Ei itkeä saa, ei meluta saa, Karjula voi tulla ikkunan taa(s)... 🎵
Eli tänäkin jouluna kutsumme kaikki Tuntematon sotilas -fandomissa tai sen liepeillä hengailevat osallistumaan Tuntemattomaan tonttuun. Kyseessä on Secret Santa -tyyppinen matalan kynnyksen lahjapiiri, jossa edellisvuoden tapaan kaikki rohkeasti mukaan hyppäävät tontut sekä antavat että saavat lahjaksi Tuntsa-aiheisen fanituotoksen.
Vaikka ainakin osa tuotoksista tuutattaneen aikanaan tänne Tumpun puolellekin, pyörii touhu tuttuun tapaan Discordissa, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita liittymään. Ja liittyä siis ihan ehdottomasti saa, vaikkei haluttaisikaan tonttuilla tänä jouluna. Neljättä vuotta pystyssä olevan serverin aktiivisuustaso on kauniisti sanottuna vaihteleva, mutta uusille suohon sotkeentujille on aina tilaa. ❤️
Tapahtuman tarkoituksena on levittää hyvää mieltä ja siinä sivussa aktivoida ah-niin-rakasta fandomiamme. Mahdolliset kysymykset voi suunnata joko nimimerkeille @suohonsotkettu ja @sydanhaavoilla tai suoraan Discordiin. Viime vuonna syntyneitä fanituotoksia näkee tägin #tuntematontonttu2022 takaa.
Ilmoittautuminen aukeaa sunnuntaina 15.10.2023 ja on avoinna lokakuun loppuun asti, minkä jälkeen kullekin tontuista paljastetaan oma lahjottavansa.
Hei moi, tässä on pieni Mähtiset-ficci. En jaksa postata tätä just nyt AO3:een, koska en tiedä mitä näillä raapaleilla tekisi.
Fandom tosiaan Tuntematon sotilas, paritus on Määttä/Lahtinen (eli Mähtinen, mutta käytän sitä toistakin tägiä) ja öh, ikäraja on... K-7? Mainitaan sota taustalla? En osaa ikärajoja.
Läheltä piti -tilanteita ja säikähdyksiä oli sattunut aiemminkin, liian monta kertaa, jotta Määttä olisi muistanut jokaisen, mutta tässä oli jotain erilaista. Tykityksen tauottua he olivat keräilleet itsensä, kuten tavallista, kuunnelleet Koskelan käskyjä, tai kehotuksia, ja tehneet mitä piti.
Määttä oli huomannut, ettei sydämen tykytys tuntunut laantuvan. Hän oli myös huomannut, että Lahtinen oli sanaton. Määttä oli mennyt toisen luokse, osoittanut ensin nuotioon ja viitannut sitten päällään metsään, turvalliseen suuntaan. Lahtinen oli tuijottanut häntä ja nyökännyt hetken päästä, lähtenyt hänen kanssaan etsimään sopivia puita. Heidän päästyään syrjemmälle, Määttä huomasi, että Lahtisen kädet tärisivät ja pienimmät oksat tipahtelivat hänen otteestaan.
Hetken mielijohteesta Määttä tarttui Lahtista kädestä ja puristi. Hän tarkoitti otteensa lohduttavana, mutta kai hänen kätensä lipsahti ja ote tiukkeni liikaa, koska Lahtinen älähti ja veti kätensä pois. Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan, ja Määttä oli lähellä pyytää anteeksi, kun Lahtinen työnsikin hänet yhtäkkiä puuta vasten. Pari oksankohtaa painoivat ikävästi selkää, mutta Määttä ei välittänyt. Lahtinen oli painautunut häneen koko pituudeltaan, painoi hänen hartioitaan tiukasti puuta vasten ja Määttä saattoi tuntea toisen lämpimän hengityksen kasvoillaan.
”Mää säikähin”, Lahtinen kuiskasi ääni värähtäen. Hetken Määttä ehti ajatella, että Lahtinen tarkoitti säikähtäneensä kädestä tarttumista, mikä tuntui hölmöltä. Sitten ajatus väistyi Lahtisen painaessa otsansa hänen otsaansa vasten ja siirtäessä kätensä hartioilta hänen kaulalleen. Määttä huomasi pidätelleensä omaa hengitystään ja puhalsi hitaasti ilmaa ulos. Lahtisen kosketus lämmitti ja toisen luoma paino hänen omaa kehoaan vasten tuntui tyynnyttävältä.
Kun heidän molempien hengitys oli tasaantunut, Määttä työnsi hitaasti kätensä heidän välistään vuorostaan Lahtisen kaulalle. Lahtinen oli sulkenut silmänsä, hän huomasi, ja siirsi peukalonsa Lahtisen leualle. Toisen sänki pisteli ihoa. Enempää ajattelematta, Määttä taivutti niskaansa ja painoi heidän huulensa yhteen.
Lahtinen henkäisi hänen suutaan vasten ja vastasi suudelmaan. Sillä hetkellä Määttä tunsi olonsa levollisemmaksi kuin moneen kuukauteen ja jokin hänen sisällään asettui kohdilleen. Vaan tätähän minä olin vailla, hän ajatteli.
Tämmöisenä amatööri kitaristina sain tänään massiivisen määrän serotoniinia, kun tajusin että osaankin jo sointuja vaikka mihin biiseihin. Ja mitä minä tällä tiedolla tein, saatatte kysyä; soitin Syntisen Kaunista Miestä ja mietin koko ajan rahiojaa. Halusin vaan jakaa tän kokemuksen.
Nyt kuka auttaa mua opettelemaan Kulkurin Iltakaljan rytmin että voin tehdä siitä tuntsa coverin jossa ei lottiakaan voi pyydystää ahvenmiehellä?
Niin tosiaan minä aina välillä piirtelen vähän sarjakuviakin. Ottakaas tästä vähän helliä traagisia, ihan kun mä joitain muitakin joskus piirtäisin :')
sateenkaarevat kaveriporukat on vaan *käpyjen keräilijä* *panomies* *vastaus kaikkeen on jaahas* *saatanan tonttu* *ding ding* *tyyppi, joka viittaa koiraansa hän-pronominilla* *tyyppi, joka asuu niin pohjosessa, että kahvit keitetään revontulilla* *tyyppi, joka aattelee, että ihminen on syntyny meressä ja tehty hiilestä?! uskoo kaloriloihin???* *suen tassu* *menossa inariin*
Moi kaikki! Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ajateltiin muistutella Tuntematon sotilas -discordserveristä täällä Tumblrin puolella! Servu täyttää vuoden 20.12.2021, meno on edelleen aktiivista ja uudet on tervetulleita mukaan!
mä jotenkin oon alkanut yhdistämään kaiken mahollisen musiikin mitä kuuntelen jollain tapaa tuntsaan, mun koko soittolistakin on pelkkää tuntematonta vaan siksi kun oon kuunnellu sitä samalla kun selaan tätä tumblria eli käytännössä mitä teen koko ajan :D
"Keskipäivään kiivennyt syysaurinko lämmitti maata ja maassa makaavia miehiä. Puolukanvarvut kiilsivät mättäillään. Hiljaa häipyi rattaiden lonkutus häviten kaiken nielevään männikkökankaan hiljaisuuteen."