#vaihtari

[puolimieli]

Se saatto ehkä olla virhe ku opetin mun japanilaiselle kaverille miten kiroilla suomeksi ottaen huomioon, että en oo ainut suomalainen vaihtari täälä ja nyt se tykkää toistella suomalaisia kirosanoja aina ku nähdään. Mutta tää mitä se tänään sano, ku opetin sille miten kertoa oma nimi suomeksi, oli kyllä kultaa: "Mä olen Mai. Vituttaa. Moi moi."

[5naihana]

University life in Korea

[iwantttosleep]

Softball??!?!

Pelattiin tänään koulussa softballia ja sen pitäs kai olla vähä niinku pesäpalloa mut se oli aika outoa.

Nyt mä vaanhaluanpelata pesäpalloa

[lioncitypolargirl-blog]

TUNTEITA JA TUOKSUJA

Morjens pöytään. Kävin tänään* sekä Suomen suurlähetystössä että Marimekon myymälässä, joten tunnelmani ovat suorastaan isänmaalliset: siksi suomipostaus. Suomen suurlähetystö oli rupuisen ostarin toimistoblokissa, ja siellä hengaili Turun matkailuesitteitä. Se tuntui lähestulkoon eksoottiselta. Marimekon myymälä oli luksusostarilla, joka tuoksui paremmalta kuin itse tein. (Ihan tosissaan, täällä paremmilla ostareilla vedetään ilmanvaihdon kautta shoppaajien iloksi parfymoitua ilmaa. Samoin Changin lentokentällä... Voi Singapore. Sua syytetään jatkuvasti steriiliksi ja persoonattomaksi, kiillotetuksi suorastaan, ja ymmärrän sen erityisesti Hong Kongin jälkeen, mutta rakastan sua siitä huolimatta ja sen takia.)

Vaihtoaikaa on jäljellä kuukausi ja täällä alkaa olla jo täysi maailmanlopun meininki. Sanotaanko nyt niin, että Vaihtarit Singaporessa voisi olla ohjelmakonseptina uusi Hottikset, Temptation Island ja Unelmien poikamies kaikki samassa paketissa. Tunteet kuumenevat kaveriporukoissa, eivätkä päivittäiset Singaporen sateetkaan pysty niitä viilentämään. Koska suurin osa vaihtareista on n. 5 vuotta nuorempia**, oloni on suurimmaksi osaksi että “lapset lapset” – mutta en, rehellisesti sanottuna, voi olla osaltani sekoittamatta soppaa. 

Sopan sekoittaminen on olennainen viihdykkeeni nyt, kun aikaa ei oikeasti ole enää edes Uutisraportin uusimpien jaksojen katsomiseen. Tälläkin hetkellä mun pitäisi kirjoitella osuuksiani pariinkin ryhmätyöhön, mutta nyt en pysty. En suosittele osa-aikatöitä koulun oheen, en etenkään kun kyseessä on Aasian paras yliopisto. Opinnot ovat lähteneet välikokeiden jälkeen keulimaan ihan kunnolla. Proffat senkun kuumottelee menemään. Jengi pakertaa esseitään ja laskujaan asuntolani ruokalassa, käytävillä ja tietokoneluokissa kello kolmeltakin öisin, välillä kipaisten kampuksen 24/7 Starbucksiin hakemaan yöllistä huikopalaa***. Ryhmätyötapaamisia pidetään 2-3 viikossa (myös viikonloppuisin, vaikka sit Skypellä) ja WhatsApp-ryhmächatit alkavat tuuttaamaan viestejä klo 22 jälkeen. Motivaationi on kuin lehmän häntä. Trendi on laskeva.

Välikokeiden tulokset tulivat myös. Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että omani olivat pelkkiä monivalintakysymyksiä (MCQs) tai vaativat vain lyhyitä sanallisia vastauksia. PR- ja mainontastrategiat -kurssien proffien mielestä kursseista ei voi päästä läpi lukematta 500-sivuista kurssikirjaa kannesta kanteen, mutta kuitenkin käyvät kirjojen avainasiat luennoilla niin orjallisesti läpi, etten itse nähnyt syytä moiseen luku-urakkaan. Kiinnostavampia ovat ryhmätyöt, jotka ovat aika käytännöllisiä. Täällä ne otetaan myös aika tosissaan: yhdessä tulevassa esitelmässäni on pukukoodi.

Tuhat kertaa hauskempi keissi on Visual Design -kurssi, joka on työläin, kuumottavin ja mielenkiintoisin yliopistokurssini miesmuistiin: mitä miellyttävin sekamelska kognitiotiedettä, aivojen ja silmän yhteistoimintaa, UI/UX-hommia ja graafista suunnittelua. Proffan opetusmetodit pakottavat jokaisen olemaan aika aktiivinen ja ajattelemaan omilla aivoillaan: joka viikko paikallisessa Moodlessa on pakko tehdä kaksi quizia (ja luennolla tehdään kolmas), ja lisäksi joka viikko lukuläksyistä täytyy keksiä kysymyksiä, postata niitä, vastata kurssikavereiden kysymyksiin, ja arvostella muiden vastauksia.

Ajankäyttöongelmani on tosin Ihan Oma Syy, koska kukaan ei käske käyttämään kaikkea vapaa-aikaansa joko a) matkustamiseen tai b) seuraavien matkojen suunnitteluun. Palasin toissapäivänä Hong Kongista, ylihuomenna on vuorossa Malesian Langkawi. Tulilla: Myanmar, Thaimaa ja Vietnam. (Ainiin, ja viikko Suomeen palaamiseni jälkeen täytyykin sitä piipahtaa Oslossa ja Tromssassa...)

Semmosta. Eiköhän täräytetä vaihdon viimeinen kuukausi käyntiin ihan kunnolla. Nakit silmille, tukka taakse ja elämä eteen yms tms. (Mutta ei ajatella sitä lähtöä, koska sielua kivistää jo nyt!)

* Kirjoitin tämän oikeasti viime viikolla, mutta ironista kyllä en ehtinyt postaamaan tätä matkakiireiden sun muun häsläyksen vuoksi HEH HEH

** Klubilla soi Flo Rida - Low. “Tää soi baareissa kun täytin 18!!!” intoudun. “Mä olin sillon 13”, sanoo paras vaihtarikaverisi. Tunnet vuosien painon hartioillasi. 

*** Totta puhuen kampuksen ilmapiiri on tarttuvaa: kello on 21:44 asuntolan ruokalassa, olen juuri syönyt iltapalat ja nyt tyytyväisenä vielä mietin että ihanaa, ainakin 4 tuntia hyvää opiskeluaikaa edessä. 

English translation: I visited the Embassy of Finland and a Marimekko shop today, so I’m feeling particularly SUOMI FINLAND today. Here is a bunch of rando photos from around Kampong Glam / Arab Street in good ol Singtown that I’ve neglected due to all these trips to Hong Kong and Langkawi. Next up, Thailand and Myanmar..

[santsu1992]

#tbt #1105daysago #seaikavuodesta Tota paikkaa olen ajatellut taas erittäin paljon tässä vuoden alussa. Paikka johon on koti-ikävä. ❤️ Jospa sinne vielä joskus. #missthere #jälkisydämessä #Repost @santsu1992 (@get_repost) ・・・ Here I am comming for work! #IsleOfWight #UK #England #nurse #vaihtari (paikassa University of Eastern Finland)

[lesbianfruitbat]

"Oulu on kylä jossa jostain syystä sattuu olemaan yliopisto."

-saksalainen vaihtari mulle

[101tapaavalmistaaperuna]

Tapa 90

Euroopan isi (Aachen, päivä 1)

Ryhdistäydyin ja kirjoitin tämän vihdoinkin

Enää 11 tapaa valmistaa peruna jäljellä :D ja 4095 ihmistä ovat saaneet surmansa

Koska minulla on kamala huumorintaju

Uskokaa tai älkää. Ranska ja Saksa vieläkin tappelee, että oliko tämä jätkä (Kaarle Suuri) ranskalainen vai saksalainen, koska periaatteessa hänen voidaan katsoa perustaneen kumpikin näistä valtioista. Kaarle Suuri tosin puhui saksan tapaista murretta, että minä olen kamala ja miellän hänet enemmän saksalaiseksi kuin ranskalaiseksi. Tosin en tunnekaan hänen elämänkertaansa nyt aivan täydellisesti, että ehkäpä joku pystyisi tunkemaan minun mieltämykseni tunkiolle...

että missä?

Itse reissu

Aacheniin lähdettiin 19.6. kello 6.

Eli minä heräsin kello 5. Nousin ylös tosin vasta 5:15. Väsytti kamalasti. Olin ollut liian innoissani jo illalla, enkä täten saanut unta.

Aachenissa on kruunattu käsittääkseni ~30 keisaria/keisarinnaa. Jopa Napoleon piti kaupunkia tärkeänä ja siirsi muun muassa piispan Kölnistä Aacheniin.

Kruunauskaupunki siirtyi Aachenista Frankfurt am Mainiin, koska Habsburgereita ei kiinnostanut matkata Wienistä asti Aacheniin.

Kun ei sitä ollut ICE-junia :(

Satasella Wienistä kruunajaisiin ;)

juna ja Franz I Stephan

Franz on jo menossa !

GIMP pitäisi kieltää lukiossa. Ei me sitä kuitenkaan missään ylioppilaskokeissa tarvita. Ihan turhaan tietotekniikka kurssilla tätä opittiin.

Voin vaan käyttää taitojani siihen, että miten se Franzin naama nyt tuleekaan tuohon ICE-junan kylkeen :)

Takaisin aiheeseen...

Aachen on siis siitä tunnettu kaupunki, että siellä on kruunattu kymmenittäin saksalaisia keisareita/keisarinnoja (miettikää, jos me suomalaiset oltaisiin niin nuubeja, että me käyttäisimme hän/hön tai jotain muuta yhtä typerää eikä sitten hyväksyttäisi, kun joku yksinkertaistaisi posteljooni/posteljoonitar -ilmaisua sanomalla, että se voisi olla ihan vaan posteljooni. :) ). Aachenissa on myös Saksan ainoat Karolingiaikaiset jäänteet, jotka ovat yhä pystyssä. Aachenia pommitettiin ihan yhtä lailla kuin muitakin saksalaisia tärkeitä kaupunkeja mutta onneksi eivät koko kirkkoa tuhonneet.

Aacheniin ajettiin lyhintä reittiä, eli Belgian kautta. Aachen sijaitsee kolmen eri valtion rajojen vieressä: Saksa, Belgia ja Alankomaat, joita me kaikki rakastamme kutsumalla koko maata Hollaniksi.

Vroom vroom

ranskaa D: juuri kun siitä oltiin päästy

Saksa ja Ranska ovat ihan yhtä arkkivihollisia kuin Englanti ja Ranska....

Belgiaankin pääsee junalla :)

Frankfurtista Brysseliin kolme tuntia, ei paha, ei paha. (Vertauksena minulla on junalla Heidelbergiin 3 tuntia junalla :DDDD)

Aachener Dom

Me päätimme ottaa osaa kierrokseen kirkossa. Vain kierroksella pääsisi katsomaan tätä:

Kaarlen aikainen se ei ole, koska Kaarle oli sellainen matkustelijakuningas, eikä kököttänyt koko aikaansa yhdessä kyläpahasessa, vaikkakin Aachenista kovasti piti. Aachen on käsittääkseni myös roomalaisaikainen kaupunki.

Kuten oikeastaan kaikki himppusemman vanhemmat kaupungit Rheinin läntisellä puolella. Itäpuolella asui sitten barbaarikansa germaanit.

Eli esimerkiksi Köln, Mainz, Trier (Saksan vanhin kaupunki), Bonn...

Nykyisen Ranskan puolelta taitavat esimerkiksi Metz ja Straßburg kuulua tähän listaan...

Kummatkin ovat myös kuuluneet HRR:n.

Tuo ‘valtaistuin’ lienee Ottojen ajalta. Kuulemma tuosta kolosta saattoi maksusta saada syntinsä anteeksi. Maksoi summan ja ryömi tuolta keisarin alta.

Jokseenkin kämäisen näköinen tuoli mutta aika monta istujaa se on kestänyt...

että minusta sitten kruunattiin keisari ja silleen (@kylkiluukaramelli)

Kyseinen kruunu on Ottojen aikainen. Se on ylisuuri ja nykyisin Wienissä. Ja itävaltalaiset eivät sitä edes anna lainaan. Kruunun sisällä on tosin kehikko, että se voidaan pistää jonkun päähän.

Se on siis noin iso:

kuva ehdottomasti lempikuvani koko kruunusta :)

Tuo kattokruunu on vuosisadalta 1100. Miettikää nyt.

Kuulemma kynttilät pistetään palamaan aina silloin tällöin. Työhön kuluu tunteja, koska tuota ei voi kääntää laisinkaan ja hommassa pitää olla todella varovainen.

Nuo pylväät on revitty random rakennuksista Roomasta. Kyllä. Roomasta.

Kaarle Suuri oli niin iso Rooman fani, että sitä voisi kutsua jo obsessioiksi.

Tosin niin oli koko ‘Saksa’ (t. koko Suomen opetusjärjestelmä ennen lukiota), koska Saksan keisari oli Rooman keisari. :D

Että vasta 1871 taidettiin alkaa puhua ‘Saksan keisarista’. Tosin kyseessä ei siltikään ollut mikään Saksan keisari vaan Preussin kuningas, joka vähän levitti maitaan Bismarckin avustuksella koko ‘Saksan’ yli.

Eli siis tämä herra, Kaarle Suuri, päätti että hänellä on oikeus ottaa nuo paalut koristeeksi hänen hienoon kirkkoonsa ihan toisella puolella Eurooppaa.

Nuo ovat vain koristuksena, koska ne eivät todellisuudessa tue mitään.

Kaarle

Varmaan palaa poroiksi heti, kun kävin tuolla

Sisäänkäynti toki viimeisenä hah hah

Ensimmäisenä päivänä söimme aamiaisen itse asiassa ennen kirkkoreissua.

Otin sitten makeamman aamiaisen... Syön aamulla mieluummin jotain makeaa. Ehkä johtuu siitä, että ensimmäisessä host-perheessä näin tein kokonaiset puoli vuotta...

Söimme Aachenin raatihuoneen lähistöllä.

Puppenbrunnen

Esteettisiä taloja

isot herrat (talo näkyy edellisessä kuvassa): Köln, Mainz, Trier, Sachsen, Brandenburg, Böhmen ja Rhein (en tosin muista tai näe, että missä järjestyksessä..)

Istahdimme tähän viereen kahvitauolle. Toisella Rotaryllä oli mukana matkaopas Aachenista ja hän luki tekstiä kyseisestä talosta, ja kuinka isojen herrojen patsaat ovat näytillä ylimmissä ikkunoissa ja en tietenkään malttanut, vaan piti ne luetella sitten vielä ja toinen rotary vaan naureskeli, että kokelas on suoritunut kokeesta :D

Kävimme myös arvoesineistöä

Infinity Gauntlet

3D

Minusta tuntuu, että tästä kirkosta on vähän joka puolelta kuvia...

(Tämäkin näkyy tavallaan jo jossakin edellisissä kuvissa, mutten jaksanut raahata sitä sinne muiden kuvien luokse, kun ei se järkevästi sopinut)

Elisenbrunnen

Kuumaa lähdevettä. Haisee pahalle.

Coeln. Aachenin Imatra

että jos joku ei tajuu, niin että Köln.

että iso jehu Kölnistä pesi täällä kätensä.

Päivän lopuksi kävimme Couven Museumissa, jossa näytillä oli esineistöä 1700-1800-luvun aatelistolta.

apoteekki. Toinen mukana olleista Rotareista oli ammatiltaan apteekkari :)

Onhan nämä fancyjä, mutta rokokoooo.... (suunnitelmissa käydä Frederikin linnassa ja ostaa kuvauslupa ;) )

Komea kissa

Turri

Tämä tosin on myös aika fancy tila

Asuisin ehdottomasti

Ruokaa metsästäessä tuli tällainen vastaan...

Vaals (NL) 5,7 km. Vähemmän kuin minulla on kotona keskustaan! Ja vain vähän yli neljäsosa koulumatkastani ensimmäisen kuuden kuukauden aikana!!

Alkoi sade. Jäimme ulos niin pitkäksi aikaa, kunnes sade tuli kunnolla katoksesta läpi :D

“Lukekaa kirjoja!” passiivisaggressivinen (teititelty) käsky

Lempiparitukseni: Saarland x Aachen eli Saachen hah hah

Illalla minä ja toinen vaihtari kiertelimme vielä hieman Aachenin keskustassa..

Teatterin edessä on hevonen.  Preussijätkä revitty pois. (tai tuhoutunut?)

Onneksi kukaan ei Lappeenrannassa mene tuijottelemaan kirkkoja. Maksimissaan puukirkkoa, kun se on siinä keskustassa. Ja sipulikirkkoa. Mutta joku Sammonlahden kirkko, joka on sivussa, kuten tämäkin kirkko, niin ei ole nättiä katottavaa.

(Kuva kalterien välistä)

tosi esteettinen kuva

Tämäkin on muuten Aachener Domia.

Kaarle Iso

Katschhof, jossa porukkaa on muun muassa teloitettu. Kirkkoa vastapäätä on raatihuone.

Tadaa :D

Extra:

Meillä oli hieno huone :D

Paitsi, että kenen idea oli pistää lasiovi, joka on vielä ikkunaa vastapäätä, vessaan :D

----

Asiasta kukkaruukkuun.. Kirjoitustyylini on vain mennyt alamäkeä.

[lintujasukissa]

Miten lausutte McDonald'sin? Mäk Donalds vai Mk Donalds? Kanadalainen vaihtari pisti ajattelemaan asiaa lukiossa. Olen aina lausunut sen Mäk Donalds, D:

Kyllähän se nyt on MÄKKÄRI eikä mikään MKKRI.

[vaihtoreppu]

Sulatteluvuoden jälkeen (25.7.-17)

Vuosi sitten palasin Suomeen.

Tuntuu yhä, kuin siitä olisi vain muutama viikko. Klisee kuin se onkin, unohtumaton on erinomainen sana kuvaamaan vaihtovuotta. Tämän kuluneen vuoden varrella olen ehtinyt kaivata vaihtovuottani enemmän kuin mitään aiemmin. Kaiken uuden, jännittävän ja kauniin virtaa on niin vaikea muistella ilman ikävöintiä, ettei sitä ole voinut koko aikaa tehdä.

Sulatteluvuoden aikana olen työntänyt sivuun vähän toisenlaisen minän, joka eli toista elämää, johon kuuluivat toiset perheet, kodit ja arki kauppareissuineen. Se minä olisi väärässä paikassa. Vaihtovuoden minä ei käsitä sitä, jos riisiä ei huuhdota ja tahtoo Japanin-mummun torstain okonomiyakin. Vaihtovuoden minä pelkää jääneensä muiden taakse päättäessään lähteä koukkaamaan idän kautta. Se minä on väsynyt mutta ylienerginen vaihtari ja hukassa Suomen hiljaisuudessa enemmän kuin Japanin ihmisvilskeessä koskaan. Vaihtariminä on pitänyt jättää taka-alalle.

Kaikesta kaipauksesta huolimatta olen nimittäin myös helpottunut, että vuoteni on ohi. En haluaisi elää sitä uudestaan. Japanissa on paljon sellaista, mitä en ihaile tai ehkä edes kestä tarpeeksi asuakseni siellä pidempiä aikoja. Koin ihanuuden keskellä myös maan huonoja puolia. Lisäksi vuodessani vaikutti paljon väsymys ja stressi, jonka toin mukanani Suomesta, vaikka kunnon kulttuurishokin uuvuttavuutta en koe käyneeni läpi. Monena päivänä jaksoin nousta sängystä ennen kukonlaulua ja suunnata junalle vain siksi, että ulkona oli Japanin upeus, enkä voinut jättää sitä kokematta.

Enkä jättänytkään; mulla oli mahtava vuosi, joka antoi paljon. Itse asiassa niin paljon, että palannut minä istui kesäkuun alussa onnellisena ystäviensä puolesta katsomassa ylioppilaiden lakitusta varmana siitä, että vaikka olen poikennut eri tielle, olen päässyt yhtä pitkälle kuin hekin. Paluu Suomeen ei ole tarkoittanut, että häivyttäisin mielestäni aikaani Japanissa tai kiinnostukseni kulttuuriin ja kieleen olisi lakannut. (”Japanissa..” -alkuisia lauseita on varmasti jokainen minut tunteva kuullut enemmän kuin tarpeeksi.) ”Vaihtari” ei ole enää yhden sanan identiteettini, mutta vaihtarina koettu on tiivis osa minua.

Tänään erilaista on myös uskallus ikävöidä Japaniin muutenkin kuin epätoivoisesti. Taskussa polttelevat jo syksyn reissun liput. Etäsuhde rakkaaseen maahan on kasvattanut ja muuttanut toisella tavalla kuin vaiheikas vaihtarin vuosi, mutta lähtöpäivän aattona kirjoitettamani postaus ei erehtynyt. Tiedän, että kun Kansain lentokentältä nousen Osakan junan kyytiin, ainakin yksi osa minusta palaa kotiin ensimmäiseltä reissultaan poissa.

[neekkis]

Moikka! Tässä on se kansainvälisyysano! Kävin juttelemassa open kanssa ja päätinki jäädä kurssille, ja äitiki lupas osallistua sillä viikolla ku vaihtari tulee c: Kiitti silti vastauksesta!

Hyvö juttu että asia ratkesi :D

[5naihana]

First real meal in Seoul (bibimguksu 비빔국수, sorry ugly pic but I was hungry af) & some snapchat quality selfies. The subway journey from airport to my hostel was not very pleasant but I survived✌️I found another finnish exchange student from the airport so luckily I didn’t have to go alone all the way to Seoul~

Oh btw, it’s really rainy and humid here… bless the aircon👐 And tomorrow I’m moving to the sharehouse!

***

Eka ateria ja kuva elonmerkeiksi heh. Tapasin lentokentällä toisen suomalaisen vaihtarin ja oltiin menossa samaan suuntaan, joten ei ollut ihan niin raskasta tulla kentältä Seouliin. Vaikka oli se ihan kauheeta silti, enskerralla bussi! Lihakset on ihan jumissa ja huomenna pitäs taas lähteä raahaamaan kamoja… onneksi kaveri tulee tällä kertaa apuun.

Täällä sataa ja on kuuman kosteaa. Ilmastointi on pelastus. Huomenna muutto sinne solukämppään!

[mzunguseikkailee]

Etelä-Afrikasta ja Sambiasta

“Home is always home” Näin totesi kovaa koti-ikävää poteva kongolainen taksikuski, joka heitti mut juuri Cape Townin lentokentälle. Mies oli paennut 10 vuotta sitten palavasta kodistaan sodan keskeltä rekan kyydissä Etelä-Afrikkaan. Nyt kun oon ollu reippa 4kk reissun päällä, niin pakko sanoa että olen kongolaisen kanssa samaa mieltä, South-Africa is nice but home is always home. Koti-ikävä nimittäin iski aika kovasti tossa uudenvuodenaattona. Syynä luultavasti hyvinkin eurooppalaisen oloinen, kehittynyt, siisti ja kaunis Kapkaupunki. Tultiin suomalaisen vaihtarikaverin Auran kanssa tänne Cape Towniin viettämään joululomaa, ja täytyy myöntää että aika nappiin meni! En ymmärrä miksi Kapkaupunkia ei hehkuteta enempää meillä päin!!?? Sehän on siis aivan tajuttoman upea paikka. Ja tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia kaikenlaiseen lomailuun, myös meille budjettimatkailijoille. On täydellisiä hiekkarantoja, aaltoja joilla surffata, (haita on myös, että niitten seassa sit surffataan..) vuoria joilla kiipeillä, (me kiivettiin Lion’s Headille ja Table Mountainille, Signal hilillä käytii kattoo auringonlaskua joulupäivänä) historiaa, (mainittakoon ihan nyt näin muutama juttu: apartheid, Mandela, district six) halpoja-hyviä-suloisia ravintoloita, jättimäisiä kauppakeskuksia shoppailuun, yö-elämää, uber-taksi!, hevosia, pingviinejä, hylkeitä, kuulemma delfiinejäkin mut niitä me ei nähty. No nyt tosiaan kentällä matkalla takas Lusakaan, jossa siis oon nyt viettäny jo melkein 2kk. Hektistä on ollut. Opiskelijaviisumin saamiseen meni kuukausi, jonka aikana kävin immigrationissa 3 kertaa, joista toisella kertaa mut heitettiin ulos sieltä koska mulla oli shortsit.. En jaksa ees puhua enää koko opiskelijaviisumista koska sen saaminen oli niin järkyttävän rankka prosessi, mutta sanonpahan vaan että jos olisin tienny totuuden etukäteen, en olisi ehkä edes tullu tänne. Tarttes lähes parikymmentä erilaista dokumenttia eri ihmisiltä ja voitte kuvitella millasta se on maassa jossa kaikki tapahtuu huomenna. Opiskelijaviisumi on nyt mun elämän tärkein esine, jos se varastetaan ni tuun heti kotiin, en todellakaan aio käydä samaa rumbaa läpi uudestaan. Nojoo se siitä. Mulla toi eka kuukausi oli vähän sellanen vastoinkäymisten kuukausi. Mut mm. pidätettiin kun ostin pyörän, joka osoittautu sit muutaman tunnin jälkeen varastetuksi pyöräksi. Istuin 5h poliisiasemalla vihaisten sambialaisten kanssa, muutamat itkut väänsin ja mietin että otanko yhteyttä suurlähetystöön vai en. No siitäkin selvittiin. Asun nyt UNZA:n opiskelija-asuntolassa Marshlandsissa. Jaan huoneen Japanilaisen tytön, Rihon, kanssa, joka kans vaihtari. Meitä suomalaisia on yhteensä 3, kaikki tyttöjä, kaikki tosi kivoja. Vettä saadaan aamulla/iltapäivällä, tulo loppuu joskus klo 15 maissa, sit sitä varastoidaan ämpäreihin joita meillä on kylppäris ja huoneen puolella. Sähköä on vaihtelevasti, joskus sunnuntaisin ei ollenkaan. Suomitytöt asuu yhessä viereisessä asunnossa. Niillä on ollu vähän torakka- ja vesiongelmia.. Torakoita sikiää niillä joka nurkasta ja vettä tulvii vessan seinästä??!! Teen täällä maisterivaiheen kursseja ja siks mulla opiskelut alko jo. Muilla tytöillä kävi vähän kehnosti, kun 2 päivää ennen niitten kandikurssien alkua ilmotettii et yliopisto aukee vasta tammikuussa opiskelijoiden mielenosotusten vuoksi. Nää tekee vähän äkillisiä päätöksiä täällä välillä. Sama tapahtu nimittäin 2 päivää ennen joululoman alkua, luennoitsija vaa ilmotti erään luennon aluksi että “Btw Christmas break is cancelled”. Otin 4 eri kurssia, Critical Pedagogy, Community Education and Development, Training of Trainers ja University Extension Education. Luennoitsijota on yhteensä kaksi, nainen ja mies, miehen nimi sambialainen ja tarkottaa suomeks myrkkyä. Nais luennoitsija on kiva ja osaava, Myrkky on järkyttävä, itserakas, täysin epäpätevä öykkäri. Se on pitäny hakee sinne sen omalle luennolle 3 kertaa kun se on unohtanu tulla paikalle, sillon kun se muistaa ni se on 20min myöhäs. Luennot koostuu pääsääntösesti meidän opiskelijoiden esitelmistä, joita on siis jatkuvalla syötöllä. Mä oon kerenny pitää jo 5 esitelmää tän ekan kuukauden sisällä ja nyt joululoman jälkeen on taas yks. On Lusakassa muuten tosin paljon hyvääkin! :D Ruokakaupasta saa ihan mitä ikinä keksit haluta, on elokuvateattereita, ravintoloita, uima-altaita, kauniita halpoja kankaita ja paikallisia naisia jotka ompelee niistä kivoja vaatteita. Yliopiston kampusalue on kiva ja rehevä, siellä on kaks lampea joiden ympärillä ihmiset chillaa ja opiskelee. Townissa on city-market eli paikallinen tori josta saa hedelmiä tosi halvalla ja sit aivan kaikkea mitä ikinä keksit hakea. Ihmiset on mukavia, mitä nyt minibussikuskit yrittää repiä mzungu hintoja joka ikinen kerta. Tosi turvallinen olo on ollu kaiken kaikkiaan. Ainii ja sit siin lähel meitä East Park Mallilla on aivan huikee kuntosali, missä aircon ja steam room!!! Siellä käyn suihkussa kun kotona ei vettä. Poikaystävä kävi kahden viikon visiitillä Sambiassa joulukuun alussa. Oli jo pikkusen ikävä, kun syyskuun alussa oltiin viimeks nähty! Me reissattiin se 2 viikkoa ympäri Sambiaa, oli tosi kivaa! Käytiin mm. South Luangwuan National parkissa 2 safarilla, ja nähtiin leijonia, elefantteja, seeproja, kirahveja, villisikoja, apinoita, krokotiileja, virtahepoja ja kaiken huippuna leopardi ja pyyttoni! Yövyttiin Marula Lodge nimisessä paikassa, voin suositella, hintansa väärti, virtahevot hengas siel meidän teltan ympärillä ja niiden meteli kuulu siitä viereisestä joesta läpi yön, oli tosi siistii! Sit käytiin tyttöjen kanssa pohjois Sambiassa Kasankan national parkissa kattomassa hedelmälepakoiden vuosittaista vaellusta Kongosta Sambiaan. 10 miljoonaa niitä oli yhteensä! Sit käytiin vielä Livingstonessa Victoria Fallseilla. Se oli huikeeta, uitiin Devil’s Pool nimisessä luonnon “uima-altaassa”, joka on siis siellä putousten päällä, aivan siinä reunalla. Livingstone oli muutenki tosi kiva, ja halpa verrattuna Lusakaan. Mutta joo, pitää nyt yrittää vähän aktiivisemmin päivitellä tätä blogia. Se vaan on vähän vaikeeta ku Lusakassa pääsen nettiin vaan yliopistolla ja siellä netti maailman surkein, ja jos ukkostaa (mitä tapahtuu nyt sadekaudella lähes päivittäin) ni se ei toimi ollenkaan. Mutta lupaan yrittää. Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

[sarahustla]

José eli kotona

Tänään Dulce Hogarissa on ollut siivouspäivä, joten on täydellinen hetki kertoa kodista.

Chattailin ensimmäisen kerran mun vuokranantajan kanssa keskiyöllä mun kummipojan pimeässä huoneessa. Mä olin Suomessa, mun vuokranantaja Italiassa. Sittemmin läheteltiin muutamia viestejä, joissa mä lähinnä sekoilin Google Translate:llekin häviävillä käännöslauseilla samalla, kun mun vuokranantaja kärsivällisesti jakso ymmärtää ja antaa uusia mahdollisuuksia.

Mulla oli alusta asti tosi hyvä fiilis kodista. Ehkä jopa liiankin luottavaisesti olin päättäny, että tää se on: Se täykkäri. Vaikka en ollu nähnytkään koko asuntoa, vuokranantajaa tai kämppiksiä.

Mun viimesenä päivänä Tampereella, täsmälleen samalla hetkellä, kun luovutin mun oman kodin avaimet vuodeksi toiselle ihmiselle, sain mun vuokranantajalta Whatsappiin kuusi videota, joissa näky jokainen huone ja jonka ääninauhalla kuulu, jokaisen huonekalun nimi espanjaksi sitä mukaa, kun ne ehti kuvaruutuun. En tiiä, olinko enemmän liikuttunu siitä, että mulla ei enää ollu kotia vai siitä, että mua odotti Euroopan toisella laidalla uusi koti, mutta liikutuin niin, että itkin asemalaiturilla siihen asti, että VR kuulutti mun junan olevan myöhässä.

Sillai hauskasti kaikki meni just nappiin, että rakastuin meidän kämpässä kaikkeen. Olin pitäny ainoina tärkeähköinä ominaisuuksina isoja ikkunoita ja sänkyä, mutta niiden lisäksi sain paljo sellasta, mitä en osannu edes pyytää. Rakastan lattiaa mun jalkojen alla ja ovia, jotka on just sen verran mutkalla, ettei ne koskaan mene kunnolla kiinni. Rakastan vihreitä kasveja ja sitä fiilistä, mikä mulla on aina kotona. Rakastan myös sitä, miten täällä koti ja katu sekottuu äänissä ja lattialaatoissa niin, etten oo ihan varma, mistä yksityinen alkaa ja julkinen loppuu.

Tässä lottoarvonnassa kävi myös sellanen tsägä, että kämppisarpa osu myös kohilleen. Meidän kämpässä asuu mun lisäksi yksi toinen vaihtari ja yksi gaditana, jotka on molemmat tehneet meidän kodista kodin.

Kaikin puolin elämä on täällä siis mallillaan. Oon myös löytäny balanssin erilaisten pienten juttujen, kuten keskimäärin kaikkialla olevan hiekan ja hedelmäpöydän päällä asuvan banaanikärpäsperheen kanssa. Oon jopa oppinu imurin puuttuessa lakasemaan pölyt (eli hiekat) laattojen saumoihin ja kaappien alle.

[santsu1992]

#tbt Two years ago. One of my favorit place in the world. #iowaphotographer #isleofwight #Repost @santsu1992 with @repostapp ・・・ Isle of Wight! #vaihtari #future_nurse #England

[rollottaminen]

YLE: Vaihto-opiskelija Lapissa: suomalaiset puhuvat liian hyvää englantia

Vuonna 2000 Rovaniemen valitsi 97 ulkomaalaista vaihto-opiskelijaa. 2014 määrä oli kiivennyt jo 244 opiskelijaan. Tämän lisäksi yliopistolle tuli vielä lähes sata ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa jotka suorittavat koko opiskelunsa täällä. Pienessä yliopistossa määrät ovat huomattavia.

– Tulin tänne koska voin oppia täällä erilaisia asioita omaan tahtiini kuin kotimaassani, kertoo Curtis Bellamy, kanadalainen vaihto-opiskelija.

– Lapin yliopisto on kaunis ja pieni. Opettajat ovat täällä paljon interaktiivisempia kuin Kanadassa, kiinnostuneita myös oppimaan meiltä eivätkä vain opettamaan meitä.Opiskelijapalautteessa toistuvatkin vuodesta toiseen samat teemat sille, miksi Lappi kiehtoo. Pieni ja tiivis yhteisö, kaunis luonto, laadukas opetus ja aikaisempina vuosina Suomessa olleet vaihto-opiskelijat, jotka ovat kehuneet kotimaassaan aikaansa Suomessa. Lapin yliopiston arktinen opintokokonaisuus on myös iso houkutustekijä. Kaikissa tiedekunnissa on tarjolla englanninkielisiä opintoja.

– Itsekin muistan taas miksi teen tätä työtä, kun luen opiskelijapalautteesta, että Suomessa olo muutti maailmankatsomusta ja elämän suunnitelmia kokonaan. Vaihtareista voi olla mahtavaa jo se, että voi pyöräillä talvella yliopistolle lähes luonnon keskellä, metsän vierestä ja joen yli, kansainvälisten opiskelijapalveluiden päällikkö Jaana Severidt toteaa.

– Paljon on myös opiskelijoita, jotka tulevat ensiksi lukukaudeksi vaihtoon, palaavat kotimaahansa ja tekevät kanditaatintutkintonsa valmiiksi ja palaavat tänne tutkinto-opiskelijoiksi.

Kirjakieltä ja karjalanpiirakoita

Vaikka Lappi maistuu isolle osalle vaihto-opiskelijoita, mutta haasteitakin on, kuten kieli.

– Olen opiskellut suomea neljä kuukautta. Erilaiset murteet ovat vaikeita. Suomalaiset myös puhuvat liian hyvää englantia. Kun he huomaavat että olen vaihtari, he puhuvat minulle mieluummin englantia kuin suomea vaikka haluaisin harjoitella suomeani, Bellamy valittaa.

Sopeutumisessa, kulttuuriin tutustumisessa ja käytännön asioissa auttaa niin yliopisto kuin myös Erasmus Student Network Lapland. Vaihto-opiskelijoille tarkoitettu järjestö järjestää tapahtumia ja aktiviteetteja.

– Meillä on matkoja, juhlia ja muun muuassa leivontailtoja, tehdään pullia ja karjalanpiirakoita. Nyt ollaan järjestämässä matkaa Nordkappiin ja ystävänpäivänä oli speed dating -tapahtuma, jossa etsittiin vain ystäviä. Se oli yhdessä yliopiston ainejärjestön kanssa, että saataisiin vaihtareille nimenomaan suomalaisia ystäviä, ESN Laplandin presidentti Laura Kupari kuvailee järjestön tekemisiä.

– Vähän ongelmallista on se, että kaikki vaihtarit asuvat samassa paikassa vähän syrjässä halvoissa kerrostaloasunnoissa. Siellä on ikään kuin vaihtarighetto, johon saattaa olla hankala houkutella suomalaisia. Varsinkin kun vaihtarit muodostavat usein tiiviitä yhteisöjä nopeasti.

[101tapaavalmistaaperuna]

Tapa 88

Ranskaan saksan testiä tekemään (1, se kaikki ylimääräinen)

Matkassa mukana: minä, toinen vaihtari Brasiliasta, eräs Rotary tämän ystävän kanssa. Ystävä ranskan opettaja, nykyisin eläkkeellä ja hän itse ollut muun muassa rehtorina. Puhui myös todella hyvää ranskaa. Kumpikin syntynyt Saarin alueelle. Eli kummaltakin löytynee Saarin passi, Saksan passi sekä kummaltakin kuulemma vielä ikivanha Ranskan passi. Ei taida eurooppalaiset nationalistit tajuta, että se rajojen sulkeminen on jo koettu eikä sitä haluta enää uudelleen.....

Aikaisin aamulla ajettiin Saarbrückeniin, josta junalla suoraan Pariisiin. Juna oli lähtenyt aikaisin aamulla kuuden aikoihin Frankfurtissa, tehnyt ennen Saarbrückeniä tasan kaksi pysähdystä: Mannheimissä (suhteellisen iso kaupunki Baden-Württembergissä, yliopistokaupunki) ja Kaiserslauternissa (yliopistokaupunki ja isoin kaupunki amerikkalaisen armeijatukikohdan vieressä)

Ja sitten se puksuttaa, vaikkeivat sähköjunat näin oikeasti teekään, kohti Saaria, koska me rakastamme Ranskaa ja suorastaan polvistumme Ranskan eteen (huomatkaa että tämä on liioittelua), ja pysähtyy kerran Saarin alueella - totta kai koko Saarin isoimassa kaupungissa, koska kaikki muut kaupungit ovat vielä rumempia teollisuuskaupunkeja tai Trierin ex-alaisia jorpakoita.

Saarland on nättiä aluetta mutta pitäähän meidän saada vähän todellisuutta peliin!

Ja viimeisenä pysähdyksenä ennen Pariisia on Forbach.

joka on Ranskan ja Saksan rajalla, Ranskan puolella.

10 minuuttia Saarbrückenistä.

Sieltä olen joskus saanut aamiaissuklaaleipäni :D

Juna lähti tasan kello 8 Saarbrückenistä.

Katsokaa nyt. Ranskaa.

Ranskan puolella ajettiin kovempaa kuin Saksassa.

Tai näin minulle kerrottiin. 10 minuutin matkasta ei voi hirveästi sanoa mitään, kun ei siinä ajassa edes ehdi kunnolla kiihdyttämään.

Juna Saarbrückenistä ajaa Gare de l’estiin eli Paris Est, kuten Deutsche Bahn sen sanoo.

Juna oli ICE ja maksoin lipuistani yhteensä noin sata euroa :) Takaisinmeno lippu oli hieman kalliimpi (meno n. 40 euroa ja takaisin 60, noin vitonen kummastakin lipusta istumapaikan varaukseen) mutta emme voineet ottaa aikasempaa junaa kello 17, koska viimeiset ajat, jolloin suullinen koe olisi voinut olla, loppuivat kello 17 ja metrolla asemalle oli kuitenkin vähän pidempi matka ja ei kannata riskeerata. Sitten ei ole kiva, kun missaa junan, koska halvoilla lipuilla ei junaa tuosta vaan vaihdeta. Ainakin kun paikka piti varata.

Me söimme ‘ranskalaisen’ aamiaisen.

Yöpymispaikka oli lähellä Pariisin kaupungintaloa ja Louvrea. Ei paha.

HmmMMMM

Oikeusministeriö

Vähän fancympi kuin Helsingissä...

Lähemmäs ei päässyt. Siinä nyt se palanut kirkko, jolle miljonäärit uhraa rahansa osoittaakseen hyvyttäänn.

Että jos kiinnostaa, joku ‘oikea’ kriisi, niin Sudanissa on sellainen juuri nyt meneillään :) (BBC:n artikkeli)

En vähättele Pariisin menetystä, mutta tämä on maailman tekopyhyyden huippu! Kiinnostaa joku kirkko mutta eivät oikeat ihmiset kiinnosta. Notre Damin palossa loukkaantui muutama palomies ja poliisi.

Yemenissä on koko maailman kamalin humanitäärinen hätä. (UN)

Siitäkin saa kuulla vain feministiuutislähteiltä Instagramissa. :D

Ostin Kurt Vonneguttia heh heh... vapise murikka....

Kävimme Musee d’Orsayssa. Ei ehkä minun ykköskohteeni mutta ihan hienoja ja tunnettuja teoksia sieltä(kin) löytyi.

Minulla tuli tämä (auf der Galerie/Up in the Gallery) Kafkan novelli mieleen...

Lisää asioita, joita söin...

Tämä rakennus oli aikanaan juna-asema.....

Tuossa se itse museo kokonaisuudessaan sitten toisella puolella jokea...

Kuninkaan liian pieni linna...

Vähän erilainen juoma-automaatti...

La Fayette

Kaikki täällä on ihan älyttömän kallista. Ymmärrän kyllä, jos tuote tuotetaan kestävästi, materiaalit on kestäviä tai arvokkaita tai tuotteessa on muutakin erikoista ja joku hinta brändille.

Mutta joskus ihmettelen, että miksi tämä takki nyt maksaa 980 euroa.

Jaa-a.

Tosin sitten... (Tuotteet Lace Marketista) ja minä: joo ihan valid hinta haha en kyllä ite mutta

ooppera

Ilmeisesti tämä on joku pariisilainen tapa/tapahtuma. Porukka tälläytyy valkoiseen ja syö yhdessä ulkona. Ihan hauska idea.

Söimme Louvren lähistöllä ja kävelimme takaisin yöpaikkaan. :) Seuraavana päivänä sitten ylös aikaisin ja metrolla Goethe Instituuttiin....