#oppia

[kuolemaantuomitturotta]

Se helevetin uwulaatio... En meinaakkaa koskee siihen mut jumalauta että se kummittelee mua.

Yritän opiskella ja keskittyä ku opettaja selittää jotain

Mun aivot: uwulaatio

[morsobaby]

Dynndyn dynyny nyddydyddyny

On pieni lazy town, tämä kaupunki huoletoon.. Robi rähmä juonet mielessään, ja sportacus voittamaton

Stephanie kun saapui näin, jo ystävät uudet hän saai.. Nyt kaikki yhdessä olla voi, ja siitä vasta riemu alkaaa

[sansevierias]

en malta odottaa millaiset itkupotkuraivarit jengi vetää tästäkin. pistetäänkö vedonlyönti pystyyn, kauan menee että ukkola julkaisee asiasta rage bait -kolumnin?

[unenomainen]

You would think in a city where it snows most winters the public transport provider would be prepared for snow and still function when it snows even if it is the first snow of the year. But nope, every time it's like

*first snow*

The public transport company: *surprised pikachu face*

[homunculus-argument]

Hmm. The finnish words for "warrior" and "soldier" are both formed from the word "war" with a different suffixes, warrior with -uri and soldier with -las. Like this:

sota = war soturi = warrior sotilas = soldier

And for fun, I decided to check out what other words have those different suffixes, to kind of put together what nuance differences the suffixes mean. So, for -uri, there are:

vaate = piece of clothing/garment vaatturi = a tailor

leipoa = to bake leipuri = a baker

imeä = to suck imuri = a vacuum cleaner

nahka = leather, skin, or hide nahkuri = a tanner

And for -las, there are:

kokea = to experience, to endure, occasionally "to test" kokelas = candidate, prospect, one who is being put to the test

kuohita = to castrate a male animal Kuohilas = a castrate, eunuch, one that has been castrated

oppia = to learn oppilas = a student, pupil

toipua = to recover toipilas = convalescent, a patient in recovery

Looking at the general trend of both suffixes, the -uri suffix seems to be "one that makes the original word (happen)" type of words, while -las is "one that the original word happens to". So, in conclusion, the difference between a warrior and a soldier is that a warrior is someone who makes war happen, and a soldier is someone whom war happens to.

[pupucino]

hitto mä sekaannuin pan/bi-diskurssiin. toivottavasti tästä ei tuu paskamyrsky.

mun ongelma on siis se, et oon yrittäny (turhaan) oppia, miks panseksuaalisuus käsitteenä on keksitty ja miten se oikeastaan eroaa biseksuaalisuudesta. mikään määritelmä ei oo toistaseks saanu mua näkemään niissä merkitsevää eroa.

munst on tottakai täysin fine käyttää sitä käsitettä, enkä tuomitse siitä tietenkään ketään. jos bi ei tunnu omalta, ole pan. on aina hyvä et on valinnanvaraa. se on just jees.

mä oon vaan todennu olevani jotenki liian vanha tai pälli tajuumaan tätä asiaa ja päättäny, et ehkä mun ei tarvi vaivata sillä päätäni. paitsi nyt höpisin siit taas vahingos tägeissäni.

[mehilaiselokuva]

Some words from the news once again!

Try to guess the meaning! Answers under the cut!

Tyhjänpuhuja

Elättäjäkulttuuri

Näköispatsas

Rauniopelastuskyky

Oikeusoppinut

Ilokaasupäissään

Syntyvyyskeskustelu

Tyhjänpuhuja - all talk and no action, empty talker

(tyhjä + puhua + ja)

Elättäjäkulttuuri - provider culture

(elättää + jä + kulttuuri)

Näköispatsas - statue featuring someone's likeness

(näkö + inen + patsas)

Rauniopelastuskyky - ruin rescue ability

(raunio + pelastaa + us + kyky)

Oikeusoppinut - law scholar

(oikea + us + oppinut(oppia))

Ilokaasupäissään - under the influence of laughing gas

(ilo + kaasu + päissään) (do not confuse päissään for the third-person possessive form of inessive plural of pää)

Syntyvyyskeskustelu - birthrate conversation

(syntyvä + yys + keskustella + u)

[zombieheroine]

Rakastin sun aatoksia MHA luku 426 ja Todorokeihin liittyen ja oli kiva yllätys törmätä toiseen suomalaiseen joka tykkää EndHawksista joten tässä kysymys: ideaali tulevaisuus Enjille ja Keigolle? 😌

Moi! On aina hauska törmäillä suomalaisiin missä vaan fandomissa! Ja kiitos, oli mukava saada tekosyy vähän tuuletella tunteita, aina parempi jos toisten mielestä niiden lukeminen on kiinnostavaa.

Sun kysymys on haastava, koska "ideaali" ainakin mulla sisältää myös vaikeuksia ja epätäydellisyyksiä. Oon shipannu endhawksia jostain neloskaudelta lähtien, minkä jälkeen esim oon lukenu mangan kiinni, eli juonen eri vaiheisiin on menny erilaisia tunteita.

Yleisesti mun mielestä paras endgame on, että Enji ja Keigo lopulta alkaa keskenään viralliseen parisuhteeseen, joka etenee hitaasti koska molempien pitää oppia paljon uutta, ja joka on lähinnä niiden lähipiirin tiedossa ilman sen isompaa meteliä.

En oo ikinä oikein välittäny sellasista versioista, joissa tehdään kauheen iso juttu siitä että Enjin lapsien pitää tavata ja hyväksyä Keigo. Ensinnäkin mun mielestä Keigo ei oo yhtään sen tyyppinen että se kokis tarpeelliseks ottaa jotain isäpuolen roolia muistuttavaakaan, plus Enjin lapset on melkein kaikki aikuisia muutenkin. (Ja Keigoa vanhempia, sehän ois vaan kiusallista kaikille.) Toisekseen musta Enji kantaa sitä vanhemman vastuuta itse, yleensä aika etäältä ja sen lasten ehdoilla, eikä niitä varmana kiinnosta niiden isän rakkauselämä. Keigo tukee sitä, koska iso osa siitä mitä se Enjissä henkilönä kunnioittaa on sen vakaamus kantaa vastuuta ja olla parempi ihminen, mutta Keigo on ensisijasesti kumppani eikä Todorokin perheen jäsen.

Haluun ajatella, että Enji ja Rei pysyy ystävinä. Niitä sitoo ensisijaisesti niiden lapset, mutta myös niiden yhteinen historia, joka on molemmille tosi määrittävää, vaikka siitä paljon onkin niin pahaa. Itse asiassa oon sitä mieltä, että todennäkösesti Enjin mielestä Reillä on oikeus tietää Keigosta ja halutessaan myös sanoa siitä suhteesta mielipiteensä, jopa vaatia sen loppumista. Parasta niille molemmille ois ottaa avioero ja alottaa tahoillaan uus luku elämästään, miten mä myös sen kirjottaisin, mutta ennen sitä päätöstä sanoisin, että Enji on Reille niin paljon velkaa, että Rein sana painaa tosi paljon.

Mutta heille avioero, molemmille uudet ihanat kumppanit ja paljon rakkautta ja tasapainoa. Rei ja Keigo muodostaa kohteliaan hyvät välit, muttei halua sotkeutua toistensa asioihin liikaa.

Mangan uudet luvut huomioon ottaen taas-- (spoilerileikkaus 🗡️)

Headcanon että Japanissa koittaa vähän samanlainen kausi kuin toisen maailmansodan jälkeen, eli konservatiivinen aikakausi kun kaikki yrittää saada kiinni jostain perusturvantunteesta suuren mullistuksen jälkeen. Repisin tästä draamaa tyyliin kielletty rakkaus (koska sitä ei ollu tarpeeks vielä, heh) joka kuitenkin on yksi parhaista ja aidoimmista asioista muuten tosi vaikeessa tilanteessa.

Keigosta ja Enjistä pitää nyt tulla tavallisia ihmisiä. Sanoisin, että edessä on pitkä tie täynnä monimutkasia päätöksiä ja raskasta työtä yhteiskunnan toiminnan ja isojen rakenteellisten muutosten eteen. Keigo ainaki on ihan muissa hommissa kuin mihin se ikinä ajatteli päätyvänsä, ehkä käyny hikisesti peruskoulun ja panostanu vaan oikkuunsa ja sankarointiin, mitä ei enää ole.

Muuten sanoisin että Enjin ois hyvä alkaa opettajaks, mutta veikkaan että vanhemmilla ois tähän pari sanaa sanottavana. Ehkei tosiaan mihinkään kouluun varsinaisesti, mutta johonki sankarikoulutukseen liittyvään harjotteluun tai vastaavaan. Ois kauheeta hukkausta olla hyödyntämättä sen kokemusta ja osaamista, mikä varmaan tajutaan ku lasketaan elossa olevia veteraanisankareita.

Yhteenvetona varmaan sanoisin, että draaman kaaren päässä on jotain ihan uutta, täysin päinvastasta mitä kumpikaan elämälleen halus, suunnitteli tai osas edes kuvitella, mutta se on kuitenkin se oikea tie, ja se on hyvä.

[bisonaari]

Tiny Stories for Finnish Learners: Helsinki

This is from a book I bought! They recommend going through the finnish text once without searching for words, then trying to understand, then check the translation 💚 Same for the comprehension questions!

Aurinko oli laskemassa Helsingin ylle, kun kävelin kadulla. Kaupunki oli niin kaunis vanhoine rakennuksineen ja mukulakivikatuineen. Minusta tuntui kuin olisin ollut eri maailmassa. Käänyin kulman takaa ja näin taidegallerian kyltin. Päätin mennä sisään, koska rakastan taidetta. Galleria oli pieni, mutta siellä oli todella uskomattomia maalauksia esillä. Yksi maalaus kiinnitti erityisesti huomioni; siinä oli nainen kävelemässä kukkapellon läpi. Se näytti niin rauhalliselta ja seesteiseltä. Päädyin viettämään galleriassa tunteja ihaillen kaikkia taideteoksia. Kun lopulta lähdin, ulkona oli jo pimeää.

Kun kävelin takasin hotellille, en voinut olla tuntematta kiitollisuutta tästä upeasta kaupungista ja kaikesta siitä, mitä sillä on tarjota. Seuraavaana päivänä heräsin aikaisin ja päätin tutkia Helsinkiä lisää. Kävelin jonkin aikaa ympäriinsä, ihailin arkkitehtuuria ja katselin nähtävyyksiä. Lopulta päädyin Senaatintorille, jossa on joitakin Helsingin tärkeimpiä rakennuksia. Olin juuri lähdössä, kun näin ryhmän ihmisiä kerääntyvän jonkin ympärille. Menin katsomaan, mistä oli kyse, ja näin, että he katselivat hevosella ratsastavan miehen patsasta. Miehen nimi oli Carl Gustaf Emil Mannerheim, ja hän oli merkittävä henkilö Suomen historiassa. Jäin sinne hetkeksi kuntelemaan tarinoita, joita ihmiset kertoivat hänestä. Oli kiehtovaa oppia ihmisestä, jolla oli niin suuri vaikutus tähän maahan.

Vietettyäni jonkin aikaa torilla päätin käydä syömässä jotain. Löysin söpön pienen kahvilan ja tilasin kupin kahvia ja leivoksen. Kun istuin nauttimassa välipalaa, huomasin, että ohi käveli joukko ihmisiä kameroiden kanssa. He olivat selvästi turisteja. Sain yhtäkkiä idean; miksi en esittelisi heille Helsinkiä? Söin ruokani loppuun ja lähestyin ryhmää. He olivat iloisia siitä, että joku näytti heille paikkoja, joten vietimme loppupäivän tutustuen kaupunkiin yhdessä. Kävimme kaikenlaisissa paikoissa, kuten kirkoissa, museoissa ja jopa huvipuistossa! Päivä oli niin hauska, ja olen varma, että he muistavat Helsingissä viettämänsä ajan aina minun ansiostani.

Translation and comprehension questions under the read more!

As I walked back to my hotel, I couldn't help but feel grateful for this amazing city and all that it has to offer. I woke up early the next day and decided to explore more of Helsinki. I walked around for a while, admiring the architecture and taking in the sights. I eventually made my way to Senate Square, which is home to some of the most important buildings in Helsinki. I was just about to leave when I saw a group of people gathered around something. I went over to see what was going on and saw that they were looking at a statue of a man on a horse. The man's name was Carl Gustaf Emil Mannerhein, and he was an important figure in Finnish history. I stayed there for a while, listening to the stories that people were telling about him. It was fascinating to learn about someone who had such an impact on this country.

The sun was setting over Helsinki as I walked down the street. The city was so beautiful, with its old buildings and cobbleston streets. I felt like I was in a different world, I turned a corner and saw a sign for an art gallery. I decided to go in since I love art. The gallery was small but had some really incredible paintings on display. One painting in particular caught my eye; it was of a woman walkin through a field of flowers. It looked so peaceful and serene. I ended up spending hours at the gallery, admiring all of the artwork. When I finally left, it was dark outside.

After spending some time at the square, I decided to get something to eat. I found a cute little café and ordered a cup of coffee and a pastry. As I sat there enjoying my snack, I noticed a group of people walking by with cameras. They were obviously tourists. I suddenly had an idea; why not show them around Helsinki? I finished my food and then approached the group. They were happy to have someone show them around, so we spent the rest of the day exploring the city together. We went to all sorts of different places, including churches, museums, and even an amusement park! It was such a fun day and I'm sure they'll always remember their time in Helsinki thanks to me.

Mitä kijailija teki saapuessaan Helsinkiin?

Ymmärtämisen kysymykset

Mitä mieltä kirjailija oli kaupungista?

Mitä kirjailija teki nähdessään taidegallerian kyltin?

Mikä oli kirjailijan suosikkitaulu galleriassa?

Miltä kirjailijasta tuntui, kun hän lähti galleriasta?

Mitä kirjailija teki seuraavana päivänä?

Minne kirjailija meni toisena päivänä?

Mitä kirjailija näki ollessaan Senaatintorilla?

Mitä kirjailija teki, kun hän sai idean näyttää turisteille paikkoja?

Missä paikoissa kirjailija ja turistit kävivät?

Comprehension Questions

What did the author do when she first arrived in Helsinki?

What did the author think of the city?

What did the author do when she saw the sign for the art gallery?

What was the author's favourite painting in the gallery?

How did the author feel when she left the gallery?

What did the author do the next day?

Where did the author go on the second day?

What did the author see when she was at Senate Square?

What did the author do when she had the idea to show the tourists around?

What places did the author and the tourists go to?

[hiidenneiti]

Suljettu kirja (2003, 2007) luettu:

Tässä kirjassa suurin piirtein puolivälissä on kohta, jossa kertoja sarkastisesti naureskelee henkilöhahmojen olevan nyt niin onnellisia, että on vaarana, että lukija jättää teoksen tylsistyneenä kesken. Voin itse sanoa, että kun takana on 300 sivua ja edessä päin toinen mokoma, että 1) ei kauheasti naurattanut 2) olin niin lähellä lopettaa lukemisen siihen paikkaan, että sain kirjan vihdoin ja viimein päätökseen kolmen kuukauden päästä.

...Eli siis historiallinen romaani, kaksi aikajanaa, joista toinen sijoittuu 1870- ja 1880-luvuille, toinen 1930-luvulle. Tapahtumapaikkana on pääasiassa Kööpenhamina ja sen keskiluokkaisen sivistyneistön piirit. Keskiössä ovat Frederikke ja Frederik, jotka päätyvät jälkimmäisen ehdottamana moderniin kulissiavioliittoon, jossa kumpikin pystyisi elämään vapaana ilman kankean sääty-yhteiskunnan moraalikuria tai sukupuolirooleja. Valitettavasti Frederikke menee ihan oikeasti rakastumaan Frederikiin, joka taas itse on homo.

Frederikke on herkullinen hahmo, oikein kamala naispäähenkilö. Hän on kasvanut ummehtuneen sovinnaisessa perheessä ja päätynyt umpikujaan, jonka päässä odottavat häät tylsän pappismiehen kanssa, kun upea-ja ah niin herkkätunteinen-naistentautien lääkäri Frederik pelmahtaa hänen elämäänsä. Frederikke takertuu Frederikiin ja suuntaa tähän kaiken seksuaalisen turhautumisensa, ja sitähän riittää. Suurin osa kirjasta menee Frederikken eroottisen fantasian sumussa, ja kun taika vihdoin ja viimein särkyy, Frederikke ryhtyy kylvämään katkeruutta ja väkivaltaa ympärilleen. Frederikke tuntee alemmuutta rajallisesta koulutuksestaan ja opettelee ulkoa sivistyneitä mielipiteitä, joita voi lausua tarkkaan harkitusti uusien kultturellien ystäviensä kanssa rennosti piknikillä makaillen.

Frederikin seksuaalisuus on Frederikken tiedossa (voisi jopa spekuloida, että se on osasyy Frederikken kiinnostukseen: Frederik edustaa tälle ainoaa miestä, joka ei ole uhka tai valmiina alistamaan) alusta asti. Pidin siitä, miten hienovaraisesti siihen viitattiin pitkin kirjaa: vaikka Frederikke on pumpulissa kasvatettu neito, hänkin tajuaa, mitä Frederikin ympärillä pyörivät nuoret assistentit haluavat. Mitään halpaa twistiä ei tule: paremminkin lukijana vain istut ja odotat, koska katastrofi rämähtää kunnolla päälle.

Frederikistä on rakennettu avioliiton pitkämielinen, loputtoman kiltti ja huolehtivainen puolisko, joka ei ymmärrä Frederikkeä yhtään vaan tuputtaa tälle materiaa ja omaa rauhaa. Kaikesta edistysmielisyydestään huolimatta hän ei eroa kirjan muista aviomiehistä muulla tavalla kuin heittämällä pyyhkeen kehään ajoissa. Frederikin loppu on niin katkeransuloinen, että se jää varmasti kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa.

Kaikessa paistaa se, että tämän on tarkoitus olla Tärkeä Romaani. Hahmokaarti pitkä kuin puhelinluettelo, nenäkäs kertoja, viittauksia meidän nykyaikaamme (en osaa edelleenkään olla kuin inhoamatta sitä historiallisessa fiktiossa), ylimalkaisia filosofisia kysymyksiä ("ehkä toista ihmistä ei voi koskaan oppia tuntemaan 🤔🤔🤔") sekä venyvä kerronta, jossa sivumäärä korvaa laadun. Olen ihan tyytyväinen, että en jättänyt tätä kesken, mutta luojan kiitos se on ohi!!

[theplantbish]

Käärijä appreciation in your language thingy

Siis en edes tiedä mitä sanoa muuta kuin että rakastan. Rakastan enemmän ku ikinä kuvittelin että rakastaisin. Ja jostain syystä hän herättää tosi voimakkaita tunteita mussa? Jos ajattelen hetkenkään sitä miten ennen umk:ta juuri kukaan ei tienny siitä mitään ja nyt se on mr worldwide ja vetää keikoille ihan saatanasti porukkaa, ulkomailta asti niin alan oikeesti märiseen, ja oon märissy tästä asiasta viisuista asti. Oon niin vitun ylpee siitä ja onnellinen sen puolesta

Olen myös hälle edelleen niin niin kiitollinen siitä miten se nosti Suomen maailmankartalle, miten sen inspiroimana ihmiset ympäri maailmaa haluaa oppia suomea ja on kiinnostuneita meidän kulttuurista. Ku ollaan niin pieni maa, pieni kansa nii vittu että tommonen osuu suoraan tunteisiin, ja toivon että se saa siitä jonku virallisen tunnustuksen myöskin.

(minä postauksen alussa: "en tiiä mitä sanoa" mutta oota tää jatkuu vielä) eniten kiitollinen olen kaikista uusista ystävistä joita oon saanu tän fandomin kautta, meidän porukka on ihan vitun kaoottinen ja unhinged mutta vittu että mää rakastan niitä tyyppejä 💚 en malta odottaa että pääsen taas keikalle niiden urpojen kanssa

Eli tiivistettynä, silläkin uhalla että tää kuulostaa ihan vitun kliseeltä: kiitos Käärijä kaikesta 💚

[pahishylje]

Kanssatumputtajat, tarvitsen apuanne

Tietääkö kukaan hyviä appeja tai opetuskanavia yms, joiden avulla voi oppia enkkua ja/tai ruotsia?Mun pikkusisko päätti että hän ei kestä yksikielisyyttään enään ja ryhtyi näihin perehtymään.

Mun on vaikea auttaa tässä, koska enkku vähän niinkuin tarttui muhun tosi aikaisin ja helposti. Vinkkejä?

[lily-learns-finnish]

Apparently today it is 10 years since the form "alkaa tekemään" became officially correct Finnish. Before that time only "alkaa tehdä" was correct in formal written Finnish. Now both forms are allowed.

The use of "-mään/maan" form after a verb occurs for quite a few cases like:

Oppia -> oppii puhumaan

Ehtiä -> ehtii tekemään [if not wrong "ehtiä tehdä" is also correct]

Apparently the reason "alkaa + maan/mään" became "officially used" was because a lot of Finns naturally said it anyway.

Why the verb alkaa made people want to use the maan/mään form I don't know

[astronauttipulu]

Nii halusko kukaan kertoo että lordista on leffa, vai pitikö mun oppia tämä tieto ite kun etin kauhu leffoja katottavaks