#valoit
Explore tagged Tumblr posts
Text
Repaleisten sydänten lokakuu
miksi kahden ihmisen tiet kohtaavat
mutta matka ei jatku sittenkään
mä uskon kohtaloon
siihen että kaikella on merkitys
jokaisella ihmisellä on jokin merkitys ja syy astua elämääsi
ja siitä pois
en olisi kuitenkaan halunnut että lähdet
vaikka tiesin, että kahdesta rikkinäisestä ei tule kokonaista
mulla on ikävä sun silmiä
sitä miten katsoit minua
et katsonut ohi vaan suoraan sydämeeni
sieluni joka sopukkaan
näit minut sellaisena kuin olen
näit kivun ja surun
erikeeperillä paikatut haavat sydämessä
rikki revityt valtimot
eteiskammion täynnä tuhkaa
aortan joka paloi vielä hiilloksena
et kääntänyt katsettasi pois
kuljetit sormiasi hellästi pitkin jokaista naarmua
kukaan ei ole koskaan katsonut mua kuten sinä
siinä hetkessä korjasit minussa jotain perustavanlaatuista
valoit uuden kerroksen betonia naarmuisiin perustuksiin
sidoit mun vuotavat haavat
hellällä silityksellä mun hiuksiini
suutelit otsaa hellästi
kuin olisin jotain särkyvää
vaikka olet särkynyt itsekin
haluaisin sun syliisi takaisin
haluaisin olla haavoittuvainen
koska tiedän, että sä et lisäisi mun haavoja
miten niin lyhyt kohtaaminen voi merkitä niin paljon
olisin halunnut rakastaa sinua
mä en tiedä oletko vaan osa mun pakkomielteistä tarvetta korjata ihmisiä
en silti ymmärrä miten niin lyhyt kohtaaminen voi merkitä niin paljon
miten kaksi ihmistä voivat kohdata lokakuun pimeydessä ja loppumattomassa syksyssä
kokea jotain sellaista suurta
eivätkä tavata enää koskaan
jos jumala olet olemassa
anna minun kohdata sinut vielä uudelleen
vaikka tiedän että ei meistä olisi rakastamaan toisiamme näin palasina
toivon kuitenkin että vielä joku näkisi minut kuten sinä
hyväksyvästi ymmärtäen
lempeydellä
suutelisi niin että mua ei pelota enää koskaan
1 note
·
View note
Text
Je me tenoie rudement
Et haoie l'esbatement
Et fuioie les compagniez
Ou on menoit les bonnes viez ;
En riens de moy ne me chaloit,
Qu'a mon gré autant me valoit
A faire une tresgrant rudesce
Com de faire une gentilesce.
Amour ne m'amoit ne je li,
Ainçois ressambloie a celi
Qu'on compere a une viez souche
Qui en un grant marés se couche
Guillaume de Machaut (1300-1377)
Le livre du voir dit, vv. 839 - 849
1 note
·
View note
Text

valoit.net
Best Website Development Company and Hosting Provider valoit.net..
Visit Our Website
3 notes
·
View notes