#maailmankansalainen | Explore Tumblr Posts and Blogs

verijatuli · 7 years

Text

Kristittynä Israelissa

Ajatuksia Israelin matkasta keväällä 2017, Riku Leino

Viikon opintomatka Israeliin on takana. Matkustimme parhaaseen mahdolliseen aikaan. Oli helppo kuvitella vakoojien kertovan Moosekselle, miten maa on ”tulvillaan maitoa ja hunajaa” (2. Moos. 3:8). Ilma Israelissa oli kuin hyvänä kesäpäivänä Suomessa. Paljon muita yhtäläisyyksiä Israelin ja Suomen väliltä ei löytynytkään. Matkan alkupäivät vietimme Jerusalemissa ja viimeiset päivät Tiberiaassa tehden sieltä päivämatkoja ympäri Galileaa.

Ristiriitojen maa

Moni paikka siunasi ja haastoi – Betlehem ehkä kaikkein eniten. Ennen Betlehemiä vierailimme vainojen museossa Yad Vashemissa, joka päättyy kauniiseen näkymään vihreän laakson yli Israelilaiseen kylään. Betlehem on tänä päivänä kaupunki Palestiinan Länsirannalla. Valtaosa sen asukkaista on palestiinalaisia, mutta ennen palestiinalaisia enemmistö asukkaista on ollut juutalaisia (Jeesuksen aikana) ja ennen palestiinalaisenemmistöä Betlehem oli kristittyjen kaupunki. ”Tämä muistuttaa meitä varsin tehokkaasti siitä, että Jeesus syntyi ja kuoli meitä aivan jokaista varten”, jakoi kapteeni Kati Kivestö ajatuksiaan iltahartaudessa päivän päätteeksi.

Juutalaisille Israelin maa-alue on pyhin kaikista eivätkä he voi itseään moittimatta katsella, miten pakanat ovat ottaneet siitä oman osansa. Tämä ajaa juutalaisia itsetutkiskeluun ja herätykseen. Tämän ajatuksen luin matkalukemiseksi valitsemastani Tom Holménin kirjasta Jeesus. Ymmärsin, miten maa-ideologian kautta osaksi uskonnon harjoittamista ovat tulleet politiikka ja nationalismi. Minä koen, että Jeesus on vapauttanut meidät juuri tämänkaltaisista asioista. On hyvä myös muistaa, että sota ja aseelliset välienselvittelyt ovat osa politiikkaa, kun ongelmiin ei muilla keinoilla voida löytää ratkaisua. Nämä ajatukset toivat mieleeni lainauksen kirjasta Jeesuksen Kristuksen sotilas (s. 56):

Kansainvälisen järjestön jäsenenä pelastusarmeijalainen ei ole kiihkokansallinen. Jumalalle kuuluvana hän on ensi kädessä maailmankansalainen. Pelastusarmeijalainen pitää sotaa pahana ja tuomitsee asevoimien käytön kansakuntien erimielisyyksien selvittämisessä.

Toivoisin kovin, että Israelissa kyettäisiin näkemään jo ilmestynyt Messias, Jeesus Kristus. Uudessa testamentissa tätä asiaa käsitellään paljon[1]. Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu eikä ihmisten eristäminen. Jeesuksessa Kristuksessa ei ihmisiä suljeta aitojen taakse eikä yksikään kansa ole toista parempi. Jokainen ihminen pelastuu ainoastaan Jeesuksen kautta.

Jeesuksen Kristuksen perintö

Kristinusko lähti leviämään Jeesuksen työn seurauksena. Hänen pääasiallinen työmaansa oli Galilean maakunta Israelissa. Sieltä hän valitsi mukaansa kaksitoista opetuslasta. Luemme Jeesuksen opetuksia opetuslapsilleen liittäen itsemme opetuslasten joukkoon. Mekin olemme Jeesuksen seuraajia. Nämä ajatukset mielessäni lähdin tutustumaan Galileaan. Pohdin, miten oma kutsuni näkyi täällä ja Raamatun opetuslasten kutsumisissa, unohtamatta niitä Jumalan kutsuja, joita Vanhasta testamentistakin voimme lukea.

Ensimmäinen aamumme Tiberiaassa valkeni Genesaretinjärvellä Jeesuksen ajan malliin rakennetulla kalastusveneellä. Saimme pienen aavistuksen, miltä kalastajan työ on tuntunut. Pääosassa kuitenkin olivat jylhät maisemat, kukkulat ja vuoret, joista kauimmaisena erottui Hermon lumisen huippunsa kanssa. Hermonin rinteillä vierailimme Danin luonnonpuistossa, jossa sijaitsevat Jordanjoen alkulähteet. Joki ei vierailumme aikana juossut mitenkään erityisen villinä ja leveänä, mutta siitä huolimatta se tuo veden Genesaretinjärveen ja on merkittävä makean veden lähden israelilaisille.

Samalla se muistuttaa väkivaltaisesta historiasta. Yksi Kuuden päivän sodan syttymisen syistä olivat Syyrian uhkailut muuttaa näiden Jordan-joen alkulähteiden virtaamissuuntaa. Olimme jälleen kosketuksissa rauhan ja sen tarpeen kanssa – asian, josta Jeesus voimakkaasti julisti. Ympäristön paine Jeesusta kohtaan oli varmasti monin verroin suurempi kuin paine, jota itse koimme meille tarjotulla opintomatkalla, jossa kaikki tekemisemme oli aikataulutettu. Siit�� huolimatta huomasin monesti huokaisseeni Jeesuksen puoleen lyhyen rukouksen tämän maan ja sen asukkaiden puolesta.

Jeesuksen rauha ja kristittyjen yhteys olivat parasta osaa matkallamme. Omaa uskoani ja ymmärrystä Jumalasta vahvistivat erityisesti kaksi kohdetta. Pyhän haudan kirkon jakavat kreikkalaisortodoksit, armenialaisapostoliset, katoliset, koptit, Etiopian ortodoksit ja syyrialais-ortodoksit. Kristittyjen seniorien Ebenezer-kodista Haifassa viedään vanhuksia sunnuntaisin jumalanpalveluksiin ainakin viiteentoista eri seurakuntaan. Jeesuksen perintö on rauha kaikkien ihmisten välillä. Ilman häntä se ei näytä olevan mahdollinen.

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

[1] Matt. 8:10–12; 23:29–23; Joh. 5:23; 5:42–43; 6:45; 8:42; 14:7; Room. 9:2–3; 9:6; 9:8; 10:1; 11:13–14; 11:23; 1. Joh. 2:23

#kvl #israel #reflektointi #rauha #jeesus

0 notes

emaikka · 7 years

Text

Monikulttuurisuusosaaminen opetuksessa

Monikulttuurisuudesta puhuttaessa käsitteet helposti sotkeutuvat toisiinsa. Näin ollen aloitan käsitteen määrittelystä, jonka jälkeen peilaan monikulttuurisuutta omaan elämääni, opettajan työhön sekä tarkastelen kulttuureita vielä kulttuuriteorian valossa.

Monikulttuurisuus käsite on laaja ja sillä voidaan viitata moneen eri asiaan. (Vitikainen 2014.) Sillä on kolme eri merkitystä. Monikulttuurisuudella voidaan kuvata yhteiskuntaa, jota leimaa etninen tai kulttuurinen erilaisuus. Toisena se voi olla tavoiteltava yhteiskunnallinen tilanne, jossa väestön etniset tai kulttuuriset ryhmät nauttivat yhdenvertaisuutta ja toistensa vastavuoroista kunnioitusta. Kolmantena monikulttuurisuus voi tarkoittaa politiikkaa, jota julkinen valta harjoittaa väestön etniseen tai kulttuuriseen heterogeenisuuteen liittyvissä kysymyksissä. (Vitikainen 2014, Soukola 1999.)

Monikulttuurisuus omassa elämässäni

Jo lapsesta saakka minua on totutettu eri kulttuureihin. Tavoitteena kasvattaa vaahtosammuttimen kokoisesta tytöstä aikanaan osaava, hyväksyvä ja sopeutuva maailmankansalainen. Kotonamme kävi vieraita milloin mistäkin opettajia, oppilaita, kurssitettavia, ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Ihonvärejä, kieliä, uskontokantoja ja maailmannäkemystä olisi voinut lappoa kauhalla, mutta silti jokainen löysi paikkansa meidän suuresta kuusikulmaisesta ruokapöydästä. Kieli ei myöskään osoittautunut pienelle tytölle ongelmaksi viittomilla, ilmeillä, eleillä sekä naurulla pääsi pitkälle.

Oma kulttuurisesta merkittävä irtiotto oli teini-iän kielikurssi Englannissa, mitä seurasi vuosia myöhemmin työharjoittelu Brittein saarella. Ammattikorkeakoulun vaihdokiksi valitsin yllättäen Ruotsin, mistä käteen jäi tuplatutkinto ja sylitäydeltä tuttuja ympäri pallon.

Työelämässä olen työskennellyt monien eri kulttuurien monissa eri työtehtävissä. Olen tottunut eri kulttuurien, kielien ja tapojen sekamelskaan. Miten siltä voisikaan enää välttyä?

Avaan aamulla Facebookin, jossa eri kielet, kansallisuudet ja uskontokunnat julkaisevat omia mielipiteitään, hassutuksia, uutisia ja päivittelevät erilaisia arjen asioita. Huomaan eksyneeni pitkälle Afrikan historiaan, vaikutusvaltaisia naisia käsittelevään artikkeliin. Toisinaan sukellus USA:n presidentin vaalituloksiin, jota ystäväni eivät voi uskoa todeksi. Toisinaan seikkailen pitkin Aasiaa, Itävaltaa, Intiaa, Ruotsia, kunnes palaan kotimaan kuviin. Olen siis jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa. Uteliaana ja avoimena ihmisenä koen tämän rikkautena. Vanhemmilleni kasvatuksesta kiitokset, pidän itseäni maailman kansalaisena.

Monikulttuurisuusosaaminen opettamisessa

Monikulttuurisuus, omassa työssäni Lahden Ammattikorkeakoulussa, on jokapäiväistä. Opiskelijoita on jokaisesta maailman kolkasta erilaisista lähtökohdista. Englanninkieliset kurssit tai yksittäiset luennot tuottavat osalle opettajista ongelmia. Itselleni ne ovat asennekysymyksiä ja vaativat esiintymistaitoa. Onnistumiseen vaikuttavat vahvasti opettajan avoimuus, erilaisuuden ymmärtäminen sekä hyväksyminen. Itse nautin suunnattomasti kansainvälisien ryhmien ohjaamisesta ja varsinkin uskon valamisesta opiskelijoihin, jotka kyseenalaistavat kielitaitonsa (jotka hyvin usein ovat hyvän kielitaidon omaavia suomalaisia!).

Esimerkkinä ryhmistä, toteutuksesta ja lopputuloksesta toimivat Lamkin järjestämä Motivation Workshop ja Summer School. Motivation Workshop on Erasmus rahoitteinen hanke puuinsinööreille, jossa pureudutaan uuden puutuotteen suunnitteluun, tuottamiseen ja lopulta markkinointiin. Learning Café –menetelmällä toteutettu kaksipäiväinen oli hankkeen viimeinen osuus (lue tästä).

Summer School puolestaan on kahden viikon intensiiviopetusta sisältävä case-pohjainen kurssi, jota Lamk isännöi toisen kerran. Jokaisella ryhmällä oli yritysmaailman aito case-ongelma, jota ryhmät lähtivät ratkaisemaan. Lopputuloksena opiskelijat tuottivat Lahden Messilä Campingille uudet verkkosivut ja loppuraportin havainnoistaan Enonsaarella Lahdessa (lue tästä). Tarkempaa tietoa kurssista voit lukea täältä.

Kulttuurien tarkemmassa tarkastelussa voidaan toki nähdä useita eroavaisuuksia kansallisuuksien osalta. Monikulttuurisuutta on varmasti mahdollista tarkastella eri tavoin, mutta itse päädyin yhteen tunnetuimmista kulttuuriteorioista. Teorian taustaisänä toimii hollantilaistutkija Geer Hofstede.

Hofsteden kulttuuriteoria opetuksessa

Hofstede määrittelee kulttuurieroja viiden eri attribuutin avulla: valtaetäisyyden, individualismin, maskuliinisuuden, epävarmuuden välttämisen ja orientaatio pituuden. (Geert Hofstede.)

Valtaetäisyys

Tiedostan, että useissa maissa opettajan ja opiskelijan välinen välimatka on suuri, valtaetäisyyden kuilu. Osa opiskelijoista saattaa kokea pienen valtaetäisyyden aluksi hieman vaivaannuttavaksi. Kurssien alussa esittelen itseni ja pyydän opiskelijoita viittaaman minuun joko etunimellä tai opettajana.

Osa ulkomaalaisista opiskelijoista ei ole tottunut aktivoivaan tapaan luennoida. Pyrin luomaan rennon ja rohkaisevan ilmapiirin, jossa opiskelijoista tuntuu turvalliselta kertoa omia esimerkkejä, tuomaan omia mielipiteitään ja keskustelemaan aiheesta. He eivät myöskään ole tottuneet soveltamaan annettua tietoa erilaisissa case-tehtävissä. Näissä tilanteissa yritän varmistaa mahdollisimman selkeän ohjeistuksen lisäksi tehokkaan ohjaamisen. Ongelmia yleensä syntyy eniten käynnistelyvaiheessa, jolloin ryhmän muodostus on keskeneräistä.

Individualismi vs. kollektiivisuus

Kursseillani usein tehdään ryhmätöitä, missä sekoitetaan kansallisuuksia surutta keskenään. Toisinaan ryhmät toimivat loistavasti itsenäisesti, toisinaan ne kaipaavat vahvaa ohjausta ja motivointia. Tilanne ei ole helppo myöskään osalle opiskelijoista, jotka kokevat toiminnan vieraalla kielellä ja oudossa ryhmässä pelottavaksi. Toisaalta osa kansallisuuksista nauttii ryhmässä tekemisestä, mikä voitaisiin löysästi nähdä kytkeytyvän Hofsteden induvidualismiin ja kollektiivisuuteen.

Kansallisuuksien osalta voin näin epätieteellisesti todeta osan ryhmittäytyvän mieluusti vain omiensa pariin. Usein kollektiivisuus leimaa näitä kansallisuuksia, kun taas vahvasti individualistinen kansakunta kykenee toimimaan ilman ryhmää ja ryhmäpainetta. Tämä on mielestäni nähtävillä myös luennoilla.

Maskuliinisuus vs. feminiinisyys

Ryhmissä on näkyvissä myös maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erot. Maskuliinisuus tuo mukanaan vahvaa kilpailuviettiä, saavutuksia ja voittoja, kun taas feminiinisyys puoltaan yhteistyötä, nöyryyttä ja elämän pehmeitä arvoja. Vahva maskuliininen yhteisö löytyy rapakon toiselta puolelta, kun taas femininisyyttä edustavat pohjoismaat ja Japani. Kilpailuviettiä ei pelkästään voi selittää syntymämaalla, sillä opiskelijalla itsellään saattaa olla voimakas halu kilpailuun.

Epävarmuuden välttäminen

Opettajana pyrin selkeään ulosantiin ja ohjeistamiseen, mikä helpottaa opetuksen seuraamista sekä suomeksi että englanniksi. Materiaalit ovat hyvin visuaalisia, jotta ne tukisivat ymmärrystä. Tämä myös osaltaan vähentää epävarmuuden tunnetta ja luo opiskelijoille varmuuden tunteita.

Lopuksi

On mielenkiintoista katsoa maailmaa, joka ei ole läheskään niin sulkeutunut kuin sanotaan vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Sähköiset viestintäkanavat, sosiaaliset pelit, journalistiikka, blogit tuovat meidät aina vain lähemmäksi toisiamme. Muutoksen voi nähdä nuorissa. Nämä diginaalit kosmopoliitat ovat siellä minne me emme olisi ikinä uskoneet pääsevämme. Miten he sen tekivät? Tubessa, vblogissa, online 24/7, se jos mikä on heidän sukupolvesta anti seuraaville.

Lähteet:

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Hofstede, G. National Culture. Saatavilla: https://geert-hofstede.com/national-culture.html. Viitattu 16.10.2016.

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Soukola, T. 1999. Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet. Sitra. http://www.sitra.fi/julkaisut/monikulttuurisuus.pdf. Viitattu 19.1.2017.

Vitikainen, A. 2014. Monikulttuurisuus. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Saatavilla: http://filosofia.fi/node/6867. Viitattu 19.1.2017

#aokk #digiope #monikulttuurisuus #opettaminen

0 notes