#katkera

[alumiinikuu]

[meregrin]

apua en oo ainoo sleep token fani täällä!! miten me saadaan ne suomeen tehäänkö kansalaisaloite

hei ihanaa, muitakin suomalaisia faneja <33

siis varmaan pitää oikeesti alkaa tässä suunnitella jotain yhteispohjoismaista kampanjaa että saadaan äijät edes köpiksen korkeudelle. ilmeisesti nykyään alkaa olla aika yleistä, että vähänkään isommat bändit skippaa koko pohjoismaat koska tänne on niin vaikeeta ja kallista tulla ja tapahtuma-ala on muutenkin vielä aivan henkitoreissaan koronan jäljiltä. parastahan tässä on se että just olivat viime kesänä ilosaarirockissa mut arvaa olinko mä 🙃🙃

mutta saattaahan tuo euroopan kiertuekin tuosta vielä laajeta jos kaikki areenat myy tarpeeks nopeesti loppuun. huhu kertoo että lupasivat tänä vuonna korvata sen viime kesän peruuntuneen festarikeikan norjassa eli ehkä pieni mahdollisuus saada oslo mukaan rundille. toivossa on hyvä elää :'))

[matikisti]

koska mun äiti on/oli lastentarhanopettaja niin multa oli lapsena kielletty kaikki ns. ärsyttävä lasten media niinkun smurffibiisit enkä oikein osaa sanoa et oliko se vaan siunaus mun psyykkeelle vai oonko menettäny jotain tosi oleellista 2000-luvun lapsuudesta

[sielunsillisalaatti]

[littlefallenrebel]

@ Yle, missä on joulupukki ja noitarumpu

[violasmirabiles]

hmmmm voi hitsi en voi uskoo että mun on taas katottava raid 2000 läpi koska keksin että tarvitsen ehdottomasti elämääni screenshotin Leif Wagerin hahmosta sanomassa vanha katkera mies puhuu paskaa. voi hitsi.

[hiidenneiti]

"— Ystävyys ei voi vastata avioliittoa. — Eikä sen tule pyrkiäkään siihen. Silloin joudumme pian harhaan. Mutta kun mies ja vaimo onnellisessa avioliitossa ovat toinen toistensa "apu", samoin on ystävä ystävälleen, joskin toisella tavalla." [...]

"—Kyllähän me kaikki kaipaamme jonkinmoista täydennystä. Mutta nyt kun puheena oleva kirja ei suinkaan tiedä sanoa ainoastaan hyvää ystävyydestä. — Einen äänen sävy oli katkera. — Siksi että siinä kuvataan olevaisia oloja. Ja kieltämättä löytyy luonnottomiakin ystävyyssuhteita. Mutta löytyy niitä toki hyviäkin. Juuri niiden puolesta kirjailija tästä puhuu."

Luin yhtä näistä novelleista ("Ystävyys") ja tuli niin vahvat lesbovibat näistä kahdesta naispäähenkilöstä....ja sitten ne paljastaa toisilleen lukeneensa saman kirjan (Elisabeth Dauthendeyn Vom neuen Weibe und seiner Liebe: Ein Buch für reife Geister, 1900) jonka googletan ja BOOM joka paljastuu olevan romaani, jossa naispäähenkilö rakastuu toiseen naiseen, muuttaa tämän kanssa yhteen mutta kieltäytyy seksistä koska se tekee kumppanuudesta epäpuhtaan/lUoNnOtToMaN (kasuaali sisäistetty homofobia hurraa). Miten jännä että novelliin on piilotettu viittauksia ja piiloviestejä jotka jää vain epämääräisten tuntemusten tasolle nykylukijassa.

[arkipaivainen]

Mä oon edelleen katkera siitä, ettei meillä ollut abiajelua koronapandemian takia... Mä olin odottanut sitä vuosia, mut sitte tuo yks hemmetin virus tuli ja pilas kaiken 😒

[vesku56]

Facebookissa ei sitten perseitä moitita.

Peruspersun peruspaskaa. Tuo on niin väsynyttä, niin 90-lukua! Seitsemän miljoonaa parasta persukaveriasi ympäri maailmaa on käyttänyt noita 70 miljoonassa kommentissa. Yritä olla omaperäisempi! Pullon korkeista, sienistä, lääkkeistä, lääkäreistä tai mielenterveyshoidoista ei enää tänä päivänä kannata puhua. Niillä vain menettää uskottavuutensa. Sinä ja puolueesi. Konsultoi lähimmän ala-asteen oppilaita, ehkä he voivat neuvoa sinua vittuilun jalossa taidossa. Mene yliopistoon, ja opiskele suomen kieltä ja kirjallisuutta, kansanrunoutta ja kielioppia

Älä ole noin katkera, tee jotakin asialle! Kyllä sinäkin joskus voit oppia. Käy jotakin koulua, lue kirjoja! Olet kai joskus kuullut niistä? Tiesitkö, että on muitakin kirjoja kuin "Mein Kampf"? Muuta pois sieltä Pietarista oikeiden ihmisten pariin, jotka puhuvat suomea!

Kyllä sinustakin vielä aivan käypä somerunoilija kehkeytyy. Tsemppiä opintoihin!

[vancilart]

jokaisen varjeltava on omaansa / käännyn kun vielä en katkera oo

kun vihassa vaanii se pohjaton ansa / juoksen kun vielä en vajonnut oo

[akustisalonen]

Saanko olla onnellinen?

Voinko olla onnellinen? Saanko olla onnellinen vaikka sairastan? Pystynkö olemaan onnellinen kaikken kokemani keskellä? Vai pitääkö minun olla turhautunut, surullinen tai katkera, vain koska olen sairas? Tätä olen pohdiskellut viime päivien aikana erityisen paljon. Mistä tämä ajatus kumpuaa? Jotenkin vallitsevana on erikoinen käsitys ettei sairas voi olla onnellinen. Pitää kärsiä hiljaa ja…

[toivotonrunoilija]

Kuoleman Sulhanen

Äänesi kaikuu täällä, kuulen kuinka Pyhä Pietari karjuu kivusta Me yritimme vain selvitä, sortajat seurasivat sivusta Muistan kun se poika rukoili, toinen vuosi kuiviin Ajattelin että kestän sen, kunnes tartuin tuoppeihin turhiin Minulle sanottiin peilin kautta totuuksia, kaikki taisi olla väärinpäin Seisoin siinä eteisessä kun sinut viimeisen kerran näin Kaikki meistä hukkui, kukaan ei saanut päättää että mihin Kumppanini yksinäisyys, alttarini rikkinäinen, minä kuoleman kanssa itseni vihin Tavallaan kaikki päätettiin puolestani Takanani Jumala, edessäni ihmiskunta, sattuma ja laki Nyt olen vain kuoleman sulhanen, elämä polkee paikallaan Jos toisten tahto on ohjannut elämääni, kai minä saan edes kuolla tahallaan? Tanssin perheeni ja ystävieni tahtiin Valvon öitä, varoen itseäni, kuka rakastuisi yövahtiin? Joka aamu tiedän vastauksen, ei kukaan Vaikka vapauttaisit minut vastuusta, minä kahlitsen itseni uudestaan, minä vannon ja lupaan Siellä missä minä elän, ei ole armoa tai toisia mahdollisuuksia On vain surullisia lauluja, tyhjiä sieluja, täysiä tuoppeja ja mahdottomuuksia Tämä tyhjä jono on täynnä miehiä joiden unelmat ei koskaan toteudu Olen runoilija, turmeltunut tunteilija, pieni poika joka ei isoon maailmaan sopeudu Pidä minua kädestä, minä revin itseni kyllä irti, sylki lentäen huudan sinut kauemmaksi Ehjässä maailmassa missä aikuinen aika ajaa eteenpäin, olen vain yksi rikkinäinen lapsi Pyytäisin apuasi jos en tietäisi sen olevan turhaa Yksinäinen yksilö yksiössä armon murhaa Täällä ei elä toivo, minulla on enää vain usko jäljellä Mielenvikainen mies ei enää edes voi leikkiä järjellä Koska se on vuosia sitten jo mennyt menojaan Katkera kyttyräselkä koittaa tehdä vaikutusta enää vain Tarinankertojaan.

-Aadam Abraham/Toivoton Runoilija

[kulttuurinkurittama]

Ikuisesti katkera siitä et mie en osaa twerkata:/

Siis vieläki mie aina parin kuukauden välein pyörin myöhään yöllä sängyssä, nousen ja laitan päälle "how to twerk" tutoriaalin. Se kummittelee mua ikuisesti:(

[papuwritingstuff]

Yksin

Herätessäni olin yksin. Yksin tässä kylmässä ja kuivassa keskiössä. Ympärilläni oli vain vanhoja, ränsistyneitä, murtuneita rakennuksia. Halkeilevat kadut murenivat askelieni alla, joka askel tuntui entistä enemmän murskaavammalta. Vielä jokin aika sitten en ollut yksin tässä maailmassa, jokin tässä tilanteessa tarkoitti vuosia. Sitä aikaa kun kaikki ei vielä mennyt perseelleen.

Jollain ihmeen kaupalla en ollut kadonnut muiden mukana, selviydyin. Olinko kohtalon julmasti valitsema yksinkulkija, joka joutui näkemään ympärillä tapahtuneen tuhon. Vai satuinko vain jäämään tänne, jokin oudon sattuman varassa? En tiedä olenko enemmän kiitollinen vai katkera tästä tilanteestani.

Ainoat jotka elivät olivat minä ja allani oleva maa.

Luonto hallitsi, kaikkialla minne katsoin kasvoi jotain. Versoja, sammalta, kukkia ihmisten luomien asioiden seasta. Aivan kuin luontoäiti söisi vanhaa yhteiskuntaamme elävältä. Tavallaan olen aika kiitollinen siitä, olihan luonnolla oikeus edetä eteenpäin kaiken tämän keskellä.

Saavuin vanhan Salen raunion kohdalle. Oli outoa nähdä joskus niin arkinen asia pirstaleina, tuolla joskus tapahtui asioita. Tuolla joskus näki eläviä ihmisiä toteuttamassa arkisia askareitaan pohtien monenlaisia ajatuksiaan. Nyt se ammotti tyhjänä ja hajonneena, hylättynä. Käänsin katseeni pois ja jatkoin matkaani.

Kävellessäni muistelin kuinka minulla ei ollut enää identieettiä. Kenenkään ei enää tarvinnut kutsua minua miksikään eikä keneksikään, ei edes itseni. Olin vain olemassa, hengitin tätä kuivaa ilmaa, tunsin, haistoin ja maistoin. Elin, mutten kuitenkaan elänyt enää niin kuin elin joskus. Sosiaalisesti en enää elänyt, olin vain osa tätä kaikkeutta mikä ympärilläni oli. En varmaan osaisi enää itkeä yksinoloani, tai mitään muutakaan.

Lopulta jalkani veivät minut niin sanotulle “kodilleni”. En tiedä voisinko tässä tilanteessa sanoa sitä kodikseni, eihän kukaan muu siellä tulisi käymään. Pieni rähjäinen puuvaja lammen rannassa, jonka maalipinnan rapistuminen oli peittänyt vajan ympärillä olevan maan vihreisiin maalinmuruihin. Mökissä haisi puulta, hiekalta ja hieltä. Se oli kotoisa tuoksu, jo siis voisin todeta sen sellaiseksi näissä olosuhteissa. Menin sisälle, istuin alas ja ravitsin itseni. Tarvitsin energiaa siihen, että lähtisin taas kävelemään. Määränpääni oli jossain, halusin löytää jotain uutta, sillä aivoni tarvitsivat virikkeitä. Halusin myös olla tietoinen olemassaolostani.

Ravitsemisen jälkeen lähdin johonkin suuntaan, en osannut ilmansuuntia joten suunnistaminen oli aina hieman arvuuttelua. Eksyminen ei haittaisi, sillä löytäisin jostain aina uuden paikan mihin asettua. Tässä maailmassa ei enää ollut rajoja mitä pitkin kulkea vaan pelkkä tyhjä aukio mihin sukeltaa.

Kävelin aika pitkään vain suoraan kunnes uusi rakennus saavutti näkökenttäni. Se näytti olevan entinen kerrostalo. Talon ympärillä oli kasa roinaa ja muiden talojen jäänteitä. Se oli ainoa joka pönötti siinä yksinään. Aivan kuin minä. Tekisinkö tästä uuden kotini?

Tuijotin rakennelmaa ylhäältä alas, kävin läpi jokaisen pienenkin pinnan yksityiskohdan. Halusin virkistää mieltäni ja erilaisten pintojen näkeminen oli mielestäni mukavakin ajanviete. Yksi harvoista jutuista mitä harrastin. Silmäni osuivat toisen kerroksen asunnon ikkunaan missä oli kukkakuviolliset verhot. Näin samankaltaisia kukkia joskus aikaisemmin. Päivänkakkara? Kutsuttiinko niitä sellaisiksi?

Huomasin verhojen välissä pienen raon mistä näki sisälle asuntoon. Kohdistin katseeni suoraan sinne, jos sieltä näkyisikin jotain aivoja stimuloivaa. Sitten huomasin, verhojen välistä joku vastasi katseeseeni. Silmät, silmäpari, elävät silmät. Minua katsottiin ja minä katsoin takaisin. Olin yhteydessä johonkin elävään?

Enkö ollut sittenkään yksin?

[perkele]

Sensorin vinkit: On harhaluulo, että kokeissa olisi harhautuksia tai kompia, YTL on kokelaan puolella!

Sensori 2 Abitreenien lähetyksessä: On niin vaikea keksiä näitä !!!harhautuksia!!! tehtäviin ettei niistä tule liian helppoja.

[huutaasateessa]

uusimaalaiset ykköset ja kakkoset joilla on menny puolet lukioajoista etänä: