olin tänään tekemässä suursiivousta kissatalon yhdessä huoneessa, ja siivouksen ajaksi laitettiin kissat kantokoppiin pois tieltä. yksi kissa (oboe!) maukui surkeana kopassa melkein koko ajan, ja me mau’uttiin takaisin, että höpsö hei ei oo mitään hätää.
nyt vaan rupesin miettimään että mitä jos olisin ite teljettynä jossain pienessä sellissä ja huutaisin hädissäni apua, ja mut vanginnut jättiläinen vaan pilkallisesti matkisi mun epätoivoisia huutoja???
oboe olen pahoillani 😔
34 notes
·
View notes
mobiililla ku avaa tägieditoinnin, syytää tumppu listan blogin käytetyimmistä tägeistä
ja siis mun blogini on 12 vuotta vanha. star trek on yhä mun käytetyin tägini koska oon reblogannu sitä koko blogin historian. seuraavaksi käytetyin on jojo's bizarre adventure koska oon uinu siinä aivomädässä kuutisen vuotta, ja osan siitä ajasta en ollu tumpussa aktiivinen mutta oon silti ehtiny reblogata jojo-paskaa monta vuotta. kolmanneksi käytetyin on suomeksi koska suomitumppu on elämä. tää on ollu top-3 varmaan viimeiset pari vuotta
mutta kuulkaas, äsken kävin katsastamassa mitä nelossijalle kuuluu. vuosia sillä sijalla on kyykkinyt doctor who, koska aloitin tumppu-urani 2012 ja tohtori oli kova juttu. niin kova että sillä rebloggaamisen määrällä on heilunut tägien huippulistoilla ikuisuuksia. mutta nyt. VIIMEIN. oon viimeiset puoli vuotta rypenyt ja vettynyt mgs-rapakossa ja metal gear solid on virallisesti mun blogini neljänneksi käytetyin tägi
aploodeja, mikä suoritus
10 notes
·
View notes
Joulupäivän kerrotuimman tarinan keskiössä on pakolaisperhe, joka joutuu pakenemaan väkivaltaa vieraaseen maahan. Uskoi tarinaan tai ei, se on monen perheen todellisuutta tällä hetkellä. Siksi tänään on aika auttaa lapsia ja vanhempia pimeyden keskellä.
Tee Unicefin kautta joululahjoitus lapsille Ukrainassa, Gazassa tai kaikkialla maailmassa
Varsinkin äideille ja odottaville äideille Gazan tilanne on kestämätön. Tue Gazan naisia UN Womenin kautta
Tue Suomen Lähetysseuran katastrofirahaston kautta ihmisiä kriisien keskellä
Jos olet viivytellyt joululahjojen hankinnan kanssa, anna rakkaallesi Kirkon Ulkomaanavun kautta toisenlainen lahja
Tai anna Suomen Pakolaisavun avulla rakkaallesi lahja, joka auttaa tukemaan kotinsa jättämään joutuneita ihmisiä
Tue palestiinalaislasten koulutusta ja jaksamista Kirkon Ulkomaanavun kautta
Tee joululahjoitus Lääkäreille ilman rajoja ja tue elintärkeää sairaanhoitoa kriisialueilla
19 notes
·
View notes
Mäkilä on kiltti hevosille myös Downtun Abbeyssä :) Erittäin huvittunut kartanon kokin käytöksestä on tallinhoitaja Rokka. Keep Readingin alla taas sarjisten tekstit, jos ei kuvista saa selvää
M: Hei. Tässä. Keittiöstä jäi yli.
R: Ka-as kas. Kukas se täällä hiiviskelöö?
M: Ägh!
R: Ai. Herra Mäkilä. Luulitteko työ minnuu herra Kaarnaksi?
M: No en tietenkään!
R: Ai että ylijäämää keittiöstä. No, voi sen hevosellekin antaa.
M: Ei sitä yleensä ole, että jakaa usealle voisi. Hevoset sitä paitti tuntuvat olevan kiitollisempia kuin eräät...
9 notes
·
View notes
Koska mulla ei ole vieläkään aikaa kirjoittaa, arkistoin näköjään kaikki satunnaiset AU-ideat tänne odottelemaan parempia päiviä, mutta siis.
Koska Koskela/Lammio on noin niin kuin konseptinakin ihan järjettömän timanttinen, niin tänä iltana ajattelen aggressiivisesti skenaariota, jossa Koskelan luultiin kaatuneen samalla tavoin kuin Koskela canonissakin kaatuu, mutta todellisuudessa Koskela olisikin vain haavoittunut ja jäänyt sotavangiksi.
Lammio ei koskaan oikeastaan uskonut pelkkiin silminnäkijälausuntoihin siitä, että Koskela olisi kaatunut, mutta eipä sillä kuitenkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta todentaa asiaa itse niissä oloissa, joten asia sitten jäi vuosikausiksi. Ehkä Lammiolla ja Koskelalla olisi ollut jo jatkosodan aikana jotain meneillään, ehkä ei, mutta joka tapauksessa jotain heidän välillään olisi jäänyt kesken.
Kovia kokenut Koskela palautetaan kaikessa hiljaisuudessa Suomeen joskus 50-luvun alussa ja värvätään pian sen jälkeen johonkin ~huippusalaisiin vastavakoiluhommiin~ Helsinkiin, koska kylmä sota ja kaikki sellainen, mistä mä en oikeastaan tiedä yhtään mitään ja mitä mun pitäisi selvittää, jos oikeasti haluaisin kirjoittaa tästä.
Samaan aikaan Lammio on edelleen sotilasuralla, joskin siirtynyt jo enemmän paperihommiin, ja kunnianhimoisena jahtaa taas kerran jotain ylennystä. Koskela puolestaan selvittelee jotain armeijan ympärillä pyörivää vakoilukeissiä, jonka takia Koskela ja Lammio törmäävät jossain mahdollisimman kuivassa ja virallisessa tilaisuudessa, siis jossain jonkin ministeriön tiedotustilaisuudessa tai vastaavassa.
Aluksi Koskela varmaankin epäilisi Lammiota osallisuudesta johonkin epämääräiseen toimintaan, jota en vielä tässä vaiheessa osaa sen tarkemmin määritellä. Lammio taas on lähinnä hämmentynyt siitä, että Koskela onkin kaikkien niiden vuosien jälkeen hengissä. Ja ihan kivannäköisenä. Jossain puvussa. En tiedä.
Siinä missä Koskela selvittelee, mitä Lammio oikeastaan nykyisin duunailee, Lammio yrittää joidenkin arkistolähteiden perusteella selvitellä Koskelan vaiheita kesän 1944 jälkeen. Käy kuitenkin ilmi, että Lammion löytämiä papereita on peukaloitu, niistä on selvästi otettu jotain pois.
Koskelaa taas turhauttaa, kun vastaavasti Lammiosta ei löydy oikein mitään, mikä todistaisi Koskelan epäilysten puolesta tai vastaan. Kyseessä olisi ehkä joku asekätkentäjuttu. En tiedä. Tämäkin vaatisi syventymistä, johon mulla ei tällä hetkellä ole aikaa.
Joka tapauksessa kumpikin tahollaan kehittää orastavan pakkomielteen toista kohtaan.
Jotain tapahtuu, ja Koskela hankkiutuu yömyssylle Lammion asuntoon johonkin, en tiedä, Töölöön. Koskela ajattelee olevansa siellä ihan puhtaasti sen takia, että osaa sitten Lammion poissaollessa murtautua huomaamatta sisään ja olla jättämättä jälkiä, mutta koska Koskela ei vieläkään ole oikein oppinut sylkemään lasiin, niin se ilta sitten vähän venähtää.
Alkuillasta Koskela kiinnittää huomiota kaikenlaiseen. Asuuko Lammio yksin? (Asuu.) Onko jälkiä mahdollisista yövieraista? (Ei.) Voiko Lammion kirjahyllystä tai lehtitelineeseen kertyneistä lehdistä saada jotain osviittaa Lammion todellisista poliittisista kannoista? (Ei. Lammio kyllä ymmärtäisi pitää kaiken sellaisen kätkettynä, jos jotain olisi.)
Parin konjakkilasillisen jälkeen Koskelan keskittyminen kuitenkin herpaantuu, ja he ajautuvat puhumaan sodasta, koska tietysti. Se menee sellaiseksi molemminpuoliseksi piikittelyksi ja vittuiluksi, koska kumpikaan ei oikein osaa sanallistaa ajatuksiaan eikä puhua tunteistaan tai purkaa traumojaan. Sellainen kun ei ollut tapana.
Koskela ei ole koskaan puhunut ajastaan sotavankina kenellekään. Lammio taas potee syyllisyyttä, vaikkakin sitten ainakin osittain sitä tajuamattaan, kun ei koskaan yrittänyt selvittää, mitä Koskelalle tapahtui, vaan nieli silminnäkijöiden kertomukset sellaisenaan ja antoi koko asian olla. Lammio ehkä ajattelisi jollain tavoin vältelleensä velvollisuuksiaan Koskelan esimiehenä, tai ainakin yrittäisi ajatella, ettei hänen tarvitsisi ajatella niitä muita syitä, miksi koko asia on mennyt sillä tavalla ihon alle.
Sen pidemmälle en oikeastaan ole vielä miettinyt, mutta ajan kuluessa kumpikin joutuisi sitten punnitsemaan, että riskeeraako uransa ja mahdollisesti kansallisen turvallisuuden sysäämällä kaikki velvollisuudet syrjään ja ryhtymällä sen sijaan selvittelemään toista kohtaan tuntemiaan tunteita ja sitä, mitä kaikkea niillä tunteilla voisi tehdä. 👀
34 notes
·
View notes
En osaa lopettaa Suuren päivän illan ja Täydellisimmän kuuntelua peräkkäin. Loopilla. Siis. Tahdon kiljua, mutta jumalauta nyt on yö ja naapurit ei arvostaisi! Tahdon laulaa mukana ja tanssia ja asdgdh.
En voi hyvin. En voi yhtään hyvin.
3 notes
·
View notes