#salainen fantasia

[kiimaisetmuumipeikot]

Kinkylaakson tarinoita:

[theyadiaries-blog]

Käärmeiden kaupunki hurmaa tunnelmallaan

Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki

Gummerus, 2017

Käärme kietaisi kehonsa hänen ranteensa ympärille. Orjan kahleen viereen. Suunnaton helpotus kulki hänen lävitseen, kun hän tunsi hohtavan, turkoosin, elävän rannekorun kädessään. Sen rinnalla orjan kahle ei ollut mitään. Ninette nosti käärmeen silmiensä tasalle ja katsoi sitä syvälle sinisiin jalokiviin, jotka vastasivat uteliaina hänen katseeseensa.

Prinsessa Ninette, ruukuntekijä Arry ja velhon oppipoika Sulwaen ovat parhaita ystäviä, kunnes eräänä päivänä he löytävät tunnelista aavikon alta kolme valtavaa käärmeenmunaa. Pelästynyt Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa vierestä, eikä käärmeiden kanssa erityistä yhteyttä tunteva Ninette voi antaa tekoa anteeksi. Kolmikon ystävyys tuhoutuu munien mukana, kunnes heidän kotikaupunkiinsa Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset viedään orjiksi Samitsaan, kaupunkiin joka palvoo verenpunaista taikakiveä. Vapauttaakseen kansansa orjuudesta Nineten on löydettävä uudelleen yhteytensä käärmeisiin - ja kolmen ystävyksen toisiinsa.

Käärmeiden kaupunki on uutta kotimaista aavikkofantasiaa, joka on saanut vaikutteita Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Se on täynnä jännitystä, taikuutta ja ihmissuhdedraamaa - mutta myös ajankohtaisia teemoja vallasta ja ulkopuolisuudesta.

Kirjassa vuorottelevat kolme kertojaa: Ninette, Arry ja Sulwaen. Ninette on Kharras-Dimin prinsessa, khali-ran, joka tarinan alussa kapinoi perhettään ja rooliaan vastaan. Ninette on aina kokenut erityistä yhteyttä käärmeiden kanssa, ja hän viettää paljon mieluummin aikaa lemmikkikäärmeidensä kanssa kuin miettii sopivan aviopuolison löytämistä. Kharras-Dimin orjuuttamisen jälkeen Ninette päätyy palvelijaksi Samitsan kuninkaalliseen temppeliin ja vaikuttaa menettäneen kykynsä kommunikoida käärmeiden kanssa, ja samalla unohtaneen todellisen minuuutensa. Kun Ninette löytää palatsin alta salaperäisen käärmesalin, hän joutuu pohtimaan pystyykö hän sittenkin löytämään uudelleen yhteytensä käärmeisiin, ja samalla ottamaan paikkansa Kharras-Dimin hallitsijana ja johdattamaan kansansa pois orjuudesta.

Ninette kiersi kätensä käärmeenmunan ympärille. Kädet eivät yltäneet, vaikka hän koetti venyttää sormiaan koskettamaan toisiaan. Se sai Nineten tuntemaan itsensä pieneksi, lapseksi jälleen. Samalla hänen sisällään läikähti lämmin tunne ja hän tiesi, ettei todellakaan ollut lapsi enää. Sinä olet minun lapseni, hän sanoi mielessään samalla kun painoi poskensa aavistuksen karheaa kuorta vasten.

Arry on ruukuntekijä ja aina kokenut itsensä ulkopuoliseksi. Hänen menneisyydestään ei tiedetä mitään ja Kharras-Dimissä outoa tulokasta on aina vieroksuttu hänen oudon vaalean ihonsa vuoksi. Siksi hänen nimekseen onkin annettu Nimetön. Samitsassa Arry huomaa mahdollisuuden uuteen asemaan ja alkaa liehitellä kaupungin tulevan hallitsijan sisarta. Arrylla on myös salainen taito - hän pystyy muuttamaan muotoaan lähes miksi tahansa. Arry on ovela ja häikäilemätön ja ajattelee aina ensin omaa parastaan. Mutta onko hän valmis pettämään jopa parhaat ystävänsä saavuttaakseen haluamansa?

Se, mitä kharrit ehkä pitivät pelkuruutena, oli Arrylle itsesuojeluvaistoa. Usein pelkurit ovat niitä, jotka pelastuvat. Jos hän tarttuisi aseeseen, hän joko kuolisi taistellessa tai joutuisi vangiksi. Parempi oli piiloutua tai paeta.

Sulwaen puolestaan on velhon oppipoika, joka on juuri lähtenyt vuoden kestävälle velhojen vaellukselle kun Kharras-Dimiin hyökätään. Kun Sulwaen saa selville, että hänen kaupunkinsa on orjuutettu, lähtee hän Samitsaan aikomuksenaan yrittää pelastaa ystävänsä. Rashazna-taikakiveä palvovat papit kuitenkin huomaavat Sulwaenin poikkeukselliset kyvyt ja houkuttelevat Sulwaenin liittymään heihin. Pian Sulwaen huomaakin kamppailevansa suurten valintojen välillä: haluaako hän pelastaa kansansa ja käyttää taikuuttaan vain hyvään, vai tulla maailman mahtavimmaksi velhoksi Rashaznan avulla?  

Sulwaen nousi rappuset kevyesti kuin olisi leijunut. Hän ojensi kättään, ja sydämen pinta oli yllättävän viileä. Hänen sormenpäistään syöksähti väreitä kaikkialle kehoon. Läheltä hän näki, että sydän oli ontto ja tehty hyvin hennosta kudoksesta. Kuin jalokivestä virkattua pitsiä. Niin herkkä ja hauras, ja silti niin täynnä voimaa. Voimaa tehdä mitä vain, Sulwaen tunsi. Hallita hiekkaa ja tuulta. Koko aavikkoa, Ras-Udia. Ja se oli tässä hänen käsiensä ulottuvilla.

Käärmeiden kaupungin parasta antia ovat jännittävät ja odottamattomatkin juonenkäänteet, sekä upea kirjan maailman kehittely ja kuvailu. Lukiessa voi itsekin tuntea kuuman hiekan iholla ja orjan kahleen kiristyksen ranteessa. Tarinan kehittelyyn käytetäänkin paljon aikaa ja tuntuu, että varsinainen juoni alkaa vasta kirjan puolivälistä. Viimeiset pari sataa sivua ovatkin sitten jo melkoista tykitystä. Siltikään kirjassa ei ole mitään turhaa, vaan kirjaa haluaa ahmia eteenpäin heti ensi hetkistä asti - ja loppuun päästyään aloittaa heti uudelleen alusta.

Miinusta kirja saa omalla kohdallani hahmokehittelystä, joka jää hiukan jännittävän juonen ja tarkan maailman kuvailun varjoon. Henkilöiden motiiveista on välillä vaikea saada kiinni, ja osa sivuhenkilöistä jää täysin statisteiksi. Arryn hahmo oli itsekkyydessään ja jatkuvassa vinoilussaan suorastaan raivostuttava, ja myös kirjan kolmiodraama oli outo ja turha. 

Pienistä puutteista huolimatta Käärmeiden kaupunki on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja nautinnollinen kokonaisuus, vaikka fantasia ei genrenä niin tuttu olisikaan. Käärmeiden kaupunki sopii myös mainiosti vanhemmille lukijoille. Vaikka päähenkilöt ovat nuoria ja tarinaa voi pitää myös kasvukertomuksena, en itse luokittelisi sitä puhtaasti YA-kirjallisuudeksi. Monessa kirjakaupassa kirja onkin ollut aikuisten fantasiahyllyssä. Mutta genrestä viis, mikäs sen parempaa kuin kirja joka vetoaa monenlaisiin lukijoihin!

Arvosana: 4 / 5

- Pinja