emmiryynanen-blog

[emmiryynanen-blog]

Yhteisömanageri

Yhteisömanageri eli community manager eli verkkovastaava eli yhteisöpäällikkö tai jopa nettikätilöksikin kutsuttu ammatti on hyvä esimerkki siitä, millaista uutta työtä digitalisaatio ja some voi konkreettisesti luoda. Yhteisömanageri on vielä niin uusi ammatti, että sen työnkuva on vasta muotoutumassa ja jokainen yhteisömanageri ikään kuin luo oman työnkuvansa. Yleisesti ottaen yhteisömanagerin toimenkuvaan kuuluu usein organisaation sosiaalisesta mediasta vastaaminen. Lisäksi työtehtäviin saattaa kuulua esim. organisaation sisäisestä viestinnästä ja kommunikaatiosta huolehtiminen, yhteisön edustaminen, asiakaspalautteen keräys, tietovirtojen seuraaminen, joukkoistaminen, verkostojen rakentaminen ja vaikkapa erilaisten tapahtumien järjestäminen. Liiketoiminnassa yhteisön merkitys on kasvava trendi, eli asiakkaat pyritään saamaan osallisiksi sisällön tuottamiseen sekä tuote- ja palvelukehitykseen. Tähän prosessiin tarvitaan kapellimestaria – eli siis yhteisömanageria. Yhteisömanageri toimii siis yhdessä organisaation jäsenten (esim. työntekijät), asiakkaiden ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Hän siis todella johtaa yhteisöä.

 Omaatko hyvät sosiaaliset taidot ja käytät näppärästi teknisiä laitteita, sekä tunnet sosiaalisen median salat? Sinulla on avoin mieli, olet ajan hermolla ja jatkuvasti halukas oppimaan uutta? Saatat siis sopia yhteisömanageriksi!

  Vaikka yhteisömanagerin työ saattaa kuulostaa upealta, on sillä, kuten kaikella työllä, varjopuolensa. Kun työtä tehdään näin näkyvässä ”johtajan” roolissa omalla naamalla, kaikki vastuu, stressi, vaatimukset ja odotukset kohdentuvat yhdelle henkilölle. Yksityisyyttäkään ei juuri ole. Työssä ollaan paljon kontaktissa erilaisten ihmisten ja ryhmien kanssa, joka saattaa olla uuvuttavaa. Työ ja oma vapaa-aika saattaa olla hankalaa erotella toisistaan, kun työtä on helppoa tehdä esim. kotikoneelta ja viestiä voi tulla ympäri vuorokauden. Lisästressiä saattaa aiheuttaa se, ettei yhteisömanagerin toimenkuvaa vielä oikein ymmärretä – työssä saattaa kohdata siis esimerkiksi vähättelyä tai voi joutua selittelemään tekemisiään.

 Yhteisömanagerilla on kuitenkin tärkeämpi rooli kuin vain Facebook-sivujen päivittely. Hän seuraa aktiivisesti toimialan kehitystä ja toimiessaan asiakasrajapinnassa hän tietää, mitä asiakkaat odottavat ja millaista palautetta he ovat antaneet. Täten yhteisömanagerilla on paljon tietoa, jota yritys voi hyödyntää esim. tuotekehityksessä. Hallinnoidessaan yrityksen some-kanavia, verkostoituessaan ja järjestäessään esim. tapahtumia tai kilpailuja yleisölle ja asiakkaille yhteisömanageri on tärkeä osa yrityksen markkinointia. Kun hän tuntee asiakkaat, tietää hän, miten markkinointia tulisi heille kohdentaa. Asiakaspalveluun yhteisömanageri vaikuttaa suorasti esimerkiksi sillä, kuinka tehokkaasti somea hyödynnetään (esim. kysymyksiin vastaaminen), mutta myös epäsuorasti huolehtiessaan työntekijöiden oloista, työkaluista ja ilmapiiristä. Mielenkiintoista jäädä seuraamaan, mihin tämä uusi ammatti lähtee muovautumaan ja voidaanko siitä ammentaa vielä jotain uutta.

  Lähteet:

https://kinda.fi/posts/uusi-ammattikunta-yhteisomanagerit/

http://www.piilotettuaarre.fi/artikkelit/yhteisomanagerit/

https://viestijat.fi/nettikatilosta-yhteisomanageriksi/

https://www.soste.fi/ajankohtaista/sosteblogi/elinvoimaiset-jarjestot/mihin-tarvitaan-yhteisomanageria.html

[emmiryynanen-blog]

Ryhmän ajatukset moduulista

Kurssin kuluessa opimme kattavasti tämän päivän digitaalisista työkaluista. Heti ensimmäisellä tunnilla mietimme mitä digitaalisuus tuo mieleemme. Ajatukset olivat melko kapeita ja ne koostuivat lähinnä somesta, pankkipalveluista ja toiminnanohjausjärjestelmistä. Kurssin edetessä katseet avartuivat ja tällä hetkellä meistä tuntuu, että pienikään yritys ei pysy kehityksen kelkassa ilman digitaalisia palveluita. Tänä päivänä yrityksien toiminta on niin maksutapahtumista kirjanpitoon kuin viestinnästä markkinointiin hyvin pitkälti digitaalista.

Innoivointitekniikat auttoivat meitä ryhmänä oppimaan digitaalisuudesta. Kohdeyrityksemme M2 Talent tuottaa digitaalisia palveluita, joten innovoidessamme huomiot olivat koko ajan digitaalisuudessa. Oppia siis tuli osittain alitajuisesti aivan huomaamatta.

Yksittäisen yrityksen näkökulmasta digitaalisuuden suhteen tulee pysyä ajan hermoilla. Kaikkein tärkeintä on asiakaslähtöisyys. Yrityksen tulee vastata siihen, mitä asiakkaat odottavat. Yritykset tarvitsevat rohkeutta toteuttaa ratkaisuja, ja tarvittaessa niiden tulee pystyä muuttumaan ja mahdollisesti myös luopumaan vanhoista toimintatavoista. Digitaalisia palveluita tulee kehittää jatkuvasti, sillä trendit ja tekniikat kehittyvät koko ajan. Esimerkiksi internet-sivuston lanseeraamisessa ei riitä, että työn tekee kerralla hyvin, vaan sivusto vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja kehitystyötä.

Digitaalisuus ei ole ilmaista, joten taloudellinen riski palveluita kehittäessä on aina olemassa. Digitaalisuus lisää kuitenkin yrityksen imagoa, joka ei välttämättä näy suoraan myynneissä. Kun yritys lisää digitaalisuuttaan, saa se monenlaista näkyvyyttä, joka taas lisää yrityksen tunnettavuutta.

Digitaalisuus ei ole kaikille sukupolville itsestäänselvyys. Me nuoret olemme tottuneet siihen, sillä se on ollut osa elämäämme suurimman osan ajasta. Vanhemmat ikäluokat saattavat väheksyä sen tärkeyttä ja sen myötä kaikki yritykset eivät välttämättä koe sen hyötyjä yhtä suuriksi. Mielestämme pienyrittäjien olisi hyödyllistä käydä digitaalisuuteen liittyvissä koulutuksissa. Tämä lisäisi heidän tietämystään ajan trendeistä ja digitaalisuuden lisäämisen tuomista mahdollisuuksista ja hyödyistä omille yritystoiminnoilleen.

Mielestämme kurssi lisäsi digitaalisia taitojamme ja toimintaa ryhmässä. Koimme kurssin hyödylliseksi oman tulevaisuutemme kannalta. On tärkeää, että seuraamme digitaalisuuden kehittymistä myös tästä eteenpäin, jotta olemme hyvässä vireessä työelämään siirtyessämme.

[emmiryynanen-blog]

Lean canvas

Lean Canvasin avulla lähdimme avaamaan ryhmän kanssa ideaamme ja osa-alueita tarkemmin.

ONGELMA

Lähdimme pohtimaan ensin ongelmia, joihin haimme ratkaisuja. Koimme ongelmaksi, että toiminta on hajautunut useaan paikkaan. Esimerkiksi työnhaku tapahtuu mol.fi -sivuston kautta. Toinen ongelma, johon halusimme löytää ratkaisun oli asiakkaiden sitouttaminen palvelun käyttämiseen. Tällä hetkellä asiakkaat sitoutetaan käyttämään palvelua tarjoamalla erilaisia testejä. Testien avulla annetaan asiakkaille arvokasta tietoa erilaisista ominaisuuksista, joiden avulla asiakas voi täydentää profiiliaan ja kehittää taitojaan.

RATKAISU

Haluamme keskittää työnhaun yhden sivuston alle. Tämä helpottaa käyttäjien keskeistä viestintää ja selkeyttää työnhakua, sillä kaikki tapahtuu samassa paikassa.

Sivusto tarjoaisi työtä tekeville käyttäjille mahdollisuuden kehittää omia taitojaan. Kun käyttäjät tekevät sivuston tarjoamia testejä, ohjelma osaa ehdottaa testin tehneelle käyttäjälle sopivia kursseja, joita suorittamalla työntekijä saa mahdollisuuden palkan korotukseen tai haastavampaan työtehtävään.

KESKEISET MITTARIT

Sivusto tarjoaa ylläpitäjille mahdollisuuden seurata käyttäjien ostokäyttäytymistä heiden tekemien testien perusteella. Tilastoistoista voidaan tehdä vertailuita, kuinka suosittuja eri testit ovat. Tilastoja voidaan tuoda myös avuksi markkinointiin. Mikäli luvut näyttävät hyviltä, pystytään uusille asiakkaille osoittamaan hyvät mahdollisuudet työllistymisen ja itsensä kehittämisen suhteen.

On vähintään yhtä tärkeää myös seurata työtä tarjoavien yritysten käyttäytymistä sivustolla, sillä mikäli yritysasiakkaat eivät ole tyytyväisiä, eivät myöskään työnhakijat viihdy sivustolla. Tarkoituksena on myös seurata aktiivisesti mukana olevien yritysten kasvun määrää.

KULURAKENNE

Sovelluksen koodaaminen ja muokkaaminen ehdottamaamme malliin tulee varmasti maksamaan. Sen markkinointi tulee ottaa myös vakavasti, sillä siinä tulee ottaa huomioon työnhakijat, työnantajat, nykyiset työntekijät, jotka voisivat kehittää itseään kurssien muodossa ja tietenkin yritykset, jotka näitä kursseja järjestäisivät.

RAHAVIRRAT

Pohdimme järkevimmäksi maksutavaksi yrityksien osalta kuukausimaksua palvelun käytöstä. Työnhakijat ja muut yksityishenkilöt maksavat tekemistään testeistä. Sivustoilla voidaan myydä myös mainostilaa. Kursseja tarjoavat yritykset maksavat sivustolla näytettävistä kursseista. He voivat myös vaikuttaa maksamalla, kuinka näkyvä kurssi on sivustolla.

ASIAKASSEGMENTIT

Innovaatiomme ansiosta sivustolle tulee uusia maksavia asiakkaita. Työnhakijoiden lisäksi myös nykyiset työntekijät maksavat testeistä. Näiden lisäksi yritykset ja kursseja tarjoavat yritykset maksavat näkyvyydestään sivustolla. Tärkeimmät segmentit ovat edelleen työnhakijat ja työnantajat.

KANAVAT

Markkinoinnissa ja näkyvyydessä haluamme panostaa some-näkyvyyteen. Uskomme, että saamme ideamme ansiosta parhaiten huomiota siellä. Hyviä kanavia voisi olla LinkedIn, Facebook ja Instagram. Uskomme myös, että tapahtumissa mukana oleminen tuo paljon näkyvyyttä. Sen lisäksi vierailut kouluissa ja oppilaitoksissa lisäävät yrityksen tunnettavuutta. Perinteisen median osalta harkitsisimme myös radiota, alan sanomalehtiä ja myös TV:tä. Internet-mainostaminen olisi mielestämme myös hyvä idea, kuten bannerimainonta.

KILPAILUETU

Emme ole löytäneet näin keskitettyä palvelua mistään muualta. Sivusto tarjoaa vanhojen palveluiden lisäksi ihmiselle elinikäistä oppimista. Mielestämme todella tärkeä osa-alue on myös viestinnän keskittäminen yhden sivuston alle. Koimme hankalaksi sen, kun sivusto ohjaa työnhakijan työpaikkailmoituksien perässä toisille sivustoille.

PALVELUN ARVOLUPAUS

Vedämme uusia asiakkaita sivustolle mukaan lauseella: Liity mukaan elinikäisen oppimisen yhteisöön. Se kuvastaa mielestämme sivuston luonnetta ytimekkäästi ja herättää myös kiinnostuksen. Työnantajille markkinoimme sivustoa lauseella: Löydä etsimäsi huippuosaaja vaivattomasti.

Lyhyesti palvelun luonnetta voisi kuvata “työnhaun Tinderiksi”.

[emmiryynanen-blog]

Verkkokaupan trendit 2018

Lueskelin Paytrailin Verkkokaupan trendit 2018-julkaisua ja tartuin niistä kolmeen.

Trendi 1: Teknologia arkipäiväistyy

 Erilaiset teknologiset ratkaisut tulevat yhä enemmän osaksi kuluttajien ja yritysten arkipäivää. Miten sitten kehittyvä teknologia tulee konkreettisesti näkymään verkkokaupoissa? Jo nyt konkreettisia esimerkkejä on jokaisen nähtävillä - esim. asiakaspalvelubotit ja itsepalvelukassat ovat arkipäiväistyneet. Seuraavaksi nähtäviä askeleita ovat mm. tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden tuleminen osaksi verkkokauppaa. Myös mobiilikäyttö yleistyy yhä kiihtyvällä tahdilla ja maksujärjestelmiin on odotettavissa muutoksia. Kaikki nämä teknologiset ratkaisut nivoutuvat yhteen toisen trendin - asiakaslähtöisyyden - kanssa. Tekoäly mahdollistaa esim. dataohjatun markkinoinnin ja sisällön, markkinoinnin automaation sekä paremman analytiikan ja täten myös paremman ennakoinnin. Seurauksena on yhä parempaa asiakasymmärrystä, kohdennusta ja yksilöllisyyttä, jota nykypäivän kuluttajat odottavat.

 Trendi 2: Kuluttajakäyttäytymisen muutos konkretisoituu

 Menneitä ovat ne päivät, kun lauantaiaamuna pakattiin koko perhe Volvoon ja suunnattiin lähimpään kauppakeskukseen ostoksille. Nykyään kauppakeskukset toimivat enemmän elämysten ja oheispalvelujen tarjoajana, sillä kun kuluttaja haluaa ostaa tehokkaasti, hän ei suinkaan suuntaa kauppaan – vaan kaivaa puhelimen taskustaan. Myös ns. x-sukupolvi on alkanut omaksua verkkokauppaa yhä enemmän osaksi elämäänsä. Fyysinen shoppailu on siis laskussa, mutta verkkokauppa nousussa. Myös ruuan verkkokaupan odotetaan normiutuvan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa markettitilojen ennustetaan vähenevän jopa puolella. Suomessa välimatkat ovat kohtalaisen pitkiä, joka hidastaa ruuan verkkokaupan kasvua, mutta tähänkin odotetaan olevan ratkaisuja kehitteillä. Verkkokauppa kanavoituu monipuolisemmaksi. Yhä enemmän tullaan näkemään erilaisia show room:eja ja pop-up-pisteitä, joissa kuluttaja voi konkreettisesti nähdä ja kokeilla tuotteita, mutta itse osto tapahtuu verkon kautta. Asiakkailla on kyllä rahaa, muttei aikaa. Lisäksi asiakkaat ovat vaativia: he odottavat nopeutta, hyvää valikoimaa, laadukasta palvelua ja toimivuutta. Samaan aikaan kiinnostus ulkomaalaisia verkkokauppoja kohtaan on nousussa. Ei siis ole helppoa olla verkkokauppias vuonna 2018.

Trendi 3: Suomalaiset verkkokaupat kansainvälistyvät

 Siinä missä suomalaiset kuluttajat suuntaavat katseitaan ulkomaisiin verkkokauppoihin, tulisi suomalaisten verkkokauppiaidenkin suunnata kansainvälisille markkinoille. Vaikka kansainvälisillä markkinoilla jyllää kova kilpailu ja siellä on suuria toimijoita, on tilaa ja mahdollisuuksia myös pienemmille kilpailijoille. Vahvistuva trendi on erikoistuminen. Nyt siis kannattaa iskeä ns. pleasure-markkinoille ja hyödyntää niche-tuotteiden kysyntää. Kansainväliseen kilpailuun lähteminen saattaa vaikuttaa pelottavalta ja se vaatii rohkeutta, mutta kannatta muistaa, että pienellä toimijalla on omat vahvuutensa, joilla se voi erottua verkkokauppajäteistä. Esimerkiksi 39% Amazonin Prime-jäsenistä etsii viikoittain heille tunnetasolla tärkeitä tuotteita pienemmistä kansainvälisistä verkkokaupoista. Tämä tarkoittaa miljoonia potentiaalisia asiakkaita meille suomalaisillekin. Siinä missä suuret verkkokaupat voivat kilpailla edullisilla hinnoilla ja laajalla valikoimalla, pienien verkkokauppojen vahvuuksia ovat ketteryys, erityisosaaminen, asiakaslähtöisyys, yhteisö ja yhteisöllisyys (asiakkaalle yhteenkuuluvuuden tunne), henkilökohtaisuus, omistautuneisuus, palvelutaso ja läsnäolo.

Lähde: Verkkokaupan trendit 2018

[emmiryynanen-blog]

Suosituimmat verkkopalvelut

Kumpi allaolevista verkkosivuista houkuttelee sinua enemmän? Ne edustavat kahta hyvin erilaista tyyliä, mutta kummassakin on puolensa.

Kävin osoitteessa http://tnsmetrix.tns-gallup.fi/public/ tutkimassa, mitkä verkkosivustot ovat suomalaisten suosiossa. Valitsin listalta kaksi erilaista sivustoa vertailuun. “Suosituimmat verkkopalvelut” on ehkä hieman harhaanjohtava otsikko, sillä valitsemani Miilu-lehti oli listan viimeisenä - sen viikkotavoittavuusluku on 170 (listan kärkipaikkaa pitävän Ilta-Sanomien vastaava luku on pyöreät 2 miljoonaa). Deko-lehden viikkotavoittavuusluku on jo hieman parempi, pyöreät 2600. Se on listan sijalla 28.

 Pureudutaan ensin Miilu-lehden verkkosivuihin. Sivut toimivat kyllä hyvin, yhtään error 404:sta ei pongahtanut näkökenttään, mutta... Mistä aloittaisin. Ensinnäkin tuo slogan “häpeämättömän kotiseutuhenkinen” (jossa ei sinänsä sloganina ole vikaa) pomppii silmille, aivan sama mille välilehdelle itsesi klikkaat. Se täyttää koko ruudun niin, että nähdäksesi muutakin kuin varpuja, täytyy skrollailla alaspäin. Ja se jos mikä on nykysukupolvelle liikaa, skrollata nyt ensin että edes löydät jotain skrollattavaa - yh! Etusivu ei tarjoa paljonkaan mitään mielenkiintoista, joten ainoa vaihtoehto on lähteä klikkailemaan, mitä lukuisilta välilehdiltä löytyy. Jokainen välilehti tarjoaa samaa yksitoikkoista ulkoasua, eikä juurikaan mitään sisältöä. “Uutiset” välilehdeltä ei löydy tosiaankaan uutisia, vaan ilmesesti kahden eri henkilön vuorotellen kirjoittamia blogitekstejä. Jotkut välilehdet olisikin voinut poistaa kokonaan. Tästä hyvä esimerkki on “osallistu”-välilehti, joka on käytännössä vain linkki linkeille “anna palautetta”, “anna juttuvinkki” ja “kirjoita yleisönosastoon”. Nämä kaikki olisi voinut olla omana boksinaan jo vaikkapa etusivulla. Ulkopuoliselle ei kovin helposti myöskään aukea, että minkä kotiseudun lehti on kyseessä. Tieto löytyi kyllä jostain - jälleen kerran - yhden välilehden syövereistä, mutta nopeammin tieto olisi varmaan löytynyt googlettamalla. Sivustolta ei irtoa ihan hirveästi mitään muutakaan tietoa tai sisältöä, mikä saisi minut kiinnostumaan tilaamaan lehden. Ei, vaikka asuisinkin kyseisellä seudulla. Jotta tämä ei menisi ihan lynkkaukseksi, pakko sanoa että mainoksien vähäisyydestä iso plussa! Se oli virkistävä tuulahdus ainaiseen banneriviidakkoon.

Lisättäköön, että todellisuudessa ymmärrän, ettei muuttotappiota tekevien pienten paikkakuntien ole taloudellisesti järkevää lähteä tekemään kalliita investointeja verkkosivujen brändäämiseen ynnä muuhun.

Sitten Deko-lehti. Ironista kyllä, olin heti tyytyväisempi käyttäjäkokemukseen, kun silmien edessä oli heti skrollattavaa, vaikka lopputulos olikin sama - skrollasin ohi. Välilehtiä Dekon sivuilta löytyy noin puolet pienempi määrä, kuin Miilun sivuilta. Välilehdiltä löytyy pudotusvalikkoja, joita Miilu-lehdenkin kannattaisi hyödyntää. Käyttäjä näkee heti, mitä sivulla on tarjottavana ja onko se kiinnostavaa. Värimaailma ja lay out on selkeä, samalla kuitenkin tarjoten paljon sisältöä. Myös niitä aiemmin parjaamiani mainoksia löytyy taas tuttuun tapaan niin ylhäältä kuin sivustakin ja sisällön vilinässä ei aina heti erota, onko kyseessä mainos vai sivuston sisältöä. Deko-lehden some on linkitetty visuaalisesti sivun reunaan, jolloin seuraaminen on helppoa. Digitaalisuus on huomioitu sivuilla hienosti, sillä digilehti löytyy näppäriästi oikeasta yläkulmasta ja se näyttää houkuttelevalta.

Deko-lehden kohderyhmä (sisustajat, visuaaliset ihmiset) on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna Miilu-lehden kohderyhmään ja voin uskoa, että se tuottaa parempaa liikevoittoa ja näin ollen voi paremmin panostaa parempiin verkkosivuihin.

[emmiryynanen-blog]

Inbound vs outbound

Inbound tarkoittaa suoraan suomennettuna saapuvaa. Inbound-markkinoinnin ideana onkin, että potentiaalinen asiakas lähestyisi yritystä itse, ns. ”omasta vapaasta tahdostaan” silloin kun henkilölle itselleen sopii. Parhaimmillaan inbound-markkinointi toimii niin, ettei asiakas edes tajua ”joutuneensa” markkinoinnin kohteeksi. Kaikki lähtee siis asiakkaasta itsestään, hän saapuu itse yrityksen luo jo valmiiksi mielenkiinto herätettynä. Inbound-markkinoinnin ideana onkin osua sekä juuri oikeaan kohderyhmään, että oikeaan ostoprosessin vaiheeseen. Keinoja toteuttaa inbound-markkinointia ovat mm. blogit ja kotisivut, sähköposti, sosiaalinen media, e-kirjat, videot, raportit ja hakukoneoptimointi. Tavoitteena on siis lyhyesti houkutella potentiaalinen asiakas yrityksesi sisällön pariin (esim. kotisivut), tunnistaa kävijöistä liidit ja saada potentiaalisimmista liideistä asiakas. Inbound-markkinointi kulkee siis myös tehokkaasti käsi kädessä markkinoinnin automaation kanssa.

“Inbound-markkinointi ei tyrkytä kuten perinteinen outbound-markkinointi, vaan se tuntuu ostajasta auttamiselta – ja on siksi tehokasta.“ Lähde: https://www.advanceb2b.com/fi/palvelut/inbound-markkinointi

Perinteisen outbound-markkinoinnin tyyli taas on pyrkiä herättämään ihmisten mielenkiinto silloinkin, kun asiakas ei sitä ehkä juuri toivoisi. Perinteinen markkinointi on pelkistetysti tyrkyttämistä ja sitä tuleekin eteemme valtavina virtoina päivittäin. Esimerkkinä vaikkapa ärsyttävät pop-up-mainokset, itselle ne ainakin merkkaavat enää vain reaktiokyvyn testiä – kuinka nopeasti ehdit painaa ruksia? Tai ständimyyjät, oma asenne on jo valmiiksi, että ei kiitos, vaikka heillä saattaisikin olla tarjota jotain sellaista, jota oikeasti tarvitsisin tai haluaisin. Perinteiset televisio-, radio- ja sanomalehtimainokset ym. ovat kuitenkin edelleen vielä kovassa käytössä, vaikka yhä useampi osa ihmisistä kokee mainokset ärsyttävinä ja häiritsevinä. Mainosten valtavasta virrasta suurin osa meneekin meiltä ohi ja joukosta on hankala erottua. Outbound-markkinointi onkin verrattain tehotonta, sillä myös sen kohdentaminen on hankalampaa kuin inbound-markkinoinnissa.

Miksi sitten inbound-markkinoinnista puhutaan juuri nyt? Kuten aikaisemmin mainitsin, mainosten tulva on valtava päivittäin. Digitalisoituminen mahdollistaa markkinoinnin ympäri kellon – missä tahansa ja milloin tahansa. Ihmiset väsyvät taukoamattomaan tyrkyttämiseen ja videoiden, kuvien ja mainoslauseiden paukkumiseen ja välkkymiseen silmien edessä. Vastaukseksi tähän ilmiöön on syntynyt inbound-markkinointi. Sen hyötyjä ei voi kiistää, mutta kuten Aleksi Halsas kirjoittaa täällä, se ei ole mikään yrityksen kaikkia ongelmia ratkova taikatemppu, vaikka inbound-markkinoinnin ympärillä onkin hehkutusta ja hypeä. Kehittyneemmät digitaaliset ratkaisut mahdollistavat yhä tehokkaampaa inbound-markkinointia, lienee siinä osasyy miksi se ei ole aikaisemmin nostanut päätään. Kuitenkin myös perinteisellä markkinoinnilla on yhä hyötynsä sekä paikkansa maailmassa, vaikka monet inbound-markkinoinnin puolestapuhujat koettavatkin maalata outbound-markkinoinnista ihmisten arkea kurjistuttavaa pirua. Jääkin nähtäväksi, onko inbound-markkinointi vain tämän hetken trendi vai jääkö se pysyväksi osaksi markkinointia – tai syntyykö siitä kenties aivan uusia ratkaisuja ja markkinointistrategioita?

Lähteet: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Inbound-markkinointi

https://www.advanceb2b.com/fi/palvelut/inbound-markkinointi

https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/mita-tehokas-inbound-markkinointi-vaatii

https://www.powermarkkinointi.com/blogi/miten-inbound-markkinointi-eroaa-outbound-markkinoinnista

[emmiryynanen-blog]

Digitaalinen yhteiskunta

OSA 1: Historia

Kotitalouksista digitalouksiksi

Elämme digitaalisessa yhteiskunnassa, se ei lienee ole keneltäkään jäänyt huomaamatta. Kutsumme itseämme diginatiiveiksi, olemmehan syntyneet keskelle digitaalista murrosta ja kasvaneet yhdessä sen kehityksen kanssa. Mutta mitä kaikkea nyky-yhteiskunnan taustalta löytyy? Minkälaiset vaiheet on käyty läpi, jotta asiat ovat muodostuneet sellaisiksi, kuin ne ovat nykyään? Pohjustan kirjoitukseni Juha Nurmelan ja Rauli Kohvakan kirjoitukseen Kotitaloudet digitalouksiksi, joka on oiva katselma siihen, miten suomalaiset kotitaloudet ovat muuttuneet digitalouksiksi.

On vuosi 1990. On lama. Tietokoneet ja matkapuhelimet ovat vasta lasten kengissä ja vain 10% suomalaisista kotitalouksista löytyy jompikumpi edellä mainituista. Tavallisessa keskivertoperheessä ei ole siis kumpaakaan, vain kuvaputkitelevisio tarjoaa viihdettä arki-iltoihin. Kiinnostusta ja mielenkiintoa kyllä löytyisi tietokoneita ja matkapuhelimia kohtaan, sillä tutkimuksen mukaan suomalaiset olivat jo tuolloin myönteisiä digitaalista kehitystä kohtaan. Mutta huono yleinen taloustilanne hidasti kehitystä vääjäämättä. Kouluissa ja kirjastoissa varustelu oli kuitenkin melko hyvä ja allekirjoittanut muistaakin oman ensikosketuksensa tietokoneeseen tapahtuneen esikoulussa. Siellä jokainen, jonka kotoa ei löytynyt tietokonetta, pääsi tutustumaan vuorollaan tuohon ihmeelliseen laitteeseen. Myöhemmin ala-asteella pidettiin joka keskiviikkoilta ATK-luokassa ATK-kerhoa, johon oppilaat saivat tulla vanhempien kanssa pelailemaan ja harjoittelemaan tietokoneen käyttöä. Tuli siellä muuten pelattua parasta autopeliä ikinä, ei ole tämän päivän uusimmat GTI:it mitään sen rinnalla... Tämän muistelu tuntuu kuitenkin verrattain absurdilta ajatukselta, kun nykyään lapset syntyvät tabletit kädessään ja käyttävät laitteita näppärämmin kuin vanhempansa.

Laman väistyessä verkkoyhteys, tietokoneet ja matkapuhelimet yleistyvät vauhdilla. Vuonna 1996 puhelin löytyi 40% ja tietokone 20% Suomen kotitalouksista. Määrä oli siis moninkertaistunut vain 6 vuodessa. Vuonna 2015 tilanne oli vastaavasti seuraavanlainen: matkapuhelimia oli 100% ja tietokoneita 90% kotitalouksista (myös kotitalouksien määrä on lisääntynyt). Verkkoyhteyksien käyttäjät olivat etupäässä 20-30 vuotiaita miehiä, kun taas tietokoneet olivat nuorten 10-14 vuotiaiden poikien suosiossa. Naiset käyttivät tietokoneita lähinnä vain työpaikoilla, vapaa-ajan käyttö lisääntyi vasta myöhemmin. Tätäkin on hankala käsittää, kun nykyään älypuhelin tuntuu löytyvän kaikilta. Jopa mummot ja vaarit näppäilevät kosketusnäyttöjä kaupan kassajonoissa.

Vuonna 2003 voimaan tullut uudistus siitä, kuinka puhelinnumeron oli mahdollista pysyä samana operaattorin vaihdoksesta huolimatta, lisäsi kilpailua. Samaan aikaan matkapuhelimet yleistyivät myös maailmalla. Nämä kaksi tekijää toivat hintoja roimasti alaspäin aiheuttaen matkapuhelinten räjähdysmäisen kasvun suomalaisissa kotitalouksissa. Ja suosion kasvaessa myös erilaiset tarpeet ja vaatimukset nostavat päätään. Muodostui uudenlaisia palveluita, joista osa on yhä voimissaan (mm. kamerat, internetyhteys) ja joista osa on painunut unholaan (esim. maksullisten soittoäänien ja logojen tilaaminen puhelimeen Suosikin takakannesta).

Lyhyenä yhteenvetona: informationalismi on 20 vuodessa edennyt Suomessa varsin pitkälle. Tieto- ja viestintätekniikasta on tullut sähkön kaltainen perusinfrastruktuuri ja Suomi on kehittynyt teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Bill Gates lienee syönyt vuoden 2004 ennustuksensa ”kotona ei ole tietokoneelle tarvetta” moneen kertaan.

Ps. Kuinka moni muistaa vielä kotinsa lankapuhelinnumeron?

OSA 2: Tulevaisuus

Äly muuttaa kaupungit

Vaikka digitaalisuus on iso osa arkeamme ja elämiämme, on kaupunkikuva pysynyt suhteellisen samanlaisena verrattuna aikaan ennen älypuhelimia ja tietokoneita. Kerrostalot, tavaratalot, julkiset rakennukset kuten koulut ja sairaalat määrittelevät paljon sitä, miltä kaupunki näyttää. Kaikki tämä saattaa kuitenkin muuttua, kun digitalisaatio muovaa yhä enemmän ja enemmän maailmaa, jossa elämme. Millaiseksi maailma saattaa muuttua, selviää Risto Pennasen kirjoituksesta Äly muuttaa kaupungit

Lähdetään liikkeelle autoista. Jo nyt autot tarjoavat kuluttajille ominaisuuksia, joista ei parikymmentä vuotta sitten karvalakkimallin Corollassa talvipakkasella hytissessään osannut kuvitellakaan. Tulevaisuudessa autojen robotiikka ja itseohjautuvuus lisääntynee. Robottiautot parantavat liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta, mutta myös luovat uusia palveluja. Auton voi esimerkiksi tilata suoraan kotiovelle vain yhtä tiettyä matkaa varten tai se voi kuljettaa itsenäisesti verkosta tilaamasi ostokset. Tällöin auton omistamisen tarve vähenee ja parkkipaikat saattavatkin vaihtua suuriin autotalleihin, joissa nämä yhteiskäytössä olevat robottiautot majailevat. Auton rinnalle nousee myös muita liikennevälineitä ja laitteita. Esimerkiksi droneista povataan yhtä ratkaisua kuljetusliikenteelle. Niiden avulla voisi toimittaa pieniä kuljetuksia, kuten esimerkiksi lääkkeitä. Liikennettä olisi siis yhä enemmän myös ilmassa. Voisiko tämä vaikuttaa esimerkiksi autoteiden käyttöön vähentävästi? Myös supernopeat junayhteydet esim. Tukholmaan tai Tallinnaan vaikuttaisi merkittävästi Suomalaiseen yhteiskuntaan.

Verkkokaupan yleistyessä liiketilaa myymälöille tarvitaan yhä vähemmän. Tällä hetkellä ostoskeskuksia tuntuu nousevan kuin sieniä sateella. Jatkossakin kauppakeskuksille on tarvetta, mutta erilaisessa muodossa mihin ne on alun perin tarkoitettu. Ostoskeskuksilta odotetaan enemmän elämyksien ja palvelujen tarjoamista. Itsekin kirjoitan tätä kirjoitusta Ison Omenan palvelutorilta, joka on yhdistelmä kirjastoa, laboratoriota, Kelan palveluita ym. Sen sijaan pienemmät kaupat ja kivijalkaliikkeet katoavat katukuvasta, kun sen puuttuvat maitotölkin tilaa dronella yhtä nopeasti kotiovelle, mitä lähtisi sitä itse lähikaupasta hakemaan. Kauppojen tilalle taas saattaisi nousta esimerkiksi halleja näille minihelikoptereille.

Digitalisaatio mahdollistaa etäterveydenhuollon. Täten lääkäreille jää enemmän aikaa hoitaa tapauksia, jotka sitä oikeasti vaativat. Tällöin sairaalojen tilat (tai osa niistä) vapautuvat muihin käyttötarkoituksiin. Myös vanhustentaloille tulee olemaan vähemmän tarvetta, kun digitaalisten ratkaisujen avulla ihmiset voivat asua pidempään kotona. Myös muille julkisille palveluille ja rakennuksille, kuten esim. kouluille ja vankiloille lienee vähemmän käyttöä, kun vankien liikkeitä voi seurata digitaalisesti ja opetus tapahtuu verkossa.

Sen lisäksi, että digitaalisuus vaikuttaa kaupunkikuvaan, voi se vaikuttaa myös itse kaupunkirakenteeseen. Olen siinä uskossa, että joskus tulevaisuudessa jatkuva kaupunkiin keskittyminen tulee kääntymään toisinpäin. Koska kukaan muu ei ole vielä ollut kanssani samaa mieltä, oli mukava lukea, että Pennasen kirjoitus tukee väitettäni. Digitaaliset ratkaisut ja paremmat julkiset liikenneyhteydet voivat tarjota helposti palveluja myös kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Myös yhä useammat työt hoituvat etänä. Tällöin muuttovirta kääntyy takaisin maaseudulle tai ainakin kaupunkiin keskittyminen hidastuu.

Kaiken tämän lisäksi mitä digitaalisuus meille tarjoaa, tuo se mukanaan myös ongelmia ja uhkia. Iso ongelma on tietoturvan takaaminen. Kehitys tuo mukanaan uusia rikollisuuden muotoja, eikä liiallinen riippuvuus digitaalisuudesta ole hyväksi. Jo nyt on mahdollista päästä käsiksi yksityishenkilön tietoihin. Mitä sitten, kun hakkeroinnin kohteena onkin kokonainen kaupunki?

Tulevaisuuden kaupunki ei siis ole leffoista tuttu utopistinen näky (ainakaan ihan vielä), mutta ainakin varmasti erilainen siitä mihin ollaan totuttu.

[emmiryynanen-blog]

Mitä on digitaalinen liiketoiminta?

Sana digitaalinen tulee latinan kielen sanasta digitus, joka tarkoittaa sormea. Voiko osuvampaa kantasanaa ollakaan? Nykyään koko maailma on saatavilla vain muutamalla sormenpainalluksella.

Itselleni oli aluksi hankala hahmottaa, mitä digitaalinen liiketoiminta oikein tarkoittaa. Lähdin sitten tietenkin googlettamaan asiaa ja päästessäni jyvälle termin merkityksestä, koin jälleen yhden ”niinpä tietenkin” – hetken. Digitaalisuus on niin suuri osa nykypäivää ja arkielämää, että sen ottaa itsestäänselvyytenä. Siitä puhutaan paljon, mutta harvemmin näin “diginatiivina” puhelinta näprätessä tai Netflixiä tuijottaessa tulee ajateltua, että tämä on juuri sitä digitalisaatiota. Ja vielä harvemmin erilaisia näyttöpäätteitä tuijoteltaessa tulee ajateltua, kuinka olemme osa digitaalista liiketoimintaa, mutta sitä me olemme - halusimme tai emme. 

Ihmisten siirtyessä internettiin yritykset siirtyvät sinne perässä - sinne missä raha liikkuu. Mainokset eivät tule enää (pelkästään) postiluukusta, laskua maksettaessa ei tarvitse lähteä jonottamaan pankkiin, eikä edes omia ruokaostoksia tarvitse enää hoitaa itse – ne saapuvat kotiovellesi muutaman klikkailun jälkeen. Verkkokauppa, erilaiset viestintävälineet, sosiaalinen media, app:it ja sovellukset… Nämä kaikki ovat osa digitaalista liiketoimintaa, mutta vain se osa, joka kuluttajalle näkyy. Yrityksillä on käytössään erilaisia työkaluja, joiden avulla pyörittää digitaalista liiketoimintaa. Tästä on esimerkkejä erilaiset toiminnanohjausjärjestelmät, sekä datan ja sen analysointiin käytettävät ohjelmistot. Mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, digitaalinen liiketoiminta ei ole pelkästään erilaisia appeja ja sähköistä mainontaa. Se on muuttanut yritysten toimintamallia, esimerkiksi asiakaslähtöisyys on korvannut prosessilähtöisyyden. Teknologian ja sen osaamisen puitteissa Suomi onkin yksi maailman kärkimaista, joten kaikki on kiinni siitä, miten osaamme valjastaa sen käyttöömme ja luoda uusia innovaatioita nostaen Suomen kilpailun kärkeen.

“Koska digitaalinen liiketoiminta perustuu ideatalouteen, pelkkä tekninen osaaminen ei riitä.” Lähde: https://www.solita.fi/think-tank/digitaalinen-liiketoiminta-perustuu-ideatalouteen/

Mutta. Ei jotain hyvää, niin ettei jotain pahaakin. Sen lisäksi, että digitalisaatio luo mahdollisuuksia, tuo se myös mukanaan uhkia. Markkinat laajenevat alati ja siinä missä potentiaalinen asiakas voi asua maailman toisella puolen, voi maailman laidalla sijaitseva kilpailija olla yhtä iso uhka kuin naapuripitäjän yrittäjä. Kilpailu kovenee ja heikoimmat putoavat kiristyvästä kilpajuoksusta nopeasti. Digitalisaatio antaa myös uudet kasvot ilkivallalle ja terrorismille. Joku täysin tuntematon ihminen vieraasta maasta voi hakkeroida itsensä esimerkiksi yrityksesi tietokantaan vaarantaen sekä omasi, että asiakkaittesi tietoturvan. Kotikylän nuorisojoukon heittämä kivi ikkunaan tuntuu tässä vaiheessa melko pieneltä pahalta, eikö?