#Tietämättömyys

[vakivallanvarjossa]

Väkivallan varjosta kohti valoa

Kirjoittanut Suvi ja Ellis

Kuva 1: Man and woman holding hands while walking on grass field during sunset (Rutkowski 2021)

Olemme tässä blogikokonaisuudessa käsitelleet perheväkivaltaa ja sen erilaisia ilmenemismuotoja. Aiheet ovat olleet erittäin rankkoja, ja ne ovat osittain aiheuttaneet kirjoittajissa voimakkaita tuntemuksia. Perheväkivalta ilmiönä on raskas käsiteltäväksi, sillä se voi olla hyvinkin synkkä ja jopa henkilökohtainen aihe purettavaksi. Suuri osa ihmisiä on kokenut väkivaltaa jossain muodossa elämänsä aikana, vaikka se ei olisi perheen sisäistä väkivaltaa. Yhteiskunnassamme ennen aikaan väkivalta on ollut hyväksyttävämpää ja sitä ei ole tarvinnut piilotella - tietyllä tapaa sitä on jopa vaadittu. Nykyään perheväkivalta voi tuntua paljon näkymättömämmältä, mutta ei suinkaan olemattomalta.

Perheväkivalta käsitteenä voi tuoda monelle ensimmäisenä mieleen miehen pahoinpitelemässä puolisoaan, mutta kuten olemme tässä blogikokonaisuudessa esitelleet, totuus on paljon monimuotoisempaa. Miehet ovat myös mahdollisia uhreja perheväkivalalle, vaikkakin suurin osa lähisuhdeväkivaltaa kokeneista on naisia. Tilastokeskuksen mukaan 32% naisista on kokenut jonkunlaista väkivaltaa lähisuhteessa (Tilastokeskus 2022). Kuten taas lasten kohdalla, henkisen väkivallan määrä oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2021) tutkimuksen mukaan noussut hälyttävästi vuosien 2019-2021 välillä. Myös fyysinen väkivalta on noussut erityisesti 4-5. luokkalaisten kohdalla.

Seksuaalisen väkivallan määrä on huolestuttava tänänkin päivänä. Yli puolet naisista ja noin 1/3 miehistä on kokenut jonkunlaista seksuaalista väkivaltaa, ja 1/4 naisista ja 1/26 miehistä on kokenut raiskauksen tai raiskausyrityksen (Centers for Disease Control and Prevention 2022). Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on myös huolestuttava ilmiö, ja yleensä lapsen hyväksikäyttäjä löytyy lapsen lähipiiristä, joko omasta lähiperheestä, sukulaisista tai perhetutuista (McNeish & Scott 2018).

Monet väkivaltaan liittyvät tutkimukset eivät kuitenkaan näytä koko totuutta, sillä kaikki tapaukset eivät päädy viranomaisten tietoon. Syitä tähän voi olla monia, kuten pelko, epävarmuus ja tietämättömyys mistä ja miten apua saadaan.

Mutta millä keinoilla perheväkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä?

Tähän vastataksemme tarvitsemme tietoa siitä, mistä väkivaltaisuus kumpuaa. Yksi juurisyy on ylisukupolvinen väkivallan kierre, jossa edellisen sukupolven traumat periytyvät seuraavalle. Vastauksia voi myös löytyä esimerkiksi kulttuurista, sota-ajan traumoista, mielenterveyshaasteista, päihdeongelmista sekä lapsiperheköyhyydestä. Tämä lista ei ole täydellinen, mutta se antaa hieman taustaa siihen, mistä perheväkivalta voi kummuta.

Ehkäisykeinoja voi olla muun muassa erilaisten riskitekijöiden vähentäminen, kuten lapsiperheköyhyyteen sekä päihde- ja mielenterveysongelmiin varhainen puuttuminen ja väkivallattoman vanhuuden tukeinen. On myös välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on tarpeeksi osaamista ja resursseja perheväkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. (Pohjois-Savon Liitto 2024.)

On tärkeää, että uhrit uskaltavat hakea apua virkavallalta. Tämä ei valitettavasti toteudu kaikkien kohdalla. Blogia tehdessä huomasimme, että osa väkivallan uhreista kuvaili tilannettaan viranomaisten taholta väheksyttävänä, ja että joissain tilanteissa viranomaiset eivät voineet tehdä mitään auttaakseen avun hakijaa.

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista ja turvattomimmista maista naisille. On välttämätöntä, että tänäkin päivänä ihmiset Suomessa ottavat perheväkivallan ilmiönä vakavasti. Väkivallan uhreja on enemmän kun heille tarjottuja palveluita, joten monet apua kaipaavat voivat jäädä ilman mitään apua tai tukea. Tähän on välttämätöntä saada akuutti muutos. Suomalaisen yhteiskunnan on varmistettava, että apua on riittävästi, se on helposti kaikkien saatavilla ja että se kohtaa avunhakijan tarpeet asiantuntevasti. Meidän täytyy purkaa väkivaltakulttuurimme sekä aloittaa aidon suostumuskulttuurin luominen. Eduskunnan ja hallituksen on välttämätöntä investoida resursseja väkivaltaa torjuville järjestöille ja heidän työllensä. (Oksanen 2023.) Suomen on mahdollista parantaa turvallisuuttaan perheväkivallan puolesta, mutta se vaatii työtä sekä yksilöllisellä että hallinnollisella ja lakisääteisellä tasolla.

Lähteet

Centers for Disease Control and Prevention 2022. Fast Facts: Preventing Sexual Violence. Viitattu 5.5.2024. https://www.cdc.gov/violenceprevention/sexualviolence/fastfact.html

McNeish, D. & Scott, S. 2018. Key messages from research on intra-familial child sexual abuse. Centre of expertise on child sexual abuse. Viitattu 5.5.2024. https://www.dmss.co.uk/pdfs/Key-Messages-intra-familial-ENG.pdf

Oksanen, P.P. 2023. Eduskuntavaalit 2023: Suomesta Euroopan turvallisin maa naisille ja tytöille. Amnesty International. Viitattu 7.5.2024. https://www.amnesty.fi/eduskuntavaalit-2023-suomesta-euroopan-turvallisin-maa-naisille-ja-tytoille/

Pohjois-Savon Liitto 2024. Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen. Viitattu 5.5.2024. https://www.lapepohjoissavo.fi/ammattilaisille/tyokalupakki/lahisuhdevakivallan-ehkaiseminen.html

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Lapsiin kohdistuva väkivalta. Viitattu 5.5.2024. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/eri-ryhmat-ja-vakivalta/lapsiin-kohdistuva-vakivalta

Tilastokeskus 2022. Parisuhdeväkivallan kokemukset yleisiä Suomessa. Viitattu 5.5.2024. https://stat.fi/uutinen/parisuhdevakivallan-kokemukset-yleisia-suomessa-lisatietoja-webinaarissa-1562022

Kuva lähteet

Kuva 1: Rutkowski, L. 2021. Man and woman holding hands while walking on grass field during sunset. Unsplash. Unsplash License. Viitattu 7.5.2024. https://unsplash.com/photos/man-and-woman-holding-hands-while-walking-on-grass-field-during-sunset-ZWbBxZ6zTwM

[torillatavataan]

Venäläisturistit yrittävät viikoittain viedä Venäjälle satoja Suomesta ostamiaan pakotteiden alaisia luksustuotteita, kuten kelloja, koruja, laukkuja, vaatteita ja asusteita. Tullin mukaan taustalla on tietämättömyys, mutta myös tietoinen pakotteiden kiertäminen erilaisin kepulikonstein.

Syynä luksustuotteiden hamuamiseen on Ukrainan sota.

Euroopan unioni on säätänyt Venäjän vastaisissa pakotteissa tuotteista, joita ei saa viedä Venäjälle EU:sta. Suomen ulkoministeriön mukaan näitä ovat esimerkiksi huipputeknologia, merenkulkuun liittyvät tuotteet ja radioviestintäteknologia, niin sanotut kaksikäyttötuotteet ja ylellisyystuotteet, kuten luksusautot, kellot ja korut.

Lisäksi eri tyyppisille ylellisyystuotteille on asetettu eri suuruisia arvorajoja. Pääsääntöisesti arvoraja menee 300 eurossa.

Helsingin ydinkeskustassa toimivien, ylellisiä tuotteita myyvien liikkeiden asiakaspalvelijat ovat IS:n tietojen mukaan törmänneet työssään päivittäin venäläisturisteihin, jotka yrittävät ostaa pakotteiden alaisia luksustuotteita.

– Venäjällä asuvia asiakkaita tulee liikkeeseen joka päivä, mutta jos heidän osoitteensa on Venäjällä, emme voi myydä heille tuotteita. Jos venäläisen asiakkaan osoite on ulkomailla, voimme myydä hänelle.

Asiakaspalvelija arvioi, että Venäjällä asuvat henkilöt yrittävät kiertää pakotteita antamalla liikkeelle osoitteen, joka ei sijaitse Venäjällä.

Monella ylellisyystuotteita myyvällä liikkeellä on käytössään asiakasjärjestelmä, johon kirjataan jokaisen oston tehneen asiakkaan tiedot. Järjestelmä on ollut käytössä jo kauan ennen Ukrainan sotaa. Asiakkaat yrittävät myös kiertää liikkeiden ostorajoitus-järjestelmää. Ylellisyystuotteita myyvät liikkeet ovat joutuneet esimerkiksi takavarikoimaan asiakkaiden pankkikortteja, sillä kortissa ei ole ollut asiakkaan omaa nimeä. Nyt asiakkaat nostavat käteistä, jotta he pystyvät ostamaan haluamiaan tuotteita.

Venäjälle matkustavien henkilöiden valvontaa vahvistettiin 22.–26. heinäkuuta Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan rajanylityspaikoilla. Vaalimaan tullin vt. varapäällikkö Tuomo Heikkilä vahvistaa, että venäläisturistit yrittävät viedä usein pakotteiden alaisia tuotteita Venäjälle. Hänen mukaansa pakotteita yritetään myös kiertää.

Vaalimaan raja-aseman ylittäjät lasketaan viikkotasolla näinä aikoina kymmenissätuhansissa, kun mukaan lasketaan sekä maahan saapuvat että maasta lähtevät.

Yleisimpiä Vaalimaan tullin haaviin jääneitä ylellisyystuotteita ovat vaatteet, laukut, kamerat, kellot, tabletit, tietokoneet ja navigaattorit. Lisäksi Venäjälle on yritetty viedä kalastustarvikkeita, urheiluvälineitä kuten luistimia, autojen varaosia ja muutama drone. Päivittäin tullin haaviin jää myös puusta tehtyjä tuotteita kuten parketteja sekä öljyjä ja maaleja, jotka nekin kuuluvat pakotteiden alaisiin tuotteisiin.

Pakotteita on yritetty kiertää Heikkilän mukaan monin tavoin. Usein venäläisturisti saattaa kiertää pakotteita yksinkertaisesti niin, ettei hän ilmoita ja esitä tullille mukanaan olevia tavaroita. Pakotteiden alaisia tuotteita löytyy myös lähtevien autokaistalta tarkastusten yhteydessä.

– Muutamissa tapauksissa tavaroita on myös piiloteltu esimerkiksi autoon tavaroiden tai penkkien alle, Heikkilä sanoo.

Tulli pystyy tarvittaessa pidättämään tullivalvontaan tai haltuun ottamaan tavaran, joka kuuluu pakotteiden alaisuuteen. Heikkilän mukaan on mahdollista, että tavara palautuu myöhemmin EU-alueelle esimerkiksi asiakkaalle tai liikkeeseen, josta se on hankittu. Yleinen toimintatapa on, että tulli kehottaa asiakasta itse palauttamaan ostamansa tuotteen takaisin liikkeeseen.

Koko juttu: Ilta-Sanomat

[aune]

IN ENGLISH BELOW!

Näyttää siltä, että toimettomuus ei sovi mulle. Mulla on projektinälkä. Lisäksi, suostuttelin vuosia sitten Facebookissa jonkun Aune-sukunimisen tyypin luovuttamaan mulle tämän osoitteen. Mulla oli suuria suunnitelmia tämän varalle ja nyt mua hävettää. Ja lisäksi, haluan vahvistuksen sille, olenko salaa surkea vai mieletön, koska tietämättömyys on kamalaa.

Joten ajattelin kirjoittaa, sillä tavalla rauhassa, ja julkaista tiivistelmiä esseistäni, jopa merkintöjä vanhoista päiväkirjoista, kaikenlaista. Koen olevani onnekas, että pääsin opiskelemaan niinkin kiehtovia ja kaikille hyödyllisiä aiheita kuin yhteiskuntatilastotiedettä, (feminististä) kriminologiaa sekä rauhan- ja konfliktintutkimusta. Ehkä minulla olisi annettavaa sillä saralla. Haluan myös kokeilla, miltä tuntuu kirjoittaa mulle tärkeistä ja henkilökohtaisista aiheista: mistä mulla on vähemmän sanottavaa, kuin miltä tuntuu, mistä taas enemmän?

Tykkään tuottaa tavaraa. Kuvia, ääntä, yhdistelmiä, sarjakuvia, animaatioita, lyhyitä tekstejä ja runoja, kirjeitä, muistiinpanoja. Mulla on sellainen olo, etten ole kuitenkaan aivan löytänyt omaa ääntäni. Mulla on valtava tarve sanoa mutta harva alusta ja näyttämö tuntuu turvalliselta tai omalta. Lähinnä pelottaa oma huolimattomuus painavien aiheiden äärellä. Ajattelinkin siis kokeilla tätä.

Eli, KUKA: Aune (she/her) 

25-vuotias suomalais-baski maplatuisteri (tilastotiede, rauhan- ja konfliktintutkimus). Reitti tiivistettynä Kajaanista Vetelin kautta Helsinkiin erinäisin poikkeamin. Kiinnostaa: saaret ja saaristot, transformatiivinen oikeus, rakkaudella kasvatettu ja valmistettu ruoka, konfliktien hallinta, kollektiivinen muisti, Wes Anderson -elokuvat, animaatiot sekä sarjakuvakerronta.

ENGLISH: It seems that idleness is not for me. I am hungry for a project. Also, years ago, on Facebook, I persuaded someone (with the last name Aune, I guess?) to give me this address. Back then I had big plans for this page and now I’m just ashamed. And besides, I seek some kind of confirmation as to whether I am secretly bad at this or great because the uncertainty is horrible.

So I thought about writing, in peace, without pressure, and publishing abstracts of my essays, even entries from old diaries, etc. I feel lucky to have been able to study topics as fascinating and useful as social statistics, (feminist) criminology, and peace and conflict studies. Maybe I would have something to give in that area. I also want to try what it feels like to write about topics that are important to me and personal: where do I have less to say than I thought, where more?

I like to produce stuff. Images, sounds, combinations of those, comics, animation, short texts and poems, letters, notes. However, I feel like I haven’t quite found my own voice. I have a huge need to say things but few platforms feel safe or my own. I am mainly worried about my own carelessness and ignorance when dealing with heavy subjects. So I thought I'd try this.

So, WHO: Aune (she/her)

 25-year-old Finnish-Basque mable douster (statistics, peace and conflict research). The path in summary from Kajaani via Veteli to Helsinki with various deviations. Interested in islands and archipelagos, transformative justice, food grown and prepared with love, conflict management, collective memory, Wes Anderson movies, animation and comics.

[turinametsa]

Hetki ennen huomista

Kirjottelin lukiomotivaationi puutteessa pätkän (äikänkurssia varten) liittyen mun omaan kirjalliseen tuotokseen  jota ei vielä ole edes olemassa ja aattelin iskeä kyseisen pätkän tänne palautteen toivossa. Ett jos satut lukee tän ni kerro ihmeessä mielipiteesi :D

Kyseessä on siis jatkosotaan liittyvä tekstikasa, ja siinä käydään hieman lävitse vänrikki Rannan (sekä hänen esimiehensä ja hyvän ystävänsä luutnantti Timosen) ideologista näkemystä. Vänrikki Ranta ja luutnantti Timonen ovat minun kehittelemiäni henkilöhahmoja. 

----

Pataljoona on saavuttanut Latvajärven 1.7.-41, ja samana iltana reserviläiskomppanian upseerit yrittävät keskustella akateemisesti huonolla menestyksellä.

----

Hetki ennen huomista

Heinäkuun ensimmäinen päivä kääntyi iltaan. Kesäisen auringon viimeiset säteet sulkivat Latvajärven runokylän syleilyynsä. Taivaanranta hehkui oranssina. Varjot ylsivät pitkälle, ja niitä seurasi katseellaan myös vänrikki Ranta. Ranta oli nuori reserviläisupseeri, jonka mieltä nostattivat parhaiten runot ja laulut, joita Akateemisen Karjala-seuran tapaamisissa hoilattiin. Niitä hän oli lapsuudestaan asti kuullut, ja niitä hänelle oli innokkaasti opettajaisän toimesta opetettu. Heimoveliaate kyti vahvana liekkinä hänessä, ja jos hän olisi ollut vanhempi kuin kuusivuotias heimosotien aikaan, olisi hän mielellään ja ennen näkemättömällä innolla osallistunut Karjalan kansannousuun. Niin kuitenkaan ei ollut voinut tapahtua, joten sen innon oli aika purkautua nyt.

Vänrikin katse nousi varjoista taloihin ja itse järven selälle. Latvajärvi oli pieni järvi, vaatimattoman pieni lammikko Ääniseen tai Laatokkaan verrattuna, jopa Suomussalmen Vuokkijärveä melkein kymmenen kertaa pienempi. Itse runokylä sijaitsi sen itäpuolella, pienellä vaaralla, ja sieltä oli aikoja sitten Arhippa Perttusen itsensä ja hänen lähisukulaistensa edustama Perttusten runonlaulajasuku katsellut järvenselälle ja kenties luikautellut ikiaikaisia tarinoitaan järven laimeiden laineiden kuljetettavaksi…. Ranta huokaisi haikeasti ja asettui nojaamaan pienen mökkipahaisen nurkkalaudoitukseen.

Hän oli pettynyt. Siviiliväestöä alueella ei ollut, joten Ranta ei saanut ihailla toivomiaan vastaanottajaisia, ei saanut lämpimiä tervetuliaisia, ei saanut paistatella sorretun kansan vapauttajan kunniassa…. Ja mikä pahinta - siviiliväestön puuttuminen tarkoitti sitä, ettei hän päässyt keskustelemaan yhdenkään runonlaulajan kanssa! Liekkö heitä enää edes olemassa? Tietämättömyys kalvoi sisuskaluja, korvensi ja kirveli, ja epätoivo luultavasti jopa säteili hänen kasvoiltaan, sillä pientä polkua myöten lähestyvä luutnantti Timonen vakavoitui hänet nähdessään.

“Ville, mitäs sinä täällä yksin murehdit?”

Olihan vänrikki nähnyt miehen tulevan, mutta vasta nyt hän kiinnitti tuohon enemmän huomiota. Leikillisen laiskasti hän suoristautui ja käytti kättään tervehdykseksi ohimollaan. Timonen huitaisi vähättelevästi vastaukseksi ja asetti kätensä ristiin selkänsä taakse.

Ranta katseli hetken aikaa esimiestään. Luutnantti Kalle Timonen oli pitkä ja voimakas, hyväntahtoinen mies, muutamia vuosia häntä vanhempi. Kauaa Ranta ei ollut tuntenut toista, mutta hän oli huomannut tulevansa mainiosti toimeen komppanianpäällikkönsä kanssa. Osasyy sille saattoi olla yhteinen ideologia - Timonen oli paljastunut aktiiviseksi AKS:n jäseneksi ja Vienan kulttuurihistorian harrastajaksi.

“Et ollut kuulustelemassa vankeja?” Timonen kysyi ja vänrikki ravisti päätään.

“En ollut. Lähetettiinkö ne ylöspäin herroille tulkittaviksi?”

Kylästä oli saatu päivällä kuusi vankia, joista yksi oli ollut henkihievereissään.

“Ne viisi lähetettiin esikuntaan, se haavoittunut jätettiin joukkosidontapaikalle. Kävin jututtamassa sitä, mutta eihän morfiinihumalaisesta selvää saa.”

He olivat hetken hiljaa, kuin yhteisestä sopimuksesta.

Timonen istahti alas hiekalle, ja pian Ranta asettui hänen viereensä. Yhdessä he seurailivat illan hämärtymistä ja muutamien miesten kuljeskelua järven rannalla. Joku nouti vettä pakilla keittääkseen saikkaa, ja toinen pesi noen sotkemia kasvojaan keskittyneenä.

“En minä olisi osannut odottaa, että täällä olisi näin rumaa”, Timonen totesi ja Ranta vilkaisi häntä sivusilmällä.

“Niin. Kyllähän sitä köyhäksi sanottiin, mutta että näin rähjäinen….Vaikea uskoa.”

“Ehkä tämäkin kylä loisti ennen Lokakuun vallankumousta. Ja varmasti tulee vielä loistamaan.”

Timosen kasvoilla kävi hymyntapainen, ja nuoremman upseerin oli helppo yhtyä siihen.

“Harmi vain, että olemme kaksikymmentä vuotta myöhässä. Jos Karjala olisi saatu jo kansannousun päivinä, olisi kulttuuri onnistuttu säilyttämään.”

“Oletpa sinä varma asiasta”, luutnantti naurahti ja iski kätensä Rannan harteille. Toisella kädellään hän osoitti järvelle. Kuusi sorsaa nousi lentoon siivet räpisten. Joku rannalla olleista sotilaista yritti ampua niitä, mutta ei onnistunut saamaan yhtäkään alas. Sotilas kuului kiroilevan, ja se sai Rannan nauramaan.

“Siinäpä sitä kuulet, oikein perisuomalaista sisua. Eikös me sitä täältä haeta? Alkusuomalaisuutta?” Timonen kysyi ja vänrikki pyyhki naurunkyyneleitä silmistään. Olo oli kumman vapautunut, eikä Ranta tiennyt, johtuiko se väsymyksestä vai jostain muusta. Raskaan päivän jälkeen mille tahansa pystyi nauramaan hyvillä mielin.

Timonen tarjosi vänrikille tupakan ja sytytti sen samalla liekillä, kuin omansa. Pienet savukiekurat haihtuivat kohottuaan muutaman metrin päähän heistä. Luutnantti nojasi aavistuksen verran taaksepäin venytelläkseen.

“Jaahas, mitä luulet? Kauanko sota kestää?” Timonen kysyi täyttääkseen hiljaisuutta.

Ranta puhalsi kiusallaan savua toisen kasvoille ja sanoi:

“Eikös ne kolmesta viikosta puhu. Mutta ei mikään sota kestä kolmea viikkoa.”

“Kävitkö muuten Perttusen haudalla?”

Vänrikki kurtisti kulmiaan.

“En käynyt. Missä kunnossa se on?”

“Kaameassa. Eivät ole suurimman runonlaulajansa muistoa vaalineet sen enempää. Ties vaikka olisivat käyttäneet hautuumaata tunkiona.”

Timonen hymähti ristiessään kätensä niskaansa ja heittäytyessään ruohikkoon.

“Hirveää”, Ranta huokaisi ja pyöräytti suikkaansa käsissään. Lakin kangas oli kulahtanut auringossa, sen hän tunsi sormissaan. Suikan ostaessaan se oli ollut uutuuttaan pehmeä ja väriltään kaunis, mutta vuoden parin vähäinenkin käyttö oli jättänyt siihen jälkensä. Lakin sivussa oli edelleenki toissatalvinen veritahra, joka ei lähtenyt pois millään. Kaikkea Ranta oli yrittänyt, mäntysuovasta lipeään, mutta siinä se tahra edelleenkin oli. Se tuntui sormissa inhottavana kovettumana. Tahra toi hänen mieleensä ne satapäiset ihmislaumat, jotka rynnivät heidän asemiaan päin suurina, pelottomina aaltoina kuin kissan jahtaamat, ahdinkoon ajautuneet rotat, jotka talloivat huono-onnisimmat yksilöt alleen, sillä eteenpäin oli päästävä, kaatui viereltä yksi tai sata tai tuhat muuta.

Sitä näkyä Ranta oli pelännyt, ja hän oli pelännyt etenkin niitä kauhusta laajenneita silmäpareja, jotka syöksyivät päälle ja peittivät linjan vähäiset puolustajat pikimustaan pimeyteen.

Ne tulivat sen talven jälkeen usein uniin, mutta kesän edetessä ja työn täyttäessä elämän, oli painajaiset jääneet. Uusi sota ei tuonut pelkoja pintaan, sillä tilanne oli toinen. Hyökkäyssodan voitokas tunnelma - vaikka sotaa oltiinkin käyty vasta vaivaisia päiviä - ja vähäinen vastarinta piti mieltä yllä. Ranta uskoi voittoon, vihdoinkin kansakunnan oli mahdollista kostaa kokemansa vuosisataiset vääryydet.

Vaikka hän yritti pitää mielialaansa sillä hetkellä korkealla, hän näytti synkältä ja Timonen huomasi sen.

“Sinä se et kyllä tänään ole ollut oma itsesi”, luutnantti totesi mukamas ohimennen ja painoi sätkänsä iltakosteutta keräävään nurmeen. Mies nousi istumaan ja kietaisi kätensä polvensa ympärille.

“Millainen minä sitten yleensä olen?” Ranta naurahti ja käänsi kasvonsa esimiehensä puoleen.

“Sinä olet reipas ja hymyilet paljon. Mitä sinä oikein ajattelet tällä hetkellä tuolla sinun pienessä päässäsi?”

Timonen pörrötti vänrikin hiuksia ilkikurisesti virnistäen, ja Ranta tyrkkäsi käden kauemmas.

“En minä oikeastaan mitään mieti. Anna olla, olen vain väsynyt.”

“No, jos niin sanot”, vanhempi mies myöntyi ja nyhjäsi maasta ruohoa, jota heitti upseeritoverinsa päälle. Ranta hymyili etäisesti. Ei sellaisista asioista voinut puhua, poikkeuksen saattoi tehdä ehkä korkeintaan humalassa. Eikä häntä mikään kuitenkaan vaivannut. Hän oli vain väsynyt.

Äkkiä Timonen nousi seisomaan ja veti Rannankin ylös.

“Tule. Käydään vielä uimassa. Vesi on lämmintä.”

“Käydään.”

Myöhään venähtäneen iltauinnin jälkeen Ranta tunsi olonsa raukeaksi. Ensimmäisen taistelun voitto kertoi uuden ajan koittamisesta Vienan Karjalaan. Vielä jonain kauniina kesäpäivänä se säkenöisi entisessä tarunhohtoisessa loistossaan. Loistossa, minkä Lönnrotin Kalevala ja Ilmari Kiannon sekä Onttoni Miihkalin kirjallisuus sai syntymään. Suomi käänsi tarinoidensa syntysijojen historiaan uuden sivun. Ranta sulki silmänsä hymyillen. Läheltä kuului Timosen vaimea tuhina, ja hän värähti tyytyväisenä. Muutaman tunnin päästä aamu taas koittaisi, mutta Ranta ei vaivannut päätään enää ajattelemalla seuraavaa päivää. Oli hyvä elää hetki kerrallaan.   

[kapitaali]

Kaikki mallit ovat vääriä

Kuinka sujuu sinulta Farnam Streetin mentaalimallien hilan opiskelu? Onko se hyödyllistä? Muuttaako se kuvaasi maailmasta? Jos vastaus on, että kyllä menee hyvin, niin silloin hyvä. Kuitenkin hommassa on vain yksi mutta.

Kaikki mallit ovat vääriä.

Kyllä. Se on totuus. Kuitenkin, kolikolla on myös kääntöpuolensa:

Kaikki mallit ovat vääriä, jotkut ovat hyödyllisiä.

Nuo ovat brittiläisen tilastotieteilijän George Boxin sanoja. Uraauurtavassa tutkimuksessa vuodelta 1976 Box paljasti virhepäätelmän halussamme kategorisoida ja organisoida maailmaa. Me luomme malleja (termi jolla on monenlaisia sovelluskohteita), vain sekoittaaksemme ne todellisuuden kanssa.

Box sanoi myös:

Muistakaa että kaikki mallit ovat vääriä; käytännön kysymys on se miten vääriä niiden tulee olla jotta ne eivät enää ole käyttökelpoisia.

Mikä itse asiassa onkaan malli?

Ensin meidän tulee ymmärtäää tarkkaan mikä malli on.

Sanakirjamääritelmä mallille on ”esitys, yleisesti pienoiskoossa, jolla näytetään jonkin rakenne tai ulkoasu, tai yksinkertaistettu kuvaus, erityisesti matemaattinen, systeemistä tai prosessista, jolla autetaan laskentaa ja ennusteita”.

Meidän tarpeitamme varten tässä palvelee paremmin jälkimmäinen määritelmä. Malli on yksinkertaistus joka kasvattaa ymmärrystämme.

Mieti arkkitehtonista mallia. Nämä ovat tyypillisesti pienoismalleja rakennuksista, jotka luodaan ennen kuin ne rakennetaan. Niiden tarkoitus on näyttää se miltä rakennus tulee näyttämään ja auttaa projektissa työskenteleviä saamaan selkeä yleistuntuma. Ikonisessa Zoolanderin maisemassa Derek (Ben Stillerin esittämä) katselee hänen ehdottamansa ”lapsille jotka eivät osaa lukea kunnolla tarkoitetun koulun” arkkitehtonista mallia ja huutaa ”Mikä tämä on? Keskus muurahaisille??”

Kohtaus esittää sen miten malleja tulkitaan väärin: Liian kirjaimellisesti.

Miksi me käytämme malleja — ja miksi ne toimivat

Farnam Streetilla me uskomme mallien käyttämisen kun rakennetaan massiivinen, mutta rajallinen määrä perustavaa laatua olevaa, muuttumatonta tietoa siitä miten maailma todella toimii. Tämän tiedon soveltaminen on olennaista kun tehdään hyviä päätöksiä ja vältellään tyhmyyttä.

“Tiedemiehet yleisesti ovat yhtä mieltä siitä, että yksikään teoria ei ole sataprosenttisen oikeassa. Näin todellinen testi tiedolle ei ole sen totuusarvo, vaan käyttökelpoisuus. Tiede tuo vallan. Mitä käyttökelpoisempää tuo valta on, sen parempaa tiedettä.”

— Yuval Noah Harari

Aikatestatut mallit sallivat meidän ymmärtää sitä miten asiat toimivat todellisessa maailmassa. Ja sen ymmärtäminen miten asiat toimivat valmistelevat meitä tekemään parempia päätöksiä ilman, että käytetään liikaa mentaalista energiaa prosessiin.

Sen sijaan että luotettaisiin ailahteleviin ja erikoisiin faktoihin, me voimme oppia monikäyttöisiä konsepteja. Mentaaliset mallit, joita tässä käsitellään, on tarkoitettu sovellettavaksi laajalti.

Meille on tärkeää ymmärtää niin montaa mentaalista mallia kuin mahdollista. Kuten sanonta kuuluu, vähäinen määrä tietoa voi olla vaarallista ja luo enemmän ongelmia kuin täysi tietämättömyys. Yksikään malli ei ole universaalisti sovellettava — huomaamme poikkeuksia kaikkialla. Jopa hardcorein fysiikka ei toimi näin.

“Perusongelma on, näethän, että ihmiset ajattelevat että “oikea” ja “väärä” ovat absoluutteja; että kaikki joka ei ole täydellisesti oikein on täydellisesti väärin.”

— Isaac Asimov

Katsotaan melkein mitä tahansa kommenttisektiota internetissä, ja sieltä löytyy ainakin yksi pedantti raivoamassa jostain pikkuseikasta, heittäen lapsen pesuveden mukana. Vaikka tietämättömyys ja misinformaatio eivät varmastikaan ole ansiokasta, ei sitä ole myöskään täydellisyyden tavoittelu.

Heuristiikan tapaan mallit toimivat johtopäätöksinä sille että ne ovat yleensä avuksi monissa tilanteissa, ei siksi että ne ovat aina toimivia pienissä määrissä tilanteita.

Mallit voivat auttaa meitä ennustamaan tulevaa. Ennusteet eivät koskaan ole taattuja, kuitenkin ne tarjoavat meille tietyn verran valmiutta ja ymmärrystä tulevasta. Esimerkiksi, sääennusteen väite että tänään sataa saattaa olla väärin. Silti, se on tarpeeksi usein oikeassa jotta voimme asianmukaisesti valmistautua ja ottaa mukaan sateenvarjon.

Mentaalimallit ja Minimum Viable Product

Voit pitää mentaalimalleja minimum viable productina. MVP on konsepti (tai toimintastrategia), jonka avulla kasvuyritys pyrkii selvittämään mahdollisimman nopeasti ja ketterästi uuden tuoteidean markkinakelpoisuuden. Eli siis onko yritys löytänyt tarpeeksi suuren ongelman sekä riittävän hyvän ratkaisun siihen, että liiketoiminnan odotukset täyttyvät.

Toki kaikkia niitä voidaan parantaa. Mutta ainoa tapa tehdä niin on jos me kokeilemme niitä, koulutamme itseämme ja kollektiivisesti parannamme niitä.

Me voimme soveltaa mentaalimalleista erästä, Occamin partaveistä, tähän. Occamin partaveitsi sanoo, että yksinkertaisin ratkaisu on yleensä oikein. Samalla tavoin yksinkertaisin mentaalimalli tuntuu olevan kaikkein käyttökelpoisin. Tämä johtuu siitä, että tuolloin on vähiten tilaa virheille ja väärin soveltamisella.

“Maailmalla ei ole sitä ylellisyyttä että odotetaan vastauksia ennen kuin toimitaan.”

— Daniel Gilbert

Keittiösi veitset eivät ole niin teräviä kuin ne voisivat olla. Onko sillä väliä niin kauan kunhan ne vain leikkaavat edelleen vihanneksia? Sänkysi ei ole yhtä mukava kuin sen tulisi. Onko sillä väliä jos saat siinä kuitenkin nukutuksi kunnolla? Internet ei ole niin nopea kuin se voisi. Onko sillä väliä niin kauan kun voit ladata tämän artikkelin? Selvästikään ei. Maailmamme pyörii funktionaalisen avulla, ei täydellisen avulla. Tämä on se mikä mentaalimallin tulisi olla — funktionaalinen työkalu. Työkalu joka voisi olla hiukan tervävämpi tai helpompi käyttä, mutta joka kuitenkin tekee hommansa.

Tilastotieteilijä David Hand käytti seuraavaa ilmaisua 2014;

Yleisesti, kun rakennetaan tilastollisia malleja, meidän ei tule unohtaa sitä että tarkoitus on ymmärtää jotain reaalimaailmasta. Tai ennustaa, valita toimi, tehdä päätös, tiivistää evidenssiä ja niin edelleen, mutta aina jotain reaalimaailmasta, ei abstraktista matemaattisesta maailmasta: mallimme eivät ole todellisuus.

Vuonna 1960 Georg Rasch sanoi näin:

Kun rakennat mallia, jätät pois yksityiskohtia, jotka sinä tiedot käytettävissäsi tulkitset olevan epäoleellisia…. Mallien ei tulisi olla totta, mutta on tärkeää että ne kaikki ovat sovellettavissa, ja se ovatko ne sovellettavissa siihen tarkoitukseen tulee tutkia. Tämä tarkoittaa myös, että mallia ei koskaan tule hyväksyä lopullisesti, ainoastaan koeajalle.

Kuvittele maailma, jossa fysiikankaltainen tarkkuus on tärkeämpää kuin käyttökelpoisuus.

Meillä ei olisi terveydenhoitoa koska lääketiede tai proseduuri ei koskaan voi olla täydellinen. Tuollaisessa maailmassa meillä ei olisi paljoakaan tieteellistä tietoa, koska tutkimus ei koskaan voi olla 100% tarkkaa. Meillä ei olisi taidetta, koska teos ei koskaan tule valmiiksi. Meillä ei olisi teknologiaa koska on aina jotain virheitä joita ei saada korjatuksi.

“Malli on yksinkertaistus tai approksimaatio todellisuudesta ja näin se ei heijasta todellisuutta … Vaikka malli ei koskaan voi olla “totuus,” malli saattaa olla erittäin käyttökelpoinen, käyttökelpoinen, jonkin verran käyttökelpoinen ja lopulta olennaisesti käyttökelvoton.”

— Ken Burnham ja David Anderson

Meillä ei olisi mitään. Kaikki ympärillämme on epätäydellistä ja epävarmaa. Jotkut meistä ovat epätäydellisempiä kuin toiset, mutta ongelmat ovat aina olemassa. Ajan mittaan asteittaisia parannuksia tapahtuu loppumattoman kokeilun ja tutkimuksen seurauksena.

Kartta ei ole itse alue

Kuten tiedämme, kartta ei ole itse alue. Kartta voidaan nähdä paikan symbolina tai indeksinä.

Kun katsomme Pariisin karttaa, me tiedämme sen olevan esitys oikeasta kaupungista. Siellä on varmasti virheitä; katuja joudutaan nimeämään uusiksi, rakennuksia on romutettu, mahdollisesti uusi metrolinja on avattu. Kuitenkin kartta auttaa meitä löytämään tien. Se on paljon käyttökelpoisempaa käyttää karttaa Notre Damelta Gare du Nordille (työkalu) kuin tietää kuinka monta metriä ne ovat toisistaan etäällä (nippelitietoa).

Joku joka on käyttänyt paljon aikaa karttojen tutkimuseen kykenee käyttämään sitä helpommin, aivan kuin mentaalinen malli. Joku joka elää Pariisissa voi pitää karttaa helpompana ymmärtää kuin turisti, aivan samoin kuin joku joka käyttää mentaalimallia jokapäiväisessä elämässä soveltaa sitä paremmin kuin noviisi. Niin kauan kuin ei ole suuria virheitä, me voimme pitää karttaa käyttökelpoisena, vaikka se ei millään muotoa ole heijastus todellisuudesta. Gregory Bateson kirjoittaa teoksessa Steps to an Ecology of Mind että kartan tarkoitus ei ole olla totta, vaan että sillä on rakenne joka esittää totuutta nykyisessä kontekstissa.

“Kartta ei ole itse sen esittämä alue, mutta jos se on oikein, sillä on samanlainen rakenne kuin alueella, mikä kertoo sen hyödyllisyydestä.”

— Alfred Korzybski

Fyysinen kartta yleensä muuttuu ajan mittaan tarkemmaksi. Ei niin kauan sitten niissä oli mukana maita joita ei oikeasti ollut olemassa, niistä oli jätetty pois maita jotka olivat olemassa, ne esittivät maailman litteänä tai väärin etäisyyksin. Nykyään karttamme ovat tulleen kauas siitä mitä ennen.

Sama pätee mentaalimalleihin — ne kehittyvät jatkuvasti, ja niitä uusitaan — jotka eivät koskaan saavuta täydellisyyttä. Toki ajan mittaan parhaita malleja uusitaan vain vähän, mutta meidän ei koskaan tule pitää tietoa “lopullisena”.

Toinen seikka mitä miettiä mallien käytössä on ottaa huomioon se mihin niitä käytetään.

Monet mentaalimallit (esim. entropia, kriittinen massa ja aktivaatioenergia) perustuvat tieteelliseen tietoon ja matemaattisiin käsitteisiin. Ihminen joka työskentelee noilla aloilla selvästikin tajuaa enemmän kuin joku joka haluaa oppia ajattelemaan paremmin kun tehdään investointipäätöksiä. He tarvitsevat erilaisen kartan ja yksityiskohtaisemman sellaisen, jossa näkyy elementtejä joita me muut emme tarvitse.

“Malli joka huomioi kaikki todellisuuden variaatiot ei enää ole sen käyttökelpoisempi kuin kartta jonka mittakaava on yksi yhteen.”

— Joan Robinson

Teoksessa Partial Enchantments of the Quixote, Jorge Luis Borges tarjoaa vieläkin kiinnostavamma analyysin mallien ja todellisuuden välisestä sekaannuksesta:

Kuvitellaan että osa Englannin maaperästä on vajonnut mereen ja että kartografi koittaa määrittää Englannin karttaa. Työ on täydellinen; maaperän yksityiskohdista ei näy tietoa, ei yksinkertaisesti mitään kartalla; kaikella siellä on vastaavuutensa. Tämä kartta, tuollaisessa tapauksessa, tulisi sisältää kartta kartasta, ja niin edelleen äärettömyyteen asti. Miksi se häiritsee meitä, että kartassa sisällä on kartta tai että kirjassa Tuhannen ja yhden yön tarinoita on oikeasti tuhat ja yksi yötä? Miksi se häiritsee, että Don Quixote lukisi Quixotea tai että Hamlet katsoisi Hamletia? Uskon löytäneeni syyn: nämä inversiot viittaisivat siihen, että jos fiktionaalisten teosten hahmot voivat olla lukijoita tai katselijoita, silloin me, niiden lukijoita tai katselijoita, voimme olla fiktiota.

Mistä tiedämme onko malli käyttökelpoinen?

Tämä on kenkku kysymys vastata. Kun tarkastelemme mitä tahansa mallia, auttaa kysyä seuraavia kysymyksiä:

Miten kauan malli on ollut olemassa? Yleisenä sääntönä mentaaliset mallit, jotka ovat olleet kauan olemassa (kuten Occamin partaveitsi), ovat tarkkaan syynätty. Aika on loistava edunvalvoja, joka hioo pois tehottomat ideat. Mentaalimalli, joka on uusi, ei välttämättä ole mitenkään liian jalostunut tai mukautuva. Monet mentaalimalleistamme ovat perua Antiikin Kreikasta ja Roomasta, mikä tarkoittaa että niiden on pakko toimia kun ne ovat selvinneet tänne asti.

Onko se todellisuuden representaatio? Toisin sanoen, heijasteleeko se todellista maailmaa? Vai perustuuko se abstraktioihin?

Voiko mallia soveltaa useammilla aloilla? Mitä elastisempi malli on, sitä enemmän meillä on siitä opittavaa. (Totta kai, kannattaa varoa sitä ettei sovella mallia sinne minne se ei kuulu. Muista Feynman: “Älä huijaa itseäsi, ja sinä olet helpoin huijattava.”)

Miten malli sai alkunsa? Monet mentaalimallit syntyvät tieteellisistä tai matemaattisista konsepteista. Mitä perustavanlaatuisempi ala, sitä todennäköisempää on että malli on totta ja kestää.

Perustuuko se perusperiaatteisiin? Perusperiaate on perustavan laatuinen käsite jota ei voida johtaa muista konsepteista, ja se tulee tietää.

Vaatiiko se ääretöntä ketjutusta? Ääretön ketjuttaminen on jotain joka oikeutetaan periaatteilla, jotka itsessään vaativat muilla periaatteilla oikeuttamista. Malli, joka perustuu äärettömään ketjuttamiseen, todennäköisesti vaatii laajaa pohjatietoa tietystä aiheesta, ja sillä on vain vähän reaalielämän sovellutuksia.

Meidän tulee välttää liikaa jäykkyyttä kaikkien mentaalimallien käytössä. Toki kaikkiin on poikkeuksia, ja tilanteita jolloin ne eivät sovellu.

Mieti hilaa työkaluna. Sen takia kannattaa työskennellä niin monen eri mallin kanssa niin syvällä tasolla. Jos sinulla on vain muutama, todennäköisesti yrität käyttää niitä paikoissa jotka eivät ole järkeviä. Jos olet absorboinut ne vain kevyesti, et kykene käyttämään niitä kun oikea aika tulee.

Toisaalta, jos sinulla on työkalupakki täynnä niitä ja olet niissä tosi syvällä, silloin todennäköisemmin osaat ottaa esiin parhaat silloin kun niitä tarvitaan.

Liian moni haaskaa aikaansa fysiikan tarkkuuteen käytännön elämän ongelmissa silloin kun sellaista tarkkuutta ei ole saatavilla. Parempi lähestymistapa on kysyä “Onko se käyttökelpoinen?” ja jos kyllä, “Miten hyvin?”

Mentaalimallit ovat hyvä tapa hahmottaa maailmaa, joka valmistelee meidät tekemään hyviä päätöksiä.

  Lähde:

https://www.farnamstreetblog.com/2017/06/all-models-are-wrong/?utm_content=bufferff5fa&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

  from WordPress https://ift.tt/2T5AKg8 via IFTTT

[eksopolitiikka]

JMP:n kirje Yhdysvaltain presidentille

JMP:n kirje Yhdysvaltain presidentille

Seuraava dokumentti on ilmeisesti kiertänyt ympäriinsä viime syksystä lähtien. Sanotaan, että se on lähetetty yli 6000 tutkijalle, mikä on varsin kyseenalainen väite, sillä en usko että maailmassa edes on niin montaa UFO-tutkijaa; varmastikaan niin suurta postilistaa ei ole olemassa. Harvat tietävät, että minä olen saanut yhden, ja minä sain omani John Learilta. Ei ole mitään varmistusta siitä, että presidentti tai kukaan kongressin jäsen olisi saanut tätä myöskään. MUFON ei tiennyt kirjeestä ennen kuin Walt Andrus sai omansa, ja se on hieman enemmänkin epäilyttävää että kirjeen vastineet pyydetään kirjeessä lähettämään MUFON Journalille. Tähän mennessä kirjoittajien identiteettiä ei ole saatu selville; kukaan ei ole koskaan kuullutkaan eturyhmästä nimeltä ”Oikeutta Armeijan Henkilökunnalle” (Justice for Military Personnel, JMP), eikä ketään jäseniä ole astunut esiin kirjoittajana. Se on, kuitenkin, erittäin kiinnostava dokumentti, syistä joista keskustelemme myöhemmin.

A N O M U S P Ä I V Ä K Ä S K Y Ä V A R T E N J.M.P. / kirje presidentti Ronald Reaganille Printattuja kopioita kongressiedustajille ja lehdistölle 4.12.1987

President of the United States The White House 1600 Pennsylvania Avenue Washington, DC 20500

4.9.1987

Arvoisa hra Presidentti:

CIA on tehnyt perustuslaistamme vitsin. Valituilla edustajillamme ei ole mitään ideaa siitä mitä me armeijassa olemme tehneet ja teemme edelleen, siitä lähtien kun CIA päätti että ”heillä ei ole tarvetta tietää”, mikä pakottaa kaikki armeijassa ja valtiolla, sekä palveluksessa että eläkkeellä olevat, joilla on tietoa UFOista, todistamaan erityisen kongressin komitean edessä. CIA ei voi vastustaa, koska virallisesti ”UFOt eivät ole olemassa”.

UFO-salailu ei ole kansallisen turvallisuutemme etu. Se tulisi lopettaa, koska se vahingoittaa taistelumoraalia. Ryhmämme, Oikeutta Armeijan Henkilökunnalle (JMP), koostuu eläkkeellä olevista armeijan henkilöistä, jotka ovat olleet mukana eri asteisesti, tai jotka ovat olleet UFO-salailun vaikutuksen alaisuudessa. CIA:n käskystä, ”kansallisen turvallisuuden edun vuoksi”, me otimme osaa kansakunnan harhaanjohtamiseen tarkoituksella, manipuloiden lehdistöä, oikeusasteita ja suurinta osaa poliitikkoja.

JOHDANTO

CIA:n UFO-salailua toteutetaan Amerikan kansalaisia vastaan, ei mahdollisia vihollisiamme. Venäläisillä on kokonainen kaupunki omistettu pelkästään UFO-tutkimukselle. CIA:n mielestä UFO-salailua tulee suorittaa hinnalla millä hyvänsä, muutoin armeija ei ole tehokas. CIA aivan oikein on sitä mieltä, että armeijan henkilökunta jättää seuraamatta käskyjä kun he kohtaavat UFOja. Esimerkiksi Vietnamin sodan aikaan pilotit kieltäytyivät lentämästä yötehtäviä UFOja vastaan. Koska kuolettavat, UFOihin liittyvät onnettomuudet ovat suhteellisen harvinaisia (Vietnamin sota poikkeuksena), CIA haluaa jatkaa salailua.

Työntekijät virastoissa NSA, NASA, CIA, RAND ja AFOSI ovat informoineet meille, että UFOilla on monia alkuperiä. Jotkut selvästikin edustavat sivilisaatioita, tuhansia vuosia meitä edellä olevia. Lähes kaikki niihin liittyvä, niiden motiivit ja operaatiot ovat outoja ja käsittämättömiä meille. On vain vähän mitä voimme tehdä suojellaksemme itseämme niiltä. Ilmavoimat on täysin avuton käsittelemään tilannetta johtuen UFOjen uskomattomasta lentokyvystä. CIA ja Pentagon ovat hämmentyneitä UFOjen kyvystä sekoittaa kaikki sähkölaitteemme maassa ja ilmassa, tai välittömästi kytkeä pois päältä kaikki asejärjestelmämme. CIA on päättänyt yrittää ymmärtää ja replikoida UFOjen työntövoimajärjestelmän hinnalla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa, että pilottien elämä on uhrattu UFO-jahdeissa joilla saada ”UFO-näytteitä” tutkimusta varten, ja näin ”Tietämättömyys on Onni”.

RANDin mielestä CIA esittää arvauksen siitä että suurta katastrofia, kuten heinäkuussa 1952, jolloin monta UFOa ilmaantui Washington DC:n ja Valkoisen Talon ylle, ei tule enää tapahtumaan, niin että mitään ”selityksiä ei tarvita”. NORAD, monien meidän maavoimien henkilöiden lisäksi, katkerasti vastustaa tämän salailun jatkamista, ja huomauttaa kansan paniikkipotentiaalista vuoden 1952 tapauksessa. Me JMP:ssä olemme sitä mieltä, että liian moni armeijan henkilö kärsi tai kuoli sen seurauksena, että heille ei oltu kerrottu UFOista. On aika kertoa asevoimillemme totuus. ON OMATUNTOA VASTAAN jatkaa armeijan henkilöiden käyttämistä koekaniineina.

MEIDÄN CIA:N PAINOSTUKSESTA SUORITTAMAMME RIKOKSET

Neljäkymmentä vuotta sitten salailu rajoittui vain muutamaan harvaan henkilöön armeijassa ja valtiolla. Nykyään tuhannet ovat mukana tai vaikutuksen alaisina. Tämä petoksellinen CIA:n linjaus kylvää vihaa palveluspaikkoihin, sillä meidät käskettiin toimimaan laittomasti, kollegoitamme ja kansakuntaamme vastaan. JMP-ryhmässämme on monia armeijan henkilöitä ja muita, jotka odottavat pääsevänsä todistamaan. Seuraavat ovat muutamia niistä valheellisista toimista, joita suoritimme aktiivipalveluksessa:

Me tarkoituksella käskimme pilottien ampua alas UFOja, siinä toivossa että saisimme UFOja tutkimustarkoituksiin. Nämä johtivat joskus välittömiin pilottien räjähtämisiin tai kuolemiin tai välittömään pilotin ja koneen ”katoamiseen”. UFOjen sisälläolijat näyttivät monitoroivan kaikkia pilottiemme toimia. Me analysoimme satoja kamerafilmejä UFOista ja näyttää siltä, kuin jotkin UFOista olisivat kauko-ohjattuja.

Meillä on vaiennettuja armeijan pilotteja, jotka ovat raportoineet nähneensä UFOja. Me emme salli pilottiemme puhua UFOista EDES OMASSA KESKUUDESSAMME.

Me kuulustelimme, häiritsimme ja ahdistelimme armeijan henkilökuntaa, joka näki UFOja, ”vakuuttaaksemme” heidät (poislukien pilotit ja astronautit) siitä, että he ”eivät nähneet” sitä mitä he näkivät; me pelottelimme heitä pitkillä vankeustuomioilla jos he kertoisivat kenellekään siitä mitä he näkivät; me siirsimme heidät yksin toisiin tukikohtiin maailman toiselle puolelle, jossa, jos he mainitsisivatkaan mitään, kukaan ei uskoisi heitä; me pakotimme osan heistä mielisairaaloihin; me vangitsimme heitä; me tuhosimme heidän sotilasuransa; me teimme kaiken mahdollisen pelolla häiritäksemme UFOjen nähneitä epäilemään itseään ja olemaan hiljaa.

Me jakelimme väärää informaatiota käyttäen armeijan ja valtion edustajia tai tieteentekijöitä debunkkaamaan kaikki julkiset UFO-havainnot.

Me pakotimme FAA:n, NASA:n ja muut valtion virastot toimimaan CIA:n UFO-linjausten mukaisesti.

Me rikoimme Freedom of Information Actia piilottamalla dokumentteja.

Me mustamaalasimme kaupallisten lentojen pilotteja, jotka julkisesti raportoivat UFOista ja pakotimme heidän yrityksensä hiljentämään heidät.

Me emme myöntäneet mitään kun siviililentokoneet ympäri maailman myöskin hetkellisesti menettivät kontrollin tai täysin katosivat kun UFOja oli läsnä.

Me pilkkasimme rumasti eräitä kaikkein loistavimpia ja kyvykkäimpiä kansalaisiamme, jotka kehtasivat raportoida UFO-havainnoista, samalla kun me koko ajan tiesimme että he puhuivat totta, sillä me seurasimme UFOja tutkasta.

Me hiljensimme kongressiedustajia ja senaattoreita, jotka pyysivät UFO-tietoja heidän vaalipiiriensä puolesat. Nämä edustajat ovat nyt hiljaisia partnereita tässä salailussa ja sen seurauksena suoraan vastuussa kaikista meidän tekemistämme rikoksista.

LEHDISTÖ MUKANA

Kansainvälinen CIA:n vuonna 1953 tilaama UFOjen debunkkauskampanja julkaisi kirjoja ja ujutti satoja lehtiartikkeleita lehdistön kautta luodakseen naurunalaisuuden ilmapiirin UFOjen ympärille, ja valheellisesti tekaisi tyhjästä ”UFO-kontaktihenkilöitä” ja ”UFO”-huijauksia. Tämä kampanja, joka on edelleen tänäänkin käynnissä, on soluttautunut useimpiin siviilien UFO-ryhmiin pitämään heitä naurunalaisena tai suuntaamaan heidän huomionsa ”muihin selityksiin”. Tämä UFO-salailu on menestynyt yli CIA:n kaikkein korkeimpien odotusten, johtuen pääosin CIA:n taidokkaasta lehdistön manipuloinnista pilkkastrategialla. Asemansa vakiinnuttanut lehdistö, joka pelkää naurunalaiseksi joutumista, osoittautui hyväuskoiseksi hölmöksi uskoessaan kaikki ”viralliset lausunnot”.

Lehdistö, esimerkiksi, yrittäessään erottautua täysin UFO-datasta, ei kyseenalaistanut sitä miksi CIA kieltäytyi antamasta UFO-informaatiota sen aikaiselle senaattori Barry Goldwaterille, joka tuohon aikaan johti senaatin tiedustelukomiteaa. JOS SENAATTORI GOLDWATERILLA (JOKA ON TIETOINEN SALAILUSTA) EI OLE TARPEEKSI KORKEAA TURVALUOKITUSTA SAADA UFO-INFORMAATIOTA, KENELLÄ SILLOIN VALTIOSSAMME ON? Lehdistö epäonnistui kysymään, jos UFOt ”eivät ole olemassa”, miksi CIA sanoi senaattori Goldwaterille kaiken UFOihin liittyvän datan olevan luokiteltu ”korkeammaksi kuin huippusalainen” sekä ”korkeammaksi kuin mikään muu salaisuus USA:ssa”? CIA:n debunkkauskampanja, käyttäen eräitä tämän maan välkyimpiä aivoja, hiljalleen ”koulutti” suurimman osan journalisteista uskomaan että he voivat saada vain hyvää aikaan sillä kun he hylkäävät kaiken journalistisen etiikan mitä UFOista raportoimiseen tulee.

Eräs CIA:n kaikkein ilmiselvin valheellinen teko liittyi presidentti Carteriin (joka itse oli nähnyt UFOn), kun hän pyysi NASAa miettimään mahdollisuutta tutkia UFOja. Siihen hetkeen asti kaikki meistä, jotka olivat olleet mukana UFO-salailussa, olettivat että CIA kertoo presidentille UFOista heti kun hän astuu virkaansa ja että hän oli tietoinen suurista summista rahaa jota UFO-tutkimukseen oli upotettu vuodesta 1953 eteenpäin. Siihen hetkeen asti meille OLI TÄYSIN MAHDOTONTA että Yhdysvaltain presidentti pidettäisiin täysin pimennossa aiheesta.

Tuolloin NASAn tiedetiimi tuli tulokseen, että UFO-salailun tulisi loppua koska kansa jo tietää, että suurin osa astronauteista avaruudessa oli valokuvannut UFOja, tai tullut UFOjen seuraamaksi, tai että astronautit pakotettiin säädösten nojalla valehtelemaan lehdistölle. Pian sen jälkeen kun NASA oli julkistanut uutisensa lehdistölle, CIA vaati että salailua jatketaan ja painosti NASAa valehtelemaan kansalle. NASA näin julkaisi uuden lehdistötiedotteen, jonka CIA oli kirjoittanut, joka oli täysin ristiriidassa aiempien tieteentekijöiden johtopäätösten kanssa. Victor Marchetti (entinen CIA:n varajohtajan assistentti) avoimesti oli sitä mieltä, että presidentti Carter mahdollisesti oltiin pakotettu osallistumaan CIA:n UFO-salailuun.

Kaikkein ruokottomin ”selitys” UFOille syntyi CIA:n debunkkauspäämajassa, ja sitä levitettiin laajalti kansalle lähinnä instanssien kuten ilmavoimat, FAA, FBI, CIA, NASA, NORAD tai Pentagon edustajien suulla. Nämä järkyttävät, mieltä vääntävät ”selitykset” (suokaasu, tähdet, sääpallot jne.) yleensä julkistettiin pitkän viiveen jälkeen, ne tekivät usein pilkkaa amerikkalaisten älykkyydestä, eivätkä ne tarjonneet mitään selitystä. Näiden ”selitysten” avulla, jotka usein eivät olleet loogisia, tieteellisiä tai mitenkään faktoihin perustuvia, lehdistö pian hyväksyi heidät innokkaana, mikä oli helpotus heille kun he saivat ”jälleen yhden UFO-tarinan”. Näiden ”selitysten” ja pilottien sekä tutkankäyttäjien lausunnoissa oli yleensä räikeitä ristiriitoja, mikä harvoin tuntui lehdistöä haittaavan, joka väitti olevansa vallan vahtikoira.

TIEDEYHTEISÖ MUKANA

”Project Blue Book”, ”Condonin raportti” sekä monet nimekkäät tieteentekijät olivat kaikki osa CIA:n salailua. Condonin raportti on tieteellinen farssi, jonka edesmennyt professori James E. MacDonald (maailman tunnetuin ei-CIA UFO-auktoriteetti) välittömästi paljasti petkutukseksi. Kaikki muut pätevät tieteentekijät (jotka eivät ole töissä CIA:lle), jotka oikeasti kävivät raporttia syvällisemmin läpi, ovat rankasti kritisoineet Condonin raporttia siitä lähtien. Niin uskomatonta kuin se onkin, monet tiedeyhteisössä nykyään eivät ole tarkastelleet raporttia yhtään, ja edelleen pitävät ”Condonin raporttia” tasapuolisena tieteellisenä tutkimuksena. Tämä asenne on suuren huvittuneisuuden ja itsetyytyväisyyden lähde tiedusteluyhteisössä. CIA:n Amerikan julkisen mielipiteen manipulointi ja kehittyneen mielenhallintateknologian käyttö olivat erään ilmavoimien tohtorin mukaan ”Psykiatrista Fasismia, joka on minkään demokraattisen periaatteen vastaista”.

Nyt enemmän kuin koskaan, johtuen meidän erittäin kehittyneistä havaintajärjestelmistämme, UFOja havaitaan useammin tukikohtiemme ja ohjussiilojemme yllä ja ne ovat peukaloineet ydinohjuksiamme. Niitä valokuvataan rajatuilla alueilla valvomassa sotilaskokeitamme. Me seuraamme niitä visuaalisesti ja/tai tutkalla läpi USA:n ja Kanadan lähes päivittäin. Maailmanlaajuiset tiedusteluraportit kertovat erittäin samanlaisista havainnoista. Monet meistä vastustivat jo kauan sitten tätä mieletöntä UFO-salailua. Mutta me emme voineet tehdä mitään, koska CIA kontrolloi armeijan tiedustelupalveluitamme ja sillä on ylenpalttinen vaikutusvalta moniin valtion virastoihin.

JOHTOPÄÄTÖKSET

FBI:n työntekijät määrittelivät UFO-salailun suurimmaksi rikokseksi, joka kansaamme vastaan on koskaan tehty. CIA, ”kansallisen turvallisuuden edun” nimissä, on räikesti rikkonut lain kirjainta ja henkeä. Sotilasoikeuden lainsäädäntö EI ANNA sotilaillemme mitään suojaa tältä salailulta. JMP:n jäseninä meitä repii halumme ylläpitää armeijassa vannomaamme valaa ja etiikantuntomme vastuullisina ja lojaaleina kansalaisina tälle hienolle maalle. Ja kuitenkin me olemme täysin sitoutuneita lopettamaan UFO-salailun nykytilan tässä vapaassa maassa. Kun valtiomme pyytää meitä palvelukseen antamaan henkemme tämän maan puolesta, vähin mitä valtio voisi tehdä on kertoa meille ketä vastaan me taistelemme ja miksi. Meillä on oikeus tietää.

JMP:N SIVIILIVASTUU

Pätevien aiheesta kertovien uutisraporttien puute on johtanut JMP:n luomiseen. Me koemme vastuuksemme puhua kansalaisten puolesta, jotka edelleen ovat aktiivipalveluksessa. RANDin tutkimus kertoo, että ennustamattomista tilanteista johtuen CIA voi jatkaa salailua hamaan loppuun salailua. JMP:n jäsenet täten ovat valmistelleet ohjelman joka voi murtaa UFO-salailun. NSA:n työntekijä kommentoi meille: ”…kun maa saa tietää UFO-salailun laajuuden, se voi johtaa heräämiseen ja raivoon joka saa Bostonin teekutsuliikkeen näyttämään verrattain kalpealta, ja se voi johtaa CIA:n tuhoutumiseen.”

CIA:n romahtaminen ei ole aikeenamme, koska CIA on tärkeä kansallisen puolustuksen kannalta. On tarve säilyttää se selkäranka mikä CIA:lla vielä saattaa kansan silmissä olla. Tämän kirjeen aiheena ei ole CIA:n uskottavuus, vaan valtion uskottavuus. Tämä järjetön CIA:n UFO-salailu tulee loppua. Se on `Aikapommi’ jota ei voida purkaa.

Tämä `Aikapommi’ RANDin mukaan on saamassa tuulta purjeisiinsa ja sen tulee joskus räjähtää, ANTAKAAMME SEN RÄJÄHTÄÄ NYT JA PELASTAA LISÄÄ TARPEETTOMASTI MENETETTYJEN SOTILAIDEN HENKIÄ.

Tämä kirje tahallaan jättää mainitsematta mitä merkittävimpiä tapahtumia UFO-salailussa. JMP:n jäsenien mielestä presidentin itsensä on asianmukaisempaa, kun CIA on häntä informoinut, paljastaa nämä tapahtumat kansalle. Me pahoittelemme tämän kirjeen anonyymiutta, mutta meillä ei ole muuta valintaa, sillä CIA:lla on selvä politiikka eliminoida kaikki sisäpiiriläiset, jotka saattaisivat paljastaa UFO-salailun. Heti kun päiväkäsky annetaan, me astumme ensimmäisinä todistamaan. Pyydämme että vastaisitte MUFON Journalille.

Arvoisa presidentti, teillä on uniikki mahdollisuus ihmiskunnan historiassa. Kansallisen turvallisuuden ja ykseyden edut sydämissämme me kunnioitan odotamme toimianne.

J.M.P. San Antonio, TX

Artikkelin julkaissut textfiles.com

https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/jmpn-kirje-yhdysvaltain-presidentille/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[penzila]

Kuinka Valita Paras Remonttipalvelu

Remonttipalvelu makusi mukaan. Mielikuvitusta herättävän remonttipalvelun löytäminen voi olla haastavaa, ellei jopa turhauttavaa. Saatat päätyä rakentamaan tilan, joka ei vastaa odotuksiasi, ja vieläpä kohtuuttomalla hinnalla. On sydäntäsärkevää, kun asiat eivät suju hyvin sinun ja remonttipalvelun tarjoajan välillä, mutta minulla on muutama vaihe, jotka voivat helpottaa tilannetta.

Kodin parannusprojektit ovat yhtä aikaa innostavia ja pelottavia. On jännittävää kuvitella uudistettu tila, joka on täynnä moderneja mukavuuksia ja esteettistä vetovoimaa, mutta täydellisen remonttipalvelun valitseminen voi olla haastavaa. Niille, jotka lähtevät tälle matkalle, urakoitsijan valinta voi olla ratkaiseva kokemus. Siksi on tärkeää edetä huolellisesti, tietoa ja harkintaa käyttäen.

1. Tutkimus on Paras Liittolaisesi

Tiedon aikakaudella tietämättömyys on valinta. Ennen kuin sukellat suoraan remonttiin, kannattaa ensin tehdä perusteellista tutkimusta. Kysy suosituksia ystäviltä, perheeltä ja tuttavilta, jotka ovat äskettäin toteuttaneet samanlaisia projekteja. Heidän kokemuksensa, niin positiiviset kuin varoittavatkin, voivat tarjota arvokkaita näkemyksiä.

Digitaalinen maailma tarjoaa myös lukuisia alustoja, joilla voi lukea arvosteluja, luokituksia ja käyttäjäkokemuksia. Remontointiin ja kotiparannuksiin keskittyneet verkkosivustot sisältävät usein asiakaspalautteita, jotka voivat olla ratkaisevan tärkeitä arvioitaessa potentiaalisten urakoitsijoiden luotettavuutta ja ammattitaitoa.

2. Kysy suosituksia

Usein suoraviivaisimmat ratkaisut ovat parhaita. On olemassa monia henkilöstöresursseja ja ongelmanratkaisuvaihtoehtoja, jotka syntyvät yksinkertaisesti kysymällä ympärillämme olevilta ihmisiltä. Huomaamme, että kuten sanonta kuuluu, jaettu ongelma on puoliksi ratkaistu.

Kysymällä ympäriltä voimme saada tietoa ihmisiltä, joilla on aikaisempaa kokemusta tällaisista asioista, heidän suosittelemistaan palveluista ja omista kokemuksistaan. Tämä helpottaa hakua tai laajamittaista remontointipalvelua, jos sellaista tarvitaan.

3. Vertaile

Yksi tapa saada paras mahdollinen peruskorjauspalvelu on kerätä tietoa useilta eri palveluntarjoajilta. Jokaisella palveluntarjoajalla on oma ainutlaatuinen tyylinsä ja toimintatapansa, joten sinun tarvitsee vain löytää sellainen, joka on tehnyt samankaltaisia töitä kuin haluat. Tee yksityiskohtainen taustatarkistus, kilpailuta remontti ja valitse paras palveluntarjoaja, joka kykenee suorittamaan työn tehokkaasti. Tämä menetelmä vie aikaa ja voi olla stressaava, mutta lopputulos on sen arvoinen. 

4. Esikatselu

Uskokaa tai älkää, palveluntarjoajan esikatselu on välttämätöntä valittaessa yritystä, joka edustaa sinua ja työtäsi. Se on tärkeä vaatimus. Palveluntarjoajan esikatselu tarjoaa sinulle käytännön käsityksen yrityksen suorittamista projekteista ja sopimuksista, ja toimii samalla takuuna siitä, ettei palveluntarjoaja ole vain peitetarina epäilyttäville toimille.

5. Haastattele

Tämä vaihtoehto seuraa kolmea ensimmäistä vaihetta. Se on myös pätevä tapa löytää kunnostuspalvelun tarjoaja, joka vastaa parhaita maku- ja muotistandardeja. Kun olet tarkastellut useiden peruskorjauspalvelujen tarjoajien tiedostoja ja tietokantoja, sinun on suoritettava haastattelu selvittääksesi, kuka valituista palveluntarjoajista jakaa arvosi ja kulttuurisi. Voit käyttää tätä työkaluna työn lopputuloksen saavuttamiseksi. 

6. Kysele tutuilta

Toinen hyvä vaihtoehto, joka auttaa sinua löytämään parhaan kunnostuspalvelun tarjoajan, joka toteuttaa unelmasi, on pyytää avuksi tuttujasi. Tuntemasi henkilö tuntee jo makusi ja tyylisi, mikä tekee yhteistyöstä helpompaa. Tämä vaihtoehto on erityisen toimiva, jos tunnet jo muutaman yrityksen, joka tarjoaa kunnostuspalveluita.

7. Pätevyys on Tärkeää

Remonttimaailma on täynnä eri tason käsityöläisiä, mestareita ja ammattilaisia. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. On äärimmäisen tärkeää varmistaa, että valitsemallasi urakoitsijalla on tarvittavat luvat ja sertifikaatit. Ne eivät ainoastaan osoita heidän toimivansa lainmukaisesti, vaan myös heidän sitoutumistaan alan standardien ja määräysten noudattamiseen.

Lisäksi ammatilliset verkostot tai jäsenyydet voivat viestiä urakoitsijan sitoutumisesta jatkuvaan kehittymiseen ja uusimpien remonttialan trendien sekä tekniikoiden seuraamiseen.

8. Kokemus on Paras Opettaja

Vaikka pätevyydet ja jäsenyydet ovat tärkeitä, mikään ei korvaa kokemuksen tuomaa viisautta. Urakoitsija, jolla on laaja kokemus aiemmista projekteista, osaa todennäköisemmin ennakoida haasteita, tarjota luovia ratkaisuja ja toteuttaa remontin ammattitaitoisesti. Tutustu heidän portfolioonsa, etsi ennen ja jälkeen -kuvia ja, jos mahdollista, käy katsomassa joitakin heidän valmiita projektejaan. Tämä käytännön kokemus voi antaa sinulle konkreettisen käsityksen heidän työtaidostaan ja kyvystään huomioida yksityiskohdat.

9. Viestintä on Avain

Remonttimatka on yhteistyötä. Se on kuin tanssi kodinomistajan vision ja urakoitsijan asiantuntemuksen välillä. Siksi avoin viestintä on äärimmäisen tärkeää. Alusta alkaen arvioi urakoitsijan kykyä vastata nopeasti, selkeästi ja kuunnella aktiivisesti. Urakoitsija, joka arvostaa panostasi, ottaa huolesi vakavasti ja tarjoaa selkeitä selityksiä, on todennäköisemmin se, joka muuttaa visiosi todellisuudeksi.

10. Budjettikysymykset

Vaikka alhaisimman tarjouksen houkutus voi olla suuri, on tärkeää muistaa, että laatuun panostaminen maksaa usein itsensä takaisin. Sen sijaan, että keskittyisit pelkästään hintaan, mieti myös arvoa. Käy huolellisesti läpi kaikki kustannukset, varmistaen läpinäkyvyyden ja sen, ettei piilokuluja ole. Lisäksi luotettava urakoitsija on avoin mahdollisille lisäkustannuksille ja selittää niiden syyt avoimesti.

Luota vaistoihisi

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, sinun on luotettava vahvasti vaistoihisi. Kyse ei ole koskaan parhaasta palveluntarjoajasta, jolla on eniten laitteita, joka veloittaa eniten tai jolla on eniten töitä. Kyse on siitä, miltä sinusta tuntuu palveluntarjoajasta ja siitä, kuinka he yhdistävät ideasi, jonka haluat herättää eloon. Heidän on pystyttävä tulkitsemaan tuo unelma ja muuttamaan se todellisuudeksi. Sellainen olisi paras kodin remonttipalveluntarjoaja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että remonttipalvelun valinta voi merkittävästi vaikuttaa tähän matkaan. Tekemällä huolellista taustatyötä, painottamalla pätevyyttä ja kokemusta, varmistamalla avoin viestintä ja tekemällä harkittuja budjettipäätöksiä, voit luoda remonttikokemuksen, joka on yhtä saumaton kuin se on tyydyttävä. 

[haikujaelamasta-blog]

melankolia

onko perusteltava

tietämättömyys

[hashtagdigibisnes]

SEO - jotain muutakin kuin huoltoasemaketju Suomenlahden rannalta Nuorgamiin

Kollega: Meidän pitäisi pitää viestinnän kanssa paltsu ja miettiä yhdessä seoa rekryilmoitusten näkyvyydessä.

Minä: Juuuuuh...kyllä... *Samaan aikaan päässäni raksuttaa monta kertaa tehty automatka Tuusulasta Hämeentietä pitkin kohti Hämeenlinnaa. Samalla näen sieluni silmin tien oikealla puolella joka kerta vastaantulevan sinipohjaisen kyltin, johon on valkoisella fontilla kirjoitettu seo. Pää tyhjää lyöden yritän miettiä, miten tuttu kahvi- ja tankkauspaikkani voi millään tapaa liittyä palaveriin ja rekrytointiin. Kiireeseen vedoten liukenen paikalta pois.*

Tilanteesta on vuosia aikaa, mutta vieläkin sen hetkinen tietämättömyys ja tietämättömyydestä kumpuava nolouden tunne nousevat mieleeni liiankin hyvin. Tämän tekstin luettuasi tiedät, että SEO on jotain muuta kuin suomalainen huoltoasemaverkosto.

Mitä Search Engine Optimization eli SEO on ja mitä sillä tehdään?

SEO tarkoittaa hakukoneoptimointia. Hakukoneoptimointi taas tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että verkkosivustosta tehdään käyttäjiään mahdollisimman hyvin palveleva ja sivuston sisältö on eri hakukoneille selkeää ja ymmärrettävää. Tällaiset sivustot nousevat hakukoneen orgaanisissa eli luonnollisissa hakutuloksissa kärkeen, joten hakuja tekevät ihmiset löytävät yrityksen ja sen verkkosivut internetin syövereistä helpommin. Parempi näkyvyys taas tarkoittaa kasvavaa myyntiä tai vaikkapa yhteydenottojen määrää.

Miten hakukoneoptimointia tehdään?

Hakukoneoptimointi vaatii toimenpiteitä laajalla skaalalla, sillä omaan hakukonetulossijoitukseen voidaan vaikuttaa muun muassa muokkaamalla sivuston

·       tekstisisältöä

·       metatietoja

·       doimainia ja sen rakennetta

·       sivuston otsikkoa

·       latausnopeutta

·       sisäisiä linkityksiä

·       ulkoasua ja käytettävyyttä

·       navigointia ja

·       sivustolle osoittavia linkkejä

Kuka hakukoneoptimointia voi tehdä?

Hakukoneoptimointia voi periaatteessa tehdä aivan kuka vain, jolla on toimivat verkkosivut. Tämän lisäksi tarvitaan kykyä tai ainakin halua tehdä asiat itse, aikaa ja halua ottaa asioista selvää ja seurata alan julkaisuja ja keskustelua. Hakukoneiden algoritmeihin tehdään kuitenkin vuosittain jopa satoja muutoksia, joten menestyvän hakukoneoptimoijan tulee pysyä koko ajan kärryllä uusista tuulista. Mikäli optimoija ei pysy muutoksen tahdissa, vaarana on optimoijan henkilökohtaisen kärryltä tippumisen lisäksi myös verkkosivuston hakukonesijoituksen tippuminen. Henkilökohtaisesti suosittelen lämpimästi verkkosivuston hakukoneoptimoinnin ulkoistamista alan asiantuntijan tehtäväksi. Kun ammattilainen hoitaa hakukonenäkyvyyden kuntoon, voit itse keskittyä 100-prosenttisesti bisneksen tekemiseen.

Lähteet:

Hakukonekeisari. Suuri Google-optimointi -opas. Luettavissa: https://hakukonekeisari.fi/seo-opas/. Luettu: 7.3.2020

Kuva:

Pixabay 2020. Tumisu. Katsottavissa: https://pixabay.com/illustrations/seo-google-search-engine-896175/. Katsottu: 7.3.2020

[vesku56]

Minun täytyy nyt tunnustaa tietämättömyyteni. Olen luullut, että Suomessa on oppivelvollisuus ja peruskoulu kaikille pakollinen. Kuitenkin päivittäin ihmetyttää ihmisten täydellinen tietämättömyys laeista, ja siitä miten yhteiskunta toimii. Nykyhallituksen ministereitä on syytetty täysin järjettömistä asioista. Opetusministeriä siitä, ettei anna kovempia, lainvastaisia tuomioita ulkomaalaistaustaisille, ympäristöministeriä siitä, ettei kiellä laillisia järjestöjä, pääministeriä siitä, ettei riko osakeyhtilakia, koko hallitusta syytetään, että eivät rakentaneet enempää ydinvoimaa 20 vuotta sitten, oikeistohallitusten aikana ja lisäksi ovat kollektiivisesti syyllisiä Ukrainan sotaan, markkinatalouteen ja siihen, miten Euroopan sähkömarkkinat toimivat. Ja nämä syyttelijät pitäisi äänestää eduskuntaan ja saada jopa hallitukseen? Ehkä nämä syyttelijät eivät olekaan käyneet koulujaan Suomessa?

[mustavalkost]

Runoja XXXX

#1

Runoutta, rakkautta ja tuhoa                                                                         

Kiven kovassa mielessä ei ole pitkään aikaan ollut tunteita

On vain tyhjyys ja tietämättömyys

Tietämättömyys luo harhoja mieleen

Sanat voivat vapauttaa mielen, mutta sanat voivat myös lukita mielen

Rakkaus voi antaa anteeksi mielelle, mutta mieli ei voi koskaan lopettaa rakastamista

Tuho on välttämätön

  2#

Älä katso minua niin kuin en olisi saman arvoinen kuin muut

vaikka en ole kuin muut niin olen yhtä tärkeä.

Tunnen ja olen pienestä asti tuntenut olevani kaikkea muuta kuin muut

vaikka olen niin kovasti yrittäny olla niinkuin muut.

Mutta kun vuosien aikana sulle oikeasti selviää millaiset ne muut ovat

niin haluat lakkaa olemasta kokonaan.

 3#

Mihin päin pitäisi kulkea kun tietyöt sotkee polkuja

pimeessä kaupungissa ei pala katuvalot ja päässä

on solmuja.

 4#

Sateen tuoksu pyrkii parvekkeen oven kautta sisälle

Jotenkin yksinäisyys tuntuu pahalta

Mieli kaipaa jotain aina mukanaan sen rinnalle

upottaudun sinne pohjalle

mutta seuraavana aamuna kaikki tuntuu taas niin samalta.

Hälinä päässäni, ihmiset aiheuttaa sen

mutta välillä en haluaisi nähdä ihmisiä

välillä en edes haluaisin nähdä itseeni

pitäisi parantaa laatua.

Pitäisi arvostaa, kaikki on katoavaa.

 5#

Kävelen pitkin sateen kastamaa katua

päässä pyörii sanomattomia sanoja

niitä piinaavii ajatusten keloja.

Otan huikan pullostani ja kysen itseltäni

milloin lopetan

 6#

Pian lumisade peittää tän kaiken

yksinäinen ihminen, tunnelma haikee

pöydällä vain kynttilä tuomassa valoo

lapset ja perhe lähteny, jääny vain vanha talo

pian on taas joulu

hautausmaa silmii kyyneleitä tuonu

vuodet aina vain kuluu

ja tää maa hetkeksi hukkuu kauniisee suruun

 7#

Palava kaupunki tyhjyydellään loistaa

ku liekit taustallaa roihuaa ja

me vain nauretaan 

oi miten kaunista

 8#

Kauneus on katsojan silmissä mut mitä jos katkenut filmisi

virheitä inhimillisii, silmiä sinisii

nousevan auringon valo piristää

tääs menny eteempäi vuosi, jännittää

voittaako kauneus kaiken rumuuden täällä

sä näet tän mutta silti haluat jäädä

[neekkis]

En ymmärrä miks tota "sukupuolen vaihto höhöö"-teemaa ei vois vaihtaa vaikka Drag-teemaks. Drag queenejä ja kingejä on olemassa, kaikki aika varmasti tietää tän, ja pukeutumisen kannalta ainakin saisi pitää hauskaa, muunsukupuolisia/transväestöä ahdistamatta tai loukkaamatta. Valitsemaansa asuun voisi pukeutua kuka vaan, toisin kuin "höhöö vastakkaisen sukupuolen asuun ;)))". Ei ois ees vaikeeta tällasen teeman järjestäminen.

Luulen, että tässä vaikuttaa sukupuolienemmistöihin kuuluvien henkilöiden yleinen tietämättömyys asioista ja ajattelemattomuus. Järjestettäisiin ehkä, jos tiedettäisiin. 

[kapitaali]

Pois konsumerismista: Ahneen mielen vapauttaminen

Pois konsumerismista: Ahneen mielen vapauttaminen

Stephanie Kaza

Syksy saa ensimmäisten keltaisten lehtien kera, ja opiskelijat palaavat kampukselle. Nuoret ovat innokkaasti uusien kokemusten ja uusien oppien perään. Professorina minulla on ristiriitaiset tunteet heidän paluustaan. Heidän tuore urhea energiansa on inspiroivaa ja suuntaa huomion minun omaankin kutsumukseeni. Mutta sisäisesti kamppailen sen parissa mitä minun tulisi heille opettaa. Ympäristötieteiden kurssit paljastavat häiritsevän aspektin ihmisluonnosta — säälimättömän resurssien kuluttamisen. Ahneuden tuhoamat maisemat eivät ole kaunis näky. Biologiset ja poliittiset vaateet lisämaa-alasta, lisävedestä ja lisäenergiasta ovat muuttaneet Maan piiriä. Tämän kärsimyksen kohtaaminen johtaa väistämättä monimutkaisiin kysymyksiin. Vaikka olen työskennellyt näiden ongelmien parissa monia vuosia ja monista kulmista, silti sydämelläni on raskas kivi. Joka syksy yhdessä opiskelijoiden kanssa kohtaan oman osallisuuteni tämän väärinkäytön pitkittämisessä.

Miten voimme ymmärtää tätä ahneutta? Buddhalainen psykologia selittää ahneuden vetovoiman ja välttämisen avulla. Buddhalaisessa maailmankuvassa kaikki emootiot ovat kolmen perustaipumuksen manifestaatioita — jonkin lisää haluamisen (ahneus), jonkin vähemmän haluamisen (viha) ja jonkin olemattomuudenhalun (harha). Ensimmäinen emootioiden joukko voidaan ymmärtää biologisena veturina mennä kohti sitä mikä on käyttökelpoista tai miellyttävää, toinen haluna palata takaisin sieltä mikä on haitallista tai vastenmielistä, ja kolmas hämmennystä siitä mikä on illuusiota. Yhdessä nämä tunnetaan Kolmena Myrkkynä, kaiken inhimillisen kärsimyksen lähteenä. Buddhalainen polku vapauteen keskittyy halun tutkimiseen ja siitä vapautumiseen, painottaen mielentyyneyden kultivointia sen sijaan. Ahneutta ei nähdä niinkään syntinä, vaan kaikkiin olentoihin vaikuttavana liikkeellepanevana voimana. Joskus se on hyödyllinen, esim. silloin kun eläimet keräävät ruokaa talteen talven varalle; joskus se on haitallinen, esim. silloin kun resurssit kuluvat paineen alaisuudessa. Ahneutta ei voida eliminoida; se on osa elämän prosessia joka ylläpitää meitä… ja kaivaa maata jalkojemme alla.

Ihmisen ahneus selkeästi on vaatinut osansa luonnollisesta maailmasta: maaperän eroosio, veden ehtyminen, elinympäristön tuhoutuminen ja eliölajien katoaminen ovat yleisiä kaikissa maanosissa. Suurin osa sodista ja siirtomaavalloituksista perustuvat myös ahneuteen. Materiaaliset elämämme heijastelevat kumulatiivista impaktia. Amerikkalaiset kuluttavat heidän keskiverto elopainonsa verran joka päivä materiaaleja, jotka revitään maatiloilta, kaivoksilta, laidunmailta ja metsistä. Amerikkalaiset kotitaloudet sitovat ja kuluttavat enemmän tavaraa kuin mitkään muut kotitaloudet historiassa yhteensä. Lähes kaikki kotitaloustuotteemme ovat perustuneet työvoimaan tai luonnonvaroihin, jotka ovat peräisin kaukaisilta mailta muualta päin planeettaa.

Kuinka nämä systeemitason vaikutukset heijastuvat moderniin identiteettiimme? Nykypäivän kulutusyhteiskunnassa itse tuntuu määrittyvän sanonnalla ”Olen se mitä minulla on”, tai Descartesia mukaillaksemme ”Shoppaan, siis olen”. Mukanaoloa vahvistaa mainokset, jotka leikkivät ihmisten tarpeilla turvallisuudesta ja hyväksynnästä. Kehittämällä idealisoituja stereotyyppejä, mainokset vaalivat ahneutta ja epätyytyväisyyden sekä riittämättömyyden tunnetta. Identiteetti voi sulautua tiettyihin tuotteisiin, mikä luo addiktioita brändinimiin ja jopa itse shoppailuun. Ekopsykologit Kanner ja Gomes uskovat, että ”shopaholismi” on laajalle levinnyttä, krooninen ongelma, jossa ihmiset shoppaavat päästäkseen pakoon kärsimystä paljolti samalla tavoin kuin ihmiset käyttävät huumeita tai alkoholia. Konsumerismi nojaa oletukseen siitä, että ihmisen tarpeet ovat äärettömän laajentuvia; jos on olemassa loputtomasti tapoja olla epätyytyväinen, silloin on loputtomasti rakoja markkinoilla uusille tuotteille jotka nuo tarpeet tyydyttävät. Markkinoijat äärimmäisen osaavasti käyttävät hyväksi sitä mikä on olennaista ihmisluonnolle — halua. Kun konsumerismi leviää hälyttävästi ympäri Maapalloa, uskonnot kysyvät ”Mitä me voimme tarjota vastalääkkeenä tähän hulluuteen?”

Buddhan mielestä halun käsittely on perustavanlaatuinen inhimillinen ongelma. Opetuksessaan Neljästä Jalosta Totuudesta hän luo perustan tietynlaiselle metodologialle tämän kaikenkattavan kärsimyksen käsittemiseksi. Opetus on esitetty lääkärin diagnoosin muodossa: kärsimys on sairaus, himo on sairauden aiheuttaja, sairauteen on lääke ja tuo lääke on Kahdeksanosainen Tie valaistumiseen. Miten me voimme soveltaa tätä diagnoosia konsumerismiin?

Aloittakaamme sairauden aiheuttajasta: tyytymättömyys tai takertuminen, himo, halu, kiinnittyminen. Monenmuotoisena se on jatkuva pyrkimys johonkin uuteen tilaan tai tunteeseen, tai tyydytykseen ja pysyvyyteen. Johtuen ainaisen muuttuvaisesta todellisuuden luonteesta, tämä pyrkimys on aina turhauttavaa. Himoon kuuluu myös välttely, halu olemassaolemattomuuteen. Tämän tyyppisessä kärsimyksessä himoitaan helpotusta tai pakoa siitä mikä on epämiellyttävää tai epämieluisaa. Ensimmäinen Kolmesta Myrkystä, mielihyvän etsiminen (tai ahneus), on markkinointipsykologian kulmakivi. Mainonta kannustaa kuluttajia kasvattamaan ahneuttaan niin monilla areenoilla kuin mahdollista.

Tarkastellaan, esimerkiksi, pikaruokaloiden ”superisoja” annoksia, tarjoustalojen alennusmyyntejä, paljastuksia Internetissä. Välttely/viha, tai halu päästä eroon, on yhtä keskeinen markkinointistrategia. Tuholaistorjuntatuotteet ajavat pois vihatut hyönteiset, deodorantit ajavat pois vihatut kehon hajut, pesuaineet ajavat pois ei-toivotut tahrat. Kuluttajat mieluusti uskovat, että he ovat onnellisia jos he voivat vain ajaa pois asiat joista he eivät pidä. Harhaluulo tai tietämättömyys pitkittyy markkinoijien toimilla, jotka pitävät ihmiset hämmennyksessä heidän tarpeistaan. Kaikki kolme myrkkyä ajavat kuluttajan päättymättömään kärsimykseen, kaikki niiden kannattavaksi hyödyksi, jotka hyödyntävät tätä ihmistaipumusta.

Tie ulos konsumerismin kärsimyksestä lepää perimmäisistä syistä ulospääsyssä. Tämä on Kolmas Jalo Totuus — että vapautuminen lakkaamattomasta kärsimyksestä on mahdollinen. Alistetulle ja harhaiselle kuluttajalle tämä on kaikkein kriittisin totuus. Se on buddhismin tarjoama loistava jalokivi lääkkeeksi konsumerismin sairauteen: ihmisellä on valinta tässä asiassa. Voi valita jäädä sairaaksi, tai voi valita vapautuksen ja paranemisen. Eettiset valinnat kulutuksessa ovat ne, jotka tuovat henkilökohtaisen ja ympäristön parannuksen. Epäeettiset valinnat ovat niitä, jotka pitkittävät henkilökohtaista ja ympäristötuhotoimia. Neljäs Jalo Totuus on Kahdeksanosainen polku, tietoisten valintojen tekemisen harjoitus eri toiminnan aloilla, mikä tarjoaa etsijälle vapautuksen konsumerismin kärsimyksestä.

Vapautuksen tavoite tässä kontekstissa voitaisiin määritellä termillä santutthi, tyytyväisyys. Tähän kuuluu vapaus halusta ja kiintymyksestä — dukkhan, kärsimyksen vastakohta. Kun tyytyy siihen mitä on. Oppinut thaimaalainen Pibob Udomittipong kuvaa sitä miten syvästi tämä käsite haastaa modernin konsumerismin. Pian ensimmäisen Thaimaan viisivuotissuunnitelman laatimisen jälkeen 1960-luvulla hallitus kielsi buddhalaisilta munkeilta opetuksen tyytyväisyydestä. Virallinen munkkien johtava elin, Sangha, hyväksyi tämän päätöksen, ilmeisesti pitäen santutthia esteenä talouskasvun idealle. Edesmennyt Buddhadasa Bhikkhu, erittäin kunnioitettu ja yhteiskunnallisesti aktiivinen thaimaalainen opettaja, esitti väitteitä kieltoa vastaan, huomauttaen että tyytyväisyys johtaa viisauden kehittymiseen ja näin ollen on olennaisen tärkeää todelliselle ihmiskunnan kehitykselle.

Konsumerismi keskittyy tarkoitukselliseen halun kultivointiin. Perinteiset opetukset kahdestatoista riippuvuuden ketjusta tarjoaa hyödyllisen työkalun konsumerismin sekä analysointiin että oivaltamiseen. Tämä sykli on usein kuvattu reinkarnaation prosessina; se pätee myös yksittäisiin ahneuden hetkiin. Vapautus voidaan löytää jokaisesta ketjun kohdasta.

Kaksitoista nidanaa seuraavat toisiaan järjestyksessä: 1) tietämättömyys, joka johtaa 2) tahdollisiin muodostelmiin eli karmaan. Se taas johtaa 3) tietoisuuden heräämiseen, joka mahdollistaa 4) nimen ja muodon (paaliksi nama-rupa) eli fyysisten ja psyykkisten ilmiöiden olemassaolon. Nimen ja muodon myötä syntyvät 5) kuusi perustaa tai aistia – siis tavalliset viisi aistia sekä mieli. 6) Kun on aistit, syntyy kosketus, joka buddhalaisessa terminologiassa tarkoittaa aistin, sen kohteen ja aistitietoisuuden yhtäaikaista läsnäoloa. Kosketus johtaa 7) tuntemukseen (miellyttävään, epämiellyttävään tai neutraaliin), joka mahdollistaa 8) halun (tanhan) ja 9) takertumisen synnyn. 10) Näistä seuraa tuleminen ja 11) jälleensyntymä, mikä loppujen lopuksi aiheuttaa 12) sairauden, vanhuuden ja kuoleman. Jokaisen näistä vetovoima, joka perustuu aikaisemman vahvaan kokemukseen, on niin voimakas että ihmiset (ja toiset olennot omalla tavallaan) ovat jatkuvasti tämän kuvion otteessa. Koska kaikki kaksitoista nidanaa ovat toisistaan riippuvaisia olosuhteita, jos yksikään olosuhteista lakkaa olemasta, koko sykli lakkaa toimimasta. Vapautus tästä ahneuden ja kärsimyksen syklistä on se mitä buddhalaiset nimittävät nirvanaksi.

Kuluttajan halu riippuu tunteista jotka syntyvät kontaktista esineiden kanssa aistikentissä. Tunnetilojen tunteminen on buddhalaisessa psykologiassa usein luokiteltu miellyttäväksi, epämiellyttäväksi tai neutraaliksi. Koska tuntemukset ovat ohimeneviä, mainostajat tai myyntiagentit joutuvat jatkuvasti stimuloimaan potentiaalisia ostajia. Tämä tapahtuu luomalla kontaktipisteiden ristituli aistielimille: ruokamaistiaisia, mainostauluja alkoholille, kaupan julkisivu täynnä televisioita. Kontaktipiste on se missä havainnon kohde, aistielin ja tuntotietoisuus kohtaavat. Myyjä tarjoaa esineen; kuluttaja tarjoaa jo valmiiksi ehdollistetun silmän, korvan, nenän, kielen, kehon ja mielen aistikentät.

Se mikä havaitaan aistikentässä on täysin oman kokemuksen ehdollistama, ja tuolle kokemukselle annetaan nimi ja muoto. Nimi ja muoto ovat aiempien kokemuksien ehdollistamia, jotka muokkaavat tietoisuutta ja niitä muotoja joita se tulee saamaan. Sellainen ehdollistaminen on hyvin dokumentoitu alkoholismin ja muiden addiktiivisten käytösmallien tapauksissa. Toistuva alkoholinkäyttö muuttaa ihmisen fysiologiaa enemmän kiintyneeksi alkoholin aikaansaamiin tiloihin. Kun tätä ehdollistamista sovelletaan muihin ylenpalttisen kulutuksen muotoihin, addiktiivinen sykli laajenee kattamaan luksusruoat, brändinimivaatetuksen ja TV-saippuaoopperat. Ajan mittaan akkumuloituva, toistuva kuviointi,  karmiset kuviot, kehittyvät tuottamaan addiktion sukupolvia.

Himo, puolestaan, pitkittää takertumista. Miellyttävistä kokemuksista nauttiminen saa aikaan halun jatkaa niitä; epämiellyttävien kokemuksien kammoksuminen saa aikaan halun lopettaa ne. Nämä takertumisen muodot ovat erityisen vahvoja kun oma identiteetti määrittyy niiden kautta (esim. ”Vältän lihaa; olen kasvissyöjä”; tai ”Rakastan vuorivaellusta; olen huvittelija”). Takertuminen saa aikaan tulemista. Mitä enemmän tarkertuu kulutustavaroihin tai arvoihin, sitä enemmän ihmisestä tulee kuluttaja. Tämä johtaa itseidentifioituneen egon syntymään joka määrittää elämää pääosin kulutuksen kautta.

Lopulta, totta kai, jopa kuluttajan tulee kohdata kuolema, joko tutun omaisuuden kanssa tai ilman sitä. Näin riippuvuuden synnyn kaksitoista uloketta ovat varmistaneet sen, että kuluttajatietoisuus elää ja voi hyvin, saaden yhä moninaisempia muotoja joka päivä. Kuitenkin, oivallukset ja vapautus ovat lähellä vahvasti määrittävien linkkien murtuessa. Mutta miten tämä oikeastaan saavutetaan?

Työni perusopiskelijoiden kanssa Vermontin yliopistossa on antanut minulle mahdollisuuden tehdä muutamia kokeita kuluttajan vapauttamisesta. Nämä kokeet, jotka ovat mallinnettu mindfulnessin avulla, pohjaavat tietoisuuteen käyttäytymisestä, johon aiemmin ei ole kiinnitetty huomiota. Ympäristötieteen opiskelijoille amerikkalainen ahneus ja konsumerismiaddiktiot ovat moraalisen ahdistuksen lähde. Sovelsin buddhalaisia vapautusoppeja opiskelijoiden huoliin uudella kurssilla, jota kutsuin nimellä Konsumerismista Poisoppiminen. Joka viikko opiskelijat tekivät laboratoriokokeen arvioidakseen jotain heidän kulutuskäyttäytymisensä aspektia. Tavoitteeni oli antaa opiskelijoille tapoja tutkia tietoisuutta, joka syntyy konsumerismista itseopiskelemalla heidän kulttuurillista ehdollistamistaan.

Eräs ensimmäisistä harjoituksistamme oli ”omaisuuslista”. Tämä vei opiskelijoiden huomion tarkasti heidän elämänsä fyysiseen todellisuuteen. Jokaisen opiskelijan tuli tehdä lista kaikista heidän tavaroistaan, alusvaatteista sähkökitaroihin. Pelkkä listaaminen jo itsessään oli mindfulness-harjoitus, joka paljasti ylenpalttisuuden ja rationalisoinnin. Vastauksena tälle perustin tukiryhmiä perustuen AA-kerhon malliin erityisen ongelmallisista elämänalueista. Nämä ryhmät käsittelivät kahviriippuvuutta, CD-keräilyä, ylimääräisiä vaatteita ja kenkiä, ja televisionkatselua. Tämän kurssin lopussa opiskelijat todistivat vähentäneen kulutustaan jokaisella näistä alueista.

Ryhmä käsitteli myös energiankulutusta, joukkoliikennekäyttöä ja ruoankulutuksen ympäristövaikutuksia. Me nojasimme loistavaan lähteeseen. The Consumer’s Guide to Effective Environmental Choices, jota on ollut valmistelemassa Huolestuneiden Tiedemiesten Liitto. Opiskelijat pitivät ruokapäiväkirjaa yhden viikon, kirjaten ylös mistä tuotteet olivat tulleet ja estimoiden ympäristövaikutukset. He tarkastelivat ruokavaliotaan arvioidun planeetalle aiheutuneen energiankulutuksen kautta, kalorien sijaan.

Koska kulutusviestit lähetetään niin monen median kautta, sain opiskelijat pitämään kolmen päivän teknologiapaaston. Tämä paasto oli modernin maailman versio luopumisrituaalista, joka suoritetaan luostaritraditioissa. Opiskelijoiden oli luovuttava Internetin käytöstään, televisiosta ja muista haluamistaan teknologioista ja arvioitava sen aikaansaama vaikutus heidän elämäänsä. Ilman pärjääminen yleisesti nähtiin hyvänä harjoituksena, vaikka joissain tapauksissa se vaikutti heidän sosiaaliseen elämäänsä ja synnytti muita dilemmoja.

Television tutkimista varten opiskelijat tekivät sarjan lyhyitä harjoitteita, tehden muistiinpanoja siitä mitä he havaitsivat. Ensiksi heidän piti ”katsoa” TV:tä puoli tuntia niin että laite oli kiinni. Tämä antoi heille jonkin idean omituisesta suhteetsaan elektroniseen laatikkoon. Sitten heidän piti havainnoida muiden opiskelijoiden TV-katselua. He tajusivat, että televisiota katsellessaan he myös näyttivät veltoilta ja tylsiltä, niin kuin jotkut ihmiset havaitsivat.

Kurssin alussa olin pyytänyt opiskelijoilta krijoittamaan kuluttajaomaelämänkerran, jossa alleviivataan jännitteitä ja addiktioita, jotka he ovat jo nuoren elämänsä aikana kohdanneet. Lopuksi heistä jokainen kirjoitti henkilökohtaisen uskomusjärjestelmän, johon he latoivat henkilökohtaiset uskomuksensa ja eettiset periaatteensa kulutukseen liittyen. Ensimmäinen harjoitus oli ehkäpä rippiseremonian muoto, toinen yksinkertainen henkilökohtaisen valan vannominen. Viimeistä sessiotamme varten me pidimme suuren Lahjoitusjuhlan, jossa harjoiteltiin anteliaisuutta antamalla aarteita toisille ja kaikki yli jäävät asiat hyväntekeväisyyteen.

On mielestäni reilua sanoa, että konsumerismi on törmäyskurssilla planeetan rajojen kanssa, ja tauti on leviämässä nopeasti. Jos planeetta (ja täten buddhalaisuus) aikovat kukoistaa tulevaisuudessa, meidän tulee ottaa äärimmäisen vakavasti ympäristölliset, kulttuurilliset ja psykologiset ylikuluttamisen vaikutukset. Vapauttavat dharman menetelmät tarjoavat voimakkaita työkaluja ja harjoituksia, jotka voivat auttaa tässä tehtävässä. Ottaen huomioon ahneuden ja välttelyn kaikkialla läsnäolevat vaikutukset jokaisen ihmisen elämässä, on aina paljon mahdollisuuksia harjoitukselle. Meidän tulee tehdä tämä työ, kirjaimellisesti kaikkien olentojen tähden — ennen kuin konsumerismi syö kaiken sen mikä on jäljellä. Meillä on valinta tässä asiassa — valinta herätä kaiken kärsimyksen keskellä. Oman ahneutemme monimutkaisuutta havainnoimalla me astumme vapautuksen mahdollisuuksiin yksi halu kerrallaan.

  Lähde:

http://www.amalthys.com/greenpath/012unlearningconsumerism.html

  from WordPress https://ift.tt/2LftdDr via IFTTT

[jbauersthings-blog]

Mistä tietää, että idioluutio on totta? No siitä kun amerikanintiaanilta kysytään, onko hän laiton maahanmuuttaja.

#youcan’tmakethisstuffup #tietämättömyys #sivistymättömyys #tyhmyys