageeleistä sekä PowerBar Energize Sport Shots energiamakeisista, joissa mukana myös kofeiinia. Näiden lisäksi pakkaan vielä hätävaraksi muutaman sata kaloria kiinteän ruoan muodossa, jos käy niin, että matka venähtääkin tai jos muuten vain alkaa tekemään mieli jotain ihan "oikeaa ruokaa". Miksi sitten pitää olla kaikenmaailman geelejä ja sen sellaisia eikä voi vain heittää reppuun voileipiä ja suklaapatukoita? Ihan vain varmuuden vuoksi. Kun liikutaan suhteellisen kovilla tehoilla ja pitkän aikaa niin ruoansulatus ei toimi välttämättä ihan niin kuin pitäisi ja vatsalaukun sisältö siirtyy hyvin herkästi penkan puolelle. Eli pelaan tässä varman päälle ja yritän valita mahdollisimman helposti imeytyvää ravintoa. Geelejä olen testannut nyt useasti ja ne eivät saa vatsaani sekaisin. Toisin kuin esim. banaanit, joita kokeilin yhden kerran. En suosittele.

Vettä tulee mukaan 1,8 litraa ja suhteellisen vahvaa Hart-Sportia 0,5 litraa. Tämän lisäksi mukaan lähtee tiivistettä, jotta kaivolla käynnin yhteydessä pystyy sekoittelemaan uuden satsin urheilujuomaa. Kaivo osuu matkalla aika tarkasti puoliväliin eli yhteensä olisi tarkoitus nestettä nauttia n. 4,6 litraa, jonka pitäisi suhteellisen viileässä kelissä riittää oikein mainiosti minulle reiluksi viideksi tunniksi. Nesteytyksen ja ravinnon lisäksi pitää toki myös pelata varman päälle turvallisuuden suhteen ja tästä syystä mukaan lähtee myös mm. ensiapuvärkkejä, ns. avaruushuopa ja keleistä riippuen erilaista lisävaatetusta, jotta kylmyys ei pääse yllättämään jos eteneminen muuttuu kävelyksi. Vaatetusta en vielä ole päättänyt, mutta jos säätiedotukseen on luottamista niin täytynee ehkä ekaa kertaa moneen kuukauteen harkita laittavansa jalkaan jotain muuta kuin shortsit ja ehkäpä pitkähihainenkin voi tulla tarpeeseen.

Kaikki nämä tavarat, eväät ja nesteet tullaan raahaamaan mukana Salomon Advanced Skin S-lab 5 -juomaliivillä, joka on tehty nimenomaan tähän hommaan. Tajusin tuossa jokunen viikko sitten, etten todellakaan aio kantaa täysikokoista reppua selässäni noin pitkää matkaa ja kävin testailemassa muutamia juoksureppuja, mutta ne oli poikkeuksetta tehty liian lyhyelle selälle ja eivät istuneet hyvin. Tuo selässä on nyt tehty pari pitkää lenkkiä ja se istuu kuin hanska. Ei hierrä, hankaa eikä paina yhtään mistään. Satuin vielä löytämään tuon tietenkin alennuksesta eli täyttä reilun satasen hintaa ei tarvinnut maksella. Onhan tuo nyt vähän hifistelyä, mutta tarkoitus olisi tämän tyyppisiä reissuja toteuttaa kunnon kasvaessa huomattavasti useammin, joten käyttöä pitäisi löytyä vastaisuudessakin. Tuon lisäksi lähtee mukaan myös Camelbakin Quick Grip-pullo, joka pysyy tassussa kovemmassakin menossa. Tuo ollut melkein joka lenkillä mukana nyt keväästä asti ja kesähelteillä kulkenut mukana myös muutoinkin.

Tämän tyyppisillä eväillä siis eteenpäin. Toivottavasti edes jossain vaiheessa matkaa meinaa alkaa usko omaan jaksamiseen loppumaan, mutta silti päästäisiin perille asti. Tämä on ehkäpä se päätavoite tuolle matkalle. Silloin tuo nimittäin olisi sen tason haaste, jollaiseksi sen kaavailin kun alkukesästä tuon kalenteriini merkkailin. Mikäli perille päästään suhteellisen kivuttomasti, niin siinä tapauksessa pitänee nostaa rimaa tulevaisuudessa entistä korkeammalle. Tarkoitus kun olisi löytää ne omat rajat ja näyttää itselle, että niiden ylikin voidaan tarpeen vaatiessa mennä. Ja toivottavasti sen jälkeen se perille pääseminen tuntuu entistä paremmalle.

[laskiliikkuu]

Lepopäivän pohdiskeluja ja uusia tavoitteita

Alla on nyt kolmas lepopäivä. Viikonloppuna tuli vedettyä vain lyhyt todella kevyt lenkki ja on nyt lähinnä keskitytty varman päälle pelaamiseen. Ylirasituksen merkit katosivat ihan jo parin päivän levolla, mutta olen ilmeisesti jossain välissä onnistunut nilkkaani vähäsen taittamaan, kun se hieman aristelee kävellessä. Juostessa sitä ei kyllä huomaa, mutta ehkä on parempi sitäkin vähän lepuutella. Tähän päälle kun vielä lisätään nyt päällä oleva kipulääkitys ja antibioottikuuri hampaan poiston jäljiltä niin ehkäpä siinä on ihan tarpeeksi syitä ottaa rauhallisesti. Tässä onkin nyt tullut keskityttyä vähän tulevaisuuden suunnittelemiseen.

Tuli nimittäin tuossa viime viikolla tajuttua, että en juurikaan lataa minkäänlaisia odotuksia syksyn puolimaratonille. HCR:a odotti innolla jo viime vuoden puolelta ja se kiilui silmissä päämääränä aina lenkillä käydessä. Säikähdin hetkellisesti, että motivaatio on johonkin katoamassa, mutta pienen itsetutkiskelun myötä tajusin homman olevan juurikin päin vastoin: motivaatiota löytyy tällä hetkellä niin paljon ettei minulla ole epäilystäkään siitä etteikö syksyn puolikas tulisi menemään heittämällä läpi paremmalla ajalla. En siis koe tuossa olevan juuri mitään haastetta. Tietenkin voisin asettaa jonkun tiukan tavoiteajan, mutta tiedän jo nyt, että tulen treenaamaan kesän aikana tasan niin paljon ja niin hyvin kuin pystyn, joten jos alkaisi näyttämään siltä, etten tavoitteeseen pääse niin todennäköisesti lisäisin treeniä liikaa ja huonolla tuurilla teloisin itseni.

Unohdetaan siis tuon toisen puolikkaan juokseminen syksyn päätavoitteena ja lisätään pottiin jotain uutta ja haastavampaa. Todennäköisesti Yyterin piikin käyn kuitenkin juoksemassa, mutta se tulee toimimaan vain mittarina eikä niinkään sen suurempana tavoitteena. Päätavoitteeksi olen nyt päättänyt valita Ulvilan Joutsijärven ympärijuoksun (n. 27 km). Ennen kuin kukaan lähtee googlettamaan niin selvennettäköön, että tuollaista juoksutapahtumaa ei ole olemassakaan eli aion käydä tuon suorittamassa ihan soolona.

Miksi Joutsijärvi?

Olen kiertänyt tuon kyseisen vaellusreitin läpi kymmenkunta kertaa, mutta edellisestä kerrasta on kuitenkin jo vajaa vuosikymmen. Koskaan en myöskään ole tuota matkaa taittanut yhdessä päivässä. Muistan joskus ala-asteikäisenä kun kuulin jonkun kiertäneen koko vajaan 30 km lenkin juosten ja miettineeni miten moinen on edes mahdollista. Nyt on siis aika osoittaa kymmenvuotiaalle itselleni, että se onnistuu minultakin! Valintaan vaikutti myös se, että reitti on suht hyvin tavoitettavissa autolla eli mikäli satutan itseni matkalla niin ei montaa kilometriä tarvitse nilkuttaa, kun saa järjestettyä noudon pois reitiltä. Tietenkin se itse pääsyy tälle tavoitteelle on se, että olen innostunut tässä kevään aikana aivan suunnattomasti poluilla juoksemisesta. Tästä saan hyvän "tekosyyn" treenata poluilla ihan niin paljon kuin vain uskaltaa.

Matkalla tulee olemaan muutama vaikeampi kohta, mutta omien muistikuvien mukaan reitti on kuitenkin suurimmalta osin "juoksukelpoinen". Varmasti on pakko joitain osuuksia kävellä ja osuu reitille pari vesistön ylitystäkin. Vauhti ei myöskään tule päätä huimaamaan tuollaisessa maastossa, mutta sillä mitään merkitystä minulle, kun haaste on nimenomaan taittaa tuo matka. Aivan sama montako tuntia siihen kuluu. Kaiken lisäksi täytyy toki myös mukana kantaa vähän tavallista enemmän tavaraa. Kunnon kesäkeleillä pelkästään vettäkin on pakko ottaa mukaan ainakin 3 litraa ja siltikin pitää matkalle ehkä pysähtyä kaivolle. Ei myöskään sovi unohtaa ensiapuvehkeitä ja muuta vastaavaa turvallisuuteen liittyvää sälää. Ajantasaisen kartankin kävin jo hankkimassa ja kunhan saan tarkemmat taistelusuunnitelmat laadittua niin raportoin niistä tännekin tarkemmin.

Treeniohjelma pysyy kuitenkin jotakuinkin samana. Tulen vain siirtämään kaikki muut kuin vauhtitreenit mahdollisuuksien puitteissa maastoon. Myös pitkiä polkulenkkejä pitää saada sullottua mukaan ja viikonloppuna löysinkin Sipoon Söderkullasta passelit 10 km ja 5 km merkatut reitit, jotka olivat maastoiltaan suhteellisen saman tyyppisiä. Eikä siinä nyt montaa kierrosta tarvitse tässä lähimaastossakaan vedellä, jotta saa pari tuntia metsässä kulumaan. Tarkempaa ajanohtaa en vielä ole päättänyt, mutta eiköhän se tuohon johonkin elokuulle tule osumaan. Joutsijärvi sijaitsee vain reilun puolen tunnin ajomatkan päästä vanhempien luota, joten pystyn ottamaan hommaan helposti säävarauksenkin, kun siellä tulee kuitenkin käytyä muutenkin.

Vähän jännittää jo näin valmiiksi miten matka tulee sujumaan, mutta sehän tässä on se pointtikin. Jos näyttäisi siltä, että vetäisen tuon kierroksen ihan kevyesti heittämällä läpi niin olisin valinnut jonkun pidemmän ja/tai haastavamman reitin.