tuutoritiimi-ly-blog - Tumblr blog

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Text

Koulutussuunnitelma

Organisaatio, tarkempi kohderyhmä ja koulutuksen tarve

Kävimme tapaamassa Lapin yliopiston opintoasian kehittämispäällikköä Tuula Saarenketoa 21.2.2017. Keskustelimme tuutoroinnista ja sen kehittämisestä yliopistossamme. Saarenkedon mukaan tämänhetkisiä tuutoroinnin ongelma- ja kehityskohteita ovat opiskelijoiden tyytymättömyys opintojen ohjaukseen, tuutorointivuoden loppuminen marraskuulle sekä ainejärjestön ja tuutoreiden kokeman yhteistyön laadun parantamisen.

Saarenketo toi esille idean tuutoripajasta, jossa vastuu toiminnasta olisi ainejärjestöillä. Tämä mahdollistaisi opiskelijoiden pidempiaikaisen ohjauksen tuutorointitoiminnan loppuessa vuosittain marraskuussa. Lisäksi Saarenkedon mukaan ainejärjestöt ovat toivoneet saavansa enemmän vastuuta tuutoritoiminnassa. Saarenkedon mukaan vuosittain opiskelijat kaipaavat enemmän opintojen ohjausta. Etenkin aloittavien opiskelijoiden keskuudessa opintojen ohjaukseen ollaan tyytymättömiä.

Kävimme tapaamassa Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläahoa 17.3.2017. Eteläaho näkee tuutoripajatoiminnan ennemmin yhteisöllisenä kahvila-tyyppisenä toimintana, jossa opiskelija voi saada ohjausta vanhemmilta opiskelijoilta. Saarenketo näki toiminnan enemmänkin ’’klinikka’’-tyyppisenä toimintana. Eteläahon mielestä tuutoroinnin vastuu siirtyy syyslukukauden jälkeen ainejärjestöille eli kasvatustieteiden tiedekunnassa Lastu ry:lle. Tarkoituksena olisi luoda hallitustoimintaan uusi rooli, joka ottaisi vastuun tuutoroinnista. Tällainen rooli voisi olla nimeltään fuksivastaava.

Koulutuksen tavoitteet

Koulutuksen tavoitteena on vastata uusien opiskelijoiden ohjauksen tarpeeseen. Tarpeet voivat muuttua vuosittain ryhmästä riippuen. Tämän vuoksi uusien opiskelijoiden palaute kerätään syyslukukauden lopussa, jonka pohjalta kevään ohjaus voidaan suunnitella. Koulutuksen tavoitteena on koota virtuaalinen tietopankki, josta opiskelijat saavat apua erilaisiin opiskeluihin liittyviin asioihin. Tietopankin päivittäminen tulisi olla erittäin aktiivista, jotta opiskelijat hyötyisivät siitä. Aktiivinen päivittäminen lisäisi varmasti myös tietopankin kävijämääriä.

Pedagoginen malli

*Lähitapaamiskerralla saamamme palautteen myötä ehdottaisimme yhden fuksivastaavan sijasta kahden (tai useamman) fuksivastaavan nimittämistä tehtävän työläyden vuoksi. Mikäli Lastun hallitus päätyy nimittämään vain yhden fuksivastaavan, hän voi toimia tiiviissä yhteistyössä hallituksen edunvalvojien kanssa

Tuutoripajatoiminnan aikataulu

Elokuu

· Uudet opiskelijat saapuvat

Elokuu - Marraskuu

· Opiskelijoiden tuutorointi tuutoreiden vastuulla

· Fuksivastaava tukena enemmänkin hallinnollisissa asioissa

Marraskuu

· Fuksipalautteen keruu

· Opiskelijatuutorointi päättyy

· Seuraavan vuoden tuutoripajan suunnittelu

Tammikuu - Toukokuu

· Uuden/uusien fuksivastaavien nimittäminen

· Tuutoripajatoiminnan organisointi ja suunnittelu

· Palautteen keruu kevään tuutoripajan toiminnasta

· Virtuaalisen tietopankin ylläpito

Teoreettiset perustelut

· Konfliktitilanteet (lukupiiri 1, Pennington)

· Viestintä (lukupiiri 1, Pennington)

· Virtuaalinen viestinä (lukupiiri 3, Levi)

· Aivoriihi (Delfoi-tekniikka, lukupiiri 1, Pennington)

· Luottamus (lukupiiri 2, Levi)

· Turvallinen ilmapiiri (lukupiiri 2, Aalto)

· Ongelmanratkaisu (lukupiiri 3, Levi)

Oman oppimisen arviointi

Yhteisöllisyyden tasot

Yhteisöllinen oppiminen (Collaborative learning)

Toiminta, jossa ryhmä pyrkii selittämään ja ymmärtämään jotakin ilmiötä tai asiaa.

Ryhmämme sai tehtäväksi toteuttaa koulutussuunnitelma haluammallemme organisaatiolle. Saimmekin työstääksemme täysin uudenlaisen toimintamuodon, jota ei vielä monessakaan yliopistossa Suomessa toteuteta. Kävimme pohtivia keskuteluita siitä, mihin suuntaan toimintaa viemme ja olimme yhteydessä toiminnan järjestämistä suunnitelleisiin tahoihin, jotta saisimme raameja tulevalle toiminnalle.

Yhteistoiminnallisuus (Co-operative learning)

Kaikkien ryhmän jäsenten tietoa käytetään hyväksi

Vapaamatkustus periaatteessa mahdotonta, kun kaikkien ryhmien jäsenten panosta tarvitaan tehtävän toteuttamiseen

Pohdimmekin lukupiirissä 2 ryhmän onnistumista. Samassa artikkelissa pohdimme jäsentemme tietotaitoja ryhmämme onnistumisen näkökulmasta.

“ Ryhmän suoritukseen vaikuttaa se, miten yksilöt suoriutuvat ryhmässä ryhmän tehtävästä. Ryhmän jäsenillä tulee olla ryhmän tehtävän kannalta oleellista tietoa, taitoja ja kykyjä. Toisekseen ryhmässä tulee olla jäseniä, joilla on organisaatiossa asema, jolla ryhmän päätökset saadaan organisaatiossa käytäntöön. Kolmanneksi ryhmän jäsenillä tulee olla ryhmätyötaitoja, esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä, jotta ryhmässä työskentely on tehokasta. “

“ Koulutussuunnitelman kannalta on hienoa, että meillä on ryhmässä jäseniä, jotka ovat toimineet Lapin Yliopistossa tuutoreina, jolloin meillä on helposti saatavilla tehtävämme kannalta oleellista tietoa. Lisäksi yksi ryhmämme jäsenistä on hallinnon opiskelijaedustaja tiedekuntaneuvostossa sekä hänellä on kokemusta myös ainejärjestön edunvalvojan toimesta, jolloin meillä on jo nyt ollut helppoa tuoda ehdotuksemme esille tarvittaville tahoille ja niiden vastaanotto on ollut myönteinen. “

Yhteisöllisyys (collaboration)

Yhteisöllisyys lisää yhteisön jäsenten sosiaalista pääomaa

Syntyy keskinäisestä luottamuksesta, avoimesta kommunikaatiosta, vuorovaikutuksesta ja osallistumisesta

Yksilön täytyy tuntea kuuluvansa yhteisöön: tarpeellinen, hyväksytty ja arvokas

Ryhmällämme on alusta asti ollut hyvä keskinäinen luottamus. Olemme voineet luottaa siihen, että jokainen kiireistä ja muista vastatekijöistä huolimatta hoitaa hänen vastuulle ottamansa tehtävät. Jokainen on omatoimisesti ottanut vastuuta, jolloin ryhmäämme ei ole muodostunut selvää hierarkiaa tai johtajaa. Olemme pystyneet luomaan avoimen kommunikaatioilmapiirin kasvokkain sekä Whatsapp-sovellukseen luomassamme ryhmäkeskustelussa. Jokainen meistä on saanut kokea kuuluvansa juuri tähän ryhmään.

Itsesäätöisyys ryhmän oppimisessa

Itsesäätöisyys oppimisessa auttaa ryhmää toimimaan niin ryhmänä kuin yksilöinäkin. Jokainen ryhmän jäsen kantaa vastuun omasta, mutta myös koko ryhmän oppimisesta.

1. Tehtävän ymmärtäminen

Tehtävän ymmärtäminen tehtävän suorittamiseksi on erityisen tärkeää. Ryhmän jäsenten tulee ymmärtää tehtävänanto samalla tavalla, jottei epäselvyyksiä synny. Myös aikaisempien tietojen ja kokemusten aktivointi auttaa ymmärtämään tehtävää.

Loimme kurssin alussa ryhmällemme Whatsapp-viestiketjun, jossa kurssin tehtävänannosta voitaisiin keskustella. Viestiketju auttoi ryhmäämme keskustelemaan tehtävänannosta vapaasti, mutta se mahdollisti myös omien ideoiden esilletuomisen ja epäselvyyksien selvittämisen. Varsinkin koulutussuunnitelmaa tehdessä keskityimme aluksi siihen, että jokainen ryhmän jäsen on ymmärtänyt tehtävänannon kokonaisvaltaisesti. Välillä kuitenkin kohtasimme epäselvyyksiä: haasteena oli jokseenkin hankalasti saatavilla olevat ja ymmärrettävät ohjeet. Välillä tuntui, että kurssin suoritukseen sisältyi niin paljon tehtävää, että kaikkien niiden muistaminen ja onnistunut suorittaminen hankaloituivat. Ryhmämme ilmapiiri muodostui kurssin aikana kuitenkin erityisen hyväksi, jolloin epäselvyyksien esilletuominen ja niiden selvittäminen onnistuivat hyvin. Ryhmämme työskentely toimi hyvin, sillä jokainen sai käyttää työskentelyssään omia vahvuuksiaan samalla muita motivoiden.

2. Tavoitteiden määrittäminen

Oppimis- ja suoritustavoitteiden määrittäminen helpottavat ryhmän oppimisen suunnittelua ja ne motivoivat ryhmän jäseniä oppimaan. Suoritustavoitteena voi toimia esimerkiksi opintopisteet tai arvosana, kun taas oppimistavoitteena voi olla oman osaamisen lisääminen.

Asetimme ryhmämme kesken välitavoitteita, joita pyrimme saavuttamaan. Tällaisia välitavoitteita olivat esimerkiksi kirjallisuuspiirien pitäminen, blogin aktiivinen päivittäminen, koulutussuunnitelman työstäminen ja lähitapaamisilla saatujen tehtävien suorittaminen. Halusimme työstää ryhmätyötä tavoitteita saavuttaen, jossa myös onnistuimme. Toki ryhmämme jäsenillä oli tavoitteena myös oman osaamisen lisääminen ja kehittäminen niin yksilöinä kuin ryhmänäkin. Onnistuimme ryhmänä erityisesti soveltamaan saamaamme uutta tietoa työskentelyssämme. Jokainen ryhmän jäsen oli sitoutunut tavoitteisiin, joka teki tavoitteiden saavuttamisesta helpompaa.

3. Strategioiden valinta ja käyttäminen

Sovimme heti ryhmämme kanssa kurssin suorittamisesta: mikä tapa sopii kenellekin parhaiten ja miten saamme ryhmätyön etenemään? Halusimme pitää lukupiirit niin, että kaikki ryhmän jäsenet ovat paikalla. Verkkotyöskentelyn lisääntyessä kasvotusten suoritettavat lukupiirit tuntuivat hyvältä ratkaisuilta. Hyödynsimme kuitenkin myös etätyöskentelyä, sillä kokosimme lukupiirien johtopäätökset yhteen whatsapp-viestipalvelua ja sähköpostia hyödyntäen. Koulutussuunnitelmaa työstimme yhdessä kasvotusten, jotta koulutussuunnitelman kokonaisvaltainen ymmärtäminen mahdollistuu kaikilla ryhmän jäsenillä. Näin varmistimme myös jokaisen ryhmän jäsenen aktiivisen osallistumisen ryhmätyön tekemiseen.

4. Monitorointi ja reflektointi

Ryhmätyöskentelyn- ja toiminnan, tavoitteiden saavuttaminen, tehtävän ymmärtämisen ja kurssin tavoitteiden tarkastelu oli selkeästi esillä. Välillä ryhmämme koki, että koulutussuunnitelman tekeminen oli hankalaa, sillä ohjeistusta oli välillä hankala ymmärtää. Välillä kuitenkin työskentely sujui todella sujuvasti, eikä minkäänlaisia ongelmia esiintynyt. Ryhmämme sitoutuminen, motivaatio ja kiinnostus auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa. Välillä kuitenkin koimme, että kurssin suoritukseen kuuluu niin paljon erilaisia tehtäviä, että keskittyminen koulutussuunnitelman tekemiseen hankaloitui. Uskomme kuitenkin kurssin viimeisen lähitapaamisen auttavan koulutussuunnitelman loppuun hiomisessa.

Innostuminen

Ryhmämme jokainen jäsen on ollut kurssin aikana sitoutunut tehtäviin ja tavoitteisiimme, joka on ollut onnistumisen kannalta hyvinkin tärkeää. Innostuminen ja motivaatio ovat tärkeitä oppimisen näkökulmasta, sillä ne ylläpitävät kiinnostusta tehtävää kohtaan. Tarvitsemme virikkeitä, eli triggereitä, jotta innostumme, kiinnostumme ja sitoudumme aiheeseen. Triggerit voivat vaikuttaa myös ryhmän tekemiin valintoihin sekä käytökseen. Tämän opintojakson tehtävät ja koulutussuunnitelman luominen ovat olleet riittävän haasteellisia, jolloin mielenkiinto niitä kohtaan on pysynyt. Meillä on myös ollut vapaat kädet koulutussuunnitelman kanssa, joten olemme päässeet pyörittelemään erilaisia vaihtoehtoja, käyttämään luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja ottamaan vastuuta tuutoripajan kehittämisestä. Se, että tiedämme koulutussuunnitelmasta olevan myös meille itselle hyötyä, on innostanut ja motivoinut meitä suunnittelemaan sen tarkasti ja hyvin.

Jokaisen motivaation ja innostumisen ylläpitämiseksi on ollut tärkeää, että ryhmän jäsenet ovat tukeneet toinen toisiaan, olemme saaneet ohjausta, ilmapiiri on ollut avointa sekä aihe on ollut kiintoisa. Omassa ryhmässämme olemme ottaneet huomioon kaikkien jäsenien mielipiteet ja olemme tukeneet toinen toisiamme. Jos joku ei ole osannut tai ymmärtänyt jotakin asiaa, on häntä autettu ja opetettu. Turvallinen ilmapiiri on välttämätöntä hyvin toimivan ryhmän kannalta ja olemmekin kokeneet, että ryhmässämme on ollut turvallinen ja avoin ilmapiiri ja jokainen on uskaltanut ilmaista mielipiteensä ja ajatuksensa.

Viestintä ja vuorovaikutus

Ryhmämme viestintä on ollut erittäin avointa ja luottamuksellista. Kaikki on saanut sano omia mielipiteitä ja ehdotuksia koulutussuunnitelman suunnittelussa. Viestintää edistääksemme olemme käyttäneet WhatsApp- sovellusta. Sen käyttö on edistänyt ryhmämme informaation saatavuutta. Tämä on auttanut esim. tapaamisien sopimisessa, aikataulun suunnittelussa ja tapaamisiin osallistumisen etänä. Osaamme kaikki käyttää verkossa käytävää viestintää, jonka avulla viestimme eivät väärentyneet. Verkkoyhteisömme lisäsi yksilön aktiivista toimintaa, ja näin se edesauttoi ryhmäämme pääsemään tavoitteisiimme.

Ryhmämme on aktiivisesti kokoontunut kahvilaan, jossa olemme käyttäneet konkreettista vuorovaikuttamista. Koska ryhmässämme on ollut luottamuksellinen ja hyvä ilmapiiri, olemme pystyneet keskustelemaan omista kokemuksista ja ajatuksista hyvin kattavasti. Tehtävien jakaminen ja paneutuminen on tapahtunut kasvokkain vuorovaikutustilanteissa, koska siinä tehtävä ymmärretään helpommin. Kasvokkain vuorovaikutus lisää ryhmän koheesiota ja se parantaa ryhmän sosiaalisia suhteita. Olemmekin siis hyvin onnistuneet käyttämään niin teknologian avulla viestintää ja konkreettista vuorovaikutusta, jolla on ollut positiivinen vaikutus ryhmäämme. Koemme näillä molemmilla viestinnän tavoilla olevan hyvä vaikutus ryhmätyöhön, jos niitä osataan vaan käyttää oikein.

Yksi parhaiten tunnetuimmista ryhmän kehitysteorioista on Tuckmanin ja Jensenin (1977) luoma teoria, joka on esitelty aiemmissa lukupiiripostauksissa. Tämä teoria keskittyy ryhmän sisäisten jäsenien suhteen kehittymiseen. Teoriassa on viisi osaa, joita peilaamme tuutoroinnin kehittämistiimin tiimityöskentelyyn ja toimintaan.

1) ”Orientaatiovaihe: Jäsenevät tutustuvat toisiinsa ja opettelevat toimimaan ryhmänä. Ryhmän jäsenet saattavat tuntea olonsa epämukaviksi, koska he eivät tiedä kuinka ryhmässä kuuluisi käyttäytyä. Kun yksilöiden olo alkaa normalisoitumaan, voi ryhmä siirtyä toiseen vaiheeseen.”

- Osa ryhmän jäsenistä oli toisille entuudestaan tuttuja, osa taas tuntemattomia. Alku menikin tutustumiseen ja ryhmässä toimimisen opetteluun. Ryhmätyöskentely lähti tehokkaasti käyntiin, eikä epämukavuutta koettu– ryhmän dynamiikka vain yksinkertaisesti toimi.

2) ”Konfliktit: Tässä vaiheessa ryhmän sisälle syntyy ristiriitoja ryhmän roolien ja käytännön toiminnasta. Tässä vaiheessa ryhmän sisällä esiintyy usein vihamielisyyttä ja ahdistusta, kun yksilöt tajuavat ettei työ olekaan niin helppoa kuin ennalta saattoi arvella. Vaikka konfliktit ovatkin usein epämukavia kokemuksia, ne ovat tärkeitä avaamaan uusia näkökulmia ryhmässä. Konflikteista selviytyminen kasvattaa huomattavasti ryhmän koheesioita.”

- Emme kokeneet ryhmätyöskentelyssämme lainkaan konflikteja. Syynä voi olla se, että ryhmätyöskentely oli osittain strukturoitua ja jokseenkin väljää – emme olleet tekemisissä toistemme kanssa joka päivä. Kurssin tavoitteet ja vaatimukset oli jo ennalta määritelty, joten niitä ei tarvinnut ryhmässä määritellä. Konfliktit vältettiin hyvällä ryhmädynamiikalla ja hyvin määritellyillä tavoitteilla sekä vastuualueilla. Myös kurssin ja ryhmätyön lyhyellä kestolla saattoi olla vaikutusta.

3) ”Ryhmän rakenne: Ryhmä alkaa perustamaan sääntöjä ryhmän toiminnalle ja sosiaaliset suhteet ovat kehittyneet tarpeeksi ryhmän identiteetin synnyn kannalta. Ryhmän yksilöiden välille on syntynyt luottamusta ja tukea yksilöiden roolien vuorovaikutukselle. Vaikka erilaisuutta esiintyy ryhmässä, osaavat yksilöt käydä rakentavaa keskustelua.”

- Säännöt ryhmän toiminnalle muodostuivat pääasiassa itsekseen – ryhmädynamiikka oli niin hyvä, ettei sääntöjä tarvinnut erikseen luoda. Kaikki tekivät oman osuutensa ja jos jostain syystä oli estynyt, antoivat muut ryhmän jäsenet tukea ja apua. Keskustelu oli aina rakentavaa ja eteenpäin suuntaavaa.

4) ”Työn toteuttaminen: Ryhmä on kehittynyt ja ryhmän jäsenet osaavat toimia yhdessä, joten ryhmä voi aloittaa työn teon. Jos ryhmä on onnistunut luomaan hyvät säännöt ja sosiaaliset suhteet auttaa tämä hallitsemaan työstä tulevaa stressiä.”

- Koulutussuunnitelmaa aloittaessamme koimme, että ryhmämme on kehittynyt. Hyvien sosiaalisten suhteiden ja hyvän ryhmädynamiikan ansiosta saimme kaikki työvaiheet suoritettua ilman stressiä.

5) ”Hajottaminen: Ryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja ryhmä hajoaa. Olisi tärkeää tulevaisuuden työtehtäviä varten, että ryhmä kokoontuisi yhteen työn päätyttyä ja kävisi läpi ryhmän työtä.”

- Ryhmätyöskentelyn päättyessä voisimme sopia esimerkiksi yhteiset kahvit, joissa voisimme keskustella ja läpikäydä työskentelyämme ja arvioida onnistumistamme.

Arvioinnin yhteenveto

Nostimme seuraavat kolme asiaa, jotka koimme keskeisiksi omassa oppimisprosessissamme:

1. Yhteisöllisyys. Ryhmämme ilmapiiri oli avoin ja turvallinen, jolloin yhteistyö oli helppoa. Jokainen ryhmän jäsen koki yhteenkuuluvuutta ja sai äänensä kuuluviin. Ryhmällämme on alusta asti ollut hyvä keskinäinen luottamus. Ryhmässämme ei ollut emotionaalisia konflikteja, kognitiivisista konflikteista selvisimme hyvien viestintätaitojen turvin.

2. Viestintä. Ryhmämme viestintä on ollut avointa ja luottamuksellista. Olemme onnistuneet viestimän TVT:n välityksellä ja kasvotusten. Neuvottelutaitomme kehittyivät työskentelyn aikana - keskustelutilanteissa kaikki saivat mahdollisuuden vaikuttaa yhteiseen päätökseen ja päätökset syntyivät yhdessä neuvotellen.

3. Innostuminen. Uusi tuutoripaja toimi erittäin hyvänä triggerinä, koska kaikilla ryhmän jäsenillä oli kosketus tuutorointiin ja halu kehittää sitä parempaan suuntaan. Innostuimme myös kehittämään tuutorointia TVT-aikakauteen sopivaksi.

#koulutussuunnitelma #lapinyliopisto #lyy #tuutorointi #pienryhmänsosiaalipsykologia

0 notes

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Photo

Kurssin kolmas lähitapaaminen on parhaillaan käynnissä! Lukupiirit on nyt pidetty sekä esitelty, ja seuraavana ryhmämme alkaakin työstämään koulutussuunnitelmaa. Tapaamme perjantaina 17.3. LYY:n edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläahon, jolta toivomme saavan vielä uutta näkökulmaa ja lisää ideoita koulutussuunnitelman toteutukseen.

Kuvassa ryhmämme aikaansaannos - spageteista ja vaahtokarkeista rakennettu torni. Saimme siis tehtäväksemme rakentaa mahdollisimman korkea torni yhdessä ryhmän jäsenten kanssa. Vaikka teoksemme ei ollutkaan korkein, ainakin esteettisyys on otettu huomioon! Kuvaa tarkastellessa kannattaa erityisesti huomioida se, ettei ryhmämme käyttänyt ollenkaan teippiä rakennuksessa.. Aika hieno, vai mitä?! 😏

Tästä on hyvä jatkaa!

#koulutussuunnitelma

1 note · View note

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Text

Kolmas lukupiiri

Kokoonnuimme Hostel Cafe Kodissa viimeisen lukupiirin merkeissä. Keskustelimme Daniel Levin Group dynamics for teams (2011) teoksen neljännen osan aiheista, joista kokosimme seuraavat kolme teemaa.

1. Ongelmanratkaisut

Ongelmanratkaisu on varmasti suuri osa jokaista ryhmätyötä: ongelmien ilmaantuessa ryhmän tulee pystyä ratkaisemaan se, jotta yhteistyötä voidaan jatkaa ja yhteisen tavoitteen saavuttaminen mahdollistuu. Ryhmien tulisi Levin mukaan perustaa ongelmanratkaisunsa rationaaliseen ratkaisumalliin, johon kuuluu kuusi vaihetta: ongelman määrittely, ongelman arviointi, vaihtoehtojen kehittäminen, ratkaisun valitseminen, toteutus ja ratkaisujen arviointi. Käytännössä tämän mallin käyttäminen on kuitenkin haastavaa, usein ryhmät kehittävät itse tapoja ongelmanratkaisuun. Ehkä tärkeimpänä ongelmanratkaisussa onkin juurikin ongelman tiedostaminen: ongelman tiedostamisen jälkeen ryhmä voi yhdessä miettiä ja kehitellä keinoja, joilla ongelma voidaan ratkaista ja mitä ratkaisuun vaaditaan. Levi luettelee kirjassaan myös yhdeksän tavoitetta, joiden avulla on helpompi ymmärtää ongelmaratkaisua:

1. Miten ryhmät tyypillisesti ratkaisevat ongelmia?

2. Mitkä tekijät edistävät ryhmän kykyä ratkaista ongelmia?

3. Mitkä tekijät vaikuttavat haitallisesti ryhmän kykyyn ratkaista ongelmia?

4. Mitkä ovat olennaisia asioita rationaalisen ongelmanratkaisun lähestymisessä?

5. Miten ongelman, ryhmän ja ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ryhmän tapaan analysoida ongelmaa?

6. Mitä hyötyä on käyttää stukturoitua lähestymistapaa, kun luodaan ja arvioidaan vaihtoehtoja?

7. Mitkä tekijät vaikuttavat ratkaisujen toteutukseen?

8. Miksi ongelmanratkaisuryhmien tulisi käyttää strukturoituja menetelmiä ongelman analysoimisessa sekä ratkaisussa?

9. Mitä menetelmiä ryhmät voivat ylipäätään käyttää ongelmanratkaisutilanteissa?

Ongelmanratkaisukyky on tärkeää opiskelu- ja työyhteisöjen tiimityöskentelyssä. Ensimmäisenä on tärkeää tiedostaa, että ratkaistavia ongelmia voi syntyä monessa asiassa silloin, kun niin sanottuja komponentteja on useampia kuin yksi; siis silloin, kun yhdessä työskentelee erilaisia aikatauluja, tavoitteita, persoonallisuuksia ja kykyjä omaavia ihmisiä. Yksi suurimmista ryhmässä työskentelyn haasteista onkin saada sovitettua ryhmän jäsenten aikataulut ja tavoitteet yhdeksi. Tiimimme on kohdannut yhteisöjen ja organisaatioiden kehittämisen opintojaksolla perinteisiä tiimityöskentelyn pulmia; aikataulutusongelmia, näkemyseroja ja erilaisia tavoitteita. Tiimimme on kuitenkin toiminut loistavasti, sillä olemme saaneet suhteellisen helposti ratkaistua kaikki pulmat ja sovitettua aikataulut yhteen. Välillä joku jäsen on paikannut kiireisen tiimin jäsenen työtä – ja toisin päin. Olemme kokeneet, että ryhmän jäsenten erilaiset taustat, persoonat ja osaamisalueet ovat olleet tiimityötämme rikastuttava asia, ei niinkään pulma.

Suunnittelemassamme tuutoripajassa ongelmanratkaisukyky on yhtä lailla oleellisessa roolissa, sillä oletettavasti tuutoripajaan tulevilla opiskelijoilla on kysymys tai ongelma, johon he tulevat hakemaan apua tai ratkaisua. On syytä tiedostaa, että tuutoripajan pitäjillä ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen, eikä kaikkiin asioihin välttämättä edes ole vastausta. Hyvä ongelmanratkaisukyky tarkoittaakin sitä, että ongelma tai kysymys otetaan niin sanotusti vastaan ja sitä lähdetään yhdessä selvittämään. ”En tiedä” ei ole hyvä eikä riittävä vastaus tuutoripajan pitäjältä – ”en tiedä, mutta selvitetään asia yhdessä” on oikea lähestymistapa. Tuutoripajaa kehittäessä olisi syytä keskustella ongelmanratkaisusta ja myös etukäteen niistä tilanteista, kun eteen tulee kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Tuutoreita voisi mahdollisesti jopa kouluttaa ongelmanratkaisuun, sillä se on yksi tuutorin tärkeimmistä taidoista.

Tuutoripajaan voi tulla opiskelijoita, joilla on mielessään pulma, johon ei ole olemassa vastausta. Tällaisia kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi ”mitä minun kannattaisi ottaa sivuaineekseni” tai ”pitäisikö minun keskeyttää opintoni, kun kaikki maistuu puulta”. Hyvän ongelmanratkaisukyvyn omaava tuutori ottaa kuuntelijan roolin, sillä on selvää, että tällaisiin kysymyksiin ei kukaan muu voi löytää vastausta, kuin opiskelija itse. Tuutori voi niissä tilanteissa auttaa opiskelijaa miettimään eri vaihtoehtojen eri puolia ja ohjata tutkimaan eri vaihtoehtoja. Usein suuria asioita pohtivaa ihmistä auttaa se, että joku kuuntelee ja auttaa jäsentämään asioita ja eri vaihtoehtoja – tällöin vaihtoehdot usein selkiytyvät ja päätös on helpompi tehdä.

2. Virtuaalinen työskentely

Verkkoyhteisöt

Teknologian kehittyminen on auttanut yhteisöjä luomaan virtuaalisia yhteisöjä. Näin yksilöt voivat työskennellä työyhteisössä, ilman ettei heidän tarvitse olla samassa paikassa konkreettisesti. Virtuaaliyhteisöjen luomisen tavoitteena on säästää rahaa ja aikaa, joka vaikuttaa positiivisesti työn tuottoon. Samalla yksilöt saavat tietoa paljon nopeammin kuin ennen.

Virtuaaliyhteisöt käyttävät verkossa käytävää vuorovaikutusta. Tällainen verkkokommunikaatio eroaa konkreettiseen kasvokkain käytävään vuorovaikutukseen. Se voi väärentää viestiä, koska vastaanottaja ei näe viestin lähettäjän tunteita ja kehonkieltä. Teknologian käyttöön vuorovaikutuksessa liittyy niin hyviä kuin huonoja puolia. Se nopeuttaa tiedon siirtoa ja helpottaa yhteydenottoa toisiin yksilöihin. Huonoja puolia on konkreettisen vuorovaikutuksen väheneminen, joka vaikuttaa negatiivisesti yhteisöjen sosiaalisten suhteiden luomiseen.

Kun ihmiset kommunikoivat teknologia avulla, heidän vuorovaikutus muuttuu. Ihmiset voivat ymmärtää viestin väärin, he voivat esiintyä anonyymina ja he eivät välttämättä löydä omaa rooliaan yhteisössä. Nämä muutokset johtuvat kuitenkin siitä ettei yksilö ole ymmärtänyt teknologian kautta kommunikoinnissa olevia normeja. Anonyymisyys verkkokeskusteluissa aiheuttaa ns. epäyksilöllistämisen, joka tarkoittaa itsetietoisuuden puutteen. Anonyyminä esiintyminen lisää yksilön riskiä sosiaaliseen laiskuuteen. Toisaalta taas anonyymisyys voi auttaa yksilöä sanomaan asioita, joita hän ei uskaltaisi sanoa kasvokkain käydyssä vuorovaikutuksessa. Yksilöt ovat avoimepia tunteille anonyymina esiintyessä, ja he uskaltavat enemmän krtitisoida ja tukea erilaisia asioita. Tämä voi aiheuttaa enemmän konflikteja verkkokeskusteluissa. Koska ihmiset eivät koe toisen yksilön tunteita verkkokeskusteluissa, aiheuttaa tämä viestien väärinymmärryksen ja konflikteja. Esimerkiksi sarkasmin käyttö verkkokeskusteluissa voi aiheuttaa yksilöille viestin väärinymmärryksen.

Verkkoyhteisöt käyttävät päätöksen teossa enemmän faktoihin ja tietoihin perustuvia ratkaisuja. Heidän päätöksiin ei vaikuta sosiaaliset aspektit, esim ikä, kulttuuri tai ikä. Näin verkkoyhteisöt voivat saada hiljaisemmankin yksilön ajatukset ja tiedot käyttöön päätöksen teossa. Jos verkkoyhteisö on liian suuri, voi tietoa tulla liikaa, jolloin päätöksen teko voi olla vaikeaa. Verkkoyhteisöt kuitenkin toimivat parhaiten tiedon välittäjänä. Isot päätökset kuitenkin kannattaa tehdä kasvokkain, jotta vastanottaja varmasti ymmärtää päätöksen.

Verkkoyhteisöt ovat hyvä tapa jakaa tietoa kommunikoimalla teknologian avulla. Niiden avulla voidaan säästää rahaa ja aikaa, sekä saada työstä tuottavampaa. Jos yhteisö on luonut jo ennestään sosiaaliset suhteet, he osaavat kommunikoida paremmin verkossa. Verkkoympäristöt eivät kuitenkaan sovellu välttämättä yhteisön ensitapaamiselle. Jos yksilöt eivät ole ehtineet luoda sosiaalisia suhteita, voivat he saada väärinkäsityksiä ja kärsiä ryhmän yhteenkuuluvuuden puutteesta. Tämä aiheuttaa laskun ryhmän koheesiossa ja luottamuksessa.

Oikea teknologia

Virtuaaliyhteisöillä on nykypäivänä mahdollisuus valita kommunikaatioympäristönsä lukemattomista erilaisista palveluntuottajista yhteisölleen sopivin. Yhteisölle sopivan kommunikaatioympäristön valinnassa pitää ottaa huomioon organisaation sekä sen sisäiset yhteisöt. Liian usein valintaan vaikuttaa teknologiapalvelun kapasiteetti eikä niinkään ymmärrys käyttäjien kommunikaatiotarpeista. Valinnalla voidaan vaikuttaa myös käyttäjän asenteeseen käyttää kommunikaatioympäristöä. Myönteinen kokemus palvelusta lisää käytettävyyttä.

Olemme ajatelleet, että tuutorpaja toimisi osittain ainakin myös virtuaalisesti. Tähän tarvitsisimme sopivan ympäristön. Kommunikaatioympäristössä tulisi ainakin olla mahdollisuus lähettää viestejä ja kuvia. Sen pitäisi olla erittäin helposti saatavilla ja mielellään niin, ettei käyttö vaatisi kirjautumista mihinkään uuteen palveluun tai uusien tunnuksien luomista. Tällä hetkellä ryhmämme kokee ainakin Tuudo-palvelun matalan kynnyksen palveluna, jonne haluaisimme tuutorpajatoiminnan linkittää. Saman sovelluksen sisällä olisi tällöin tuutorpajatoiminnan lisäksi kurssitiedot, lukujärjestys, tentit, yliopiston kartta ja salitiedot, ravintolat ja ruokalistat, joukkoliikennehaku sekä henkilöstön ja palveluiden yhteystiedot.

Tuutorpajatoiminnassa tulisi olla virtuaaliyhteydenpidon lisäksi myös kasvokkaista kommunikointia, sillä kaikille virtuaaliyhteisössä toimiminen ei ole luontaista ja palvelun tavoite on kuitenkin auttaa apua tarvitsevia. Toisaalta virtuaaliympäristössä on helpompaa saavuttaa anonyymiteetti, joka voi olla tärkeää, jos tarvitsee apua johonkin arkaluontoiseksi kokemaansa aiheeseen. Alla on lueteltuna muutamia plussia ja miinuksia virtuaaliympäristön käyttöön liittyen:

+/- anonyymitetti, mahdollisuus kysyä arkaluotoisia asioita, toisaalta ei välttämättä saa tarvitsemaansa huomiota

+ ei satatuseroja, jolloin kaikki kommunikoijat ovat samalla viivalla

- väärinymmärretyksi tuleminen suurempaa

+/- virtuaalikieli formaalia, ei tunteita. Asialinja säilyy, mutta toisaalta kommunikointi voi tuntua etäiselle.

3. Luovuus

Luovuus määritellään prosessiksi, jossa tuotetaan uusia ideoita ja ajatuksia. Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu luovuutta henkilön perspektiivistä, käyttäen esimerkiksi persoonallisuustestejä. Näin on yritetty selvittää, kuka on luova ja kuka ei. Levin mukaan kuitenkin luovuus ei ole yksinomaan persoonallisuuden piirre, vaan ihminen voi myös harjoitella luovuutta. Opitut taidot, kyvyt, vaihtelevuus sekä tilanteet vaikuttavat luovuuteen ja sen käyttämiseen. Ryhmässä työskennellessä on tärkeää kannustaa muita luovuuteen ja luovaan ajatteluun. Motivoimalla soveltamaan omia kykyjä olla luova, voidaan saada paljon hyvää luovuutta aikaiseksi. Ryhmässä täytyy kuitenkin muistaa myös se, että ihmiset eivät ole luovia kaikilla osa-alueilla. Yleensä ihminen on luovimmillaan niillä alueilla, joista hänellä on tietoa ja taitoja.

Luovuutta käytetään yleensä myös paremmin silloin, kun ryhmä on turvallinen ja avoin. Luovuus ryhmässä saattaa siis olla vähempää, mitä se olisi, jos ryhmäläiset olisivat yksin, sillä aina ryhmää ei koeta turvalliseksi ja avoimeksi. Ryhmässä keskustellessa jokainen ryhmäläinen ei ehkä saa sanotuksi, mitä ajatuksia ja ideoita hänellä on mielessä, jolloin luovia ideoita ei ehkä synny niin paljon. Ryhmässä työskentely on kuitenkin palkitsevaa. Hyvä ja toimivat ryhmä voi tuottaa paljonkin luovia ideoita ja saada asioille uusia näkökulmia.

Koulutussuunnitelman teko on itsessään vaatinut luovuutta, sillä olemme päässeet suunnittelemaan aivan uutta toimintaa Lapin Yliopistoon. Tuutorpaja on herättänyt ideoita, ajatuksia sekä kysymyksiä ja kehittänyt ryhmämme luovuutta. Tuutorpaja tulee olemaan uusi toiminta yliopistossamme ja sen tarkoitus on antaa ohjausta opiskeijoille. Luovuus on erittäin tärkeä juuri tällaista uutta toimintaa ja sen sisältöä kehittäessä, sillä mahdollisuuksia ja toimintatapoja on monia.

#lukupiiri

0 notes

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Text

Toinen lukupiiri

Toisella lukupiirillä kokoonnuimme Lapin yliopiston Petronella-ravintolaan keskustelemaan Daniel Levin Group dynamics for teams (2011) teoksen 1 ja 2 osasta. Kokosimme näitä osista kolme ryhmäämme puhututtavaa teemaa, jotka pyrimme liittämään oman ryhmämme toimintaan tai koulutussuunnitelmamme aiheeseen.

1. Ryhmän onnistuminen

Levin mukaan onnistunut ja menestyvä tiimi onnistuu päättämään tehtävänsä ja tekemään ne paremmin ryhmänä, kuin miten yksilö yksin suoriutuisi. Ryhmän lopputulos on siis parempi kuin yksilön yksin saavuttama lopputulos. Tiimien täytyy pyrkiä kehittämään sosiaalisia suhteitaan tukeakseen tehtävän suoritusta. Miten yliopistomaailmassa mitataan tiimityön onnistumista? Onko se ryhmän saama arvosana vai ryhmän sosiaalisen vuorovaikutuksen taso? Riittääkö, että ryhmäläiset ovat itse tyytyväisiä suoritukseensa, vai pitääkö arvosanan olla hyvä onnistumisen kokemuksen saavuttamiseksi? Oleellista on ryhmätyöskentelyn alussa sopia yhdessä tavoitteista ja ryhmätyön loppuessa arvioida, toteutuivatko yhteiset tavoitteet ja jos eivät, niin miksi. Toisille opiskelijoille kurssin läpipääsy voi tarkoittaa onnistumista, toiselle se voi olla hyvä arvosana ja toiselle se on oppiminen ja hyvän ryhmädynamiikan kokemus.

Onnistumisen mittarit voivat olla täysin erilaiset, jos kysytään tiimin jäseneltä ja johtajalta. Tiimin jäsenet keskittyvät sisäisiin asioihin ja pyrkivät kehittämään tiimihenkeä, jolloin he tiiminä toimivat paremmin, kun taas johtajat usein keskittyvät tulokseen. On olemassa riski, että menestystä mitataan ja katsotaan liian yksinkertaistetusti; tällöin voidaan keskittyä vääriin asioihin, vaikka yritetään kehittää tiimiä. Yliopistomaailman ryhmätyöskentelyssä tämä voisi tarkoittaa sitä, että tavoitellaan pelkkää hyvää arvosanaa – hyvä numerokin voi jäädä pahimmassa tapauksessa pelkäksi tavoitteeksi ryhmädynamiikan ja tiimin ryhmähengen kärsiessä ns. ”vääristä” tavoitteista.

Levin mukaan ryhmän onnistuminen on riippuvainen neljästä olosuhteesta.

1. Ryhmän jäsenet

Ryhmän suoritukseen vaikuttaa se, miten yksilöt suoriutuvat ryhmässä ryhmän tehtävästä. Ryhmän jäsenillä tulee olla ryhmän tehtävän kannalta oleellista tietoa, taitoja ja kykyjä. Toisekseen ryhmässä tulee olla jäseniä, joilla on organisaatiossa asema, jolla ryhmän päätökset saadaan organisaatiossa käytäntöön. Kolmanneksi ryhmän jäsenillä tulee olla ryhmätyötaitoja, esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä, jotta ryhmässä työskentely on tehokasta.

2. Tehtävän luonne

Hyvä tehtävä motivoi ryhmän jäseniä ja vaatii yhteistyötä. Ryhmälle annettu tehtävä pitäisi olla ryhmän tavoitteiden mukainen. Lisäksi tehtävälle pitäisi antaa arvostusta, jotta ryhmäläiset ymmärtäisivät työpanoksensa merkityksen. Ryhmä tarvitsee säännöllistä palautetta tehtävästään kehittääkseen toimintaansa. Lopuksi tehtävän tulisi olla sellainen, jonka ryhmäläiset voivat tehdä loppuun saakka.

3. Oikeanlainen ryhmäytyminen

Oikeat ihmiset tietoineen ja taitoineen sekä oikeanlainen tehtävä eivät välttämättä takaa menestystä. Ryhmän jäsenten täytyy olla valmiita yhdistämään voimansa menestyksekkäästi. Tehokkaat ryhmät järjestäytyvät suoriutumaan tehtävästä, kehittämään sosiaalisia suhteita, niin että ne tukevat ryhmän toimintaa ja nimittävät johtajan, joka pystyy määräämään suunnan ja johtamaan ryhmän toimintaa. Koheesio ja hyvät sosiaaliset suhteet tekevät ryhmästä erittäin tehokkaan.

4. Organisaatioyhteys

Ryhmiä voidaan käyttää parantamaan organisaation toimintaa, mutta ryhmät ovat herkkiä aistimaan organisaation ilmapiiriä ja tarvitsevat oikeanlaiset olosuhteet menestyäkseen. Organisaatioyhteyteen liitetään organisaation kulttuuri, organisaation tarjoama tuki ryhmille ja organisaation kehitys sekä palkitsemisjärjestelmä. Ryhmät ovat yleensä menestyviä kannustavassa organisaatiossa, joissa rohkaistaan avoimeen kommunikaatioon ja pyrkimykseen yhteistyöhön sekä annetaan ryhmille vastuuta.

Pohdimme lukupiirissä, miten nämä neljä olosuhdetta toteutuvat meidän ryhmässämme?

Pohdinta:

1. Ryhmän jäsenet

Kurssin alussa oli hyvä tehtävä, jossa ryhmäläisten tuli kirjoittaa paperille, millaisia taitoja kukin ryhmäläinen omaa. Siinä vaiheessa jokainen sai tuoda omia vahvuuksiaan esille ja ne kirjattiin ylös. Myös siinä vaiheessa jokainen varmaan mietti mielessään omaa paikkaansa ryhmässä vahvuuksiensa kautta.

Koulutussuunnitelman kannalta on hienoa, että meillä on ryhmässä jäseniä, jotka ovat toimineet Lapin Yliopistossa tuutoreina, jolloin meillä on helposti saatavilla tehtävämme kannalta oleellista tietoa. Lisäksi yksi ryhmämme jäsenistä on hallinnon opiskelijaedustaja tiedekuntaneuvostossa sekä hänellä on kokemusta myös ainejärjestön edunvalvojan toimesta, jolloin meillä on jo nyt ollut helppoa tuoda ehdotuksemme esille tarvittaville tahoille ja niiden vastaanotto on ollut myönteinen.

Kaikilla ryhmäläisillä on kokemusta ryhmässä työskentelystä. Tähän asti on vaikuttanut sille, että ryhmäläisillämme on myös hyvät ryhmätyötaidot. Siitä kertoo tehtävien jakamisen vaivattomuus, tunne siitä, ettei joukossamme ole ”siivellä tulijaa” ja valmiudet työskennellä myös mukavuusalueen ulkopuolella ryhmän tukiessa.

2. Tehtävän luonne

Viime lukupiirissä keskustelimme siitä, miten kaikki ryhmäläiset ovat tyytyväisiä koulutussuunnitelmamme aiheeseen. Aihe on motivoiva ja tällä hetkellä ryhmäläisillämme on tunne, että meillä on riittävät taidot ja kyvyt suoriutua tehtävästä menestyksekkäästi. Palautetta emme ole vielä saaneet tehtävästämme, mutta kunhan pääsemme keskustelemaan asianosaisten kanssa, olettaen sieltä sitä on saatavilla.

3. Oikeanlainen ryhmäytyminen

Ryhmäytymisemme on käynnistynyt hyvin. Olemme saavuttaneet hyvän koheesion määrän. Nyt olemme varmasti myös siinä vaiheessa ryhmän kehitystä, että liian koheesion tavoittelu voi aiheuttaa ryhmäajattelua tai muita negatiivisia ryhmäilmiöitä. Emme ole määränneet ketään tiettyä johtajaa, joka tarkkailisi ryhmämme dynamiikan kehittymistä voi osoittautua kompastuskiveksi, jos ajaudumme johonkin ryhmäilmiöön.

4. Organisaatioyhteys

Tällä hetkellä koulutussuunnitelmamme aihe kiinnostaa paljon organisaatiota ja ilmapiiri sen ympärillä on positiivinen. Olemme kehittämässä jotain uutta, jota ei Suomessakaan kovin monessa korkeakoulussa ole toteutettu. Siinä mielessä ryhmällämme on avoimet kädet ja organisaatio on kiitollinen, kun toiminta saa näin perusteellisen pohjan. Tällä hetkellä meillä on täysi tuki organisaation puolelta.

2. Luottamus

Luottamuksen merkitys ryhmän toimivaan vuorovaikutukseen on erittäin suuri. Luottamuksen rakentaminen määrittää sen, millaista ryhmän vuorovaikutus on: ilman luotettavaa ja turvallista ilmapiiriä ryhmän jäsenten keskeinen vuorovaikutus hankaloituu. On tutkittu, että matalamman luottamuksen omaavat ryhmät ajautuvat helpommin konfliktitilanteisiin. Luotettava ilmapiiri ja luottamuksen rakentaminen ryhmän jäsenten välille auttavatkin ryhmän jäseniä olemaan avoimia toisilleen. Avoimuuden ja luotettavan ilmapiirin avulla ryhmän jäsenet kykenevät ottamaan esille niin positiivisten asioiden lisäksi myös negatiivisia asioita, jolloin myös konfliktitilanteilta vältytään.

Luottamuksen merkitys näkyy vahvasti myös tutoroinnissa. Tutoreiden tulee luottaa toisiinsa, jotta yhteistyö uusien opiskelijoiden hyväksi mahdollistuu. Vielä tätäkin tärkeämpää on kuitenkin uusien opiskelijoiden ja tutoreiden välinen luottamus: uusien opiskelijoiden tulee pystyä luottamaan tutoreihin, jotta yhteistyö onnistuu. Varsinkin lukuvuoden alussa tutoreiden tulee pyrkiä luomaan uusien opiskelijoiden keskuuteen turvallinen ja luotettava ilmapiiri, jolloin uudet opiskelijat voivat turvautua tutoreihin tilanteessa kuin tilanteessa.

Pohdinta:

Ryhmän ja yksilön kannalta on tärkeää, että jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi ryhmään. Turvallinen ilmapiiri ryhmässä antavat jokaiselle yksilölle mahdollisuuden olla oma itsensä ja ilmaista mielipiteensä sekä ajatuksensa. Turvallinen ilmapiiri on myös välttämätöntä hyvin toimivan ryhmän kannalta. Yksilö, joka kokee ryhmän turvalliseksi saattaa kysyä tai sanoa asioita, joita ei muuten sanoisi. Tällöin yksilö kokee ettei ryhmä ole uhkana hänen minuudelle.

Turvallisuuden komponentit:

Ensimmäinen turvallisuutta tukeva ominaisuus on luottamus. Luottamus on sekä antautumista fyysiselle, että psyykkiselle haavoittuvuudelle suhteessa muihin ryhmäläisiin. Samalla se on myös riskinottoa, sillä yksilö on avoin toisten edessä. Luottamuksen tulee olla molemminpuolista, jotta se herättää turvallisuuden tunnetta kaikissa ryhmän osapuolissa. Toisena turvallisen ilmapiirin rakentajana voidaan pitää hyväksyntää. Hyväksyntä lisää turvallisuuden tunnetta, sillä koemme, että meidät hyväksytään juuri sellaisena kuin olemme. Turvallinen ilmapiiri vaatii myös avoimuutta ja uskallusta ilmaista itseään. Ihminen on yleensä sitä avoimempi, mitä turvallisemmaksi kokee ilmapiirin. Tällöin ihminen myös antaa mahdollisuuden kasvattaa luottamusta. Lisäksi tarvitsemme myös tukea ja sitoutumista, jotta turvallinen ilmapiiri voidaan luoda. Tukeminen merkitsee sitä, että rohkaisemme toista ihmistä siihen, että hän kykenee selviytymään haasteista. Molemminpuolinen halukkuus ja sitoutuminen ovat myös tärkeitä, sillä ne ovat merkkejä luottamuksesta ja halusta saavuttaa päämäärät.

Ryhmän vetäjillä on iso rooli luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin luojina. Tärkeää on, että ryhmän vetäjät muistavat kunnioittaa jokaista yksilöä sekä ovat ohjaajina ja kuuntelijoina. Selkeät pelisäännöt ovat hyvä rakentaa, jotta jokainen tietää miten toimitaan ja käyttäydytään ja mistä asioista voidaan puhua ulkopuolisille. Luottamus ja turvallinen ilmapiiri eivät välttämättä synny hetkessä, mutta ryhmän vetäjät sekä ryhmäläiset voivat omalla käytöksellään vaikuttaa siihen negatiivisesti tai positiivisesti.

Lähde: Aalto, M. 2000. Ryppäästä ryhmäksi. Esa Print Oy.

3. Ryhmän kehitys, sosialisaatio ja normit

Pohdimme ryhmässä, miten voisimme auttaa tuutoreita uusien opiskeljoiden ryhmäytymisessä. Ryhmän kehittymiseen menee aikaa ja se vaatii yksilöltä vuorovaikutustaitoja. Meidän pitää kuitenkin ymmärtää, mitä ryhmäytyminen vaatii ja miten se kehitty. Ryhmän kehittymisen perusteet ehkäisevät hidasta ryhmäytymistä ja ryhmäytymiseen liittyvää ahdistusta.

Ryhmän sosialisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa yksilöstä tulee ryhmän jäsen. Yksilö kokee sosialisaatioprosessissa roolivaihdoksen uudesta jäsenestä täysivaltaiseksi ryhmän jäseneksi. Jokaisella askeleella yksilö arvioi ryhmää ja päättää omaa sitoutumisen tasoaan. Myös ryhmä arvioi yksilöä ja hänen sitoutumistaan ryhmään. Sosialisaation aikana yksilö tutkiskelee mitä odotuksia ryhmällä on häntä kohtaan. Ryhmä taas jakaa virallista ja epävirallista tietoa orientaatiossa. Vaikka yksilö kokee ryhmän uutena jäsenen roolistaan epävarmuutta, passiivisuutta ja ahdistusta, voi hän tarjota paljon erilaisia näkökulmia ryhmään. Pohdimme ryhmässä miten saisimme erilaiset yksilöt ryhmäytymään ja tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta? Millaisissa tilanteissa yksilö voi tuntea ulkopuolisuutta ja miten tuutoroinnilla voidaan edistää sosialisaatiota?

Ryhmän normit määrittävät sopivan ja epäsopivan käyttäytymisen ryhmässä, (Kuinka ryhmässä yksilöt voivat käyttäytyä). Normit voivat olla tarkkoja tai epätarkkoja. Miten normit voivat auttaa ryhmää kehittymään?

Pohdinta:

Ryhmäytyminen

Yksi parhaiten tunnetuimmista ryhmän kehitysteorioista on Tuckmanin ja Jensenin (1977) luoma teoria. Tämä teoria keskittyy ryhmän sisäisten jäsenien suhteen kehittymiseen. Tässä teoriassa on viisi osaa.

1) Orientaatiovaihe: Jäsenevät tutustuvat toisiinsa ja opettelevat toimimaan ryhmänä. Orientaatio olonsa epämukaviksi, koska he eivät tiedä kuinka ryhmässä kuuluisi käyttäytyä. Kun yksilöiden olo alkaa normalisoitumaan, voi ryhmä siirtyä toiseen vaiheeseen.

2) Konfliktit: Tässä vaiheessa ryhmän sisälle syntyy ristiriitoja ryhmän roolien ja käytännön toiminnasta. Tässä vaiheessa ryhmän sisällä esiintyy usein vihamielisyyttä ja ahdistusta, kun yksilöt tajuavat ettei työ olekaan niin helppoa kuin ennalta saattoi arvella. Vaikka konfliktit ovatkin usein epämukavia kokemuksia, ne ovat tärkeitä avaamaan uusia näkökulmia ryhmässä. Konflikteista selviytyminen kasvattaa huomattavasti ryhmän koheesioita.

3) Ryhmän rakenne: Ryhmä alkaa perustamaan sääntöjä ryhmän toiminnalle ja sosiaaliset suhteet ovat kehittyneet tarpeeksi ryhmän identiteetin synnyn kannalta. Ryhmän yksilöiden välille on syntynyt luottamusta ja tukea yksilöiden roolien vuorovaikutukselle. Vaikka erilaisuutta esiintyy ryhmässä, osaavat yksilöt käydä rakentavaa keskustelua.

4) Työn toteuttaminen: Ryhmä on kehittynyt ja osaavat toimia yhdessä, joten ryhmä voi aloittaa työn teon. Jos ryhmä on onnistunut luomaan hyvät säännöt ja sosiaaliset suhteet auttaa tämä hallitsemaan työstä tulevaa stressiä.

5) Hajottaminen: Ryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja ryhmä hajoaa. Olisi tärkeää tulevaisuuden työtehtäviä varten, että ryhmä kokoontuisi yhteen työn päätyttyä ja kävisi läpi ryhmän työtä. ( Levi 2011, 39–41).

Voimme huomata Tuckmanin ja Jensenin teoriasta kuinka tärkeä asia konfliktit on ryhmäytymisen kannalta. Samalla kun haemme omaa roolia ryhmässä, alamme tuntemaan toisiamme entistä paremmin Tämä vaikuttaa meidän sosiaalisten suhteiden vahventumiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Mitä nopeammin yksilö löytää oman roolinsa ryhmästä, pystyy hän toimimaan normaalisti ryhmässä. Jos ryhmä on onnistunut saavuttamaan vahvat sosiaaliset suhteet, vaikuttaa tämä koulustressin hallintaan. Konflikteista selviytyminen parantaa ryhmän koheesiota, joten emme voi vältellä niitä vaikka ne olisivatkin välillä epämukavia.

Sosialisaatio ja normit

Jotta yksilö ei tuntisi ulkopuolisuutta ja pystyi tulemaan täysivaltaiseksi ryhmän jäseneksi, vaatii tämä paljon yksilön ja ryhmän vuorovaikutusta. Yksilöllä täytyy olla halu sitoutua ryhmään, jotta ryhmä pystyisi alkamaan luottamaan yksilöön. Tutorit täytyy kertoa uudelle oppilaalle niin virallista kuin epävirallista tietoa opiskelusta. Tuutoripajassa tällainen oppilasta tukeva toiminta voisi edistää sosialisaatiota.

Vaikka ryhmä on hyväksynyt yksilön ryhmän jäseneksi, keskustellaan hänen roolistaan ja asemastaan ryhmässä. Myös ryhmän tavoitteista keskustellaan, mikä voi aiheuttaa dilemman ryhmän yksilön tavoitteiden ja ryhmän tavoitteiden välille. Yksilön ja ryhmän tavoitteet vaikuttavat yksilön sitoutumista ryhmään. Sosialisaatio kehittää ryhmää ajattelemaan ja toimimaan eri näkökulmista.

Ryhmän normeissa on neljä toimintoa. 1) Ryhmän normit kertovat ryhmän keskeisistä arvoista- käsitys, keitä he ovat ryhmässä. 2) Normit auttavat koordinoimaan ryhmän jäsenten toimet osoittamalla perusteet ja tekemällä käyttäytymisestä ennustettavampaa. 3) Normit auttavat ryhmän jäseniä määrittämään epäsopivan käytöksen ja välttämään hankalia ja nöyryyttäviä tilanteita kannustaen aktiiviseen osallistumiseen ryhmässä. 4) Normit auttavat ryhmää selviytymään luomalla tunnusomaisen identiteetin; identiteetti auttaa ryhmän jäseniä ymmärtämään erilaisuutensa suhteessa muihin ja tarjoaa kriteerit määritellä poikkeavan käytöksen ryhmässä

Normit voisivat auttaa oppilaita ryhmäytymään paremmin. Jos oppilaat onnistuisivat luomaan hyvät normit, voisi tämä auttaa yksilöitä välttämään negatiivisen sosialisaation. Jos oppilaat saisivat luotua oman identiteetin ryhmälleen, voisi tämä edesauttaa oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yliopistomaailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, joten identiteetin luominen auttaisi erilaisten ihmisten tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Normit voisivat painottaa positiivista ja aktiivista toimintaa ryhmäytymisen eduksi.

#lukupiiri #pienryhmänsosiaalipsykologia

0 notes

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Audio

Tässä podcastissa tietoa tuutoroinnista Lapin Yliopistossa sekä tuutoroinnin uusista tuulista. Käyhän kuuntelemassa!

#podcast #tuutorointi

0 notes

tuutoritiimi-ly-blog · 8 years ago

Text

Ensimmäinen lukupiiri

Pidimme ensimmäisen lukupiirin tänään maanantaina 20.2.2017 uudessa ja viihtyisässä Hostel Café Kodissa. Perehdyimme lukupiirissä Donald C. Penningtonin (2005) teokseen Pienryhmän sosiaalipsykologia. Kokosimme teoksesta kolme pääteemaa, joita pyrimme liittämään myös koulutussuunnitelmamme aiheeseen eli tuutoroinnin kehittämiseen.

1. Konfliktitilanteet

Ristiriitojen syntyminen erilaisissa ryhmissä on yleistä ja niitä voi syntyä monista eri syistä. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi mielipide-erot, henkilökohtaiset kiistat ja statuserot. Ristiriitatilanteen kehittyessä ryhmän jäsenet havaitsevat eriävät näkemykset ja alkavat ajattelemaan, että jokainen ryhmän jäsen haluaa estää muita saavuttamasta tavoitteitaan. Tämän jälkeen ryhmän jäsenet alkavat toimimaan muiden tavoitteiden estämiseksi.

Penningtonin (2005) mukaan konfliktitilanteiden ratkaisuun on olemassa ainakin kaksi tehokasta tapaa: yhteistyö ja kompromissi. Ryhmän jäsenten yhteistyöhön tarvitaan sitoutumista haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä ilman sitoutumista yhteistyön toteuttaminen on mahdotonta. Myös kompromissiin pyrkiessä ryhmän jäsenten tulee olla halukkaita pyrkimään sellaiseen lopputulokseen, johon kaikki ryhmän jäsenet ovat valmiita suostumaan.

Pohdimme lukupiirissä myös konfliktitilanteiden esiintymistä tuutoroinnissa. Konfliktitilanteita voi ilmetä tuutoreiden keskuudessa, tuutoreiden ja ohjattavien välillä tai pelkästään ohjattavien keskuudessa. Keskeistä tuutoroinnin konfliktitilanteissa on kuitenkin se, että tuutori toimii jokaisessa konfliktitilanteessa tilanteen ratkaisijana. Tuutorilla tulee siis olla keinoja ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen, jotta tilanteet saadaan ratkaistua onnistuneesti.

Ratkaisuehdotus

Konfliktit kuuluvat aina ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Emme tarjoa ratkaisuehdotukseksi konfliktien välttämistä, vaan ennemmin ryhmän koheesion kehittämistä. Tässä tarjoamamme koheesiota kasvattavat toimet sopivat uusille ryhmille. Näitä päädyimme pohtimaan, sillä koulutussuunnitelmamme kohteena on tuutorointi, jossa uuden ryhmän kohtaaminen ja ryhmäytyminen ovat vahvasti läsnä. Koheesio eli nopeasti ymmärrettynä ryhmähenki on tavoiteltava asia. Tietty koheesion määrä on tarpeellinen, jotta ryhmä voisi toimia juuri niin hyvin, kuin mahdollista.

Koheesiota voi kasvattaa tietyillä initiaatio toimilla, eli jäseneksiottamisen rituaaleilla. Mitä ankarampi initiaatio, sitä voimakkaampi ryhmään kuulumisen tunne saavutetaan. Initiaatioesimerkkinä tuutoroinnin näkökulmasta voisi olla vaikkapa fuksiaiset tai monissa yliopistoissa suoritettavat fuksikasteet tai orja-viikot, joissa ankarimmillaan fuksit joutuvat nöyryytetyiksi.

Koheesio kasvaa myös kun ryhmä toimii ympäristössä, jossa esiintyy ulkoinen uhka tai kovaa kilpailua muita vastaan. Yhteinen vihollinen luo parhaimmillaan me-henkeä ja saa ryhmän unohtamaan pienet konfliktit. Kilpailutilanteet luovat ryhmään myös statusyhdenmukaisuutta, joka taas kasvattaa koheesiota. Statusyhdenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että ryhmässä vallitsee keskinäinen yksimielisyys ryhmän hierarkiasta. Tuutoroinnin näkökulmasta etenkin fuksiaiset tuovat kilpailuasetelmaa. Fuksiaisissa kilpaillaan toisten tiedekuntien fuksiryhmiä vastaan leikkimielisesti. Kenties kilpailun merkitystä korostamalla, voitaisiin vaikuttaa vielä enemmän oman tiedekunnan fuksiryhmän koheesion kehittymiseen.

2. Viestintä

Pohdimme viestinnän tärkeyttä ja kuinka voisimme kehittää viestintää koulutussuunnitelmassamme. Viestintä on prosessi, jossa ryhmä välittää ideoita, ajatuksia, aikomuksia ja tunteita toiselle ryhmälle tai yksilölle. Viestintä voi tapahtua erilaisten kanavien avulla esimerkiksi sanallisesti, sanattomasti, kirjallisesti tai sähköisesti. Viestinnässä on omat haasteensa, sillä viestintä ei ole aina niin selkeää ja yksinkertaista. Ihmiset tulkitsevat viestejä eri tavalla omien kokemusten, tunteiden, kielenkäytön tyylin ja sanattomien vihjeiden avulla. Pohdimme lukupiirissämme, kuinka esimerkiksi hymiöt, pisteet ja pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, kuinka vastaanottaja tulkitsee viestin sisällön. Jotta lähettäjän viestiä ei tulkita väärin on tärkeää painottaa viestin selkeyttä ja ymmärrettävyyttä niin, ettei tulkinnanvaraa ja väärinymmärryksiä synny.

Ratkaisuehdotus

Haluaisimme kehittää tuutorien ja uusien opiskelijoiden välistä viestintää, sillä koemme, että Facebook, joka on jo monta vuotta toiminut viestinnän ja tiedotuksen keskuksena, on vanhanaikainen sekä sitoo käyttäjää kirjautumaan nähdäkseen viestit. Viestintään tulisi olla kaikilla mahdollisuus, ilman erillisiä kirjautumisehtoja ja viestinnän tulisi olla lähettäjälle vaivatonta, helppoa ja nopeaa. Pohdimme ryhmässä, että esimerkiksi jo kehiteltyyn sovellukseen ”Tuudoon”, voitaisiin kehittää jonkinlainen viestintää helpottava ominaisuus, joka mahdollistaa nopean, vaivattoman ja helpon viestinnän. Uudella opiskelijalla olisi yhdessä sovelluksessa kaikki mitä alussa tarvitsee; lukujärjestys, kartta, kurssit, suoritukset ja tuutorit.

3. Yksin vai ryhmässä?

Yhteistyö muiden ihmisten kanssa voi tuoda lisää varmuutta työhön, tuottaa parempia ratkaisuja ongelmaan, luoda useamman laatuisia ideoita, lisätä luottamusta tartuttaessa uuteen tehtävään ja olla muutenkin miellyttävää, koska ihmiset tuottavat toisilleen ns. sosiaalisia palkintoja. Ryhmän jäsenet voivat myös kannustaa toisiaan parempiin suorituksiin: Zajoncin viettiteorian mukaan yleisön pelkkä läsnäolo kohottaa vireyttä ja lisää taipumusta tuottaa vallitsevia reaktioita. Jos vallitsevat reaktiot ovat tilanteeseen sopivia tai tehtävän kannalta oikeita, suoritus paranee, mutta jos ne ovat sopimattomia, suoritus ehkäistyy, vaikka yksilö yksin suoriutuisikin paremmin.

Ryhmätyöskentely ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä paras tapa työskennellä, sillä joskus aikataulujen sovittaminen esimerkiksi kurssikavereiden kanssa voi olla haastavaa. Myös ryhmän ”vapaamatkustajajäsenet” (sosiaalinen laiskottelu) ovat toisinaan ryhmän toimivuuden ja työskentelyn taakkana. Toiset kokevat, etteivät saa ryhmässä ääntänsä kuuluviin - toisinaan taas muiden ryhmän jäsenten nopea ideointi voi jättää hitaammin syntyvät ajatukset jälkeensä. On myös tutkimuksissa osoitettu, että yksilö voi tuottaa enemmän ideoita työskennellessään ryhmän sijasta yksin. Tutkijoiden mukaan halukkuutta työskennellä toisen henkilön kanssa määrittää tutkittavan sukupuoli, tehtävän tyyppi, kokemus samanlaisen tehtävän suorittamisesta ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve.

Ratkaisuehdotus

Ryhmätyöskentely voi siis tilanteesta, yksilöstä, ympäristöstä ja ryhmästä riippuen olla positiivinen tai negatiivinen asia – tai jotakin siltä väliltä. Koemme, että ryhmätyöskentelyä opiskeluryhmissä ja tuutoritoiminnassa voisi kehittää aivoriihien ja Delfoi-tekniikan avulla.

Aivoriihi on ajatus, jonka mukaan ryhmä ihmisiä keksii yksinään pohdiskelevaa ihmistä todennäköisemmin toimivan ratkaisun tai uusia, luovia ideoita. Perusajatuksena on siis se, että ryhmän jäsenet tekevät lisäyksiä muiden ryhmän jäsenten esittämiin ideoihin ja kehittävät niitä edelleen. Kritiikki ja kaikenlainen ideoihin kohdistuva arvostelu on kielletty varsinaisen aivoriihen aikana. Aivoriihitekniikka rohkaisee esittämään ideoita muille ryhmän jäsenille, vähentää riippuvuutta yhdestä auktoriteetista ja rohkaisee jokaista osallistumaan vuorovaikutukseen. Aivoriihitekniikkaa käyttävät ryhmät uskovat yleensä tuottavansa sen avulla useampia ja luovempia ideoita, kuin esimerkiksi yksin työskentelevä voisi tuottaa. Aivoriihitekniikka ehkäisisi hiljaisempien ja hitaampien ryhmän jäsenten ja heidän ideoidensa syrjään jäämistä sekä auttaisi ryhmän jäseniä heittäytymään ideointiin ja keskusteluun - pelkäämättä toisten kritiikkiä tai toisten ”jalkoihin jäämistä”.

Delfoi-tekniikka välttää kasvokkaista vuorovaikutusta ja perustuu yksilöiden nimettöminä esitetyihin ideoihin tai ratkaisuehdotuksiin. Yksi henkilö kerää kaikki syntyneet ideat ja kierrättää niitä muille ryhmän jäsenille, jotka kommentoivat ja arvioivat niitä. Tekniikan haittana on se, että se saattaa tuntua osallistujista keinotekoiselta, koska ”oikeaa” viestintää ryhmän jäsenten välillä ei ole. Se kuitenkin saattaa sopia joillekin, ei-niin-ulospäinsuuntautuneille ryhmän jäsenille hyvin, sillä pelkoa jyrätyksi tulemisesta ei ole. Delfoi-tekniikan on osoitettu olevan tehokkaampi kuin aivoriihi.

#lukupiiri #pienryhmänsosiaalipsykologia

0 notes