katmandunkatukoira-blog

[katmandunkatukoira-blog]

19.2.2014 Kathmandu

Blogi-päivitykseni ovat harventuneet, sillä aika Kathmandussa käy vähiin ja haluan ottaa siitä kaiken irti! Viime viikonloppu oli viimeinen viikonloppu Katmandussa - ja vielä ystävänpäivä. Olimme suunnitelleet matkaan Namobuddhan luostariin ja reippaita päivätrekkejä raikkaassa vuoristoilmassa taivaallisten maisemien ympäröimänä. Sen sijaan makasin viikonlopun sängyssä vihreä väri kasvoilla lukemassa New Delhistä kertovaa hömppäkirjaa. Lohduttavaa on se, että viikonlopun sää oli tosi pilvinen eli taivaalliset maisemat olisivat joka tapauksessa jääneet näkemättä.

Tämä viikko menee hyvästejä jättäessä: perjantaina hyvästelin CWISHin, tänään hyvästelen Kathmandu Jazz Conservatoryn ihmiset, huomenna muut Etvo-tytöt, lauantaina kaupungin ja illalla loput ihmiset. Kaiken kaikkiaan Nepal on ollut minulle erittäin antoisaa aikaa. Olen oppinut jotain nepalilaisten itämaista mystiikkaa pursuavasta kulttuurista. Eniten huvittaa se, miten samanlaisia ihmiset pelkoineen ja toiveineen ovat aivan joka paikassa.

Kaikista eniten taidan kuitenkin jäädä kaipaamaan Kake-koiraa, jota aion hyvästellä keitetyillä kanankoivilla viimeiset päiväni Kathmandussa.

Kuvassa tyypillinen työpaikkalounastus-ympäristö. Ravintolan takapiha, joka on ihanan aurinkoinen ja lämmin mutta myös aika roskainen kuten kuvasta näkyy. Siellä majailee myös iso parvi puluja, jotka aina välillä ponkaisevat isona parvena ilmaan. Ravintolanpitäjän n 2-vuotias poika on hauska näky nilkkakoruineen, korvakoruineen ja lakattuine varpaankynsineen. Pojalla on yleensä aina joku hauska projekti käynnissä pihalla ja samalla kun työkaverit juttelevat nepaliksi, minulla on ollut viihdykettä kerrassaan seurata pojan leikkejä.

[katmandunkatukoira-blog]

4.2.2015 Kathmandu

Viikonloppuna kävimme Chitwanin kansallispuistossa Nepalin eteläosassa. Sinne on noin 200 kilometriä matkaa, mutta bussilla sinne kestää 6 tuntia. Ensimmäisen illan kävelyllämme näimme heti joen toisella puolella kaksi auringossa lekottelevaa krokotiiliä. Toinen oli suippokuonoinen kalansyöjäkrokotiili ja toinen ilkeähymyinen, ihmisiäkin syövä suokrokotiili. Teräväkatseinen oppaamme huomasi myös kolme sarvikuonoa kaukana joen penkereellä, ja kiikareilla katsottuna näki että kyseessä oli kolmihenkinen sarvikuonoperhe. Kohta ohitsemme rynnisti myös hätää kärsivä villisika, jota ajoi takaa kaksi koiraa.

Seuraavana aamuna oli vuorossa elefanttisafari. Siitä meillä oli jo heti alkuun ristiriitaiset tunnelmat, koska ajatus elefanttien vangitsemisesta ja niillä ratsastamisesta tuntui pahalta. Olimme myös kuulleet, että norsuparkoja hakataan säälimättä bambukepeillä ja metallikoukuilla päähän, jos ne erehtyvät tekemään jonkun virheen. Onneksi meidän norsukouluttajamme oli ilmeisen taitava, eikä hakannut elefanttiamme juuri ollenkaan. (Tosi lohduttavaa...) Olimme kuulleet että sarvikuonojen lähelle pääseminen on helppoa elefantin selässä, mutta että kävelemällä sarvikuonon kohtaaminen viidakossa voi koitua kohtaloksi.

Loppujen lopuksi näimme kuitenkin yhteensä 7 sarvikuonoa, joista 4 vielä aika läheltä. Sunnuntaina kävimme kanoottiretkellä joella bongailemassa noin 10 metrin välein auringossa löhöäviä krokotiilejä, jonka jälkeen kävelimme oppaan kanssa pari tuntia viidakossa. Olimme taas harvinaisen onnekkaita kun näimme yhden aikuisen ja yhden keskenkasvuisen sarvikuonon menevän lampeen juomaan. Pääsimme seuraamaan sarvikuonojen touhuja noin kymmenen minuutin ajan noin 50 metrin päästä kunnes meluisa kiinalaisturistijoukkio säikytti kuonot tiehensä.

[katmandunkatukoira-blog]

27.1.2015 Kathmandu

Munkit korealaisessa ravintolassa.

[katmandunkatukoira-blog]

26.1.2015 Kathmandu

Eilisen illallinen korealaisessa ravintolassa.

[katmandunkatukoira-blog]

26.1.2015 Kathmandu

Vihdoin ja viimein sain ladattua tänne kuvia vakioravintolasta Tandoori Kabab Cornerista Battisputalista. Tämä pikkuinen ja kolkon oloinen ravintola on oikeasti paras mitä ollaan Nepalista löydetty! Paikasta löytyy tandooriuuni, jossa kokit leipovat herkullista naan-leipää ja paistavat tandoori-momoja ja kanaa / lihaa.

Kasvisruoan ystäville paikallinen Paneer Butter Masala -kastike (ensimmäinen kuva) on herkullisen koukuttavaa. Paneer -tuorejuustopalasia aromikkaassa oranssissa kastikkeessa ja riisiä. Täällä syödään hyvin!

[katmandunkatukoira-blog]

22.1.2015 Kathmandu

Joudun työmatkani puolesta menemään Nepalin parlamenttitalon vierestä, ja siellä tietysti ovat nyt mielenosoitukset ja hulinat kuumimmillaan. Tässä pari kuvaa jotka onnistuin nappaamaan eilen ruokatauolla.

[katmandunkatukoira-blog]

22.1.2015 Kathmandu

Tunnelma Nepalissa on äärimmäisen turhautunut. Tänään perustuslaki -draftin piti olla valmis, mutta aikarajaa on taas siirretty. TV:ssä näytetään suoraa lähetystä parlamentista, jossa ihmiset vain huutavat toisilleen. Kaduilla on mielenosoituksia.

Tämä turhautunut tunnelma on äärimmäisen tarttuva! Vai johtuneeko levottomuus lähenevästä kotiinpaluusta ja siitä että mainitsemattomasta syystä kaikki lähtöjärjestelyt ovat edelleen tekemättä.

[katmandunkatukoira-blog]

18.1.2015 Katmandu

Sunnuntain hedelmäostokset Old Baneshworin tieltä. Nyt on appelsiini- ja mandariinikausi ja näin talvisaikaan myydään myös paahdettuja maapähkinöitä kärrystä.

Tänään testasimme myös uuden ravintolan Old Baneshworissa. Ei ollut yhtä hyvä kuin kantakuppilamme, jossa käymme ehkä noin viisi kertaa viikossa. Sen voittanutta ei ole.

[katmandunkatukoira-blog]

17.1.2014 Kathmandu

Tässäpä teille maistiainen nepalilaisesta rap-musiikista. Näiltä biiseiltä ei vaan voi välttyä Katmandussa. Videolla esiintyy tuttu tyttö Nikki. Hauskaa viikonloppua!

[katmandunkatukoira-blog]

Talvi ohi jo!?

14.1.2015 Kathmandu

Söimme työkavereiden kanssa lounasta vakioravintolamme sisäpihalla. Istumme yleensä ympyrämuodostelmassa parhaat päivänsä nähneillä muovituoleilla. Lounaaksi söin yhdeksi vakioistani muodostuneen kana-nuudeli-aterian. Se on herkullisesti chilillä ja yrteillä maustettu! Jälkiruoaksi maitokahvi, johon tulee nepalilaiseen tyyliin iso kasa sokeria. Tänään aurinko porotti erityisen lämpimästi, ja jouduin riisumaan päällystakin ja villatakin ja laittamaan aurinkolasit päähän. Olin aikaisemmin kuullut jenkkinaapuriltani, että pahin talvi olisi ohi jo parin viikon päästä. Työkaverini vahvistivat, että kyllä, pahin on jo ohi. Odotettavissa siis ihana vähittäinen siirtyminen lämpimän kosteisiin helteisiin. Aika piece of cake tämä talvi täällä siis on, varsinkin jos on kotona lämmintä vettä, tohvelit ja muutama viltti! Meillä on vielä kaikenlisäksi kaasulämmitin. Jos nyt ei enää sää tästä kylmene niin täytyy sanoa, että joulukuun loppu ja tammikuun alku ovat varmaankin Kathmandun kylmimpiä aikoja. Aikaisemmin olin siinä käsityksessä, että kylmyyttä jatkuisi vielä pitkälle helmikuuhun.

Työn saralla olemme parannelleet kyselytutkimusta tällä viikolla joka päivä intensiiviset 2-3 tuntia. Kyselyn pitäisi laskujeni mukaan olla valmis ensi viikon lopulla, ja sen jälkeen saamme toivottavasti siihen palautetta ainakin kahdelta psykologilta, joilla on pitkä kokemus työskentelystä nepalilaisissa kouluissa. Täytyy kyllä olla tyytyväinen siitä, että tässä työssä on päässyt auttamaan CWISH:iläisiä tutkimuksen teossa, mutta itsekin olen saanut oppia paljon etenkin lasten oikeuksista ja kyselytutkimuksen suunnittelusta.

[katmandunkatukoira-blog]

12.1.2015 Kathmandu

Sain tänään tietää, että huomenna on yleislakko, joka liittyy jollain tavalla Nepalin uuden perustuslain valmistumisen takarajaan. Perustuslain pitäisi olla valmis viikon sisällä, ja koko maan laajuisesti on luvassa lakkoja ja mielenosoituksia. Henkilökohtaisissa toiveissani on, että mielenosoitukset olisivat rauhallisia, mutta kaikki moottoriajoneuvot kieltävä yleislakko olisi herkkua keuhkoille ;)

[katmandunkatukoira-blog]

11.1.2014 Katmandu

Lauantaina kävimme Shivapurin luonnonpuistossa. Shivapuri on ilmeisesti Shiva-jumalalle omistettu paikka. Tämä Katmandun pohjoispuolella sijaitseva luonnonpuisto on aika rauhallinen eikä siellä ainakaan nyt ollut turisteja eikä muitakaan ihmisiä haitaksi asti. Tällainen näky saatiin palkinnoksi 2,5 tunnin portaidennoususta. Vielä noin tunti olisi pitänyt kävellä huipulle asti päästäkseen.

Note to self: Seuraavan kerran täytyykin laittaa herätyskello soimaan klo 7 ja lähteä heti matkaan että ehtii käydä huipulla ennen pimeän tuloa. Vettäkin täytyy muistaa ottaa mukaan enemmän kuin puoli litraa per henki.

[katmandunkatukoira-blog]

8.1.2014 Kathmandu

Kulkupeli. Tällä voi kuljettaa vaikka mitä: uskomattomia määriä kasviksia tai hedelmiä, vesitonkkia, kaasupulloja, isoa kanahäkkiä yms yms.

[katmandunkatukoira-blog]

Pohdintoja pedin pohjalta

4.1.2014 Katmandu

Olen ollut Uuden Vuoden päivästä asti flunssassa. Se on vetänyt niin veteläksi, että en jaksa tehdä juuri muuta kuin nukkua. Viime viikolla kirjoitin pitkähkön pohdinnan kehitysavun ongelmista Nepalissa. Tässä poimintoja siitä:

"Eräs ongelma, johon olen törmännyt tutustuessani Kathmandun laaksossa toimiviin järjestöihin, on järjestöihin liittyvä kontekstiin liiallinen raha ja status. Järjestötoiminta on muodostunut Nepalissa yhdeksi merkittävistä toimeentulon lähteistä. Ulkomaalaiset avustusjärjestöt eivät aina ole perillä Nepalin naurettavan alhaisesta hintatasosta, ja siksi järjestöillä on yleensä paremmat työolot sekä palkat paikallisella rahoituksella toimiviin työnantajiin verrattuna. Useammin kuin kerran olen pistänyt merkille järjestöjen paikallisten pomojen yksityisautot ja rehvakkaat elkeet. On itsestäänselvää, etteivät nämä (yleensä) miehet ole kutsumusammatissaan, vaan yksinkertaisesti tyytyväisiä omaan kohonneeseen statukseensa ja elintasoonsa. Nepal on sen verran alikehittynyt ja köyhä maa, että sen kansalaiset ovat eläneet jo ties kuinka kauan äärimmäisessä köyhyydessä. He ovat tarponeet (ja tarpovat yhä) vaikeakulkuisia vuoristoteitä naurettavan painavat taakat niskassaan. Kathmandu on kaupunki, jossa polkupyörällä ajavat lähinnä intialaiset roskakuskit ja -hedelmäkauppiaat, joita ei arvosteta kovinkaan paljon. Polkupyörä mielletään köyhien, alempikastisten kulkuvälineeksi. Heti, kun nepalilainen tienaa vähänkään enemmän rahaa, hän sijoittaa ne moottoripyörään. Sitten, kun rahaa tulee enemmän, on yksityisauton vuoro. Talouden kohentuminen alkaa näkyä myös yksittäispakattujen tuontitavaroiden ja -elintarvikkeiden kulutuksen nousuna. Koska nepalilaisilla ei ole kunnon koulutusta, eikä myöskään kunnon jätehuoltoa, he poikkeuksetta heittävät suklaapatukan kääreen maahan. Miten tämä on linjassa kehitystavoitteiden saatikka ilmastotavoitteiden kanssa?! !

Muutaman kuukauden Kathmandun jätevuoria ja saasteita nuuhkittuani on alkanut tuntua siltä, että nepalilaiset ovat omaksuneet ainoastaan huonot puolet länsimaalaisesta elämäntyylistä ja arvomaailmasta. Toki on varmasti myös niitä nepalilaisia, jotka valitsevat kehitysavun työkseen sen takia, että kokevat paremman huomisen rakentamisen oikeaksi. Mutta kasvava joukko järjestöjen työntekijöistä on rahan ja statuksen perässä, valitettavasti. Tähän ongelmaan sopiva lääke olisi parempi monitorointi ja evaluointi, joka ottaisi huomioon myös maantieteelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset aspektit. Tämä on haastavaa kehitysmaissa, sillä paikalliset ovat usein tietämättömiä, huonostikoulutettuja ja usein myös lukutaidottomia. Länsimaalaiset paikallaolijat taas ovat hyvin jäävejä arvioimaan kehitysapua, sillä heidän tulonsa on yleensä kehitysavusta riippuvainen, elleivät he muuten vain satu asumaan kyseisessä kehitysmaassa. (Tämä taitaa olla aika epätodennäköistä.) Itse olen myös törmännyt nepalilaisten hiukan kateelliseen tai ylimieliseen asenteeseen länsimaalaista vapaaehtoistyöntekijää kohtaan. En tiedä onko kyseessä kateus stereotyyppisesti rikkaista länsimaalaisista vai jokin muu ylenkatse. Luulen, että kyse on kateudesta, sillä nepalilaiset olettavat, että valkoihoiset ovat poikkeuksetta rikkaita. Toisaalta olen myös kokenut, että nepalilaiset ihannoivat länsimaita. Ristiriitainen asetelma siis, tai paljon yksilöllisiä mielipide-eroja.

Nepal ei nähdäkseni toimi länsimaalaisten yleisesti palvomien perinteisten taloustieteen periaatteiden mukaan. Esimerkiksi Naisten Pankin hankkeessa tapaamani naisten opettivat minulle, että Nepalissa aika ei todellakaan aina ole rahaa. Esimerkiksi Lalitpurin syrjäseuduilla ravintolayrittäjänä toimiva nainen teki töitä kellon ympäri minimaalisen pienellä voitolla. Kysyessäni, kokeeko hän yrittäjyyden positiivisena asiana elämässään hän toteaa, että pääasia on, että on jotain mitä tehdä. Tuntipalkkoja ei lasketa ja tyytyväisiä ollaan."

Mielelläni, uteliaisuudesta lukisin myös Matti Kääriäisen uutuuskirjan "Kehitysavun kirous". Se on kehitysavun parissa työskenteleville varmasti joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja, jonka avulla toisten virheistä voisi oppia.

[katmandunkatukoira-blog]

Haussa inspiroiva työpaikka!

2.1.2015 Kathmandu

Olen etsinyt koko syksyn töitä Suomesta Etvo-ajan loppumista silmälläpitäen. Mielenkiintoisia paikkoja minulle ovat think tankit, arvomaailmalleni sopivat järjestöt, vienninedistämis -firmat, uusiutuvaa energiaa tuottavat firmat ja korkeakoulut. Koska olen koulutukseltani ekonomisti, luulisi että mielenkiintoisia paikkoja voisi löytyä myös ministeriöistä. Työpaikkavinkkejä otetaan vastaan erittäin mielellään!

Mietintämyssyssä on myös tänne Nepaliin jääminen vähän pidemmäksi aikaa mikäli Suomesta ei ala töitä löytymään. Pari mielenkiintoista artikkelia odottaa valmistumistaan: yksi ruumiillisesta kurituksesta nepalilaisissa kouluissa ja yksi uusiutuvien energialähteiden käytöstä Nepalissa.

[katmandunkatukoira-blog]

30.12.2014 Katmandu

Joulu tuli vietettyä ex tempore -lomalla Malesiassa. Vietimme ensin muutaman päivän Kuala Lumpurissa ja sen jälkeen rantalomailimme Langkawin saarella Thaimaan rajamailla. Säät olivat lämpimät ja trooppisen kosteat. Sukellustakin pääsin kokeilemaan, mutta se ei ollut minun juttuni... Sukellusoppaanani ollut tummahipiäinen, hintelä ja kielitaidoton teinipoika ei aivan vakuuttanut minua tietotaidostaan. Sitäpaitsi näkyvyys oli Langkawilla sukeltaessa aika huono. Sukelluksen jälkeen porhalsin innokkaana snorklaamaan, sillä näin että vedessä uiskelteli tonneittain ties minkä näköistä ja -väristä kalaa. Myös haikaloja siellä kuulemma oli! Snorklausreissu päättyi heti alkuunsa surkuhupaisasti, kun iso kalaparvi ympäröi minut ja tunsin kipeän puraisun kantapäässä. Sitten ei auttanut muu kuin uida äkkiä takaisin rantaan ja istua loppuaika rantakivellä odottamassa lautan lähtöä.

Malesia ja Thaimaa kärsivät juuri nyt kovista tulvista, ja Langkawillakin satoi todella paljon ja lujaa tuona aikana. Mutta siitä huolimatta aurinkoa ja lämpöä oli riittämiin. Ja mukava oli syödä vaihteeksi herkullista meriruokaa, vaikka heti kotiin päästyämme ryntäsimmekin paikalliseen ravintolaan syömään paneer butter masalaa ja valkosipuli naan -leipää. Nyt istun taas turvallisesti CWISH:in toimistolla päälläni kaksi takkia, päässäni Maleasiasta ostettu pipo ja jalassani villasukat. Silti palelee.

Lomani aikana CWISH:in pomo on vaihtunut. Entinen pomo siirtyi Nepalin valtion leipiin, ja nyt toiminnanjohtajaksi on noussut entinen pikkupomo. Suuri osa väestä näyttäisi olevan nyt lomilla. Buddhalainen työkaverini on juhlimassa kotonaan jotain uskonnollista juhlaa, ja toisten työkavereiden liikkeistä en ole varma. Huomenna on Uuden Vuoden aatto, ja luulisin että saan ainakin Uuden Vuoden päivän vapaaksi.

[katmandunkatukoira-blog]

Henkilökuvia - Bhardeu

Astun sisälle matalaan, pimeään puurakennukseen. Yksi seinä on kokonaan auki pölyiselle tielle. Sisällä kosmetologin penkillä makaa silmät kiinni nuorehko mies, jonka kasvoille ujon näköinen nuori tyttö levittää vaaleanpunaista kosteusvoidetta. Ympärillä projektiryhmämme jäsenet kyselevät vuorotellen kysymyksiä nuorelta kosmetologilta kysymyksiä.

Kuukausi sitten kaksi nuorta naista avasi yhdessä Bhardeun kylään kauneushoitolan. Sushmita Tamang, 20, on toinen heistä ja on nyt työvuorossa. Hän sijoitti tarvikkeita varten 30 000 Nepalin rupiaa eli noin 240 euroa. Loput rahoista lahjoitti Lutheran World Federation ja SOLVE -järjestö. Osuuskunnan jäsenenä hän on ollut kaksi kuukautta. Osuuskunta auttoi valitsemaan yrityskumppanin, ja koulutti naiset tehtävään.

“Olen niin onnellinen.”, huokaa tyttö hymyillen vienosti. Nyt hän pystyy tienaamaan perheelleen rahaa, ja pitämään äitinsäkin tyytyväisenä.

Sushmita asuu yhdessä äitinsä ja äitipuolensä kanssa. Hänen isänsä on ollut naimisissa kahden naisen kanssa, mutta on kuollut Sushmitan ollessa vielä pieni. Hänen kaksi veljeään ovat ulkomailla töissä ja hänen siskonsa on mennyt naimisiin ja muuttanut muualle. Sushmita kuuluu  Nepalin keskiosissa asuvaan tamang -vähemmistöön.