miu-mau-revolution

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

how do draw good

fill 14 sketch book

bad stuff is good stuff bc you made stuff

do you like sparkle???? draw sparkle

draw what make your heart do the smiley emote

member to drink lotsa agua or else bad time

d ont stress friend all is well

your art is hot like potato crisps

don’t let anyone piss on your good mood amigo

if they do

eat

them

[miu-mau-revolution]

Summertime sailing

I hate her (moderately affectionate)

[miu-mau-revolution]

Kuinka Daeneka sai uuden nimen

Siitä on jo vuosia, kun nimeämispäivä oli alkanut. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Talvi oli jatkunut matkalla IPA-nevalle, eikä se ollut vieläkään loppunut. IPA-nevalla ei ollutkaan ollut yhtään olutta, pelkästään kummallisesti puhuvia ihmisiä. Siispä sankarimme olivat päättäneet jatkaa yhdessä eteenpäin etsiessään Kelhen viimeistä päätä kaikkialta. Nyt he kahlasivat pusikossa talvisessa metsässä.

Kelhe: Mistä ihmeestä tiedämme, ettemme ole kulkeneet jo ohi? 

Rana: Kyllä Neny olisi sen huomannut.

Nenya: Joo, tää lohkoketju kyllä huomaa kaiken. Hmm, nyt kun mietin niin ei sen pitäisi edes välittää välimatkasta. Aika kummallista. Ihan kuin se ei olisi ollenkaan tässä maailmassa.

Kelhe: ONKO PÄÄNI KADONNUT?

Rauha: Rauhoitu nyt vain. Kyllä me se vielä löydetään!

Rauha: Hmm. Sanoitko “ihan kuin se ei olisi tässä maailmassa?”

Nenya: Joo

Rauha: No siis kun minä olin Piparinoidan oppipoikana niin opin kaikenlaisia taikoja ja loitsuja. Tai siis enemmänkin niin että jos Piparinoita oli hyvin laiskalla tuulella niin hän saattoi käskeä minua tekemään kaikenlaisia valmisteluja, kuten rakentamaan piparista portaaleja toisiin maailmoihin.

Muut tuijottivat hetken Rauhaa.

Rana: Siis ihan oikeasti?

Nenya: Höpö höpö. Ei mitään “toisia maailmoja” edes ole olemassa! Jos niitä olisi, ne olisivat vain osa tätä samaa maailmaa ja lohkoketju kyllä löytäisi ne!

Rana: Eikö sitä silti kannattaisi yrittää? Jos lohkoketjussasi on silmukka? 

Kelhe: Yritetään! Pahimmassa tapauksessa tupsahdamme vain toiselle rannalle jossain toisella saarella, eikö niin?

Rauha: Varmaan.

Rana: Paljonko taikinaa menee yhteen portaaliin?  Meidän tarvitsee hankkia sitä varmaan aika paljon. 

Kelhe: Mutta eikö sen leipomiseen mene vaikka kuinka kauan? Minä haluan pääni!

Rauha: Siihen menisi ehkä päivä. Sitten kun olemme saaneet ainekset kasaan. 

Rana työnsi kätensä reppuun.

Rana: Mitä me tarvitsemme? Jauhoja varmaan ainakin.

Rana: Ei kun hetkinen. Täällä onkin taikinaa.

Rauha työnsi kätensä Ranan reppuun ja veti sieltä ulos kylmää piparkakkutaikinaa käärittynä muovikelmuun.

Rauha: Täh. Ranan laukun kautta voi saavuttaa useita asioita, mitä jotkut pitävät epäluonnollisena.

Rana: Paljonko me tarvitaan?

Rauha: En ole ihan varma. Ehkä neljä tällaista riittää.

Rana otti repustaan vielä kolme piparkakkutaikinapakettia. Ne olivat kaikki hieman eri värisiä ja osa niistä oli notkeampia kuin toiset.

Rauha: No. Okei. Vai niin. Mutta siis. Sitten meidän pitää vain muotoilla taikinasta jonkinlainen portti jonka läpi mahdumme kulkemaan. Tyylikkäintä olisi jos se seisoisi pystyssä, mutta no, se tarvitsi jonkin tukirakenteen ennen paistamista. Onneksi on helpompikin ratkaisu: tehdään se vain vaakatasoon maahan.

Kelhe: Millaista portaalia olemme tekemässä? En ole koskaan edes kuullut mistään tällaisesta.

Rauha: Tehdään vain normaali ympyrä. Teen meille kaikille omat pätkät ja tehdään niistä yksi ympyrä niin päädytään samaan paikkaan.

Rauha otti ensimmäisen paketin taikinaa ja alkoi pyöritellä sitä kämmenillään. Hiljalleen siitä muodostui käärmemäinen pätkä, johon Rauha paineli suun. Ensimmäisen hän antoi Ranalle. Näytti siltä kuin Rana olisi halunnut maistaa sitä, mutta pidätteli itseään. Toisen käärmeen Rauha antoi Nenyalle. Näytti siltä kuin Nenya olisi halunnut heittää sen metsään, mutta pidätteli itseään. Kelhe sai kolmannen käärmeen ja käänteli sitä käsissään ihaillen. Rauha sai neljännen käärmeen valmiiksi ja alkoi tutkailemaan maata.

Rauha: Katsotaan joku hyvä tasainen kohta. Nämä varmaan jähmettyvät aika nopeasti maassa.

Nelikko käveli käärmeet käsissään kohti valoisampaa kohtaa metsässä, jossa oli ihan hyvä paikka portaalille. Rauha alkoi tallaamaan maata ympyrän muotoiselta alueelta. 

Rauha: Eikö tässä olisi ihan hyvä paikka?

Nenya: Joo.

Rauha: No hyvä. Laitetaan ne palaset tähän maahan ja pysykää ihan lähellä kun minä teen tätä portaalia.

Kelhe: No hyvä aletaan hom-

Nenya: Joo no jos minä vaikka täs-

Ja sitten niiden päät klompsahti yhteen.

Nenya: Sinulla on ihan liian monta päätä.

Kelhe: Eikun liian vähän, sehän tässä koko jutussa on pointtina!

Rauha kyykki ja asetteli portaalin osia yhteen kun kolme muuta yrittivät olla kolhimatta toisiaan liikaa. Neliön näköinen ympyrä oli melko pieni ja Rauha kiersi sitä kirjoitellen makutariimuja.

Kelhe: Miten se laitetaan päälle?

Rauha: Se pitää paistaa. Onko jollain tulukset?

Nenya: Rana mitäs jos taikoisit meille sellaiset?

Rana: Mistä muka? Ei kukaan varmaan käytä sellaisia.

Rauha: Piparnoidalla on aina muutamat kotitulta varten. Voiko repustasi ottaa sellaiset?

Rana: Hei minä en rupea koskemaan mihinkään noitien juttuihin.

Kelhe: Hyvä pointti. Mutta mitä me sitten tehdään?

Nöpö: Tässä olisi tulukset olkaa hyvät!

Rana: Voi miten ihana! Niin kohtelias ja suloinen!

Nenya: Ja hyvä ajoitus! Nähdään taas!

Nöpö: On kiva auttaa, mutta minun pitää nyt palata takaisin äidin luokse!

Rana: Hei hei!

Rauha otti tulukset ja alkoi paistaa niillä pipariportaalia.

Rauha: Ihan kohta valmis! Laittakaa silmät kiinni jos saatte helposti matkapahoinvointia.

Piparikehän sisältä oli kadonnut maa, ja he huomasivat että siinä kohdassa oli aukko johonkin ihan toiseen paikkaan.

Rauha: Se taisi onnistua.

Kelhe: No niin käydään katsomassa olisiko pääni siellä!

He hyppäsivät vuoron perään piparikehän keskelle, josta he putosivat pitkän matkaa alaspäin. Onneksi maata peitti pehmeä valkoinen hiekka. Edessä virtasi hiljainen joki, ja sen takana näkyi yönmusta linna.

Nenya: Aika synkkä paikka. Tuo jokikin on ihan musta. Onkohan täällä sattunut öljyonnettomuus.

Kelhe: Tai musteonnettomuus. Minulle kävi kerran niin kun olin kirjoittamassa runoja, ja sitten kynäni levitti musteen kaikkialle. Sitä ei kyllä ollut ihan näin paljoa, mutta ehkä täällä asuu joku minua suurempi runoilija.

Rauha: Katsokaa, joella on joku lautturi.

Rana: Jos kysytään siltä minne meidän kannattaa mennä.

Lautturi tervehti heitä toisella kädellään. 

Rana: Moi? Mihin täällä kannattaa mennä jos-

Nihilisti: Suosittelen matkaamaan tuonne.

Lautturi osoitti joen suuntaan, johonkin missä varmaankin oli vastaranta.

Rana: Hmm okei. Pääsemmekö tuolla veneelläsi vai-

Nihilisti: Kuljetan teitä mielelläni.

Lautturi käänsi lauttansa rantaan ja nelikko kiipesi sen kyytiin.

Lautturi kuljetti heitä rajallisen määrän aikaa, ja pian he olivat oudossa linnassa. Kävellessään linnan käytävää pitkin, he kuulivat itkua yhdestä huoneesta.

Tuhkimo: Oi voi voi.

Rana: Kukahan tuo on, meidän pitää varmaan auttaa.

Porukka avasi oven suureen makuuhuoneeseen, jossa nainen itki peilin ääressä. Nenya katsoi outoa vortixxia kummallisesti.

Nenya: Moiiiii. Ken olet.  Mikä hätänä?

Tuhkimo: Olen kovin surullinen kun Manalan kuningas on vanginnut minut tänne enkä ole pitkään aikaan päässyt tapaamaan ketään.

Rauha: No onpas harmi. 

Tuhkimo: Sattuuko kukaan teistä tietämään miten voisin lähettää täältä viestejä tavalliseen maailmaan ilman että kukaan muu kuin vastaanottaja voi lukea niitä?

Nenya: Hei minä tiedän tämän! Minulla on tällainen uskomattoman voimakas lohkoketju, jolla voi myös lähettää viestejä! Katsos kun jokainen linkki tässä on allekirjoitettu, jolloin kukaan ei voi muuttaa niitä viestejä ja sitten kun se tehdään toiseen suuntaan niin sitten vain vastaanottaja voi lukea niitä ja sitten jos laittaa itse viestin yhdeksi osaksi sitä linkkiä niin sitten voi tehdä niin että toinen voi vastaanottaa sen jossain muualla kunhan hänellä vain on oikea avain ja sitten tietysti ne avaimet pitää varmistaa etukäteen mikä tietenkin tässä tilanteessa ei varmaan ole käytännöllistä mutta jos oletetaan että manalan kuningas ei tiedä tästä mitään niin luullakseni voimme hiukan huijata ja tehdä sen vähän yksinkertaisemmin olettamalla että vastaanottajalla on se avain minkä hän väittää omistavansa ja sitten..

Tuhkimo: Joo okei okei okei kuulostaa hyvältä. Katsokaas kun ennen kuin Manalan kuningas kaappasi minut, minulla oli exäni kanssa yksi lapsi. Ja haluaisin saada viestin hänelle jotenkin. 

Nenya: Exä?

Tuhkimo: Joo väsyin siihen kun se ei puhunut muusta kuin sadetakeistaan ja viiksistään ja teollistumisesta.

Kelhe: No onneksi me voidaan auttaa!

Nenya: Joo, kirjoita vaan viesti niin lähetetään se heti kun voidaan!

Sitten outo vortixx alkoi kirjoittaa kirjettään.

Oveen koputettiin ja sisään astui frakkiin pukeutunut demoni. Demonilla oli käsissään vadillinen hedelmiä, jonka hän asetti oven viereisen lipaston päälle.

Demoni: Toivottavasti tunnette olonne viihtyisäksi. 

Demoni kumarsi juhlallisesti ja poistui ovesta.

Rana: Oliko tuolla silmiä ollenkaan vai käykö täällä tavallisesti vieraita?

Tuhkimo: Eivät nuo yleensä välitä mistään.

Rana: Hm.

Rana otti vadilta omenan ja oli puraisemassa siitä palan. Vortixx potkaisi Ranaa ennen kuin hän ehti laittaa sen suuhunsa.

Tuhkimo: Ilmaisia lounaita ei ole! Jos tuollaisesta puraiset niin jäät tänne tuhansiksi vuosiksi!

Omena lennähti Ranan kädestä lattialle ja Rana paiskautui seinään. Oveen koputettiin.

Demoni: Prinssinne on saapunut.

Ovi avautuu ja vihreä kuuragekko käveli sisään.

Svinki: Hyvää päivää kullekin. Arvon prinssit, arvon puhelin…

Manalan prinssi katseli hetken huonetta ja ihmisiä ja sitten kääntyi ja käveli ovesta ulos.

Svinki: Hyvää päivänjatkoa…

Demoni kumarsi syvään ja sulki oven perässään.

Rauha: Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Tuhkimo: Näin täällä Manalassa huudellaan, kun täällä rähisevä väki pitää taloa. 

Kelhe: Mitä jos vain lähdettäisiin täältä?

Nenya: Kuulostaa ihan hyvältä idealta. Voidaan sitten lähettää se kirje oikeasta maailmasta. 

Tuhkimo: Siis hetkinen meinaatteko te että pystytte lähtemään täältä?

Rauha: Me tulimme tänne alas tekemästäni portaalista. Meidän pitäisi jotenkin päästä takaisin ylös.

Rana: Tikapuita pitkin taivaaseen?

Kelhe: Tiesittekö muuten että se kissa joka kävelee niitä tikapuita pitkin, perustuu siihen kun Yhden kuningaskunnan liigan sodassa se kis-

Nenya: Ei historialuentoa jooko, meillä ei ole nyt aikaa käydä mitään eeppisiä runoja läpi

Kelhe: No ehkä joku toinen kerta sitten

Nenya: Rana, saatko taiottua repustasi tikkaat?

Rana: No en varmaan saa, ihan järjetön idea. En saisi niitä suuaukosta ulos. 

Rauha: Olisikohan täällä jossain varastossa tikkaat?

Tuhkimo: Hmmm. Tuolla komerossa taisi olla.

Huoneen nurkassa olevasta komerosta he löysivät tikkaat, ja asettivat ne pystyyn.

Rana: Hei ennen kuin lähdetään. Mikäs sinun nimi olikaan?

Tuhkimo: …

Kelhe: No kyllä sulla varmaan joku nimi pitää olla!

Rauha: Hmm… Totta puhuen olet aika likainen kun olet ollut täällä niin kauan. Mitä jos kutsutaan sinua Tuhkimoksi?

Tuhkimo: Öh. No. Okei. Mikäs siinä.

Tuhkimo: Mutta oikeastaan tekään ette kertoneet keitä te olette?

Kelhe: Olen Kelhe. Niin kuin yksi sotalordi mutta toisin päin. Olen kuuluisa historioitsija ja olimme täällä etsimässä puuttuvaa päätäni. Mutta ei se täällä tainnutkaan olla.

Tuhkimo: Mutta sinullahan on jo kaksi…

Rauha: Minä olen Rauha ja olin ennen Piparnoidan kuuluisin oppipoika mutta päätin lähteä näiden muiden mukaan kun en jaksanut aina vain tehdä kaikkea tylsää.

Tuhkimo: Piparnoita? Kaikkea sitä kuulee. 

Rana: Niin ja minä olen Rana. OIen aika lailla vakiintunut seikkailija.

Nenya: Ja minä olen uskomattoman kuuluisa ja hot lohkoketjun keksijä ja yksi kuuden meren vaarallisimmista merirosvoista!

Tuhkimo: Jahas. Vai sillä tapaa. Mitä jos nyt tosiaan vain lähdetään?

Sitten he kiipesivät tikapuita pitkin taivaaseen.

Pian kaikki viisi olivat kiivenneet pipariportaalin läpi takaisin meidän maailmaamme. 

Rana: Vau, täällä on tullut kesä sillä aikaa kun olimme seikkailulla!

Nenya: Ihan kiva, talvi alkoikin jo kyllästyttää.

Rauha: Portaalimme ei muuten olisi kestänyt paljon pidempään. Taikina on lähtenyt leviämään maastoon. Pienet olennotkin ovat syöneet sitä.

Rana: No hieno homma. Mitä jos lähdetään johonkin missä on kivempaa juhlia kesää?

Tuhkimo: Entä tämä minun kirje? Voitaisiinko lähettää se nyt?

Nenya: Aa joo aivan. Nyt lohkoketjun pitäisi toimia taas. Odotapas kun ohjelmoin pienen aikaportaalin jonka kautta sen voi lähettää.

Sitten kuului vaan poks ja Tuhkimo kirjeineen oli kadonnut eikä jäänyt mtn.

Nenya: Hups. Vähän väärä viittaus näköjään. Äh, olisi ollut kiva hengata sen kanssa kauemmin. Mutta luulen että se päätyi silti aika lähelle oikeaa paikkaa. 

Rana: Hmm, sovitaan niin. Mitä jos mennään me loput vaikka rannalle ja pistetään nuotio kokoon. Tekisi vähän mieli syödä jotain.

Rauha: Minusta se voisi olla hyvä tapa viettää loppupäivä.

Kelhe: Jos ei saa päätä niin voi ainakin saada ruokaa.

Nelikko alkoi matkata Nenyn opastuksella lähimmälle rannalle, keräten matkalla kuivaa puuta Ranan reppuun. Neny johdatti heidät rannalle, jossa oli karheaa kellertävää hiekkaa.

Nenya: Tieteellisen metodini mukaan tämä on täydellinen kohta bileille

Rana alkoi purkamaan puuta repustaan. Sillä välin muut potkivat kengät jaloistaan.

Rana: Meillä onkin näköjään aika paljon tätä puuta niin haluatteko pilkkoa sitä vai pistetäänkö vaan kasaan?

Kelhe: Pinoon vain, ei niitä tarvitse pilkkoa.

Nenya: Heitä tänne pari oksaa niin saadaan tehtyä makkaratikkuja

Rauha: Koitetaan laittaa niitä vähän pystyyn niin että ne palaa paremmin

Sitten kun kaikki puut oli saatu repusta ulos ja koottua jonkinlaiseksi kokoksi, Rauha sytytti sen. Hiljalleen tuli alkoi syömään kokon ylempiäkin puita ja kokko alkoi palamaan kunnolla.

Kelhe: Onko kellään muulla nälkä? Minulla voisi olla.

Rana: Niin minullakin! Voidaan grillata tuossa jotain. Onko teillä jotain hyvää mukana?

Nenya: Minä kyllä luulen että sinulla on repussasi kaikki hyvät syötävät.

Rana: Rauha?

Rauha: Mitä? Ei minulla ole mitään mukana.

Rana: Niin.

Rana kaivoi repustaan ensin pussillisen vaahtokarkkeja ja paketin keksejä.

Nenya: Eikö nuo ole aika ällöttäviä ja epäkäytännöllistä syödä?

Rana: Ei kun juuri siksi ne on parasta grillausruokaa

Rana kaivoi seuraavaksi repustaan muumakkaroita

Nenya: Tämä on sitä oikeaa ruokaa

Kelhe: Anna niitä tänne niin päästään grillaamaan

Rana: Tiedättekö jotain muuta mitä on hyvä grillata?

Kolme muuta olivat keskittyneet grillaamiseen. Rauha grillasi vaahtokarkkeja onnellisen näköisenä. Rana otti repustaan rantapallon ja vesimelonin ja sitten sulki repun. 

Rana: En löytänyt kylmää vesimelonia.

Rauha: En usko että kylmät asiat ovat hyviä juuri nyt.

Rana: Hmm, se on kyllä totta.

Rana: Kyllä se olisi silti voinut olla vähän viileä.

Rauha katseli ympärilleen.

Rauha: Mikä tuo kasa on?

Rana: Ai, otin rantapallon jo repusta siltä varalta että tekee mieli potkia jotain.

Rauha otti muovikasan käsiinsä ja puhalsi siihen ilmaa. Hän potki sitä hieman kun muut vielä grillasivat ja söivät.

Lähdeluettelo:

Musiikki:

[MV] 이달의 소녀 yyxy (LOONA/yyxy) "love4eva (feat. Grimes)"

Grimes - Player Of Games Instrumental

Tikapuut taivaaseen

New Game! OP/Opening HD「SAKURA SKIP」+ Subs CC

Muut:

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Frog_Prince

Klaanon

Minecraft

The Social Contract | Philosophy Tube The Social Contract | Philosophy Tube (äesthetic purposes)

https://www.martat.fi/reseptit/paraisten-piparkakut/

https://www.nollakohta.fi/2020/08/vektori-ja-sen-pituus.html

https://www.youtube.com/watch?v=CrOuFdafbLM

[miu-mau-revolution]

Here we see a very special green frog [Lithobates clamitans, formerly Rana clamitans] displaying unusual blue coloration instead of the typical green. This mutation is apparently relatively common in the area of Michigan where this specimen was found. Image by James Harding.

[miu-mau-revolution]

day 195

“debugging”

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

Kuinka akshisärki sai uuden nimen

Oli kulunut vähän aikaa siitä kun Rana oli saanut uuden nimen ja tavannut oudon ravun.

Rana kulki rannalla ja mietti uunin salaisuuksia. Pehmeitä ja kuohkeita kakkuja on vaikea paistaa, kun ne sekä palavat päältä että lässähtävät kun ne ottaa pois. Lämpötila oli asetettu ihan oikein reseptin mukaan. 

Sitten Rana katsoi taas mereen, ja huomasin jotain kummallista. Pinnan alla oli jokin kummallinen olento, joka tuntui yrittävän saada Ranan huomion.

Rana: Mitä?

Olento työnsi välillä päätään pinnalle, muttei saanut aikaan kuin hyvin kummallisia ääniä.

Rana: Ai etkö osaa hengittää ilmaa? Odotas hetki.

Rana laski reppunsa maahan ja penkoi sieltä jotakin. Pian hän löysikin putkista koostuvan laitteen, ja katseli sitä tyytyväisenä.

Rana: Hahaa! Tässä! Tällä sinun pitäisi voida hengittää melkein mitä tahansa

Ja Rana heitti laitteen veteen. Kumma olento nappasi sen, ja perääntyi syvemmälle veteen pyörimään. Hetken päästä se varovasti työnsi päänsä taas pinnalle, näytti ilahtuneelta ja nousi viimeinkin sulavasti rannalle.

Rana näki olennon viimeinkin kunnolla. Se oli vihreä ja yksipäinen, ja aika surkean näköinen.

Rana: Onko kaikki hyvin? Pystytkö hengittämään? Kuka olet?

Kelhe: Kiitos kun autoit! Olin päätynyt ihan liian suolaiseen veteen eikä se ollut yhtään mukavaa. Mutta en kyllä oikein osaa kertoa kuka olen, kun en muista.

Rana: Ai. Muistatko yhtään mitään?

Kelhe läpsytteli surkeana suuria räpyläjalkojaan.

Kelhe: Viimeisin asia on kun näin taivaalla lentää lepattavan vihaisen makutan, ja se mutisi jotain kurjista kuolevaisista ja sitten se ampui minua taikasäteellä. Taisin siinä menettää kaksi päätä ja niiden mukana aika paljon muistoja. Olen yrittänyt etsiä niitä.

Rana: No voinko auttaa? Ainakin tarvitset nimen siihen asti että löydät oikeasi. Mitä jos kutsun sinua Kelheksi? Kun olet vähän kuin jonkinlainen syväläisten sotalordi joka mutatoitui jouduttuaan Tyrmään ja käänsi nimensä takaperin.

Kelhe: Vähän outoa, mutta okei. Se kuulostaa ihan kivalta ainakin.

Rana ja Kelhe pyörivät aikansa ympäriinsä katsellen kivenkoloihin ja juurakoihin, mutta missään ei näkynyt kadonnutta akshisärjen päätä.

Kelhe: Äh, päätä särkee ja väsyttää. Löydämmeköhän sitä koskaan.

Rana: Niin, tämä ei nyt oikein suju

Kelhe: Olisipa meillä mukana joku asioiden löytämiseen erikoistunut tutkija

Rana: Hei, onpa hyvä idea!

Rana avasi taas reppunsa ja nosti sieltä esiin Nöpön.

Rana: Hei Nöpö. Voisitko käydä hakemassa sen tutkijan jonka tapasimme vähän aikaa sitten, siinä viime viestissä?

Nöpö sukelsi takaisin reppuun, ja Rana ja Kelhe jäivät odottamaan.

Hetken päästä horisontista ratsasti paikalle tuttu oranssinsininen matoran Nöpön selässä. Tällä kertaa hänellä oli päässään merirosvohattu.

Nenya: Hei taas! Katsokaa millaisen hatun löysin!

Rana: Moi! Aika hieno!

Kelhe: Hetkinen, oletko sinä se kuuluisa Nenya, lohkoketjun keksijä?

Rana: Ai joku kuuluisuus? En tiennyt?

Nenya: Niin, en yleensä haluakaan ihmisten tuntevan minua. Olen enemmänkin eräänlainen “nukkemestari” tai “työnantaja” joka ohjaa tapahtumia kulisseista eikä itse osallistu tarinaan. Niinkuin vaikka juuri lohkoketju: moni naamio kuten Elda ja Zatth on toteutettu käyttäen lohkoketjuja, mutta vain harva tietää sen.

Rana: Mielenkiintoista

Kelhe: Mutta… luulin sinun olevan schiludomilainen.

Nenya: No en kyllä ole enkä ole varmasti koskaan ollutkaan! Kaikki vain luulevat niin nimeni takia. Uskotteko että jotkut ovat luulleet minua myös selakhiksi tai nynrah-aaveeksi, vaikka niissä kielissä nimi äännetäänkin ihan eri tavoilla.

Rana: Okei. Me yritämme etsiä Kelhen päätä. Se on hukassa

Nenya: Sittenhän minä voin auttaa!

Nenya otti esiin pitkän metallisen ketjun jossa oli lyhyt kahva.

Nenya: Tämä on nyt sellainen lohkoketju, ja sillä voi löytää mitä tahansa, kunhan kyseinen aarre ei ole Fungiibeli. Lohkoketjut perustuvat linkitettyihin listoihin, mutta ne on tehty todellisiksi koodaamalla ne kiinni ne kohtalon synkkään algoritmiin. Linkitetyissä listoissa jokaisessa linkissä on aina viittaus seuraavaan linkkiin. Siitä syntyy tämä ketju. Se alkaa tästä kahvasta joka yhdistyy ensimmäiseen linkkiin. Ja tuossa missä ketju päättyy, on niin sanottu “null-viittaus”, eli sillä ei ole enää yhtään linkkiä. Me kuitenkin voimme asettaa sen viittamaan johonkin toiseen asiaan. Mikä on sinun toisen pääsi muistiosoite?

Kelhe: 0x5E1EC104

Nenya koodaili lohkoketjuaan hetken.

Nenya: Noin, nyt viimeinen linkki osoittaa siihen.

Lohkoketjun ketju veti itsensä yhtäkkiä suoraksi, osoittaen rannalta poispäin, metsään.

Nenya: Nyt meidän tarvitsee vain seurata sitä

Rana: Jee

Lohkoketju johdatti heitä yhä syvemmälle metsään. Hetken käveltyään he huomasivat, että ketju johdatti heitä hieman mutkittelevaa polkua pitkin. Polku johdatti heitä aukeamalle, jonka keskelle oli rakennettu jotain. Rakennelmaan kurkotteli ruskea hahmo.

Rana: Hei tuolla on joku tyyppi! Tarviikohan se apua?

Hahmo nosti päänsä ja tuijotti kolmikkoa. Laatikoista kootun näköinen ukko hymyili ja heilutti. Sillä oli toisessa kädessään köysi, jota se alkoi kelaamaan. Kolmikko tuli rakennelman luokse. Aukiolla näytti olevan syvä kaivo.

Läheltä katsottuna ruskean olennon saumat näytti olevan liimattu kiinni sokerikuorrutteella. Se tuoksui kanelilta, inkivääriltä ja kardemummalta.

Nenya: Heips! Mitä kuuluu?

Rauha: No siis minulla on tässä jutut ihan kesken ja yritän noutaa vettä, mutta en yllä veteen! sankoni kolisee vain tyhjyyttään!

Rana: Anna kun kokeilen.

Rana laski köyttä, kunnes se löystyi sangon osuessa johonkin. Rana pompotti sankoa köyden avulla kaivossa niin, että sieltä kuului kolinaa. Kaivosta alkoi kaikua murinaa.

Rana: Onkohan sinne pudonnut joku kissa?

Kelhe: Auts. Päänsärky on taas paha, tuntuu kuin joku hakkaisi päätäni.

Nenya: Hmmmmmmmmmmmmm

Rana: Miten kissa saadaan pois kaivosta?

Rauha: Yritä saada sanko sen ohi veteen ja sitten nostaa se ylös sangolla.

Rana ei onnistunut saamaan sankoa oikeaan asentoon. Kelhe ei onnistunut saamaan sankoa oikein. Nenyakaan ei onnistunut saamaan sankoa oikeaan asentoon. Rauha ei luovuttanut ja jonkin ajan päästä sai sangon uppoamaan veteen.

Rauha: Sainpas!

Ruoholla makaava kolmikko nousi pystyyn ja tunki kaivon reunalle katsomaan kaivosta nousevaa saalista. Sangossa oli vihreän siilin näköinen otus.

Kelhe: Minun pääni!

Kelhe nosti sangosta päänsä ja rauhoitteli sitä silitellen. Sitten hän asetteli sen hartioilleen.

Kelhe: Jee! Siinä on jo yli puolet päistäni. 

Nenya: Mitäs me nyt tehdään?

Rauha: Tulkaa viemään sangollinen vettä kotiini. En tykkää kantaa vettä kun sitä aina roiskuu käsilleni.

Rauha tipautti sangon kaivoon tottuneesti.

Rauha: Asun tuolla polun varrella. Nimeni on Totuus. Olen Piparinoidan oppipoika. 

Rana: Kuka on piparinoita?

Rauha: Hän on se, joka puhalsi minuun elämän. Hän teki minusta Totuuden.

Rauha antoi sangon Nenyalle ja kääntyi selin kaikkiin. Sen selkään oli kirjoitettu valkoisella “RODE,” totuus. 

Kelhe: Huh. Minä sain nimeni vähän aikaa sitten Ranalta. 

Rana: Ja minä sain omani vähän aiemmin Nenyalta.

Nenya: Ja minä annoin itselleni oman nimeni.

Rauha: En ole ihan varma mitä mikään tuosta tarkoittaa. Piparinoidan antama totuus on minun velvollisuuteni ja minun kohtaloni. Mistä puheen ollen, minulla oli työ kesken. Tulkaa perässäni.

Nenya työnsi sangon Kelhelle ja alkoi kävelemään Rauhan perässä. Polku vei talolle, jonka tiilet olivat melkein saman värisiä kuin Rauha. Katon peittävä vaaleanruskea kuorrute kiilsi auringoissa ja ruskeiden kattotiilien välistä pilkotti monen värisiä pyöreitä asioita. 

Rauha avasi oven ja viittoi muuta seuruetta tulemaan sisään. 

Kelhe: Mihin sinä oikeastaan tarvitset tätä vettä?

Rauha: Keitän vettä Piparinoidalle, jotta hän voi juoda teetä.

Kelhe: Ai, onko hän täällä? Vai onko hän vasta tulossa? Hän kuulosti aika pelottavalta

Rauha: Ei, en usko että hän palaa tänään. Uskon, että hänellä kestää kauemmin.

Rana: Miksi keität teetä, jos olet noin varma, ettei Piparinoita palaa?

Rauha: Teetä kuuluu olla valmiina kun Piparinoita palaa. 

Nenya: Tuo ei kyllä kuulosta kovin hauskalta. Oletko miettinyt että voisit tehdä jotain muuta?

Rauha: Mitä? Miksi ihmeessä tekisin yhtään mitään muuta? Teetä kuuluu olla, se on totuus.

Nenya: Hmh

Rauha käveli tulen ääreen ja tökki puita hiilihangolla. Tuli näytti kestävän pitkään.

Rauha: Tuokaa vettä tänne pataan, se pitää täyttää.

Kelhe: Joo joo, tuodaan

Kelhe kiiruhti raskaan sangon kanssa Rauhan luokse, kun hän yhtäkkiä kompastui johonkin. Vesi läiskähti kaaressa kohti Rauhan selkää. Vesi, joka osui tiilille tulen viereen sihisi ja katosi nopeasti pois. Vesi, joka osui Rauhan selkään alkoi imeytymään ruskeaan ja valkoiseen. 

Selän tekstistä pyyhkiytyi loppuosa. Nyt siinä luki vain “RO”, rauha.

Rauha: Hei! Varo vähän! 

Rauha pudisteli itseään,

Rauha: Mutta no, mitäpä siitä. Mietinkin tässä että oikeastaan on aika rauhatonta vain aina keittää vettä toiselle. Melkein aina tee kuitenkin ehtii jäähtyä kun se on aina matkoilla. Tuntuu vähän kurjalta heittää teetä pois.

Rana: Luuletko, että voisit olla paremmin rauhassa, jos keittäisit vähemmän teetä?

Rauha: Niin, nyt kyllä tekisi mieli jotain muuta vaihteeksi. Leivottaisiinko yhdessä jotain?

Rana: Hei, osaatko leipoa kakkuja? Haluaisin niiiiiin paljon syödä sellaista todella pehmeää kermakakkua, jossa on mansikoita!

Rauha: Minulla on ikioma kone, jolla voi tehdä kaikenlaista. Sellainen yleiskone. Varmaan kakkujakin.

Kelhe: Minun toinen pääni muistaa paljon reseptejä, tämä onnistuu varmasti kunhan löydetään ainekset!

Rana: Ihanaa! Minulla on mukana paljon mansikoita!

Kelhe ja Rauha alkoivat vertailemaan Piparinoidan kaappien sisältöä reseptin aineksiin. Rana kaivoi repustaan lavan mansikoita. Nenya viritteli lohkoketjuaan aineiden löytämiseen, mutta siinä kestikin niin kauan että kaikki oltiin jo löydetty.

Rauha: Tässä on nyt kaikki valmiina. Kyllä tästä pitäisi tulla hyvä kakku.

Nenya: Älä tule paha kakku!

Rana: Tule hyvä kakku!

Kun kakku oli valmistunut ja todettu hyväksi, he viettivät yhdessä iloista nimeämispäivän iltaa.

Kelhe: Minulla alkaa kyllä olla jano.

Rauha: Teetä en kyllä enää tee! Mutta tuolla lähellä on IPA-neva, sieltä saa kuulemaa hyvää juotavaa. Sinne pääse täältä Kopakabaana-nimistä jäätietä pitkin.

Kelhe: Siellä pitää käydä! Mennäänkö porukalla?

Rana: Joo, mutta minä haluan kyllä vielä palan kakkua.

Nöpö: Hyvää kakkua ja uutta vuotta!

Meil on kaks aurinkoo ja meri joka kimmeltää

(Kopakabaana ja IPA-neva)

Meil on plus 35 ja aallot jotka viilentää

(Kopakabaana ja IPA-neva)

Enkä mä tiedä, päästäänkö me koskaan lähtemään

(Kopakabaana ja IPA-neva)

Mut kuule beibi: "Meil on matka, meil on määränpää"

(Kopakabaana ja IPA-neva)

“Kirjallisuus”viitteet:

Hannu ja Kerttu

Clan Members III: Remembergeance: Clan Member

Me When I Am Gone Away: Clan Member of the

Presidency of the Central Committee of the League

of Communists of Yugoslavia for the Socialist Au-

tonomous Province of Kosovo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Golem

minecraft straw golem mod

Celeste

Kuvateksti: Rauha kun Kelhe asettaa toisen päänsä hartioilleen

Wizard of Oz (1939)

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

“duracell-pupu“

[miu-mau-revolution]

Steampunk Cat

[miu-mau-revolution]

Kuinka sammakko sai uuden nimen

https://www.youtube.com/watch?v=eBPfnj8_4W4 (10h みっちりねこマーチ, poistunut)

Rana kulki. Edessäpäin veden äärellä istui matoran. Rana ajatteli kääntyä ympäri ja kävellä takaisin, mutta istuja vaikutti ihan hyvältä seuralta. Ainakin kaukaa katsottuna. Rana heilutti: 

Rana: Moi

Nenya: Heips!

Nenya: Minä olen Nenya. Kukas sinä olet ja mikäs sinut tänne toi?

Rana: Ai. No kunhan käveleskelen. Tänään on ihan kiva päivä vain katsella laineita.

Rana: Mitäs itse puuhaat?

Nenya: Katselen kaloja. Niitä uiskentelee täällä paljon. On ruutanoita ja haukia ja särkiä. Olen aina pitänyt kaloista, meissä on paljon samaa.

Rana: Kuulostaa kivalta.

Rana: Tätä aluetta kehuivat suunnilleen kaikki matkaajat ja ihan syystä, mutta en muista kenenkään kertoneen kaloista. Uitko paljon?

Nenya: Hmm. En oikeastaan. Enemmän minä vain katselen ja ihmettelen asioita.

Rana: No, niin kai minäkin. En ole tänään paljon muuta tehnytkään. Tosin taisin tulla tälle saarelle juuri siitä syystä.

Rana: Entä miten sinä päädyit tänne rannalle?

Neny: No, asuin ennen Metru Nuilla. Opiskelin ga-metrun yliopistossa ja kehitin algoritmia joka kertoo totuuksia. Mutta sitten kun asiat alkoi mennä huolestuttavaan suuntaan kaupungissa, niin en enää halunnut elää yhteiskunnassa ja päätin lähteä seikkailemaan. Ja sitten olen päätynyt kaikenlaisiin kummallisiin paikkoihin kuten tänne.

Rana: Tuohan kuulostaa tosi siistiltä! Minäkin haluaisin tehdä jotain siistiä, niin kuin vaikka seikkailla!

Nenya: Näytät kyllä ihan seikkailijalta. Oletko varma, että et ole?

Rana: Ai. Mutta en minä lähtenyt seikkailulle, vaan pois yhdestä paikasta.

Nenya: No, seikkailulle lähdetään usein vahingossa, joten luulen kyllä että löysit ihan hyvän seikkailun. Mistä sinä sitten lähdit?

Rana: No, yhdeltä saarelta. Ei se ollut oikeastaan iso eikä tärkeä. Siellä vaan oli hirveän ankeaa ja halusin koko ajan johonkin muualle.

Nenya: Mikset sitten lähtenyt?

Rana: Olisin voinutkin lähteä, vaikka kuinka monta kertaa. Mutta kun sellainen mahdollisuus tuli, en uskaltanut. Ajattelin, etten osaisi yksin mitään.

Nenya: Hmm

Rana: Olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin. En ole toistaiseksi törmännyt kuin kivoihin tyyppeihin.

Nenya: Et tainnut kertoa nimeäsi missään kohtaa. Tai sitten unohdin. Mikä se siis on?

Rana: Ai, olen Korana.

Nenya: Hmmmmmmm. Tiedätkö….

Rana: Tiedän, kuulostaa ihan joltain kulkutaudilta. En ole koskaan oikein pitänyt siitä.

Nenya: No tiedätkö, nyt on kuitenkin nimeämispäivä. Niin mitä jos vain lyhennetään sitä vähän. Ja minulla on tosi hyvä idea. Eihän sinulla ole edes mitään tekemistä jään kanssa. Sinun nimesi on tästä lähin… Rana.

Rana: Ei kuulosta huonolta. Ehkä voisinkin olla Rana. 

Nenya: Se tarkoittaa makuta-kielellä sammakkoa. Jollakin toisella taas kuuta tai matkaajaa. Muistaakseni.

Rana: Söp. “Kuusammakko” kuulostaa aika hauskalta. Nimien etymologia on aika mielenkiintoista.

Nenya: Niin on! Metru Nuilla eli paljon kielitieteilijöitä mutta jostain syystä täällä päin kukaan ei ole niin kiinnostunut.

Rana: Tiedätkö tarkoittaako sinunkin nimesi jotain?

Nenya: Hmm no siihen liittyy tarina. Silloin kun vielä elin kaupungissa, nimeni oli Gali. Tiedätkö, niinkuin se sankari. Mutta se oli vähän liian iso nimi kannettavaksi, joten eräänä nimeämispäivänä sitten sain tämän uuden. Se tarkoittaa samaa mutta schiludomilaisten kielellä. Se on sen vuoksi paljon harvinaisempi nimi, niin en enää sekoitu kehenkään muuhun. Ja kuulostaa vielä tosi salaperäiseltä.

Rana: Ahaa. Se on kyllä kiva nimi. 

Nenya: No, tiedätkö mihin olet menossa seuraavaksi? Minun pitää mennä kohta nukkumaan.

Rana: En oikeastaan. Etelässä voisi olla jotain katsomisen arvoista.

Nenya: Tosin suurin osa paikoista on etelässä, jos on tosi pohjoisessa.

Rana: Jep.

Nenya: Katso, tuolta tulee joku outo rapu. Hämmentävää.

Nöpö: Hyvää nimeämispäivää!

Rana: Sööööööppp!

[miu-mau-revolution]

[miu-mau-revolution]

Moon gradients