#kuka haas | Explore Tumblr Posts and Blogs

pienviljelmakaapissa · 3 years

Text

Hiirijahti

Henkilöt: Rokka, Tassu, (Rokan vanhemmat pienessä osassa)

Paritukset: Rokka ja Tassu

Genre: nukka

Varoitukset: jyrsijöitä ja mainintaa niiden tappamisesta

Kuvaus: innokkaat nuorukaiset päättävät aloittaa hiirijahdin kutsumattoman jyrsijän pesiydyttyä Rokan perheen aittaan

Sanamäärä: n. 3300

A/n: tämä on saanut inspiraation hiihtolomalla tapahtuneesta sekoilusta kaverini ja kuokkivan jyrsijän kanssa kanssa. Jotenkin tuo alku muistuttaa jotai vanhaa lastenkirjaa pitäisikö olla huolissaan?

“HIIRI!!!” kuului Rokan tilan vaateaitalta eräänä kauniina heinäkuun keskiviikkona.

Rokan akka juoksi aitalta hädissään hameen helmoja nostellen. Tuosta huvittavasta näystä sai nuori Antti Rokka sellaisen naurukohtauksen, että puoli pitäjää kuuli. Siitä hyvästä hän myös saikin selkäsaunan isältään.

Heti seuraavana aamuna oli Antti rientänyt kertomaan naapurin Suen Tassulle edellisen päivän näytöksestä. Kyllä se huvitti poikia, mutta ennen kaikkea se lietsoi heidät lähtemään hiirijahtiin. Kyllähän hiiri piti saada aitasta pois. Selväähän se oli. Kissaa kun ei Rokan perheellä ollut, päättivät pojat, että Suden perheen kissa, Manteli, saisi mennä yöksi aittaan hiirtä jahtaamaan.

Antti ja Tassu kävelivät pellon laitaa Rokan tilalle. Manteli katseli maisemia kiltisti Tassun sylistä. Kenties kissa tiesi, että sitä odotti juhla-ateria. Niin ainakin Tassu oli lupaillut kissalle. Jos Manteli hiiren nappaisi, lähtisivät pojat Vuoksen varrelle onkeen ja kissa saisi kaikki kalat.

Antti avasi vaateaitan oven varoen. Hiiriä ei näkynyt, joten pojat astuivat sisään. He kumpikin katsoivat Mantelia ja Manteli katsoi heitä molempia kysyvästi. Kissan silmät katsoivat lähes kieroon ja sen kieli oli hieman ulkona. Suloiseltahan tuo pikkuinen musta-valkoinen eläin näytti.

“Onnee matkaan”, Antti sanoi ja silitti kissan valkoista rinnusta. “Sie saatki sit juhla-aterian. Usot sie sen? Siulla o neljä tassuu, jote piä sie huolt, ettei tääl tassuta huomen kukkaa muu, nii mie piän huolta miun Tassust.”

“Antti”, Tassu punastui kiusaantuneena.

“No mikä hätänä?” Antti kysyi hymyillen veikeää ja lähes lapsellisen viatonta hymyään.

“Ei mittää”, Tassu antoi pienen hymyn tulla huulilleen ennen kuin hän antoi Mantelille suukon korvien väliin. “Onnee ny.”

Anttikin antoi kissalle vielä onnen suukon. Sitten kissa jätettiin vaateaittaan ja ovi suljettiin.

“Mitäs myö ny?” Antti katsoi Tassua tuolla hieman ilkikurisella ilmeellä. Jotakin hänellä oli selkeästi mielessä.

Torstaiaamu koitti. Keskipäivän aikaan Antti ja Tassu juoksivat innoissaan katsomaan josko vaateaitan luvaton asukki olisi kuollut. Oven avauduttua Manteli säntäsi ulos, juoksi vähän matkaa ja jäi heinikkoon makaamaan ja tuijottamaan poikia.

Pojat tarkistivat aitan perinpohjin. Missään ei näkynyt jälkiä kissan ja hiiren välisestä kamppailusta. Ei näkynyt jälkiä verestä eikä muitakaan sisälmyksiä, joita kissa jättäisi syömättä.

“Ei taint toimii”, Antti tokaisi kurkkiessaan sängyn alle. “Ainakaa ei ol jyrsint ryijyi viel. Se vast oiski. Äitihä sais hermoromahuksen. Jos niit hiiruloit tääl o, nii tuski vilja-aittaan männöö. Tiiä sitä sitte kumminkaa. Miu mielest Manteli sais yrittää viel. Eit se hiiri välttämät joka yö tuu. Ehk hää pelästy Mantelii tai sit hää löys uutta ruokaa.”

Tassu vain katseli kankaita ja kuunteli Antin höpötystä.

“Tassu?”

“Mitä?” Tassu kysyi häkeltyneenä. Hän oli täysin vajonnut omiin ajatuksiinsa.

“Annetaako myö Mantelille toine mahollisuus?”

Tassu nyökkäsi vastaukseksi.

Pojat tekivät pienen suunnitelman. He halusivat ennen kaikkea tietää, oliko hiiri aitassa vielä, oliko se tehnyt sinne pesän vai oliko se vain tullut sinne ruokaa etsimään ja lähtenyt, kun ravintoa ei ollutkaan löytynyt. Ensin heidän oli selvitettävä oliko hiiri aitassa. He murustivat vanhaa juustoa eri kokoisina kimpaleina aitan lattialle. Illansuussa he palaisivat katsomaan, josko hiiri olisi käynyt niitä nakertamassa. Sillä aikaa he päättivät hellitellä Mantelia ja suuntasivat Vuoksen rannalla puun varjoon kissan kanssa.

Auringon suunnatessa puiden taakse kuului veden rantaan karmiva kiljaisu. Antti ja Tassu tiesivät tasan tarkkaan, mistä se tuli ja kuka se oli. Antti lähti heti pinkomaan kotiaan kohti ja Tassu nappasi Mantelin syliinsä ja lähti perään. Manteli ei suinkaan pitänyt äkkinäisestä ja kovakouraisesta käsittelystä ja painoi kyntensä Tassun käsivarteen ja sähisi.

“Voi sinnuu, anteeksi”, Tassu pahoitteli kissalle ja nosti sen paremmin syliin.

Manteli ei näyttänyt laisinkaan anteeksiantavalta, vaan pikemminkin varsin nyrpeältä.

Rokan tilan pihalla kävi kamala metakka, kun Tassu saavutti Antin. Rokan akka oli vimmoissaan ja huusi täyttä kurkkua Antille.

“Laitoitte juustot sinne! Ruokkimaako sitä tuholaist täs pittäs?! Työ ja teiä ideat! Ehä mie voi ennää omaa aittaani männä, ko hiiret sen valtaa! Syän meinas pysähtyy! Syövät viel viljat ja lihat! Kankaatki o koht reikii täyn, ko sie et sitä hiirtä saa hoiettuu! Nyt sie laitat sen kissan sinne, etkä päästä ulos enne ko hiiret o pois!”

Tassu katseli välikohtausta etäämmältä ja silitti Mantelin turkkia.

Antti katsoi äitiään happamana aivan kuin tämä olisi juuri sanonut jotakin tavattoman ilkeää ja olihan tämä tavallaan sanonut. Hänen äitinsä ei koskaan korottanut ääntään tai kiivastunut mistään.

“Hei”, hänen äitinsä sanoi lempeästi. “Anteeks, et mie huusin. Pirun hiiri vaa. Hyi olkoon. Kuules, mitä jos sie ja Tassu määtte aitan yläkertaan yöks ja nappaatte sen hiiren? Saatte sitte aamusta lämmintä maitoa ja pullaa.”

Tästä ehdotuksestahan Antti riemastui. Hän kääntyi katsomaan polulle, jolla Tassu seisoi kissa sylissään. Pojat jakoivat yksimielisiä katseita. Yöstä tulisi sankarillinen.

Illansuussa päästettiin Manteli taas aittaan. Juustoa oli vielä lattialla, joten ainoa paikka jonne sitä piti enää ripotella, oli aitan toinen kerros. Toisen kerroksen aittahuone oli enemmänkin makuuaitta, vaikka sielläkin oli muutamia ryijyjä. Tärkeinpänä siellä oli kuitenkin parisänky, johon he molemmat mahtuisivat nukkumaan. Ainoana valonaan heillä oli öljylamppu. Aitassa olisi ollut säkkipimeää ilman sitä.

He ripottelivat juuston kimpaleen lattialle ja istuivat sängylle odottamaan.

“Tassu, usot sie, jot se pelkää valloo?” Antti kysyi äkkiseltään.

“Emmie oikee tiiä.”

He olivat jälleen hiljaa. Heidän tehtävänään olikin pääasiassa selvittää, oliko hiirellä oikea pesä ja tunneli ylös. Oli heillä kyllä säkki mukanaan, mutta ihan kuin he pystyisivät siihen hiiren pyydytystämään. Tämän yön jälkeen laitettaisiin hiirenloukkuja aittaan niin, että hiiri varmasti sellaiseen kävisi ruokaa etsiessään. Jos hiiri sattuisi katoamaan aitasta, meinaisi se sitä, että sillä oli oma reitti aittaan eikä se ollut tullut sisään vain auki jääneestä ovesta. Kuolisipahan hiiri kuitenkin.

He istuivat sängyllä ja odottivat hiljaa. Hiljaa odotus kävi vaikeaksi Antille. Hän halusi jutella, mutta sekös olisi pelottanut hiiren pysymään poissa ja silloin ei saataisi koskaan tietää, oliko sillä se reitti ylös. Ja kun puhua ei Antti voinut, tyytyi hän hipelöimään Tassun hiuksia.

“Antti, ei miul täitä oo, jos sie niitä etit”, Tassu kuiskasi hieman kiusaantuneena.

“Emmie niit eti. Iha muute vaa kattelen. Ja voinha mie muutaki tehä”, Antti virnisti veikeästi ja laittoi kätensä Tassun vatsalle.

“Antti, mitä sie?” Tassu naurahti.

“Tassu”, Antti kuiskasi toisen korvaan.

“Mitä?”

“Tiiät sie Tassu mitä?” Antti kuiskasi aivan hiljaa toisen korvaan.

“No?” Tassu punastui, niin lähellä Antti oli.

Antti hengitti Tassun korvaa vasten ja painautui niinkin lähelle, että hänen huulensa miltei koskettivat Tassua. Sitten hän kuiskasi:

“Se hiiri o tuol.”

“Missä?!” Tassu säpsähti ja työnsi Antin sivuun katsellen huonetta pelokkaana.

Antti senkun päästi ilmoille naurunpurskahduksen.

“Haa, haa”, Tassu murahti ja loi ärsyyntyneen, muttei kuitenkaan pahansuovan, katseen Anttiin.

Antti senkun tarttui Tassua vyötäisiltä ja suukotti tätä poskelle ja suupieleen.

“Antti!”

“Emmie Jeesuskaa o”, Antti naurahti.

“Anttiii! Lopeta tuommone!” Tassua nauratti, mutta hän yritti kuulostaa totiselta.

“Sehä soppii”, Antti sanoi aivan tavalliseen tapaan ja irrotti otteensa Tassusta vetäytyen täysin tämän luota.

“Emmie”, Tassu aloitti. “iha tuota tarkottant.”

“Vaa mitä?”

“Kyl sie tiiät!” Tassu hermostui ja kaatui sängylle makaamaan.

“Eiks myö pitänt olla hiljaa, et hiiruloit alkais tulloo?” Antti kysyi maireasti ja painoi Tassun alleen.

“Niihä myö kait piti”, Tassu myönsi ehkä hieman häpeissään.

“No? Ollaako myö sit iha hiire hiljaa vai”, Antti hengitti vasten Tassun kaulaa. “tehhäänkö myö jottai muuta?”

“Mitä siEEE!?” Tassu päästi kimeän kiljaisun, kun Antti nuoli hänen kaulaansa.

“Ssh…” Antti hyssytteli Tassun korvaan. “Tassu, Tassu, Tassu, eiks myö pittänt olla iha hiire hiljaa?”

“E-ei”, Tassu sai vaivoin soperretuksi. Hän tunsi punastuvansa.

“Sitähä mieki”, Antti virnisti ja näykkäisi Tassun korvaa. “HIIRI!!!”

“Antti helvetti siu kaa!” Tassu tönäisi Anttia ja tämä vain nauroi. “Sie sitte ossaat pilaa iha kaike.”

“Tahot sie vai männä nukkuu?” Antti kysyi noustessaan istumaan. Hän laittoi vielä kätensä varovasti Tassun reidelle ja katsoi tätä hellästi.

“Ei se hiiri tänne tuu, jos myö tääl huuetaa”, Tassu myönsi.

Tilanne oli vaikea molemmin puolin. Kerrankin heillä olisi ollut koko yö aikaa telmiä parisängyssä ilman pelkoa kiinnijäämisestä. He voisivat hyväillä toisiaan, nauraa rajoitta, suudella mielin määrin, pitää toisiaan lähekkäin ja vielä kaiken kukkuraksi nukkua vierekkäin lämpimässä sängyssä yhden peiton alla. Mutta he eivät olleet aitassa hassuttelemassa, vaan hiiriä metsästämässä.

“Tassu”, Antti kuiskasi. “kai sie muistat viel, ko Tyyne ja Lyyti sano, et myöhä ollaa oikee sankarloi, ko hiirii metsästettää?”

Tassu nyökkäsi vastaukseksi.

“Mitäs sie sanot, jos sie saisit käyä sankarin vieree nukkuu?” Antti virnisti taas veikeästi. Hänen aikomuksensa silittää Tassun reittä oli jäänyt niille sijoilleen.

Tassu vain hymyili vastaukseksi.

He sammuttivat lampun ja kävivät pitkäkseen peiton alle. He halasivat toisiaan ja olivat hiljaa. Kumpaakaan ei oikein väsyttänyt. Aitassa oli säkkipimeää. Ikkunoita ei ollut eikä lamppuakaan tohtinut jättää yöksi päälle. Mitä siitä olisi edes hyötynyt? Moni nuorihan nukkui kesät aitassa, siellä kun oli viileämpää eikä jatkuva auringon valokaan häirinnyt.

“Onks tuo siu käs vai hiiri?” Antti kysyi pimeästä.

“Hiiri”, Tassu vastasi silittäen Antin poskea hellästi.

“Hiiri tuu miu suuhu.”

Tajuamatta, mitä juuri tuli sanottua, he molemmat purskahtivat nauruun.

“Antti, ei.”

“Ssh, Tassu. Nyt nukutaa”, Antti kuiskasi miltei puolitosissaan. “Kauniita unnii.”

“Hyvää yötä”, Tassu kuiskasi ja suuteli Anttia hellästi vielä kerran.

Yksi suudelma pakotti toiseen, paljon pidempään ja se vaihtui jo kolmanteen. Suudelmien välissä he kuiskivat rakkaudenosoituksia toisilleen. Kädet seikkailivat tutkimaan vielä tutkimattomia paikkoja. Lopulta he pysähtyivät hengittämään.

Vaikkeivat he nähneet toisiaan pimeydessä, oli heidän katseissaan samanaikaisesti jotakin kysyvää ja jotakin käskevää. Kumpikin heistä halusi mennä pidemmälle. Kumpikin halusi viimein viettää kunnollista aikaa kahdestaan. He olivat kahdestaan aitan parisängyssä. Kukaan ei kuulisi. Kukaan ei saisi tietää. Ainoa, joka saattaisi edes saada vihiä, oli hiiri.

Ja tuo pirun hiiri oli heidän esteenään. Halusivatko he napata hiiren?

“Tassu.”

“Mitä?”

“Jos myö vaa uotetaa sitä hiirtä?”

He hiljenivät. Jotakin kiusallista siinä oli. He olivat vasta hetki sitten olleet valmiita sellaiseen toimintaan ja nyt he makasivat vierekkäin pimeässä hiljaa. He eivät oikein edes uskaltaneet koskettaa toisiaan.

He olivat hiiren hiljaa. Pihaustakaan he eivät päästäneet. Jostakin kumman syystä hiljaisuus vaivasi Tassua. Hiljaisuus ei koskaan vaivannut häntä. Hän piti hiljaisista hetkistä. Niistä pienistä hetkistä, jolloin hän sai Antin hiljentymään. Tämä ei ollut sellainen hetki. He olivat molemmat hiljentyneet ilman syytä. Hiirikin varmaan rapisteli jossakin.

Pimeästä ei kuulunut yhtikäs mitään. Hiiri oli tainnut säikähtää ja paeta. He makasivat syleillen toisiaan. Mikään ei olisi saanut heitä päästämään irti toisistaan. Peiton alla oli juuri sopivan lämmin. Aitan pimeys oli lähes taivaallista verrattuna valon täytteisiin öihin, jolloin valo tuikki sisään ikkunasta verhojenkin lävitse. Tässä kaikessa oli jotakin rauhallista ja mukavaa, joka sai heidät molemmat väsymään hiljaisuuden pitkittyessä. Aivan huomaamattaan he olivat nukahtaneet.

Tassu kuuli rapinaa pimeydestä. Hetken aikaa hän keinui unen ja tietoisuuden rajamailla, kunnes hän heräsi. Lattialta se rapina kuuluikin. Hiiri se oli. Tassu oli siitä varma. Kalvava tunne lattialla mönkivästä tuholaisesta levisi koko hänen kehoonsa. Hän kosketti varovasti Anttia ja ravisteli tätä olkapäästä.

“Antti.”

“Mitä?”

“Se hiiri o tääl. Valo päälle. Onko pitskoi?” Tassu kuiskasi niin hiljaa kuin pystyi. Hän oli painautunut aivan Antin korvan juureen.

Tämänhetkinen läheisyys olisi voinut olla suloista, kenties jopa eroottista, ellei lattialla olisi ollut sinne kuulumaton eläin.

Sukkelasti Antti kääntyi etsimään tulitikkuja tuolilta, jolla lamppu ja oletettavasti myös tulitikkuaski olivat. Pilkkopimeä huone tuntui ahdistavalta. Tulitikkujen löytämisessäkin oli jotain kamalan ahdistavaa ja kiireellistä aivan kuin hiiri olisi metsästänyt heitä eivätkä he hiirtä. Jokainen sekunti tuntui menetetyltä. Jokainen pieni ääni pimeyden keskellä kuulosti hiiren ääneltä. Antin hamuillessa tulitikkuja tuntui hänestä kuin milloin tahansa olisi voinut hiiri upottaa hampaansa hänen hentoon käteensä ja antaa hänelle jonkin kuolemantaudin.

“Antti, äkkii ny”, Tassun lähestulkoon hätääntynyt ääni hoputti. Tassun kädet puristivat Antin olkaa.

Tulitikut putosivat lattialle.

“Ne”, kerrankin elämässään Antti oli vailla sanoja. “Mie puotin ne pitskot.”

“Antti”, Tassu takertui häneen epätavallisen tiukasti.

“Nousen mie?” Antti kysyi ensin epäröiden. Kumpaakin heitä tuntui pelottavan hiiri lattialla. Eihän heidän kummankaan talossa tai edes koko tilalla ollut hiiriä koskaan ollut, tuskin edes navetassa saati sitten aitassa. “Mie nousen.”

Sen tokaistuaan Antti nousi ensin istumaan, laski jalkansa varovasti lattialla, mietti hetken ja alkoi sitten etsiä tulitikkuja. Nopeasti ne löytyivätkin lattialta ja vielä nopeammin syttyi lamppu palamaan. Lamppu kädessään Antti tutki huonetta. Hiirtä ei näkynyt sitten missään.

“Kolo sillä o.”

Antti kömpi takaisin sänkyyn. He syleilivät toisiaan. Lamppua he eivät sammuttaneet. He nukkuisivat nyt täällä, kun kerran niin oli sovittu. Turhaa he nyt lähtisivät enää päätaloon. Hetken he kyllä miettivät aitasta lähtöä, mutta väsymys ja mahdollisuus läheisyyteen veivät voiton.

He makasivat sängyssä lusikassa. Antti painoi välillä helliä suudelmia Tassun kaulaan ja olkapäähän. He olivat kääntyneet poispäin lampusta. Aitan seinä oli kulunut. Puu oli joistakin kohdista alkanut hieman halkeilla kosteuden takia. Antti yritti miettiä, milloin olisi kosteus päässyt aittaa, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että kosteus oli tullut ulkoa. Nopeasti kuitenkin hänen mieleensä nousi ajatus siitä, että hiiri olisi vahingon tehnyt. Varmaankin ulostanut rakenteisiin. Anttia ällötti.

“Hyi hitto”, hän mutisi itsekseen.

“Mitä?” Tassu kuiskasi ja kääntyi katsomaan sydänystäväänsä.

“Ei mittää. Sitä hiirtä mie vaa mietin”, Antti vastasi.

Mitä sie siit?”

“Jos se o kussu noihi rakenteisii. Emmie taho aatella semmosii. Tää yö ny myö

pittää kestää. Huomen myö voiaa männä Vuoksel onkii Mantelille herkkuateria”, Antti haukotteli. “Istutaa sie koko päivä eikä tehhä muuta. Saa Manteliki nauttii auringost. Aurinko paistaa just sopivast, ja jos tulloo liia kuuma, nii männää puun varjoon.”

“Nii”, Tassu huokaisi silittäen Antin kämmenselkää. Hänellä oli niin mukava olo, kun Antin käsivarsi oli kietoutunut hänen ympärilleen suojelevasti. Antin kosketus sai hänet aina tuntemaan niin paljon, oli se sitten riemua, rakkautta, kiihottuneisuutta tai rauhaa. Nyt se rauhoitti häntä niin, että hän olisi voinut sulkea silmänsä ja sulaa tuohon syleilyyn, jäädä siihen ikiajoiksi, nukkua vaikka koko päivän. Lopulta hän haukotteli.

“Antti. Minnuu väsyttää. Sie oot nii ihana. Mie voisin nukkuu siu vieres joka päivä. Oisit sie nii ihana, et sie laittaisit valon pois?” Tassu kysyi raukea hymy huulillaan.

Ilman sanaakaan Antti nousi ja sammutti lampun asettuen lopuksi takaisin Tassun viereen tätä syleilemään.

“Jot hitto siu kanssas”, hän huokaisi. “Sie se sitte saat miut tekkee kaikellaista. Ehä mie voi ees vastustaa sinnuu. Mitä mie siu kanssas teen? Sie pomottelet minnuu kohta tekkee kaikelaisii juttuloi.”

Sitten Antti painoi vielä yhden pehmeän suudelman Tassun korvanjuureen. Kumpikin nukahti hymy huulillaan.

Pimeydessä rapisi. Jokin raapi Antin poskea ja tuhisi. Jokin toinen matomainen olento heilui hänen kaulallaan. Hänestä tuntui siltä kuin kissan viiksikarvat olisivat kutitelleet hänen nenänvarttaan. Antti tajusi, mikä se oli.

“HIIRI!” Antti kiljui kuin pikkutyttö.

Salamana hän hyppäsi pystyyn ja ampaisi aitasta ulos huutaen kauhuissaan.

Hiiri puolestaan putosi sängylle ensin Tassun reidelle ja siitä se putosi peitolle. Tassu tietenkin heräsi Antin huutoon ja nousi istumaan vain huomatakseen aitan ovelta tulevassa valossa hiiren, joka juoksi kiireellä sängyn poikki, hyppäsi sängyn päädystä alas ja katosi pimeyteen.

Antin huuto ja ulkona panikointi olisi ollut Tassun mielestä varsin koomista ellei juuri tuo samainen hiiri olisi ollut hänenkin vieressään. Tassu katsoi sängyltä ulos. Antti seisoi pihalla jonkin matkan päässä talosta. Hiiri oli syönyt kaiken juuston lattialta.

Ulkoa kuulunut meteli oli herättänyt kenet muutkaan kuin Rokan isännän, joka harppoi nyt pihan poikki kuin vimmaantunut sonni.

“Jumalauta, ettekö työ ossaa olla hiljaa?!”

Antti kalpeni heti isänsä nähtyään. Hän olisi halunnut juosta karkuun, mutta hänen isänsä tarttui häntä paidan kauluksesta ennen kuin hän ennätti.

“Ja sie et oo lähös minnekkää, vaa selität.”

“Se oli”, Antti vilkuili ympärilleen kiusaantuneena. Pelkoa tai häpeää hän ei halunnut näyttää eikä missään nimessä ylimielisyyttä, sillä isän ollessa näin vihainen saisi siitä vain selkäsaunan. Sen verran viisautta Antillakin oli. “hiiri.”

“Hiiri?” isä kysyi vihaisesti.

“Hiiri”, Antti vastasi vältellen isänsä katsetta. “Tuli miun naamalle. Aitassa.”

“Aitassa?!”

“Sielhä se hiiri o”, Antti yritti parhaansa selittää. Jokin hänessä nyt esti suorasukaisen sanaharkan ja elämän nostamisen. Jokin pidätteli häntä eikä hän pitänyt siitä. Hän halusi mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta.

Onneksi hänen äitinsä porhalsi pihamaan halki huivi ympärillään ja hiukset sellaisessa sotkussa ettei moista oltu nähty aikoihin.

“Mitä työ tääl mekastatte?” äiti kysyi sovittelevaan sävyyn.

“Poika se mekastaa nii, jot puol pitäjää herää.”

“Hiiri tuli miu naamalle.”

Äiti huokaisi ja katsoi miehiä.

“Jos sie nyt vaa mänet takas nukkumaan”, hän laski kätensä aviomiehensä käden päälle, joka piteli heidän poikaansa kauluksesta, ja kuin taikaiskusta ote irtosi ja mies lampsi takaisin taloon. Miehen mentyä hän kääntyi poikansa puoleen. “Näit sie vai sen hiiren?”

“En, mut kyl mie sen tunsin”, Antti selitti apaattisena.

“Siis se-?”

“Tuli miu naamalle.”

“Ai kamala”, äiti voivotteli. “Työ tuski tahotte ennää siel aitas nukkuu,” hän huokaisi. “No, mie oisin muutenki koht heränt aamulypsyl, jote jos työ tuutte mukkaa, nii saa siu isäs vähä rauhottuu ja sitte työ voitte männä siu sänkyy nukkuu loppuyöks. Saatte nukkuu pitkää.”

Hymy kiiri nopeasti Antin huulille ja hän nyökkäsi.

Aitassa Tassu istui sängyllä. Hän oli saanut lampun päälle, muttei uskaltanut laskea jalkojaan lattialle siinä pelossa, että hiiri kipittäisi lattian poikki.

“Tassu”, ovelle ilmestynyt Antti virkkoi iloisena. “Tuu ni männää. Äiti sano jot myö saavaan männä nukkuu miu sänkyy loppuyöks. Pittää vaa antaa isän rauhottuu ensittä.”

He nappasivat kenkänsä lattialta ja pukivat ne aitan ulkopuolella. Lampun he ottivat mukaan ja sammuttivat, samaten tulitikut. Aitalta he kipittivät aamukasteisen pihanurmen läpi navetalle.

Antin äiti oli jo alkanut lypsyyn, kun pojat navettaan ennättivät. Oli äiti jo ehtinyt hakea lypsytakkinsakin.

“Laskekaa se lamppu vaa lattial ja auttakaa, nii hoituu noppeemmi”, äiti käski. “Siitä otatte jakkaran ja sangon.”

Pojille tilanne oli aluksi hieman kiusallinen. Ei kumpikaan heistä ollut lehmiä lypsänyt kuin ehkä lapsena. Naisten hommahan se oli, mutta lopulta se heiltäkin alkoi sujua. Vuorotellen he lehmää lypsivät. Raskaaksihan se meinasi käydä välillä ja hitaita he olivat.

“Ihanaa, ko työ autatte”, äiti naurahti hiljaisuuden keskeltä. “Kukaa ei minnuu koskaa auta ja mie vaa tääl joka aamu lehmät lypsän. Kiitostakaa en saa. Mie voin lypsää sen loppuun.”

Äidin äänensävyssä ei ollut mitään pahansuopaa, kun hän hätisti Antin ja Tassun lehmän luota, pikemminkin hänen äänessään oli jotakin huvittunutta ja kiitollista.

“Siel alkaa koht aurinko nousta”, äiti mutisi noustessaan sankojen kanssa. “Laittakaa työ jakkarat takas ni männää.”

Antti ja Tassu tekivät työtä käskettyä ja seurasivat. Viimeinkin he saattoivat hengittää aamuilmaa kunnolla. Ilma oli kylmä ja raikas. Käki kukkui jossain kaukana, heinäsirkat sirittivät ruohikossa ja muutama perhonen lenteli ympäriinsä. Aurinkoa ei näkynyt. Kaikki oli niin rauhaisaa. Eläimet nukkuivat. Kasvit nukkuivat. Ihmisetkin nukkuivat.

Antti ja Tassu jäivät hetkeksi katsomaan hitaasti nousevaa aurinkoa. Koko kannas kylpi auringon ensisäteiden kalpeudessa ja mihin ne koskettivat, tuli lämpö ja päivä. Aurinko näkyi juuri ja juuri. Se nousi kukkulan takaa hiljalleen. Vain muutamat auringon ensisäteet pilkistivät sieltä. Puut varjostivat pihaa. Viileä tuuli kävi kylmäksi. Kesäaamu oli kirkas.

“Tulkaaha pojat sissää ni saatte maitoo ja pullaa. Ja sitte nukkumaa.”

He istuivat tuvan pöydän ääressä. Kirkas valo tuikki sisään ikkunasta. Vastalypsettyä maitoa ei mikään voittanut. Jos pullakin olisi ollut lämmintä, olisi se kruunannut kaiken, mutta kaikkea ei voinut saada.

Koko sinä aikana he eivät puhuneet. Antin äiti kuiski välillä ja odotteli vieressä. Hiljaisuus oli samaan aikaan kummallista ja rauhallista. Siinä oli jotain, joka muistutti veden jäätynyttä pintaa. Veden näki vielä jään alta ja se oli varsin rauhallinen näkymä, joka viesti talven tulosta, mutta silti sen olisi halunnut rikkoa. Samaa oli tämä hiljaisuus. Se ei odottanut ketään rikkomaan sitä, vaan pikemminkin sen rikkominen tuntui jännittävältä miltei pelottavalta.

Maitolasit tyhjenivät ja pullat syötiin.

“Mänkäähä ny nukkuu”, äiti kuiskasi.

Antti ja Tassu tottelivat. Vähin äänin he hiippailivat makuuhuoneen puolelle ja kävivät pitkälleen Antin sänkyyn. Siihen mahtui juuri ja juuri kaksi nukkumaan. Pienemmille lapsille vierekkäin nukkuminen ei olisi ollut mikään saavutus, mutta teini-ikäisille alkoi se käydä jo hieman vaikeaksi. Mahdotonta se ei kuitenkaan ollut.

Peitto oli lämmin heidän päällään. Sängyn mukavuutta ei voittanut sitten mikään ei edes vastalypsetty maito tai uunituore pulla, ja vaikkei huone ollut hämärä, tuli heille siinä raukea olo. Hiiren aiheuttaman välikohtauksen rauhoituttua alkoi heitä väsyttää. He olivat valvoneet ties kuinka myöhään ja hiiri oli heidät kahdesti herättänyt. Mistähän he olivat edes saaneet idean nukku aitassa, jossa oli hiiri?

He katselivat toisiaan. Kumpikaan ei oikein enää pystynyt pitämään silmiään auki. Pelkkä silmien hetkellinen sulkeminen oli viedä unten maille.

“Tassu”, Antti haukotteli. “Mie rakastan sinnuu.”

“Nii mieki sinnuu”, Tassu vastasi punastuen hiukan.

He pitelivät toisiaan lähekkäin peiton alla. Kylmä ei tullut ja tyynynkin he jakoivat ongelmitta. Antti vilkuili hetken heidän ympärilleen tullen tulokseen, ettei mitään harmia voisi enää tapahtua. Hellästi hän suuteli Tassua.

“Mie nii rakastan sinnuu”, Antti huokaisi.

“Sie sanoit tuon jo”, Tassu hymähti.

“Mie tarkotan sitä.”

“Mie tiiän.”

He suutelivat uudestaan. Tällä kertaa suudelma oli varomattomampi, rohkeampi. Se kesti pidempään ja tuntui luonnollisemmalta.

“Antti”, Tassu kuiskasi. “ei myö voia. Jos siu vanhemmat.”

“Hitot niist. Tuu miu lähel. Mie jaksan valvoo vaik kui pitkää”, Antti haukotteli.

“Nii varmaa”, Tassu naurahti lempeä hymy huulillaan.

“Jos se siut onnelliseks tekkee, nii voiaaha myö nukkumaaki männä”, Antti hymyily, tai ainakin yritti hymyillä veikeää hymyään.

“Nii”, Tassu haukotteli ja painautui lähemmäs Anttia sulkien silmänsä.

Kumpikaan ei enää puhunut. Autuas hiljaisuus keinutti heidät unten maille.

#tuntematon sotilas #tuntematon sotilas fanfic #rokka #tassu #rokka x tassu #otp; naapurmiehii #sukka #kannaskommuuni

16 notes · View notes

kapitaali · 3 years

Photo

Olin ennen perustulon puolesta. Sitten pidin puheen Uberilla.

Vuonna 2016 minut kutsuttiin Uberin päämajaan (silloin San Fransiscoon) puhumaan digitalouden epäonnistumisesta ja siitä mitä asialle voitaisiin tehdä. Piilaakson firmat ovat ainoita tuntemiani korporaatioita, jotka pyytävät pitämään yksityisiä puheita ilmaiseksi. He eivät korvaa edes taksimatkaa. Kuten Google ja Facebook, myös Uberin mielestä mahdollisuus puhua heidän kehittäjilleen ja johtajilleen antaa intellektuaaleille harvinaisia digitulevaisuuteen vaikuttamisen etuoikeuksia, tai ehkä törkeämmin ilmaistuna, saada oma kirja mainittua firman blogissa.

Liiketoiminnan howto-kirjallisuuden kirjoittajille se on täydellisen järkeenkäypää. Kukapa ei haluaisi kehua että Google ottaa häneltä vinkkejä miten tehdä bisnestä? Minulle homma oli hiukan eri. Throwing Rocks at the Google Bus kertoi digitalouden eriarvoisuudesta: miten digistartuppien kasvu rasitti reaalitaloutta ja teki arvonluontiin, rahan tekoon tai vuokrakustannusten hoitoon osallistumisesta vaikeampaa ihmisille.

Otin keikan vastaan. Mietin että oli minun mahikseni kertoa yleisölleni, mitenkään kiertelemättä, että Uber oli yksi pahimmista syyllisistä, joka tuhosi olemassaolevan taksimarkkinan, ei luovalla tuholla vaan tuhoavalla tuholla. He käyttivät pääomaansa leikkaamaan muiden voittoja kaikilta, vetämään kaiken välistä itselleen ja perustamaan monopolin poltetun maan taktiikalla. Avauduin ihan kunnolla.

Minun yllätyksekseni yleisöllä oli samanlaisia huolia. He eivät olleet idiootteja, ja heidän toimintansa negatiiviset vaiktutukset olivat näkyvissä kaikkialla minne he katsoivatkin. Sitten työntekijä esitti minulle yllättävän kysymyksen: “Entäs perustulo?”

Hetkinen, mietin. Se oli minun vuorosanani.

Tuohon hetkeen asti olin ollut vankkumaton perustulon kannattaja, eli valtion rahan maksun puolustaja ihmisille, joiden työtä ei enää tarvittu digitaloudessa. Vastoin odotuksia perustulo ei tee ihmisistä laiskoja. Tutkimus toisensa jälkeen näyttää, että lisääntynyt turvan tunne mahdollistaa ihmisille suuremman riskinoton, muuttumisen yrittäjämäisemmäksi tai antamaan enemmän aikaa ja energiaa heidän yhteisönsä parantamiseksi.

Mikä tässä olisi huonoa?

Eikö meidän tulisi ylistää Uberin kehittäjiä — sekä muiden Piilaakson nimekkäiden firmojen tyyppejä kuten Facebookin perustaja Chris Hughes, bondisijoittaja Bill Gross ja Y Combinatorin Sam Altman — siitä että he tulevat järkiinsä ja ehdottavat tarjoavansa rahaa massoille kulutettavaksi? Ehkä ei. Koska heille perustulo on vain yksi tapa lisää jatkaa entiseen malliin.

Uberin business plan, kuten niin monen muunkin digitaalisen jättiläisen, perustuu kaiken lisäarvon välistävetoon niiltä markkinoilta joille se astuu. Tämä lopulta tarkoittaa työntekijöiden, asiakkaiden ja toimittajien puun ja kuoren väliin asettamista kasvun nimissä. Kun ihmiset lopulta muuttuvat liian köyhiksi jatkaakseen työskentelyä kuskeina tai maksaakseen kyydeistä, perustulo antaa vaaditun rahan heille, jotta bisnes voi pysyä pyörimässä.

Kun tuota katsoo niinkuin koodari tekisi, on selvää miten perustulo ei tee muuta kuin paikkaa ohjelmaa joka on perustavanlaatuisesti rikki.

Digitaalisen kapitalismin todellinen tarkoitus on vetää välistä talouden lisäarvoa ja toimittaa sitä huipulla olijoille. Jos kuluttajat löytävät tavan säilöä osan arvosta itselleen, niinkuin ajatellaan, tekee jotain väärin tai “jättää rahaa pöydälle.”

1500-luvulla eri siirtokuntien asukkaat tekivät hyvää tiliä tuottamalla köyttä ja myymällä sitä vieraileville laivoille, jotka East India Company omisti. Silloin maailman voimakkaimman korporaation johtajat haistoivat rahan ja hankkivat luvan kuninkaalta valmistaa köyttä yksinoikeudella saarilla. Sitten he palkkasivat vähäosaiset työntekijät tekemään hommaa jota he ennen olivat tehneet. Firma edelleen kulutti rahaa köyteen — nyt maksoi palkkaa sen sijaan että ostaisi köyttä — mutta firma myös kontrolloi kauppaa, tuotantomuotoa ja markkinaa itsessään.

Walmart hioi huippuunsa kevyemmän version tästä mallista 1900-luvulla. He muuttivat kaupunkiin, hintakilpailivat paikalliset kauppiaat konkurssiin myymällä alle myyntihinnan, ja saatoivat kaikki muut kilometritehtaalle. Sitten ainoana myyjänä ja ainoana työnantajana he asettivat hinnat ja palkat niinkuin halusivat. Mitä väliä jos työntekijät joutuvat menemään sossun luukulle.

Nyt digifirmat tekevät saman, ainoastaan nopeammin ja täydellisemmin. Sen sijaan että he ainoastaan kirjoittaisivat lait uusiksi kuten siirtomaakorporaatiot tekivät tai käyttäisivät pääomaa kuten jälleenmyyntijättiläiset, digifirmat käyttävät hyväkseen koodia. Amazonin kontrolli yli puolesta jälleenmyyntimarkkinasta ja yhä enemmän myymiensä tuotteiden valmistuksesta on luonut automatisoidun vaurauden välistävetoalustan, jollaista Hollannin East India Company ei olisi koskaan voinut edes kuvitella.

Tottakai kaikki tulee jollain hinnalla: digitaalimonopolit imevät markkinansa kuiviin kerralla ja täydellisemmin kuin heidän analogiset edeltäjänsä. Pian kuluttajat yksinkertaisesti eivät voi kuluttaa tarpeeksi pitääkseen kassavirtaa liikkeessä. Edes idea kaikkien datan keruusta, niinkuin FB ja Google tekevät, alkaa menettää viehätysvoimansa jos kukaan datan takana ei kykene maksamaan rahaa.

Perustulo tulee avuksi. Politiikkaa ennen pidettiin tapana pyyhkiä äärimmäinen köyhyys pois maailmasta. Tässä uudessa inkarnaatiossa, kuitenkin, se pelkästään toimii tapana kaikkein rikkaimmille (ja heidän lojaaleille vasaaleilleen, softakehittäjille) jotka ovat norsunluutorneissaan talouden käyttöjärjestelmässä. Koska tottakai, kansalaisille valtion kassasta maksettu käteinen tulee lopulta vääjäämättä valumaan heille.

Mieti: valtio printtaa lisää rahaa tai ehkä — herra siunaa — verottaa korporaatioilta niiden liikevoittoa, sitten suitsuttaa fyrkat takaisin kansalle niin, että he voivat jatkaa kuluttamista. Tämän seurauksena yhä enemmän ja enemmän pääomaa akkumuloituu huipulle. Ja pääoman mukana tulee lisää valtaa sanella olemassaolon ehdot.

Samaan aikaan perustulo myös tekee tarpeettomaksi ihmisten pohtia todellisia vaihtoehtoja elämälleen passiivisina kuluttajina. Ratkaisut kuten alustaosuuskunnat, vaihtoehtorahat, aikapankit tai työntekijäomisteiset yritykset, jotka itse asiassa uhkaavat status quoa jossa nykyiset välistävetävät monopolit jylläävät, tulevat tuntumaan tarpeettomilta. Miksi ryhtyä vallankumpukseen jos maha on täynnä? Tai vain tarpeeksi täynnä?

Myötätunnon viitassa perustulo vain tekee meistä sidosryhminä tai edes kansalaisina pelkkiä kuluttajia. Entinen kyky luoda tai vaihtaa arvoa riistetään meiltä, ja kaikki mitä me voimme tehdä on antaa enemmän valtaa ihmisille, jotka voivat lopulta, liioittelematta, saada arvonimen korporaatiolääninherra.

Ei, tulot eivät ole muuta kuin lohdutuspalkinto. Jos me aiomme koskaan saada osaamme, meidän tulisi vaatia korvauksen sijaan omaisuuseriä. Juuri niin: osuutta omistuksesta.

Varallisuuserot Yhdysvalloissa liittyvät vähemmän eroihin ihmisten palkoissa ja enemmän eroihin omaisuudessa. Esimerkiksi afroamerikkalaiset perheet tienaavat puolet valkoisten perheiden keskipalkasta. Mutta se ei selitä massiivista varallisuuden epäsuhtaa valkoisten ja mustien välillä. Tärkeämpänä tässä on se seikka, että valkoisten kotitalouksien mediaanivarallisuus Amerikassa on 20-kertainen afroamerikkalaisiin verrattuna. Jopa hyvätuloisilta afroamerikkalaisilta puuttuu yleensä varallisuutta, jota vaaditaan säästötilien pitoon, investointiin tai osakemarkkinoille osallistumiseen.

Joten vaikka afroamerikkalainen lapsi, joka on kasvanut köyhänä, saisi vapaan pääsyn collegeen, he silti todennäköisesti jäisivät taakse koska heiltä puuttuu varoja. Nuo varat ovat loppujen lopuksi se mikä mahdollistaa valkoisten luokkatoverien pitää välivuosi ja saada kokemusta ennen työmarkkinoille menoa tai ottaa palkattoman harjoittelupaikan tai päästä kivaan kämppään Williamsburgissa kirjoittamaan ensimmäistä aikuisromaania, kiertää bändin kanssa, avata reilun kaupan kahvila tai pyöriä hackathoneissa. Mikään määrä lyhytaikaisia etuja ei korvaa todellisia varoja, koska kun raha on kulutettu, se on mennyttä — suoraan niille ihmisille joilla on jo huomattavaa varojen ylijäämää.

Jos Andrew Johnson ei olisi kieltäytynyt alkuperäisestä ehdotuksesta antaa juuri vapautetuille orjille 40 eekkeriä ja muuli korvauksina, mahdollisuuden tienata leipänsä entisen orjaomistajan mailla, me saattaisimme nähdä huomattavasti vähemmän jakautuneen Amerikan nykypäivänä.

Samoin jos Piilaakson perustulofanit oikeasti haluaisivat korjata talouden käyttöjärjestelmän, heidän tulisi katsoa perustulon sijaan perusvaroja, jota on ehdottanut Institute for the Futuren Marina Gorbis.

Oman rikkautensa tuleville sukupolville vakuuttamiseen pyrkiville venturekapitalisteille sellainen taloudellinen eriarvoisuus kuulostaa painajaiselta ja lakkaamattomalta, häiritsevältä disruptiolta. Miksi luoda monopoli vain antaakseen muille mahdollisuuden rikkoa sen, tai vieläkin pahempaa, muuttaa kaikki nämä tuskallisesti yksityistetyt omaisuuserät takaisin yhteisvauraudeksi?

Vastaus on ehkä epäintuitiivisesti se, että koska kaikki nuo omaisuuserät ovat itse asiassa varsin arvottomia muutamalle ultrarikkaalle kapitalistille, jotka ovat ne itselleen keränneet. Amerikkalaisten korporaatioiden omaisuuserien tuotto on tasaisesti ollut laskussa viimeisen 75 vuotta. Se on kuin korporaation lihavuuden muoto. Rikkaat ovat olleet osaavia kerätessään kaiken omaisuuden pöydältä, mutta todella huonoja käyttämään niitä. He ovat niin huonoja investoimaan tai rakentamaan tai tekemään yhtään mitään sellaista joka tuo rahaa takaisin järjestelmään että he pyytävät valtioita tekemään tämän heille — vaikka korporaatiot ovat niitä joilla kaikki omaisuus on.

Kuten kuka tahansa ohjelmoija, ihmiset jotka pyörittävät digiyrityksiä arvostavat mitä tahansa temppua tai kikkaa jolla he kykenevät pitämään ohjelman pyörimässä. He eivät näe talouden käyttöjärjestelmää heidän ohjelmansa taustalla, ja niin he eivät ole asemassa jossa haastaa sen sisäänrakennettuja vinoumia puhumattakaan koodin uudelleenkirjoittamisesta.

Niin vetoavalta kuin se kuulostaakin, perustulo ei ole mitään muuta kuin tapa korporaatioille kasvattaa valtaansa meistä, kaikki meidän palkkaamisemme nimissä. Se on karkkia, jota namusetä tarjoaa lapselle saadakseen heidät autoonsa, tai palkankorotus, jonka limainen työnantaja tarjoaa työntekijälle, jota he ovat seksuaalisesti ahdistelleet. Se on vaitiolorahaa.

Jos Uberin hyvät tyypit tai minkään muunkaan välistä vetävän firman työntekijät todella haluavat uudelleenohjelmoida talouden kaikkien hyväksi ja taatakseen riittävän varakkaiden asiakkaiden virran itselleen, heidän tulisi aloittaa muokkamalla omaa käyttöjärjestelmäänsä. Sen sijaan että he pyytäisivät valtiota paikkaamaan palkkaa jolla ei elä, entäpä jos he tekisivät omista työntekijöistään yrityksensä omistajia? Sen sijaan että he antaisivat ylimääräisen 10% perustulorahastoon, mitä jos he tarjoaisivat 10%:n osuuden omasta firmastaan ihmisille jotka tekevät yrityksessä työtä? Tai toiset 10%:a kunnille jotka tarjoavat tiet ja liikennemerkit? Ei ainoastaan veroja vaan oikean omistusosuuden.

Olivatpa kannattajat sitten kyynisiä tai naiiveja, perustulo ei ole se laastari jota me kaipaamme. Viikkoraha ei paranna taloudellista tasa-arvoa — puhumattakaan voimaantumisesta. Ainoa merkittävä muutos jonka voimme tehdä talouden käyttöjärjestelmään on jakaa omistusta, kontrollia ja hallintoa todellisen maailman ihmisille, jotka siinä elävät.

Lähde:

https://blog.p2pfoundation.net/i-used-to-argue-for-ubi-then-i-gave-a-talk-at-uber/2018/11/26

https://kapitaali.com/olin-ennen-perustulon-puolesta-sitten-pidin-puheen-uberilla/

#perustulo #bisnes

0 notes

kelkkamonologi · 7 years

Text

Nää kaks tuhoo mut minkä mä sille voin? :)

Kirjoittaja: mä

Varoitukset: verta, kuolleita hahmoja messissä

Vastuuvapaus: Hahmot Linnan. Sori Väinö :))

Summary: Koskela ja Hietanen on kaksin vahdissa korsuilla ku ryssä hyökkää

Hietanen oli Koskelan kanssa yöllä vartiossa. Miehet istuvat juoksuhaudan pohjalla ja yhtäkkiä he kuulivat ääniä. Ei ollut vielä vahdinvaihto. Hietanen vilkaisi Koskelaa, joka laittoi kätensä suunsa eteen ja nosti vieressä makaavan kiväärinsä lumisesta maasta. Hän osoitti sormellaan Hietasen asetta ja vinkkasi sormellaan ylöspäin. Hietanen teki työtä käskettyä.

Koskela nousi hitaasti ja katsoi oman puolensa, Hietanen teki saman. Ei ainakaan vielä mitään. Hietanen kääntyi Koskelan puolelle. Koskela pyöräytti sormeaan ja Hietanen kääntyi takaisin omalle puolelleen. Koskela piti puhumatta käskyttämisestä enemmän kuin laki sallii ja Hietanen tiesi sen.

Hietanen kuuli läheneviä askeleita. Ei voinut olla varma oliko kyseessä omat. Hietanen vinkkasi Koskelalle kääntymällä tämän puoleen ja näyttämällä päällään suunnan. Koskela kohautti hartioitaan kysyäkseen oliko Hietanen varma ja Hietanen nyökkäsi. Koskela jätti oman puolensa ja siirtyi hiljaa Hietasen viereen.

Askeleet lähenivät koko ajan. Pian Hietanen erotti ryssän lakin. Turha alkaa kyselemään tunnussanaa. Hietasen sydän tykytti ja hänestä tuntui, että se oli kurkussa. Koskela näytti rauhalliselta, vaikka oli huomannut ryssät. Nopeasti laskemalla Koskela sai viisi ja näytti viittä sormillaan Hietaselle. Hietanen nyökkäsi.

”Ny.” Koskela kuiskasi kun ryssät olivat noin viiden metrin päässä heistä. Hietanen otti kiväärinsä varmistimen pois ja ampui kohti vihollisia. Yksi meni kertalaakista, muihin ei näyttänyt osuvan. Hietanen ja Koskela hyppäsivät kolostaan pois.

Hietanen näki yhden kohottavan aseensa ja tähtäävän Koskelaa kohti. Hietanen nopeasti hyppäsi luutnantin eteen. Pian hän tunsi, kuinka luoti osui hänen vasempaan reiteensä raapaisten siihen syvän haavan ja lumipuvun puntti repesi. Koskela älysi heti, mitä oli käynyt ja nopeasti ampui ryssät kumoon. Kolmea hän ampui suoraan päähän ja yhtä jalkaan, että saisi vangin. Koskela kävi vielä nopeasti varmistamassa, ettei vanki pääsisi karkuun ja löi tätä päähän niin, että tämä menetti tajuntansa. Tällä välin Hietanen oli raahannut itsensä takaisin vartiokoloon.

Koskela veti vangin jaloista Hietasen viereen. Hietanen istui selkä vasten juoksuhaudan seinää. Hänen kasvonsa olivat vääntäneet irvistykseen ja Koskela huomasi Hietasen menettävän nopeasti verta. Valkoinen lumipuvun puntti oli jo ihan mustana verestä ja lisää vuoti. Koskela veti hälytyslangasta ja teki vyöstään painesiteen Hietasen reiteen, polven yläpuolelle. Luoti oli osunut polvilumpioon ja reiden alaosaan.

”Kos… Koskela… Mää en selvii. Jumalaut. Tekee kippiät.” Hietanen lähes itki. Koskela tutki taskunsa ja sen jälkeen vankinsa taskut. Vangilta löyty taskustaan sidettä ja nopeasti Koskela kääri sen Hietasen reiden ympärille.

Pian Koskela näki Määtän ja Lehdon tulevan juoksuhautaa pitkin katsomaan tilannetta. Lehto huomasi Hietasen tuskaisen ilmeen ja tämän reiden. Määttä sen sijaan huomasi maassa makaavan venäläisen, jolta vuosi verta nenästä.

”Kuka tuo on? Vankinko sinä hommasit meil?” Määttä kysyi. Koskela nyökkäsi. ”Lehto, ota Hietanen kantoos. Se ei pysy jaloillaan. Määttä, ota sä toi vanki ja kattokaa mitä teette sen kanssa. Hietanen on kumminkin prioriteetti, että…” Koskela sanoi.

Hietanen latoi kirosanalitanioita, kun Lehto nosti tämän harteilleen. Määttä huolestui Hietasen jalasta, joka oli aivan veressä siteestä huolimatta. ”Mennääs sitte, Hietanen.” Lehto murahti ja lähti korsulle päin. Määttä jäi odottamaan.

”Koskela… Sinun kannattais varmaan männä Hietasen kans. Minä voin jäävä vahtiin. Sinä ku olet joukkueenjohtaja.” Määttä avasi sanaisen arkkunsa. Koskela nyökkäsi ja otti maassa makaavan vangin kantoon. ”Kohta on sitten vaihto.” hän sanoi ja lähti vankinsa kanssa.

Lehto juoksi Hietanen selässään, sillä Hietanen oli pyörtyä ja veri vuosi painesiteestä huolimatta. Vauhti oli valttia. Kohta Lehto huomasi tulleensa korsun ovelle ja veti sen auki.

Rokka näki hengästyneen Lehdon ja hämärän rajamailla olevan Hietasen. Rokka otti Hietasen Lehdon selästä ja Lehto rojahti maahan. Salo kävi sulkemassa korsun oven Lehdon takana.

”Mitä sie nyt olet menny tekköö? Voi hitto siun kans, Hietanen.” Rokka kirosi nähtyään Hietasen jalan. Side oli jo ihan veren tahrima ja Hietanen hengitti katkonaisesti. ”Tekee kippiät.” Hietanen ähkäisi nojatessaan Rokan olkapäähän. Rokka älysi, että luoti ei ollut jalan sisällä, koska veri vuosi. ”Pintanaarmu se vaan o. Ei mittää hättää.” Rokka rauhoitteli ja nosti Hietasen makaamaan korsun pöydälle.

Vanhala otti vierestään vesisangon ja otti repustaan paitansa rätiksi. Hietasen haava piti puhdistaa ja paineside saada pois. Lehto seurasi Vanhalaa.

Vanhala meni nopeasti pöydän viereen ja kasteli sangossa paitansa ja alkoi puhdistaa Hietasen haavaa. Lehto piti Hietasta olkapäistä kiinni, että tämä pysyisi paikallaan. Rokka oli jo ottanut siteen pois, repinyt Hietasen housunlahjetta entistä enemmän ja katsonut haavan. Se oli syvä, mutta yllättävän siisti. Jsp:lle olisi pian asiaa.

Putsattuaan Hietasen haavan Vanhala uskalsi irrottaa Koskelan vyön. Haavasta ei enää juurikaan vuotanut verta. Rokka riisui Hietaselta lumipuvun. Lehto otti pöydällä olevan puhtaan siteen ja sitoi sen Hietasen jalkaan. Hietanen lateli kirosanoja ja Rokka parhaansa mukaan rauhoitteli tätä.

Pian ovi kävi ja Koskela ilmestyi sisään vangin kanssa. ”Mikä tilanne?” Koskela kysyi heti ja jätti vangin Tassulle vahdittavaksi. ”Ver ei ennää vuova mut jsp:l pittää silt männä. Saat siun vyös takasin, jos tarvitset.” Rokka sanoi, vaikka Hietasella oli Rokan jakamaton huomio.

Koskela käveli pöydän ääreen ja tarkasti Hietasen. ”Ei sun olis tarvinnu… Tai siis meinaan, että… Meitin on parempi sun kanssas.” Koskela kosketti Hietasen olkapäätä. ”Juu.” Hietanen oli vaisu.

”Kai tarkastettiin, ettei se luoti ole vielä jalan sisällä?” Lehto kysyi huomattuaan Hietasen hikoilevan. ”Kyl myö se tehtiin.” Rokka hämmentyi. ”Mietin vai mahdollista kuumetta.” Lehto murahti ja yritti vaikuttaa siltä, ettei häntä kiinnostanut.

Yhtäkkiä Hietasen silmissä sumeni ja hän menetti tajuntansa. Koskela hätääntyi, kun kersantin niska retkahti ja silmät sulkeutuivat. Koskela otti vesisangossa olevan Vanhalan kesäpaidan ja kasteli sillä Hietasen naaman. Ei mitään vaikutusta.

Lahtinen hyppäsi yläpediltä alas ja otti Hietasta olkapäistä kiinni ja ravisti tätä. Hietanen alkoi täristä, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut kuumeiselta.

”Hiatane… Hiatane? Kuuleks sä mua? Lahtine tässä moro. Meijän pitäs saada sut ny sun sänkyys. Ooks valmis, jos me nostetaa?” Lahtinen kysyi Hietaselta. ”Mis mää ole?” Hietanen avasi silmänsä. Lahtinen katsoi Koskelaa. ”Olet meitin korsulla. Me Lahtisen kanssa nostatetaan sut ny sun sänkyys.” Koskela sanoi rauhallisesti ja Hietanen sulki taas silmänsä. ”Ny.” Lahtinen sanoi ja miehet nostivat Hietasen ylös.

Hietanen saatiin kuin saatiinkin sänkyynsä peitteiden alle ja Rokka vielä heitti manttelinsa Hietasen päälle. Koskelan peti siirrettiin Hietasen viereen kaiken varalta.

Hietanen näytti edelleen tärisevän, vaikka hän oli monen peitteen ja manttelin alla.

”Hietanen. Voi voi, minkä sinä teit. Mikset sinä suojautunu, vuan otit luovin ithees?” Määttä sanoi hiljaa. ”M-mää pelasti sillee K-Koskelan.” Hietasen hampaat kalisivat. Hietanen nukahti heti vastaamisensa jälkeen. Hän nukkuisi tämän yön Koskelan vieressä.

Koskela meni itse seinää vasten ja otti Hietasen itseensä kiinni. Koskela painoi päänsä Hietasen niskaan ja nukahti. Lahtinen hyppäsi omaan petiinsä Määtän viereen, sillä yöstä oli tulossa kylmä ja piti pysyä lämpimänä.

Keskellä yötä Hietanen heräsi ja alkoi selittää omiaan, johon Koskela heräsi. Koskela rauhoitteli kersanttia ja tämä nukkui aamuun asti.

Aamulla Lahtinen katsoi Hietasen jalan. Haava oli edelleen auki ja Lahtinen irvisti.

”Tää o kyä iha selkee jsp-tapaus. Koskela, kuka lähtee viämää? Tai siis ei Hiatane yksin sinne käveleen pysty. Mä voil lähtee.” Lahtinen suuntasi puheensa Koskelalle. ”Määttä, lährekkö kaveriks Lahtiselle?” Koskela kysyi. ”Selvä.” Määttä sanoi.

Hietanen teki matkaa jsp:lle hitaasti, mutta varmasti nojaten kahteen tamperelaiseen. Saattajat pysyttelivät hiljaa, mutta Hietanen lateli kirosanoja melkein jokaisella askeleella. Jalan kipu oli siedettävän rajoissa levossa, mutta liikkeessä Hietasen teki mieli itkeä.

Lahtinen ei jaksanut kuunnella Hietasen kiroilua, ihme kyllä, ja hän päätti ottaa Hietasen reppuselkään. Määttä tarkkaili, ettei Hietanen putoa.

Jsp:n korsulla Lahtinen kantoi Hietasen sisälle asti. Korsu oli samanlainen, mitä kookoon. Joku lääkintämies siellä oli vaihtamassa käteen haavoittuneen sidettä.

”Koskela tais ilmottaa, että myö tullaan?” Määttä kysyi lääkintämiehelle. Lääkintämies katsoi kolmikkoon päin ja nyökkäsi. ”Juu, sillain hää tekki. Ei kait siin muuta ol ku jätätte potilaan tän ja lähdettä menemää.”

Lahtinen laski Hietasen oven vieressä olevalle pedille ja murahti heipat. Määtän suu oli pelkkänä viivana ja hän nyökkäsi Hietaselle ja häipyi ovesta. Hietanen naurahti Määtän eleelle, sen mitä kivultaan pystyi.

Hietanen suoristi kipeän jalkansa, kun lääkintämies oli tulossa katsomaan haavaa. Tikattava se oli, sen Hietanen tiesi, mutta mitä muuta lääkintämies jalalle keksisi tehdä…

Lääkintämies tarkisti, ettei jalassa ollut luodinsirpaleita ja sen jälkeen tikkasi haavan. ”Ny sie ootkii valmis menee takas korsul. Mie soitan Koskelalle et sie oot valmis ja joku hakkee siut.” lääkintämies haukotteli. ”Vartiotuurit pari päivee toisille ja tuu sitteitten vaihtoon ylihuomen.” hän jatkoi ja meni puhelimeen soittamaan Koskelalle.

Kymmenisen minuutin kuluttua Lehto oli hakemassa Hietasta. Lehto murahti ja nosti Hietasen reppuselkäänsä ja he lähtivät jsp:n korsusta.

”No? Mitä se saatana sanoi?” Lehto hymähti korsun ulkopuolella. ”Ei hän mittä. Vartiotuuri pojil pariks päivää ja pari päivä pääst kattoo haava ja vaihtaa sitee.”

Takaisin kookoon korsulla Koskela oli vastassa ja tämä hymyili kolmosen potilaalle, joka ontui vasenta jalkaansa. Koskelalle tuli välittömästi mieleen Aku-setänsä, vaikka hän oli silloin vasta 5-vuotias. Hän loukkasi jalkansa sisällissodassa. Setämies oli tapettu sisällissodan aikaisista sotarikoksista ja ryöstöistä. Nopeasti Koskela työnsi muistikuvan mielestään ja auttoi Hietasen makuulle tämän petiin.

Koskela sai pian tilannepäivityksen ja otti itselleen Hietasen vartiotuurit seuraavan viikon ajalta. Rahikaiselle hän nakitti myös pari, sillä tämä oli pinnannut lähes kahdestakymmenestä ilman mitään syytä.

Yöllä Koskela halusi varmistua Hietasen nukkumisesta ja meni taas tämän viereen nukkumaan. Tällä kertaa Hietanen painoi päänsä Koskelan niskaan ja he nukkuivat kuin tukit aamuun asti.

#hietanen #koskela #tuntematon sotilas

19 notes · View notes

kisan512posts · 4 years

Text

Industry 4.0 -Market Demand, Growth, Opportunities and Analysis Of Top Key Player Forecast To 2023

Industry 4.0 Technologies Industry

Description

Wiseguyreports.Com Adds “Industry 4.0 Technologies -Market Demand, Growth, Opportunities and Analysis Of Top Key Player Forecast To 2023” To Its Research Database

Industry 4.0 has become an over-used term, with its origins as a strategic project for promoting manufacturing by the German government. Marketing and promotional concepts have applied the term to everything from the next Industrial Revolution to the revitalization and redefinition of national and global industry in manufacturing. The concept has also been portrayed as a mechanistic threat to factory workers and a precursor to the automated robotics-only factory of the future.

Industry 4.0 may contribute to all of these things, but it is essentially a set of principles that are executable through the advent of information technology. Initiated more than five years ago, Industry 4.0 principles continue to remain valid today. Empowered by technologies, manufacturers can attain the interoperability, information transparency, technical automation and decentralized decision-making included within Industry 4.0.

The technologies underlying these principles include the fusion of IT in the form of cognitive computing, cloud computing and the Industrial Internet of Things to enable cyber-physical systems. Cyber-physical systems provide the autonomy and the analytics of IT systems delivered across a decentralized network and applied to physical processes.

Request for Sample Report @ https://www.wiseguyreports.com/sample-request/3249401-industry-4-0-technologies-global-market-through-2023

Multinational manufacturers with global footprints are combining with regional and local initiatives to drive spending for Industry 4.0 initiatives across all facets of manufacturing. Globally these initiatives generated investments of $REDACTED billion in 2017, which will grow to nearly $REDACTED billion in 2018 and $REDACTED billion in 2023 at a compound annual growth rate (CAGR) of REDACTED%.

Report Scope

The scope of this report will cover the overall Industry 4.0 technologies market, with market sizing and trend analysis for the most recently completed actuals for 2018, as well as forecasts, trends and compound annual growth rates (CAGRs) for 2018 through 2023.

The market is segmented into end-user, technology and regional segments. End-user segments include large enterprises, middle market firms and SMBs. Applications include discrete and process manufacturing.

Technologies covered include cyber-physical systems, the Internet of Things, cloud computing and cognitive computing.

Report Includes

– An overview of the global markets for industry 4.0 technologies – Analyses of global market trends, with data from 2017, 2018, and projections of compound annual growth rates (CAGRs) through 2023. – Market segmentation by end user, technology, and regional segments – Descriptions of market trends, including key components and applications – A detailed patent review and examination of new developments in the industry – Analyses of market opportunities, including key suppliers’ and manufacturers’ positioning and strategy – Profiles of major companies in the market, including Alps Electric Co. Ltd., Banner Engineering Corp., Comus International Bvba, Electro-Sensors Inc., Honeywell Sensing & Controls and Measurement Specialties Inc.

Leave a Query @ https://www.wiseguyreports.com/enquiry/3249401-industry-4-0-technologies-global-market-through-2023

AB ELEKTRONIK GmbH

ABB ROBOTICS ACCEL AB ADVANCED MICROSENSORS INC. ADVANTECH AETHON ROBOTICS ALBORG INSTRUMENTS & CONTROLS INC. ALEPH AMERICA CORP. ALL SENSORS CORP. ALLEGRO MICROSYSTEMS INC. ALLIANCE SENSORS GROUP ALPS ELECTRIC CO. LTD. AMERICAN ELECTRONIC COMPONENTS INC. AMERICAN SENSOR TECHNOLOGIES INC. AMETEK INC. AMP ROBOTICS ams AG ANALOG DEVICES INC. APPLIED TECHNOLOGY ASSOCIATES ARCONIC INC. ATI INDUSTRIAL AUTOMATION ATLANTIC INERTIAL SYSTEMS INC. ATMEL CORP. AUGUSTA INDUSTRIES INC. AUTOLIV INC. AUTOMATION TECHNOLOGY GmbH AUTOMOTIVE TECHNOLOGIES INTERNATIONAL INC. AUTONICS CORPORATION BALLUFF GMBH BANNER ENGINEERING CORP. BAUMER HOLDING AG BeBOP SENSORS INC. BEI SENSORS BINSFELD ENGINEERING INC. BLATEK INC. BLIP SYSTEMS A/S BOKAM ENGINEERING INC. BORGWARNER BERU SYSTEMS GMBH Bosch Sensortec GmbH BOURNS INC. BOURNS SENSORS GMBH CAMBRIDGE CMOS SENSORS LTD. CANATU OY CARLO GAVAZZI AUTOMATION SpA CASCO PRODUCTS CORP. CELERA MOTION CHEMIMAGE SENSOR SYSTEMS CITY TECHNOLOGY LTD. CMOSIS BVBA COGNEX CORP. COLIBRYS SA COMAU COMUS INTERNATIONAL BVBA CONAX TECHNOLOGIES CONDUCTIVE TECHNOLOGIES INC. CONSUMER PHYSICS INC. CONTELEC AG CONTI TEMIC MICROELECTRONIC GMBH CONTINENTAL AG CONTRINEX AG COOPER INSTRUMENTS & SYSTEMS CORRSYS-DATRON SENSORSYSTEME GMBH CROSS MATCH TECHNOLOGIES INC. CROSSBOW TECHNOLOGY INC. CTS CORP. CUSTOM SENSORS & TECHNOLOGIES CYBEROPTICS CORP. CYNERGY3 COMPONENTS LTD. D&R TECHNOLOGY LLC DELPHI AUTOMOTIVE PLC DELPHI CORP. DENSO CORP. DENSO ROBOTICS DER EE ELECTRICAL INSTRUMENT CO. LTD. DR.TT ELECTRONICS PLC E.S.I. ENVIRONMENTAL SENSORS INC. E2V TECHNOLOGIES PLC ECCRINE SYSTEMS INC. EGIS TECHNOLOGY INC. ELECTRICFIL AUTOMOTIVE ELECTRO-SENSORS INC. ELMOS SEMICONDUCTOR AG ELOBAU GmbH & CO. KG EMERSON PROCESS MANAGEMENT ENDRESS+HAUSER INSTRUMENTS INTERNATIONAL AG EPCOS AG EPSON ESTERLINE TECHNOLOGIES CORP. EXERGEN CORP. FANUC FIGARO ENGINEERING FINGERPRINT CARDS AB FIRST SENSOR AG FISO TECHNOLOGIES INC. FLEXPOINT SENSOR SYSTEMS INC. FLINTEC GMBH FLIR SYSTEMS INC. FLOW TECHNOLOGY INC. FLOWLINE INC. FLUID COMPONENTS INTERNATIONAL LLC FORZA SILICON CORP. FREESCALE SEMICONDUCTOR INC. FUTEK ADVANCED SENSOR TECHNOLOGY INC. G. LUFFT MESS-UND REGELTECHNIK GMBH GALAXYCORE INC. GE MEASUREMENT & CONTROL GEMS SENSORS & CONTROLS GENTAG INC. GEORGE FISCHER AG GPIXEL INC. HAAS AUTOMATION HAMAMATSU PHOTONICS KK HAMLIN ELECTRONICS HANS TURCK GMBH & CO. KG HELLA KGAA HUECK & CO. HIMAX TECHNOLOGIES HITACHI AUTOMOTIVE SYSTEMS LTD. HMICRO INC. HONEYWELL SENSING & CONTROLS HSI SENSING INC. I.G. BAUERHIN GmbH IDEX ASA IFM ELECTRONIC GMBH INFINEON TECHNOLOGIES AG INTEGRATED DEVICE TECHNOLOGY INC. INTEGRATED SENSING SYSTEMS INC. INTERFACE INC. INTERLINK ELECTRONICS INC. INTERNATIONAL SENSOR TECHNOLOGY INTERSEMA SENSORIC SA INVENSENSE INC. INVISAGE TECHNOLOGIES INC. IR-TEC INTERNATIONAL LTD. ISORG SA J-TEC ASSOCIATES INC. JEWELL INSTRUMENTS LLC JOHNSON CONTROLS INC. JUMO GMBH & CO. KG KAMAN PRECISION PRODUCTS INC. KAVLICO KAWASAKI ROBOTICS KEIHIN CORP. KELLER AG FUR DRUCKMESSTECHNIK KELLER AMERICA INC. KEY SAFETY SYSTEMS INC. KEYENCE CORP. KISTLER INSTRUMENTE GMBH KUKA KWJ ENGINEERING INC. LEDDARTECH INC. LEUZE ELECTRONIC GmbH + CO. KG LITTELFUSE INC. LMI TECHNOLOGIES INC. LOCKHEED MARTIN LOCUS ROBOTICS LOGOS TECHNOLOGIES LLC LORD MICROSTRAIN SENSING SYSTEMS LTI HOLDING GmbH & CO. KG LUNA INNOVATIONS INC. MADISON COMPANY MAGNA INTERNATIONAL INC. MASSA PRODUCTS CORP. MAXBOTIX INC. MAXIMATECC MAZAK MEASUREMENT SPECIALTIES INC. MEGGITT SA. MELEXIS NV MEMSIC INC. METHODE ELECTRONICS INC. MICRALYNE INC. MICRO-EPSILON AMERICA LP MICROMEM TECHNOLOGIES INC. MICRON PRODUCTS INC. MICRONAS SEMICONDUCTOR HOLDING AG MICROSTRAIN INC. MIDORI PRECISIONS CO. LTD. MINDA STONERIDGE INSTRUMENTS LTD. MITSUBISHI ELECTRIC CORP. MIYAZAKI EPSON CORPORATION MOBILE INDUSTRIAL ROBOTS MONNIT CORP. MOOG CROSSBOW MOTION SENSORS INC. MTI INSTRUMENTS INC. MTS SYSTEMS CORP. MULTIDIMENSION TECHNOLOGY CO. LTD. Murata Electronics Oy MURATA MANUFACTURING CO. LTD. MyDx INC. NACHI-FUJIKOSHI NANOWEAR NEXT BIOMETRICS GROUP ASA NGK SPARK PLUG CO. LTD. NIDEC ELESYS AMERICAS CORP. NIPPON ALEPH CORP. NIPPON CERAMIC CO. LTD. NOVA BIOMEDICAL CORP. NOVOTECHNIK U.S. INC. NXP SEMICONDUCTORS NETHERLANDS BV OCCIPITAL INC. OCEAN OPTICS INC. OKUMA CORPORATION OMNIVISION TECHNOLOGIES INC. OMRON ADEPT TECHNOLOGIES INC. OMRON CORPORATION OMRON SCIENTIFIC TECHNOLOGIES INC. ONCQUE CORP. OPSENS SOLUTIONS INC. OPTEK TECHNOLOGY INC. OPTEX CO. LTD. Osram Opto Semiconductors GmbH PANASONIC ELECTRIC WORKS PARKER HANNIFIN CORP. PCB PIEZOTRONICS INC. PEPPERL+FUCHS PERATECH HOLDCO LTD. PHILIPS PHOTONICS PIXART IMAGING INC. PIXELPLUS CO. LTD. PLK TECHNOLOGIES CO. LTD. PREH GMBH PRESSURE PROFILE SYSTEMS INC. PROXIMION AB PROXIMITY CONTROLS QOREX LLC QUALTRE INC. RAE SYSTEMS INC. RAYTEK CORP. RDP ELECTROSENSE INC. RDS (ROBOTIC DRILLING SYSTEMS)/CANRIG ROBOTIC TECHNOLOGIES AS RED LION CONTROLS INC. RETHINK ROBOTICS RFMICRON INC. ROBERT BOSCH GMBH ROCKWELL AUTOMATION INC. ROSEMOUNT INC. SANOVO TECHNOLOGY GROUP SCHRADER INTERNATIONAL INC. SEMTECH CORP. SENSANT CORP. Sensata Technologies Inc. SENSEOR SAS SENSIRION AG SENSITEC GmbH SENSONOR TECHNOLOGIES AS SENSOR PRODUCTS INC. SENSOR SCIENTIFIC INC. SENSOR TECHNOLOGY LTD. SERVOFLO CORP. SGX SENSORTECH (MA) LTD. SHANGHAI NICERA SENSOR CO. LTD. SHANGHAI TM AUTOMATION INSTRUMENTS CO. LTD. SICK AG SIEMENS SIEMENS MILLTRONICS PROCESS INSTRUMENT INC. SILICON MICROSTRUCTURES INC. SILICON SENSING SYSTEMS LTD. SMART ROBOTICS SMITHS DETECTION INC. SOFTKINETIC-OPTRIMA SA. SPEC SENSORS LLC SSI TECHNOLOGIES INC. STANDEX ELECTRONICS INC. STANDEX-MEDER ELECTRONICS STAUBLI STMICROELECTRONICS STONERIDGE INC. STRAIN MEASUREMENT DEVICES INC. SUMITOMO ELECTRIC INDUSTRIES LTD. SWIFT SENSORS INC. SYMBIOTIC TACTUAL LABS CO. TAKATA CORP. TDK-EPC CORP. TE CONNECTIVITY LTD. TECHNOBIS FIBRE TECHNOLOGIES TEKSCAN INC. TELEDYNE MONITOR LABS INC. TEXAS INSTRUMENTS INC. THERM-O-DISC INC. THIN FILM ELECTRONICS ASA TOWER SEMICONDUCTOR LTD. TRANSDUCER TECHNIQUES LLC Turck Inc. UNIVERSAL ROBOTS VALENCELL INC. VALEO SA VARIOHM EUROSENSOR LTD. VELODYNE LIDAR INC. VISHAY PRECISION GROUP VISTEON CORP. VKANSEE TECHNOLOGY INC. WABASH TECHNOLOGIES WATLOW ELECTRIC MANUFACTURING CO. WINDAR PHOTONICS A/S XENSOR CORP. XYZ INTERACTIVE TECHNOLOGIES INC. YASKAWA MOTOMAN ZF ELECTRONIC SYSTEMS PLEASANT PRAIRIE LLC ZHANGJIAGANG TM SENSOR CO. LTD.

List of Tables Summary Table :

Global Market for Industry 4.0, by Region, Through 2023 Table 1 : Industry 4.0 Principles and Technologies Table 2 : Key Trends in Industry 4.0 Table 3 : Global Market for Industry 4.0, by Technology, Through 2023 Table 4 : Global Market Share for Industry 4.0, by Technology, 2017 Table 5 : Global Market for Industry 4.0, by End Use, Through 2023 Table 6 : Global Market Share for Industry 4.0, by End Use, 2017 Table 7 : Global Market for Industry 4.0, by Application, Through 2023 Table 8 : Global Market Share for Industry 4.0, by Application, 2017 Table 9 : Global Market for Industry 4.0 in Discrete Manufacturing, by Technology, Through 2023 Table 10 : Global Market for Industry 4.0 in Discrete Manufacturing, by End Use, Through 2023 Table 11 : Global Market for Industry 4.0 in Process Manufacturing, by Technology, Through 2023 Table 12 : Global Market for Industry 4.0 in Process Manufacturing, by End Use, Through 2023 Table 13 : Global Market for Industry 4.0 Technologies, by Region, Through 2023 Table 14 : Global Market Share for Industry 4.0 Technologies, by Region, 2017 Table 15 : North American Market for Industry 4.0 Technologies, by Type, Through 2023 Table 16 : North American Market for Industry 4.0 Technologies, by End Use, Through 2023

Buy Now @ https://www.wiseguyreports.com/checkout?currency=one_user-USD&report_id=3249401

Continued…

NOTE : Our team is studying Covid-19 and its impact on various industry verticals and wherever required we will be considering Covid-19 footprints for a better analysis of markets and industries. Cordially get in touch for more details.

0 notes