#kysykää | Explore Tumblr Posts and Blogs

frameobsessions · 4 years

Text

Conia pukkaa

Coneja tulee ja menee, harrastuspiiri ei ainakaan ole kuolemassa. Viime vuonna oli harvinaisen monta tapahtumaa samaan aikaan. Nippori, Pandacon, Animeseminaari, Popcult Nights ja Lautapelaamaan-tapahtuma olivat syyskuussa samana viikonloppuna. Lokakuussa päällekkäin olivat Akicon, Chibicon, Kekricon, Kishicon ja Hellocon.

Olin tuolloin järjestämässä Akiconia ja hieman kuumoteltiin kävijämääriä. Saimme 300 kävijää, mikä oli kiitettävästi, mutta veikkaanpa että päällekkäiset tapahtumat söivät keskenään toisiltaan väkeä. Kuulin ainakin positiivista palautetta Kishiconista ja Pandaconista. Ähtäriin olisin lähtenytkin, ellei se olisi vaikeasti saavutettavissa julkisilla.

Näistä tapahtumista Akicon, Kishicon ja Pandacon olivat ensi kertaa järjestettäviä tapahtumia, joiden jatko taitaa jokseenkin olla avoin. Onko jatkoa varten tarpeeksi vastaavia? Riittääkö kävijöitä?

Tästä päästäänkin lievän aasinsillan kautta Koseiconiin ja C.atsuconiin. Tulevan vuoden uutuudet

Kosei Con Finland ilmestyi Instagramiin vaivihkaa vuoden 2019 lopussa. Tässä välissä ainakin bioa on päivitetty (minulla ei valitettavasti ole screenshottia todistamaan tätä), mutta aihepiiri on nyt määritelty ja summittaiseksi ajankohdaksi on ilmoitettu helmi-maaliskuu 2021. Ei ole tietoa, onko tapahtuma maksullinen vai pääsymaksuton. C.atsucon, alunperin K.atsucon ilmestyi Instagramiin tiistaina 7.1.2020. Alle viikossa tilillä on tapahtunut paljon, seuraajia on tullut yli 700 mm. Kibeconin mainostuksen ansiosta. Tilillä on ollut kaksi postausta, joista molemmat on (tällä hetkellä) poistettu. Ensimmäisessä postauksessa ilmoitettiin uudesta conista Helsingissä ja MangaCafen olevan mahdollinen sponsori. Pian tämä postaus poistettiin ja uusi tehtiin uudella maskotilla. Kummastakaan minulla ei valitettavasti ole screenshottia todisteena, tosin uuden maskotin näkee profiilikuvasta. Tänään nimi on vaihtunut C.atsuconiksi, “pienistä syistä” johtuen. Wordpress-sivujakaan ei enää löydä biosta tai nettihaulla. Storeissa tapahtuman ajankohdaksi ilmoitettiin kevät-kesä 2020 ja paikaksi on kyselty Malmi-taloa, Oodia ja muita Helsingin kirjastoja. Molempia tapahtumia järjestää harrastusporukka, kun asiaa kyselin.

Viestintä aina vaikeaa Minulla ei ole mitään Koseiconia tai K.atsuconia vastaan, hienoa että nuoret haluavat järjestää itse tapahtumia ja tarttuvat toimeen. Vastaanottokin on ollut innostunutta ja aktiivista. Mutta, viestinnän näkökulmasta kumpikaan tapahtumista ei ole hirveän vakuuttava. Yksi vaikuttava tekijä on se, että molemmat tilit on perustettu ilman konkreettista päivämäärää ja paikkaa. Entä, jos tapahtuma viivästyy tilaongelmien takia? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni PK-seudulla hyvät conille sopivat tilat ovat tiukassa. Uskallan väittää, että myös kirjastoihin on jonoa tällaista tapahtumaa ajatellen. Minkä kokoinen järjestäjätaho tapahtumien takana on? Harrastusporukka voi olla hyvinkin pieni ja conien työmäärä suuri. Varsinkin viestintä ja markkinointi vaatii (omasta mielestä) vankkaa osaamista tai vähintään hyvää ohjausta. Profiilin perustaminen ilman selkeää päivämäärää ei ole oikeastaan järkevää. Päivämäärän uupuminen ja selvittely voi keikauttaa laivaa mihin suuntaan tahansa, eikä pettymyksen tuottaminen itselle tai muille ole kivaa.

Itseä harmittaa myös se, että C.atsuconin ajankohdan ollessa kevät-kesä, pitäisi kaikki haut avata mahdollisimman pian. Tapahtuman järjestäminen alle puolessa vuodessa on todella raskasta, joten toivon lämpimästi että tapahtumien järjestäjät ovat valmiita raskaaseen urakkaan, tai ottavat lisäaikaa tapahtuman organisointiin. Ajankohdan siirtyminen aiheuttaa toki mielipahaa, mikä on kaikkien kannalta hankalaa. Riittääkö molemmille tapahtumille kävijöitä? Helsinki on toki Suomen pääkaupunki, joten kävijät ovat lähtökohtaisesti turvattuja. Toivon ettei kumpikaan osu muiden conien kanssa päällekkäin, koska se on järjestäjille jokseenkin stressavaa ja kävijöille epämukavaa. Sivuhuomionta, miten C.atsucon tulisi lukea? Piste hämmentää minua. Toivon valtavasti tsemppiä molemmille tapahtumille, kysykää ja pyytäkää konkareilta apua ja älkää stressatko liikaa! Tarvitaanko coneille yleisiä viestintäoppaita?

Kiinnitän paljon huomiota conien viestintään. Moni suomalainen con tekee sitä hyvin ja hauskasti, mikä kielii siitä että taso on yleisesti mainio ja kävijät ovat tottuneet selkeään tiedottamiseen. Kaikki eivät tätä taitoa kuitenkaan osaa, en minäkään aluksi. Olisiko siis tarvetta yleiselle conien viestintäoppaalle? Pitäisikö aiheesta puhua enemmän, joko conconissa tai ihan coneissa? Mitä oppaan tulisi sisältää?

Toisaalta, erilliselle oppaalle ei välttämättä ole tarvetta. Netti on pullollaan opetusmateriaaleja ja kirjastoistakin löytyy apua. Tekemällä oppii valtavasti. Heitän tähän pari opasta, joilla pääsee yleisesti alkuun. Hyvä kielioppi on viestinnässä luonnollisesti tärkeintä. Menesty digimarkkinoinilla-kirja on hyvä ja täynnä vinkkejä. Tai, katsokaa isompien conien viestintää ja ottakaa mallia!

Sisältömarkkinoinnin työkalut 2019 Pilkun paikka: kielioppia kaikille 2011 Menesty digimarkkinoinnilla 2018 Helsingin kaupungin tapahtumaopas (kaupunkikohtaisia tapahtumaoppaita on useita)

#hannele höpisee #kosei con finland #katsucon #catcucon #helsinki #suomen conit #finnish conventions #viestintä #tiedottaminen #instagram #pohdintaa

1 note · View note

homorummutus · 7 years

Text

Katsoin eilen tylsyyksissäni Yle Areenasta Heroes of the Baltic Sea -sarjan (joo hei olen monta kuukautta myöhässä) ja ajattelin nyt siitä jonkinlaisen arvostelun vääntää. Jos ette ole kyseistä sarjaa vielä nähneet niin se löytyy tosiaan Areenasta, jaksoja on yhteensä viisi ja jokainen jakso on 20-30 minuutin pituisia eli sarjan katsominen ei vie hirveästi aikaa. (Sori tää postaus veny vähän, pistän tähän alkuun lyhyen tiivistelmän ja read moren alle tarkemmat kommentit/valitukset)

Lyhyenä arviona sanottakoon että ainakin sarja oli viihdyttävä. Eihän se ollut mikään Game of Thrones tai muu ison budjetin sarja mutta kyllä sen pari tuntia tuota jaksoi katsoa. Sarjassahan liikuttiin kahdella aikatasolla, 1400-luvulla ja nykypäivässä, ja ne oli ihan hyvin sidottu yhteen. Itse katsoin tätä sarjaa lähinnä tuon historiallisen osuuden takia, ja jos haluaa täysin skipata ne nykypäivään sijoittuvat osuudet niin luulisi senkin onnistuvan ilman sen suurempaa menetystä. Historiallinen tarkkuushan tässä ohjelmassa on luokkaa “meh, kuhan on sinne päin”, mutta mielestäni se ei niinkään haitannut koska kyseessä on viihteellinen lapsille/nuorille suunnattu sarja, jota ei kuulukaan ottaa liian vakavasti. Kokonaisuutena sanoisin että katsokaa jos historialliset tai seikkailulliset sarjat kiinnostaa ja kestätte sen, että tää on selkeesti suunnattu vähän nuoremmalle kohderyhmälle. 3/5

Read moren alla sitten spoilereita ja tarkempia kommentteja.

Ihan ekana tästä ohjelmaformaatista tuli mieleen Syrhämä. Tässä siis neljä nykypäivän lasta/nuorta yrittää ratkoa arvoituksia ilman, että niille on liikaa kerrottu, mitä tulee tapahtumaan. Tää sarja tosin on Syrhämä x100, koska tässä oikeasti on kunnon juoni, joka lopulta etenee johonkin ja tuotantoarvo on selkeesti korkeemmalla. Myös noi lapset on tässä vähän vanhempia ja tää on muutenkin ehkä pikkusen vanhemmille lapsille/nuoremmille suunnattu ku Syrhämä. Mut tää sarja sai mut kyl toivomaan et Syrhämästä olis tällanen uus versio missä olis kunnon juoni eikä siinä ainoostaan keskityttäis niitten lasten kyvyttömyyteen ratkoa niitä samoja arvotuksia joka jaksossa.

Historiallisesta tarkkuudesta mainitsinkin jo sen, että siinä on ihan tietoisesti otettu vapauksia. Mua ei tää sinänsä haittaa, mutta tiedän että jotkut inhoaa sitä. Tässä sarjassa on kuitenkin hyvä seikkailufiilis ja juoni etenee nopeesti, joten ainakin tää on viihdyttävä.

MUTTA se mikä mua eniten häiritsi oli ne nykypäivän osuudet ja se, miten historiaan suhtauduttiin. Ne lapset/nuoret retuutti 1400-luvulta peräisin olevia esineitä ku ne olis ostettu lähimmästä Prismasta. Ne myös tuhosi ilman mitään seuraamuksia vanhoja kiviaitoja, merkkitulipaikkoja yms. Joo, nää tilanteet oli lavastettuja, mutta onko tää oikeesti se kuva, jonka Yle haluaa antaa nuorille katsojille historiallisten esineiden ja paikkojen kohtelusta? Tässä ohjelmassa myös rikottiin lakia ja se pyyhkäistiin maton alle sanomalla “tarkoitus pyhittää keinot”. Historiallinen epätarkkuus ei haittaa mua, mutta tällanen nykypäivän sääntöjen täysi sivuuttaminen oli ihan hirveää katseltavaa. Mun sydäntä särki joka kerta, kun nää ipanat sai käsiinsä jonkun vanhan esineen. Mä oon ite päässy koskemaan esineitä, joita vasta harkittiin museoon otettavaksi, ja niistä osa oli peräisin tyyliin 1970-luvulta, ja silti mä pidin niitä ku kukkaa kämmenellä. Jos mä pääsisin lähellekään 1400-luvun esineistöä, mä en uskaltais hengitääkään niitä päin. (Joo avautumisestani voitte päätellä et tää oli mun mielestä tän sarjan hirvein ulottuvuus)

Tykkäsin siitä, että sarjassa puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Joo, historiallisissa osuuksissa puhuttiin nykyruotsia, mutta mun mielestä se ei haittaa, kun kyseessä on kuitenkin nuoremmalle väelle suunnatusta ohjelmasta. Ehkä siitä joku oppii sanan tai kaks. Suomenkielisistä osuuksista jäi vähän ristiriitaset tunteet. Nykypäivän osuuksissa ne lapset puhui tavallista arkista nykysuomea (koska niillä ei siis ollut mitään kunnon käsistä ja saivat ilmeisesti aika vapaasti sanoa asiat miten halusivat) mutta ne aikuiset puhu ihan järkyttävän kankealta kuulostavaa väkisin väännettyä yleiskieltä. Kun siinä rinnalla sitten oli nää rennosti suomea puhuvat lapset niin tuli vähän sellainen olo että kukas tässä nyt olikaan sieltä keskiajalta. Vaikka niillä aikusilla olikin ennakkoon määrätyt vuorosanat, niin ne olis voinu lausua vähän luontevammin. Historiallisessa osuudessa ollut suomen kieli oli ihan ok, siitä ei oo sen enempää kommenttia.

Siinä vaiheessa kun Ingrid esiteltiin, pyörittelin silmiäni ja rukoilin kaikkia mahdollisia jumaluuksia että mun aavistukset osuis väärään - mutta ei, totta kai tässäkin sarjassa pitää se heteroromanssi olla. Mun omasta mielestä se tuntu liian ennalta-arvattavalta ja kliseiseltä, joten menetin mielenkiintoni sen osalta jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Ingridillä ei ees ollu omaa kunnollista juonikuvioo, vaan sen rooli oli ne tyypilliset “historiallinen tyttö haluaa kapinoida” ja “love interest”. Tää sarja olis ollu ihan hyvä ilman tätä romanssiaki, jopa ehkä parempi koska sitä romanssia ei edes ehditty käsittelemään ku joku 5 minuuttia. (hei yle jos otatte mun ideasta kopin ja teette uuden version syrhämästä ni voisko vaik ketulla olla tyttöystävä kiitos)

Vertasin tätä Syrhämään, mutta toisin ku siinä, tässä ei tarvitse 90% ajasta tuijottaa kuinka nää lapset miettii ja pohtii että mitenköhän tämä arvoitus nyt ratkeaisi. Tässä näytetään oikeestaan vaan nää niiden onnistumiset, ja fokus on enemmän juonessa ku niissä arvotuksissa. Tää oli sinänsä hyvä, ettei tarvinut myötähäpeän siivittämänä kuolla sisäisesti kun nää lapset ei tajua selkeetä ratkasua, mutta toisaalta se, että ne ei joutunut yhtään miettimään näitä asioita, sai mut pohtimaan että mikä pointti näissä lapsissa sitten oli? Miks tästä piti alun perinkään tehdä reality-draamaa? Mun mielestä tää olis ollut paljon parempi, jos se aika, raha ja energia, joka näihin nykypäivän osuuksiin käytettiin, olis pistetty parantamaan niitä historiallisia osuuksia.

Tää on ehkä lähinnä henkilökohtainen ärsytys koska oon käynyt Raaseporin linnassa, mutta MINKÄ TAKIA NIIDEN LASTEN PITI KIIVETÄ ENSIN JONKUN AIDAN YLI JA SITTEN TIKKAITA PITKIN LINNAN YLIMPÄÄN KERROKSEEN. Siinä on noin 50 metrin päässä silta, josta sinne linnaan pääsee, ja vaikka se linnan nyt oliski ollu kiinni, niin kyllä sieltä kautta olis vähemmällä vaivalla päässyt sisään. Ei siinä vielä mitään mutta kun sitten se silta vielä näkyy siellä taustalla heti seuraavassa lennokki-kuvassa (miten suomennetaan järkevästi drone shot)

Tästä päästäänkin seuraavaksi niihin lennokki-kuviin. Niitä oli tässä sarjassa paljon, mutta mun mielestä ne oli tosi hienosti tehty, vaikka niitä välillä olikin pikkusen liikaa. Huomaa kyllä, että Yle on saanut käsiinsä uuden lelun mitä pitää kokeilla, mutta ainakaan jälki ei ole yhtä hirveetä ku Maikkarin green screen -pelleilyt Salkkareissa. Muutenkin sarja on visuaalisesti tosi hyvän näkönen, etenkin historiallisten osuuksien osalta.

Se koko “hylkyrosvot tulee ja siks meidän pitää käyttää näitä ipanoita” tuntu vähän heikolta tekosyyltä. Muutenki niitä hylkyrosvoja käytettiin joka kohdassa oikeuttamaan sitä, että nää lapset rikkoo lakia ja tuhoaa muinaisjäänteitä yms. Muutenki tuntu että siinä nykypäivän osiossa ne hyvikset olikin niitä pahiksia kun nehän niitä esineitä ja paikkoja tuhos, niillä pahiksilla oli ihan siistit ja asiallisen näköset kaivauksetki ennen ku nää ipanat tuli ja alko ronskisti lapiolla kaivaa jotain leukaluuta esiin.

Juoni siinä historiallisessa osiossa oli mun mielestä ihan hyvä. Eihän se mikään taideteos ollu, mut kyllä se ihan hyvin viihdytti. Hahmot oli ihan hyviä, ja näyttelijätkin osas hommansa yllättävän hyvin. Jopa lapsinäyttelijät vaikutti paljon luontevammilta ku mitä yleensä suomalaisissa ohjelmissa näkee. Ohjaus oli myös mun mielestä onnistunut. (Täytyy kyllä myöntää että ensin Minttu Mustakallio vähän häiritsi mua, koska aina kun nään sen jossain niin jotenkin tuntuu, että se vähän ylinäyttelee tietyissä kohdissa? Tähän hahmoon se ehkä sopikin ja kyllä siihen tottuu, mutta tää oli lähinnä ehkä henkilökohtainen tuntemus)

Nykypäivän osuuksissa juoni oli välttävä. Oon jo ilmaissut mielipiteeni siitä, joten en paneudu siihen sen enempää. Näyttelijäsuoritukset vaihteli tässä aika lailla. Nää lapset ei joo tosiaan ollut mitään näyttelijöitä, ja se kyllä näky, mutta annan sen heille anteeksi ohjelman formaatin takia. Niiden aikuisten suoritusta häiristi ihan hirveesti se väkinäinen dialogi ja kieli, mutta kyllä niitä kesti katsoa. Eniten häiritsi Lorenz Backman antiikkikauppiaana Visbyssä. Tääkin voi olla henkilökohtainen ärsyke, mut mulle siitä tulee aina vaan mieleen Huuma. (Sarjan kohdeyleisöä tää ei varmaan häiritse koska jonnet tuskin muistaa ees koko ohjelmaa)

Joo haukuin nyt tässä tätä sarjaa aika paljonkin, mutta suosittelen kyllä katsomaan jos sietää tällasia pikkuvirheitä. Tässä oli selkeesti yritystä, ja mun mielestä Suomessa olis potentiaalia tehdä enemmänkin historiaan pohjautuvia sarjoja (Hovimäki oli mun mielestä ainaki hyvä) joten tässä on ainakin yritystä oikeeseen suuntaan.

Mutta mitä mieltä te (harvat jotka oikeesti viitsitte tän lukea) olette? Ootteko kattonut/aiotteko katsoa? Mitä mieltä olette?

#suomitumblr #finnish #finland #suomi #vittu #heroes of the baltic sea #yle areena #pee äs kysykää multa mun syrhämäideasta se on tosi hieno tee homorummutus

5 notes · View notes

vesku56 · 2 years

Text

Kristillisdemokraatit. Mikä mainio ajatus yhdistää uskonto ja politiikka! Kysykää vaikka Mahsa Aminilta!

1 note · View note

kelkkamonologi · 6 years

Note

V R?

Vattu: Lemppari lievä kirosana? HittoRickroll: Kun sinut rickrollataan, vastaatko siihen ilolla vai vihalla? Riippuu tyypistä kuka mut rickrollaa

#anonymous #ask #kysykää

0 notes

vainpuhelinhaastattelijajutut · 7 years

Text

Moi

Loin blogin tunteilleni puhelihaastattelijana.

Viihtykää?

#suomi #uus blogi #jee #vittu #kysykää jos on kysyttävää

1 note · View note

wilted-wheat-blog · 6 years

Text

Miksi olen näin? (Trigger warning, jos et kestä viiltelyä tai verta.)

”Miksi olen näin?”, mietin, kun veri pisara hiljaa lipui pitkin jalkapohjan pyöreitä muotoja. Huokaisin helpottuneesti. Ensimmäinen on aina nautinnollisin. Olin sen jo oppinut. Kukaan ei ollut vielä kotona. Kyyhötin sänkyni päällä yksin ja ajatukset laukkasivat kaikkialle. Euforia oli niin vahva, että en voinut enää ajatella itseäni tai mitään muuta. Haukoin henkeä. Kohta olisi taas jatkettava päivän aherrusta, mutta nyt oli helpotuksen hetki. Ihana hiljaisuus. Pää uinuu hiljaisuudessa. Ei mitään. Olo on kuin valtamerilaivalla hernerokkasumussa. Ei ole missään. Siinä vain kelluu. Mitään ei näy missään. Kaikki on vain veden hiljainen liplatus. Pala taivasta, joka vuotaa suonista.

Kukaan ei kerro kun alat viillellä, miten ihanalta se oikeasti tuntuu. Pian käyt kesken tuntia vessassa katsomassa arpia, hellästi naarmuja sormenpäillä hyväillen. Se on lohduttava ajatus että pääsee kotiin taas kerran terän ääreen silpomaan, helpottamaan omaa pahaa oloa. Siitä on aina tietoinen kun sitä tekee. Aina on se ääni joka kieltää hiljaa, mutta heti ensimmäisen kerran jälkeen kun vaikein kynnys on ylitetty, ei sitä enään kunnolla kuulu. Se on yhtä säyseä kuin viimeistä hetkeään elävä koira sen jälkeen kun eläinlääkäri on antanut viimeisen piikin. Siksi viiltely ja itselleen aiheutettu harmi liitetään itsetuhoisuuteen. Minulla se oli vain sairas tapa rakastaa itseäni. Sen takia joka kerran jälkeen desifioin haavat. Ne oli kuitenkin jalkapohjissa, niin että jokainen askel oli muistutus siitä miten olit hyväillyt ja häpäissyt omaa ruumistaan. Mitä enemmän viiltelin sitä enemmän en voinut lopettaa.

Istuin kerran biologian tunnilla kun minulle nousi kuumottava tarve. Olin kirjoittamassa raporttia, mutta pystyin vain ajattelemaan oman veren vuodatusta. Valehtelin sinä päivänä kaverilleni. Tunnin loputtua ja sen jälkeen kun olin päässyt koulun etuovista ulos purskahdin itkuun. Hän heti kysyi mikä hätänä. Vastasin että halusin viillellä. Annoin hänen ymmärtää että se oli se halu joka pelotti minua, eikä se että koin vieroitusoireita, puutetta, tahtoa repiä auki suonia. Hän ei valitettavasti huomannut. Tämä jatkui kuukausia ennen kuin pystyin edes puhumaan asiasta. En ole siitä sen jälkeen maininnut kun yhdelle ystävälle. Kukaan ei kysy minulta miten voin tai auttanut minua mutta olen onnistunut lopettamaan. Halu ei ole kaikonnut ollenkaan. Olen vain parantunut sen jättämisessä huomioimatta. Kukaan ei mieti mitä mielessäni liikkuu, koska minä olen muitten määrittelemänä aina ok. Kysykää teidän kaverilta miten hän voi oikeasti. Se voi olla elämää viiltelyä enemmän helpottava asia.

#mielenterveys #masennus #terapia #auta #suomitumblr #suomitumppu #suomipaskaa #suomi

10 notes · View notes

eksopolitiikka · 3 years

Text

Kanavointi Siriukselta 7.10.2021

Rakkaat,

Maapallon sielut voivat joskus ihmetellä mitä elämä Maapallolla oikein onkaan. Kaikki eivät voi kuvitella sitä miltä elämä Uudessa Taivaassa Maan Päällä voi tuntua. Puheet RAKKAUDESTA ja VALOSTA voivat olla heille inhotus. Maapallo heille tuntuu vihan, surun, ahneuden, sairauden ja köyhyyden paikalta. Nämä ajatukset ja emootiot on iskostettu teihin niin monen aikakauden mittaan Maapallolla. Sieluja tulee ja menee, sietäen suurta määrää vihaa toisia sieluja kohtaan heidän ollessa inkarnoituneina planeetalla. Joskus se on leivottu heidän olemukseensa, niinsanotusti. Maapallolla valloillaan ollut pimeys on ajanut tätä elämäntyyliä niiden sielujen kautta, jotka ovat käyttäneet näitä pimeitä emootioita ravinnokseen.

Rakkaat NYT ON AIKA nousta ja puhdistaa sielunne näistä pimeistä emootioista. Useimmat teistä, jotka lukevat näitä sanoja, ymmärtävät mitä tapahtuu ja työskentelevät kovasti päästäkseen pimeydestä valoon. Tämä on se työ, jota olette tulleet tekemään tänne, rakkaat. AIKA on NYT kaikkien nousta kolmannesta tiheydestä ylöspäin TAIVAASEEN MAAN PÄÄLLÄ.

MAAPALLO eli GAIA, kuten hänet tunnetaan, on elävä organismi, RAKKAUDEN ja VALON olento. Hän tuntee kaikki planeetan pinnalla elävät sielut ja auttaa teitä puhdistautumaan viimeisistä pimeiden emootioiden rippeistä. Ettekö tunne hänen RAKKAUTTAAN? Kuitenkin, hän tuntee myös pahat, ja hän on määrännyt että pahat lähetetään planeetalta pois NYT.

GAIA on ylösnousemassa eikä näille pimeyden sieluille ole paikkaa planeetan pinnalla. Kuten näette, että Gaian pinnalla on paljon liikettä hänen myös ylösnoustessa korkeampaan ulottuvuuteen, jossa KAIKILLA sieluilla on hänen paras etunsa mielessää. Näette itse kaikki muutokset. Tulivuoret purkautuvat, maat järisevät, tuulet puhaltavat, tulvat ja omituiset sääilmiöt tapahtuvat. Pimeyden agenda on pelleillyt sään kanssa, ja nyt Gaia on palaamassa linjaan ja tasapainoon.

Pimeät sielut ovat yrittäneet kontrolloida GAIAa vuosisatoja. Hän on kärsivällisesti odottanut ihmisten muutosta, mutta NYT ON AIKA kaikkien sielujen planeetalla palata linjaan hänen kanssaan. Monet, monet sielut ovat tulleet apuun tässä prosessissa. Hänen sääkuvionsa muuttuvat ja monissa paikoissa planeetalla tulee olemaan sopiva sää, missä ihmiset voivat kukoistaa. Tämä voi vaikuttaa taivaiden tavoittelulta nyt, ja teistä voi tuntua että se tapahtuu jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta tämän kaiken annetaan tapahtua NYT , rakkaat. Taajuudet, joilla Maapalloa pommitetaan nyt mahdollistavat niiden jotka ovat GAIAn kanssa samassa vireessä edistyä UUTEEN MAAHAN. Ei enää köyhyyttä, sairautta, nälkää tai RAKKAUDEN puutetta. Ne jotka ovat matalammalla taajuudella ja eivät halua muuttua, he eivät tule kestämään näitä värähtelyjä.

Monet teistä ovat huomanneet oireita kehossanne teidän käydessänne läpi näitä uusia taajuuksia, joita planeetalla ei ole koskaan ollut aiemmin. Kehonne on saamassa sielunne kiinni, niinsanotusti. Olkaa armollisia itsellenne ja kysykää keholtanne mitä se kaipaa teidän käydessänne läpi näitä värähtelyjä. Kehonne on muuttumassa hiilipohjaisesta kidepohjaiseksi ja sellaisena teidän tulee toivottaa nämä muutokset tervetulleiksi, olivatpa ne sitten miten vaikeita tahansa. Monet teistä ovat lopen uupuneita ja heillä on omituisia oireita näistä taajuuksista.

Kehonne ja sielunne on saamassa yhteyden GAIAan, joten puhukaa kehollenne ja GAIAlle ja kuunnelkaa mitä teille vastataan. Solut kehossanne uusiutuvat jatkuvasti ja ne tietävät tasan tarkkaan mitä ne tarvitsevat. Kehonne saattaa tarvita enemmän lepoa, enemmän aurinkoa, enemmän ravinteita ja enemmän liikuntaa. Olkaa yhteydessä kehoonne ja oppikaa RAKASTAMAAN sitä mitä tahansa tapahtuukin. On aina olemassa läksy minkä voi oppia mistä tahansa oireesta. Ihmisille on vaikeaa ymmärtää, mutta jokaisessa sairaudessa on sielun läksy, olipa se sitten miten vaikea tahansa. Mitä enemmän kuuntelette ja RAKASTATTE sielussanne olevaa kehoa, sitä rauhallisemmaksi muututte.

Pimeyden agenda on pitänyt teiltä piilossa monenlaisia teknologioita. Monet ihmiskunnan sairaudet ovat pitkittyneet pimeyden kontrolliagendasta. He tietävät, että monet sairaudet olisi voitu parantaa vuosikausia sitten, ja he ovat alkaneet tehdä dataa niinkutsutuilla parannuskeinoilla. Sydämestä hyvään tarkoitukseen annettu raha meneekin suoraan näille pahuuden organisaatioille. Monet sairaudet maailmassa ovat itse asiassa syntyneet pimeyden rahantekoagendasta, jolla pidetään ihmiset pelon Matriisissa. Teitä on pidetty pimennossa SUVEREENISTA voimastanne JUMALANA.

JUMALA on antanut jokaiselle Maapallon ihmiselle täydellisen immuunijärjestelmän, joka pitää kehon tasapainossa. Kuitenkin viimeisen muutaman vuosisadan aikana pimeyden agenda on pommittanut Maapalloa saasteilla ja epidemioilla, joilla teitä on kontrolloitu ja joilla on tehty suuria summia rahaa. Viimeisen vuoden aikana monet ihmiset ovat eläneet pelossa toista ihmistä kohtaan, mikä on tappanut monia. Kuitenkin, rakkaat, tietty määrä ihmisiä kuolee joka vuosi eikä se ole edelleenkään muuttunut miksikään. Pelko tästä nykyisestä taudista on pimeyden vehkeilemä, jolla kontrolloida populaatiota.

Pimeyden agenda on tuottanut tämän niinkutsutun pandemian synteettisesti ja injektiolääke on tehty nopeasti, mutta tämä oli ollut jo työn alla ja sitä on käytetty keinona vähentää ihmismäärää planeetalta ja kontrolloida ihmisiä, ei parantaa heitä.

JUMALA antoi kaikille sieluille vapaan tahdon elää Maapallolla ja oppia lähsynsä ja korkeammat olennot eivät ole saaneet siihen puuttua. Kuitenkin, rakkaat, tämä depopulaatioagena on mennyt överiksi ja GAIA on lähettänyt avunpyynnön universumille ja korkeammille olennoille. Korkeammat olennot muista tähtijärjestelmistä ovat suuresti lieventäneet piikkien aiheuttamia vahinkoja. Jotkut sielut inkarnoituivat ottaakseen piikin, kokeakseen oireet ja herättääkseen populaation unestaan. Jotkut urheat sielut inkarnoituivat kuolemaan piikistä herättääkseen muut sielut heidän lähellään.

Monet teistä ovat sellaisten keskellä, jotka ovat edelleen unessa, niinkutsutusti, ja he uskovat mitä korruptoituneet valtion instituutiot heille sanovat. Jotkut teistä ovat heränneet ja tuntevat olonsa turhautuneeksi unessa olijoiden keskellä, mutta uskokaa rakkaat, että KAIKKI ON HYVIN ja teidän aikanne vielä koittaa. Planeetan pinnalla on sieluja heräämässä ja kun he heräävät, he eivät enää vaivu uneen. Taajuudet jatkuvat kunnes kaikki sielut ovat heränneet, ja pimeyttä ei enää ole. He tarvitsevat paljon apua kun he saavat tietää epämiellyttävistä totuuksista, joita alkaa tulla VALOON. Korruptoituneet valtion instanssit, jotka jatkavat populaation pitämistä pelossa, tullaan ottamaan VALON haltuun ja paikallisyhteisöt voivat jälleen hallita itseään.

Monet teistä huolehtivat perheenjäsenistään ja ystävistään, jotka ovat ottaneet piikin. Älkää huolehtiko, rakkaat, sillä suurimmaksi osaksi piikki on neutraloitu eikä se aiheuta heille haittoja. Pian he ovat kuin te, kun TOTUUS tulee esiin siitä mitä heille on tehty ja sen aika koittaa pian. Ainoa mitä voitte nyt tehdä, on olla oma itsenne. Ette voi pakottaa muita ajattelemaan samoin kuin te. He tulevat oppimaan ajallaan ja he tulevat olemaan kuin te. Heidän pitää saada itse oppia, aivan kuten tekin olette saaneet. Taajuudet Maapallolla ovat sellaisia, että ne herättävät monia, monia muita sieluja heidän omaan tehtäväänsä Maapallolla tänä aikana, ja kaikki pimeyden sielut poistuvat planeetalta. Tämä on määrätty ja SE TULEE tapahtumaan.

Rakkaat, enää ei ole pelkoa kun maailma muuttuu. Katsokaa ympärillenne ja näette ne muutokset joita tapahtuu. Gaia ylösnousee ja te ylösnousette Gaian mukana. Katsokaa tulevaisuuteen ja miettikää mitä haluatte ja manifestoikaa UUSI MAA NYT. Ei enää sairauden, köyhyyden tai rakkauden puutteen pelkoa, sillä GAIA antaa teille kaiken tarvitsemanne. Puhukaa Gaialle ja pyytäkää apua ja hän antaa teille kaiken selviytymiseen tarvitsemanne avun. Te olette vahvoja, te olette voimakkaita ja te voitte manifestoida UUDEN MAAN itse omaan yhteisöönne muiden samanmielisten sielujen kera.

Päättäkää lähteä pelon matriisista, jonka pimeyden puoli on teihin yrittänyt iskostaa. USKO on vahva asia, rakkaat. Oppikaa USKOMAAN RAKASTAVAAN JUMALAAN osana teitä ja USKOKAA yltäkylläiseen MAAHAN nyt eikä mikään voi enää koskaan satuttaa teitä. Teille tullaan antamaan kaikki haluamanne.

On niin paljon puhetta pimeyden päivistä, mutta Totta puhuen, jos kaikki sielut heräisivät nyt, he tajuaisivat olevansa JUMALIA ja GAIAn vireessä, eikä pimeyttä enää olisi. Uudet vapaat, kestävät energiamuodot keksitään ja uusia tapoja puhdistaa Maapallo ihmisen aiheuttamista saasteista tullaan kehittämään VALON avulla.

JUMALA, GAIA ja KORKEAMMAT MAAILMAT tulevat aina tukemaan kaikkia, jotka niin pyytävät.

Rakkaat, AIKA on NYT ottaa yhteys GAIAan. Tietäkää, että te olette kaikki tulleet tänne ollaksenne hänen kanssaan ja tuomaan tänne UUDEN MAAn ja sen AIKA on NYT.

Iloitkaa JUMALAN ja GAIAn kanssa teidän tuodessanne UUSI MAA tänne yhdessä.

Me olemme kanssanne teidän ylösnoustessanne pimeydestä VALOON ja me lähetämme teille paljon RAKKAUTTA ja paljon SIUNAUKSIA matkallanne.

Kanavoinut Thea Grace Sirius 7.10.2021.

Artikkelin julkaissut The Gateway to Sirius

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/kanavointi-siriukselta-7-10-2021/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#kanavointi #Sirius #tietoisuus

0 notes

neekkis · 6 years

Video

youtube

Fandomelokuvan jatko-osalla on oma Indiegogo-sivu joukkorahoitukseen. Voitte rahoittaa meitä hauskalla tavalla - ja myös Suomen lakien mukaisella. Jaossa pahantekeväisyydessä on mm 3 kpl minun roolihahmonani käsikirjoittamaa kirjettä. Jos haluatte maksaa meille siitä ilosta että näette millaisia harakanvarpaita teen niin nyt on tilaisuus. Myös muita upeuksia löytyy! Joukkorahoitussivut https://www.indiegogo.com/projects/fandom-squad-fan-film-cosplay Kysykää alle 18-v vanhempien luvat lahjoitukseen tai kinutkaa vanhempia maksamaan jotain, niin menee myös taiteen sääntöjen mukaan. Ja jatkakaa kaikille tutuille.

#mainos #Fandomelokuva #fandom squad #joukkorahoitus #cosplay #pahikset #reblogatkaa pliis #kiitos

67 notes · View notes

sinisetmetsat · 3 years

Text

II: Löytöretkiä

Aamulla Venla kertoo yöllä tuulleen kovaa. Niin tekee nytkin. On pilvistynyt. Aamu-uinnin ja jättimäisen puuron päätteeksi painumme puurtamaan vastatuuleen yli Matilanselän. Viiden kilometrin piirteetön taival on esimakua tulevista ylityksistä, ja urakan päätteeksi maistuukin jo lounas Matilan Ankkurissa. Viimeksi satuimme paikkaan juhannuspäivänä, jolloin meno oli yllättävän vähän krapulainen, jopa reipas. Tällä kertaa ei tunnelma ole läheskään yhtä raju – vaikka on juhannusaatto. Globaali kulkutautiko verottanee bilehaluja.

Muonamme sentään ovat aivan yhtä mahtavat: pizza, fetatasku, limu, mustikkapiirakka, kahvi, tee. Luemme paikallislehtiä, olemme jo metsittyneet. Tämä mielen toinen asento on läpeensä ihana.

Sepä meidät ajaneekin ryömimään huviksemme kanootillamme satamaa suojaavan aallonmurtajan tyvipuolelta, jossa näin korkean veden aikaan on juuri ja juuri pohjakiviä hipoen läpi pungerrettava salmentapainen. Ajatus lentää, jos ruumis mataakin: kun aiemmin ohittamamme Heposaari on kartalla hevosen muotoinen, onko se näin ollen nimetty vasta karttojen tultua piirretyiksi?

Näin hyppelevin kofeiinimielin ylitetyn Kertonselän jälkeen alkaa löytöretki, jommoisilla tahdomme ryydittää tämän muutoin tutun alkutaipaleemme. Se suuntautuu parin kilometrin mittaiselle Patajärvelle, joka onkin sellainen kätketty paratiisi, ettei paremmasta väliä. Laaja Patasalo sulkee järven tyystin näkyvistä Keiteleen pääväylältä käsin, ja puikahdettuamme sisään eteläpään kivikkoisesta Patasalmesta tuntuu kuin olisimme päässeet järvirosvojen piilopaikkaan. Pohjoispään uloskäynti Lipakonsalmikin lymyää niin hyvin piilossa, ettei sitä näe ennen kuin aivan likeltä. Jaloittelemme paahteessa paljain jaloin jonkin matkaa Patasaloon, puomilla suljettua, hyvin hoidettua soratietä.

Tauon päätteeksi ei muuta kuin pusertumaan eteenpäin, Sorvasalmesta ja hauskan heinäisestä Jaakonniemen ja Jaakonsaaren välisestä väylästä, jonka kivellä lekottelee kolme käsittämättömän punaista, suokukon näköistä kahlaajaa. Vaikka olemme molemmat melko osaavia kyökkiornitologeja, ei lajinmääritys tuota tulosta ja myöhempikin nettihaeskelu ainoastaan linnut nimeltä vesiperä ja (epäillen) mustapyrstökuiri. Asiantuntijat ottakoot yhteyttä.

Kyltymättöminä tutkimusmatkailijoina pyörähdämme Myllylahteen, jonka pohjukkaan, karttaankin Mylly-nimellä merkityn talon tuntumaan laskee Pyhäjoki. Tässä pyhä-sana toteuttaa usein rajaksikin väitettyä merkitystään: Äänekosken ja Konneveden raja seurailee peräti kymmenen kilometrin matkalta Pyhäjokea ja sen yläjuoksun jatkeena suikertavaa Pyhäjärveä.

Joen pääuoma on kuitenkin siinä määrin, niin, pyhitetty ihastuttavalle myllytalolle, ettei sitä käy melominen. Lännempää löytyy toinen, virtaukseltaan leppoisa lasku-uoma, jota kapuamme ylös parisataa metriä. Jo valmiiksi meno on melkoista Amazon-larppia, kun joen ylle kaatuneiden leppien ja pajujen latvuksia saa kammeta pois tieltä käsivoimin. Näin vesistöt pitävät vaellusmieltä virkeänä: kun maisema vaihtuu, vaihtuu myös kulun luonne.

Uomien yhtymäkohdassa luovutamme viimein, kun tilaa ei enää ole kanootille. Takaisin on tosin hauska palata hyttyspilvessäkin, kun käsivarret saavat melonnan vaihteluksi tätä puukiipeilyn kaltaista urheilua.

Joelta lähdettyämme emme pääse pienessä lahdessa pitkällekään, ennen kuin menen täysin tolaltani. Takana melova Venla vallan säikähtää, kun lakkaan keulassa melomasta ja änkytän kiihtyneenä jotain käsittämätöntä. Syyn selvitessä hän ymmärtää yskän: olemme juuri meloneet liistekatiskan yli.

Selitys lienee paikallaan. Kivikaudelta asti on ihminen pystyttänyt matalikkoihin vierekkäisistä, pinnan ylle ulottuvista puusäleistä liistekatiskoja, joissa taiten muotoillut nielut ohjaavat kaloja eräänlaiseen sumppuun. Suomessa niitä on käytetty vielä reilut sata vuotta sitten, mutta kiistatta on kysymys myös yhdestä lajimme vanhimmista kalastusvälineistä. Ja nyt olemme nähneet sellaisen ensimmäistä kertaa, aivan odottamatta.

(Valokuva rekonstruoidusta liistekatiskasta löytyy mm. täältä.)

Rakennelma on aikojen saatossa uponnut hieman yli puolimetriseen veteen niin, ettei kanoottimme pohja edes hivo vedessä tummuneiden ja limoittuneiden säleiden kärkiä. Pyörimme katiskan yllä ja ympärillä hyvän aikaa ottaen siitä valokuvia minkä kerkiämme. Niitä tarvitaan, sillä siltä varalta, ettei katiskaa ole vielä löydetty, on siitä ilman muuta ilmoitettava Museovirastolle heti palattuamme. Ennen kaikkea kuitenkin imemme näkyä sisäämme pelkin silmin; sen verran upea tämä muutamametrinen, moninieluinen, ovaali ja melko hyväkuntoisena säilynyt hökötys on.

Kuva: Ville Koskivaara.

(Reissun jälkeen otan muuten yhteyttä Museovirastoon, ja käy ilmi, ettei katiskaa todella olekaan heidän rekisterissään. Olemme siis löytäneet tai ainakin ensimmäisinä ilmoittaneet uuden muinaisjäännöksen. Samalla saan ystävälliseltä virkailijalta aimo tietopaketin liistekatiskoista. Kysykää lisätietoja! Ammoisista kalastusmenetelmistä voinee lukea myös U. T. Sireliuksen massiivisista kirjoista Suomen kansanomaista kulttuuria ja Suomalaisten kalastus.)

Juhlistamme löytöämme uimalla kapean Jaakonniemen upealla hiekkarannalla. Sitten suuntaamme suoraa päätä Ison Mäntysaaren laavulle, missä viime vuonna vain piipahdimme. On täsmälleen sama päivä kuin silloisella käynnillämme: juhannusaatto. Niinpä viereisestä Hautsalosta kantautuukin, uskokaa tai älkää, Satumaa.

Sehän tämä. Kuva: Ville Koskivaara.

Tällä kertaa olemme päättäneet tehdä juhannustaian, jossa mukailemme vesiversioksi Tove Janssonin Vaarallisessa juhannuksessa kuvaaman rituaalin: pyörimme kanootilla ympäri maagisesti määrättyihin suuntiin, läiskyttelemme vettä meloillamme ja rantaudumme sitten perä edellä pukahtamatta sanaakaan. Sitten odotellaan unia.

Sinänsä siistinä pysyneellä laavulla meitä tervehtii oitis makkaratikkuun seivästetyn ja laavun otsahirteen ripustetun kyyn raato. Harva asia herättää minussa yhtä suurta vihaa kuin se naurettava, suoraan sanottuna säälittävä tappamisella hekumointi ja pullistelu, jota kyypelkoiset kohdistavat tuohon eläimeen. Fobian ymmärrän, sen kanavointikeinoja en. Käyn siirtämässä melko tuoreen ruumiin kauemmas metsään ja pidän sille pienimuotoiset hautajaiset.

Mato kuolee ja tuli sammuu. Kuva: Ville Koskivaara.

Auringon laskiessa pompimme pitkin luoteisen niemenkärjen silokallioita ihastellen taivasta, joka näyttää siltä kuin Gustave Doré ja J. M. W. Turner olisivat saaneet lapsen ja laittaneet vekaran kuvittamaan pelkkää Ilmestyskirjaa.

Laavun rannassa rapautuu hiekkalinna.

Kuvat, ellei toisin mainittu: Venla Kaasinen.

0 notes