#vaihtarit singaporessa

[lioncitypolargirl-blog]

TUNTEITA JA TUOKSUJA

Morjens pöytään. Kävin tänään* sekä Suomen suurlähetystössä että Marimekon myymälässä, joten tunnelmani ovat suorastaan isänmaalliset: siksi suomipostaus. Suomen suurlähetystö oli rupuisen ostarin toimistoblokissa, ja siellä hengaili Turun matkailuesitteitä. Se tuntui lähestulkoon eksoottiselta. Marimekon myymälä oli luksusostarilla, joka tuoksui paremmalta kuin itse tein. (Ihan tosissaan, täällä paremmilla ostareilla vedetään ilmanvaihdon kautta shoppaajien iloksi parfymoitua ilmaa. Samoin Changin lentokentällä... Voi Singapore. Sua syytetään jatkuvasti steriiliksi ja persoonattomaksi, kiillotetuksi suorastaan, ja ymmärrän sen erityisesti Hong Kongin jälkeen, mutta rakastan sua siitä huolimatta ja sen takia.)

Vaihtoaikaa on jäljellä kuukausi ja täällä alkaa olla jo täysi maailmanlopun meininki. Sanotaanko nyt niin, että Vaihtarit Singaporessa voisi olla ohjelmakonseptina uusi Hottikset, Temptation Island ja Unelmien poikamies kaikki samassa paketissa. Tunteet kuumenevat kaveriporukoissa, eivätkä päivittäiset Singaporen sateetkaan pysty niitä viilentämään. Koska suurin osa vaihtareista on n. 5 vuotta nuorempia**, oloni on suurimmaksi osaksi että “lapset lapset” – mutta en, rehellisesti sanottuna, voi olla osaltani sekoittamatta soppaa. 

Sopan sekoittaminen on olennainen viihdykkeeni nyt, kun aikaa ei oikeasti ole enää edes Uutisraportin uusimpien jaksojen katsomiseen. Tälläkin hetkellä mun pitäisi kirjoitella osuuksiani pariinkin ryhmätyöhön, mutta nyt en pysty. En suosittele osa-aikatöitä koulun oheen, en etenkään kun kyseessä on Aasian paras yliopisto. Opinnot ovat lähteneet välikokeiden jälkeen keulimaan ihan kunnolla. Proffat senkun kuumottelee menemään. Jengi pakertaa esseitään ja laskujaan asuntolani ruokalassa, käytävillä ja tietokoneluokissa kello kolmeltakin öisin, välillä kipaisten kampuksen 24/7 Starbucksiin hakemaan yöllistä huikopalaa***. Ryhmätyötapaamisia pidetään 2-3 viikossa (myös viikonloppuisin, vaikka sit Skypellä) ja WhatsApp-ryhmächatit alkavat tuuttaamaan viestejä klo 22 jälkeen. Motivaationi on kuin lehmän häntä. Trendi on laskeva.

Välikokeiden tulokset tulivat myös. Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että omani olivat pelkkiä monivalintakysymyksiä (MCQs) tai vaativat vain lyhyitä sanallisia vastauksia. PR- ja mainontastrategiat -kurssien proffien mielestä kursseista ei voi päästä läpi lukematta 500-sivuista kurssikirjaa kannesta kanteen, mutta kuitenkin käyvät kirjojen avainasiat luennoilla niin orjallisesti läpi, etten itse nähnyt syytä moiseen luku-urakkaan. Kiinnostavampia ovat ryhmätyöt, jotka ovat aika käytännöllisiä. Täällä ne otetaan myös aika tosissaan: yhdessä tulevassa esitelmässäni on pukukoodi.

Tuhat kertaa hauskempi keissi on Visual Design -kurssi, joka on työläin, kuumottavin ja mielenkiintoisin yliopistokurssini miesmuistiin: mitä miellyttävin sekamelska kognitiotiedettä, aivojen ja silmän yhteistoimintaa, UI/UX-hommia ja graafista suunnittelua. Proffan opetusmetodit pakottavat jokaisen olemaan aika aktiivinen ja ajattelemaan omilla aivoillaan: joka viikko paikallisessa Moodlessa on pakko tehdä kaksi quizia (ja luennolla tehdään kolmas), ja lisäksi joka viikko lukuläksyistä täytyy keksiä kysymyksiä, postata niitä, vastata kurssikavereiden kysymyksiin, ja arvostella muiden vastauksia.

Ajankäyttöongelmani on tosin Ihan Oma Syy, koska kukaan ei käske käyttämään kaikkea vapaa-aikaansa joko a) matkustamiseen tai b) seuraavien matkojen suunnitteluun. Palasin toissapäivänä Hong Kongista, ylihuomenna on vuorossa Malesian Langkawi. Tulilla: Myanmar, Thaimaa ja Vietnam. (Ainiin, ja viikko Suomeen palaamiseni jälkeen täytyykin sitä piipahtaa Oslossa ja Tromssassa...)

Semmosta. Eiköhän täräytetä vaihdon viimeinen kuukausi käyntiin ihan kunnolla. Nakit silmille, tukka taakse ja elämä eteen yms tms. (Mutta ei ajatella sitä lähtöä, koska sielua kivistää jo nyt!)

* Kirjoitin tämän oikeasti viime viikolla, mutta ironista kyllä en ehtinyt postaamaan tätä matkakiireiden sun muun häsläyksen vuoksi HEH HEH

** Klubilla soi Flo Rida - Low. “Tää soi baareissa kun täytin 18!!!” intoudun. “Mä olin sillon 13”, sanoo paras vaihtarikaverisi. Tunnet vuosien painon hartioillasi. 

*** Totta puhuen kampuksen ilmapiiri on tarttuvaa: kello on 21:44 asuntolan ruokalassa, olen juuri syönyt iltapalat ja nyt tyytyväisenä vielä mietin että ihanaa, ainakin 4 tuntia hyvää opiskeluaikaa edessä. 

English translation: I visited the Embassy of Finland and a Marimekko shop today, so I’m feeling particularly SUOMI FINLAND today. Here is a bunch of rando photos from around Kampong Glam / Arab Street in good ol Singtown that I’ve neglected due to all these trips to Hong Kong and Langkawi. Next up, Thailand and Myanmar..

[lioncitypolargirl-blog]

Joo, ulos! Tänään ulos! (Rouvien ilta edition)

Rakas päiväkirja,

eilen se tapahtui. Ulosmeno.

En tiedä kummasta vaihtarit vauhkoavat täällä enemmän: matkustus- vaiko juhlasuunnitelmistaan. Koska saamme opiskelijaviisumimme vasta ensi viikolla eikä sitä ennen ole asiaa Singaporen rajojen ulkopuolelle, on hermostunut viestittely välillämme alkanut. Pitäskö lähtee ulos?? Millo?? Minne?? Ootsä puhunu niiden kaa?? Kenen kaa oot? No pakko kai on koklaa.

Hätä on ilmeinen. Singaporessa on suht tiukahko alkoholilaki ja -verotus (paitsi meille pohjoismaalaisille, jotka olemme tottuneet kaikenlaisiin höpösääntöihin), joten jotain opiskelijaystävällistä “pitäis vähän keksiä”. Ja on, jumankekka, keksitty!! Innovaation nimi on jokakeskiviikkoinen Ladies’ Night, jolloin mimulit pääsevät klubeille ilmaiseksi ja saavat käteen vielä 6 drinkkilippua. Miehet joutuvat usein maksamaan sisään n. S$30 ja vetämään jalkaan pitkät housut. En nyt tiedä onko tämä sitä tasa-arvoa: minun käy kyllä näitä hikisiä ja alati köyhtyviä pojuja sääliksi. Drinkkilippujakaan ei heru, paitsi jos on yhtä lipevä kuin uusi amerikkalainen ystäväni, joka onnistui pummaamaan illan aikana neljältä eri mimmiltä ilmaiset juomat. Helppoa kun sen osaa.

Lopputulema? Meno oli kuin Vantaan Onnelassa herran vuonna 2010, lisää vain 50 celsiusastetta ja +500 NUORISON edustajaa. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen siitä kuinka nöpötätte kaikki baarissa kuin sillit suolassa ja joku kaataa päällesi vodkaredbullin. Lisäksi uusi ystäväsi alkaa yhtäkkiä esitellä räppilyriikoitaan sekä rakkauttaan maalaustaiteeseen, ja kolmannen vodka-ananasmehujuomasi jälkeen alat solkottamaan sujuvaa ruotsia jonkun rasmuksen kanssa. Tanssilattialla soi Flo Ridan Low. Saatoin olla fyysisesti kaukana, mutta sydämessäni olin taas hetken ajan Tiksin Porkussa.